tiistai 10. toukokuuta 2016

#732: Muutoksien aika, nyt tai ei koskaan

Palataan ajassa vajaa viikko taaksepäin ja katsahdetaan ratsastukseskus Ainon kisoihin, joissa kävin hyppäämässä torstaina. Kerroinkin jo edellisessä postauksessa, että kisat eivät menneet meidän osaltamme kovinkaan kummoisesti - ulkokauden aloitus on tuonut esille ne ongelmat, jotka olivat piilossa vielä hallikauden aikana. Nyt kun kisoista on kulunut hetken verran, olen saanut omia ajatuksiani selvemmiksi ja mietittyä vähän sitä, miten toimimme jatkossa. 

Kilpailupäiväksi oli luvattu oikeaa hellettä, joten aamun pakkauspuuhat sujuivat tallilla odotettua ripeämmin. Pohdintaa tosin aiheutti se, pitikö mun pakata mukaan jotain loimia. Entä jos sade yllättäisi? Kyllähän kisoissa satoi viimeksikin rakeita, vaikka vain hetkeä aiemmin oli paistanut pilvettömältä taivaalta. Päädyin kuitenkin jättämään ylimääräiset tavarat tallille ja luottamaan siihen, että säiden herra suosisi kilpailijoita koko päivän ajan.

Ai miten niin ei pitkät ohjat? Kaikki postauksen kuvat c. Salla Salminen, kiitos! :)
Oli vähän mietteliäs tunnelma verryttelyssä..
Nuo mun letit olivat ihan kamalat! Pahoittelen kamalasti ja Sarina, anna anteeksi :D

Tässä näkee, miten mä lähinnä matkustelin tuolla kyydissä, mutta oli pakko laittaa silti - Champ näyttää ihan muskeli-Makelta. Tai tosi lihavalta :D
Hyppäsin siis torstaina luokissa 100cm ja 110cm. Valmentajani sanoi aiemmin, ettei mun olisi järkeä hypätä pienemmässä luokassa, mutta halusin itse ottaa varman päälle ja mennä tuon metrin, vaikka se korkeutensa puolesta onkin meille jo melkoisen helppo luokka. Oikeastaan ne ongelmat kun eivät liity niinkään esteisiin, eivätkä ainakaan esteiden korkeuteen: kaikki juontaa juurensa mun ratsastukseen tai paremminkin sanottuna ratsastamattomuuteen esteiden välissä. Arvosteluina näissä hyppäämissäni luokissa oli 367.1 ja A.2.0 eli ensimmäisessä ratsastettiin kaksi vaihetta, toisessa yhdessä vaiheessa virhepisteitä ja aikaa vastaan.

Olimme kisapaikalla suhteellisen hyvissä ajoin, sillä edellinen luokka oli vielä käynnissä ja starttasin itse lähtönumerolla 17. Jätinkin hevosen autoon ja lähdin kärkkymään, milloin pääsisin kävelemään rataa. Kisahoitajaksi sain paikalle Sallan, joka menikin lopulta ottamaan Champin ulos autosta ja kävelemään sen kanssa sillä välin, kun me muut kävelimme rataa - radankävely kun pääsi alkamaan melkoisesti oletustani myöhemmin. Rata itsessään oli todella simppeli, eikä siinä ollut juurikaan kinkkisiä kohtia. Ainoat itseäni mietityttäneet kohdat sijoittuivat juurikin vesihaudan läheisyyteen, sillä ajattelin, että se saattaisi olla edelleen Champin mielestä pelottava juttu.


Nauroin tälle kuvalle niin paljon! Champ oli niin pahasti pohkeen takana, että se pukitti vaihdoissa, jos käytin kannusta. Hups!



Kun rata oli kävelty jalan, varustimme hevosen kuntoon autolla ja suuntasimme kohti verryttelyä. Olisin voinut olla verryttelyssä jo aiemmin, sillä pääsin heti sisälle paikalle saavuttuani. Onneksi hevonen oli kävellyt hyvän tovin jo ennen varustamista! Champ oli vähän jännän tuntuinen, sillä se oli periaatteessa oikein innokkaana menossa eteen, mutta oli kuitenkin samalla valovuoden verran pohkeen takana. Otin pari kierrosta ravia ja laukkaa yrittäen saada hevosta paremmin avuille, mutta tulos jäi melkoisen laihaksi. Nyt jälkikäteen kuvia ja videoita katsellessani en voi kuin todeta, että ratsastin verryttelyssä ala-arvoisesti: ohjat olivat kilometrin mittaiset, könötin etukumarassa ja ajelehdin verryttelyalueella vailla minkäänlaista ajatusta siitä, mitä olin hakemassa. 

Se, mitä mun olisi pitänyt tehdä, jäi siis toteuttamatta. Tässä kohden jo ensimmäinen viisaus tulevaisuutta ajatellen: kun menen verryttelyyn, tulee mulla olla selkeä suunnitelma siitä, miten toimin. Ratsastan hevosen avuille samalla tavoin kuin kotonakin, enkä jää seilaamaan ja miettimään, että "onpas tämä tänään pitkä". No kai se on, jos asialle ei tee mitään! Oma seilailuni kostautuikin heti ensimmäisessä verryttelyhypyssä, jossa Champ pysähtyi ihan pienelle pystylle. Siinä vaiheessa heräsin vähän itsekin ja sain jotain tolkkua hommaan, mutta vasta ihan verryttelyn pari viimeistä hyppyä olivat oikeasti teräviä ja sellaisia, että olimme molemmat Champin kanssa hereillä. Kun sain ruunan paremmin pohkeen eteen, meinasi se jopa ihan viedä mua verryttelyssä! Vauhtia siis riitti, mutta niissäkin tilanteissa mun olisi pitänyt ratsastaa esteen jälkeen, eikä jäädä keikkumaan jalustimille.

Kaverit kisoissa auttamassa, tukemassa ja tsemppaamassa - parasta elämässä <3




Radalle mentiin siis ihan hyvillä fiiliksillä, ainakin kovalla tsempillä. Kiertelin kahden ratsukon ajan kenttää ympäri ja pakko sanoa, että edellisiin kisoihin verraten Champ oli todella paljon rentoutuneempi - se ei kyttäillyt juuri ollenkaan, kunhan ajattelin itse muita asioita kuin niitä, joita se "voisi kytätä". Saadessani lähtömerkin olin siis melkoisen positiivisella mielellä. Alkurata sujui ihan hyvin, mitä nyt joissain kohdissa tulin hieman pieneen askeleeseen tai pidin kättä liian korkealla. Näistä tarkemmista virheistä en kerro sen enempää tässä, sillä videolla on ääniraidallinen selostus mukana. 

Ensimmäisen vaiheen viimeiselle esteelle meinasi tulla ongelmia, sillä Champ luuli meidän olevan menossa vesihaudalle, minkä vuoksi se rupesi poikittamaan esteeltä poispäin. Yritin parhaani mukaan pitää vasemman pohkeen kiinni, jotta Champ ei olisi ottanut askelia sivulle tai ainakaan taakse ja lopulta sainkin hevosen yli haluamastani esteestä. Tuomaritorni tulkitsi asian puhtaaksi lähestymiseksi eli en saanut siitä virhepisteitä, vaikka videolta näkee, että sen olisi voinut tulkita myös toisin. Parempi näin! Sain siis jatkaa toiseen vaiheeseen, jossa esteelle numero yksitoista kävi samainen tilanne, kun Champ väisti jälleen vesihautaa. Tällä kerralla kyseessä oli selvä kielto, jolloin kävelin ruunan kanssa esteen ohi ja lähestyin sitä toisesta suunnasta, ikään kuin vesihaudalta päin. Pienellä survomisella pääsimme tuosta sarjasta yli ja matkamme jatkui kohti okseria, jonne otimme lopulta toisen kiellon. Siinä jäin vain paineistamaan hevosta liikaa johtuen edellisestä ohimenosta, jolloin Champ sanoi sopimuksen irti.



Tässä näkee, miten liikkeen edellä olin niissä tilanteissa, joissa jouduin survaisemaan hevosen esteille.


Ennen radalta poistumista kävin näyttämässä esteen Champille ja lopulta kävelin radalta pitkin ohjin, löysäten jo radalla satulavyötä. Eipä siinä itkut auttaneet, turha sitä hevosta oli syyttää. Hetken käveltyämme laitoimme hevosen koppiin ja menimme syömään, seurasimme kisoja ja vietimme aikaa kavereiden kanssa. Luokissa oli paljon lähtöjä, joten luppoaikaa riitti. Onneksi sää suosi! Seuraavassa luokassa lähdin jossain kolmenkymmenen jälkeen, joten kävelin rauhassa radan ja lähdin sitten laittamaan hevosta kuntoon. Radalla oli siis vain kahdeksan estettä, mukavia lähestymisiä ja suhteellisen sujuvia teitä.

Toiseen luokkaan verryttelin jo asteen verran viisaammin, minkä huomasi hevosestakin: se oli heti ensimmäisestä hypystä asti menossa mukana! En hypännyt paljoakaan, sillä edellinen luokka oli takana ja lämpöä mittarissa melkein 25 astetta. Viimeinen hyppy oli 120cm okserille ja voi että, miten hyvältä se tuntui selkään. Paljon tuon parempaa tunnetta en olisi voinut radalle edes saada. Odottelin jälleen parin ratsukon verran ja aloitin sitten suoritukseni, joka ei ollut kovin kummoinen. Ensimmäinen este meni hienosti, mutta sen jälkeen Champ jäi pomppimaan tuomaritornin eteen menemättä mihinkään. 



Toisen luokan verryttelyssä mietitytti entistä enemmän. Mun ilme kertoo ihan kaiken!


Videolta näkee, miten avuttoman hidas olen noissa tilanteissa. Kun sain Champin eteen, olisi mun pitänyt jatkaa samalla sekunnilla ratsastamista, eikä tyytyä selässä siihen, että "hei, täähän meni siihen suuntaan minne tahdoin!". Voitte kuvitella, että ei muuten mennyt enää kahden askeleen päästä :D Lopulta sain hevosen esteen eteen ja yritin lähestyä uudelleen, mutta edelleen jäimme samaiseen kulmaan hyppimään. Olen ehkä maailman surkein kilparatsastaja, mutta rupesin oikeasti nauramaan siellä hevosen kyydissä. Mua huvitti se, että meidän rata loppui jo oikeastaan ennen kuin se edes kunnolla pääsi alkamaan. Kentän ulkopuolella olevat henkilöt tulivat huutamaan, huitomaan ja hakkaamaan laitoja, jotta saisin Champin liikkeelle ja lopulta näiden kaikkien kannustajien ansiosta sain kuin sainkin hevosen haluamastani esteestä yli. Luulin, että meidän suoritus olisi päättynyt siihen, mutta tuomarit eivät olleet laskeneet tilanteesta kuin yhden kiellon, joten sain jatkaa rataa eteenpäin. Tässä vaiheessa tosin äitini oli lopettanut kuvaamisen, eikä siitä kauheasti olisikaan kuvattavaa ollut: pääsimme seuraavasta esteestä yli, mutta matka tyssäsi sitä seuraavalle.

Nyt en löysännyt vyötä kentällä, vaan hyppäsin vielä esteen numero yksi uudelleen. Tämä oli ilman mitään ongelmia, joten hevonen sai taputukset ja poistuin radalta puoliksi huvittuneena, mutta samalla äärimmäisen pettyneenä. Ensimmäistä kertaa koskaan kävelin radan jälkeen hevosen selässä ihan yksin, puhumatta kenellekään hetken verran. Keräsin omia ajatuksiani ja mietin, mitä tein väärin. 

Viimeinen hyppy ennen rataa. Niin hyvä! Harmi, että toinen ratsukko tuli kuvan eteen. Olisi varmasti ollut päivän onnistunein otos ;)

Siellä mä nauran kyydissä, ei sitä muuta oikein voinut.

No, päästiin me lopulta sen esteen yli. Vähän omintakeisella tyylillä tosin..
Juttelimme kisoissa parin ihmisen kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että mun on pakko muuttaa nyt omaa ratsastustani, jos en halua hakata toista ulkokautta päätä seinään. Suurin ongelmahan on siinä, että Champ tarvitsisi valtavasti parempaa ratsastusta esteillä: määrätietoisuutta silloin, kun sille on tarve, mutta rauhallisuuden ja tilan ennen esteitä. Nyt tilanne on se, että jään vetämään hevosta suusta koko ajan, varsinkin niissä tilanteissa, joissa se jännittyy. Kun vedän, pääsee hevonen aina niskan päälle ja pystyy hyödyntämään tilanteen parhaaksi näkemällään tavalla. Tämän huomasi jo sunnuntain kouluvalmennuksessakin, josta kerron teille myöhemmin tällä viikolla lisää. Sain tuossa kouluvalmennuksessa sellaisen ahaa-elämyksen, ettei tosikaan! Ja hauskaa oli se, että tämä oivallus liittyi nimenomaan esteratsastukseen. 

Muistanette varmaan, kun Nikke hyppäsi Champilla syksyllä. Hän pystyi lähestymään esteitä - myös niitä "pelottavia" - jopa ihan löysin ohjin pari askelta ennen estettä. Champ hyppäsi valtavan hyvin ja käytti koko kroppaansa aina etuosasta takajalkoihin asti. Kun menin itse selkään, puuttui hypyistä ilmaa ja se elastisuus. Tämä kaikki johtuu siitä, että takerrun hevoseen turhaan, enkä osaa hellittää, kun tarve olisi. Teen liikaa ja teen väärin. Korjauksien tulisi olla nopeita ja paineen pitäisi loppua heti, kun haluttu asia on saavutettu, mutta nyt niin ei ole. Keikun jalustimilla, olen liian vahva kädellä ja paineistan hevosta liikaa. En minäkään hyppäisi, jos olisin hevonen!


Linkki videoon (ääniraidallinen).

Kaikki lähtee siis perusratsastuksesta, jota esteratsastuskin 95 prosenttisesti on. Ei meidän ongelmat ole esteillä, vaan siellä välissä. Juttelin aiheesta pitkät pätkät kouluvalmentajani, tallikavereideni, ihan tavallistenkin kavereideni, entisten tallilaisteni ja perheeni kanssa. Mietin, pohdin ja tuumailin. Tulin siihen tulokseen, etten halua lyödä päätä seinään toista ulkokautta, joten luikin häntä koipien välissä kokeneemman luokse pyytämään apua: haluan, että Champilla hyppää nyt joku ammattilainen, joka saa kertoa mulle, miten mun pitäisi siellä selässä toimia kotona ja kisoissa. Mä tiedostan virheeni, mutten vielä kunnolla sitä, millä tavoin voisin niitä korjata. Se, että olen vahva käteni kanssa, ei välttämättä korjaannu sillä, että kuulen neuvon "käsi eteen". Voi olla, että sen sisäistämiseen tarvitaan jotain muutakin. Tiedä sitä.

Niin tai näin, mun kisauraan tulee siis nyt pieni paussi. Katsotaan, josko pääsisin kokeilemaan kilpailemisen ihmeellistä maailmaa joskus varsinaisen kesän puolella, mutta sitä ennen haluan saada tähän tilanteeseen jonkinlaisen ratkaisun. Ei ole reilua hevostakaan kohtaan viedä sitä tilanteisiin, joissa sille tulee epävarma olo. Jos jatkan samalla tiellä ja tulen kerta toisensa jälkeen kotiin hylättyjen suoritusten kanssa, on tätä ongelmaa tuplasti vaikeampaa kitkeä pois myöhemmin. Ihan jo sillä henkisellä tasolla. Vaikka se onkin vaikeaa, on joskus tehtävä muutoksia päästäkseen eteenpäin. Toivotaan, että meidän tuulemme kääntyvät jälleen siihen suuntaan, jossa ne hallikaudellakin olivat!

49 kommenttia

  1. Erittäin hieno postaus! On mahtavaa huomata, että myönnät virheesi ja teet epäitsekkäitä ratkaisuja hevosesi hyväksi tällaisissa asioissa. Arvostan! Kunpa meitä olisi useampia varustettuna samanlaisella nöyryydellä.

    VastaaPoista
  2. Harmillisia ja joskus vaikeitakin juttuja, kiva kuitenkin että sulla on itselläsi hyvät hevoslähtöiset ajatukset ja takana mahtava tukijoukko, jolta voi ja ennenkaikkea kehtaa pyytää apua. :) Mulle tuli kuitenkin mieleen, että ei kannata kuitenkaan "luovuttaa" ihan vielä - sä teit kuitenkin Champin kanssa ihan mielettömän hyvän alkukauden joka todistaa sen, että osaat ja pystyt ratsastamaan. Oot myös kertonut ihan avoimesti sun kilpailujännityksestä - mites sen laita tällä hetkellä on? Voisko olla, että kilpailujännitys edelleen vaikeuttaisi suorittamista radalla?

    Jos se ongelma on taas sun mielestä siellä esteiden välissä, niin kuinka paljon teet esimerkiksi erilaisia lähestymisvälejä puomeilla ja kavaleteilla? Silloin pari vuotta sitten kun mua oikeasti pelotti se esteiden lähestyminen, mua helpotti ihan hirveesti se että tein muutamia kertoja viikossa sekä helppoja että vaikeita tehtäviä puomeilla ja kavaleteilla. Rutiini karttuu ja pikkuhiljaa painetta alkaa kestämään lisää ja lisää. :)

    Ja siihen kilpailujännitykseen, jos se edelleen vaivaa, mikset kokeilisi mennä jotain helppoja koululuokkia rutiinin ja eritoteen hyvien kokemusten aikaansaamiseksi? Mä jotenkin ajattelisin, että sun tilanteessa lähtisin kouluradalle ja tekisin siellä parhaani ja keskittäisin ratsastamisen radan sijasta tehtäviin - vähän niinkuin etenisin esteeltä esteelle. :) Kouluradalla teille tuskin tapahtuisi mitään ihan hirveää, joten sieltä voisi saada sitä hyvää kokemusta ja luottamusta takaisin sekä yksilönä että ratsukkona! :)

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyviä pointteja Siiri! Koulukisoissa mä en jännitä ollenkaan, kun siellä ei ole mitään paineita pärjätä :D tai sellaisen havainnon tein viime vuonna! Olisi kyllä kiva käydä jossain koulukisoissa tänäkin vuonna.

      Jännitän toki edelleen, mutta se ei ole enää sellaista paniikkijännitystä. Pelkään vähän, että näiden epäonnistumisten jälkeen alan taas jännittämään enemmän.. Toivottavasti ei!

      Puomitehtäviä mun pitäisi tehdä paljon paljon enemmän. Se voisikin olla oma tavoitteeni tälle vuodelle, koska tällä hetkellä menen puomeja maksimissaan kerran viikossa estevalmennuksen lisäksi. Ja se vielä, että menisin niitä aina ajatuksen kanssa, en vain roiskien sinne tänne! Tämä oli kyllä hyvä muistutus :)

      Poista
  3. Ihanan rehellistä pohtimista vaikka samalla niin vaikeaa. Tiedän täysin tuon tunteen ja pohdinnan vaikeuden siitä mikä on oikea ratkaisu. Itesellä on ollut täysin samanlainen aiemman, ja olen päätynyt myös kokeilemaan ammattilaista vaikka se vaikealta tuntuukin. Edellinen ruunani teki aivan samaa kuin Champ, jäi radalla ihan samalla tavalla pomppimaan paikalleen eikä mennyt eteenpäin. Tällöin apu jonka sain valmentajalta joka meni selkään auttoi todella paljon, sillä hän pystyi neuvomaan mitä tehdä missäkin tilanteessa. Tiedän kuinka vaikeaa on pyytää toista selkään, sillä ainakin itselle tuli olo että luovutinko liian helposti vaikka ongelmia oli ollut jo pitkään. Nyt kuitenkin teillä on hyvät mahdollisuudet saada loppukausi kuntoon, sillä mitä aiemmin ongelmiin saa puututtua sitä helpompi niistä on kuitenkin päästä yli. Teilläkin kun alkukausi meni niin hyvin, niin pienen avun jälkeen pääsette varmasti jatkamaan. Huomasin itse myös että oma itsevarmuus kasvoi huomattavasti kuin näin osaavan kuskin menevän hevosella ja näin sen menevän kaikki erikoisesteet ilman mitään ongelmia, tämän jälkeen tuntui paljon varmemmalta mennä itsekkin hyppäämään niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo itsevarmuuskysymys on sellainen, jota mä lähden kanssa hakemaan. Ja nöyryys on tässä lajissa kaiken a ja o, varsinkin tällaisen harrastajan kohdalla. Toivottavasti meillä kääntyy nyt homma parempaan suuntaan :)

      Poista
  4. Ootko kokeillut kun Champ alottaa pystyynhyppimisen ja turhan sikailun että vie käden/kädet korvien väliin että pystyynhypätessä törmää käteen jolloin luulee olevan 'katon' vastassa joka taas helpottaa eteenpäin ratsastamisessa? :) meillä ainakin toiminut kaikilla jotka on joskus tätä harrastaneet ja saatu tapa kokonaan kitkettyä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viesti lähti ennen aikojaan...
      Jokatapauksessa tsemppiä tulevaan! :)

      Poista
    2. Enpä ole tainnut, pitää kokeilla joskus jos tällainen tilanne tulee taas vastaan. Kiitos :)

      Poista
  5. Kisat olivat muuten Tuusulan Ratsastajien Tuusulan Derby, joka oli yhteistyönä Ratsastuskeskus Ainon kanssa. Ajattelin tarkentaa, kun mainitsit ainoastaan Ainon kisoiksi.

    VastaaPoista
  6. Mun on nyt ihan pakko kysyä, kun näin myynti-ilmoituksen fb:ssä Königs Kapris KS, eli oliko se se sun ylläpito hevonen?:) Mielenkiinto pakotti;)

    VastaaPoista
  7. Oletko miettinyt sitä mahdollisuutta että Chapilla olisi uudestaan mahahaava jotka uusiutuvista todella helposti ja sen takia on haluton liikkumaan tai hyppäämään?! Kannattaisi ehkä tutkia vatsa ja jos todetaan terveeksi voi hyvin mielin jatkaa treenailua tai antaa ammattilaiselle. Mutta mistään treenistä ei varmasti ole hyötyä kipeällä hevosella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, musta on hauskaa, että oletat (tai ainakin kommentistasi saa sellaisen kuvan) etten olisi miettinyt tätä asiaa. Champ hyppää kotona hyvin ja tekee pääosin kisoissakin kaiken normaalisti, liikkuu kerta kerralta paremmin sileällä jne, joten en epäile mahahaavan uusiutumista tällä hetkellä. Ruuna syö jatkuvasti lääkettä, ja aina kun musta tuntuu että on tarve, annan sille erikseen vielä tehostetun kuurin omeprazolia, antepsinia ja ekygardia normaalin lisäksi. Kipeällä hevosella ei tosiaan ole hyötyä treenata, kyllä se täällä päässä tiedetään :)

      Poista
    2. Mulla on mahahaavahevonen joka syö tällä hetkellä Ekygard-kuuria. Kiinnostaisi tietää millaista jatkuvaa lääkitystä/ennaltaehkäisyä Champ mahahaavaan saa? :)

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Champ syö päivässä 2x ekygardin ja aina kisojen/valmennusten/muun kuljetuksen tai stressaavan tapahtuman yhteydessä omeprazolia sekä sen jälkeen antepsinia pari päivää :)

      Poista
    5. Teillä on siis Ekygard jatkuvassa käytössä? En tiennyt että sitä voi/kannattaa käyttää muuten kuin kuureina. On kyllä melko hintava lääke! Mutta eipä noilla teidän ennaltaehkäisyillä tosiaan tarvitse uusimista pelätä! :)

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Tää laji kyllä pitää nöyränä! Yhtä vuoristorataa, mutta kyllä niistä hyvistä hetkistä osaa nauttia niin paljon enemmän, kun on välissä koukannut pohjan kautta. Varmasti oikea ratkaisu!

    VastaaPoista
  10. Elämä on oppimista ja parhaat ratkaisut asioihin löytyy yleensä kokeilemalla. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  11. Joskus se menee näin, on rohkeutta myöntää ettei homma nyt onnistu ja tarvitaan ulkopuolisen apuja. Itse tein saman päätöksen hankalan hevosen kanssa, se oli 6kk saksan maalla treenissä ja palasikin sitten melko paljonkin helpompana takaisin :D Alkoi taas homma sujua!
    Huisisti tsemppiä Champin kanssa, kyllä se vielä iloksi muuttuu ja pääsette jatkamaan treenejä yhdessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri. Rohkea veto sulta, arvostan! Toivottavasti meillä kääntyy kelkka oikeaan suuntaan :) kiitos!

      Poista
  12. Kelle ammattilaiselle? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerron kyllä jossain vaiheessa, jos sille on aihetta :)

      Poista
  13. Ihan hyvä päätös, mutta älä kuitenkaan ole liian ankara itsellesi, olet hyvä ratsastaja! Minä pyysin joku aika sitten osaavan kilparatsastajan ratsastamaan projektitammaani ja en kyllä kadu, oli huikeaa ja motivoivaa huomata, että tamma kyllä osaa ja sama henkilö osaa myös neuvoa minua eteenpäin omassa ratsastuksessani. Toivottavasti teidänkin kohdalle tulee tällaisia ahaa-elämyksiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mäkin toivon! Kiitos ja kiva, että teille oli apua :)

      Poista
  14. Muistaakseni joku joskus aiemminkin (en minä) sulle Aada sanoi että pistä ammattilainen sinne kyytiin, pilaat hyvän hevosen omalla säätämiselläsi.. Hyvä että nyt vihdoin ymmärrät itsekin, että näin ei voi jatkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei oikein positiivista torstaita sullekin Anonyymi :D toivottavasti yöunet sai ihmeitä aikaan!

      Poista
  15. Pakko kommentoida, sillä itsellä ei ole ulkokausi alkanut ihan normikentälläkään normijuttuja tekien hyvin. Sisäkaudella pääsimme eroon kyttäilyistä, jota poni teki tuon tuosta ja nyt ulkokentällä tuntuu, että lähdetään taas nollasta liikkeelle. Poni kulkee kuin rautakanki ja juoksee alta kun vähänkin epäilyttävää näköpiirissä on, kuten toinen hevonen. Tuntuu, että omakin ratsastus on jännittynyttä ja vaivalloista.. Toivottavasti tämä ulkokausi molemmilla parantuu ja suunta on vain ylöspäin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan! Tsemppiä kamalasti sinne suuntaan, yritetään parhaamme :)

      Poista
  16. Näin ton teidän tokan rakan ja itsekin ihmettelin että miksi Aada on noin kiltti Champille kun hevonen niin selkeästi vain possuilee. Melkein tulin sanoo sulle teidän radan jälkeen että muista Aada se raippa ei ole vain koriste siinä kädessä, että sitä saa kyllä käyttää.. Mutta totesin että tuntemattoman on turha tulla kommentoimaan mitään, ja kyllä sä itsekin tiedostat sen että nyt et toiminu niin kuin ehkä olisi pitänyt.

    Saattaa olla hyvä idea laittaa joku muu hyppäämään Champilla parit kisat, jonkun sellaisen ratsastajan kanssa joka tuon tilanteen sattuessa uskaltaa vähän kouluttaa ja olla kovempi kun tarve tulee. Mutta älä ota itse pitkää paussia kisoista, tarviit vaan rutiinia ja noihin tilanteisiin rutkasti päättäväisyyttä. Älä Aada ainakaan ikimaailmassa ajattele että pilaisit hevosen. Epäonnistumisia saa tulla, mutta niistä opitaan ja jatketaan.

    "What´s the difference between a master and a beginner? The master has failed more times then the beginner has even tried."

    Aiheesta toiseen, en kyllä tajua mikä tossa esteessä oli?!?! Tositosi moni hevonen kielsi sille, ja muutenkin, tossa luokassa oli melkein yhtä paljon hylättyjä suorituksia kuin puhtaita suorituksia. Mielestäni kisoissa oli muutenkin aika paljon huonoa ratsastusta. Ja puhun siis omasta puolestanikin, ratsastin samassa luokassa (110cm siis) tosi huonon radan 5vp.
    Ehkä se on kun on vasta ekoja ulkokisoja ja muutenkin kisakausi vasta alkamassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se vielä tuli mieleen, että oikeastihan ratsastus on todella suuresti kiinni vaan omasta päästä ja itsevarmuudesta. Jos lähtee kisaamaan, niin ratsukko pärjää 110% varmuudella paremmin asenteella "Nyt me tehdään tää, me voidaan voittaa tää, me osataan tää" kuin "noh, ehkä me osataan, kyllä me varmaan voitais sijoittuakin ehkä, jos nyt vaan ridaan puhtaan radan näin varovasti". Tarvitaan vähän asennetta peliin, säkin oot jo ridannu niin monta rataa Champilla tuolla tasolla että nyt ois aika jättää harjoittelut kotiin ja tulla kisoihin oikeasti kilpailemaan. Mitä olen sun videoita katsonut, niin kun nostat laukan ja lähdet radalla, susta ei oikein näy ulospäin sitä voittamisen meininkiä -asennetta. Sitä itsevarmuutta.

      Ja ois hienoa nähdä sitä, koska te ihan varmasti pärjäisitte tosi hyvin, jos sä itse vaan PÄÄTTÄISIT, että te pärjäätte.

      Poista
    2. Ihanaa kun sä Jenna-Julia oot niin täydellinen että voit noin vaan päättää päästä eroon epävarmuudestasi :)

      Poista
    3. Haha mullapa on hirveesti asiaa.. :D

      Mutta katsoin vasta nyt ton teidän metrin radan, ja Aada kiltti, älä taputa sun hevosta kun se kieltää. Pliiiis. Ei se hevonen sitä ajattele että vaikka ratsastaja tekisi virheen niin se taputus olisi joku "anteeksipyyntö". Tai no eihän se edes varsinaisesti kiellä esteelle, vaan se jo monta askelta ennen väistää sitä vesihautaa. Nythän sä nimenomaan kiität sitä siitä että se pysähtyi, eikä suostunut menemään sinne minne halusit.

      Tiedän että tää on sulle varmasti ihan itsestään selvää pässin lihaa, mutta sanon kuitenkin. Ollakseen luottavainen ja rento, hevonen tarvitsee jämptin ja selvän johtajan. Toi 110cm pelleily oli selvästi vain jatkoa tälle metrin radalle.

      Älä Aada hyväksy sun hevoselta pelleilyä. Sä et sitä itse aiheuta, oot taitava ratsastaja, ja sun pitäis itsekin tiedostaa se. Etenkin niissä tilanteissa kun hevonen on sika. Hyväksymällä pelleilyn sä vahvistat sitä huonoa käytöstä. Luota itseesi, ja luota siihen että se on oikeasti ihan hyväksyttyä komentaa sitä hevosta.

      Nyt suljen tän sivun että en liikaa mielipiteitäni tänne jaa. Kiitos ja anteeksi.

      Tsemppiä jatkoon, mielenkiinnolla seuraan että hyppääkö joku muu sillä ja miten asiat etenee! :)

      Poista
    4. Siis mikä helvetin valmentaja tää luulee olevansa �� Aadalla on varmasti ihan omat keinot ja syyt näihin asioihin ja niitä rivien välistä pystyykin lukemaan. Joko tää oli paska trolli tai sitten joku kuvittelee itestään vähän liikoja kun pystyy parin kuvan ja videon avulla anlysoimaan noin "kattavasti" toisen ratsastusta ja tapoja. Hyvät naurut tuli!

      Poista
    5. Älkääs nyt, Jenna-Julia tarkoitti pelkästään hyvää! Ihana toki, että haluatte puolustella, mutta tuossa tekstissä on paljon tosiasioita. Me juteltiinkin tästä asiasta enemmän jo toisaalla, niin en rupea samaa kirjoittamaan uudelleen :)

      Poista
  17. Voi herranen aika, Aada ratsastaa harvinaisen siististi. Antaisin koska vaan hypätä omallani. Lisäksi se, että kykenee omaa ratsastustaan analysoimaan tuolla tasolla on jo taito sinänsä.

    VastaaPoista
  18. Miksköhä sun blogiin ei pysty kommentoimaan iphonella nimettömänä? :o Samsungilla kyllä onnistuu..

    VastaaPoista
  19. Hyvin kerrot kyllä omat heikkoudet ja vahvuudet tässä. Huomaa myöskin kuinka nöyrä olet ja mikä halu sulla on oppia Champin kanssa, eikä heti kun tulee ongelmia niin lähdetä etsimään uutta helpompaa hevosta! Arvostan sun asennetta tähän maailman vaikeimpaan lajiin!
    Harmi kun täältä pohjoisesta on niin pitkä matka sinne ja sieltä tänne niin ei varmaan koskaan tulla samoissa kisoissa pyörimään, tosin ei mulla ole hevosia ollut vuoteen enää säännöllisesti elämässä mukana.

    Tsemppiä kauheesti Aada :)

    //Vici

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vici! Ihana kommentti :) jos joskus törmätään jossain, niin tuu ihmeessä moikkaamaan!

      Poista
  20. Ratsastat tosi siististi ja oon niiiin kateellinen sun istunnalle! :0 Nyt vaan tsemppiä jatkoon, aina ei voi mennä putkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos vaikka eipä tässä mitään kadehdittavaa ole :D

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat