perjantai 6. huhtikuuta 2018

#966: Muutos omassa ajattelutavassa

Tämän viikon pääsiäispyhät toivat mukanaan pienen extran normaaliin arkeen, kun äitini pääsi käymään mukanani tallilla maanantaina heti aamusta. Vaikka äiti ei normaalisti hevosten kanssa tekemisissä olekaan, on hän silti eläinrakas ja tykkää autella tallilla niin paljon kuin kiireiltään ehtii. Aamumme koostuikin Macon harjailusta ja hellimisestä, minkä lisäksi reipas parivaljakko (eli Maco ja äitini) kävi vielä erikseen iltapäivällä kävelylenkillä maneesissa huonon sään takia. Kunnolla heppailua siis!

Äiti oli nähnyt Macon kunnolla viimeksi joskus viime syksynä, jos en ihan väärin tilannetta muista. Talliaamun harjailun yhteydessä juttelimme hevosista ja elämästä ihan yleisesti, kunnes äiti totesi pidemmän tarkastelun jälkeen Macon näyttävän paljon viime kertaista paremmalta. "Se on saanut massaa", totesi hevosista muuten sen kummemmin mitään ymmärtämätön äitini. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että ruokinnalla ja liikunnalla saa aikaan paljon, vaikkei hevosen selässä istuva pilotti olisi ehkä se kaikista taitavin henkilö muutosta eteenpäin viemään. Tällaista kommenttia ulkonäön muutoksesta on hyvä kuulla myös ihan "noviisin" eli perheenjäsenen suusta, sillä he eivät oikeasti huomaa niitä pieniä eroja hevosten ulkonäössä. Eli jotakin on todella tapahtunut - ja tässä tapauksessa hyvään suuntaan. Ihan kiva kyllä, että Macon toisenkin omistajan eli äitini mielestä hevonen on nyt hyvän näköinen.

Postauksessa kerrotaan tuotteista, joita olen saanut yhteistyössä Chia de Gracian kanssa.

Postauksen hevoskuvat c. Vilma Töyräs, kiitos <3

Kerroin joulukuussa vähän siitä, mitä Maco syö. Nuo rehut ovat olleet osa meidän arkeamme jo kesästä lähtien, enkä ole kokenut hetkeäkään tarvetta vaihtaa toiseen rehumerkkiin tai rehuun. Loppujen lopuksi olen melko yllättynyt siitä, että valitsin Macolle päivittäiseksi rehuksi myslin entisen pelletin sijaan, sillä minä jos joku olen aina ollut sitä mieltä, ettei yrteistä tai muista ole loppujen lopuksi mitään iloa. Vielä 18-vuotiaana uskoin tietäväni hevosista kaiken tarpeellisen ja käsityksiäni oli vaikea muuttaa toisenlaisiksi, mutta niin sitä on joutunut tekemään ihan täyskäännöksiä hevosenomistajuuden suhteen. Näitä ovat esimerkiksi juurikin luonnollisempi ruokinta, tarhaus hevoskaverin kanssa, mahdollisimman pitkä tarhausaika, pienet väkirehumäärät ja muut vastaavat. Ihan muutamia luetellakseni. Jollain tapaa viisautta lienee sekin, kun uskaltaa vaihtaa ajatustapojaan.

Kyllähän mä edelleen olen melkoinen purkeista syöttäjä. Macon puuroon tulee mashin lisäksi aina öljyä, suolaa, msm:ää, kurkumaa, sarviapilaa, magnesiumin ja e-vitamiinin yhdistelmää ja sitten vähän vaihdellen spiruliinaa tai esimerkiksi nyt boswellia serrataa. Macon kanssa olen kuitenkin korvannut monet lisäravinteet juuri noilla luonnontuotteilla, koska uskon vahvasti, että niistä on pidemmän päälle enemmän hyötyä kuin teollisesti valmistetuista sekoituksista. Toki suhtaudun kriittisesti kaikkeen isoille eläimille syötettävään pussi- tai purkkiravintoon, koska kyllähän sen nyt tuntuu hassulta, että yksi ruokalusikallinen jotain voisi lopulta tehdä ihmeitä hevosen hyvinvoinnille. Sanonkin aina, että syötän kaikkea 75 prosenttisesti hevosen hyväksi ja loput 25 prosenttia oman henkisen hyvinvointini takia. Niin se varmaan menee kaikille hevosihmisillä.. :)

Otin tämän kuvan elokuussa 2017, ennen kuin aloin testaamaan näitä tuotteita - ja siitä asti ne ovat olleet osana Macon ruokintaa, kurkuma koko ajan ja spirulina jaksoittain.

Tässä kuluneen vuoden aikana käsitykseni hevosen ruokinnasta on muuttunut aika isosti, kuten jo tuossa olen avannutkin. Yksi lisäravinne on kuitenkin sellainen, mistä en aio luopua, vaikka mikä tulisi - kurkuma nimittäin. Aikoinaan sitä ensimmäisen kerran käyttöön ottaessani olin suorastaan skeptinen, mutta omat kokemukseni siitä ovat olleet pelkästään positiivisia. Samalla olen saanut kuulla kaikkialta ympäriltäni hyviä kokemuksia ja suosituksia sen käytöstä juuri nivelten hyvinvoinnin tukemisessa. Kurkuma on ikään kuin luonnon oma kortisoni, jonka tarkoitus on helpottaa mahdollisia kiputiloja. Monet hevoset eivät tästä tykkää, koska jauhe on melko voimakasta, mutta Maco on popsinut sitä maksimiannostuksella sekä pienemmissä määrissä ilman ongelmia. Viimeisin ihan ulkomailta asti tullut suositus tästä tuli erään suuren hevosmaan maajoukkuetason eläinlääkäriltä, kun hän suositteli kurkumaa tallillamme olevalle hevoselle, jolla oli ongelmia selän kanssa. Pakko kai se on uskoa, että tuohon jos johonkin kannattaa rahojaan käyttää.

Harmikseni meidän kurkumapussi on loppusuoralla, joten huomenna alkavissa Tampereen messuissa suuntaan Chia de Gracian pisteelle hakemaan täydennystä varastooni. Samalla arvon, josko raottaisin kukkaroni nyörejä spiruliinaan tai sarviapilaan. Spriruliinaa Maco söi viime syksynä massankasvatusta tukemaan, koska kyseessä on todella proteiinipitoinen lisäravinne. Sarviapilan siemenet toimivat vähän samalla idealla eli proteiinin lähteenä, mutta niissä on lisänä myös mahan hyvinvointia tukevia ominaisuuksia. Taidan siis ehkä kallistua tälle jälkimmäiselle linjalle, sillä Maco on reagoinut vatsallaan tallimme säilöheinään ja siirtyi tästä päivästä alkaen kuivaheinälinjalle ainakin toistaiseksi. Vanhana vatsahaavahevosen omistajana en halua ottaa pienintäkään riskiä, että vastaava tilanne tulisi kohdalle tämän hevosen kanssa, joten syötän mieluummin vaikka ne lääkekuurit etukäteen ennaltaehkäisevästi ja vähennän treeniä siihen asti, että hevonen tuntuu rauhoittuneen mahastaan. Esimerkiksi tämän päivän valmennuksessa Maco tuntui aavistuksen verran löysältä, se ei oikein halunnut taipua kyljistään ja se meni enemmän ylös kuin eteen. Hypyt eivät tuntuneet niin teräviltä kuin normaalisti. Ja samaa on valitennut useampi tallikaverini omien hevosiensa osalta. Toivotaan tälle vuodelle oikein extrahyvää heinävuotta!



Toivottavasti Macon vatsa rahoittuu nyt kuivaheinään siirtymisen myötä kunnolla. Ypäjällä ruuna söi pelkästään kuivaa ja se oli todella hyvä viimeisenä päivänä, söi kaiken heinän ja väkirehut ilman ongelmia. Pitäisi vaan itse tajuta reagoida noihin muutoksiin jo heti alkuunsa, eikä ajatella, että eiköhän se maha totu siihen vähän ravintoarvoiltaan kehnompaankin säilöheinään. Tästä taas viisastuneena kohti hevosmessuja, joille lähtö koittaa heti huomenna lauantaina kello kahdeksan jälkeen. Meillä on meet&greet muiden bloggaajien kanssa Horse Show'n ständillä lauantaina ja sunnuntaina kello 11, joten halukkaat voivat tulla sinne pyörähtämään. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Onko teidän hevoset reagoineet säilöheinään tänä keväänä?

12 kommenttia

  1. Meillä on tullut patteja selkään! Johtu heinöstä

    VastaaPoista
  2. Heinäongelmat on kamalia :(

    VastaaPoista
  3. Meillä syödään kuivaheinää läpi vuoden, olen todennut sen parhaimmaksi vaihtoehdoksi omalle hevoselle. Ainut ongelma siinä on sen pölyisyys, oma tamma nimittäin on aika herkkä sille heinäpölylle jonka seurauksena se yskii välillä.

    Itsekin otin kokeiluun viime kuussa tuota kurkumaa, lakritsijuurta, valkosipulia ja himalajan suolaa. Vielä en osaa sen vaikutuksista kertoa, mutta innostuin hirveästi noista luonnontuotteista ruokinnassa! Lisäksi syötän mysliä ja pellavaa, herkän vatsan takia. Kivennäisestä menee vatta kuralle.

    Mutta Aada, oli mulla ihan asiaakin. En tiedä muistatko, mutta muistaakseni viime keväänä kysyin sulta kommenteissa että miten handlaat koulun, työn, hevosharrastuksen ja muut. Pohdin silloin oman hevosen ostamista mutta eritoten se rahallinen pärjääminen huoletti. Siitä kommentista ei mennyt kuin muutama kuukaus kun musta tuli hevosen omistaja, ostin sen ensimmäisen oman hevosen. Oot ollut mulle valtava esikuva hevospiireissä ja oot sitä edelleen. Sun matkaa on ollut ihana seurata, ja silloin mietinkin että jos muutkin pärjää niin miksen minäkin. Vaikken sua tunnekaan milläänlailla, annat silti sitä tietynlaista rohkeutta ja itsevarmuutta näiden sun postausten kautta.

    Oman hevosen ostaminen oli oma päätös ja monien vuosien haave, mutta kieltämättä sain sulta rohkeutta lähteä tähän hommaan. Itsekin olen opiskelija ja teen töitä koulun ohella, omistan koiran ja yhdessä vaiheessa teinkin kolmea eri duunia samaan aikaan ja välillä se kävi rankaksikin, mutta niinkuin itsekin mulle silloin sanoit - se kaikki on tän kaiken arvoista.
    Sen hevosen ja tämän harrastuksen arvoista. Se oma karvakorva antaa niin valtavasti voimaa jaksaa.

    Joten kiitos sulle tästä blogista ja sun omasta avoimuudesta - annat meille lukijoille niin kauheasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau - ihan mahtava kommentti! Kiitos, on etuoikeus tulla kutsutuksi esikuvana <3

      Yhtälösi kaiken tekemisen kanssa kuulostaa tutulta, mutta vaikka tekemistä riittää, on se varmasti palkitsevaa. En kyllä osaa sanoa näin tyhjentävän viestin jälkeen muuta kuin valtavasti tsemppiä tulevaan :) kun opiskelut ovat ohi, jää aikaa sitten ihan eri tavalla kaikkeen muuhun, sillä siihen työtahtiin on jollain tavalla tottunut. Iso peukku sinne ja ihanaa kevättä :)

      Poista
  4. Meille tuli monen kymmenen tonnin heinökuorma Tanskasta kun Ruotsista on heinä lähes täysin loppu. Tää (säilö)heinä on sitten todella outoa, kellertävää ja tiivistä mutta hiutaleista. Moni hevonen (kuten Rink) ei syö sitä läheskään samalla ruokahalulla kuin entistä heinää. Arvot ovat kuitenkin hyvät ja hevoset voivat hyvin, mutta perseestähän tää on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mä oonkin kuullut tuosta heinäongelmasta, mikä siellä on! Toivotaan todella että tämä vuosi toisi muutoksen :(

      Poista
  5. Kuivaa menee ympäri vuoden, jos kovin pölyistä niin sitten kastellaan. Säilöheinää joskus eri tallilla hoitajana toimiessani joutunut syöttämään hevosille ja monella vatsat löysällä ja se heinän hajukin on kyllä jotain aivan järkyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, huono säilö on ihan kamalaa! Meillä onneksi ollut lähes poikkeuksetta ihan superhyvää säilöä :)

      Poista
  6. Olisiko sulla jotan postausta kirjoitettuna tuosta mahahaavasta? Olisi mielenkiintosita kuulla oma kokemuksesi asiasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, useampia yli puolen vuoden ajalta keväällä 2015 :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat