#931: Vieraileva tähti Macon selässä

Bloggaaminen on kyllä ollut valtavan hieno harrastus tässä kuluneen kuuden vuoden aikana. Kun mietin tätä aikajanaa taaksepäin, en voi kuin ihmetellä, miten moniin kivoihin ihmisiin olen tutustunut blogin kautta: toisiin bloggaajiin, vaikka keneen hevosharrastajaan, yhteistyökumppaneihin ja jopa parhaaseen kaveriini Millaan. Tai no, Millan ja mun tiet ristesivät kisoissa, mutta Milla oli tiennyt mut blogin kautta jo aiemmin ja osasi siksi avata suunsa oikeassa kohdassa. Enpä olisi uskonut, että saan tätä kautta elämääni mukaan ihmisen, joka on kasvanut parissa vuodessa tärkeäksi osaksi sitä, mitä olen nyt. 

Mutta tämä postaus ei koske Millaa, vaan ihan toista henkilöä, johon olen tutustunut blogin kautta: Kultahippuja-blogia pitävää Danielaa. Monille Danielan Goldi-poni taitaa olla tunnetumpi Instagramin puolelta, mikä on ihan ymmärrettävää kyseisen sosiaalisen median alustan trendaavuudesta johtuen. Itse olen tutustunut Danielaan kunnolla vasta ihan viime aikoina, mutta olemme tunteneet toisemme jo vuosia blogihommien parista. En kyllä edes muista, milloin juttelimme ensimmäisen kerran, mutta yksi muistikuva mulla on jostain bloggaajatapaamisesta. Joka tapauksessa, Daniela riensi apuuni Ainon pukuratsastuskisan osallistumisen suhteen ja samalla reissulla heitin idea siitä, että hän tulisi ratsastamaan Macolla kokeilumielessä. Meillä on yhteinen hovikuvaaja Vilma, joka halusi samalla paikalle ottamaan kuvat tapahtumasta, joten sovittiin päiväksi viime viikon perjantai ja laitettiin hommat tuumasta toimeen!

Päiväksi oli sovittu perjantai, mikä tarkoitti iltatalleilua. Olin mennyt tallille itse jo Vilmaa ja Danielaa aiemmin tekemään hevosten ruoat valmiiksi, jotta pääsisimme ajoissa kukin omiin koteihimme viettämään viikonloppua. Kerkesin harjailla Macoa valmiiksi ennen Danielan saapumista, mikä näkyykin hyvin tuolla tekemällämme videolla. Toteutuksellisesti video ei varmasti ole YouTuben parhaimmistoa, mutta ainakin siitä saa pienen käsityksen meidän touhuistamme. Samalla mukana on videoklippejä mun ja Danielan ratsastuksesta, joten pelkkiin kuviin ei tarvitse tyytyä.

Daniela saapui tallillemme sovittuun aikaan, vaikka meinasin jo soitella hänelle, onkohan reitti hukassa. Mä olen nimittäin itse aika huono karttojen kanssa, vaikka koulussa suunnistaminen onnistui ihan kiitettävästi. Autolla ajaessa onnistun aina päätymään väärään paikkaan, mikä on todistettu useammin kuin kerran. Ehkä se on enemmänkin keskittymiskyvystä kuin karttojen tulkitsemistaidoista johtuvaa, kun huomaan ajaneeni oikean risteyksen ohi heti silloin, kun risteys on kohdalla. Lisätään tämä siis to do -listaan seuraavalle vuodelle: opettele ajamaan sinne, minne pitäisi.

Tallireissumme sujui kokonaisuudessaan varsin rennoissa merkeissä. Juttelimme niitä näitä hevosista ja elämästä yleensäkin samalla, kun varustimme hevosia kuntoon, kävelimme alkukäyntejä ja putsasimme varusteita ratsastuksen jälkeen. Halusin hölkätä Macolla hieman alkuun ennen Danielan vuoroa, koska toisinaan ruuna saattaa olla hidas käynnistymään, jos siltä ei osaa heti pyytää tarpeeksi energiaa liikkumiseen. Ymmärtäähän sen hyvin, kun uuden hevosen selkään nousee ensimmäistä kertaa: silloin ei oikein uskalla vaikuttaa mihinkään. Danielalla tässä oli takana vielä pieni muuttuja, jonka nimi on Goldi ja jonka säkärkokeus on 144 senttimetriä. Niin, kun ratsastaa pääosin ponilla, voi olla varma, että noin 30 senttiä isompi hevonen tuntuu hieman erilaiselta ja vaikuttaa myös siihen, miten sillä voi ratsastaa. Mutta Daniela selvisi tästä haasteesta erittäin hyvin, vaikka hän sanoikin, että laukassa tuntuu siltä kuin hevonen leijuisi ilmassa pari minuuttia askelten välillä. Haha, Macolla kun on vielä aika keinuva laukka!

Erityisen ilahtunut olin siitä, miten hyvin Maco toimi vieraan ratsastajan kanssa. Toki sillä on mennyt kouluvalmentajani, estevalmentajani ja esimerkiksi kaverini Milla hyvinkin säännöllisesti kesän aikana, mutta ruuna on osoittautunut todella kiltiksi ja selväjärkiseksi myös muiden ratsastajien kanssa. Se on saanut toimia alkusyksyllä myös esimerkiksi kaksivuotiaan kummipoikani ratsuna, ja he menivät yhdessä jopa puomien yli. Okei, toki olin itse taluttajana, mutta siltikin. Mä niin rakastan tuota hevosta, se on yksi iso pala kultaa.

Linkki videoon.

Danielan ratsastamisen ajan ratsastin samalla Kallella, joka oli mun liikutettavana viikon aikana useampana päivänä omistajan lomaillessa Suomen rajojen ulkopuolella. Meille sattui ihan mahdottoman hauska homma, sillä olemme menossa Kallen omistajan kanssa vain päivän erolla lomalle joulun alla ja vielä samaan paikkaan siten, että hotelliemme välillä on vain kilometrin ero. Ensimmäisen hämmästyksen jälkeen iski kysymys siitä, kuka liikuttaa hevoset tällä välin, mutta onneksi innokkaita on aina olemassa. Vaikka mä kyllä liikutan Kallen enemmän kuin mielelläni, sillä se on todella mukava ratsastaa ja antaa ratsastajalleen myös paljon. Oman kehityksen tämän hevosen kanssa huomaa selvästi, sillä noin vuosi sitten musta tuntui siltä, etten osannut ratsastaa sillä ollenkaan. Nyt sen tavat ja toiminnat tuntee jo paljon paremmin.

Iltamme jatkui Danielan ja Vilman kanssa tallilta läheiseen ravintolaan, jossa istuimme syöden ja jutellen aina siihen saakka, kunnes ravintoloitsija antoi valomerkin puoli kymmenen aikoihin. Pakko sanoa, että ilta oli ainakin omasta mielestäni oikein mukava ja onnistunut - "kollegoita" on niin mukava tavata. Juttua riittää aina, sillä hevosharrastajien piirit ovat loppujen lopuksi niin pienet, että kaikki tuntuvat tuntevan kaikki. Odotan innolla, josko toteutetaan joku vastaava reissu uudelleen tulevaisuudessa. Eihän sitä tiedä, vaikka eksyisin joskus ratsastamaan keltaisella ponilla! 

Onko Goldi-poni teille entuudestaan tuttu? :)