lauantai 18. toukokuuta 2019

#1058: Ihana, kamala sosiaalinen media

Aloitin sisällöntuotannon sosiaalisen median kanaviin varsinaisesti bloggaamisen muodossa vuonna 2011. Takana on monta monituista vuotta erilaisten laitteiden ja teknisten välineiden äärellä vietettyä aikaa, jonka tarkoituksena ollut paitsi tallentaa elämäni erilaisia tilanteita itselleni, myös jakaa niitä joissain määrin niille ihmisille, joita sisältö voisi kiinnostaa. Tuona 16-vuotiaana tyttönä somejuttuja aloitellessani en olisi koskaan osannut ajatella, millaiseen tilanteeseen tulisin päätymään vuosia myöhemmin. Vaikka parikymmentuhatpäinen seuraajajoukko eri sosiaalisen median kanavissa ei Suomenkaan tasolla ole kummoinen, on se hevospiireihin suhteutettuna kuitenkin jo sellainen, että mukaan mahtuu ihmisiä ympäri maan. Ja aina, kun on ihmisiä, on mukana myös yhtä monta mielipidettä. Mielipiteitä siitä, kuka minä olen ja miten elämääni elän.

Olen aiemminkin kirjoittanut blogiin ja jopa puhunut videolla siitä, miten saan toisinaan negatiivisempia kommentteja joko suoraan viestitse tai erinäisille keskustelupalstoille kirjoitettuna. Haluan kuitenki nyt nostaa asian esiin uudemman kerran, mutta hieman erilaisella näkökulmalla. Jatkan erittäin mielelläni keskustelua aiheesta kommenttikentän puolella, joten kannustan jokaista kertomaan oman mielipiteensä riippumatta siitä, onko kanta asiaan sama vai täysin erilainen. 

Vuosien saatossa olen tottunut siihen, että hevosenpitoani, ratsastustaitojani ja harkintakykyäni arvostellaan anonyymisti. En osaa ratsastaa, en saisi pitää hevosta, enkä ainakaan välitä elävistä eläimistä. Olen huono esimerkki, teen typeriä asioita hevosten kanssa ja rikon omat hevoseni osaamattomuudellani. En valmentaudu tai valmentaudun liikaa. En hoidata hevosia tai käyn liian usein klinikalla. Lista on loputon, ja ymmärrän tilanteen täysin. Kukaan tällaisen kommentin jättäjä ei ole keksinyt väitettä päästään, vaan kyseessä on hänen näkemyksensä asiasta sen perusteella, millaisen kuvan hän on julkaisemani sisällön perusteella itselleen muodostanut siinä hetkessä tai pidemmällä aikavälillä. 

Kaikki postauksen kuvat c. Vilma Töyräs, kiitos!



Sosiaalinen media on mielenkiintoinen alusta. Julkaisemme sinne kukin haluamamme määrän sisältöä, joka on kuitenkin vain pieni osa elämästämme. Tuo osa tarjoaa kullekin mahdollisuuden kurkistaa toisen ja mahdollisesti hänelle muuten tuntemattoman ihmisen elämään. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun joku on tullut kyselemään multa asiasta, josta olen kirjoittanut tai jonka olen kuvannut vuosia aiemmin. Tilanteista, joita en muista itse ollenkaan. Hämmennys on monesti ollut suuri, kun olen pohtinut, miten joku mulle tuntematon voikin tietää jonkin seikan omasta elämästäni paremmin kuin minä. Tai ainakin siltä osin, mitä olen asiasta someen julkaissut - kaikki muu sen ympärillä onkin voinut luoda tilanteesta toisenlaisen kuvan.

Olen aina pyrkinyt siihen, että julkaisen sosiaaliseen mediaan aitoja hetkiä elämästäni. En yritä kaunistella mitään, mutten toisaalta myöskään ole ikinä edes ajatellut julkaisevani kuvaa, jossa makaan sängyssä tuijottamassa viidettä jaksoa putkeen New Girlia Netflixistä. Sen sijaan kuvia tulee otettua niistä tilanteista, jotka koen itse sellaiseksi, mitä seuraan mielelläni muiden kanavista. Hetkiä ystävien kanssa, hevosjuttuja ja pilkahduksia arjesta. Joskus huumoria ja joskus jotain vakavampaa. En ole koskaan vaikkapa lähtenyt tallille tai salille siksi, että voisin päivittää tilanteen sosiaaliseen mediaan. Some on seurannut mukana elämässä, mutta se ei ole varsinaisesti määritellyt elämäni suuntaa. Tuo aitous on ollut mukana alusta asti, ja kun katson tai luen julkaisemaani sisältöä vaikkapa parinkin vuoden takaa, mietin usein mielessäni, että kylläpä siinä on Aada taas toiminut oman elämänsä sankarina. On jollain tapaa hienoa huomata henkinen kasvu, vaikka se pientä olisikin. Monesti on tullut todettua, että olen edelleen nuori ja kasvan (ainakin toivottavasti) jatkuvasti paremmaksi ihmiseksi, aivan kuten monet muutkin kanssani samanikäiset. Teen paljon virheitä ja toisinaan kuvaan niitä sosiaaliseen mediaan ymmärtämättä, että julkaisua voisi harkita kahdesti. Ne kun ovat osa elämääni, aivan kuten nekin asiat, jotka eivät herätä muissa voimakkaita tunteita suuntaan tai toiseen.

Sisällöntuottaminen on nykypäivänä vuorovaikuttamista. On aivan ihanaa saada päivittäin kymmeniä, ellei satojakin viestejä eri-ikäisiltä ihmisiltä hevosiin tai elämään yleisesti liittyen. Tarinoita ja huomioita muiden elämästä. Vuorovaikutus on toisinaan hankalaa, jos kanavina ovat alustat, joille saapuvia viestejä en välttämättä huomaa. Alustat, joille voi kirjoittaa anonyymisti, eikä lähtökohtaisena tarkoituksena ole osoittaa palautetta suoraan puheen kohteena olevalle henkilölle, vaan yleisesti ilmaista mielipide milloin mistäkin teemasta. Hyvinä esimerkkeinä näistä ovat kaikkien tuntema Hevostalli.net sekä vähän uudempi alusta Jodel, jossa jokainen halukas voi jakaa omia viestejään anonyymisti sopiviin aihealueisiin liittyen. Myös hevosiin tai esimerkiksi vlogaamiseen.

Miksi sitten nostan aiheen esille, ja mitä oikeastaan haluan tässä postauksessa sanoa? Kuten sanoin, olen tottunut siihen, että tekemistäni ratsastajana arvostellaan toisinaan. Tiedän, että jotkut ihmiset ovat kanssani hyvinkin eri mieltä tavoista, joilla hevosia pitäisi pitää tai miten niitä kuuluisi ratsastaa.  Luen näitä kommentteja netistä ja kuulen, kuka milloinkin on nostanut aiheen esille suljetuissa keskusteluissa. Joskus kommentteja on päätynyt ihan videollekin kisoissa siten, ettei puhuja ole itse ollut tietoinen vieressä olleesta vanhemmastani, joka on kuvannut kisasuoritustani. Ja olen monen negatiivisia kommentteja antavan kanssa aivan samaa mieltä esimerkiksi siitä, etten osaa ratsastaa tai että pilaan hevoseni. Lajimme on siitä mahtava, että tässä pystyy kehittymään jatkuvasti eteenpäin, ja siksi yritän itsekin panostaa laadukkaaseen valmennukseen ja ammattilaisten näkemyksiin. En kuitenkaan ole tähti, joka oppisi asioita hetkessä. Harrastelijalle se voitanee suoda, enkä mene missään nimessä väittämään vastaan sille, joka haluaa arvostella minua virheistäni. Teen virheitä ja myönnän sen avoimesti. Se on lähtökohta kehittymiselle, niin ihmisenä kuin ratsastajanakin.





Teen virheitä myös julkaistessani harkitsemattomasti someen sisältöä tilanteista, jotka eivät anna varsinkaan nuorille hevostelijoille hyvää esimerkkiä. Maasedun tulevaisuus teki vastikää lehtijutun, jossa he haastattelivat mua sosiaaliseen mediaan liittyen. Kerroin, että mielestäni tarvitsisimme ammattilaisia, jotka jakaisivat someen helposti lähestyttävää sisältöä. Sisältöä, josta nuoret kiinnostuisivat. Esimerkiksi Instagramissa on paljon huippuratsastajia, mutta sisältö on pitkälti kilpailukuvia ja hetkiä maailman huipulta - siis hyvin kaukaa tavallisen harrastajan näköpiiristä. Harrastajat tykkäävät seurata toisia harrastajia, koska heihin on helppo samaistua. He tekevät virheitä siinä, missä muutkin. Mielestäni Suomi tarvitsisi paljon enemmän ammattilaisia someen jakamaan sitä hyvää hevosmiestaitoa ja malliesimerkkiä, jota harrastajat voisivat ikään kuin huomaamattaan oppia. Koska kyllä, minäkin harrastajana julkaisen toisinaan materiaalia, joka ei varmasti ole kaikkien mielestä esimerkillistä hevosenpitoa. Näissä tilanteissa en ole edes miettinyt, että tämä on hetki, jossa mun tulisi toimia toisin. Siitäkään huolimatta, että olen harrastanut ratsastusta 19 vuotta. Ja joka ikinen kerta, kun saan aiheesta huomatuksen, opin, etten tee jatkossa vastaavaa. Kunnes teen jotain muuta, joka ei ole tullut mieleeni. Ja tämä on juuri se ongelma, mikä harrastajien seuraamisessa vastaan voi tulla.

Koen olevani sinut sen kanssa, että saan toisinaan osakseni arvostelua milloin Jodelissa, Tellonymissä tai vaikkapa Hevostalli.netissä. Onneksi näitä tilanteita on kuitenkin suhteessa harvoin, sillä vaikka olen monesti kirjoittajan kanssa samaa mieltä, en tietenkään voi väittää negatiivisten kommenttien tuovan hyvää mieltä. Harrastukseeni eli hevosiin liittyvät kommentit eivät tunnu ollenkaan niin ikäviltä kuin ne, jotka keskittyvät arvostelemaan mua ihmisenä. Vasta viime vuosien aikana olen joutunut opettelemaan, että on ihan okei, että joku diagnosoi mulle kaksisuuntaisen mielialahäiriön, muita mielenterveysongelmia tai syömishäiriön nimittäen vielä päälle narsistiksi. Joka ikinen hetki, kun luen tällaisen kommentin, tulee vatsaan ikävä tunne. Silloin, kun kommentti on lähetetty hyvillä aikein. Olen ihminen siinä, missä muutkin, enkä tietenkään toivo, että kukaan haluaa ajatella musta lähtökohtaisesti pahaa. On kuitenkin fakta, että jonkun mielestä olen ärsyttävä, ylimielinen tai omaa sädekehääni kiillottava. Milloin olen jonkun mielestä burnoutissa tai liian laiha, milloin lihonut tai muuten vain teen asioita, joita ei pitäisi. 

Jodelissa oli vastikään keskustelu, jossa puitiin suhdettani syömiseen. Kahdeksan keskustelijaa (Jodelissa jokainen eri keskustelija eritellään numeron avulla) pohti aluksi sitä, miten olen selvästi syömishäiriöinen, mutta lopulta keskustelu kääntyi siihen, että olen saanut häädön joltakin tallilta siksi, että "en hoida hevosen jalkoja treenien jälkeen, temppuilen hevosten kanssa kielloista huolimatta" ja niin edelleen. Vastasin keskusteluun tunnistettavasti ja kysyin, miltä tallilta olen mahtanut häädön saada, kun sitä ei ole itselleni kerrottu. Harmikseni keskustelu kuitenkin poistui ennen kuin ehdin saamaan vastausta. Eriäviä mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta on ikävää, että joku haluaa väkisin levittää perättömiä väitteitä muista ihmisistä. Tämä henkilö tosin väitti olleensa kanssani jossain tekemisissä, ja mielelläni keskusteisin asiasta ihan kasvotusten. En koskaan tyrmää ihmisiä, jotka haluavat tulla juttelemaan ja esittämään kritiikkiä kasvotusten. Pidän sitä kunniana, mutta koskaan kukaan ei ole tullut sanomaan asioita mulle suoraan. Olen kyllä itse mennyt juttelemaan henkilöiden kanssa, joiden olen tiennyt puhuneen negatiiviseen sävyyn muhun liittyneistä asioista. Ja jokainen kerta olemme lähteneet tilanteesta hymyssä suin.




Kun aloitin herkkulakon 1,5 vuotta sitten, en ajatellut, että tulisin saamaan aiheesta tänä keväänä suhteessa isohkon määrän kommentteja. Aina, jos pyydän seuraajiani laittamaan mulle kysymyksiä anonyymisti, on mukana vähintään yksi kommentti, joka päivittelee mulla olevan syömishäiriö tai muu pakko-oire, joka tulee vaikuttamaan elämääni negatiivisesti. Yksi Tellonym-kommentti meni seuraavanlaisesti:

"Uskomatonta, miten jokin ihminen jaksaa noin montaa osa-aluetta elämässä, ja raskasta. Tietääkseni opiskelu ja hevosenomistaminen samaan aikaan pitäen normaalia elämää yllä on vaikea yhtälö. Tai ainakin yöunilla. Vaikuttaa usein siltä, että oot yömyöhään tallilla, mutta heräät silti aamuvarhain muutamien tuntien yöunien jälkeen lenkille? Itsekin olen ihmisenä kunnianhimoinen opiskelujen ja urheilun suhteen, sekä seurustelen. Mua väsyttääkin. Mulla on myös tuttu, joka muistuttaa sua; yritti olla jokaisella osa-alueella täydellinen, mutta lopulta paloi loppuun ja ei saanut koulun papereitakaan käteen. Syömishäiriö piinasi myös häntä. Vaikka vakuuttelet ja korostat usein sitä, ettei sinulla ole ollut mielenterveysongelmia, käyttäydyt silti harvinaisen pakko-oireisesti. Tää ei ole hyökkäys, mutta halusin vain kertoa, miltä sun somes näyttää meidän joidenkin silmiin."

Istuimme perheeni kanssa autossa, kun sain kommentin. Tämä ei ollut ensimmäinen negatiivinen kommentti, ja olin vastannut jokaiseen vastaavanlaiseen päivän aikana avoimesti. Tässä vaiheessa olin jo sulkenut kommentoinnin, koska aloimme syömään ja automatkaa oli jäljellä vähän, enkä siis enää ehtinyt vastailla kaikille halukkaille. Ja kuten aina henkilökohtaisempaa kommenttia saadessani, tuli vatsaan ikävä tunne. "Tältä mä oikeasti näytän jonkun silmiin somessa", oli jälleen päällimmäinen ajatus. Ja kuten jo sanottu, en yhtään ihmettele, jos joku on muodostanut mun persoonasta ja elämästä vastaavan kuvan. Someen kun jaetaan vaan ne tietyt hetket ja niiden perusteella jokainen mielikuvansa muodostaa. Siinä ei ole mitään väärää, ja vähiten tilanne on muiden syytä.

Luin kommentin ääneen äidilleni ja isäpuolelleni, minkä lisäksi lähetin sen joillekin kavereilleni. Kaverit naureskelivat ja sanoivat, että kyllä mäkin jaksan kaikkeen vastailla. Äitini ottaa nämä kommentit kuitenkin vähän eri tavalla kuin kaverini. Useimmiten hän toteaa jopa vähän vihaisen oloisena, ettei mun pitäisi lukea tällaisia kommentteja, saati reagoida niihin mitenkään. Vaikka rakastan ja arvostan äitiäni aivan valtavasti, on meillä hieman erilainen näkökulma esimerkiksi siihen, mitä asioita somessa kannattaa käsitellä. Olen todella avoin ja jaan someen esimerkiksi poliittisen näkemykseni ja sen, etten haluaisi lapsia, mikä on äitini mielestä asia, mitä ei someen tarvitsisi jakaa. Kunnioitan hänen mielipidettään, mutta toisaalta en ymmärrä, miksen voisi sanoa totuutta asiasta somessa, jonka voisin sanoa myös kenelle tahansa ihmiselle kasvotusten. Ehkä se on syynä sille, miksi toisinaan saan myös arvostelua osakseni. Aivan, kuten kaikki muutkin somessa esillä olevat ihmiset.

Vaikka persoonaani tai elämäntapaani arvostelevat kommentit satuttavat aina joissain määrin, on mulle tärkeintä se, että ihmiset ympärilläni tietävät asioiden todellisen laidan. Kaverini ja vanhempani hymyilevät syömishäiriökommenteille, kun vedän kerralla jättikokoisen pitsan viidellä täytteellä siinä, missä he jaksavat syödä puolikkaan. Ehkä somesta saa kuvan, että söisin jotenkin epäterveellisen vähän, mutta todellisuudessa syön esimerkiksi töissä lounaalla ollessani kaksi kertaa enemmän kuin kollegani. Jättikokoiset aamupuuroni ovat vitsi jo ihan ylimmällä tasolla asti. Olen lisäksi seurannut täysi-ikäistyttyäni vierestä hyvän ystäväni kamppailua vakavan syömishäiriön ja mielenterveysongelmien kanssa, jotka johtivat useasti suljetulle, ja jonka takia hän oli myös itsetuhoinen. Kun on soittanut toiselle ambulanssia ja pelännyt ihmisen hengen puolesta, jättää se aina muistijäljen. Eikä hän ole ainoa kaverini, joka on sairastanut syömishäiriötä. Tiedän siis hyvin, mitä tuo sairaus voi pahimmillaan olla, ja mielestäni on siksi todella ikävää, jos sellaisen kuvan sosiaalisen median sisällöistäni saa.




Olen aina rakastanut liikkua, tehdä ja touhuta. Tuon tavan elää opin kotoani vanhemmiltani. Isäni ei ole hetkeäkään paikallaan, vaan laulaa useammassa kirkkokuorossa, pelaa kolmea kierrosta golfia päivässä saadakseen tietyn määrän kertoja kesään, päättää olla Suomen paras lintubongari voittaen kisan ja pyöräilee 2000 kilometriä kahdessa kuukaudessa vain siksi, koska päätti aloittaa pyöräilyn. Äitini taasen on urheillut SM-tasolla ja pitää hyvää huolta terveydestään, mikä on periytynyt myös meille lapsille jollain tavalla. Hän on ollut mukana herkkulakoissani, vienyt mut tutustumiskäynnille salille ja lähtenyt mukaan uimaan ratsastuksen jälkeen. Perheeltäni olen oppinut myös työmoraalin, kun olen seurannut lapsesta nuoreen aikuisikään asti heidän tekevän töitä kellon ympäri ensin töissä ja kotona keittiönpöydän ääressä, josta on siirrytty opiskelemaan vapaaehtoisesti kieliä, yliopistotutkintoa työn ja perhearjen ohessa tai lähdetty salille. Meidän perheessä on aina oltu menossa. Olen kasvanut siihen ja se on äärimmäisen kotoisa tunne. Nautin, kun saan olla aktiivinen. 

Nautin myös siitä, kun voin vain olla. Vanhempani kannustavat aktiiviseen elämään, mutta yhtä lailla he myös muistuttavat rauhoittumisen merkityksestä. Mulle rauhoittumista on, kun saan puuhailla kotona ilman kiirettä. Kyllä mua väsyttää välillä, mutta niin väsyttää ihan jokaista ihmistä. Toisinaan tallilla menee myöhään, mutta nykyään arvostan unta sen verran paljon, etten herää aamuisin salille, ellen ole saanut nukuttua tarpeeksi pitkään. Otan omaa aikaa ja arvostan hetkiä, jolloin ei ole kiire. Esimerkiksi nyt, kun kirjoitan tätä maailman pisintä tekstiä itsekseni blogiin. Nämä hetket ovat niitä, jotka rentouttavat, aivan kuten nekin hetket, kun kävelen maastossa hevosen kanssa linnunlaulua kuunnellen tai kun luen kirjaa. Joskus hengaamme kavereiden kanssa keskenämme, eikä se ole suorittamista nähnytkään. Makaamme sängyllä ja pelleilemme filttereillä nauraen vedet silmissä typerille jutuillemme. 

Tunnistan hyvin tilanteet, jolloin huomaan kuormituksen olevan liian suuri. Jos töissä on paljon asioita, jätän suosiolla talli-illat vähemmälle ja keskityn iltaisin muuhun. Viime viikolla taisin pitää keskiviikon ja torstain tallivapaata Idan hoitaessa Macoa ihan vain siksi, että pääsin lähtemään töistä vasta kuuden jälkeen. Menin kotiin, siivosin ja tein itselleni hyvää ruokaa. Sängyssä olin jo kahdeksalta, joskin tuijotin Netflixiä kymmeneen asti. Ei kenenkään elämä ole juoksemista päättömästi paikasta toiseen, vaikka se sellaiselta saattaisi joskus ulkopuolisen silmiin näyttää. On hassua, että ihmisiä tuomitaan oman elämäntyylin mukaan: oli se sitten liian "laiskaa" tai liian menevää. En usko, että kenenkään meidän arki on ihan identtinen toisten kanssa. Ja se, mikä toimii itselle, ei välttämättä toimi toiselle ollenkaan! On hyvä pitää mielessä, ettei ketään pitäisi lokeroida tiettyyn muottiin. Olemme kuitenkin jokainen yksilöitä, joilla on oma tapansa tätä elämäksi kutsuttua polkua kulkea.




En missään nimessä halua kuulostaa siltä, että puolustelen elämäntapaani tai valintojani. Kuten sanottu, ymmärrän oikein hyvin kaikki ne negatiiviset tai omaa persoonaani koskevat kommentit, esitetään ne missä muodossa tahansa. Ymmärrän ja haluan suoda jokaiselle oman mielipiteensä, vaikkei se aina kivalta tuntuisikaan. Halusin kuitenkin jakaa tämän näkökulman, joka kommentteja koskevan henkilön takaa löytyy. Miltä susta tuntuisi, jos löytäisit itsestäsi keskusteluketjun, jonka tarkoituksena on arvostella sua ihmisenä? Miten reaoisit? Gasellit teki itseasiassa viime vuonna kappaleen, jossa on aika osuvat sanat tätä aihetta ajatellen. Biisin nimi on Se Ei Kuulu Sulle, ja siinä lauletaan esimerkiksi seuraavaa: "Myönnän, et mua kiinnostaa sun öky-auto sekä tulot, kuinka paljon tuli kiloja ja paljon niitä putos, harrastukset, lemmikit ja monta tuntii nukut, parisuhde, sydänsurut, vellovat erohuhut, sun taloussotkut tai yllättävät potkut, kenen kanssa notkut kapakassa joka viikonloppu, rankka menneisyys ja syy sen salailulle. Mut enhän mä sua tunne, joten se ei kuulu mulle." sekä "Siitä ei kannata hiuksii halkoo, mitä kenestäkin kylillä puhutaan. Ootsä kuullu viimesii huhuja? Jengi valmiina laukoo mutuja, juttuja tulee kuin tukusta. Ja ne mun tajuntaan tunkee, en mä niiltä pysty silmii sulkee, kaiken yläpuolel kulkee. Mä en oo kivi, mulkin on tunteet."

Tässäpä taas tajunnanvirtaa kerrakseen! Ajattelin kuvata tästä videon, mutta jotenkin kirjoittaminen houkutteli tähän hetkeen enemmän. Toivon, etten ollut tekstissäni liian sekava kaikesta pituudesta huolimatta! Ja kuten sanottu, jatkan mielelläni keskustelua aiheesta ihan kenen tahansa kanssa. Jos sä olet joskus sanonut tai halunnut sanoa jostakin ihmisestä negatiivisesti, kannustan rohkeasti ottamaan yhteyttä kyseiseen ihmiseen ihan kasvotusten tai muuten tunnistettavasti. En usko, että kukaan lyttää ihmistä, joka tulee avoimesti keskustelemaan asioista.

Some on paikka, jonne jaan hetkiä elämästäni. Hyviä ja huonoja pilkahduksia vähitellen aikuistuvan nuoren naisen elämästä hevosineen, töineen ja muine vivahteineen. Vaikka somessa on kiva saada hyvää palautetta, on kaikista ihaninta kuulla sitä todellisessa elämässä kasvotusten - liittyi se persoonaan tai harrastukseen. Sometekeminen on hauska lisä elämääni, yksi rakkaista harrastuksistani. Jos saisin nyt neuvoa 16-vuotiasta Aadaa somesisältöjen suhteen, antaisin monta hyvää vinkkiä, joilla voisi välttää monet ikävät tunteet ja jättää parit itkut itkemättä. Toisaalta en vaihtaisi mitään. Mä olen valtavan kiitollinen kaikista kommenteista, joita olen saanut - myös niistä, jotka on ehkä tarkoitettu loukkaamaan tai muuten piikikkääksi. Ne ovat kasvattaneet osaltaan musta sellaisen ihmisen, joka olen nyt. Monesti on ollut tervettä kuulla toiselta, miten asiat voi hoitaa eri tavalla. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Niin myös sosiaalisessa mediassa.

Oletko sä joskus saanut tai lähettänyt negatiivisia kommentteja sosiaalisessa mediassa?

31 kommenttia

  1. Niin siis susta on esim. kamalaa että kritisoidaan puhelimen käyttöä ajaessa ja hevosen selässä? Ymmärrän että mt-ongelmien spekulointi on kyseenalaista, mutta tunnut ottavan enemmän tai vähemmän herneen nokkaan myös edellä mainituista kommenteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei missään nimessä ole kamalaa, jos kritisoidaan siitä, että toimii sääntöjen vastaisesti! Puhelimen käyttö ajaessa on Suomen laissakin kielletty ja hevosen selässä kännykän käyttö on typerää, vaikka sitä valtaosa tekeekin tavalla tai toisella. :)

      Poista
  2. Kiitos hyvästä postauksesta ja hyvää kesän odotusta!

    VastaaPoista
  3. En ole ikinä pitänyt itseäni ahkerana ihmisenä, päin vastoin valitsen mielummin koulupäivän jälkeen kotona rentoutumisen. Tai näin ajattelin vielä pari viikkoa sitten, ennen kuin aloitin 7-15.30 kestävän ulkotyön jokaisena arkipäivänä jonka lisäksi aloitan tallivuorojen tekemisen viikonlopouisin tavallisen ratsastuskoulussa harrastamisen lisäksi. Tämä olisi kuulostanut vielä vuosi sitten mahdottomalta yhtälöltä, en olisi uskonut jaksamisen riittävän kaikeen. Nyt parin viikon jälkeen töiden jälkeen ei edes väsytä, vaan usein lähden illalla vielä käymään jossakin ja vapaapäivinäkään en halua viettää päivää tekemättä mitään. Pointtina siis on että niin keho kuin mieli tottuu yllättävän nopeasti kiireisempään elämäntapaan, ja vaikka jollekkin toiselle töiden lisäksi hevosharrastus kuulostaa mahdottomalta, ei se loppujen lopuksi rutiiniin päästyään vaadi kovinkaan paljoa. Kaverit ja perhe ihmettelee joskus että miksi vähäiset vapaapäivät pitää viettää tallilla, mutta mulle juuri se on melkein rentouttavampaa kuin kotona makaaminen. Tulipas sekava kommentti, mutta tiivistettynä pointti siis on että vaikka jonkun toisen päivittäiset menot kuulostaa liian rankoilta jollekkin, se ei sille ihmiselle pakosti tunnu miltään. Tästä ei siis kannata kirjoittaa negatiivisia kommentteja, koska kaikilla ihmisillä on oma tapansa miten haluaa viettää päivänsä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä x 100! Siis enpä olisi voinut itse osata sanoa toisin. Keho ja mieli tottuu ihmisellä tiettyyn tapaan ja se on se, mitä tykkää ja haluaa tehdä. Kyllä mä olin yhtälailla onnellinen siellä Thaimaassa makoillessani, mutta totuttelemista se vaati aluksi. Ja lopulta keksin sielläkin tekemistä, etten ihan tylsistynyt.

      Ihmiset ovat erilaisia ja se on valtava rikkaus <3 ihanaa kesää sulle!

      Poista
  4. Oletko tullut ajatelleeksi, että sinulla on jonkun mielestä "kaikkea" (kuten laadukas hevonen hyvällä tallipaikalla, rakastava perhe ja hyviä ystäviä, työ, opiskelupaikka korkeakoulussa, terveelliset elintavat, itsekuria ja ulkonäköä) ja sekös harmittaa niitä, keneltä jokin näistä puuttuu. On inhimillistä, että nämä ihmiset paikkaavat omaa alemmuudentuntoaan koittamalla latistaa sitä, ketä kadehtivat ja ainoa keino on verbaalinen hyökkäys. Tuskin heillä edes olisi pokkaa sanoa näitä asioita kasvotusten. Itsekin huomaan tällaista negatiivisuutta ympärilläni ajoittain, mutta sen sijaan, että ahdistuisin siitä, että olen jokun mielestä mitä tahansa kielteistä, ajattelen että tuollakin ihmisparalla on vain huono olla, toivottavasti elämä soisi hänelle myötätuulta että paha olo hetkeksi helpottaisi ja hän voisi keskittyä välilä johonkin muuhun kuin muiden dissaamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En haluaisi ajatella, että kukaan olisi kateellinen somen kautta, vaikka olet varmasti oikeassa joidenkin kommentoineiden kohdalta. Kyllä mäkin nuorempana kahdehdin osaavia tallityttöjä, mutta silloin ei ollut somea, missä huudella perään.

      Kaikki negatiivinen kommentointi pitäisi toki jättää täysin omaan arvoonsa, mutta ihmismieli on siitä jännä, että joskus sitä haluaa tietää muiden mielipiteitä itsestään. Joku uteliaisuus siinä voittaa :D

      Ihanaa kesää sulle! :)

      Poista
  5. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että suurin osa näistä ketkä sinua arvostelee negatiivisessa mielessä, on jollain tapaa kateellisia tai muuten vain itseensä/elämäänsä tyytymättömiä. Ne on niitä ihmisiä ketkä on sitä mieltä, että jos itsellä on paha olla, ei kellään muullakaan saisi mennä hyvin. Normaali, normaalia elämää elävä ja itseensä tyytyväinen ihminen ei vaan koe tarvetta vääristellä toisten tekoja negatiivisiksi, saatika hakemalla hae teksteistä, kuvista ja videoista asioita, joista pääsisi kritisoimaan. Sulla on täysi oikeus suhtautua noihin kommentteihin välinpitämättömästi, niistä ei ihan oikeasti tarvitse eikä kannata välittää. Niin kuin itsekin oot todennut, pääasia on, että sun läheiset tietää millainen sä olet :) Se on ihan totta, että kenenkään muun mielipiteillä ei nätisti sanottuna ole paskaakaan väliä. Se on ainoastaan säälittävää ja surullista, kuinka joidenkin oma fiilis ilmeisesti paranee sillä, että saa puhua toisista pahaa ja levittää perättömiä valheita. Todella säälittävää ja harmillista, että jotkut jaksaa ihan tosissaan kuluttaa energiaansa moiseen.

    Että joo. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitsekaan. Otetaan me tavalliset ja hyvinvoivat ihmiset kaikki ilo irti tästä elämästä, koska toista ei suoda. Ihanaa kesää sulle Aada!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, tuo on kyllä ihan totta joka sana! Viitaten erityisesti tuohon, että tasapainoinen ihminen ei yleensä koe tarvetta arvostella muita ainakaan julkisesti. Toki ihmisluonto on sellainen, että jonkinlainen juoruilu ja toisten asioiden urkkiminen on aina kuulunut tapoihin. Se on yksi syy, miksi ihmiset ovat hengissä pysyneetkin!

      Ihanaa kesää myös sulle, ja nautitaan todellakin täysillä <3

      Poista
  6. En jaksa ikinä kommentoida mitään mutta nyt on pakko. Olen sua reilusti vanhempi ja seurannut sua useamman vuoden ajan. Faktahan on se, että sun elämä on sellaista mitä moni kadehtii, (ehkä siksi mäkin sua seuraan :D ). Sulla on tasapainoiset vanhemmat, onnellinen lapsuus (nämä kaksi tulkintaa tehty ihan sun somen perusteella, mutta veikkaan että en ole ihan väärässä ;) ), vaurautta pitää hevosta hyvällä tallilla, paljon ystäviä, viittä vaille valmis akateeminen tutkinto, kaunis koti, hyvä työpaikka, oot toimelias, energinen ja siihen päälle ihan helvetin onnellisen oloinen. Se aiheuttaa kateutta ja monet ei sitä kateutta kestä ja ne sitten ulisee, ja uliskoon. Musta sun ei tarvitse selitellä sun elämää, sua ja sun olemista kellekään. Musta on törkeää, että kommentointi kohdistuu persoonaan, varsinkin kun nää kommentoijat ei sua ilmeisesti edes tunne. Jatka vaan samaan malliin! mä oon henk. koht. sitä mieltä kanssa, että nää ulisijat kannattaa jättää omaan arvoonsa.

    Sua ja sun elämää on hauska ja mielenkiintoista seurata ja jatka samaan malliin, selittelemättä! Ihanaa kesää sulle ja toivottavasti elo jatkuu Macon kanssa mutkattomasti! Keep it on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana kommentti, mä menin aivan sanattomaksi! Huh, nöyrä kiitos täältä suunnasta :) ihana kun olet!

      Eipä tässä auta kuin kiittää vilpittömästi ja toivottaa sulle myös mahtavaa kesää <3

      Poista
  7. Tosi hyvin kirjoitettu postaus!
    Mun on muuten pidemmän aikaa pitänyt kysyä tätä, niin mikä kamera sulla on videokuvauksessa käytössä ja onko se hyvä vlogaamiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Mulla on käytössä Canonin PowerShot G7 X. Se on ihan super vlogaamiseen - kevyt ja kääntyvä näyttö. Laatukin on hyvä tuon hintaluokan kameraksi! Suosittelen :)

      Poista
  8. Olipa perusteellinen postaus, mä tykkään pitkistä teksteistä! :D Ikävää että sulle on tullut tollasia kielteisiä kommentteja. Mä oon aika vähän somessa, en omista esim. Instagramia, vaikka monet ikäiseni käyttävät monia sovelluksia (olen 27-vuotias). Mut jos joku juttu ei tunnu omalta niin musta siellä ei ole pakko olla vaan koska "muutkin on" :) Facebookissa jotkut samat ihmiset kommentoivat lähes kaikkeen jotain ironista, mutta en kehtaa poistaa kavereista kun ovat esim. sukulaisteni puolisoita :/ Muuten, todella hienoja kuvia tässä postauksessa, ihanaa että oot päässyt jälleen Macon kanssa hyppäämään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mahtavaa kuulla, että pidit! Tykkään kirjoittaa pitkästi, mutta tiedostan sen, että harva jaksaa lukea :D

      Onpa ikävää, kun oot joutunut tuollaisen kommentoinnin kohteeksi. Toivottavasti he tajuavat lopettaa :/

      Kivaa alkavaa kesää sulle <3

      Poista
  9. Vihaajat vihaa aina. Älä anna muiden negatiivisten kommenttien lannistaa liikaa, sillä niiltä ei voi somessa näkyvänä ihmisenä välttyä. Mikäli käyt lukemassa kommentteja, joita sinusta kirjoitetaan eri sivustoilla, se on loputon kehä; ihan varmasti niitä sieltä löytyy, ja ne pahoittavat mielen. On varmasti pirun vaikeaa, mutta koita nousta niiden yläpuolelle; parhaiten se onnistuu sillä, kun ei käy ollenkaan lukemassa noita kyseenalaisia foorumeja. Ihmiset tekevät siellä tulkintoja tietämättä asioiden todellista laitaa, antaa ihmisten räpättää siellä omiaan. Tsemppiä, voimia, ja muista; ihmiset eivät arvostele somessa sinänsä sinua, että somen perusteella he eivät sinua tunne; arvostelut kohdistuvat mielikuviin, joiden muodostumiseen on hyvin vaikeaa vaikuttaa somessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot aivan oikeassa kyllä! Se on juuri niin, että somen perusteellahan se kuva muodostetaan ja sitä voi sitten arvostella, ei välttämättä sitä ihmistä siellä takana. Vaikka miten yrittää olla aito ja antaa itsestään mahdollisimman avoimen kuvan.

      Ihanaa kesän alkua sulle :)

      Poista
  10. En ihmettele että jotkut tosiaan saa susta erilaisen kuvan somen välityksellä. Videoilla usein kerrot että olet nukkunut vähän, et ole ehtinyt syömään koko päivänä kiireiden vuoksi ja et voi syödä tuota ja tuota koska herkkulakko. Ja välillä sun urheilusta saa sellaisen kuvan että pakkomielle on. Ymmärrän sen ettei sun elämä ehkä oo sellaista aina kuin videoilla mutta ymmärrä säkin se että sun tekemien videoiden perusteella ihmiset saa susta sen kuvan. Mutta tykkään silti sun videoista. Hyvää kesää ja kivoja kisoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä tämän kommentin kanssa. Esimerkiksi sun instastory on aikalailla 90 % nimenomaan unen vähyyden, syömisten unohtamisen/vähyyden, ylitöiden, herkkulakon ja useamman päivittäisen treenin korostusta. Kyllä siinä moni, varsinkin empatialla varustettu, ihminen saattaa ns. huolestua sun puolesta. Ja se ei ole mitään vihaa, katkeruutta tai kateutta vaan puhdas huoli toisen ihmisen hyvinvoinnista. Ja monesti, kun joku mainitsee syömishäiriön, sun puheet muuttuu hyvin selitteleviksi ja "kattokaa ku syön näin paljon", mikä on suhteellisen tyypillistä syömishäiriöisille. Totta kai olisi tosi ihanaa jos et olisi sairastunut tai sairastumassa, mutta aika paljon merkkejä on ilmassa. Itsekin syömishäiriötä sairastavana sen tunnistaa usein helposti, enkä selkeästi ole myöskään ainoa joka tuohon asiaan on kiinnittänyt huomiota.

      Toki moni on sokea omalle elämälleen, kun se on sitä "tuttua ja turvallista"...

      Poista
    2. Ymmärrän hyvin, miksi näin toiset voivat ajatella, mutta onneksi kenenkään ei tarvitse oikeasti olla huolissaan. Toki pitää olla iloinen siitä, että selvästi jotkut ihmiset haluavat tsempata tyylillä tai toisella. Voin kuitenkin hyvällä omallatunnolla luvata, ettei tarvetta tälle omalla kohdallani ole jaksamisen/syömisen/muun vastaavan suhteen. Mulla on maailman ihanin sosiaalinen verkosto, joka tarpeen mukaan kyllä auttaisi ja sanookin, jos joku asia painaa mieltä. Tätä ei tietysti välttämättä ole kaikilla, mutta olen siitä kiitollisessa asemassa, että ympärillä on (oikeassa elämässä) valtavasti ihmisiä, jotka välittävät. :)

      Helposti tässä sisällöntuottajan puolelta katsottuna unohtuu, ettei somen kautta tosiaan välity kuin se pienenpieni osa siitä arjesta, ja moni tulkitsee sitä itse sitten haluamallaan tavalla. Helposti se tapa tuppaa olemaan se, mikä omasta arjesta heijastuu. Esim. juurikin kaikki burnoutissa olevat tulkitsevat, että kaikilla "kiireisillä" on burnout tai syömishäiriötä sairastavat ajattelevat, että jollakin on syystä x syömishäiriö myös. Ja niinhän se menee, että ihminen tulkitsee tilanteet hänelle tutulla tavalla. Jotenkin sitä pitää "itsestäänselvyytenä", että kokonaisuutta osaisi tulkita kriittisemmin. En ehkä pue sanoiksi tätä oikein, mutta toivottavasti ymmärsitte pointtini :)

      Missään nimessä en väitä, että tällaisten asioiden kommentointi olisi kateutta tai katkeruutta. Enemmänkin se on ehkä sitä, ettei toisen elämästä tietenkään voi saada somen kautta täydellistä kuvaa. Ja siksi se on varmasti ihan suotavaa tulkita omalla tavallaan. Väkisinkin sitä toki miettii, että haluaako someen jakaa jatkossa omasta elämästään miten paljon, vai keskittyykö puhtaasti hevosjuttuihin jne. Kun ei tietysti halua jakaa muille sellaista mielikuvaa, että omassa elämässä olisi joku asia hullusti, vaikka todellisuudessa tilanne on päinvastainen.

      Hieman haastan toisen kommentoijan väitettä siitä, että instastory koostuisi 90 % mainituista kohdista. Väitän, että nämä ovat jääneet vain mieleesi juuri ed. mainittujen seikkojen (heijastus omaan arkeen) takia. Voisin tästä tehdä ihan laskelman vaikkapa 3kk ajalta, jos jossain välissä on aikaa paneutua asiaan. Ihan siis mielenkiinnosta itsekin, kun asiaa miettii!

      Ihanaa kesää myös teille ja kiitokset kommenteista :)

      Poista
    3. Heips! Tulin vielä lisäämään, kun tosiaan kiinnosti tuo statistiikka :)

      Toukokuussa oon julkaissut 148 instastorya (huh, mikä määrä!) ja näistä yhdessä oon maininnut pitkän työpäivän, yhdessä laittanut aamulla kyselyn "minne matka" kellonajan kanssa (05:50), yhdessä tallilta kuvan "tallil eka tallil vika" 22:15-tarran kanssa ja yhdessä (eilen julkaistussa) kertonut työnurkkauksen valosta vaille 22. Tässä kaikki, mitkä voisivat viitata pitkiin päiviin. En siis yhdessäkään ole valittanut pitkästä päivästä. Näitä siis yhteensä 4kpl.

      Toukokuussa oon julkaissut nolla sali-/treenikuvaa tai -videota, vaikka oon käynyt liikkumassa normaaliin tapaan salilla ja ulkona muuten. Yhtään ei ole ollut herkkulakosta, sen sijaan kuvia on ollut useampiakin herkuista ja paljon muusta ruoasta. Syömisestä/sen unohtamisesta ei yhtään julkaisua. Unenpuutteesta ei kuvissa ollut yhtään mainintaa, videoista en nopealla vilkaisulla löytänyt, mutta en toki uskalla mennä lupaamaan.

      Mutta summa summarum, uskallan väittää tuon väitteesi olevan hieman liitoiteltu tässä kohden :)

      Poista
    4. Olen ensimmäinen ano ja voin todeta että mulla ei ole mitään noista ongelmista itse joten ei heijastu omasta arjesta.

      Poista
    5. Hieno kuulla, tuollaiset sairaudet olisivat varmasti tosi ikävä kenen tahansa elämään :(

      Poista
  11. Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)

    VastaaPoista
  12. Kyllähän tekemisessäsi on aistittava hurja suorittamisen eetos, joka on nykymaailmassa toivottavaa, koska suorittava ihminen tuottaa ja on näin "hyödyllinen" yhteiskunnalle. Hyödyllinen lainausmerkeissä siksi, että on arvoista riippuvaista minkä kukakin kokee hyödylliseksi. Me edustamme poliittisesti täysin erilaisia arvopohjia, ja se, miksi sinun toimintasi voi olla minun silmissäni korostunutta johtuu siitä, että kapitalismiin pohjautuva yhteiskunta palkitsee suorittamisesta, kasvusta ja siitä että ihminen tuottaa ja kuluttaa mahdollisimman paljon yhteiskunnan hyödykkeitä. Omat arvoni perustuvat hidastamiseen ja kulutuksen vähentämiseen. Lähes massiivisista poliittisista eroista huolimatta olen lukenut blogiasi jo kauan, pitkät analyyttiset tekstit ovat mieleeni ja sellaisia hevosblogeja ei liiaksi ole. Itselläni ei ole mahdollisuutta harrastaa ratsastusta tällä hetkellä, mutta erilaisten hevosten kanssa puuhailen onneksi noin muuten ja on viihdyttävää kun ratsastusmaailmaan voi uppoutua vaikka blogien ja youtuben kautta. Diagnoosien lateleminen netissä ei kyllä palvele mitään tarkoitusta ja sen luulisi aikuisten ihmisten ymmärtävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana kommentti, iso kiitos tästä! Ymmärrän erittäin hyvin kantasi ja ihailen sitä, miten hyvin pystyt analysoimaan asiaa ja erilaisia näkemyksiä. Tällaista juuri toivoisin maailmaan enemmän! :)

      Allekirjoitan täysin myös nuo ajatuksesi siitä, että yhteiskunta pyörii pitkälti kapitalismin ympärillä. Arvopohjia on erilaisia ja se on rikkaus, sillä jokainen voi oppia muilta uutta. Uskon, että iän myötä myös mun ajatusmaailma ja arvopohja pehmentyy ja lajaenee, kun opin katsomaan maailmaa entistä laajempien linssien läpi. Toisaalta perheessäni on edustettuna "ääripäitä" niin ihmis- kuin tulosorientoituneiden tyyppien osalta. Miellän kuuluvani vielä tähän jälkimmäiseen, mutta se ei tarkoita, ettenkö joskus oppisi kohtaamaan maailmaa myös toisella ajatusmallilla.

      Mielenkiintoinen keskustelu! Ja ihan mahtavaa, että blogiani on ollut mukava seurata erilaisista arvoista huolimatta. Se, jos jokin kertoo mielestäni juuri sinun henkisestä kypsyydestä ja kyvystä eritellä asioita, jollainen itsekin haluan joskus olla :)

      Ihanaa kesää sulle!

      Poista
  13. Totuushan on, että monen ihmisen medialukutaito on hyvin heikko. Sellainen ihminen helposti unohtaa tai ei ehkä alunperinkään ymmärrä, että esimerkiksi blogin tai Instagramin kuvien tarkoitus ei yleensä ole esittää arkea kaikkine puolineen, vaan sisältö valikoidaan sen mukaan, millaisia kuvia pidetään kauniina tai kivoina ja millaisista jutuista lukijoiden oletetaan kiinnostuvan. Puutteellisesti mediaa ja eri tekstilajien tarkoituksia ja tavoitteita ymmärtävä suutahtaa, jos julkaiset kolme estevalmennuskuvaa peräkkäin, koska hän näkee niissä vain sen, että hyppyytät hevosta kohtuuttomasti tai mitä typerää ikinä näkeekään. Kootussa ravissa -blogin kirjoittaja sai taas joskus ripitystä siitä, että ratsastaa vain kangilla, koska kankikuvia oli viime aikoina tullut useampi - eikä ole vaikea arvata, oliko totuus kuitenkaan tämä.

    Kuten muissa viesteissä on uumoiltu, kyse on puutteellisen lukutaidon ja ymmärryksen lisäksi aivan varmasti kateudesta. Kaikki voivat haaveilla mielenkiintoisen alan opiskelusta, hyvästä hevosesta, laadukkaasta tallipaikasta, suositusta blogista, kauniista ulkonäöstä ja reippaasta elämänasenteesta, mutta kaikille niitä ei ole joko sattuman tai omien valintojen vuoksi järjestynyt. Ei ole helppo vain olla välittämättä ilkeistä kommenteista, enkä itsekään siihen pystyisi, mutta niiden välitön poistaminen ja vastaamatta jättäminen voi oikeasti auttaa.

    Mukavaa kesää Macon kanssa!

    T. Lukion äidinkielen ope, joka yrittää pala palalta parantaa nuorisomme medialukutaitoa

    kuolaintuella.blogspot.fi

    VastaaPoista
  14. En ole koskaan kommentoinut mitään negatiivista, mutta voin ajatuksen tasolla myöntää olleeni kateellinen sinulle. Erilaiset "täydelliset" ihmiset, joita ympärillä oikeassakin elämässä tapaa saavat helposti tuntemaan itsensä saamattomaksi. Nämä täydelliset henkilöt vaikuttavat menestyvän jokaisella elämänalueellaan, samaan aikaan kun itse tuntee olonsa jyrän alle jääneeksi tehtyään kymmenesosan samasta työmäärästä.

    Ymmärrän, että nykyinen yhteiskunta tekee tällaisen vertailun erittäin helpoksi: erityislaatuisia ihmisiä nostetaan esille ja somen kanavia käytetään henkilökohtaisina promootioina. Esimerkiksi joka kevät ylioppilaskirjoitusten aikaan uutisoidaan niistä kahdeksan laudaturin henkilöistä, jotka muistavat aina kommentoida urakan olleen vaivaton ja helppo. En väitä, etteikö someen laitettaisi totuudenmukaisia julkaisuja, mutta ei kukaan halua suurimpia epäonnistumisiaan maailmalle kuuluttaa, joten rajoitetusta kuvasta muodostuu kiiltokuvamainen.

    Iän ja koulutuksen myötä olen oppinut tiedostamaan taipumusta vertailuun ja pyrin muistuttamaan itselleni, ettei kukaan oikeasti täysin käsitä toisen elämäntilannetta ja tapaukset eivät siksi ole vertailukelpoisia. Halusin kirjoittaa tämän kertoakseni, etteivät kaikki kateelliset ole pahan olonsa sokaisemia, vaan ihan tavallisia ihmisiä.

    Suuret kiitokset, että julkaiset blogissasi tällaisia analyyttisia postauksiasi niin hevosaiheista kuin mielipiteistäsi. Ne ovat mielestäni blogisi ehdoton jalokivi!

    VastaaPoista
  15. Sua on tosi kiva seurata täälä somessa. Sulta saa motivaatiota urheiluun ja muutenki elämää. :) En ymmärrä miks ihmiset puhuu pahaa!

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat