maanantai 14. syyskuuta 2015

#603: Pettymys

Ensimmäistä kertaa ratsastushistoriani aikana voin sanoa suoraan, että kisojen jälkeen harmitti. Otti päähän. Ja kunnolla ottikin. Meillä piti olla ihana kisapäivä Laaksolla aluemestaruuksien parissa: saada kaksi hyvää suoritusta ja mahdollisimman hyvä sijoitus mestaruusluokassa - ehkä jopa parantaa viime vuoden neljättä sijaa. Olin ladannut tähän viikonloppuun kaikki kauden tavoitteet. Niin paljon odotuksia. Tulos oli katastrofaalinen.

Tällä hetkellä ei juuri huvita kirjoittaa kyseisistä kisoista ja ihmekkös tuo. Olin saanut edellisen viikonlopun Keravan kisoista niin hyvän fiiliksen näihin karkeloihin - jotka olivat muuten meidän kauden viimeiset ulkokisat - että odotin oikeasti paljon. Tiesin, että hyvällä ratsastuksella mulla olisi ollut teoreettiset mahdollisuudet pärjätä ihan kivasti, sillä luokkakorkeudet (105cm ja 115cm) eivät olleet meille juttu eikä mikään. 



Ensimmäisen luokan verryttelyssä Champ tuntui ihan älyttömän kivalta. Se oli menossa, innoissaan ja tuntui nauttivan siitä, mitä oli tekemässä. Ei haitannut, vaikka ratsastin lähelle, kauas, hyvin tai huonosti. Hevonen hyppäsi, vinkui ja viskeli päätään villinä. Nauroin selässä ja nautin, niin kivaa mulla oli. Radalle mennessä ruuna jännittyi, muttei kytännyt mitään esteitä. Ensimmäistä estettä lähestyessä se veti liinat kiinni, mutta aikani peruuteltuamme tulimme esteen uudelleen ilman ongelmia. Kaikki sujui hyvin (lue: Champia ei haitannut, vaikka ratsastin etäisyydet huonosti esteille, sillä se halusi itse mennä ja tsemppasi tosi hyvin) aina esteelle seitsemän asti, jolle moni muu hevonen oli ottanut päivän aikana stopin. Niin kävi myös meille, sillä hevonen jäi kauas esteestä, eikä mennyt lähellekään. 

Suorituksen jälkeen olin vihainen, ensimmäistä kertaa koskaan kisoissa. Vihainen sekä itselleni, että hevoselle. En tiedä, onko se oikeutettua, mutta sillä hetkellä tuo tunne oli päällimmäisenä mielessä ja voin sen ihan rehellisesti tänne blogin puolelle todeta. Kanssakilpailijat totesivat vuorotellen verryttelyalueella ja parkkipaikalla, että "olipas sun hevonen possu". En halunnut puhua kellekään, katsoin vain kaverini radan ja lähdin hevosen kanssa autolle. Champ sai jäädä traileriin syömään päiväheiniään, me astelimme katsomoon seuraamaan kisoja. 



Reilun kolmen tunnin odottelun jälkeen olin taas selässä, verryttelemässä mestaruusluokkaan. Yritin ratsastaa tarkemmin, vaatia enemmän, keskittyä ja olla huolellinen. Puhelu valmentajani kanssa ensimmäisen radan jälkeen oli päättynyt kutakuinkin käskyyn ratsastaa paremmin ja lopettaa haahuileminen. Lupasin yrittää parhaani. Verryttelyssä Champ oli samanlainen kuin edellisenkin luokan verryttelyssä ja meillä oli todella kivaa. Sain apua tallimme omistajalta ja verryttelyssä oli samaan aikaan  monia kavereitani. Sen puolesta voin sanoa, että fiilis oli ehkä yksi vuoden parhaista kisoista! 

Harmittavasti tuo hyvä tunne ei välittynyt radalle asti, vaan matkamme loppui samaiselle esteelle kuin edellisessäkin luokassa. Tällä kertaa Champ kääntyi ympäri jo montakymmentä metriä ennen estettä, eikä halunnut mennä lähellekään. Aikani pompittuaan näin parhaaksi vaihtoehdoksi komentaa ruunaa kerran kunnolla raipalla, sillä potkiminen tai muu hätistely ei olisi auttanut. Loppujen lopuksi sain hevosen onneksi kolmannella yrittämällä esteestä yli, joskin lähinnä ratsastamalla estettä päin ja sen läpi. Sain osakseni kannustavia kommentteja verryttelyalueen puolelta, jossa mukavat ihmiset yrittivät  piristää mielialaani toteamalla samoja asioita kuin edellisen suorituksen jälkeen. No, kauniista ajatuksista huolimatta syytä ei tietenkään voinut vierittää hevosen niskoille.

Nämä kaksi kuvaa c. Marika Puirava - kiitos :)

Radan jälkeen en ollut enää vihainen, kuten edellisessä luokassa. Olin pettynyt. Tuntui, että koko vuoden työ oli mennyt kerralla hukkaan. Ette oikeasti usko, miten paljon odotin tältä viikonlopulta: matkalla kisapaikalle lähestulkoon itkin, koska olin niin stressaantunut. Mä en ihme kyllä jännittänyt, mutta olin muuten todella täpinöissäni. Kun suoritukset olivat ohi, ravasin ja kävelin verryttelyalueella. Tsemppasin kavereitani, hengitin syvään ja hymyilin sellaista kasvoille tulevaa hymyä, jonka olen oppinut asiakaspalvelutyöstä. Onnittelin jo urakastaan hyvin suoriutuneita ratsukoita. Huusin kannustushuutoja parkkialueelta asti niille kavereilleni, jotka pääsivät kamppailemaan mitaliuusintaan. Onnittelin lisää hyvistä suorituksista. Toivotin onnea seuraavaan luokkaan. Hoidin hevosen pois, lastasin sen autoon ja kapusin itse toisen auton kuskin paikalle, yksin. Enää ei edes itkettänyt: olo oli tyhjä.

Aika kornia, että radiosta soi Elastisen "Eteen ja ylös" -biisi kotimatkan aikana. Se oli mulle melko voimaannuttava kappale kevään luku-urakan aikana, mutta nyt sen sanat kolahtivat uudella tavalla tajuntaan. "Jatkan, jaksan, vaikka väkisin. Jos se olis helppoo, kaikki tekis niin. Mus on voima, jota ei voi vaimentaa - pusken täysii aina vaan, mun ei täydy, vaan mä saan." Olen monta kertaa puhunut täällä postauksista siitä, miten ratsastus on mulle vain harrastus ja siksi elämä ei lopu siihen, jos menestystä ei tule. Silti, joskus olisi vain paljon helpompaa valua itsesääliin ja vollottaa kokonainen ilta yksin omassa huoneessaan miettien elämän kurjuutta. Totuushan on se, että mun elämä on kaukana kurjasta: ympärillä on ihanan hevosen lisäksi rakastava perhe, työpaikka, arvostettu koulu, tärkeitä kavereita ja mukavia harrastuksia. Voin kuitenkin ihan suoraan todeta, että välillä tuntuu niin hemmetin epäreilulta iloita muiden onnistumisista samalla, kun itse rämpii hevosen kanssa vyötäröön asti olevassa suossa pääsemättä sieltä pois - näin vertauskuvallisesti.


Tässä linkki videoihin. Videolla on mukana ratojen lisäksi myös verryttelyä :)

Voisin analysoida monen postauksen verran omaa ratsastustani kisoissa ja miettiä, mitä kaikkea tein väärin tai mitä kaikkea voisin muuttaa. Rehellisesti sanottuna: varmasti kaiken. Mä en ole ammattilainen, kaukana siitä, enkä siksi osaa ratkaista tuollaisia tilanteita, joita meillä ei ole koskaan kotona treenatessamme. Tai edes verryttelyssä. Yksi suuri ongelma lienee se, että isoilla kentillä mulla on liikaa tilaa ja jään siksi helposti seilaamaan varsinaisen ratsastuksen sijaan. Maneesissa tila on rajatumpi ja joudun siksi miettimään ikään kuin jokaisen askeleen. Tämä voi olla syy sille, miksi hallikisat ovat meille ratsukkona ainakin tällä hetkellä helpompia. 

Tallilla juttelin pitkän tovin tallikavereideni kanssa, analysoin videoita radoista ja pohdin kaikkea maan ja taivaan välillä. Päivä venyi lopulta tallilla olemisen osalta yli kolmetoistatuntiseksi, mutta se ei haitannut. Sain viisaita sanoja ystäviltäni sekä tallikavereiltani ja ne antoivat tsemppausta jatkoa varten. Tässä kohtaa sitä kyseenalaistaa omat taitonsa ja miettii, miten vähän oikeasti tiedän mistään tähän lajiin liittyvästä, saati ratsastuksesta. Oppia ikä kaikki, kuten joku viisas on joskus todennut.

Meidän kisakauteen tulee nyt pakollinen tauko, sillä marraskuuhun asti jokainen viikonloppu on varattu yhteen jos toiseen tekemiseen valmennusten, töiden, isompien kisatapahtumien ja muiden mukavien asioiden merkeissä. Ennen seuraavaa starttia pitäisi löytää joku keino, jolla voisin harjoitella vastaavia tilanteita. Tai joku, joka osaisi ratkaista selästä käsin nuo tilanteet. Opetella ratsastamaan, tehdä asioita paremmin. Uskoa, rakastaa ja toivoa. Tällä kertaa toivoin, enemmän kuin mitään muuta. Se ei kuitenkaan riittänyt. 

"Kovalla duunilla asiat vaan onnistuu. Kokeillaan ja sit taas noustaan, jos kaadutaan."

113 kommenttia:

  1. Kun teillä tuntuu noita vastoinkäymisiä olevan tuon tuosta, niin eikö kannattaisi palata taaksepäin niihin 90-100cm ratoihin ja hakea niillä sitä rutiinia ja onnistumisia ja sitten kavuta takaisin omalle tasolleen? Itse ruoskit itseäsi koko ajan että ratsastat huonosti ja Champ pelastelee, niin eikö senkin kannalta olisi parempi palata taaksepäin jotta itsellesikin tulisi niitä onnistumisia eikä hevonen joutuisi jatkuvasti paikkailemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne pienemmät esteet auta yhtään siihen, ettei hevonen mene lähellekään estettä. 110cm luokat ovat tosi pieniä, Aada ja champ on hypännyt niitä jo monta vuotta.

      En toki tiedä miten paljon ymmärrät esteratsastuksesta mutta voit videolta nähdä, ettei sitä paikkailua juuri ole eli taitaa ada vaan liioitella omaa "huonouttaan". Toki parempi niin kuin pitää itseään liian hyvänä, mutta ei champ joudu pelastelemaan tuollakaan videolla kertaakaan.

      Poista
    2. No, sanotaan näin, että ei tällainen harrastaja osaa aina tehdä oikeita päätöksiä radalla. Mitä estekorkeuteen tulee, en jaksa uskoa, että tason alentaminen maahankaivettuihin auttaa tässä varsinaisessa ongelmassa. Nähtiinhän se viime vuonna jo, että vaikka luokka olisi ollut 90cm, yritti Champ ihan samalla tavalla jäädä nurkkaan pomppimaan mahahaavan ollessa vielä diagnosoimaton. Luulen, että tuo kaikki on peruja sieltä. Kuten toinen anonyymi sanoi, kun hevonen ei mene esteiden lähelle, ei sillä korkeudella ole juuri merkitystä. Toki ei mun taidoilla voisi ikinä hypätä kisoissa esim. 130cm luokkia ja 120cm on teknisyytensä puolesta jo tarpeeksi haastavaa - ei siis korkeutensa. :)

      Poista
    3. Okei, mietin vaan asiaa senkin kannalta, että kun Champ ei aikoinaan mennyt lähellekään vesiestettä, siitä tehtiin maahankaivettu ja asia alkoi pikkuhiljaa ratketa ja ongelma poistui. Mutta jos se ei ole ratkaisu niin ei sitten, itsehän Aada hevosensa parhaiten tuntee. Onhan se vaan vähän outoa että kotona homma sujuu, valmennuksissa homma sujuu, vierailla talleilla homma sujuu, verkassa homma sujuu mutta radalla kaikki leviää käsiin. Itse lähtisin ratkaisemaan asiaa perusasioilla ja palaamalla taaksepäin, mutta minä olenkin vain minä. Ainiin, ja kyllä minä esteratsastuksesta sen verran ymmärrän että itsekin on tullut kisattua jonninverran aikanaan.

      terv. Ensimmäinen anonyymi

      Poista
    4. Juu en mä väitä, ettet tiedä ratsastuksesta - se oli toiselta anonyymiltä typerästi sanottu. Vesimatto-ongelma ei ole vielä kokonaan selätetty, mutta parempaan suuntaan pikkuhiljaa :)

      Poista
    5. Sulla taitaa olla liian kova kunnianhimo, kun et voi sinne "maahankaivetun" tasolle mennä vaan pakko pysyä korkeammalla tasolla. Jos ei perusasiat suju ongelmitta, niin miten ihmeessä ne haastavammat asiat voivat? Jos teillä kerta on sama ongelma 90cm niin eikö kannattaisi eka saada sen tason ongelmat kuriin ja sitten keskittyä teidän "omaan tasoon". Ekan anon kanssa samaa mieltä!

      Poista
    6. Tässä oon toisaalta samaa mieltä kun edellinen ano, toisaalta en. Anon kommentti oli pikkuisen liian kärkkäästi kirjoitettu, mutta toisaalta olen samaa mieltä siinä, että jossain kohtaa on vain nieltävä ylpeytensä (ei sillä että aada olisi liian ylpeä) ja otettava askel tai pari taaksepäin. Voi miten monelta pettymykseltä ja katastrofilta olisin välttynyt junnuna jos joku olisi mulle sanonut että nyt mennään pienempiä luokkia kunnes homma sujuu ja piste. Junnuaikoina mulla meni itseluottamus hyppäämiseen täysin ja meni muutama vuosi ennen kuin alkoi tehdä mieli edes pikkukisoihin. Nyt vähän vanhempana aktiivikisaajana tunnistan heti sen hetken kun on aika sanoa, että nyt otetaan se askel hetkeksi taaksepäin. Kun homma alkaa ahdistaa liikaa ja tuntuu ettei ratkaisua löydy, menen pari pientä luokkaa pikkukisoissa ja sitten takaisin omalle tasolle. Joskus niin on tehtävä hevosenkin psyykkeen kannalta. En tiedä liittyykö tähän sinulla aada mitään itseluottamusongelmaa (jotenkin haastavaa uskoa että joku ei-ammattilainen kykenisi epäonnistumisesta toiseen pitämään pään kylmänä) mutta näen vaan tässä niin hyvin itseni vajaat kymmenen vuotta sitten. Ja kohta oli asiat niin solmussa että luovuin rakkaasta harrastuksesta (esteet ja kisaaminen) kokonaan pitkäksi aikaa.

      Poista
    7. Viimeinen anonyymi on periaatteessa ihan oikeassa ja hyvä, että näin jälkikäteen ymmärrät paremmin miten paljon olisit voinut välttää junnuaikoina.

      Mä en sano, että korkeuden laskeminen radikaalisti olisi välttämättä väärä ratkaisu, mutta tässä kohtaa se ei tunnu omasta mielestäni oikealta vaihtoehdolta. Luulen ja toivon, että osaamme valmentajan kanssa miettiä näitä asioita ja löytää tilanteeseen sopivan ratkaisun.

      Arvostan kuitenkin ehdotuksianne, ei se siitä ole kiinni :) ja mitä tulee toisiksi viimeisen anonyymin kommenttiin kunnianhimosta: toki mulla on tavoitteita, mutten koe olevani kilparatsastaja millään tasolla ja siksi tuo väite on turhan kärkkäästi ilmaistu.

      Poista
  2. Suosittelen maastakäsin työskentelyä ja suhteen syventämistä hevoseesi. :) Vastaavanlaisia tilanteita tulee taatusti vähemmän kun hevonen luottaa sinuun täysin ja toisinpäin. Ei sun ratsastuksessa tai hevosessa se vika ole vaan ristiriidoissa teidän välillä. Kun opit ymmärtämään hevosesi sielunmaailmaa niin usko pois moni asia helpottuu kun itsestään :) suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, naurahdin tahtomattani tuolle sielunmaailmalle: Champilla kun on hyvin omanlainen sielunmaailma :D olisi joskus hauskaa saada tietää, mitä se oikeasti mahtaa ajatella elämässään noin niinkuin yleensä.

      Poista
    2. Mies ajattelee sitä keskimäärin satayhdeksäntoista kertaa päivässä: se on juustohampurilainen ;D

      Poista
    3. luottamus sinun ja hevosen välillä on äärimmäisen tärkeää. Kun luottamus on kunnossa ja tunnet oikeasti hevosesi niin asiat sujuvat huomattavasti paremmin ja helpommin. Tuolla asenteellasi et kyllä asioitasi parempaan suuntaan saa, tuntuu että pidät kovin vastenmielisenä tuollaista luottamuksen rakentamista ja "sielunmaailma" juttuja.. Kansalliselle tasolle et tule pääsemään ennenkun luottamus on hevosen kanssa kunnossa ja ennenkun tunnet hevosesi paremmin.

      Poista
    4. Ah ihanaa että joku ymmärtää :D

      Poista
    5. Toisiksi viimeiselle anonyymille: En ole missään sanonut, ettei hevosen ja ratsastajan välinen yhteistyö ole mulle tärkeää. Voit halutessasi tulla vapaasti seuraamaan mun ja hevoseni arkielämää meidän kotitallille, mikäli haluat muodostaa asioista kattavampaa kokonaiskuvaa. Huomioithan, että kaikki se, mitä täällä blogissa jaan, on pelkkä pieni pintaraapaisu kaikesta siitä, mitä meidän arjessa tapahtuu. Lähes kolmen vuoden yhteiselon aikana olen päässyt tutustumaan Champiin melko hyvin ja tunnen sen varmasti paremmin kuin kukaan toinen. Toki jokaisella saralla ihminen voi kehittää itseään eteenpäin :)

      Ja ihanaa, että löysitte täältä tukea toisillenne!

      Poista
  3. Voin kyllä niiin samaistua tähän postaukseen! Penkin alle meni meidänki lauantaiset kisat Salossa ja kotiin palattiin pettynein ja tyhjin fiiliksin! Noh näitä tulee aina välillä, tsemppiä teille jatkoon! :)

    VastaaPoista
  4. Ei tollasiin totaaliseen stoppaamiseen pysty kyllä varautumaan mitenkään varsinkaan ku tulee noin montakymmentä metriä ennen estettä. En tiiä pitäiskö enemmän komentaa raipalla, mut siitähä tulis ht.nettiin heti keskustelua eläinrääkkäyksestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä en ainakaan osaa reagoida, kun en usein vastaavaan joudu ja siksi sitä ei voi oikein harjoitella. Toivotaan, että ratkaisu löytyy :)

      Poista
  5. Olen alusta asti seurannut sun blogia, valitettavasti mun silmään hevonen ei enää näytä samalta kuin ennen. Sen liikkeet on lyhyemmät, hypyt erilaisia ja tuo esteiden jälkeinen jatkuva pään nakkelu sekä " iloisuus" sun mielestä, näyttää enemmänkin siltä, kuin hevonen yrittäis kertoa, että sillä on epämukava olla :( hevosella on aina joku syy, miksi se toimii jotenkin. Ei se ymmärrä tahallaan tehdä hallaa tai olla kuriton. Myös on paljon enemmän alkanut heiluttaa häntää ja menee ristilaukkaa.. Sinuna pohtisin todella tarkasti, yrittääkö hevoseni kertoa sinulle jotain. Onko vatsan kanssa sittenkin vielä ongelmia tai jonkun muun asian.. Tämä ei ole ilkeästi tarkoitettu viesti, jotenkin vain heti hoksaa kun videota katsoi että nyt ei oo kyllä kaikki kunnossa. Hevonen vaikutti enemmänkin protestoivan verryttelyssäkin jotain, ennemmin kuin olemalla iloinen.. Eräs samalla tavalla tekevä hevonen kuvattiin kauttaaltaan, sillä oli ahtautuneet nikama välit kaulassa sekä ristiselässä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että tuntemaltasi hevoselta löydettiin vikaa. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että jokaisella hevosella - joka joskus jotain tekee - olisi välttämättä sama tai edes sitä vastaava vaiva. Toki yritän huolehtia hevoseni hyvinvoinnista kaikin mahdollisin keinoin ja siksi se on kuvattu vuosittain läpikotaisin, aina vuodesta 2011 asti (eli osa kuvista on siis jo ajalta ennen Suomeen muuttoa). Mitään muutoksia ei onneksi ole missään ollut, toivottavasti ei jatkossakaan :)

      Ja mitä havaintoihisi liikkeestä, hypyistä tai muusta tulee: niistä joudun olemaan kanssasi eri mieltä. En osaa sanoa, ollaanko me väärässä kaikkien kanssani töitä tehneiden ammattilaisten kanssa ja sinä oikeassa, sekin voi tietysti pitää paikkaansa. Mutta noin yleisesti ottaen Champ on muuttunut positiiviseen suuntaan: se on saanut massaa ja lihaksia, liikkuu jo paremmin oikein päin, tekee töitä paremmalla motivaatiolla jne. Nämä on tosin vain omia huomioitani, joita olen saanut kuulla myös lukuisten hevosta vuosien varrella nähneiden ammattilaisten suusta, eli ei mikään absoluuttinen totuus.

      Champ on tehnyt tuota ihan samaa pään viskelyä, vinkumista jne kautta aikojen, mutta se lopetti sen silloin kun sen vatsa meni huonoksi. Siitä tuli sulkeutunut, se hyppäsi selättömästi. Mä tulkitsen tuon tämän kolmen vuoden yhteiselon tuomalla kokemuksella jonkin sortin innokkuudeksi, kuten myös muut hevosta pitkään nähneet alan ihmiset, mutta kuten jo kolmannen kerran sanon: tämä on vain yksi näkökulma. Toki toivon, että tässä asiassa sä olisit väärässä ja hevonen siis kunnossa - sitähän me kaikki halutaan, hevosen parasta, eikö :)

      Poista
  6. Tiedän niin hyvin ton tunteen kun menee penkinnalle ja sen jälkeen tekis vaa mieli luovuttaa ja surkutella omaa huonouttaan koko loppu illan :D Mut epäonnistumiset kuuluu tähän lajiin ja sen takia ne onnistumiset tuntuukin vielä paremmilta!
    Toi Elastisen laulu on vaan niin hyvä! Se on tsempannu ainakin mua sillon kun tekis mieli luovuttaa.
    Kivaa syksyä sulle ja Champille!

    VastaaPoista
  7. Joskus vaan käynoin. Ei voi mitään joskus vaan käy näin.Mulle kii on käynny noin. Mut mun oma poni menehty 7viikkoo sit):): me kisattii sil tai ei se nyt poni ollu se oli kyl isompi kun poni. Mut ihan sama. Mä tiiän miltä tuntuu kun epä onnistuu. Hyvii kuvii. Ja mä lähen nyt kävelee. Talliii koska meidän tutut toi meille hoitoo hevosen. Itse asiassa kas mä en oo varma!!







    Kiitos Aada näistä hetkistä mitä saan viettää sun blogin lukemisella.







    KIITOS OOT NÄTTI.




    CAPILLE RAPSUTUKSIA. MOIKKA miyä kuuluu??





    Toivotta vasti vastaat!♡♡♡♡:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) mukavaa, että oot saanut blogini parista ajanvietettä!

      Poista
    2. Juu sun vasaus saa mut itkemää. Kiitos lun vastasit. Mä itken Aada sä oot mun suosikki mä katon nytkii sitä videoo kun sä oot siel saksas vai missä?? Ei nyt pahal Aada. Toivottavasti vastaat. Meijän koiral kii on toi epilepsia. Se on ollu pennust asti sairastannu. Se vetää viimesii!!): mut älä nyt luule et mä vaan haluun sun huomioo. Ei tarvi huomioida se vaan on surullist!!
      Mut kivaa loppu viikkoo sulle!!♡♡

      Poista
  8. Arggh, harmittaa sun puolesta! Sehän se ongelma tuolla kisoissa ja yleisön silmien alla on, kun siellä ei käytännössä hevosen kouluttaminen oikein onnistu, radalta joutuu lopulta pois ja hevonen saa palkinnon kieltäytymisestä. Onnistuisikohan jos pyytäisit aina etukäteen lupaa startata luokan ulkopuolella ja luvan ratsastaa loppuun asti, tapahtui mitä tapahtui? Niin kauan, että tuollainen toimintamalli unohtuu kokonaan. Vaikka nyt koetellaan, niin kyllä se taas iloksi siitä muuttuu. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Mira! Joo, olen välillä ollut yhteydessä kisajärjestäjään etukäteen ja kysynyt mahdollisuudesta startata ulkopuolisena, mutta meidän kisasäännöt ei tulle tuota termiä ja näin ollen etukäteen ei voi ilmoittautua ulkopuolisena (silloin ei saa startata varsinaisissa luokissa ollenkaan). Eli se on vähän hankala homma :/

      Poista
  9. Tiedän tunteen, ja harmittaa sun puolesta! Aina pieleen menneen radan jälkeen itsellä tulee ensimmäisenä mieleen, mitä mun _olisi_ pitänyt tehdä siinä tilanteessa. Mutta radalla en koskaan ajattele mitä pitäisi tehdä, kun jännittää ja tuntuu että kaikka kisapaikalla olijat tuijottaa (vaikkei näin tietenkään edes ole).. Toivottavasti seuraavissa kisoissa, ja tietenkin treeneissä, teilläkin tulee taas onnistumisia! Tsemppiä! :)

    http://annasiipienkuljettaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) näinhän se on, fiksusti sanottu.

      Poista
  10. Voi harmin paikka. Tästä vaan uudella tarmolla eteenpäin niin kuin itsekin sanoit :)
    Kovasti tsemppiä !

    VastaaPoista
  11. Oletko koskaan harkinnut hevosen vaihtoa? Sä ratsastat tosi hyvin enkä epäile hevosenkaan kykyä, mutta eihän tuollainen ole enää kivaa! Hyvän hevosen kuuluu sietää ratsastajan pieniä virheitä ja tuoda maaliin niistä huolimatta. Ammattilaisen hevoset sitten erikseen.
    Olen nähnyt monta samanlaista tapausta (itsellänikin on ollut) ja useammassa tapauksessa vaihtamalla on parantunut. Se tuntuu luovuttamiselta kun tietää, että hevosessa periaatteessa kaikki on kohdillaan ja kaikkeen olisi mahdollisuudet, mutta tää on kuitenkin vaan harrastus ja turhan kauan ei kannata lyödä päätä seinään. Äläkä soimaa itseäsi, ihan oikeasti sä ratsastat hyvin ja paljon sinua tumpelommat ratsastajat on sijoilla koska heillä on reilummat hevoset. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietitkö yhtään sitä että ehkä Aada ei halua vaihtaa Champia? En minä ainakaan vaihtaisi rakasta hevostani sen takia että kisaradalla se ei hyppää jos ratsastaja tekee pienen virheen tai vaikka ratsastaja ei tekisi minkäänlaista virhettä. Itse ainakin mieluummin olen vaikka kisaamatta mutta hevosta en vaihtaisi

      Poista
    2. tää on ihan totta. kaikki ei vaan sovi kaikille - vaikka kuinka haluaisi. Hevonen voi tuntua siltä "one and only"-rakkaudelta mutta lopulta koko harrastamisesta menee ilo jos se ei pelaa ratsastajan kanssa samassa joukkueessa.

      Toiselle kommentoineelle anonyymille: myös hevostelijoiden tavoitteet on erilaiset. Oma ensimmäinen hevoseni oli ja on mulle se elämän "the hevonen" ja sen kanssa olisi kisoissa pitkällekin päässyt (monta kärkisijaa luokissa ja hyvässä tahdissa aina isompia luokkia). Sen pahan laitakauhun vuoksi kisamatkat vaan toi aina ylimääräistä harmia ja koska itse taas kuulun niihin, jotka ei hevosta pidä jos kisaaminen ei ole mahdollista - vaihdoin hevosta.
      Syitä omistaa hevonen on varmasti yhtä monta kuin hevosenomistajiakin.

      Poista
    3. Mulla ei valitettavasti ole mahdollisuutta vaihtaa hevosta "silloin kun ei suju", ihan vaan rahan puolesta - ei sillä, että haluaisin hevosta edes vaihtaa. Champ on meidän perheenjäsen ja tuntuu todella kaukaiselta edes miettiä teoriassa sellaista vaihtoehtoa. Ymmärrän oikein hyvin kannan tuosta hevosen vaihtamisesta, varsinkin jos tavoitteet ovat enemmän kisaamisessa: turha silloin hakata päätä seinään määräänsä enempää. Mutta mä en halua tavoitella kuuta taivaalta, toivon vain että meidän yhteistyö kisoissa alkaa toimimaan taas joskus :)

      Poista
  12. Kyllähän sen nyt näkee, että hevosesi on vain todella tuhma (tai kipeä, mutta se on ilmeisesti poissuljettu jo?). Eihän se edes anna sulle mahdollisuutta lähestyä estettä ja tehdä mitään virhettä. Ja heti kun käytit piiskaa, niin matka jatkui. Turhaan pidät raipalla näpäyttämistä pahana asiana, jotkut hevoset nyt vain ovat enemmän possuja eivätkä usko pelkällä silittelyllä näin kärjistettynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä jos ei nyt sillä raipalla ihan sentään ruoskita sitä hevosta

      Poista
    2. Joo no, toivotaan ettei ole kipeä - ainahan jotain voi löytyä, vaikka miten olisi ennen tutkittu :) ja samaa mieltä olen raipan tai minkä tahansa avun käyttämisestä: mieluumin kerran kunnolla kuin jatkuvasti vähän.

      Poista
  13. Kyllä munkin nyt täytyy valitettavasti sanoa, että kipeältä näyttää näillä videoilla. Hyppää jotenkin varovasti ja läheltä ja tuo pään viskaaminen aina alastullessa.. Mun poni teki ihan samaa aikoinaan, muuten hyppäsi ihan ok, mut kisoissa kielsi aina ulos kun tiesi et hypyt loppuu sit siihen. Possuksi ajattelin, eikä sitä edes tutkittu silloin olisiko kipeä. Näin jälkikäteen vanhempana ja viisaampana oon melko varma että jos olis tutkittu niin olisi syykin varmasti löytynyt. Olisko taivutuskoe mitään? Senhän nyt osaisi ehkä sun valmentajatkin tehdä ja vois sulkea niveltulehdukset pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että on mielestäsi kipeän näköinen. Varovainen se on ollut aina, lähelle se tuli koska ratsastin sen sellaisiin paikkoihin.

      Me ollaan käyty vajaan kolmen vuoden sisällä klinikalla varmaan 15 kertaa ja tullaan vielä tänä vuonna käymään ainakin kerran vuositarkastuksessa eli siitä tutkimisesta ei pitäisi jäädä kiinni :D luotan aina mieluumin alan todellisiin ammattilaisiin (ell) kaikissa sitä vaativissa tilanteissa, vaikka varmasti valmentajat osaisivat esim. taivuttaa hevosen sinne suuntaan. Toivotaan tietysti, ettei vuositarkastuksessa löydy mitään ihmeellistä. :)

      Poista
  14. "No, kauniista ajatuksista huolimatta syytä ei tietenkään voinut vierittää hevosen niskoille."
    Oon sun kanssa eri mieltä. Kuten ylempänä sanottiin, eihän Champ antanut sulle edes mahdollisuutta tehdä virheitä, kun jäi pomppimaan jo tosi kauas. Mun mielestä varsinkin radalla (ehkä vähän verkassakin) Champ on vaan yksinkertaisesti mulkku - itse en ainakaan sietäis tollasta käytöstä yhtään, ollaanhan kuitenkin "edustustilaisuudessa" (ei kirjaimellisesti, mut tajusit varmaan). Kotona ja silloin kun annetaan lupa, niin voi pitää hauskaa, mutta ei kisoissa. Hevonen on töissä siellä. En tarkoita, etteikö kisojen pitäisi tuntua hauskalta myös hevosen mielestä, mutta kyllä sen myös käyttäytyä pitää.

    Toivottavasti tähän löytyy joku ratkaisu! Todella harmillista varmasti. Tsemppiä teille jatkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin on totta. Ongelmaksi muodostuu ehkä juuri se, etten osaa olla tarpeeksi tiukka - esim. juuri verryttelyssä annan sen olla vähän villi ja vapaa, niin mitä voi radalla odottaa.. :)

      Kiitos paljon ja toivotaan todella!

      Poista
  15. Hei Aada!

    Sulla on hieno hevonen ja hyvä blogi. On hienoa, miten jaksat analysoida epäonnistumisia ja sitä kautta etsiä reittiä parempaan ratsastukseen. Kuten täällä on aikaisemminkin sanottu, videoiden perusteella Champ vaikutti hieman possulta. Rata oli pitkälti sujuva ja ratsastit hyvin. On oikein komentaa possuilusta. Kuitenkin huomasin, että kun Champ jää pomppimaan paikoilleen, niin et oikeastaan tee mitään. Toki lopussa komensit raipalla, mutta ensimmäisessä luokassa. Jalkasi on aivan paikoillaan, käsi rentona, paikoin kiinni. Annat siis champin hyppiä. Tuossa kohtaa pikku possuille pitäisi antaa kunnolla jalkaa ja käskeä eteen vaikka hieman vahvemmin (nimin. omistanut aina monta porsasta). Tuo paikoillaan pitäminen ja hypyttäminen vain vahvistaa Champin käsitystä siitä, että se on ok. Voisi olla kokeilemisen arvoista tuollaisessa tilanteessa heti sen lauetessa ratsastaa voimakkaasti eteenpäin, eikä jäädä vain odottelemaan, että Champ itse lakkaa hyppelehtimisen.

    Kaikkea hyvää teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä ihan oikeassa siinä, etten tehnyt mitään. Tai oikeastaan tein: halusin saada hevosen peruuttamaan (ensimmäisessä kiellossa) ja hylkäyksien jälkeen olin todella vahvasti jalalla kyljissä kiinni, raipan käyttö kun on kiellettyä hylyn jälkeen. Mutta ihan oikeassa olet siinä, että mun pitäisi oppia reagoimaan noihin tilanteisiin eri tavalla.

      Kiitos :)

      Poista
    2. Mun moka, en vain katsonut videota tarpeeksi tarkasti siis, että olisin huomannut :) Tuo peruuttaminenkin on vähän kakspiippunen juttu. Periaatteessahan sä viet siinä vaan hevosta kauemmas estettä. Ootko tuossa kohtaa kun kieltää, kokeillut ''rajusti'' vaan potkasta eteenpäin peruuttamisen sijaan?

      Täällä on myös yksi kaveri, jonka kanssa yritetään ratkoa samanlaisia ongelmia. Tosin tää kaveri pysähtyy kulmiin, eikä esteen eteen.

      Poista
  16. Kiitän taas sun rehellistä tyyliä, on hienoa että kerrot myös näistä puolista. :) Harmi kun nyt kävi näin. Possuileva hevonen on kyllä rasittavinta ikinä... Oma vuokrahevoseni on todella vaikea ratsastaa ja saa kuumuessaan samankaltaisia pomppimiskohtauksia. Välillä se menee lukkoon ja hätääntyy sitten omaa käyttäytymistään, mutta välillä kyseessä on puhdas sikailu ja näiden erottaminen on kyseisen tamman kohdalla todella tärkeää. Kun se hätääntyy ei todellakaan auta komentaa, vaan silloin täytyy purkaa tilanne jollain muulla tavalla. Kun taas possuilun yllättäessä riittää oikeanlainen murahdus niin taas mennään eteen. Mutta ei ole helppoa ei...

    Jos Champin käytös on omasta (ja valmentajasi) mielesäsi puhdasta possuilua, niin siihen ei oikein taida auttaa muu kuin oma johdonmukainen mutta tiukka käsky - ei vain jätä hevoselle muita vaihtoehtoja. Toki tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta kyllä se siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rosse! Ja tuo on kyllä tärkeää tunnistaa hevosessa possuilun ja pelon erot. Hyviä, viisaita ajatuksia ja näinhän se juurikin menee :)

      Poista
  17. Meilläkin oli yhdessä vaiheessa ongelmia maalilinjan ylitämisessä. Joka kerta kun pilli vihelsi ja lähestyin maalilinjaa, pisti se liinat poikki, ja jäi vain hyppimään paikoilleen. Laitoin onneksi melkein heti ammattilaisen hyppäämään pari kertaa kisoissa ja tada-aa, mun hevonen toimii taas kuin unelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ammattilaisen käyttö on ollut mullakin mielessä koko kauden ajan. Katsotaan, jos ottaisin nyt asian pöydälle :)

      Poista
  18. Voihan kurjuus kun meni mönkään kauan odotetut kisat. :( Minä en osaa antaa ratsastuksellisia tai hevosen kouluttamiseen liittyviä vinkkejä, mutta pisti silmään kun kuvailit kuinka vaikeaa oli pysyä kisapaikalla iloisena ja tsempata muita oman epäonnistumisen jälkeen. Oon sitä mieltä, että SAAT olla pettynyt, saat olla vihainenkin, eikä sinun tarvitse silloin kyetä olemaan täysillä mukana muiden kannustamisessa. Olen huomannut vastaavissa tilanteissa, että se helpottaa suunnattomasti kun sanoo muille ihan ääneen: anteeksi mutta harmittaa niin paljon oma tilanne, etten nyt osaa olla iloinen teidän puolesta ja tsempata niin paljon kuin haluaisin. Asiakaspalvelutyössä voi olla hyvä pitää se hymy vaikka väkisin päällä, mutta tuttujen kesken kannustaisin rehellisyyteen. Kiukuttelemaan ei kannata ryhtyä mutta tunteita ei kannata myöskää peittää. Sellainen tuli vielä mieleen, että auttaisikohan kisatilanteessa, että saisit valmentajan tai muun vastaavan "auktoriteetin" ihan paikan päälle tsemppaamaan ja ohjeistamaan? Olisiko mahdollista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, niin viisaita sanoja! :)

      Varmasti valmentajan paikalle saaminen voisi olla mahdollista, jos aikataulut menevät yksiin. Mulla on ollut tänä vuonna parissa kisoissa valmentaja mukana ja kyllähän se on tuonut hommaan omanlaista varmuutta :)

      Poista
  19. Ei varmasti lohduta yhtään, mutta tiedän niin tunteet, mitä tuollaisten suoritusten jälkeen on. Mä taas olen sitä mieltä, että et luovuta Champin kanssa. Jotenkin uskon, että joku päivä voit todeta, että olette ylittäneet tämän ongelman ja hommat sujuvat. Monissa paikoissa järjestetään 1 -tason kisoja, joissa voi sopia etukäteen, että saa jatkaa maaliin tapahtui mitä tapahtui. Itse aijon nyt koko loppu vuoden ja talven kierrellä kaikki mahdollinen tällainen kisa, jotta hevoselta jää pois se käsitys, että kun vähän jännittää, tulee pelottava este, niin sitä ei tarvii ylittää, kun riittävän monta kertaa stoppaa. Toki tietenkin aina pitää ensisijaisesti sulkea terveydelliset asiat pois, mutta sen mitä itsekin Champia livenä nhänyt hyppäävän, niin sitten kun se hyppää, niin se hyppää upeasti!

    Tsemppiä super paljon teille ja muista, ettet nyt kuitenkaan liikaa soimaa itseäsi ratsastajana. Ratsastat monissa tilanteissa paljon paremmin, kuin keskiverto harrastaja yleensä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! Nuo harjoituskisat voisivat olla meillekin se "juttu", mutta musta tuntuu, että niitä on niin kauhean vaikea löytää mistään! Laitan sulle tässä joku päivä viestiä ja saat jakaa kaikki sisäpiiritiedot tulevista harkkakisoista ;)

      Poista
  20. Opettele käyttämään sitä raippaa. Champ jatkoi matkaa heti kun annoit raipasta. Opettele ihan treenissäkin, jos possuilee niin raippaa. Ja kisoissa heti kun tuntuu siltä, että kohta tulee stoppi, niin raipalla napautus. Koita ennakoida, mutta toki aina se ei ole mahdollista. Mutta jos tuntuu, että tolle esteelle tulee muuten stoppi, niin ennen kun stoppi tulee, niin näytä että me muuten mennään eikä stoppailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa. Treeneissä se on vaan hankalaa, kun sitä ei kotona koskaan tapahdu ja harvemmin lähdetään muualle treenaamaan. Pitäisi varmaan taas ottaa tavoitteeksi :)

      Poista
  21. Ihanan avoin kirjoitus, varmasti meistä jokainen voi samaistua tähän :) Olen samaa mieltä edellisten kanssa että paljon harjoituskisoja alle joissa saa jatkaa radan loppuun. Ja ensi kaudella Laaksolle treenaamaan, vähän työlästä roudata itse kaikki esteet esiin jne. mutta ehkä olisi ihan paikallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä meinasin mennä Laaksolle jo nyt sunnuntaina, mutta jouduin toteamaan, että eiköhän meidän ulkokausi ollut tässä säiden puolesta :D olet ihan oikeassa!

      Poista
  22. Kommenttikenttään on tullut paljon neuvoja niin anonyymeiltä kuin oman nimen takaa kirjoittaviltakin henkilöiltä. Tahtoisin vielä lisätä tähän informaatiotulvaan oman kokemukseni samantyyppisestä hevosesta. En tahdo tuputtaa samaa ratkaisua kuin minkä itse valitsin, mutta tahdon kuitenkin kertoa kokemukseni - ehkä siitä on hyötyä sinulle, ehkä ei. Annoin oman hevoseni osaavammalle ratsastajalle kisattavaksi vähäksi aikaa. Itse istuin katsomossa ja näin miten minua osaavampi selvitti vaikeat tilanteet. Samalla sain paljon vinkkejä mitä tulisi tehdä kun hevonen stoppaa tai jää kulmaan pomppimaan. Lopulta kun hevoseni hyppäsi tämän kuskin kanssa muutamat kisat hyvin (ja samalla kasvatti hurjasti itsetuntoa!), istuin itse takaisin kuskin penkille ja hevostani ratsastanut henkilö tuli mukaan kisoihin auttamaan verkassa ja itse radalla. Ehdottomasti kokeilemisen arvoista, meitä auttoi hurjasti tämä ja nyt ollaan pystytty kisaamaan taas "normaalisti" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on se, mitä olen miettinyt jo todella pitkään. Aiemmin se tuntui "luovuttamiselta", mutta nyt esteenä on ehkä lähinnä se, kenelle ratsastajalle hevoseni veisin ja miten valmentajani suhtautuisi asiaan. Katsotaan, josko asia menisi eteenpäin :)

      Poista
  23. "No, kauniista ajatuksista huolimatta syytä ei tietenkään voinut vierittää hevosen niskoille."


    Kyllä mun mielestä hevosta saa tällaisessa tilanteessa syyttää. Kuten sanottu, se stoppasi jo kauan ennen estettä, ennenkuin ehdit tekemään mitään virheen tapaistakaan. Aada, sä ratsastat oikeasti tosi siististi, mutta ehkä sun vaan pitää pistää kova kovaa vastaan ja käskeä hevosta _oikeasti_ kunnolla, toi on ihan täyttä possuilua Champilta! Itsensä sättiminen ja blogin puolella omista taidoistaan ''valittaminen'' ei auta mitään (vaikka tiedänkin, ettet kirjoittamaasi valittamalla tarkoita, ja olet kunnianhimoinen ja valmis oppimaan uutta)! Toivottavasti possuilu loppuisi ja saisitte taas kisatsempin kohdilleen ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä ihan oikeassa - pitäisi ratsastaa niin paljon selvemmillä avuilla noissa tilanteissa! Kiitos paljon viisaista sanoista :)

      Poista
  24. Hei, hienosti menitte niistä pienistä virheistä huolimatta! Näin käy välillä, mutta sehän on vaan pieni merkki siitä, että ens kerralla yritetetään kovempaa! Sulla ei oo mitään syytä syyttää itteäs taikka ponia, virheitä sattuu!

    VastaaPoista
  25. Kiitos Aada näist hetkist mitä oon saannu lukea. Sun blogii. Ja anteeks jos kerron tän jutun. Mut mä oon sairastannu syöpää lapsest asti. Mä oon nyt sairaalas. Jälleen mä oon nyt ollu koulust vähän aikaa pois. Ei voi mitää. Ja mun hevoin kuoli pahaan munuais sairauteen. Me mennää kattoo sit tänään mun uutta hevost. Kunhan pääsen sairaalast pois. Onneks pääsen pois. Ja onks sul paljon ystävii. Ja ei nyt mitenkää ilkeydel. Mul ei oo koska mä oon syöpä potilas. Ei se haittaa!! Mä vaan haluun päästä ratsastaa. Eli mun hevoin kuoli kun mä olin tääl sairaalas! Mut ei saa miettii mun pikku Lillii!!







    Mä oon saannu sun blogin lukemisel tukee mun sairauteen!! KIITOS AADA!!!!!♡♡♡♡♡



    VOISITKO TEHÄ MY DEIN?? MUT MOIKKA sä oot kyl ihanan nätti. Mut moikka ja hyvää loppu viikkoo sulle.


    Terveisin myös Aada!!
    Sattumaa mut ei haittaa. Moikka♡♡♡:)

    VastaaPoista
  26. Tää ei liity postaukseen millään tavalla, mutta kato minkälaisen hupparin löysin: http://www.viljarshop.com/tuote/lasten-huppari-champ/68079575-0/ !! :D

    VastaaPoista
  27. Argh! Mikään ei oo niin ärsyttävää ku tämmöinen ihme kieltely syystä että ??? ! Nyt ei muutaku unohat tämän kisapäivän ja kohti uusia haasteita!

    VastaaPoista
  28. Minusta olisi kiva kuulla mielipidettäsi raipan käytöstä. Koristeenako sitä pidät? Itse olisin käyttänyt tilanteessasi (kieltojen yhteydessä) jo aikaa sitten.. Ei pahalla.. Kyllä mulle on opetettu että raippa ei oo koriste. Tosin en hyväksy turhaa ruoskimistakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ottaa huomioon, ettei hylkäyksen (eli toisen kiellon) jälkeen saa enää käyttää raippaa. Kertaakaan. Toki jos haluat tuomaritorniin puhutteluun ja huonon hevosihmisen maineen, niin siitä vaan. Aada käytti ekan kiellon jälkeen raippaa eikä enää sen jälkeen, eli toimi juurikin sääntöjen mukaan.

      Poista
    2. Raippa on merkinantoväline, ei koriste. Musta on vaan tullut todella harkitseva sen käytössä, koska tiedän, että "turha raipottaminen" aiheuttaisi melkoisen myrskyn somessa. Olen ihan samaa mieltä siinä, että raippaa olisi pitänyt käyttää heti ensimmäisen kiellon yhteydessä - tai ennen. Tuossa kun raippaa käytin, voin kyllä valitettavasti sanoa, etten ole koskaan käyttänyt niin kovalla voimalla eli silloin ei kyllä sääliä herunut.. Mutta kuten alempi anonyymi sanoi, sääntöjen puitteissa kuitenkin tällaiset :)

      Poista
    3. Ei ole turhaa raipan käyttöä jos hevonen possuilee. Sitä siis tarkoitan, että jos raippaa käyttäisitkin jossain videossa tuommosen possuilun takia, niin ihan turhaa p*skamyrskyä anonyymit somessa nostaisi, koska ihan aiheesta se olisi.

      Poista
    4. Niin, tässäkin on toinen puolensa. Vaikka meidän mielestä raipan käyttö ei olisi tässä tilanteessa turhaa, löytyy aina se joukko, jonka mielestä toimisin väärin käyttäessäni raippaa edes kerran.

      Poista
    5. Kukkahattutätien mielestä raipan käyttö on joka tilanteessa väärää, mutta ihmiset, jotka oikeasti ymmärtää hevosia ja osaa ratsastaa, ymmärtää kyllä että pystyyn hyppimiset, turhat stopit, pukit yms ovat tilanteita, joissa saa - ja pitää - raippaa käyttää. Älä pelkää mitään kakkamyrskyä, tiedät itse että teet oikein kun kerrot raipalla hevoselle että nyt EI possuilla! Raippa on tosiaan merkinantoväline, ja kun Champ hyppää pystyyn, käytä raippaa ihan reilusti - anna sille kerralla se merkki että nyt ei tehdä possuiluja. Ei siis jatkuvaa piiskaamista, vaan kunnon napakka isku. Näin viestität hevoselle että tämä asia ei ole toivottavaa, sitä ei saa tehdä.

      Poista
  29. Pakko yhtyä anomuumien kuoroon.. Itselläni on vuokrahevonen, joka joskus possuilee ja pelkää esim reitin varrella olevia kiviä. Ne kivet on sille täysin tuttuja, ja joka päivä niistä mennään ohi melkein joka päivä, hevonen ei muutu kipeäksi joka kiven kohdalla. Joskus näistä pääsee ohi tuijottamalla, joskus sitten taas on semmonen show pystyssä, ettei paremmasta väliä ja joskus kiviä ei edes huomata. Itse annan hevoselle aina mahdollisuuden mennä nätisti ohi, ja jossei mene, niin sitten raipalla, että nyt menet. Samaa sinun pitäisi mielestäni tehdä Champin kanssa, varsinkin tällä radalla, et todellakaan ehtinyt tehdä yhtään mitään virhettä, ennenkuin hevonen "kielsi" jo monta kymmentä metriä ennen estettä. Heti kun tunnet, että kohta se pomppii, niin kepillä vaikka siihen lavalle, että eikun menet, etkä anna kieltämistä ja pomppimista vaihtoehdoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se pitäisi tehdä, olet ihan oikeassa :)

      Poista
  30. Heitän vain ajatuksen ilmaan... Voisiko tuollainen temppuilu johtua jostain varusteesta mitä käytät vain kisoissa, tai voisiko satula olla epäsopiva? Vaikka se ei treeneissä tee tuollaista, mutta jos champ on vaan niin kiltti luonteeltaan että ei sitä protestoi muuten kuin kisoissa, kun tilanne on jönnittävämpi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on samat varusteet (suojia lukuunottamatta) kisoissa ja kotona. Tuo satula on tarkastettu tänä vuonna juuri tämän pommpimisjutun takia ja ainakin silloin se oli vielä ihan hyvä. Toki kaikki on mahdollista :)

      Poista
    2. Okei, harmillista tuollainen kyllä. :/ itselläni ollut hirveitä satula ongelmia nuoren kanssa koko vuoden eikä sen vuoksi olla päästy edistymään, siksi ajattelin ehdotta tuota. :) Tsemppii jatkoon ja toivottavasti Champ löytää käyttäytymis tavat pian! :) äläkä kritisoi itseäsi liikaa!

      Poista
  31. En minäkään yleensä tänne kommentoi, kun parhaimpii juttuihin niikuin nyt. Minusta se on iha oikeutettua olla vihainen. Varmasti jokainen enemmän kisannut tietää tunteen. Eri asia myöntääkö. Hevoselle vihainen olo on minusta myös ok, niin kauan kuhan se ei ole fyysistä. Ja se tunne kyllä laskee, niin kuin varmasti tiedät. Itse olen hyvin kriittinen omiiin tekemisiini, enkä taputtele itselleni ellei homma oikeasti toimi, vaikka tosin olen alkanut höllimään. Tosin pointtini oli että, itselleen ja hevosele vihaisuus on ok sopivissa rajoissa, ja minusta se kuuluu asiaan. Kuka tääll pärjäisi ainaisella ''se meni ihan hyvin'' asenteella. Tottakai positiivisuus on isoin ja varmasti merkittävin juttu mutta välillä pitää käydä alhaalla että voi taas nousta. Tsemii jatkoon!:)

    VastaaPoista
  32. Jälleen kerran ei voi kuin arvostaa sun rehellisyyttä ja aitoutta näissä postauksissa - harmi, että teidän kisat meni ihan mönkään.

    Täällä on tullut tosi paljon kommenttia ja neuvoa vähän joka suunnasta. Itse ehkä yrittäisin saada kisamaisia tilanteita alle - harjoituskisoja järjestetään jonkun verran ja voihan vaikka joskus sopia kaveriporukalla yhteiset treenit, joiden teemana on ottaa kisamainen treeni - verkkaus kuin kilpailuissa ja samoin sitten rata. Vain kavereitakin vastaan "kilpaileminen" luo tiettyä tositilanteen tuntua - sen olen ainakin itse huomannut, vaikkakin enemmän koirapuolella. Toki voisi kokeilla sitäkin, että vaikka valmentajasi kävisi parit pikkukisat Champin kanssa vähän niinkuin kuurina.

    Itselle on myös opetettu aina se, että jos pohkeeseen ei vastata niin mieluummin napauttaa raipalla kuin jää pohkeella potkimaan. En pystynyt katsomaan videota nyt, mutta Champin toinen kielto kuulosti munkin korvaan aika possuilulta juurikin siitä syystä, että se kielsi jo kauan ennen estettä. Sä kuitenkin ratsastat tosi nätisti, eikä hevosella pitäisi olla mitään syytä kieltää noin aikaisin, vaikka kuinka kuski haaveilisi selässä. Ja kuten itse mainitsit - ehkä sun pitäisi olla tiukempi sille aika ajoin. :)

    Toivottavasti saatte talvella pidettyä rutiinia yllä. Ootte hieno pari, ja on harmi, että kisatilanteet tuottavat teille hankaluuksia. Tsemppiä jatkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!! Hyviä ideoita ja varmasti tulen jotain näistä käyttämään tulevan talven aikana, sillä ne ovat olleet suunnitelmassa hyvän aikaa :)

      Poista
  33. Ompas täällä kamala neuvomiskommenttien tulva! Itse en kokemattomampana osaa sanoa muuta kuin että kuulostaa hankalalta ja harmilliselta tilanteelta. Todella ikävää, että kauden "pääkisat" päättyivät hylättyihin ratoihin ja pohjattomaan pettymykseen! Toivotan teille kamalasti tsemppiä ongelman purkamiseen ja itseluottamuksen kasvattamiseen. :) Kyllä te sieltä vielä nousette!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppaavasta kommentista! :)

      Poista
  34. Hyvii kuvii. Ja joskus epä onnistuu. Mä oon epä onnistunnu myös!

    Voitko tehä may deyn?


    Terveisin Pinja. Kiitos jo etu käteen. Hyvää loppu viikkoo. Mul alkaa koulu kello11 10 mä oon lukios. Missä aä sä haluut opiskella. Mä haluun opiskella eläinlääkäriks.

    Terveisin Pinja. Moikka mitä kuuluu??♡♡:)♡♡:)!!:)???

    VastaaPoista
  35. Ei kyllä näytä terveen hevosen käytökseltä, klinikalle mars

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylemmissä kommenteissa olen selittänyt tämän saman asian moneen kertaan, sieltä voit halutessasi käydä lukemassa vastauksen :)

      Poista
  36. Voi kurja että ei mennyt tällä kertaa hyvin :( Ihanan rehellisesti ja analysoiden kuitenkin käyt pettymystä läpi ja voin vaan todeta :kyllä se siitä :)

    Mun silmään tuo näyttää nyt kyllä siltä, että Champpi kaipaisi ehkä pientä kurinpalautusta.. Toi on tosi vaarallista kun se hyppii noin rajusti pystyyn. Tuli semmoinen olo, ettei se keskity radalla (ristilaukat jne. ) myöskin tuo kun pölöily loppui kun kunnolla komensit, viittaa siihen että se vain testaa.

    Tuolla aikaisemmin joku sanoikin, että hevonen on töissä. Olen samaa mieltä. Kotona voi ottaa rennosti ja ilotella, mutta kisoihin lähdetään hakemaan onnistunutta suoritusta (enkä tarkoita, että pitäisi paahtaa verenmaku suussa, muttei kukaan lähde kisoihin jos se on"ihansama").

    Video ei tietenkään kerro koko totuutta, mutta mun mielestä olit Champille liian kiltti :D tommosta käytöstä ei tarvi eikä kuulu hyväksyä. Säännöistä en tiedä, mutta jos raippaa ei käytä on sitä turha roikotella mukana.. jos raipan käyttö tuntuu pahalta voisi ehkä opetella komentamaan äänellä, kuten moni tietää pelkkä murahdus riittää, jos kunnioitus on kohdillaan.

    Joko sun pitää ottaa Champin kanssa tiukka linja ja jo verkassa ( ja kotona) vaatia sitä kuuntelemaan ja tottelemaan sua 100%, niin ettei sen tarvi miettiä kuka määrää ja mitä tänne on tultu tekemään. Tai sitten esim. Valmentaja tms. Voisi pitää ruunalle muistuttavan kuurin siitä, miten ratsastaja selässä käyttäydytään.

    En halua kuullostaa ilkeältä! Itse vain hieman säikähdin kun katsoin ton videon :/ ( ite en pystyis oleen noin rauhallinen ja jatkaa ratsastusta yhtä nätisti ja eleettömästi kuin sä teit). Eikä meidän lukioiden huutelu täällä mitään ratkaise, kyllä sä ja sun tukijoukot tiedätte mikä on paras lääke tähän :)
    Halusin vaan tuoda oman mielipiteen esiin siitä, että noin isolla eläimellä on pakko olla ehdottomat rajat ja niiiden asettaminen on meidän ihmisten vastuulla.

    Hyvää syksyä!

    -Heidi

    P.s. sori jos on kirjotusvirheitä, skriivasin puhelimella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikeita asioita sanoit, turhaan pahoittelet! Ristilaukat eivät olleet possuilua, vaan hevonen oli niin jännittynyt läpi selän, että se laukkasi ristilaukassa. Videolta voi muutenkin huomata, miten se on radalla todella suorajalkainen ja selätön. Mutta ei siitä sen enempää :D

      Ihan totta, että tiukempi linja pitäisi ottaa. Ja kiitos paljon tsempeistä!

      Poista
  37. Voi jestas näiden joidenkin anonyymien kommentteja. Katse eteen ja suupielet ylöspäin - aina ei voi vain onnistua, eikä siihen ole aina syypäätä. Sulla on ihailtava asenne! Älä anna negatiivisten kommenttien latistaa, useissa tapauksissa kommenttien takana näkyy vain kateellisuutta, katkeruutta tai tietämättömyyttä. Sinä tunnet kyllä varmasti hevosesi parhaiten, ja uskonpa että sinulta löytyy myös tukiverkko jonka puoleen kääntyä jos tarvitset jossakin apua.
    Tsemppiä jatkoon, sulla on hieno hevonen ja kyllä kova uurastus jossain vaiheessa palkitaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentista :) en toki latistu, mutta ainahan ne negatiivisemmat kommentit laittavat miettimään, haluaako kaikkea jakaa välttämättä niin rehellisesti ja avoimesti blogiin. Toisaalta pidän sitä melko tärkeänä koko bloggauksen perusidean kannalta!

      Poista
  38. Ihanaa, kerrankin "vertaistukea"! Tai jos sitä nyt ihanaksi voi sanoa :D En aluksi uskonut silmiäni kun näin tän postauksen eilen, nimittäin koko päivä oli yhtä häsellystä ja feilaamista :/ Melkein itku meinas tulla, mutta kun näin tän postauksen ajattelin että mitäs mää nyt taas stressaan, joillain on mennyt päivä paljon huonomminkin.
    Mutta tiedätkö mikä tässä on parasta?
    Ens kerralla onnistuminen tuntuu edellistä paremmalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen lause on enemmän kuin täyttä totta! Kiitos Annika fiksuista sanoista. Ja toivottavasti tämä päiväsi on eilistä parempi :)

      Poista
  39. Kannattaisi varmaan laittaa yhtiin kisoihin valmentaja kyytiin niin joutuu tekemään radallakin töitä kunnolla. On sitten helpompi itse jatkaa eikä käytöksestä pääse tulemaan tapaa. Paljon vaan kisoja alle, kyllä se siitä! Sulla on hieno asenne ja hevonen. "A winner is just a loser who tried one more time.” -- George M. Moore, Jr.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Estevalmentajani ei enää ratsasta, mutta joku toinen kokenut kuski olisi varmasti hyvä idea :)

      Poista
  40. Jos jotain olen hevosten kanssa 20 vuoden aikana oppinut niin sen, että hevonen ei tee tahallaan huonosti asioita (tähän ei lueta pikkuponeja ;p). Tarkoitan, että kannattaa miettiä, onko hevonen kipeä jostakin. Ehkä on poikkeuksiakin, hevosia jotka hermostuvat helposti ratsastajan vääristä avuista, mutta Champinkin käyttäytyminen kuulostaa epäsäännölliseltä. Voisiko vatsahaava olla uusiutunut? Varovasti ehdottelen... :) omaltakin hevoselta etsittiin vaivaa kaksi vuotta ennen kui todellinen syy löytyi. Klinikalla rampattiin melkein kuukauden välein.

    VastaaPoista
  41. Voi olla kipukäytöstä tai ihan täysin koulutuksellinen ongelma, tai vaikka yhdistelmä molempia; ei meistä kukaan voi asiaa ratkaista videoita katsomalla. Ihan varmasti Aada tarkastaa hevosen voinnin tarvittaessa eläinlääkärillä ja varusteidenkin sopivuuden osaavilla henkilöillä, eiköhän se ole Aadankin intressi saada hevonen hyppäämään mahdollisimman hyvin. Turha meidän lukijoiden tästä asiasta on huolestua :)

    VastaaPoista
  42. Nämä hevonen "possuilee" kommentit voit samantien unohtaa. Hevonen joka pääsääntöisesti on ratsastajan kanssa yhteistyössä ei ala huvin vuoksi keuliman. Keuliminen on jo todella vahva protesti, tälläinen nöyrä hevonen joka menee minne ratsastaja pyytää ei ala keulimaan kuspäisyyttään. Voisin pistää pääni pantiksi että on joko nivelvaivaa etusissa tai kaularangassa tai selässä jotain. On eri asia jos heppa kieltää esteelle ratsastajan virheen takia tai esim ihan normaalistikin pukittelisi ja keulisi paljon mutta joko Champille on tullut rimakauhu eli henkisesti rikki tai sitten joka todennäköisempää joku iän tuoma rasitusvamma tai joku vamma jota ei ole vielä tutkittu on alkanut oireilemaan. Head Shaking syndroomaiset esim usein on uv yliherkkiä ja ennenkuin todellinen sheikkaminen alkaa ne voivat seota tietynlaisessa aurngonvalossa esim varjojen kohdalla tmv ennenkuin mitään muita merkkejä on, eli vaikka ei olisi turvotuksia, nestettä, ontumista niin jotain voi olla, tai sitten vielä pahempi sädeluuontumaa joka on lähes mahdoton diagnosoida tai hoitaa mutta lähes kaikilla vanhemmilla estehevosilla alkaa jossain kohtaa vaivaamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta hei hienoa, toivotaan että hevoseltani löytyy nuo kaikki niin voit sitten olla tyytyväinen tekemääsi diagnoosiin! :) Tulihan tuossa jo kahdeksan eri vaivaa lueteltua, eiköhän niillä pääse loistavasti alkuun. Lisätään listaan vielä SI-nivelen vaiva, kinnerpatit, jännevaurio ja varmuuden vuoksi vaikka ähky, niin saadaan aika kiva kokonaisuus.

      Oon kyllä kiitollinen teille anonyymeille siitä että säästätte mut eläinlääkärilaskuilta, kun teiltä löytyy pätevyys diagnosoida vaivat nettivideoiden perusteella! Mäkin haluaisin tuollaisen taidon ja voin olla varma, että myös klinikoilla tuota arvostettaisiin. Eli eikun kipin kapin jalkaa toisen eteen ja työhakemusta sisään lähimmälle klinikalle, työpaikka irtoaa varmasti ennen kuin ehdit kissaa sanoa :)

      Poista
    2. Loistavaa, edellinen ano, kerrassaan loistavaa :) onneksi täällä on mahdollisuus kommentoida anonyyminä, koska omalla nimellä ei tietysti tällaista Aitoa Huolta Champista voi ilmaista :D

      Poista
    3. Nojuu ei, sehän olisi ennenkuulumatonta :D

      Poista
  43. Ongelma hevosia korjanneena; vahingossa tänne eksyneenä on pakko vähän antaa vinkkiä.

    En toki Aada tiedä mitä ohjeita valmentajasi ovat antaneet kun hevosesi hyppii pystyyn, mutta se korjataan vain ja ainoastaan ratsastamalla eteen voimakkaasti. Ei missään nimessä pyytämällä hevosta peruuttamaan.
    En toki tiedä enkä arvaile syytä miksi Champ hyppii pystyyn, mutta älä missään nimessä lähde sitä korjaamaan taaksepäin. Pystyynhyppääminen tapahtuu kun hevonen ei liiku jalasta eteen, kokoaa painon takajaloilleen ja ajattelee ns. taaksepäin. Peruuttammalla provosoit hevostasi ja pyydät lisää sekä annat ymmärtää että halusit sitä. Pystyyn hyppäämiseen voi ehkäistä ratsastamalla heti eteen voimakkaasti kaikilla avuilla (saamalla hevonen pohkeen eteen). Kun tämä tilanne on korjattu voit erikseen pyytää hevosta peruuttamaan.
    En tiedä voiko olla opittu tapa että pomppiminen johtaa siihen että peruuttelet mikä on sitten kiitosta ja pyyntö tehdä lisää.

    tsemppii! Toivottavasti saat ongelmaan ratkaisun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi! Mulle on tosiaan aina opetettu, että pystyynhyppimisestä käsketään eteen. Näin olenkin tehnyt aiemmin, mutta silloin hevonen pääsi tilanteesta pois ja ongelma ei mennyt mihinkään suuntaan. Keksin joku aika sitten peruuttaa hevosen esteen viereen, jolloin se "hämmentyi" (totuttu kaava meni erilaiseksi) ja loppurata sujui hyvin. Tästä "viisastuneena" päätin kokeilla samaa nyt, mutten rupea arvuuttelemaan oliko se viisas päätös vaiko ei. Tiedostan toki, että peruuttamalla ikään kuin pyydän hevosta hyppimään entistä enemmän, jos se on siinä mielentilassa.

      Toivotaan, että ongelma ratkaistaan :)

      Poista
  44. Mietin vain, että miksi ei saisi lähte peruuttamaan?! Champ meni peruutuksen jälkeen yli, joten mikä ongelma siinä olisi. Näissä asioissa tulis muistaa että se mikä toimii jollakin hevosella, ei toimi kaikilla! Esim. Raipan käyttö. Joillakin hevosilla se on hyvä merkinantokeino, mutta jotkut eivät siedä raippaa.
    Eiköhän Aada itse tiedä mikö hevoselleen parasta, onhan hän ollut Champin kanssa tekemisissä enemmän kuin kukaan meistä lukijoista!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasinkin jo tuossa ylempänä :) viimeisestä lauseesta olen kyllä samaa mieltä!

      Poista
  45. Edellinen anonyymi:
    luetun ymmärtäminen on kaiken a ja o.

    VastaaPoista
  46. Luin tämän postauksen vasta nyt ja haluan vielän näin melkein kuukautta myöhemminkin toivottaa tsemppiä alkavaan hallikauteen. Mua harmitti ihan tosi paljon sun puolesta siinä kohtaa, kun Champ kielsi ulos ekalta radalta ja vielä enemmän, kun sama kävi toiseen kertaan. Olisin niin toivonut teille onnistumista noissa kisoissa. Se mikä ei tapa, se vahvistaa ja sitä rataa. Ensi vuonna sitten uudestaan :)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä