#966: Muutos omassa ajattelutavassa

Tämän viikon pääsiäispyhät toivat mukanaan pienen extran normaaliin arkeen, kun äitini pääsi käymään mukanani tallilla maanantaina heti aamusta. Vaikka äiti ei normaalisti hevosten kanssa tekemisissä olekaan, on hän silti eläinrakas ja tykkää autella tallilla niin paljon kuin kiireiltään ehtii. Aamumme koostuikin Macon harjailusta ja hellimisestä, minkä lisäksi reipas parivaljakko (eli Maco ja äitini) kävi vielä erikseen iltapäivällä kävelylenkillä maneesissa huonon sään takia. Kunnolla heppailua siis!

Äiti oli nähnyt Macon kunnolla viimeksi joskus viime syksynä, jos en ihan väärin tilannetta muista. Talliaamun harjailun yhteydessä juttelimme hevosista ja elämästä ihan yleisesti, kunnes äiti totesi pidemmän tarkastelun jälkeen Macon näyttävän paljon viime kertaista paremmalta. "Se on saanut massaa", totesi hevosista muuten sen kummemmin mitään ymmärtämätön äitini. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että ruokinnalla ja liikunnalla saa aikaan paljon, vaikkei hevosen selässä istuva pilotti olisi ehkä se kaikista taitavin henkilö muutosta eteenpäin viemään. Tällaista kommenttia ulkonäön muutoksesta on hyvä kuulla myös ihan "noviisin" eli perheenjäsenen suusta, sillä he eivät oikeasti huomaa niitä pieniä eroja hevosten ulkonäössä. Eli jotakin on todella tapahtunut - ja tässä tapauksessa hyvään suuntaan. Ihan kiva kyllä, että Macon toisenkin omistajan eli äitini mielestä hevonen on nyt hyvän näköinen.

Postauksessa kerrotaan tuotteista, joita olen saanut yhteistyössä Chia de Gracian kanssa.

Postauksen hevoskuvat c. Vilma Töyräs, kiitos <3

Kerroin joulukuussa vähän siitä, mitä Maco syö. Nuo rehut ovat olleet osa meidän arkeamme jo kesästä lähtien, enkä ole kokenut hetkeäkään tarvetta vaihtaa toiseen rehumerkkiin tai rehuun. Loppujen lopuksi olen melko yllättynyt siitä, että valitsin Macolle päivittäiseksi rehuksi myslin entisen pelletin sijaan, sillä minä jos joku olen aina ollut sitä mieltä, ettei yrteistä tai muista ole loppujen lopuksi mitään iloa. Vielä 18-vuotiaana uskoin tietäväni hevosista kaiken tarpeellisen ja käsityksiäni oli vaikea muuttaa toisenlaisiksi, mutta niin sitä on joutunut tekemään ihan täyskäännöksiä hevosenomistajuuden suhteen. Näitä ovat esimerkiksi juurikin luonnollisempi ruokinta, tarhaus hevoskaverin kanssa, mahdollisimman pitkä tarhausaika, pienet väkirehumäärät ja muut vastaavat. Ihan muutamia luetellakseni. Jollain tapaa viisautta lienee sekin, kun uskaltaa vaihtaa ajatustapojaan.

Kyllähän mä edelleen olen melkoinen purkeista syöttäjä. Macon puuroon tulee mashin lisäksi aina öljyä, suolaa, msm:ää, kurkumaa, sarviapilaa, magnesiumin ja e-vitamiinin yhdistelmää ja sitten vähän vaihdellen spiruliinaa tai esimerkiksi nyt boswellia serrataa. Macon kanssa olen kuitenkin korvannut monet lisäravinteet juuri noilla luonnontuotteilla, koska uskon vahvasti, että niistä on pidemmän päälle enemmän hyötyä kuin teollisesti valmistetuista sekoituksista. Toki suhtaudun kriittisesti kaikkeen isoille eläimille syötettävään pussi- tai purkkiravintoon, koska kyllähän sen nyt tuntuu hassulta, että yksi ruokalusikallinen jotain voisi lopulta tehdä ihmeitä hevosen hyvinvoinnille. Sanonkin aina, että syötän kaikkea 75 prosenttisesti hevosen hyväksi ja loput 25 prosenttia oman henkisen hyvinvointini takia. Niin se varmaan menee kaikille hevosihmisillä.. :)

Otin tämän kuvan elokuussa 2017, ennen kuin aloin testaamaan näitä tuotteita - ja siitä asti ne ovat olleet osana Macon ruokintaa, kurkuma koko ajan ja spirulina jaksoittain.

Tässä kuluneen vuoden aikana käsitykseni hevosen ruokinnasta on muuttunut aika isosti, kuten jo tuossa olen avannutkin. Yksi lisäravinne on kuitenkin sellainen, mistä en aio luopua, vaikka mikä tulisi - kurkuma nimittäin. Aikoinaan sitä ensimmäisen kerran käyttöön ottaessani olin suorastaan skeptinen, mutta omat kokemukseni siitä ovat olleet pelkästään positiivisia. Samalla olen saanut kuulla kaikkialta ympäriltäni hyviä kokemuksia ja suosituksia sen käytöstä juuri nivelten hyvinvoinnin tukemisessa. Kurkuma on ikään kuin luonnon oma kortisoni, jonka tarkoitus on helpottaa mahdollisia kiputiloja. Monet hevoset eivät tästä tykkää, koska jauhe on melko voimakasta, mutta Maco on popsinut sitä maksimiannostuksella sekä pienemmissä määrissä ilman ongelmia. Viimeisin ihan ulkomailta asti tullut suositus tästä tuli erään suuren hevosmaan maajoukkuetason eläinlääkäriltä, kun hän suositteli kurkumaa tallillamme olevalle hevoselle, jolla oli ongelmia selän kanssa. Pakko kai se on uskoa, että tuohon jos johonkin kannattaa rahojaan käyttää.

Harmikseni meidän kurkumapussi on loppusuoralla, joten huomenna alkavissa Tampereen messuissa suuntaan Chia de Gracian pisteelle hakemaan täydennystä varastooni. Samalla arvon, josko raottaisin kukkaroni nyörejä spiruliinaan tai sarviapilaan. Spriruliinaa Maco söi viime syksynä massankasvatusta tukemaan, koska kyseessä on todella proteiinipitoinen lisäravinne. Sarviapilan siemenet toimivat vähän samalla idealla eli proteiinin lähteenä, mutta niissä on lisänä myös mahan hyvinvointia tukevia ominaisuuksia. Taidan siis ehkä kallistua tälle jälkimmäiselle linjalle, sillä Maco on reagoinut vatsallaan tallimme säilöheinään ja siirtyi tästä päivästä alkaen kuivaheinälinjalle ainakin toistaiseksi. Vanhana vatsahaavahevosen omistajana en halua ottaa pienintäkään riskiä, että vastaava tilanne tulisi kohdalle tämän hevosen kanssa, joten syötän mieluummin vaikka ne lääkekuurit etukäteen ennaltaehkäisevästi ja vähennän treeniä siihen asti, että hevonen tuntuu rauhoittuneen mahastaan. Esimerkiksi tämän päivän valmennuksessa Maco tuntui aavistuksen verran löysältä, se ei oikein halunnut taipua kyljistään ja se meni enemmän ylös kuin eteen. Hypyt eivät tuntuneet niin teräviltä kuin normaalisti. Ja samaa on valitennut useampi tallikaverini omien hevosiensa osalta. Toivotaan tälle vuodelle oikein extrahyvää heinävuotta!

Toivottavasti Macon vatsa rahoittuu nyt kuivaheinään siirtymisen myötä kunnolla. Ypäjällä ruuna söi pelkästään kuivaa ja se oli todella hyvä viimeisenä päivänä, söi kaiken heinän ja väkirehut ilman ongelmia. Pitäisi vaan itse tajuta reagoida noihin muutoksiin jo heti alkuunsa, eikä ajatella, että eiköhän se maha totu siihen vähän ravintoarvoiltaan kehnompaankin säilöheinään. Tästä taas viisastuneena kohti hevosmessuja, joille lähtö koittaa heti huomenna lauantaina kello kahdeksan jälkeen. Meillä on meet&greet muiden bloggaajien kanssa Horse Show'n ständillä lauantaina ja sunnuntaina kello 11, joten halukkaat voivat tulla sinne pyörähtämään. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Onko teidän hevoset reagoineet säilöheinään tänä keväänä?