#696: Kahden ruusukkeen viikonloppu

Tätä kisakautta suunnitellessani toivoin kovasti, että saisimme viime kautta paremman fiiliksen radoille ja asiat rullaamaan eteenpäin. Jos muistelemme vuoden takaista aikaa, paranteli Champ mahahaavaansa, minkä vuoksi ensimmäiset startit päästiin tekemään vasta toukokuussa. Koko kausi oli todella rikkonainen - vaikka mukana oli muutamia hyviä ratoja, oli kokonaisuus kuitenkin enemmän tai vähemmän negatiivissävytteinen. Tälle kisakaudelle lähdin  vailla paineita, kokeilemaan miten homma sujuu ja onko Champin ja mun välinen luottamus kasvanut edellisen kauden epäonnistumisien jälkeen takaisin menneelle tasolle. 

Pitäisi olla onnellinen jo pelkästään siitä, että näin ennen helmikuun loppua olemme päässeet starttaamaan kahdet kilpailut ja vierailleet kaksissa ulkopuolisissa valmennus- tai rataharjoitustilaisuuksissa. Ensimmäiset kisat olivat toissaviikolla ratsastuskeskus Ainossa, viime viikonlopun vietimme perjantaista sunnuntaihin Ypäjällä niin ikään kolmostason kilpailuiden parissa. Koko reissusta on kuvattu (pitkä ja tylsä) videopostaus, jonka julkaisen lähipäiviniä, mutta sitä ennen saatte raporttia päivien tapahtumista ihan kirjallisessa muodossa.

Matkamme alkoi suunnitellusti perjantaina oman työvuoroni jälkeen. Pääsin töistä kahdelta ja suuntasin heti tallille, jossa viimeistelin edellisenä päivänä aloittamani pakkausurakan loppuun. Mun oli tarkoitus ratsastaa Champ kevyesti, mutta kuitenkin suhteellisen kunnolla. Meillä oli ollut edellisenä päivänä kouluvalmennus, jossa Champ oli toiminut todella hyvin ja tuntunut älyttömän hyvältä selkään, joten en halunnut ottaa kovin rankkaa ratsastusta alle ennen kisapäiviä. Aikataulut kuitenkin pettivät ja lopulta päädyin hölkkäämään ruunan kanssa maneesissa säälittävän lyhyen ajan ennen automatkaa Ypäjälle. Kyllähän tuo jaloittelusta meni, välillä näin!

Kaikki alla olevat viisi kuvaa c. Hanna Heinonen, kiitos! Klikkaamalla kuvan isommaksi näet sen parempilaatuisena.

Perillä Ypäjällä olimme puoli seitsemän aikoihin, jonka jälkeen purin tavarat karsinan eteen ja valmistelin hevosen yötä varten. Meneillään olivat vielä warm-up-luokat, joihin en osallistunut työvuoroni takia. Kun luokat loppuivat, rakensimme isolla porukalla seuraavan aamun radan valmiiksi ja lähdimme jokainen kuka mihinkin: osa syömään Härkätallille, hevoselliset hoitamaan ratsujaan. Hieman ennen kahdeksaa olimme Sarinan kanssa vihdoin majoituspaikassamme, mutta koska ruoka ei vielä tuolloin ollut valmista, suuntasimme kauppaan. Syömisen jälkeen kävin ruokkimassa Champin ja olin sängyssä loppujen lopuksi jo ennen kymmentä, mikä on erityislaatuisen harvinaista kisareissujen historiaa tarkastellen :D 

Lauantaina herätyskelloni soi vaille seitsemän ja lähdimme siltä istumalta Sarinan, Erikan ja Pekan voimin aamupalalle tallin kautta. Tallissa emme tehneet muuta kuin ruokimme hevoset, sillä vasta aamupalan jälkeen siivosin Champin sekä Aapon karsinat Sarinan ja Erikan kävelyttäessä hevosia Ypäjän pimeissä maisemissa. Kun aamulenkit olivat valmiita, jäi Sarina letittämään hevostani sillä välin, kun menimme Erikan kanssa vaihtamaan kisavaatteita ja valmistautumaan päivän antiin. Kisat alkoivat vasta yhdeksältä, joten meillä ei ollut mikään kiire. 

Mun ensimmäinen startti oli luokassa 100cm, joka hypättiin päivän toisena luokkana. Olin muistaakseni 20. lähtijä, joten kerkesin hyvin auttamaan radan rakennuksessa ja satuloida Champin sen jälkeen ennen verryttelyvuoroni alkamista. Erika auttoi ensimmäisenä päivänä verryttelyideni kanssa, mikä oli tosi kiltisti tehty häneltä: henkinen tuki ja auttava käsi on aina kaiken a ja o, varsinkin mun kaltaisille heikkohermoille! Verryttelyssä Champ olisi saanut olla rehellisemmin mun edessä, mutta periaatteessa se oli kuitenkin ihan hyvän tuntuinen. Se oli paljon enemmän hereillä kuin edellisenä viikonloppuna Ainossa, mikä oli kiva huomata.

Verryttelyssä lauantaina. Tästä ja alla olevasta kuvasta kiitos Salla Salminen!

Nämä kolme seuraavaa kuvaa c. Senja Holpainen, kiitos!

Itse radasta mulla ei ole juuri sanottavaa (selitän videolla tarkemmin). Tällä kertaa ongelmana ei ollut edellisen viikonlopun tapaan löysyys, vaan enemmänkin ihan liika säätäminen. Pakko myöntää, että jännitin tosissani sitä, jäisikö Champ pomppimaan kulmiin edellisten Ypäjän reissujen tapaan vai menisikö se kiltisti virheistäni huolimatta. Rata oli yksinkertainen, eikä siinä ollut teknisesti kovinkaan paljon haasteita. Suurin ongelma meille oli pysty-pysty -sarja kahdella laukka-askeleella, jonka b-osan Champ ottikin mukaan, koska tulin sille sisään vähän liian pitkänä. Ainoa kohta, johon voin olla itse tyytyväinen, oli ratsastukseni vesimattoesteelle. Champ pysähtyi ja yritti kääntyä pois, mutta kerrankin olin hereillä ja sain ratsastettua sen loppuun asti. Eihän se kaunista ollut, mutta yli mentiin.

Radan jälkeen kävelytin hevosta hetken verran ja purin siltä sitten varusteet pois, sillä ennen seuraavaa luokkaamme välissä oli vielä toinen luokka. En ollut tyytyväinen rataan, mutta viikonlopun ensimmäinen rata oli nyt ohi ja siltä osin stressi helpottanut. Kävin auttamassa jälleen radanrakennuksen kanssa, kerkesinpä jopa seuraamaan muutamia ratsukoita luokkani alusta ennen hevosen kuntoonlaittoa. Olin luokan viimeinen lähtijä, joten mulla oli todella hyvin aikaa. 

Päivän toinen suorituksemme ei ollut sen kummallisempi. Verryttelyssä sain paljon paremman vireen, sillä Champ teki hyviä hyppyjä omasta tekemisestäni huolimatta ja meno tuntui kaikkinensa paljon tasaisemmalta. Itse rata oli sen sijaan pienoinen katastrofi ja päivitinkin facebookiin kuvan, jonka yhteydessä kerroin häpeän määrän olevan suhteellisen suuri.. Ihan oikeasti! Miten monta virhettä ihminen onnistuu tekemään kahdentoista esteen radalla? Ensinnäkin, tulin sekä ensimmäisessä että toisessa vaiheessa sarjalle suorastaan takaperin ja Champ joutui hyppäämään a-osan paikaltaan. Mulla ei ollut tasaista rytmiä radan läpi, vaan se vaihteli milloin liian hitaasta ihan liian kovaan, jolloin hevonen pääsi pitkäksi ja ajauduin huonoihin paikkoihin. Koko radan aikana taisin saada kaksi tai kolme hyvää hyppyä. Tästä kaikesta huolimatta Champ taisteli itselleen kuudennen sijan ja pääsimme palkintojenjakoon.. Kuten kaverini sanoi, mut palkittiin huonosta ratsastuksesta!

Sunnuntain letityspuuhaa!

Sunnuntaina kävimme aamulenkillä Erikan kanssa :D

Toinen sija sunnuntaina!

Loppupäivä kului radalla hommia tehden, verryttelyssä autellen ja lopulta illalla viiden jälkeen ensimmäisen kerran jotain ruokaa syöden. Heti starttieni jälkeen putsasin kaikki Champin varusteet, jotta hommaa ei olisi enää sen puolesta myöhemmin. Illalla kävin vielä kävelyttämässä Champia sillä välin, kun Sarina siivosi sen karsinan. Pitkien yöunien ansiosta olin todella pirteä, mutta huono ruokailu ja koko päivän ulkona oleminen ottivat veronsa. Meidän piti lähteä paikalliseen viettämään iltaa, mutta lopulta päädyin nukkumaan yhdentoista aikoihin saatellen ystäväni hauskanpitoon. Taidan tulla vanhaksi, kun valvomiset ennen kisapäiviä eivät enää houkuttele!

Yöunet olivat melko katkonaiset, mutta lopulta sunnuntai valkeni aamuksi. Kirjaimellisesti valkeni, sillä lunta oli satanut yön aikana hirveä määrä ja lisää tuli koko ajan taivaan täydeltä. Aamurutiinimme olivat täysin identtiset edelliseen päivään verraten, joskin kisat alkoivat jo kahdeksalta, mikä tarkoitti ripeämpää toimimista. Hyppäsin sunnuntaina vain yhden luokan 110cm korkeudella, joten mulla ei ollut mikään kiire. Talutuksien ja karsinan siivouksen jälkeen kävin vaihtamassa kisavaatteet hyvissä ajoin ja auttelin ratojen kanssa. Kerkesinpä seuraamaan isolta screeniltä Juulin ensimmäisen kierroksen suorituksen Hong Kongin Masterseissa vielä ennen omaa luokkaani. Meillä oli tuomaritornissa aika iso porukka kasassa ja jännitimme yhdessä koko radan ajan, tulisiko tulokseksi nolla virhepistettä. Ja kun näin kävi, rupesimme tietysti hurraamaan kovaan ääneen. Kisa-areenalla oltiin kuulemma ihmetelty, hurrattiinko me jonkun puhtaalle suoritukselle metrin radalta - joka siis oli parhaillaan käynnissä Ypäjällä.

Erika ei päässyt auttamaan mua sunnuntain verryttelyyn, joten Sarina oli apukätenäni. Kaikista viikonlopun leteistä Champilla kuuluu muuten kiitos siihen suuntaan! Eipä ole koskaan ollut noin hienoja lettejä tuon ruunan päässä, sen voin luvata ;) Verryttelyssä Champ oli todella hyvän tuntuinen ja saman fiiliksen sain säilytettyä radalle asti, mikä näkyikin sitten kaikessa tekemisessä. Edellisen päivän suorituksiin verraten ratsastukseni parani huomattavasti, vaikka virheitä tuli toki edelleen. Luokan ensimmäinen lähtijä piti johtopaikkansa ansaitusti koko luokan ajan, mutta kurvailin itse yhdentenätoista lähtijänä sijalle kaksi ja säilytin asemani kaikkien noin 30 lähtijän joukossa. Kyseessä oli Hallahuhta aluechampion -sarjan osakilpailu, joten saimme kasaan sarjapisteitä ja astetta prameamman ruusukkeen. Kyllä olin ylpeä ihanasta hevosestani, joka jaksoi tsempata tämänkin päivän.

c. Senja Holpainen

Astetta taiteellisempi otos :P

Linkki videoon. 

(Ääniraidallinen. Ensin lauantain 100cm & 110cm, sitten sunnuntain 110cm.)

Oman starttini ollessa ohi pakkasin kaikki tavarat pesun jälkeen niin pitkälle valmiiksi kuin mahdollista oli, jonka jälkeen autoin ratojen kanssa ja olin ratahenkilönä. Kisat loppuivat joskus puoli kuuden aikoihin ja radan olimme saaneet purettua pois ennen kuutta. Äitini ja isäpuoleni tulivat hakemaan Champin, joten pakkasimme loputkin tavarat autoon ja puhdistimme karsinan ennen lähtöä. Kotitallille saavuimme kahdeksalta ja vastoin kaikkia ajatuksiani purin jokaisen tavaran oikealle paikalleen ollen kotona vasta kymmeneltä. Maanantaina herätys olikin jo 4.30 töihin, joten tuo myöhäinen valvominen kostautui tämän päivän väsymyksenä.

Juttelin valmentajani kanssa ratojen jälkeen puhelimessa ja hän sanoi, että kyllähän mä voin tehdä noita virheitä vielä tällä tasolla, sillä Champille nuo 110cm esteet ovat kovin pieniä. Mutta jos haluaisin kisata isommissa luokissa, pitäisi suorituksiin tulla tasaisuutta ja varmuutta vielä rutkasti lisää. Tämä onkin tulevan kevään tavoite! Nyt voin jo vähän huokaista helpotuksesta, sillä näyttää siltä että pahimmat ongelmat on selätetty ja hevonen on jälleen mun kanssa siellä radalla, eikä jää taistelemaan vastaan. Se sietää virheitä ja haluaa yrittää parhaansa, mikä kertoo myös siitä, että sen vatsa on varmasti melko hyvässä kunnossa. Toivotaan, että tämä sama tilanne pysyy yllä tulevaisuudessakin :)

Kaikkinensa ihan mahtava viikonloppu Ypäjällä, innolla odotan seuraavaa! Kisoissa on niin kiva olla, sillä siellä näkee tuttuja kasvoja: tätä jaksan hehkuttaa kerrasta toiseen. Seuraavat Ypäjän kisat joudun jättämään välistä työvuorojen takia, mutta tässä välissä kerkeän työskentelemään Horse Fairissa esteluokissa ja hyppäämään itse III-tason kisoissa Ainossa hiihtolomallani. Sitä ennen treenataan vielä Pantsun silmien alla, en malta odottaa! Toivottavasti jaksoit lukea tämän postauksen loppuun, vaikka tästä tulikin ihan järkyttävän pitkä.. Kolme päivää on vaikeaa tiivistää yhteen postaukseen!