#619: Pämppiksen syysriennot

Meidän kevyempi jakso alkaa pikkuhiljaa olla ohitse ja paluu normaaliin treeniin on käsillä. Olen tehnyt kuluneen viikon aikana vähitellen yhä enemmän töitä, toki aloittaen ihan pelkästä käyntityöskentelystä ja lisäten siitä pikkuhiljaa mukaan muitakin askellajeja. Huomenna torstaina saamme vihdoin tehdä kaiken ihan täysillä ja vaatien hevoselta sitä sataprosenttista suorittamista, toki aina hevosta kuunnellen.

Champ on ollut koko tämän viikon ajan todella miellyttävä ratsastaa. Tietysti se oli aluksi vähän jäykkä pelkän kävelemisen jäljiltä, mutta olin enemmän kuin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvällä asenteella se lähti töihin. Kävelylomat siis tekevät selkeästi hyvää hevosen päälle - täysi nollaaminen parantaa työmotivaatiota. Suurin ongelma ratsastuksen aloittamisen jälkeen ei ollutkaan se, pystynkö asettamaan hevosta haluamaani suuntaan, vaan pikemminkin se, mennäänkö me rauhallisesti yhtä matkaa vai juokseeko hevonen pää viidentenä jalkana korvat tötterössä kenttää ympäri kuin huutaen "VIHDOIN MÄ PÄÄSEN LIIKKUMAAN!". No, ainakin tämä ongelma oli kovin positiivinen, eikä siitä voinut olla kovin pahoillaan.

Vaikka Champ ei liikkunut epäpuhtaasti tai ollut muutenkaan liikkeessä huono ennen klinikkakäyntiä, huomaa huollon tehon ratsastuksessa koko ajan enemmän. Jo ensimmäisen kerran ravatessani tunsin sen, miten eri tavalla hevosesta löytyi joustoa. Vaikka Champ ravasi varsin letkeästi, enkä vaatinut siltä oikeastaan mitään muuta kuin suoralla uralla eteenpäin menemistä, oli ravin tahti ihan erituntuinen - jollain tavalla keinuvampi ja rytmikkäämpi. Nuo ovat ehkä vääriä sanoja, mutta sitä tunnetta on jotenkin vaikea pukea sanoiksi. Jälkikäteen on kuitenkin todettava, että öljyjen vaihto taisi tulla ihan sopivaan kohtaan. Innolla odotan hyppäämisen makuun pääsyä!

Nyt kun olemme päässeet takaisin liikkeelle, emme tietenkään ole jumittuneet neljän aidan tai seinän sisälle kiertämään uraa tylsistyneinä. Aurinkoisten säiden vuoksi sänkipellon reunalenkki on ollut ahkerassa käytössä alku- ja loppukäyntien aikana. Kerran eksyimme pellolle kokeilemaan jopa muutamia pätkiä ravia ja laukkaa, ennen varsinaisen ratsastuksen aloittamista. Näistä karkeloista tallentui muutama kuva kameralle, sillä kaverini Ronja oli paikalla kuvaamassa menoamme. Syysaamun värit eivät päässeet peltomaisemissa loistoonsa, mutta ainakin näistä kuvista välittyy hevosen valtava innokkuus. Se oli niin mielissään päästessään tepastelemaan pellon ympäri käyntiä reippaamassa askellajissa!

Pellolla ratsastaessani mä en yleensä koskaan vaadi hevoselta muuta kuin sen, että se menee haluamaani suuntaan haluamassani askellajissa ja vauhdissa. En siis työstä hevosta, enkä esimerkiksi välitä yhtään siitä, meneekö se niska nyökyssä vai katsooko se kenties yläkautta silmiini. Tärkeintä on, että ratsu pääsee tuulettamaan päätään pois tavallisilta ratsastusalueilta ja tekemään vaihtelevaa treeniä. Toki välillä kunnon läpiratsastus pellolla voi olla kivaa vaihtelua, mutta meillä sitä ei ole koskaan harrastettu. Ja vaikken vaatinut Champilta tälläkään peltoratsastuskerralla mitään (pikemminkin yritin hillitä ruunan menohaluja), näkyy noissa kuvissa silti välillä se, miten paljon tuolla hevosella on voimaa siellä jossain - kunhan sen saisi esiin myös muussa ratsastuksessa. 

Nauttivatko teidän hevosenne syksyisistä sänkkäriratsastuksista?