perjantai 13. maaliskuuta 2015

#512: Kevättä rinnassa

Tämä asia se osaa yllättää jokainen vuosi - kevät ihan oikeasti tulee talven jälkeen. Välillä sitä on vain kamalan vaikea sisäistää, varsinkaan silloin, kun maa on harmaana ja aurinko ei ole näyttäytynyt moneen viikkoon. Mutta toivoa ei pidä koskaan menettää! Viime päivinä olemmekin päässeet nauttimaan auringon hellivistä säteistä ja fiilis on, ainakin minun osaltani, ollut erityisen keväinen ellei jopa kesäinen.
 
Olemme Champin kanssa nauttineet maastoilemisesta täysillä. Talvella tiet olivat sen verran jäässä ja kovina, ettei maastossa uskaltanut mennä käyntiä kovempaa lukuun ottamatta niitä peltoreissuja, joita teimme aina säiden salliessa. Maanantaina kaikki tiet olivat sulaneet ja hiekka oli ihanan pehmeää, joten hyödynsin tämän mahdollisuuden painelemalla tunnin maastolenkin ennen sileätyöskentelyä maneesissa. Champ oli niin innoissaan! Se meni korvat tötteröllä ravia, vinkui, pomppi, hyppi, loikki ja otti muutamat arvaamattomat äkkilähdöt kiitolaukkaan jostain pienistä kimmokkeista. Ei sille voinut olla vihainen..
 




 
Meillä oli maastoseurana tuttuun tapaan naapuritallin islanninhevosneiti, joka on erityisen varma maastoratsu. Champkaan ei pelkää mitään, mutta tuolla reissulla se kyllä keräsi kaiken mahdollisen pöllöenergian itseensä ja hyödynsi ihan jokaisen mahdollisuuden esittää sirkustemppujaan. Jos kaveri meni tölttiä, oli se esimerkiksi syy vaihdella laukkoja joka askeleella metrin ilmaloikan kera. Jos ohitimme koiranulkoiluttajan, oli sen jälkeen vähintäänkin tarpeellista syöksähtää kiitolaukkaan ja jarruttaessa suostua vain laukkaamaan paikallaan. Ja sitten, kun hevosen sai lopulta pysähtymään, piti häntä olla tötteröllä ja pää ylväänä taivaissa sekä päästellä tietenkin sellaisia "prööt"-ääniä sieraimista. On nuo hevoset kyllä varsinaisia tapauksia.
 
Yhdessä kohdin meillä on sellainen paikka, jossa annamme hevosten laukata niin kovaa kuin niistä lähtee. Champ muisti paikan oikein hyvin: se odotti hyvin paikallaan merkkiäni siitä, että se saa lähteä laukkaamaan. Ja kun merkki tuli (sanoin vain "laukka"), ampaisi ruuna sellaiseen vauhtiin, että vedet valuivat silmistä. Loppumatkasta jarruttelin hevosta hyvissä ajoin ennen varsinaista hidastamiskohtaa ja Champ yritti esittää pukkiloikkia mielenilmaisuna siitä, ettei se olisi halunnut vielä hidastaa. Irrottelun jälkeen mulla oli oikein itseensä tyytyväinen hevonen.
 



 
Keskiviikkona päätin avata ulkokauden ja suuntasin kentälle auringon laskiessa taivaanrantaan. Talvella meillä harjoitellaan hankitreeniä, mutta näin keväisin teema vaihtuu vesilammikkotreeniin.. Kenttä oli nimittäin yksi iso lammikko! Se ei menoa haitannut, sillä en todellakaan halunnut mennä maneesiin neljän seinän sisälle niin kauniilla ilmalla.
 
Tallimme ulkokenttää ei huolleta ollenkaan talvisin, joten olemme aikalailla säiden armoilla sen suhteen, miten aikaisin sinne pääsee ratsastamaan. Olin itse tänä vuonna ilmeisesti ensimmäinen ulkokentän käyttäjä - toki jotkut olivat ratsastaneet siellä talvella, mutta virallinen ulkokausi on nyt korkattu. Aluksi Champ oli eri mieltä lätäköihin menemisestä: "hyi, mun jaloille ja vatsaan roiskuu vettä ja kuraa!". Kauaa ei asiasta tarvinnut neuvotella ja olinkin todella, todella ihmeissäni asiasta. Jotkut teistä saattavat muistaa, kuinka vielä viime syksynä kentällä olevat vesilammikot olivat.. noh, hyvin ylitsepääsemätön asia.
 




Koska kenttä ei ollut vielä mitenkään erityisen hyvä ratsastusta ajatellen, menin oikeastaan vain isolla pääty-ympyrällä ja suorilla urilla. Tein vähän siirtymisiä, mutta pääosin yritin vain ratsastaa hevosta rennoksi ja asettumaan molempiin suuntiin. Istuin itse ihan vinossa ja ryhdittömästi, jalat liian edessä ja vaikka miten muuten vinksallaan. No, turha sitä on näin jälkikäteen itkeä - ensi kerralla sitten kiinnitän huomiota myös siihen, miten itse siellä selässä keikun!
 
Champ otti turhan vakavasti tuon vesilammikossa tarpomisen ja nosteli jalkojaan tavallista tarmokkaammin ylös. Tämä oli yksi syy siihen, miksen pystynyt istumaan kyydissä kovinkaan nätisti. Ehkä pitäisi opetella ratsastamaan ne hevosen jalat mukaan myös ilman noita vesilammikoita, jotta istuminen helpottaisi ihan maneesissakin ;)






Torstaina klippasin Champin ja pääsimme jälleen nauttimaan maastoilusta, mutta siitä on tulossa postausta myöhemmin. Huomenna ja sunnuntaina on vuorossa Niclas Aromaan estevalmennus, jota odotan innolla! En ole hypännyt tällä viikolla olleenkaan, joten meillä on yli viikon hyppytauko tähän väliin. Saa nähdä, onko Champissa eroa edelliseen Niken valmennukseen verraten. Itse toivon todella, että näin olisi.
 
Onko teidän hevosillanne kevättä rinnassa?
Oletteko päässeet ratsastamaan kentälle?

30 kommenttia:

  1. Hoidan ja liikutan ponia nimeltään Uljas. Uljas se pikkupirulainen, jolla vauhtia rittää säässä kuin säässä. Kenttä halu olisi kova näin talven jälkeen, mutta nyt kun kenttä on hyvässä kunnossa niin tallille tuli uusi poni ja se meni kentälle tarhaan, koska ponillaon haava. Mutta kyllä tässä 1kk ootan!

    VastaaPoista
  2. Ihana toi viimenen kuva :) En malta odottaa että pääsen itsekkin nauttimaan auringonvalosta, olen nimittäin ollut keskiviikosta asti ihan jäätävässä migreenissä niin että auringonvalo verhojenkin takaa saa mut voimaan pahoin :( Ehkä jo huomenna pääsen hevosen selkään kevätkelejä fiilistelemään, stay positive! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toivottavasti pääset pian nauttimaan auringosta! :)

      Poista
  3. Meillä täällä pohjoisessa on vielä kenttä ihan jäässä. Päivän aikana se onneksi pehmenee sen verran, että pääsee ratsastamaan, kun maneesiakaan meillä ei ole.
    Mun hevonen on ihan hirveä ratsastaa, kun kenttä on rapakoilla! Se yrittää hyppiä jokaisen rapakon yli ja juurikin nostelee jalkojaan kamalan korkealle, yritä siinä sitten saada hevonen rennoksi, kun itsekin keikkuu kyydissä miten sattuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tiedän tunteen, kun hevonen varoo noita lätäköitä :D se on aika hirveää aikaa ratsastella.. Tsemppiä!

      Poista
  4. Kyllä ne alkavat vähän pöhelöitä jo välillä olla :D Kentällä menty koko talvikin, nyt kenttä on kyllä aikalailla sula jo :)

    VastaaPoista
  5. Meillä on ollut kevättä rinnassa jo tovin, laukan vaihtoja joka askeleella, laukkaväistöjä sekä piruetteja on tullut koettu.. heh. Me ollaan tosin oltu koko talvi jo ulkokentällä mutta vasta tällä viikolla saatiin sula kenttä - vaikka enemmän uima-allasta se muistuttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että teilläkin kenttä on sulanut :)

      Poista
  6. Meillä oli kenttä vielä viime viikolla ihan jäässä mutta nyt se on ihan kuiva. Ihanaa kun pääsee taas kunnolla ratsastamaan.

    VastaaPoista
  7. I can't believe this... Siis Champ! Mitä sille on tapahtunut?! Ennen näin kuvissa ryhdittömän, etupainoisena röhnöttävän hevosen, joka ei millään olisi halunnut ottaa takajalkoja alle. Ja mitä näen nyt? Aivan mielettömän ryhdikkään ja rennon hevosen! Wow! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti :) vaikka edelleenkin työtä on huiiiman paljon, on se varmaankin parempi kuin vielä syksyllä!

      Poista
  8. Hienoja kuvia! Millon muuten teet sen linkkaa blogisi postauksen missä esittelet parhaat? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teen sen kun ehdin selata kaikki blogit läpi, siihen menee tovi :D

      Poista
  9. Ihana tuo viimeinen kuva! Ja kiva postaus muutenkin.

    VastaaPoista
  10. Champin muoto on kuvissa huomattavasti parempi ja ei ole niin etupainoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli ihan hyvä ratsastaa tuolloin :)

      Poista
  11. Hienosti menee noissa kuvissa! Ja meilä on kenttä ihan huonona, ei olla pitkään aikaan kentällä päästy menemään :(

    VastaaPoista
  12. Meillä kenttä on todella hyvässä kunnossa ja tänään pääsinkin hyppäämään kentälle. Tosin on se yksi pitkäsivu vesilammikko mutta ei se minun menoani haitannut ponin tosi. Kun se pelkää kuollakseen lätäköitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ikävää, toivottavasti kenttä kuivuu pian kokonaan :)

      Poista
  13. Meillä oli jo ekat hyppytreenit kentällä :) ! Ihanaa kun pääsee pois tunkkaisista maneeseista ulos ratsastamaan. Tosin +35 asteen helleratsastustunteja en odota kovin innolla...ehkä tästä kesästä tulisi vaikka hiukan viileämpi. Ihana pari olette !

    VastaaPoista
  14. Ihania kuvia! :3 tallilla millä käyn ei edes ole maneesia, siellä ratsastetaan säässä kuin säässä kentällä, huomioidaan kuitenkin rankkasateet ja pakkasasteet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se pitää tehdä jos maneesia ei ole :)

      Poista
  15. Meillä kenttä ollut jo pari viikkoa tosi hyvä ja kuiva! Ja pk-seudulla ollaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin aina katson haikaillen niiden tallien kenttiä jotka on jo hyvässä kunnossa... :D

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä