#926: Vakavasti Otettavat Kouluratsastajat

Lauantaina koitti pitkään ja hartaasti odotettu Ainon kaksivuotisjuhla, jonka yhteydessä ratsastettiin paitsi kilpaa, myös järjestettiin yhtä jos toista ohjelmanumeroa. Kuten aiemmin postauksissani kerroin, oli mun tarkoitus osallistua Macon kanssa päivän varsinaisten esteluokkien 115cm luokkaan sekä illemmalla järjestettävään paripukuratsastukseen. Loppujen lopuksi homma menikin ihan uuteen uskoon, mutta meillä oli silti huisin hauska päivä!

Mistähän sitä edes lähtisi liikkeelle. Alun perin mun piti osallistua pukukisaan tallimme omistajan kanssa, jolloin asusuunnitelmanamme oli Frozenista tutut hahmot. Valitettavasti parini estyi tulemasta paikalle omien menojensa vuoksi, joten sain sijaispariksi tallimestarimme oman hevosensa kanssa. Hän heitti ilmoille ehdotuksen kouluratsastusteemasta, sillä ajattelimme vetää koko homman ihan överiksi. Vaikka oma ideani Olaf-lumioiksta oli toki mielestäni loistava, sytyin toki kouluratsastusideallekin heti oikein kunnolla - olenhan aina halunnut salaa olla kouluratsastaja kaiken sen puunaamisen ja etenkin frakkien takia ;) Aloimme suunnittelemaan asujamme, jolloin mukaan astui apukäsiä joka suunnasta. Pian meillä oli kaikki valmiina itse kisapäivää ajatellen. Ja kuvaajana toimi toki tuttuun tapaan Vilma T.

Muutamia päiviä ennen pukuratsastusta tallimestarimme ilmoitti, ettei hän pystyisi lähtemään pukukisaan hevosensa kanssa. En tietysti luovuttanut, vaan lähdin heti huutelemaan Facebookissa itselleni uutta paria. Sain paljon tarjouksia vastaan, mutta nopeiten tosissaan hommaan oli lähdössä Danielan tiimi eli Goldi-poni kuskinsa Nellan kanssa. Tottahan toki sovimme asiat selväksi heti samantien, joten nyt meillä oli kasassa oikein kunnon tiimi kansallisia poniluokkia kisanneen nopean poniratsukon siivittämänä. Suunnittelimme Danielan kanssa asuja vielä pidemmälle ja pohdimme, mitä kaikkea hankkisimme osaksi asukokonaisuuksia. 

Koitti perjantai, jolloin sain aamulla viestiä talliltamme: muutamat hevoset olivat kuumeessa. Samalla sekunnilla tiesin, etten voinut lähteä Maroccon kanssa kisoihin. Jos tallilla on kuumeisia hevosia, ei kyseiseltä tallilta ole suotavaa poistua terveidenkään hevosten kanssa kisoihin, jotta samalla ei tule tartuttaneeksi muiden tallien hevosia. Soitin Danielalle ja kerroin tilanteen, mutta lupasin samalla selvittää, jos saisin jostain itselleni sijaishevosen. Niinpä alkoi pieni kysely, jonka lopputuloksena ratsastuskeskus Aino lupautui lainaamaan mulle tuntihevostaan pukukisaa varten. Vitsailin sosiaalisessa mediassa, että nyt on kyllä muutettu kaikki mahdollinen tätä karkeloa varten, mutta periksi ei anneta!

Ratsukseni valikoitui lopulta Spot-niminen tamma, joka on sen vakioratsastajan mukaan hieman spesiaali tapaus. Sitä se on ainakin värinsä puolesta! Spot on nimittäin juuri se hevonen, jota olen aina Ainossa käydessäni ihaillut ja käynyt rapsuttelemassa. Pilkullinen väritys kiinnittää väkisinkin huomion. En ollut koskaan ratsastanut kyseisellä hevosella, mutta se ei tuottanut mitään ongelmaa esteiden ollessa kuitenkin todella matalia. Sitäpaitsi tällaiset hassuttelukisat pitää aina ottaa huumorilla! Eniten mua jännitti Just Dressagelta lainassa olleen frakin puolesta, sillä jos olisin tippunut selästä, olisi frakille tottakai käynyt silloin köpelösti. Vaikka kaikki tuntihevoset ovat lähes poikkeuksetta aina kilttejä, on näissä pukukisoissa aina oma suolansa, sillä tuntihevosten normaalia elämänrytmiä järkytetään kaiken maailman koristeilla ja härpäkkeillä. Siinä sitä menee rutinoituneet tuntihevoset helposti sekaisin. Onneksi Spot oli oikein lungisti, vaikka sen kollegat ottivat välillä kipinää.

Meidän asua pitää varmaan avata vähän, ettei se herätä niin paljon ihmetystä. Tiimimme nimi oli siis Vakavasti Otettavat Kouluratsastajat. Meillä oli frakit, minkä lisäksi olin taiteillut itselleni tarkoituksella valtavan ison "silinterin". Meikit oli tietysti viimeisen päälle, hiukset nutturalla, saappaat kiillotettuina, valkoiset hanskat sekä kellot käsissä ja ponit puunattuna. Leteissä oli helmikoristeita (kuten ratsastajien korvissakin), jaloissa valkoiset pintelit ja bootsit, päässä valkoiset korvahuput ja selässä valkoiset huovat. Extrana keksimme heittää hevosille ratsastusloimet kuplamuovista, sillä ratsastajat tunnetusti käärivät hevosensa pumpuliin. Suomi100-teeman mukaisesti frakissani oli suomenliput, joten vedimme tätä osaksi asua paitsi lippujen, myös pinteleiden ja korvahuppujen osalta. 

Spotin vakioratsastaja oli pessyt ja letittänyt hevosen valmiiksi saapuessani paikalle, mistä haluan välittää isot kiitokset eteenpäin. Laitoimme hevosen yhdessä kuntoon samalla, kun tiimimme toinen jäsenistö koristeli oman poninsa kuntoon. Kävimme kävelemässä Nellan kanssa radan yhdessä ja teimme sotasuunnitelman, jonka jälkeen verryttelimme hevosia pikkumaneesissa ja lähdimme radalle. Mä olin vuorossa ensimmäisenä, kun luokan arvostelu oli C ja ratsastustapana viesti. Se tarkoitti sitä, että virhepisteet muutettiin ajaksi ja toisen ratsukon ylittäessä maalilinja tuli toisen ratsukon lähteä samalla hetkellä matkaan. 

Sain Spotin ratsastajalta ohjeet siitä, että se saattaa olla välillä vähän salakavala. Sellainen, että jos päästän ohjat pois, tekee hevonen helposti stopin esteelle. Samalla se saattaa kuulemma innostua railakkaammasta menosta vähän turhankin paljon. Niinpä en uskaltanut hanattaa esteille ihan tuhatta ja sataa, vaan pidin mieluumin reilumman tuntuman ja yritin edetä esteiden välissä reippaassa laukassa. Mentiin me kuulemma kouluratsastajiksi teeman mukaisesti kovaa ;) Nella sen sijaan vei pisteet kotiin tässä omassa suoritusvuorossaan, sillä he lentelivät Goldin kanssa huiman nopeasti radan läpi. Saimme ihan hyvän yhteisajan, mutta ennen kaikkea meillä oli hirveän hauskaa radalla yhdessä! Aloitimme radan tervehtimällä yhdessä kouluratsastustervehdyksellä tuomareita, kannustimme toisiamme radalla ja radan jälkeen kiitimme ratsujamme hienosta työstä. 

Kun oma vuoromme oli ohi, jäimme odottelemaan tuloksia. Pareja oli yhteensä 19 kappaletta ja koska olimme olleet lähtövuorossa toisina, oli odotteluaika tosiaan pitkä. Spot meni vielä toisen radan, joten autoin riisumaan varusteet siltä heti oman suorituksemme jälkeen. Sen jälkeen hassuttelimme tallissa Goldi-ponin tiimin kanssa ja odottelimme tuloksia. Ratsastuskoulun väki oli niin ihanan iloista ja kaikilla tuntui olevan hyvä fiilis, mikä toi pukukisaan oman säväyksensä. Moni tuli sanomaan, ettei ole nähnyt Spotia noin innoissaan radalla hetkeen. No, hauskaahan sinne mentiin pitämään!

Loppujen lopuksi olimme kokonaistuloksissa ajan perusteella sijalla kolme. Meidän edelle kiisivät varsin nopeat ponit ja muutenkin kisaratoja nopeasti tahkonneet konkarit, joten olimme oikeinkin oikeutettuja kolmanteen sijaan - noille emme olisi voinee pärjätä mun oman suorituksen takia. Nella kyllä veti kovaa, haha! Pukukisan voittoon pääsi lopulta aivan ihana kaksikko Batman ja Supermies, jotka valloittivat kyllä varmasti ihan jokaisen sydämet. Voitto meni ihan oikeaan osoitteeseen. Kaikki osallistujat saivat käsittääkseni ruusukkeet, joten jokaiselle jäi varmasti hyvä mieli. Me saimme kolmannesta sijasta yhteensä 100,00 euron lahjakortin Putiikki Ainoon, mutta annoin tuon kokonaisuudessaan Nellalle ja Danielalle, koska he olivat tulleet paikalle pitämään kanssani hauskaa. Itselleni näissä kisoista tärkeintä ei tosiaan ollut palkinnot, vaan se hyvä fiilis, mitä tuollainen tapahtuma voi mukanaan tuoda.

Loppuilta meillä menikin Puurojuhlan parissa. Seurasimme Pyryn hyväksi järjestettyä keppihevoskisaa, johon olin osallistunut aiemmin lahjoituksen muodossa. Illemmalla maneesissa järjestettiin huutokauppa, jossa huudettavina kohteina oli esimerkiksi keppihevosia, keppihevoseste ja satula. Kaikki nuo tuotot menivät suoraan Pyryn hyväksi. Osallistuin itsekin huutoon 70,00 euron summalla, mutta kun kyseisen keppihevosen hinta nousi lähemmäs 200,00 euroa, en valitettavasti pystynyt pysymään kilpailussa mukana. Kallein keppihevonen myytiin 320,00 euron summalla ja keppihevoseste lähti 550,00 euron hintaan. Muiden tuotteiden hintoja en muista, mutta satulasta huudettiin jossain välissä 1.300,00 euroa. Loppuillasta seurustelimme kavereiden kanssa ja kuuntelimme livebändiä, kunnes puolenyön jälkeen lähdin ajamaan kotiin.

Kaiken kaikkiaan tuo päivä oli ihana lopetus varsinaiselle kisakaudelle. Harmillisesti itse kisat jäivät multa ja Macolta väliin, mutta minkäs näille mahtaa. Saatan mennä ensi viikolla hyppäämään Solbackaan jälleen 110cm ja 120cm radat, jos tallillamme oleva tauti hellittää. Maco on onneksi ainakin vielä ollut oikein pirteä ja vauhdikas oma itsensä, eikä sen terveydentilaan tietysti toivota muutoksia. Se on nyt tarhannut tällä viikolla uuden tarhakaverin kanssa, joka on osoittautunut hyväksi yhtälöksi. Kiva, että hevosilla on seuraa toisistaan. Laumaeläimiähän ne ovat loppujen lopuksi kaikki, jos vaan sopiva seura löytyy.

Olitko katsomassa puurojuhlaa?

Mikä puvuista oli suosikkisi? :)