tiistai 4. heinäkuuta 2017

#888: Ensimmäinen estevalmennus Macolla

Aiheesta heti alkuun poiketen on pakko kertoa, miten fiiliksissä mä olen edelleen elämästä. Tällä kertaa en enää pelkästään viime viikonlopun keikasta, vaan myös siitä, miten moni kaverini on päässyt opiskelemaan. Se riemu, minkä tietää opiskelupaikan vastaanottaneiden kokevan, on jotain ihan uskomatonta. Isot onnittelut siis juuri sulle, jos pääsit kouluun tämän kevään yhteishaussa!

Lupasin jo reilu viikko sitten kertoa mun ja Macon ensimmäisestä estevalmennuksesta, mutta halusin ensin kirjoitella tuon edellisessä postauksessa olleen Vilhon hyppykerran alta pois. Kannattaa siis lukaista se, jos postaus on mennyt ohi. Samana päivänä hyppäsimme Macon kanssa Valtterin estevalmennuksessa, mikä olikin monella tapaa mieltä avaava valmennus. Pakko sanoa, että on mulla vaan valtavasti opeteltavaa paitsi esteille lähestymisessä, myös siinä rytmin löytämisessä. Kaiken uuden opetteleminen on toki positiivista, sillä ilman sitä emme kehity yhtään minnekään. Enkä nyt tarkoita, että mun ja Macon yhteistyö olisi tällä hetkellä umpisurkeaa - ehei, mulla vaan tulee olemaan pitkä ja kivinen tie siinä, että opin pois tavasta, jolla esimerkiksi Champia ratsastin. Uskon kuitenkin, että kun tuosta tavasta pääsee eroon, helpottuu ihan kaikenlaisten hevosten hyppääminen valtavasti.

Jälleen kerran kaikki postauksen kuvat c. Vilma Töyräs, iso kiitos!




Vaikka Champilla oli rytmikäs ja etenevä, jopa isohko laukka, tuli mulla sen kanssa viimeisen parin vuoden aikana pakollinen tarve varmistella vähän liikaa laukan energisyyttä. Vaikea sanoa, mistä kaikki lähti liikkeelle. Joko Champ alkoi varomaan hyppäämistä mahahaavan takia, mikä johti sen temppuiluun ja siihen, että aloin paineistamaan sitä liikaa. Tai sitten paineistin alkujaan liikaa, mikä teki hevosen olon esteillä epämukavaksi ja aiheutti temppuilun. Vaikea olisi toki uskoa, että tuo jälkimmäinen vaihtoehto olisi täysin totta sellaisenaan, koska ongelmat esteillä alkoivat niin yksi yhteen mahahaavan oireiden alkamisen kanssa ja sitä ennen Champ oli kulkenut loistavasti sillä tyylillä, millä olin aina ratsastanut. Oli asia niin tai näin, alkoi tästä mun takaraivossa ollut tarve ratsastaa hevosta varmistellen esteitä kohden. 

Champ oli jo ennen mulle tuloaan hevonen, jota oli ratsastettu vähän enemmän paketissa esteitä kohden. En siis tarkoita, että sitä olisi survottu pakottaen esteitä yli, mutta sillä oli suussaan kovemmat kuolaimet ja se tuli esteille pienellä paineella, enemminkin hieman lyhyenä ja pää ylhäällä kuin rentona ja matalana. Jotkut teistä voivat muistaa, kun Nikke hyppäsi Champilla joskus parisen vuotta sitten ihan toisella tekniikalla: ohjat pitkinä, paineistamatta ja antaen hevosen tulla esteille isoa, rentoa laukkaa. Voi että, mitä hyppyjä ruuna tekikään! Mä taas itse menin vähän turhan lyhyellä ohjalla, en päässyt istumaan syvälle satulaan ja tein laukasta herkästi turhan kiireistä. En tahallani, vaan puhtaasti kokemattomuuttani. Mulla ei myöskään ollut sitä saksalaisen miehen taitoa ja kehoa istua sinne satulaan ja saada hevonen takaosansa päälle. Näistä ajoista tultiin onneksi paljon eteenpäin, mutta silti mun oli lähes mahdotonta muuttaa omaa ratsastustani juuri tuon hevosen kohdalla. Se oli jo monesta eri syystä kadottanut sen viimeisen taistelutahtonsa mun kanssa esimerkiksi kilpailutilanteessa ja kuten Nikke sanoikin, ei Champilla kestänyt pää sellaista käyttöä, mikä sopisi taas omaan tilanteeseeni.







Kuulostaapa karulta, kun sen kirjoittaa näin. Toivon, ettei kukaan nyt käsitä tuota väärin. Jos joku haluaa sanoa, että pilasin hevoseni, niin se on varmasti ihan oikeutettu mielipide - jonkun ammattilaisen käsissä tällaista ongelmaa ei välttämättä olisi koskaan muodostunut kyseiselle hevoselle. Usein sitä sanotaankin, että jokainen ratsastaja pilaa ensimmäisen oman hevosensa. Tuo sanonta on varmasti osittain totta, sillä kokematon ratsastaja tarvitsee hevosen, jonka kanssa se pystyy kehittymään. Sen hevosen tehtävänä on siinä kohden kehittää ratsastajaa yhdessä valmentajan kanssa, ei toisinpäin. Tästä syystä ensimmäisen hevosen tulisi olla paitsi kokenut, myös oikeasti hyvä päästään. Karua, mutta totta: hevosen tulee antaa virheitä anteeksi. Ei toki olla automaatti, vaan olla ottamatta yksittäisistä virheistä itseensä.

Olipahan alustus, mutta halusin hieman avata omia mietteitäni siitä, millainen Champ oli omaan käteeni hypätessä. Nämä eivät ole uusia ajatuksia, sillä olette voineet lukea niitä ihan jokaisesta valmennuspostauksesta, missä mua on kehotettu tulemaan rennommin ja antamaan hevoselle enemmän tilaa. Toki oli myös hetkiä, joissa piti paineistaa, kun Champ kyttäsi jotain estettä tai yritti esimerkiksi jäädä kulmaan pomppimaan. Niin tai näin, Macon kanssa mun on nyt opeteltava täysin uusi tapa laukata isoa ja sallivaa laukkaa reilusti pidemmällä ohjalla siten, että ruuna saa pysyä edestä matalana ja tulla pohkeella kohti estettä. Kun pääsen tulemaan kuvailemallani tavalla, hyppää Maco ihan valtavan hienoja hyppyjä. Jos lähden lyhentämään hevosta ja nostamaan sitä edestä ylös istuen itse vähän etukumarassa, kärsii hyppyjen laatu todella radikaalisti. 






En ole koskaan hypännyt hevosella, jolla ero oikean ja väärän ratsastuksen välillä olisi niin iso. Maco on todella kiltti, sillä se ei niin välitä, tulenko hieman lähelle tai kauas. Se tekee hyvät hypyt niin sanotusti mistä paikasta tahansa, jos osaan ratsastaa esteelle tavalla, joka sopii juuri sille. Jos sen sijaan alan paineistamaan hevosta ja pitämään esimerkiksi kädellä turhan paljon hakien paikkaa ponnistukselle, hyppää Maco herkästi vähän selättömiä hyppyjä. Valmennuksemme aikana tajusin tuon eron, enkä voi enemmän innoissani olla seuraavia estevalmennuksia ajatellen! 

Niclas sanoi mulle jo koeratsastuksessa, että mun pitää lähestyä esteitä erittäin rennolla kädellä, pidemmällä ohjalla ja käsi matalana. Laukata reilusti estettä kohden ja olla ylävartalosta hieman hitaampi. Näin kirjoitettunahan se tuntuu helpolta, kun tehtävänä on konkreettisesti vain sallia ja olla hiljaa. Kun on tottunut tekemään siellä selässä monen vuoden ajan ihan valtavasti kaikkea ylimääräistä, ei homma ole ihan yksinkertaista kääntää hetkessä päälaelleen. Onneksi tätä varten mulla on osaavat valmentajat, jotka auttavat ja tukevat parhaansa mukaan. Loistava esimerkki oli pari viikkoa sitten, kun Maco oli ollut kaksi viikkoa Suomessa. Olimme jutelleet aiemmin Niken kanssa, että hän tulisi käymään Suomessa heinäkuun alkupuolella ja tulisi silloin katsomaan meitä. Laitoin hänelle viestiä ja kysyin aikataulusta, jolloin vastaus tuli heti samalla minuutilla: "Tulen parin viikon päästä. Kaikki ok?" 


Tässä huomaatte eron. Tälle esteelle toin hevosen vähän turhan paljon kädellä ratsastaen ja kahdelle alla olevalle pääsin tulemaan "oikein".



Tämän viikon maanantaina olimme tosiaan Niken valmennuksessa, mutta teen siitä erikseen postauksen myöhemmin tällä viikolla. Tämä kyseinen postaus, jota parhaillaan luet, on kirjoitettu jo aiemmin, enkä siksi osaa ottaa kantaa valmennuksen kulkuun. Toivon toki, että saan taas paljon uutta ajateltavaa! Tuo meidän ensimmäinen estevalmennuksemme Valtterin kanssa sujui lopulta oikein kivasti, eikä siinä ole mitään sen kummempaa kerrottavaa näiden omien havaintojeni lisäksi. Emme tehneet juuri mitään vaativia juttuja, vaan lähinnä erilaisia ratoja erilaisilla linjoilla: sarjalta viidellä askeleella kaarevasti pystylle, kaarevaa linjaa kuudella askeleella, yksittäisiä oksereita ja alkuverryttelyssä toki sitä tuttuakin tutumpaa ristikkoa, josta on tullut oma suosikkiesteeni. Esteet pysyivät kautta linjan matalina, sillä emme nähneet tarpeelliseksi nostaa korkeutta ennen hyvän rytmin löytymistä. Ja kun se löytyi, oli fiilis ihan mieletön!

Mun pitää vähän pohtia, minkä kuolaimen laitan Macolle jatkossa esteille. Se on hyvä suustaan, mutta jää ajoittain hieman liikaa kiinni kolmipalaan ennen esteitä. Olen kokeillut hypätä myös nivelellä, enkä juuri huomannut eroa. Rehellisesti sanottuna mä olen maailman surkein kokeilemaan uusia kuolaimia, koska en osaa päättää, mistä edes lähteä liikkeelle. Macolla on aiemmin hypätty babypelhamilla, joka voisi valmentajani mukaan sopia sille hyvin. Saisin pidettyä käden rentona ja päästettyä hevosen pitkälle kaulalle ja vähän matalaksi edestä, missä se tekee parhaimmat hyppynsä. Juttelen asiasta vielä Niken kanssa ja katsotaan sen jälkeen, millä kuolaimella jatkan tulevaisuudessa. Voi hyvinkin olla, että tavallinen kolmipala voi toimia täysin moitteetta, mutta sen näkee toki vasta ajan kanssa.

19 kommenttia

  1. Tämä on varmaankin ensimmäinen kommentti mitä sinulle kirjoitan. Sen verran sinua ja Champpia seuranneena ei mielestäni ole oikeutettua sano, että pilasit sen hevosen. Ajattelit aina Champin parasta eikä sille olisi voinut löytyä parempaa kotia, kuin sinun luonasi. Eihän teidän ratsastus ollut täydellistä, mutta teit todella huimasti kehittyäksesi. Ja tuskin Champ on pilalla. Todennäköisesti se löysi kodin, jossa ratsastajan tyyli sopii sille paremmin, mutta missään nimessä sinä et sitä hevosta pilannut. Sillä hevosella on vielä monta hyvää vuotta edessä. Jos olisit pilannut sen, näin ei mielestäni olisi.

    Hurjasti tsemppiä sun ja Macon yhteiselle taipaleelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Mielestäni olet todella taitava ratsastaja. Omasta näkökulmastani kilpailitte Champin kanssa jo varsin haastavalla tasolla, eivätkä asiat silloin ole helppoja. Suurin osa tavisratsastajista ei koskaan edes pääse tuolle tasolle.
      Kaikki emme voi olla kilparatsastajia, mutta mielestäni kaikilla on oikeus ratsastaa ja jopa omistaa hevonen, kunhan suhtautuu touhuun nöyryydellä, haluaa oppia lisää ja kunnioittaa hevosta tekemisessään.

      Poista
    2. Mun mielestä hevonen on "pilalla" vasta silloin, kun sillä on jokin käyttöä runsaasti haittaava fyysinen vaiva. Sitähän Champille ei sinun toimiesi seurauksen tullut.

      Poista
    3. Kiitos näistä :) Mä olen sitä mieltä, että kyllähän se hevosen taso laskee ratsastajan osaamattomuuden myötä, mutta ei se sitä hevosta niin pilaa. Tai toki kaikki on suhteellista, mutta niin kauan kuin hevonen voi hyvin, niin kaikki on ok :)

      Poista
  2. Moikka Aada! Tää on eka kommentti sun blogiin. Olen sua vähän vanhempi hevosten ystävä. Täällä kuvat on aina niin ihania ja tarkkoja, joten katson aina tosi tarkkaan miten pidät käsiä ja istut, ottaakseni opiksi :) Vaikka ratsastelen vain maastossa ja pelkästään omaksi ja hevosen iloksi. Kiitos siis blogista ja videoista!

    Toivotan sulle ja Macolle oikein paljon tsemppiä ja menestystä tulevaan. Mutta, jotta sulla olisi se tuleva, niin suosittelisin kiinnittämään huomiota käytökseesi auton ratissa. Autoillessa snäppäys ja kuvaus oikeasti vie paljon huomiota tiestä. Auto on myös iso ase, ja saatat aiheuttaa paljon vahinkoa sivullisille kun huomio herpaantuu. Se ei vaadi kuin sekunnin sadasosan kun jotain yllättävää tapahtuu johon ei ehdi reagoida kun on puhelin kädessä ja MyDay mielessä. Sillä ei ole mitään väliä oletko jotenkin "tottunut" räpläämään puhelinta ajaessa: se on yksiselitteisesti vaarallista. Jos tuntuu että tämä on asia jota juuri sinun ei tarvitse pelätä tai josta et meinaa oppia pois, voin lähettää sulle s-postia ja järjestää juttutuokion tuttuni kanssa joka halvaantui kun ei ollut tarpeeksi skarppina liikenteessä. Ja tää koskee toki myös hevosen selässä olemista: äskettäinhän HS julkaisi tilaston jonka mukaan hevonen on Suomen toiseksi tappavin eläin, hirven jälkeen. Jotenkin hassua, että olet ollut valmis investoimaan paljon harrastukseesi ja aikaa löytyy vaikka mihin, mutta sellaiselle ei ole aikaa että näitä sisältöjä tuottaisit turvallisesti. Eli järki päähän :) Kivaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Johonkin Aada olit vastannut, että olet tottunut ohjaamaan polvella. Autoa, jossa on ohjaustehostin, voi toki suoralla ja loivalla ohjata niin että auto pysyy tiellä, mutta mihinkään väistöliikkeisiin et polvella pysty. Kun mitä tahansa äkkinäistä tapahtuu, et pysty reagoimaan, jos kädet eivät ole ratissa ja katse tiessä.

      Nuorena herkästi kuvittelee olevansa kuolematon, mutta kun sinä vaarannat tuolla käytöksellä myös muut tiellä liikkujat. MyDay-pätkää voi varmasti kuvata pysähdyksissä sen muutaman sekunnin, jos haluat videoon kuvaa myös auton sisältä.

      Poista
    2. Kiitos kommenteistanne! Ensimmäiselle anonyymille pakko sanoa, että oon tosi pahoillani tuttusi onnettomuuden puolesta. Elämässä voi tapahtua todella ikäviä asioita, oli sitten hyvin skarppina tai ei. Toki kaikella omalla toiminnallaan näitä pystyy myös ehkäisemään.

      Mä en ole koskaan väittänyt, etteikö esim. autossa pitäisi olla skarppina. Tai että esimerkiksi kuvaaminen ajaessa olisi fiksua. Päinvastoin, sen olen monesti sanonut, etten sitä kenellekään suosittele ja että se on huono tapa. Ymmärrän, että se aiheuttaa varmasti huolta varsinkin silloin, jos on joutunut kokemaan läheltä tapahtumia, joissa joku toinen on loukkaantunut tai jopa kuollut. Nämä on niitä vakavia asioita, ei siitä pääse mihinkään.

      Kuten monesti aiemmin olen sanonut, vastaisuudessa koitan olla julkaisematta materiaalia, mikä herättää näin paljon negatiivisia tunteita ihmisissä. Virheidenhän kautta ihminen oppii, mutta toivottavasti omalle kohdalleni ei koskaan vakavaa liikenneonnettomuutta tapahdu. Maanantaina me törmättiin trailerin kanssa puetaan suoralla tiellä tilanteessa, jossa eläin hyppäsi puskasta auton keulaan ja kuoli välittömästi lennettyään 10m tien toiselle puolelle ihan pohjalle. Onneksi meillä on iso auto, jonka liikerataan törmäys ei vaikuttanut milliäkään. Tässä onni onnettomuudessa oli se, että peura hyppäsi auton eteen siten, etten ehtinyt edes reagoida väistämistä. Jos olisin yrittänyt väistää, olisimme varmasti olleet ojassa. Nyt ainoastaan auto koki keularemontin ja pääsimme jatkamaan matkaa tallille poliisien odottelun jälkeen turvallisesti :)

      Mukavaa kesää jokaiselle teistä :)

      Poista
    3. Mutta eihän se ole mikään ratkaisu, että ei vain julkaise materiaalia, jossa vaarantaa tieliikenteen, mutta jatkaa vaarantamista kuitenkin entiseen tapaan! Mikä siellä kännykässä on niin hiivatin tärkeää, että sitä on pakko tuijottaa tai kuvata sillä automatkan aikana? Miksei voi ottaa niitä videopätkiä vaikka tyhjänkäynnillä, kun on lähdössä reissuun, jossain ABC:llä välipysähdyksellä tai sitten perillä?

      Kypärän käyttö ja sellainen on jokaisen oma asia, koska siinä vaarantaa vain itsensä. Mutta ajokortti pitäisi ottaa pois piittaamattomilta somettajilta, jotka vain kohauttavat olkiaan "noh se on huono tapa" ja ihan tietoisesti ottavat riskin aiheuttamastaan onnettomuudesta, joka johtuu siitä, että ei pidä käsiä ratissa autoa ajaessaan.

      Miltä sinusta tuntuisi, jos samanlainen somettaja ottaisi itsestään selfieitä tai videoita ja pitäisi kädet siksi irti ratista (ja katseen vähän väliä pois tiestä) ja ajaisi vahingossa lähimmäisesi yli vammauttaen tai tappaen tämän?

      Poista
    4. Selvästi halusit tulkita viestini niin, että en aio muuttaa omaa toimintatapaani muuten kuin julkaisemisen suhteen. Valitettavasti en pysty tätä sinulle tai kenellekään muulle tuntemattomalle todistamaan, ellet tule istumaan viereeni automatkoille. Apukuskin paikka on avoinna, otan mielelläni sinut mukaan jos vain musiikkimakumme kohtaa :)

      Ei vissiin, vitsillähän minä. Mutta ihan totta, olisit voinut hyvin lukea vastaukseni niin, että koitan jatkossa välttää sitä puhelimen käyttöä. Kuten sanottu, tekee meistä jokainen elämässään asioita, jotka voivat vaarantaa omaa tai muiden elämää tavalla tai toisella. Toivottavasti jokainen vähenemässä määrin. Tähän voisin heittää hauskan lauseen joka meillä kaveripiirissä kiertää, mutta jätän välistä, ettei kukaan ota sitä tosissaan. Kenenkään mieltä en halua pahoittaa :)

      Poista
  3. Vaikka ratsastus ei hevosen kanssa sujuisi, ei se tarkoita, että hevonen olisi pilattu. Kaikkien tyylit eivät vain natsaa. Koeratsastuksissa tai edes omistajuuden alussa ei välttämättä vielä pääse tutustumaan hevoseen niin hyvin, että voisi sanoa, sopivatko hevonen ja ratsastaja toisilleen. Tutustuminen tapahtuu hitaasti ja vasta jonkin ajan päästä voi sanoa, tuleeko hommasta mitään vai ei. Jos te kuitenkin vain olitte toisillenne liian erilaisia alunperinkin? Monelle käy niin, että jonkin ajan päästä huomaa hevosen olevankin epäsopiva.

    Eikä Champ herranen aika sentään pilalle ole mennyt :D Pilalle se olisi mennyt vasta, jos se olisi muuttunut oikeasti haastavaksi, jopa vaaralliseksi ratsastaa.

    VastaaPoista
  4. Eikö sulla oikeasti ole järkeä päässä ollenkaan tai etkö ymmärrä että esim. sun snäpit ei mee vain kavereille? Vaikutat kyllä tosi uhkarohkealta tyypiltä, esim. toi maneesin kaiteella kävely hevonen toisessa kädessä ja puhelin toisessa ei ole hirveän viisasta. Vaikka kehut hirväesti kuinka rauhallinen tai järkevä sun hevonen on niin ihan yhtälailla se voi säikähtää ja vetaista sut sieltä alas pahimmassa tapauksessa niskoilles. Sitten ei varmaan enää naurata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen oppikoot tavallaan, ei ne lapsetkaan opi trampoliinilla temppuja jos ne ei eka kokeile ja murra nilkkojaan, kaikilla ihmisillä on se oma kuvansa eikä todellakaan kukaan ole täydellinen. Kannattaa katsoa itseään ensin peiliin ja varmistaa oletko itsekin hölmöilly, me olemme vain niitä jotka oppivat kantapään kautta kun on sen aika.

      Poista
    2. Tuosta autolla ajamisesta mä olen ihan samaa mieltä, mutta kaiteella käveleminen on kyllä mistä jo vähän liioittelua. Jos Maco olisi nielaissut, olin jo etukäteen valmistautunut päästämään irti. Enkä mä tuota videota kuvannut heti, vaan varovasti ensin pidemmän matkaa vähitellen sitä tunnustellen , miten homma toimii. Mutta kiitos kuitenkin huolenpidosta, ymmärrän, ettei esimerkiksi yksi 10s video välttämättä näytä sitä kokonaista kuvaa tilanteesta :)

      Olen myös tietoinen siitä, että mun snäpit on julkisia. En jaa sinne mitään sellaista, mitä en haluaisi esimerkiksi omien vanhempieni näkevän - kuten en muuallekaan sosiaaliseen mediaan, jossa he mua seuraavat. Toivottavasti osaan jatkossa tuottaa kaikkia miellyttävää sisältöä, joka ei aiheuta negatiivista tunnetilaa esimerkiksi turvallisuuteen liittyen :)

      Poista
  5. No jo on kaikki hyökänny sun kimppuun :/ Ihanku olisit ainut ihminen maailmassa, joka on kännykkä kädessä hevosen selässä jne. Ei tarvitse paljoa ig:tä selata kun tulee hevosen selästä kuvia ja videoita. Vaikka olet bloggaaja niin minusta sinun ei tarvitse olla vastuussa siitä, että sinusta otettaisiin mallia. Pysy positiivisena ja nauti uudesta hevosestasi! Videoitasi ja blogiasi on ollut ihana lukea, kun positiivisuus ja onnellisuus oikein hehkuaa tekstistä ja videoistasi! :) <3

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä ylemmän anon kanssa. Jos jotkut lapset (tai vaikka aikuisetkin) ottavat susta mallia ja jotain tapahtuu on se heidän oma vika. Sinä kun et ole ketään pakottanut koskaan tekemään perässä. Hyvä postaus ja onnea jatkoon!

    VastaaPoista
  7. Oliko Maco muuten juuri se hevonen josta kerroit, että Nikellä on yksi mahdollinen hevonen just sulle? :)

    VastaaPoista
  8. No voi halleluuja!
    Keskittykääpä ihmiset siihen omaan elämään :D
    Johan siellä autossa säädetään radion taajuuksia, vaihdellaan cd-levyjä, ropataan ilmastointia ym.. Ei se puhelimen räpläys tän maailman kauhein asia ole.. Nyt niitä valoja tauluun...

    VastaaPoista
  9. Tosi hyvä postaus taas, ja hienot kuvat! Oon edelleen äimistynyt tosta Macosta, miten löysitkin noin hienon hevosen :D Tai no, näithän sä varmaan vaivaa siihen että sopiva löytyisi, mutta silti :) Tuosta postauksen alussa mainitsemastasi opiskelupaikkajutusta sen verran, että munkin kavereista osa pääsi opiskelemaan, osa sen sijaan ei. Heitäkin, joille ei paikka auennut, pitää tietysti tsempata, siis ettei se maailma siihen kaadu...

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat