#727: Tyhmästä päästä kärsii koko ratsukko

Sain viime postaukseen kyselyä siitä, enkö aio kirjoittaa viikonlopun kisoista mitään blogiini. Hätä ei ole tämän näköinen, postaus oli kyllä tulossa ihan suunnitelmien mukaan - joskaan ei heti samana päivänä, sillä mulla on tällä viikolla kolmen isomman opiskelujutun deadlinet ja niiden parissa menee yllättävän paljon aikaa. Kaikkialle ei pysty repeämään.. Tällä viikolla on onneksi viimeiset luennot ja sitten mulla alkaakin viiden kuukauden kesäloma! Hah, toiveajattelua: otin nimittäin ylimääräisiä luentosarjoja ja tenttejä vielä toukokuulle sekä kesäkuun alkuun, joten loma opiskelusta alkaa omalla kohdallani vasta puolisentoista kuukautta virallista loman alkua myöhemmin. 

Sitten itse aiheeseen, nimittäin meidän ulkokauden avauskisoihin. Sunnuntaina oli siis luvassa ulkokisadebyytti ratsastuskeskus Ainossa Järvenpäässä, missä olin ilmoittautunut hyppäämään yhden luokan 110cm-tasolla. Vietin Ainossa aikaa niin perjantaina kuin lauantainakin, joten sunnuntaina koko homma tuntui jo melkoisen kotoisalta, eikä ajatus kilpailemisesta ulkona hirvittänyt yhtään niin paljon kuin olin ehkä odottanut. Perjantain kisahoitajareissusta on muuten tulossa erikseen MyDay-tyyppinen video, kannattaa pysyä kuulolla!

Ei kai sitä voi muuta todeta, että läskiksihän se koko reissu lopulta meni. Kaikki alkoi jo lauantaista, jolloin innostuin mittaamaan sykearvoja ratsastukseni aikana ja istuin hevoseni kyydissä melkein kahden tunnin ajan. Mulla on aina ollut tapana pitää kisoja edeltävät kaksi päivää hyvin rentoa liikuntaa esimerkiksi niin, että perjantaina Champ on kävelytyskoneessa ja lauantaina ratsastan sileällä avut läpi, jonka jälkeen sunnuntaina on kisojen vuoro. Nyt tein kamalan virheen ratsastaessani ensin lähes tunnin verran sileällä ja hypätessäni sen jälkeen useampaan otteeseen rataa. Voitte kuvitella, miten väsynyt hevonen mulla oli sunnuntaina.

Linkki videoon. (ääniraidallinen)

Saavuimme sunnuntaina Ainoon hyvissä ajoin ennen oman luokkani alkua, joten jätin hevosen autoon ja lähdin kävelemään rataa. Matkani venyi odotettua pidemmäksi ja olinkin lopulta poissa hevosen luolta puolen tunnin ajan, eikä isäni ollut tajunnut avata trailerin ovea sillä välin. Champ seisoo kopissa todella nätisti, mutta sillä oli melkoisen lämmin kahden loimensa kanssa - ulkona oli kuitenkin reilusti plussa-asteita. Jo ennestään väsähtänyt hevonen oli entistä flegmaattisempi, eikä jaksanut juuri pällistellä maailman menoa tavalliseen innostuneeseen tapaansa. Tai no, kyllähän se korvat tötteröllä tuijotteli muita hevosia, muttei ollut sellainen tyypillinen puoli metriä ryhdikkäämpi itsensä. Siitä tuli mieleen jokin surullinen ruunanrupsukka, joka oli pakotettu pois heinäkasan luolta isojen poikien leikkeihin.

Verryttelyssä en siis todellakaan tehnyt mitään kummallista, vaan otin parin ravi- ja laukkakierroksen jälkeen muutamat hypyt. Champ oli pitkä kuin nälkävuosi, enkä saanut sitä millään pohkeen eteen. Hypyt olivat laakoja ja lähtivät kaukaa, sillä ruuna ei imenyt esteille ollenkaan samalla tavoin kuin normaalisti kisoissa. Kävelin todella pitkään normaaliin verryttelyyni verraten ihan vain pitkin ohjin, enkä lopulta ottanut kuin kuutisen hyppyä verryttelyssä ennen radalle menoa. Emme nostaneet okseria yli metriä isommaksi, sillä Champ teki sinne todella hyvän ja terävän hypyn, eikä sitä kannattanut hypyttää vain hyppyjen vuoksi. Vielä ennen rataa otimme yhden 120cm-pystyn, jolle halusin tulla tarkoituksellisesti lähelle, jotta saisin hevosta enemmän hereille.

Valmistautuessani radalla omaan suoritukseeni yritin pitää Champin hereillä ravaillen ja laukkaillen isoa kenttää ympäri. Ainon kenttä on muuten ihan valtava, tilaa on oikeasti jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan! Itse rata poikkesi paljon normaalista totutusta, sillä paikalla oli viiden tähden kansainvälisen tason ratamestari Ranskasta. Normaalien "vaihdetaan suuntaa diagonaaleilla"-ratojen sijaan esteiden välissä sai oikeasti kääntää ja A.2.0 arvostelun radalla oli 12 estettä ja kaikkinensa 14 hyppyä. Tekemistä siis riitti!

Mulla ei ole mitään kuvia Ainon kisoista, mutta sain joitakin kuvia Riders Innista! c. Heikki Kauranen

Ei ehkä parhaasta kohden hyppyä, mutta näin kuvien puutteessa menköön! c. Heikki Kauranen

Itse radasta mulla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa. Koska Champ oli todella väsynyt, en saanut sitä pohkeen eteen ja paikkoja oli todella vaikeaa ratsastaa hyviksi. Olen tottunut siihen, että saan ihan oikeasti pitää ruunaa esteitä kohden, mutta nyt en voinut ottaa kädellä juuri yhtään, jos halusin saada hevosen esteistä yli. Ensimmäinen ja toinen este menivät ongelmitta, mutta kolmannelle jäin vain vetämään kaarteesta ja käytännössä pysäytin Champin esteen eteen. Se olisi tullut niin puolikkaaseen askeleeseen, ettei se olisi päässyt esteestä enää yli. Virhe oli selkeästi omani, joten taputin hevosta ja tulin ihan rauhassa uudelleen - peli oli jo menetetty siinä vaiheessa, eikä aikaa kannattanut enää ratsastaa. 

Uudella yrittämällä kaikki onnistui hyvin ja linja neljännelle esteelle tuli myös ongelmitta. Viides este oli pysty-pysty -sarja, jonne pääsin ihan hyvin sisään, vaikken saanut hevosta suoraksi sitä ennen. Kuudes este koituikin meidän kohtaloksemme, sillä en nähnyt esteelle minkäänlaista paikkaa ja tykitin sinne täysin ilman askelta. Champ joutui lähtemään todella kaukaa hyppyyn (voi että, miten luottavainen se on.. Ihan harmittaa sen puolesta!), eikä se tietenkään venynyt 120cm leveästä esteestä yli niin kaukaa. Tuloksena oli, että rysäytimme esteen sekaan. Taputtelin hevosta esteen jälkeen ja tein pitkän lähestymisen seuraavalle esteelle, mutta Champ otti tuosta virheestäni niin pahasti - joskin oikeutetusti - nokkiinsa, ettei halunnut mennä enää lähellekään seuraavaa estettä. Niinpä meidän leikki loppui siihen.

Kun sain Champin edes tuon seitsemännen esteen viereen käynnissä, taputtelin sitä ja lähdin kohti verryttelyä. Siellä hyppäsin yhden esteen kilpailukorkeudella, jossa ei ollut mitään ongelmaa. Kyllä harmitti, mutta eihän tästä voi syyttää kuin omaa typeryyttä. Mitäs menin ratsastamaan edellisenä päivänä ihan liian pitkään ja vielä jätin hevosen koppiin paahtumaan. Kävin tuomaritornissa valittelemassa omaa typeryyttäni ja huonoa ratsastustani, jolloin sain ehdotuksen osallistua vielä 120cm-luokkaan. En kuitenkaan kyytieni puolesta olisi kerennyt, eikä se olisi toisaalta ollut väsyneen hevosen kanssa edes järkevää.

Kisojen jälkeen Champ pääsi vielä puoleksi tunniksi kävelytyskoneeseen ja syömään ensimmäisiä vihreitä. Oli muuten onnellinen hevonen <3

Mä itse ratsastin Wallulla vielä kisojen jälkeen :)

Tämä viikko ollaankin otettu oikein rauhassa. Maanantaina Champ sai olla kävelytyskoneessa, minkä lisäksi sillä oli fysioterapiahoito. Saimme palautetta siitä, että hevonen oli kauttaaltaan irtonaisempi ja parempi kuin edellisellä hoitokerralla: jotain on siis tehty oikein! Oikean puolen ristiselkä oli todennäköisesti ottanut vähän osumaa tuosta meidän kuudennen esteen rysäyttämisestä, sillä siellä oli aavistuksen verran turvotusta, mikä ei kyllä näkynyt paljailla silmillä. Ohjeeksi saimme jatkaa treenejä samaan tapaan! Tiistaina meillä oli kevyt kouluvalmennus, jossa edellisen päivän vapaapäivä näkyi ensin pöllöenergiana, mutta vaihtui nopeasti väsymykseen. Ulospäin Champ näytti ihan hyvältä ja oli yllättävänkin kevyt edestä, mutta selkään siitä puuttui se viimeinen reaktiivisuus. Keskiviikkona maastoilin käynnissä, tänään torstaina menemme Piian valmennuksiin Ainoon.

Sellaiset kisat sillä kertaa! Onneksi pääsemme nyt torstaina korjaamaan virheitä samalla pelipaikalla, jotta voin lähteä hyvillä mielin ensi viikolla Ainoon hyppäämään yhtenä tai kahtena päivänä. Tai jos näyttää, että Champ on edelleen väsynyt ensi viikolla, pitää tilannetta miettiä silloin uudestaan. Keskiviikkona se tosin tepasteli jo oikein reippaana maastossa ja pelkäsi yhtä jos toista puroa, sillä voihan sellainen nielaista ison hevosen koska vain. Viikonlopun Champ saa jälleen ottaa rennosti, sillä olen itse töissä ja vapun vietossa. Vähän siis tällanen palautteleva jakso tähän väliin :)