#929: Mitä Maco syö?

Montakohan kertaa multa on kysytty kuluneen puolen vuoden aikana siitä, mitä Maco syö? Kysymykset ovat tulleet lähes poikkeuksetta kuvaamieni tallipäivien videopostauksien tai Snapchatin MyDay-koosteiden takia, kun olen niissä vilauttanut ohimennen päivän rutiinina sitä, miten teen hevoselleni ruoat. Olen aina lupaillut tämän postauksen toteuttamisen, mutta syystä tai toisesta tekeminen on aina jäänyt ja jäänyt. Mutta nyt mennään itse asiaan!

Oikeastaan syy tälle postauksen karttamiselle on aika selvä: hevosten ruokinta jakaa ihmisten mielipiteitä todella suuresti. Kaiken kaikkiaan olen tainnut tehdä blogiini näiden kuluneiden kuuden vuoden aikana yhteensä ehkä viitisen ruokintaan liittyvää postausta, mikä on aika minimaalinen määrä ottaen huomioon postauksen kokonaismäärän (jonka jokainen voi lukea tämänkin postauksen otsikosta). En koe olevani ruokinnan asiantuntija, enkä siksi halua sellaista kuvaa kenellekään antaa. Toisaalta ruokinta menee vähän samaan kastiin kuin loimitus - toiset haluavat mahdollisimman yksinkertaista ja toiset taas kaikkea mahdollista. Siitähän se soppa syntyykin, kun muutenkin mielipiteitään kärkkäästi puolustavat hevosihmiset alkavat väittelemään asioista. Usein unohtuu, että hevosetkin ovat yksilöitä, eikä kaikki käy kaikille. 

Seitsemäntoista harrastusvuoden aikana on tullut nähtyä yhtä jos toista ruokintatapaa aina pieniltä maalaistalleilta Säyneisen perukoilta kansainvälisen tason myyntihevostalleille Belgiaan asti. Koskaan en ole joutunut pohtimaan omien hevosteni ruokintaa yksin, vaan sitä on ollut miettimässä valmentajani tai joku muu alan ammattilainen. Esimerkiksi Champin ruokinnan suhteen kysyin apua eläinlääkäreiltä ja monilta mahahaavahevosten omistajilta, jonka jälkeen saimme suunniteltua sellaisen ruokinnan, joka tuntui sopivan hevoselle hyvin. Ja ainakin omaan silmääni ruuna näytti ulospäin hyvältä, sillä se oli pyöreä, kiiltäväkarvainen ja eloisa. Ruokinta kun puhuttaa muutenkin nykyään esimerkiksi hevosten ylipainon osalta, sillä moni maassamme oleva harrastehevonen on jo liian lihava. Champin kohdalla kävimme ajoittain siinä rajalla, että se oli jo turhankin mörssäri. Vuosi taisi olla 2015 eli juuri silloin, kun sen mahahaavaa hoidettiin akuuteimpana.

Postaus tehty osittain yhteistyössä St. Hippolytin kanssa.

Macon kanssa lähdin ruokintakuvioihin niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Koska olin ilman hevosta viitisen kuukautta Champin ollessa Saksassa, ehdin hävittää suurimman osan rehuista muille tallikavereilleni. Champin kanssa olin mennyt ajoittain vähän neuroottiseksi ruokinnan osalta, sillä syötin sille mahaystävällisiä rehuja, mahahaavalääkettä ja ties mitä ennaltaehkäisevää lisäravinnetta, jonka toimivuutta voimme todeta vain omien kokemustemme perusteella. Kun olimme saaneet varmistuksen uuden hevosen hankinnasta, aloin tietysti heti pohtimaan uusia rehuvaihtoehtoja. Halusin tällä kertaa mahdollisimman yksinkertaisen ja helpon yhdistelmän, joka toimisi pitkällä aikavälillä harrastekilpahevosella. Ja kuten arvata saattaa, on rehuvalikoimaa maassamme pilvin pimein, joten valinta ei todellakaan ollut helppo.

Kesällä Macon saavuttua sain yhteydenoton St. Hippolytillä aikoinaan työskennelleeltä Eiralta, joka tarjosi mahdollisuutta ilmaiseen ruokintasuunnitteluun. Palvelu on St. Hippolytin oma, kaikille maksuton ruokintasuunnittelu, jonka pohjalta suunnitellaan juuri omalle hevoselle sopiva ruokinta kyseisen merkin rehuilla. Nykyään Eira ei enää ole St. Hippolytin palveluksessa, mutta käsittääkseni joku toinen tekee vastaavia suunnitelmia edelleen. Olin kuullut St. Hippolytistä paljon hyvää, joten päätin tarttua tilaisuuteen ja saada ammattilaisen näkökulman sopivaa ruokintaa ajatellen. Eira kun on yliopistotasolla juuri hevosen ruokintaan perehtynyt ja paljon luentoja ympäri Suomen pitänyt spesialisti, joka on suunnitellut myös monen kilpailevan ja menestyvän ravurin ruokinnan uusiksi. Kävin myös kuuntelemassa yhden hänen pitämän ruokintaluennon alkusyksystä, mikä tuki paremmin kuin hyvin sitä, mitä halusin hevosen ruokinnalta: simppeliä, mutta järkevää kokonaisuutta.

Eira kävi meidän kotitallillamme tutustumassa Macoon, jonka lisäksi halusin ottaa tuolloin ruunasta myös verikokeet. Maco oli kesällä vähän sulkeutuneen oloinen Suomeen saapuessaan, eikä sillä tuntunut olevan kamalasti puhtia. Sopiva kuvaus tälle olisi ehkä se, että koko hevonen tuntui olevan kropastaan tukossa. Ei jumissa lihaksistaan, vaan syötetty tukkoon. Tätäkin on vaikea kuvailla, mutta ehkä joku saa ajatuksesta kiinni. Halusin Macoon enemmän sitä positiivista eloisuutta, massaa ja jaksamista ilman turhaa energiaa. Tätä ei tietysti saada aikaan pelkällä ruokinnalla, mutta oikea ruokinta tukee asiassa valtavasti. Tiedän monta hevosta, jotka ovat ihan tukossa esimerkiski suuren väkirehumäärän takia niin, etteivät ne koskaan hikoile kovassakaan treenissä. 

Niinpä lähdimme rakentamaan Macon ruoan St. Hippolytin rehujen pohjalta. Sain Eiralta ensimmäisen säkin mysliä ja kivennäistä ilmaiseksi, mutta sen jälkeen olen syöttänyt rehuja Macolle omasta pussistani maksaen nyt noin puolen vuoden ajan. Vaikka St. Hippolytin rehut ovat pussihinnaltaan esimerkiksi Racingia kalliimpia, on niiden syöttömäärät todella paljon pienempiä. Esimerkiksi Racingin Selectediä olisi pitänyt syöttää Champille (joka on Macoa pienempi hevonen) ohjeistuksen mukaan 4-6 litraa päivässä, mutta St. Hippolytin Struktur E -mysliä Maco syö noin 1,5 litraa päivässä. Se onkin ruunan päärehuja hyvän heinän lisäksi. Mysli on jaettu kolmelle päiväannokselle aamuun, alkuiltaan ja yöruokinnalle. Heinää Maco saa neljästi päivässä eli kolmen edellä mainitun kerran lisäksi myös päivällä. 

Struktur E valikoitui meidän päärehuksi sen vuoksi, että se on tarkoitettu nimenomaan suoritushevosille energianlähteeksi. Kokemuksien mukaan se ei tuo hevosille turhaa energiaa, vaan nimeomaan vapauttaa energiaa tasaisesti. Rehu on todellakin luonnonmukaista, sillä se esimerkiksi sisältää 30 eri yrttiä, suojaa vatsan ja suoliston limakalvoja ja stimuloi ihon aineenvaihduntaa. Rehussa on korkea energiapitoisuus, mutta kohtuullinen tärkkelys. Entisen mahahaavahevosen omistajana en halunnut ottaa käyttöön rehua, jonka tärkkelysarvot olisivat taivaissa. Tästäkin rehusta olisi ollut tarjolla vielä matalatärkkelyksisempi versio, mutta tulimme siihen tulokseen, että Saksan arvoille tottuneelle hevoselle Struktur E olisi parempi vaihtoehto.

Perinteisen energiarehun lisäksi halusin jonkun rehun, johon voisin sekoittaa lisäravinteet, kuten kivennäisen, suolan ja msm:n. Tähän tarpeeseen valitsin samalta merkiltä Irish Mashin, joka on varmasti monelle hevosen ruokintaan perehtyneelle tuttu. Kyseessä on siis mash, jota voi käyttää hevosen juomisen lisäämiseen, vatsan hyvinvoinnista huolehtimiseen tai vaikka palautumisen tukemiseen. Annan tätä Macolle joka päivä puoli litraa siten, että sekoitan joukkoon muut lisäravinteet ja teen tästä ikään kuin puuron. Toisinaan annan mashia myös juomaveteen sekoitettuna parantamaan juomista, koska yksi kourallinen tätä riittää helposti ainakin Macon kohdalla saamaan yhden ämpärillisen vettä alas hevosen suusta.

Tässäpä pieni ennen-jälkeen kuvakatsaus Macoon. Kuvien välissä aikaa noin 4kk :)

Kivennäiseksi valikoitui kahdesta St. Hippolytin vaihtoehdosta voimakkaampi eli Gemüse-kivennäinen, joka sekin luonnonmukaisena tuotteena sisältää kaikki tärkeät kivennäis- ja hivenaineet ja aminohapot oikeassa suhteessa. Tätä olen syöttänyt Macolle yhden mitallisen päivässä. St. Hippolytiltä olen vielä erikseen hankkinut Makor-nimisen täydennysrehun, joka on magnesiumia, e-vitamiinia ja yrttejä sisältävä valmiste. Meidän hieroja suositteli antamaan hevoselle magnesiumia lihaksien palautumista ajatellen, joten tuo oli siltä osin järkevä valinta. Haluan syöttää hevoselle kaikki rehut mahdollisimman pitkälti samalta valmistajalta, koska silloin vältetään myös ns. liiallinen päällekäisyys. 

Puuron Maco saa aina liikutuksen jälkeen. Kivennäisen, mashin ja magnesium-lisän lisäksi siihen tulee merisuolaa, msm:ää ja kurkumaa. Kurkumasta kerron myöhemmin lisää, mutta sitäkin olen syöttänyt Macolle nyt elokuusta lähtien nivelten hyvinvointia tukeakseni. Ja tokihan puuroon tulee myös vettä, jota laitan yleensä ihan koko ämpärin täyteen. Sillä tavalla saan taas vähän lisää nestettä hevosen suusta alas, mikä ei näin talviaikaan ole koskaan pahitteeksi. Niin monta kertaa kuulee ähkytarinoita, että sitä pyrkii välttämään viimeiseen asti.

Tällainen on Macon ruokinta ollut kesästä asti eli käytännössä siitä lähtien, kun se on mulle tullut. En tiedä mikä vaikuttaa mihinkin, mutta Macosta on tullut paljon energisempi ratsastaessa, olematta kuitenkaan villi. Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut hevosen olemuksessa, sillä siitä on tullut paljon avoimempi ja eloisampi. Se ei ole enää samalla tavalla sulkeutunut ja tukkoisen oloinen, vaan se ottaa paljon enemmän kontaktia ympäristöönsä ja osallistuu kaikkeen tekemiseen. Tähän vaikuttaa varmasti paljon myös se, että hevosta on huomioitu eri tavalla sen ollessa Suomessa - Saksassa kun hevosia oli samalla tallilla useampi sata, eikä silloin ehditä kohdella myytäviä hevosia "yksilöinä". 

Mä olen ollut todella tyytyväinen Macon nykyiseen ruokintaan, enkä näe mitään syytä, miksi mun pitäisi vaihtaa toisenlaiseen systeemiin. St. Hippolytin rehuja saa monesti paikasta ympäri Suomen, mutta mä itse ostan ne Just Dressagelta, joka on sponssannut mua muutenkin vuosien aikana. Joskus pohdin ääneen yhdelle Havensin rehuja välittävälle ammattiratsastajalle, josko kokeilisin Havensin Gastroa Macolle, mutta ratsastaja onneksi totesi hyvin seuraavaa: "jos sä olet tyytyväinen nykyiseen ruokintaan, niin älä vaihda. Ei kannata vaihtaa ruokia vain siksi, että joku toinen merkki tai tuote on nyt suosittu muiden keskuudessa." Niin, näinhän se on. Mitä sitä hyvää vaihtamaan. Hänellä ei ollut mitään tekemistä St. Hippolytin rehujen kanssa, joten tämä toteamus oli pois hänen mahdollisesta tienestistään. Siksi arvostin suuresti sitä rehellisyyttä, joka tuon ihmisen suusta kuului.

Onko sulla kokemuksia St. Hippolytin rehuista?

Millä periaatteella rakennat hevosesi ruokinnan?