maanantai 22. helmikuuta 2016

#696: Kahden ruusukkeen viikonloppu

Tätä kisakautta suunnitellessani toivoin kovasti, että saisimme viime kautta paremman fiiliksen radoille ja asiat rullaamaan eteenpäin. Jos muistelemme vuoden takaista aikaa, paranteli Champ mahahaavaansa, minkä vuoksi ensimmäiset startit päästiin tekemään vasta toukokuussa. Koko kausi oli todella rikkonainen - vaikka mukana oli muutamia hyviä ratoja, oli kokonaisuus kuitenkin enemmän tai vähemmän negatiivissävytteinen. Tälle kisakaudelle lähdin  vailla paineita, kokeilemaan miten homma sujuu ja onko Champin ja mun välinen luottamus kasvanut edellisen kauden epäonnistumisien jälkeen takaisin menneelle tasolle. 

Pitäisi olla onnellinen jo pelkästään siitä, että näin ennen helmikuun loppua olemme päässeet starttaamaan kahdet kilpailut ja vierailleet kaksissa ulkopuolisissa valmennus- tai rataharjoitustilaisuuksissa. Ensimmäiset kisat olivat toissaviikolla ratsastuskeskus Ainossa, viime viikonlopun vietimme perjantaista sunnuntaihin Ypäjällä niin ikään kolmostason kilpailuiden parissa. Koko reissusta on kuvattu (pitkä ja tylsä) videopostaus, jonka julkaisen lähipäiviniä, mutta sitä ennen saatte raporttia päivien tapahtumista ihan kirjallisessa muodossa.

Matkamme alkoi suunnitellusti perjantaina oman työvuoroni jälkeen. Pääsin töistä kahdelta ja suuntasin heti tallille, jossa viimeistelin edellisenä päivänä aloittamani pakkausurakan loppuun. Mun oli tarkoitus ratsastaa Champ kevyesti, mutta kuitenkin suhteellisen kunnolla. Meillä oli ollut edellisenä päivänä kouluvalmennus, jossa Champ oli toiminut todella hyvin ja tuntunut älyttömän hyvältä selkään, joten en halunnut ottaa kovin rankkaa ratsastusta alle ennen kisapäiviä. Aikataulut kuitenkin pettivät ja lopulta päädyin hölkkäämään ruunan kanssa maneesissa säälittävän lyhyen ajan ennen automatkaa Ypäjälle. Kyllähän tuo jaloittelusta meni, välillä näin!

Kaikki alla olevat viisi kuvaa c. Hanna Heinonen, kiitos! Klikkaamalla kuvan isommaksi näet sen parempilaatuisena.




Perillä Ypäjällä olimme puoli seitsemän aikoihin, jonka jälkeen purin tavarat karsinan eteen ja valmistelin hevosen yötä varten. Meneillään olivat vielä warm-up-luokat, joihin en osallistunut työvuoroni takia. Kun luokat loppuivat, rakensimme isolla porukalla seuraavan aamun radan valmiiksi ja lähdimme jokainen kuka mihinkin: osa syömään Härkätallille, hevoselliset hoitamaan ratsujaan. Hieman ennen kahdeksaa olimme Sarinan kanssa vihdoin majoituspaikassamme, mutta koska ruoka ei vielä tuolloin ollut valmista, suuntasimme kauppaan. Syömisen jälkeen kävin ruokkimassa Champin ja olin sängyssä loppujen lopuksi jo ennen kymmentä, mikä on erityislaatuisen harvinaista kisareissujen historiaa tarkastellen :D 

Lauantaina herätyskelloni soi vaille seitsemän ja lähdimme siltä istumalta Sarinan, Erikan ja Pekan voimin aamupalalle tallin kautta. Tallissa emme tehneet muuta kuin ruokimme hevoset, sillä vasta aamupalan jälkeen siivosin Champin sekä Aapon karsinat Sarinan ja Erikan kävelyttäessä hevosia Ypäjän pimeissä maisemissa. Kun aamulenkit olivat valmiita, jäi Sarina letittämään hevostani sillä välin, kun menimme Erikan kanssa vaihtamaan kisavaatteita ja valmistautumaan päivän antiin. Kisat alkoivat vasta yhdeksältä, joten meillä ei ollut mikään kiire. 

Mun ensimmäinen startti oli luokassa 100cm, joka hypättiin päivän toisena luokkana. Olin muistaakseni 20. lähtijä, joten kerkesin hyvin auttamaan radan rakennuksessa ja satuloida Champin sen jälkeen ennen verryttelyvuoroni alkamista. Erika auttoi ensimmäisenä päivänä verryttelyideni kanssa, mikä oli tosi kiltisti tehty häneltä: henkinen tuki ja auttava käsi on aina kaiken a ja o, varsinkin mun kaltaisille heikkohermoille! Verryttelyssä Champ olisi saanut olla rehellisemmin mun edessä, mutta periaatteessa se oli kuitenkin ihan hyvän tuntuinen. Se oli paljon enemmän hereillä kuin edellisenä viikonloppuna Ainossa, mikä oli kiva huomata.

Verryttelyssä lauantaina. Tästä ja alla olevasta kuvasta kiitos Salla Salminen!

Nämä kolme seuraavaa kuvaa c. Senja Holpainen, kiitos!


Itse radasta mulla ei ole juuri sanottavaa (selitän videolla tarkemmin). Tällä kertaa ongelmana ei ollut edellisen viikonlopun tapaan löysyys, vaan enemmänkin ihan liika säätäminen. Pakko myöntää, että jännitin tosissani sitä, jäisikö Champ pomppimaan kulmiin edellisten Ypäjän reissujen tapaan vai menisikö se kiltisti virheistäni huolimatta. Rata oli yksinkertainen, eikä siinä ollut teknisesti kovinkaan paljon haasteita. Suurin ongelma meille oli pysty-pysty -sarja kahdella laukka-askeleella, jonka b-osan Champ ottikin mukaan, koska tulin sille sisään vähän liian pitkänä. Ainoa kohta, johon voin olla itse tyytyväinen, oli ratsastukseni vesimattoesteelle. Champ pysähtyi ja yritti kääntyä pois, mutta kerrankin olin hereillä ja sain ratsastettua sen loppuun asti. Eihän se kaunista ollut, mutta yli mentiin.

Radan jälkeen kävelytin hevosta hetken verran ja purin siltä sitten varusteet pois, sillä ennen seuraavaa luokkaamme välissä oli vielä toinen luokka. En ollut tyytyväinen rataan, mutta viikonlopun ensimmäinen rata oli nyt ohi ja siltä osin stressi helpottanut. Kävin auttamassa jälleen radanrakennuksen kanssa, kerkesinpä jopa seuraamaan muutamia ratsukoita luokkani alusta ennen hevosen kuntoonlaittoa. Olin luokan viimeinen lähtijä, joten mulla oli todella hyvin aikaa. 

Päivän toinen suorituksemme ei ollut sen kummallisempi. Verryttelyssä sain paljon paremman vireen, sillä Champ teki hyviä hyppyjä omasta tekemisestäni huolimatta ja meno tuntui kaikkinensa paljon tasaisemmalta. Itse rata oli sen sijaan pienoinen katastrofi ja päivitinkin facebookiin kuvan, jonka yhteydessä kerroin häpeän määrän olevan suhteellisen suuri.. Ihan oikeasti! Miten monta virhettä ihminen onnistuu tekemään kahdentoista esteen radalla? Ensinnäkin, tulin sekä ensimmäisessä että toisessa vaiheessa sarjalle suorastaan takaperin ja Champ joutui hyppäämään a-osan paikaltaan. Mulla ei ollut tasaista rytmiä radan läpi, vaan se vaihteli milloin liian hitaasta ihan liian kovaan, jolloin hevonen pääsi pitkäksi ja ajauduin huonoihin paikkoihin. Koko radan aikana taisin saada kaksi tai kolme hyvää hyppyä. Tästä kaikesta huolimatta Champ taisteli itselleen kuudennen sijan ja pääsimme palkintojenjakoon.. Kuten kaverini sanoi, mut palkittiin huonosta ratsastuksesta!

Sunnuntain letityspuuhaa!


Sunnuntaina kävimme aamulenkillä Erikan kanssa :D
Toinen sija sunnuntaina!
Loppupäivä kului radalla hommia tehden, verryttelyssä autellen ja lopulta illalla viiden jälkeen ensimmäisen kerran jotain ruokaa syöden. Heti starttieni jälkeen putsasin kaikki Champin varusteet, jotta hommaa ei olisi enää sen puolesta myöhemmin. Illalla kävin vielä kävelyttämässä Champia sillä välin, kun Sarina siivosi sen karsinan. Pitkien yöunien ansiosta olin todella pirteä, mutta huono ruokailu ja koko päivän ulkona oleminen ottivat veronsa. Meidän piti lähteä paikalliseen viettämään iltaa, mutta lopulta päädyin nukkumaan yhdentoista aikoihin saatellen ystäväni hauskanpitoon. Taidan tulla vanhaksi, kun valvomiset ennen kisapäiviä eivät enää houkuttele!

Yöunet olivat melko katkonaiset, mutta lopulta sunnuntai valkeni aamuksi. Kirjaimellisesti valkeni, sillä lunta oli satanut yön aikana hirveä määrä ja lisää tuli koko ajan taivaan täydeltä. Aamurutiinimme olivat täysin identtiset edelliseen päivään verraten, joskin kisat alkoivat jo kahdeksalta, mikä tarkoitti ripeämpää toimimista. Hyppäsin sunnuntaina vain yhden luokan 110cm korkeudella, joten mulla ei ollut mikään kiire. Talutuksien ja karsinan siivouksen jälkeen kävin vaihtamassa kisavaatteet hyvissä ajoin ja auttelin ratojen kanssa. Kerkesinpä seuraamaan isolta screeniltä Juulin ensimmäisen kierroksen suorituksen Hong Kongin Masterseissa vielä ennen omaa luokkaani. Meillä oli tuomaritornissa aika iso porukka kasassa ja jännitimme yhdessä koko radan ajan, tulisiko tulokseksi nolla virhepistettä. Ja kun näin kävi, rupesimme tietysti hurraamaan kovaan ääneen. Kisa-areenalla oltiin kuulemma ihmetelty, hurrattiinko me jonkun puhtaalle suoritukselle metrin radalta - joka siis oli parhaillaan käynnissä Ypäjällä.

Erika ei päässyt auttamaan mua sunnuntain verryttelyyn, joten Sarina oli apukätenäni. Kaikista viikonlopun leteistä Champilla kuuluu muuten kiitos siihen suuntaan! Eipä ole koskaan ollut noin hienoja lettejä tuon ruunan päässä, sen voin luvata ;) Verryttelyssä Champ oli todella hyvän tuntuinen ja saman fiiliksen sain säilytettyä radalle asti, mikä näkyikin sitten kaikessa tekemisessä. Edellisen päivän suorituksiin verraten ratsastukseni parani huomattavasti, vaikka virheitä tuli toki edelleen. Luokan ensimmäinen lähtijä piti johtopaikkansa ansaitusti koko luokan ajan, mutta kurvailin itse yhdentenätoista lähtijänä sijalle kaksi ja säilytin asemani kaikkien noin 30 lähtijän joukossa. Kyseessä oli Hallahuhta aluechampion -sarjan osakilpailu, joten saimme kasaan sarjapisteitä ja astetta prameamman ruusukkeen. Kyllä olin ylpeä ihanasta hevosestani, joka jaksoi tsempata tämänkin päivän.

c. Senja Holpainen

Astetta taiteellisempi otos :P


(Ääniraidallinen. Ensin lauantain 100cm & 110cm, sitten sunnuntain 110cm.)

Oman starttini ollessa ohi pakkasin kaikki tavarat pesun jälkeen niin pitkälle valmiiksi kuin mahdollista oli, jonka jälkeen autoin ratojen kanssa ja olin ratahenkilönä. Kisat loppuivat joskus puoli kuuden aikoihin ja radan olimme saaneet purettua pois ennen kuutta. Äitini ja isäpuoleni tulivat hakemaan Champin, joten pakkasimme loputkin tavarat autoon ja puhdistimme karsinan ennen lähtöä. Kotitallille saavuimme kahdeksalta ja vastoin kaikkia ajatuksiani purin jokaisen tavaran oikealle paikalleen ollen kotona vasta kymmeneltä. Maanantaina herätys olikin jo 4.30 töihin, joten tuo myöhäinen valvominen kostautui tämän päivän väsymyksenä.

Juttelin valmentajani kanssa ratojen jälkeen puhelimessa ja hän sanoi, että kyllähän mä voin tehdä noita virheitä vielä tällä tasolla, sillä Champille nuo 110cm esteet ovat kovin pieniä. Mutta jos haluaisin kisata isommissa luokissa, pitäisi suorituksiin tulla tasaisuutta ja varmuutta vielä rutkasti lisää. Tämä onkin tulevan kevään tavoite! Nyt voin jo vähän huokaista helpotuksesta, sillä näyttää siltä että pahimmat ongelmat on selätetty ja hevonen on jälleen mun kanssa siellä radalla, eikä jää taistelemaan vastaan. Se sietää virheitä ja haluaa yrittää parhaansa, mikä kertoo myös siitä, että sen vatsa on varmasti melko hyvässä kunnossa. Toivotaan, että tämä sama tilanne pysyy yllä tulevaisuudessakin :)

Kaikkinensa ihan mahtava viikonloppu Ypäjällä, innolla odotan seuraavaa! Kisoissa on niin kiva olla, sillä siellä näkee tuttuja kasvoja: tätä jaksan hehkuttaa kerrasta toiseen. Seuraavat Ypäjän kisat joudun jättämään välistä työvuorojen takia, mutta tässä välissä kerkeän työskentelemään Horse Fairissa esteluokissa ja hyppäämään itse III-tason kisoissa Ainossa hiihtolomallani. Sitä ennen treenataan vielä Pantsun silmien alla, en malta odottaa! Toivottavasti jaksoit lukea tämän postauksen loppuun, vaikka tästä tulikin ihan järkyttävän pitkä.. Kolme päivää on vaikeaa tiivistää yhteen postaukseen!

37 kommenttia

  1. Tosi kiva postaus ja onnea paljon! Olette Champin kanssa niin ihania yhdessä :)

    VastaaPoista
  2. Onnea!♥
    Ps. Kivat jalustimet♥_♥

    VastaaPoista
  3. Onnittelut vielä hyvistä radoista & älyttömän mukavaa että kuvat kelpas sulle! Kyllä Champ osaa olla komea!

    oma blogi. www.senjaheppailee.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Onneksi olkoon, tosi siistit radat! :)) Aika Super kauden aloitus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siisteistä en mene sanomaan, mutta kiitos silti Jilla ;D

      Poista
  5. Ja kisakuume senkun kasvaa... :D
    Onnea paljon ruusukkeista! ;)

    VastaaPoista
  6. Tekee niin mieli kisakentille ! Onnea paljon :)

    VastaaPoista
  7. Hienosti meni!! Ei ne nyt niin pahat ollu noi lauantainkaan radat mitä tekstin perusteella aatteli :D sunnuntain rata oikeinkin siisti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitti :D sunnuntaina tuntui suht järkevältä meno jo!

      Poista
  8. Onko tuosta martingaalista hyötyä kun sulla ei ole ohjissa stoppareita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan noissa ohjissa stopparit, dyoneissa on aina kiinni eikä niitä irti saa :)

      Poista
  9. Reippaan näköistä menoa teillä, Champilla on jotenkin hauska hyppytyyli. : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vähän sellainen pupu, eikä sen juuri tarvitse hypätä noin pienillä esteillä :D

      Poista
  10. En sano tätä millään pahalla, mutta noin nätillä ratsastuksella en kehtaisi sanoa saaneeni palkintoa "huonosta ratsastuksesta". Surullista lukea noin suurta itsensä mollaamista aina, kun joka ikinen paikka esteelle ei osu nappiin, vaikka tällaisella "surkealla" suorituksella olisi jopa päässyt sijoille monen taitavan ratsukon joukosta.

    Olet kuitenkin amatööri, joka kilpailee harrastuksekseen, ei ammatikseen. On ihan ok tehdä välillä epätäydellisiä suorituksia. On myös ok huomata omassa ratsastuksessaan parannettavaa, mutta silti on luvallista iloita hyvästä sijoituksesta. Ei hevonen sinua olisi koko radan läpi maaliin kuskannut, jos et olisi tehnyt mitään oikein sen selässä. Ehkä olet seurannut niin paljon ammattilaisten menoa ja alkanut verrata itseäsi heihin, ettet osaa enää olla tyytyväinen omalla kilpailutasollasi varsin kohtuulliseen suoritukseen. Mene ja tiedä.

    Jos olisin nähnyt radoillasi hevosen epäasiallista kohtelua, kuten potkimista, suusta repimistä tai yletöntä raipan käyttöä, olisin kutsunut suoritusta häpeälliseksi. Kieltäminen, esteen totaalinen romuttaminen tai satulasta tippuminen olisi ehkä ollut noloa (joskin huonona päivänä täysin normaalia), mutta näitäkään ei videolla näkynyt. Ja miksi luettelin nämä kaikki? Koska kuvauksestasi päätellen olisi luullut vähintään näiden kaikkien tapahtuneen lauantain toisen radan aikana. Ei se hevonen rikki mene parista liian lähelle ajautuneesta hypystä, eikä myöskään maineesi taitavana harrastelijakilpailijana siitä kärsi. Anna itsellesi vähän armoa! Jos kaikki ratsastaisivat aina täydellisesti, niin tuskin kukaan kilpailisi tuolla tasolla, vaan kaikki olisivat siellä Hong Kongin Masterseissa Juulin seurana ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olet kyllä oikeassa siinä, että turha mollaaminen on tietysti aina turhaa. Mulle jäi itselleni tosi huono maku tuosta toisesta radasta ja sitä ei helpottanut yhtään se, että aikalailla jokainen sen nähnyt sanoi samaa ("tosi huonosti ratsastettu" jne) :D ongelma on ehkä se, että mä tiedän kykeneväni tasaiseen ja siistiin suoritukseen ja sen vuoksi tuollainen säätäminen ja välillä ihan tyhmät ratkaisut tuntuvat sitten tuplasti ikävimmiltä.

      Faktahan on se, että mä en edes haluaisi kilpailla ammatikseni vaan nimenomaan harrastella omaksi ilokseni. Virheitä saa ja pitääkin tulla, ei siitä pääse yli eikä ympäri! Varsinkin toisen päivän radasta olen super onnellinen, vaikka sinne sekaan mahtui niitä huonompiakin kohtia - se oli kuitenkin kauttaaltaan tasaisempi. Tätä mun omaa ruoskimista lisää ehkä myös se, että valmentaja asettaa melko korkeat tavoitteet: Ei niinkään sijoituksien, vaan ratsastuksen suhteen. Ainossakin luokkavoittoni jälkeen hän totesi, ettei kannattaisi iloita, kun suoritukset ovat niin epätasaisia :D

      Mutta siis joo olen sun kanssa pitkälti samaa mieltä! Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. Muistuta sun valmentajaa siitä, että et kisaa maailmanmestaruusluokkia. On myös muistettava, mistä on lähdetty - ei siitä ole kauaakaan, kun Champ jäi kulmaan pomppimaan. Siihen verrattuna kaksi sijoitusta viikonlopulta ei ole yhtään hassumpi suoritus, eikö? Kyllä siitä saa iloita, luokkavoitosta varsinkin.

      On hyvä, että valmentaja tietää missä mennään ja löytää parannettavaa. Vaikka ootte valmentajasi kanssa ilmeisesti ihan läheisissä väleissä (ainakin olen niin ymmärtänyt?), ei se oikeuta siihen, ettei kiitosta saa koskaan. (Tällä tarkoitan sitä, että monesti kun oppilas tulee tarpeeksi tutuksi, opettaja saattaa tuoda oppilaan virheitä rehellisemmin esille ja kehuminen voi jäädä välistä.) Varsinkin, kun ihan oikeasti miettii, millaisia ongelmia teillä on hevosesi kanssa välillä ollut.

      Kriittisyyttä saa olla ja virheitä saa etsiä, mutta ne eivät saisi olla päällimmäisiä ajatuksia radan jälkeen, jos sijoituskin tuli. Et oikeasti edes ratsasta rumasti - sano se ääneen joskus valmentajallesi. Hänen pitäisi olla samaa mieltä.

      Poista
    3. Hmmmm, kommentistasi näkee ettet tunne Piudea valmentajana. Piuden tyyli on aina ollut ja tulee aina olemaan hyvin suorasanainen, kriittinen ja kehuja tulee hyvin, hyvin harvoin. Kehumisen sijaan muistuttaa ratsastajan heikkouksista jotta pysyisi "jalat maassa". Nimenomaan niin, että kiva kun tuli hyvä suoritus mutta se oli edelleen hirmu epätasainen. Ei koskaan kehu ilman kritiikkiä vastapainona. Tämä ei tasan koskaan tule muuttumaan, sillä se on vaan Piuden tapa kehittää ratsastajaa. Ja Piude ei muuten katso hyvällä jos oppilas alkaa häntä neuvomaan :D

      Poista
    4. Mun on ainakin mennyt ratsastus takapakkia siitä asti kun valmentaja alkoi odottaa multa enemmän kuin muilta. Tunnit menevät nykyään niin että muita kehutaan koko ajan ja mua ei yhtään. Sen takia en viitsisi edes mennä tunneille. Mitä järkeä kun saa koko ajan vaan huonoa palautetta tekemisistä.

      Poista
    5. En tunnekaan Piudea, mutta onhan se nyt hullua, jos ei onnistumisista saa iloita. Mutta jos pidät(te) kyseisestä tavasta valmentautua, ei se ole minulta pois. Se on vain fakta, kuuluu ihan peruspsykologiaan, että kehumista oikeissa tilanteissa ja tarpeeksi tarvitaan, jotta oppiminen olisi helppoa ja mieluista.

      Poista
    6. Anonyymi klo 15.08: Onpa ikävä kuulla! Kannattaa sanoa valmentajallesi asiasta, jos hän ei vain itse tiedosta tätä?


      Anonyymi klo 13.51 (ja ilmeisesti myös viimeisin kommentti?): Näinpä juuri, onhan tää alkuvuosi mennyt paremmin kuin koko viime kausi yhteensä. Vaikka virheitä on tullut jne, mutta silti! Kyllä siitä saa olla iloinen ja pitääkin.

      Piude on tosiaan valmentanut mua varmaan 10 vuotta, ensin ratsastuskoulussa ja sitten ylläpitohevosen ja nyt oman hevosen kanssa. Onhan se ihan erilainen valmennussuhde kuin esimerkiksi sellaisten valmentajien kanssa, joiden luona käyn säännöllisesti, mutten heitä juuri tunne tai he minua. Kaikessa on omat hyvät ja huonot puolensa, mä en halua kritisoida omaa tai ketään muutakaan valmentajaa julkisesti, ymmärrät varmasti :)

      Mutta edelleen olen sun kanssa samaa mieltä siitä, että kannustamista ja kehumista tarvitaan siinä missä rakentavaa kritiikkiäkin!

      Poista
  11. He hee :D Katsoin postauksen toista kuvaa pitkään. Ihmettelin että miten ihmeessä sun oikeanpuoleinen jalka oikein on - kunnes tajusin että se on romaanissa oleva karva :D :D Hyvä te! Kyllä se siitä! Opettavainen hevonen ei ole automaatti! Onnea tuleviin kisoihin!

    VastaaPoista
  12. Tästä se lähtee!! Tuo veden ylitys molempina päivinä oli teille jo jättipottivoitto :)

    Kiitos seurasta ja kivasta viikonlopusta <3

    VastaaPoista
  13. Voi että paljon onnea Aada. Saat olla onnellinen kun sulla Champin veroinen heppa on. Sekin sut pelastanut monesta tilaanteesta jossa kuskilla on ollut ongelmia.
    Hyvä aloitus näin kauden alkuun. Jatkakaa samaan malliin niin hyvä tulee. Ken tietää mitä teistä vielä tulisi;)

    Oon aina miettinyt että miten silloin olet saanut ostettua Champin. Et vissiin mun tietääkseni oo edes ollut töissä. Miten on rahat riittänyt?
    Sori jos tuntuu että oon kovin utelias, ei tarvi vastata jos et halua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näinpä juuri :) En ole ostanut Champia omilla rahoillani, vaan se on isäpuoleni ja äitini omistuksessa. Töissä olin kyllä jo tuolloin, maksoin itse hevosen kuljetuksen Suomeen. Ja hevosen elämisen olen kustantanut kokonaan itse :)

      Poista
  14. Näinkö oikein että Champilla oli hännässä punainen rusetti? Onko poika kovakin potkimaan vai kuinka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on sillä! Se ei potki ikipäivänä muita hevosia, mutta jos käytän kannusta liikaa, protestoi se sitä potkaisemalla sivulle. Ja välillä se vinkuu ja loikkii joka suntaan, jos se innostuu. En halua, että silloin on muita hevosia takana, ettei satu mitään.. Valmentajani sanoi, etten saa mennä ilman punaista rusettia mihinkään verryttelyyn, joten sillä mennään :)

      Poista
  15. Luuletko että Champin maha on pysynyt kunnossa? Huolestuttaako sua ikinä se että vatsahaava tulisi takaisin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se varmasti pysynyt ihan hyvänä, se syö niin hyvät ennaltaehkäisyt mahahaavaa ajatellen. Ja toki huolestuttaa, mutta uskon, että nykyisellä tallilla haavan uusiminen on epätödennäköisempää :)

      Poista
  16. mikä estesatula champilla on? ja kuinka leveä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Champilla on Prestige Versailles, mw leveys muistaakseni :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat