perjantai 12. lokakuuta 2018

#1017: Mitä tehdä, kun valmentaja ei ole paikalla?

Uskallan väittää, että lähestulkoon jokainen ratsastaja on joskus ratsastanut ilman, että paikalla on ollut opettajaa, valmentajaa tai muuta neuvovaa käsiparia. Tilanteeseen ei vaadita edes kokonaista itsenäistä ratsastuskertaa oman hevosen tai vaikka sen vuokrahevosen kanssa, vaan kyseessä voi olla puhtaasti esimerkiksi ratsastuskoulujen itsenäinen alkuverryttely, jossa ratsastuksenopettaja antaa oppilailleen vapaat kädet toimia sovittujen ohjeistuksien puitteissa.

Kontekstista huolimatta itsenäisesti ratsastaminen saattaa toisinaan tuoda eteen pulman siitä, mitä ihmettä ratsastaessa sitten lopulta tekisi. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen pohtinut ratsastusta aloittaessani, että mitähän sitä nyt kannattaisikaan tehdä saadakseen edes jotakin järkeä omaan ratsastukseensa seuraavan puolesta tunnista tuntiin aikana. Vaikka tuollainen tunne saattaa tulla mieleen silloin tällöin, sujuu suurin osa itsenäisistä ratsastuskerroista kuitenkin niin sanotusti ajattelematta mitään sen kummemmin. Selvää siis on, että itsenäinen ratsastaminen on pinttynyt syvälle selkärankaan: niin syvälle, ettei sitä tarvitse miettiä joka kerta erikseen. Mutta se onkin asia erikseen, onko tuo loppujen lopuksi hyvä vai huono juttu!

Tätä pohtiaksemme voimme ottaa esimerkin omasta ratsastuksestani. Yritän pyrkiä siihen, että jokaisella ratsastuskerrallani olisi joku tarkoitus. Tätä varten on mietittävä muutamia seikkoja: miksi haluan nousta tänään hevosen selkään? Mitä haluan saavuttaa ratsastuksen aikana? Minkä verran mulla on käytettävissä resursseja (aika, oma energiataso jne.) ratsastukseen? Kun tämä on mietitty, voin alkaa pohtimaan sitä, mitä hevosen kanssa kannattaisi tänä päivänä tehdä kulloisenkin kontekstin puitteissa. Ennen hevosen selkään nousemista voin myös miettiä esimerkiksi sitä, mitä hevosella on tehty edellisenä päivänä ja miltä se on silloin tuntunut, sekä mitä sillä on tarkoitus tehdä tulevina päivinä.


Tässä pari kuvaa viime talvelta.
Näiden pohjalta voin jo miettiä suuntaa-antavasti sitä, mitä aion itsenäisen ratsastuksen aikana saavuttaa. Otetaan esimerkiksi ihan tavallinen ratsastuskerta, jolloin tarkoituksena on ratsastaa hevosella normaali aika saaden se hyvin avuille, raiteilleen ja notkeaksi. Oletetaan, että tuolloin mulla olisi itselläni hyvä fiilis ja tarpeeksi energiaa sekä aikaa ratsastaa kunnolla. Ideana on siis ratsastaa ihan normaali itsenäinen sileätreeni, ilman mitään kummempia kikkailuja. On hyvä tiedostaa, ettei liian väsyneenä kannata yrittää vaatia itseltäkään sitä parasta suoritusta, sillä silloin oma ajatuksenjuoksu tai fyysinenkin jaksaminen saattaa olla jotakin muuta kuin huipussaan. Et varmasti vaadi hevoselta parasta suoritusta sen ollessa väsynyt, joten mielestäni sitä ei kannata vaatia myöskään ratsastajalta. Väsyneenä voi ratsastaa hieman lyhyemmän aikaa tai lähteä vaikkapa maastoilemaan, sillä mikään ei virkistä mieltä yhtä hyvin kuin pirteä maastolenkki rakkaan karvakorvan kanssa.

Kun olet varustanut hevosen ja kävellyt sen kanssa alkukäynnit, osaat jo hieman aistia sitä, millaisella fiiliksellä hevonen on kyseisenä päivänä liikenteessä. Vaikuttaako se väsyneeltä vai normaalia pirteämmältä? Onko siinä jotakin jäykkyyksiä tai esimerkiksi pieniä ruhjeita, joita olisi syytä ottaa huomioon? Näiltä osin voit muuttaa aiemmin tekemääsi suunnitelmaa ratsastuskertasi kulusta. Jos olit ajatellut mennä kevyesti, mutta hevosella tuntuu olevan virtaa kuin pienessä kylässä, voit hyvin muuttaa ajatustasi ja ratsastaa hieman pidempään. Sama pätee myös toiseen suuntaan: jos hevonen vaikuttaa jo alkuverryttelyssä todella väsähtäneeltä, kannattaa varmasti pitää ratsastuskerta tiiviinä ja yrittää vain saada hevonen avuille mahdollisimman tehokkaasti ilman sen kummempaa hinkkaamista.

Tässä kohden tullaan varsin oleelliseen eroon hevosenomistajien ja esimerkiksi vuokraajien välillä. Jos tarkastelussa on hevosenomistaja, voi hän hyvin muuttaa omaa suunnitelmaansa ja mennä niin sanotusti hevosen ehdoilla koko ratsastuksen ajan. Jos kyseessä sen sijaan on vuokraaja, hän maksaa kuitenkin kertasumman joka vuokrauskerrasta. Järkevä vuokraaja osaisi tunnustella tilannetta ja tarpeen vaatiessa ratsastaa kevyemmin, jonka jälkeen omistaja voisi tulla hieman vastaan ja tarjota esimerkiksi hinnanalennusta seuraavasta kerrasta - olettaen siis, että hevosta vuokrataan kunnolliseen treenaamiseen. Toisaalta ymmärrän myös sen vuokraajan ajatuksen siitä, että hän maksaa kerrasta, joten hevosella mennään tunnin ajan kunnolla huolimatta siitä, onko se väsynyt vai ei. En sano, että tilanne olisi tuolloin järkevä, mutta osaan silti ymmärtää tuota ajatusmallia. Se onkin ehkä suurin syy, miksen halua omille hevosilleni vuokraajia, vaan pyydän mieluumin jonkun ystäväni ratsastamaan hevosella. Kun raha ei vaihda omistajaa, voin hyvin esittää pyyntöjä siitä, millaista liikutusta hevonen kulloinkin mahdollisesti tarvitsisi.



Tässä pari kuvaa tämän vuoden heinä-elokuulta.
Takaisin aiheeseen! Jos kaikki tähdet ja kuun asennot ovat kohdillaan, on ratsastuksessa hyvällä fiiliksellä oleva kuski ja rento, sopivalla vireystilalla varustettu hevonen. Näin ollen vain taivas on rajana sille, mitä itsenäisesti ratsastaessa kannattaisi tehdä. Jokaisella meistä ratsastajista on omat tapansa toimia, mutta voin tässä pohtia hieman niitä juttuja, joita itse teen ilman valmentajaa ratsastaessani. Yleisesti ottaen kaikki tehtävät ja ajatukset pohjautuvat valmennuksiin, joissa olen käynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Päällimmäisenä on tietysti ajatukset ihan viimekertojen valmennuksista ja sanoista, joita valmentajat ovat päähäni iskostaneet. Yritän siis noudattaa heidän ohjeitaan parhaani mukaan myös silloin, kun tarkkasilmäiset ammattilaiset eivät vahdi tekemisiäni haukan katseillaan.

Yleensä aloitan alkuverryttelyn jälkeen lähes poikkeuksetta kevyessä ravissa avotaivutuksilla ja isoilla pääty-ympyröillä. Avotaivutukset ovat muodostuneet lähes poikkeuksetta jokaisen ratsastuskertani vakiojutuksi, sillä sen avulla saan helpommin aktivoitua hevosen takajalkoja paremmin rungon alle ja toisaalta suoristettua hevosta ohjan ja pohkeen väliin. Haluan, että hevonen liikkuu isoa liikettä eteen kuitenkaan juoksematta alta. Helpommin sanottu kuin tehty! Avotaivutuksien ja ympyröiden sisällä voi hyvin vaihdella tempoa, jossa hevonen liikkuu. Muutokset voivat olla hyvinkin nopeita: muutama askel isommin, muutama kootummin. Tämä on hyvä tapa saada hevosta paremmin hereille ja vastaamaan nopeasti apuihin.

Avotaivutukset eivät ole ainoa liike, jota suosin hevosesta riippumatta. Teen usein avotaivutuksia yhdistettynä vastataivutukseen siten, että puolikkaan pitkän sivun ajan hevonen liikkuu avotaivutuksessa ja vaihtaa siitä vastataivutukseen. Tehokas ja hyvä tapa tsekata, onko hevonen tasapainossa! Kun pitkän sivun alkuun ja loppuun tekee vielä kahdeksasta kymmeneen metrin voltin, on kasassa jo ihan kiva harjoitus. Samaa suosin yhtä lailla laukassa, niin myötälaukassa kuin vastalaukassakin. Ylipäänsä vastalaukka on mulle sopiva harjoitus, koska joudun ratsastamaan jokaista askeletta - matkustaminen ei siis ole mahdollisuus!

Taivuttavien liikkeiden lisäksi suosin aika paljon myös ihan sitä perinteistä siirtymistyöskentelyä. Käynnistä raviin, ravista laukkaan ja käynnistä laukkaan - ja nämä tietysti myös toisin päin. Siirtymisten askellajien sisällä ovat myös yksi vakiojutuistani, sillä juuri ratsastuksen alkuvaiheessa tykkään ratsastaa hieman isompaa ravia tai laukkaa muutamia askeleita, ja sitten pyytää hevosta "kokoamaan" taas muutaman askeleen ajaksi. Kaltaiselleni hitaalle ratsastajalle se on myös hyvää herättelyä oman kropan osalta, kun päätöksiä on pakko tehdä nopeasti. Ei kannata myöskään tehdä aina sitä kolme laukkaa eteen, kolme kiinni -versiota, vaan vaihdella ihan reippaasti vaikka joka eteenratsastuksella sitä, kuinka monta askelta kulloinkin isommin ratsastaa.


Ja tässä muutama kuva kesältä 2017. Vuodessa on tapahtunut edes jotakin muutosta!
Ihan ykkössuosikkini on siirtymiset ympyrällä käynnistä laukkaan ja takaisin käyntiin siten, että nostan joka toisella kerralla myötälaukan ja joka toisella kerralla vastalaukan. Kun hevonen on ympyrän kaarella, jumppaa vastalaukka sitä hyvin, ja toisaalta vastalaukan nosto kaarevalla uralla vaatii tarkkuutta myös ratsastajalta. Laukkapätkät pidän usein ihan kolmesta neljään askeleessa, eikä käyntipätkäkään ole kovin pitkä: ihan muutamia metrejä. Tällaisten harjoitusten jälkeen tykkään antaa hevosen edetä esimerkiksi laukassa vähän avoimemmassa muodossa isompaa laukkaa samalla, kun olen itse kevyessä istunnassa.

Pyrin siis välttämään sitä, että hinkkaan koko ratsastuskertaa samassa tempossa, samassa muodossa ja samaa tehtävää. Maco on nykyään jo paljon paremmin takajaloillaan, ja sen ratsastettavuus tuntuu ainakin omaan käteeni ihan mukiinmenevältä verraten siihen, mikä tilanne oli vielä vuosi takaperin. Suurin ongelmani on ehdottomasti se, etten saisi ajatella kuitenkaan liikaa kokoavia liikkeitä ja työskentelyä, vaan mun pitäisi opetella ratsastamaan yhtä lailla myös isoa liikettä ja saada hevonen aktiiviseksi isossa liikkeessä koko sen kropasta. Muuten me ollaan tilanteessa, jossa hevonen on vetänyt vatsalihaksensa aivan jumiin ja sen vuoksi kompensoinut jumista oloaan kääntämällä lantiota vinoon, mikä vaikeuttaa sen liikkumista takaosan päällä. Tämä on siis huomio, jonka hieroja teki ihan tässä syksyllä Macosta. Voin kirjoittaa näitä ajatuksia erillisessä postauksessa, jos teitä kiinnostaa!

Tässä siis mun hyvin tiivis ja sekava sepustus niistä ratsastuskerroista, kun menen itsenäisesti sileän treeniä. Jos teillä jollakulla on jakaa ajatuksia ja tehtäviä hyväksi toteamistanne harjoituksista tai jostakin muusta itsenäiseen ratsastukseen liittyvästä, kuulisin niitä enemmän kuin mielelläni! Tähän aiheeseen liittyen kun ei koskaan voi saada liikaa ideoita. :)

10 kommenttia

  1. Hyvä pointti tuo mitä sanoit vuokraamisesta: "Se onkin ehkä suurin syy, miksen halua omille hevosilleni vuokraajia, vaan pyydän mieluumin jonkun ystäväni ratsastamaan hevosella. Kun raha ei vaihda omistajaa, voin hyvin esittää pyyntöjä siitä, millaista liikutusta hevonen kulloinkin mahdollisesti tarvitsisi." Koska muuten tilanne voi olla juuri se, että väsyneellä hevosella tehdään toinen rankka treeni perättäin, koska tästä on maksettu. Kiitokset todella laadukkaasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että blogiani on kiva seurata! :)

      Poista
  2. Itse olen vuokraaja ja menen aina hevosen ehdoilla. Tunnen kuitenkin monta vuokraajaa jotka ratsastavat perjaatteella "olen maksanut tästä joten minulla on oikeus tehdä sitä ja tätä" vaikka hevosella olisi eilen ja toissa päivänä tehty rankka treeni. Itse en juuri tämän takia ottaisi tulevalle hevoselleni vuokraajaa. Mutta hyvä postaus, sain paljon uusia ideoita omaan tekemiseeni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit! Ja jes, hienoa, että menet hevosen ehdoilla!

      Poista
  3. Tää oli hyvä postaus ja antoi vinkkejä mullekin :) Olet oikeassa että noista kuvista todella näkee teidän kehityksen!

    VastaaPoista
  4. Itsenäisen ratsastamisen haaste tuli minulle erityisen tutuksi silloin, kun ensimmäistä kertaa aloin hoitaa pitkän ratsastuskoulurupeaman jälkeen uutta hevosta. Pari ensimmäistä käyntikertaa pööpöilin kentällä ja hiljaa toivoin, että joku olisi mukana ohjeistamassa uuden hevostuttavuuden kanssa. Onneksi tilanne helpotti kerta kerralta ja tajusin, että minulla on itse asiassa aika monta työkalua erilaisten tilanteiden ratkaisemiseksi, jos vain muistan niitä käyttää. Mitä enemmän jotain taitoa harjoittaa (tässä tapauksessa yksin ratsastamista) niin sitä paremmaksi siinä tulee. Itselleni iso hoksaus oli myös mainitsemasi itsestäänselvältäkin kuulostava asia, eli se, että suunnitelmaa voi vaihtaa lennosta. Aika usein näin tapahtuukin, kun hevosta on ensin kuulostellut hieman.

    Käytännössä aina pidän tavoitteena notkeutta. Jos hevosen päivän tilanne sen sallii niin lisäksi listalla vakiona on hevosen (mielellään omaehtoinen) eteen- ja ylöspäinpyrkimys.

    Itselläni valinnanvaikeutta auttaa hieman se, että hevosenomistaja asettaa raamit, joiden puitteissa toimin. Välillä toiveena on rauhallinen päivä, joskus reipas maasto ja joskus saan vapaat kädet. Aina kuitenkin hevosta kuunnellen. Onneksi kommunikoimme omistajan kanssa varsin tiiviisti, eli olemme tietoisia siitä mitä hevonen on milloinkin tehnyt ja miltä se on tuntunut.

    Mitä yksittäisiin harjoituksiin tulee niin avot ovat olleet minulle jostain syystä vaikeita kautta aikojen, mutta ne ovat erittäin hyödyllisiä ja nykyään ahkerassa käytössä. Toinen hyödylliseksi kokemani harjoitus on tehdä laukka-käynti siirtymiä nopeassa tahdissa. Erityisen hyvä harjoitus on tehdä laukanvaihtoja käynnin kautta vaikka voltti- tai ympyräkahdeksikolla tai suoralla uralla niin, että siinä ehti tehdä pari kolme vaihtoa. Hidaskin hevonen yleensä havahtuu tästä. Tuo mainitsemasi myötälaukka-vastalaukka -harjoitus ympyrällä kuulostaa myös erittäin hyvältä. Pitää joskus kokeilla. Se kyllä vaatii huolellisuutta ratsastajalta. Tekee varmasti hyvää itse kullekin.

    Mielenkiintoisia mietteitä ja hyvä postaus. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Oot selvästi pohtinut itsenäistä ratsastamista enemmänkin, mikä on tosi hieno juttu :)

      Itsenäisen ratsastamisen taito on todella tärkeä, koska sitä on tehtävä väkisinkin. Ja siinä kehittyy kerta kerralta paremmaksi! Pitää antaa itselleen vain aikaa, koska kukaan ei ole seppä syntyessään. Välillä sitä valmentajaa kaipaa avuksi ihan näin 18 vuoden ratsastustaustan jälkeen :D

      Kiitos vielä ja ihanaa syksyä <3

      Poista
  5. Haluan ainakin itselleni uskotella, että kaikki vuokraajat olisivat niin järkeviä, että osaisivat mennä hevosen ehdoilla. Itse lukeudun näihin, sillä molemmat vuokrahevoseni ei missään nimessä ole vain harrastusvälineitä. Varmasti jokaisella ratsastajallakin on huonompia päiviä, jolloin ei jaksa vääntää piruetin alkeita tai sarjavaihtoja tuntitolkulla. Silloin ei sitten väännetä ja sama pätee mielestäni hevosiinkin. Jokaisen tulisi tunnistaa milloin hevonen on vain hieman jäykempi ja vaatii napakammin läpiratsastusta ja milloin taas oikeasti väsynyt. Tosiasia on, että moni hevosenomistajakaan ei tätä eroa ymmärrä. Vaikka tämä asia ei ollutkaan koko postauksen pointti, niin jaoin kuitenkin ajatukseni aiheesta!
    Mutta jälleen kerran erittäin hyvä kirjoitus muutenkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin totta ja olen sun kanssa samaa mieltä! Sen takia valmentajalla on mielestäni tärkeä rooli, että hän osaa opettaa ratsastajalle myös sen, miten hevosta on luettava tilanteesta riippuen. Kiitos kovasti! :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat