sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

#887: Niin fiiliksissä!

Ihan heti alkuun on pakko hehkuttaa, että enpä ole eläessäni ollut niin hyvällä keikalla kuin eilen olin. Viime syksynä mun ehdottomaksi artistisuosikiksi nousi kaverini musiikkimaun seurauksena The Weeknd ja kun hänen keikkalippunsa tulivat myyntiin vuodenvaihteessa, oli mun yksinkertaisesti pakko hankkia omani. Eilen tuo yli puolen vuoden odotus palkittiin ja saatiin kokea Helsingissä sellainen keikka, että nyt voin kuolla onnellisena. Haha, oon edelleen ihan fiiliksissä. Ensi viikonloppuna onkin Ruisrock, joten tässä tulee kerralla kunnon artistikattaus kesän alkuun. Nyt mulla on vähän kuumetta tuon eilisen sateessa seisomisen jäljiltä, mutta äkkiäkös sitä kesäflunssan selättää.

Paljon on tullut kysymyksiä siitä, miten mulla ja Macolla menee. Mä olen tehnyt Snapchattiin muutaman tallipäivän MyDayn, joten kannattaa ottaa sovellus haltuun, jos sellaiset kiinnostavat. Arkipäivinä mulla on harmittavan vähän aikaa istua koneella - oikeastaan ei yhtään - joten nämä postaukset tulevat ainakin toistaiseksi ajoittumaan viikonlopulle. Tosin tätä viikkoa häiristi mun tentti, joka vei viimeisenkin ylimääräisen ajan. Lisäksi ratsastin koko viikon ajan Kallea, koska hänen omistajansa on matkoilla. En olisi uskonut, että kokopäivätyön, opiskelun ja kahden kunnon treenissä olevan hevosen yhdistäminen on lopulta näin aikaavievää, mutta niin se taitaa olla. Iso hatunnosto jokaiselle, joka tekee tätä vuoden ympäri!

Kaikki upeat kuvat c. Vilma Töyräs, kiitos!





Jotta kaikki postaukset eivät menisi pelkästään Macosta jutteluun, on mulla pitkästä aikaa kerrottavana juttuja myös muista hevosista. Hämpsin kanssa me päästään treenaamaan tänään pitkästä aikaa, sillä tammalla irtosi kenkä viime kisojen jälkeen laitumella ja se sai olla hetken kevyemmällä kengän käänteen osuessa ikävästi kavioon irtoamisen seurauksena. Acsun kanssa emme ole enää käyneet valmennuksissa Macon saapumisen jälkeen, mutta olen ratsastanut sillä satunnaisesti omistajan omien kiireiden mukaan. Tarkoituksena olisi, että kävisin mahdollisesti joskus sen kanssa kouluvalmennuksissa vanhaan tapaan, sillä oikeasti osaavan hevosen kanssa valmentautumisesta saa eri tavoin irti kuin sellaisen hevosen kanssa, jolla pitää keskittyä ihan niihin perusjuttuihin. Toki molemmat ovat opettavaisia, mutta toisaalta välillä on hyvä tsekata myös sitä omaa tekemistä kokeneemman ratsun selässä. Acsun omistaja lähtee lomalle heinäkuussa, joten silloin ruuna jää mun liikutettavaksi. 

Mutta sitten itse postauksen aiheeseen, nimittäin Vilhoon! Vilhosta en olekaan tainnut hetkeen täällä kirjoittaa tai muuten puhua, sillä en ole hypännyt sen kanssa yhtä aktiivisesti tässä menneen kuukauden aikana. Itse asiassa hyppykertoja taisi kertyä kesäkuussa vain yksi, enkä muutenkaan ratsastanut ruunalla kuin kerran sileällä. Macon tulon jälkeen halusin pyhittää aikaa uudelle hevoselle, eikä viikolla hyppääminen tuntunut sopivan aikatauluun milloin omien menojeni, Vilhon omistajan valmennuksien tai jonkun muun seikan puolesta. Hyppyloma ei kuitenkaan ole pahitteeksi, sillä silloin hommaan tulee ihan eri vire seuraavilla kerroilla. Tämä oli huomattavissa, kun hyppäsin Vilholla viime viikolla pitkästä aikaa.








Vilho on aina ollut suhteellisen rohkea, sillä se menee kyllä, vaikkei aina olisi ideaalissa ponnistuspaikassa tai muuten täysin ohjan ja pohkeen välissä. Välillä se on saattanut katsoa jotain estettä ensimmäisellä kerralla, josta hyvänä esimerkkinä lienee talvella muutamia ongelmia aiheuttaneet sokeripalat. Mutta aina, kun ruuna on kerran päässyt esteestä yli, ei se ole seuraavilla kerroilla aiheuttanut ongelmia. Toinen pientä haastetta asettanut puoli Vilhossa on aina ollut sen "keskittyminen", sillä varsinkin maneesikaudella ruuna kyttäilee maneesissa yhtä jos toista, eikä vähiten muita hevosia. Sama muiden hevosten kyttääminen on jatkunut kyllä ulkokaudellakin, joskin paljon lievempänä. Välillä tuo piirre korostuu jonkun tietyn hevosen kohdalla, mikä on hieman hankalaa selittää. Mä en ole itse koskaan aiemmin kokenut vastaavaa tilannetta, jossa hevonen oikeasti tuntuu pelkäävän vastaantulevia hevosia niin paljon, että se pyrkii kääntymään ympäri heti, kun toinen hevonen tulee kymmenen metriä lähemmäksi mistä tahansa suunnasta. Toisina päivinä tämä ei ole ongelma, toisinaan joku tietty hevonen aiheuttaa tällaisen reaktion. Kaikista parastahan olisi, jos hevosta totuttaisi joka päivä muiden kanssa samaan aikaan ratsastaen, mutta tämä ei harmillisesti ole aina mahdollista.

No mutta, takaisin esteiden pariin! Vilho oli siis viime kerralla hypätessä ihan eri tavalla avuilla ja menossa kuin pitkään aikaan. Se on aluksi helposti vähän sählä, sellainen liikaa itse alta juokseva ja toisaalta hieman huonosti mun pohkeen ja ohjan välissä. Tämä aiheuttaa rytmin muutoksia esteiden välille, turhaa kiemurtelua ja esimerkiksi juuri niitä epäsopivia ponnistuspaikkoja. Pitkältihän kaikki on ratsastajasta kiinni, mutta viimeksi hypätessämme pääsimme aloittamaankin tilanteesta, jossa Vilho tuntui olevan kuulolla ja oikeasti rehellisesti hommissa. Tein sen kanssa alkuverryttelyä kavaletin avulla, jonne pääsin ratsastamaan jalan tuella säädellen laukkaa välillä isommaksi ja välillä vähän pienemmäksi. Vilho kuunteli ja oli todellakin mun kanssa, eikä yrittänyt esimerkiksi kiihdytellä kavaletin jälkeen. Tähän kohtaa olisi hauska linkata videoita talvelta meidän ensimmäisistä estevalmennuksista, kun pelkkä puomin ylittäminen tuotti hankaluuksia vauhdin takia :D








Kavalettiverryttelyn jälkeen siirryin hyppäämään ristikkoa mulle hankalalla tiellä eli pitkällä sivulla reilusti uran sisäpuolella olevaa ristikkoa, joka tullaan lyhyeltä sivulta noin kolmella laukka-askeleella. Tällainen esteen sijoittelu pakottaa oikeasti ratsastamaan sieltä kaarteen läpi laukkaa sujuvasti, koska jos jäät vetämään taaksepäin kaarteessa, et saa rytmiä esteelle koskaan kuntoon. Yllätyksekseni pääsin sujumaan jälleen pohkeella kohti ohjaa, joten tuo este ei tuottanut mitään ongelmia. Saman olen huomannut myös muutamia muita kertoja, joten ehkä mulla alkaa vähitellen tulemaan sellainen flow, jossa pääsen helpommin päästämään kädellä, istumaan sinne satulaan takapuoleni kanssa ja sallimaan hevosen laukata esteitä kohden. Olisipa mukava muutos! Vilho teki ristikolle oikeasti kivoja hyppyjä, jotka tuntuivat selkään pyöreiltä. Välillä se oli vähän turhan nopea edestä, mutta vitsi, miten paljon se on parantunut tässä kuukausien saatossa ja alkanut käyttää aikaa hyppyynsä. Niin ne kokemus ja toistot vaikuttavat asiaan.

Näiden verryttelyhyppyjen jälkeen aloin ratsastamaan muutamia kertoja pieniä radanpätkiä ihan pitkillä teillä. En halunnut ottaa mitään teknisesti haastavaa, sillä Vilholla oli takanaan hyppytaukoa - homman piti olla helppoa ja itsevarmuutta kohottavaa. Sitä se tosiaan oli, sillä hevonen toimi lähes ajatuksen tavoin. Se ei ryysännyt esteille, vaan tuntui oikeasti siltä, että mulla oli mahdollisuus vaikuttaa sen jokaiseen askeleeseen. Toki mä tein välillä itse virheitä tuoden ruunaa välillä esimerkiksi liian kauas tai lähelle esteitä, mutta se ei välittänyt, vaan suoritti kaiken juuri kuten pyysin. En siis tehnyt määräänsä enempää hyppyjä, niin hyvältä kaikki tuntui. Lopussa uskalsin nostaa okseriakin noin reilusti isommaksi, eikä se tuottanut mitään ongelmia Vilholle. Sain kyllä olla iloinen tähän nelijalkaiseen!








Nyt toivon, että pääsisin hyppäämään Vilhon kanssa uudelleen ensi viikolla ennen festariviikonloppua. Huomenna menen Macon kanssa Niclas Aromaan valmennukseen Tampereelle ensimmäistä kertaa, joten odotan päivää kuin kuuta nousevaa. Mulle oli alunperin merkitty työvuoro, jonka mukaan en olisi mitenkään ehtinyt valmennukseen, mutta sain sen onneksi vaihdettua päittäin työkaverini kanssa. Nyt menen siis aamuvarhaisella töihin, josta kiirehdin ruuhkassa tallille ja ajan kaksi tuntia Tampereelle valmennusta varten ollen takaisin tallilla joskus puolenyön tietämillä. Joku kysyi, onko tuossa mitään järkeä, mutta eipä tässä harrastuksessa taida olla. Toivotaan, että Maco menee nätisti traileriin, koska en ole koskaan sitä itse sinne lastannut. Huomennahan se selviää! Nyt lähden tallille, jossa ratsastan Kallen, juoksutan Macon ja hyppään Hämpsin. Palataan siis taas ensi viikolla!

Oliko joku teistä katsomassa The Weekndin keikkaa?
Onko jonkun hevonen samanlainen kuin Vilho eli "pelkää" vastaantulevia hevosia ratsastaessa?

17 kommenttia:

  1. Mahtavia kuvia ja hienosti menette :) oman harrastuksen tyssätyä on mukava katsella hienosti liikkuvia hevosia ja taitavia ratsastajia!

    VastaaPoista
  2. Ihan mielenkiinnosta kysyisin, millä tallilla tämä Niclas Aromaan valmennus on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on Maija Yli-Huhtalan tallilla eli tarkemmin kai Huittisissa :)

      Poista
    2. Huittinen on täysin eri paikassa kuin Tampere. Täältä on treelle matkaa ainakin 70km joten toivottavasti et aja harhaan

      Poista
    3. No mutta samaan ilmansuuntaan suunnilleen täältä Helsingistä :D mä vaan miellän sen tampereeksi, kun about saman verran ajaa traikun kanssa ja Nikke sanoi menevänsä Tampereelle pitämään valmemnuksia. Kyllä mulla on navi millä ajan, en mä onneksi ihan sokkona suunnista :P

      Poista
  3. Mielettömän tarkkoja ja hyviä kuvia, vau! <3

    Harmittaa, kun en itse omista Snapchattia, niin en pääse katsomaan niitä Mydayta.. En tajua ko sovelluksesta mitään, niin en sitä viitsi yrittää uudestaan tehdä D: Nyyh. Millon tänne blogin puolelle tallivideopostausta?

    VastaaPoista
  4. Mulla on itsellä nuori hevonen, joka tullessaan pelkäsi lähes kuollakseen muita hevosia, ja pelkää niitä edelleen. Luottamus ratsastajaankin oli aika nollassa alussa, mutta molemmissa asioissa on menty huomattavasti eteenpäin. Ei tosin yrittänyt kääntyä ympäri muiden tullessa vastaan, vaan ylipäätään läheltä kulkevat hevoset aiheuttavat siinä pakoreaktion eteenpäin. Korostui erityisesti viime kesänä ekoissa isommissa kisoissa.. Verkassa oli aika vilinä ja etenkin läheltä laukkaavat ja vierestä hyppäävät hevoset aiheuttivat ongelmia. Kotitallillakin tietyt hevoset aiheuttavat edelleenkin huomattavasti jännittymistä.

    VastaaPoista
  5. Tosi hienoja kuvia! :o Muutenkin hyvä ja mielenkiintoinen postaus. Mun hoitohevonen on yleisesti aika säikky ja myös kyttäilee muita hevosia. Se onkin parhaimmillaan jos sen kanssa ratsastaa kentällä ilman että paikalla on muita ratsukkoja, mutta eihän sellaista tilannetta aina voi olla. Se jotenkin hermostuu jos paikalla on toinen hevonen/ratsukko, samoin laitumella seisoskelee mieluiten vähän muista erillään. Ei kovin sosiaalinen mitä muihin hevosiin tulee, siis...

    VastaaPoista
  6. Käytätkö Vilholla samaa satulaa, kuin Macolla? Vai huopa ja romaani vain samat? :D Mun hevonen kanssa pelkää nimenomaan vastaan tulevia hevosia, mutta molemmin puolisen luottamuksen löydyttyä tilanne on helpottunut :)

    VastaaPoista
  7. Hienoja kuvia! Olet kyllä taitava :-) Itsekin olin The Weekndin keikalla, oli kyllä sairaan hyvä!!!

    VastaaPoista
  8. Kivan näköistä menoa! Mua vähän jännittää sun jaksaminen, kun sulla on niin hurjasti rautaa tulessa! Mitä nyt blogin välityksellä susta tietää, niin oot aikamoisen orientoitunut puuhastelija, ettei vaan kaiken työn ja hevosista nauttimisen rytäkässä tule uupumisen oireita. Tiedät toki itse oman jaksamisesi voimavarat, mutta tässä kai yritän sanoa että ihailen sun asennetta ja elämänpolitiikkaa ihan täysillä! Ihan huippua että jaksat pysyä positiivisena ja osaat nauttia tekemisestä vaikka on kiirettä ja vähän flunssakin painaa päälle. Meillä monella taitaisi olla sinulta opittavaa tässä asiassa :) mielenkiinnolla edelleen seuraan sun matkaa, kiitos että saadaan olla mukana! Jaksamista ja iloa roppakaupalla lisää sun hevoskesään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivisena? Ainakin snäpissä usein valitusta siitä että tallilla menee myöhään tai nukkua ei ehdi. Ihan oma valinta on miten aikansa käyttää ;)

      Poista
    2. Mutta kun kaikki pitää saada itselle näköjään :D

      Poista
  9. Aivan mahtavat kuvat!!!����Ja muutenkin kiva postaus!��

    VastaaPoista
  10. Aivan mahtavat kuvat!!!����Ja muutenkin kiva postaus!��

    VastaaPoista
  11. Ihania kuvia, menikö multa vaan ohi vai eikö ollut kuvaajan nimeä? Huippu kuvia on kyllä ottanut! :)

    Hui, luin IG kuvasta siitä peurasta joka juoksi auton keulaan. Onneksi ei käynyt kenellekään pahasti! Vaikea kuvitella tuollaista tilannetta ennen kuin se tulee omalle kohdalle... :/

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä