#739: Hyppyjä, loikkia ja ääniraidallista videota

Pitkästä aikaa täällä taas, tällä kertaa yökukkujana! Kellohan on siis kohta puoli kolme yöllä ja viimeistelin juuri yhden esseeni, joka käsitteli rahoitusalan ylemmän johdon palkitsemisjärjestelmiä. Mielenkiintoista, vaikka tähän aikaan vuorokaudesta ei ehkä enää niin kovin inspiroivaa.. Pakko oli tulla päivittelemään juttuja vielä tänne bloginkin puolelle, vaikka herätys on kuudelta töihin lähtöä ajatellen. Nuorena sitä jaksaa, eikö se niin mene.

Meillä Champin kanssa arki rullaa ihan loistavasti! Mulla olisi ihan kauheasti inspiraatiota kertoa kaikesta, sillä tällä viikolla olen päässyt taas uusiin ahaa-elämyksiin kouluvalmennuksissa ja kaiken lisäksi saanut hypätä itse Champilla. Viikkoon on mahtunut paljon myös ei-hevosaiheisia juttuja, kun olemme esimerkiksi viettäneet isommalla porukalla pienen irtioton arjesta mökkeillen vuokramökissä keskellä viikkoa. Kauheasti aikaa vie myös nykyiset kesäopintoni, kun joudun olemaan yliopistolla kolmesti viikossa niin, että kulutan niinä päivinä aikani kello kolmesta kello yhdeksään Helsingissä, eikä aamuisin jää aikaa muuhun kuin talleiluun. Tai töihin, sillä sielläkin on käytävä! Mutta hei, juhannuksena pääsen pitkälle lomalle - se tosin tarkoittaa, että rahaa ei tule mistään. Apua!

Kuva perjantain hyppyjen jälkeen. Ihana kolmikko: rakas ystävä, rakas hevonen ja onnellinen minä!

Hyvien säiden ansiosta tätä on tullut harrastettua useamminkin :)

Se joka sanoi, ettei lenkkeily ole mukavaa, ei ole herännyt aamulenkille! Tässä mä olin juoksemassa jo 04:55 :D

Ei murehdita kesää ja kärpäsiä, vaan nautitaan tästä hetkestä. Palataan ajassa sen verran taaksepäin, että kurkistetaan viime viikon keskiviikkoon, jolloin kävimme jälleen Champin kanssa Pyryn luona Jokelassa. Kyseessähän oli toinen kerta, kun Champ pääsi tuonne hypättäväksi: edellinen kerta oli ollut juurikin viikkoa aikaisemmin. Toivon, että nyt toisella kerralla hevonen olisi rutkasti rennompi jo heti alusta alkaen, eikä jännittäisi vierasta kuskia, uutta paikkaa tai mitään muutakaan tuulen suunnasta ruohonkorsien asentoon. Välillä nimittäin tuntuu siltä, että noiden hevosten sielunmaailma voi romahtaa täysin mitä kummallisimmista syistä. En liene ajatusteni kanssa täysin yksin?

Tätä hyppykertaa edeltävällä kerralla teimme niin, että toinen mukanamme ollut hevonen sai hypätä ensin, mutta nyt vaihdoimme hevosten paikkoja. Näin ollen Champ sai ensimmäisenä varusteet niskaansa ja pääsi astelemaan pelikentälle tarmokkaana omana itseään. Jo heti alusta asti olin paljon luottavaisemmalla mielellä, sillä ruuna vaikutti silmin nähden lungimmalta, eikä esimerkiksi kyttäillyt maasta käsin taluteltunakaan mitään esteitä. Kun Pyry verrytteli hevosta ja seurasin menoa maasta käsin, kiinnitin huomiota siihen, että hevonen tuntui liikkuvan hieman paremmin eteen juuri ajatuksen tasolla. Se siis ajatteli itse enemmän eteen, eikä ollut ihan niin voimakkaasti "eteenpäin potkittava", jos näin voisi asian ilmaista.

Linkki videoon (Pyry hyppää Champilla).

Meidän keskiviikon mökkijengiä. Hauska reissu!

Maanantaina oli vuorossa koulupäivä, joka alkoi lounastreffeillä serkun kanssa ja Sarinan pääsykokerupeaman jälkeisillä puistopullilla <3

Alkuverryttelyiden jälkeen Pyry pukikin huomioitani sanoiksi toteamalla, että Champ oli hieman paremman tuntuinen selkään. Olimme toki kiinnittäneet koko viikon ajan huomion juuri apujen oikeanlaiseen käyttöön ja reaktiivisuuteen kouluvalmentajani oppien asiosta, mutta uskon, että suurin osa paremmasta ratsastettavuudesta johtui siitä, ettei hevonen ollut niin jännittynyt. Yhdessä viikossa kun ei vielä kovinkaan suuria ihmeitä saada aikaan, vaikka ne kädet olivatkin hyvin alhaalla ja ratsastajalta vaadittiin niin paljon enemmän ajatusta tekemiseen.

Hyppäämisen kaksikko aloitti jälleen ihan pienillä esteillä, jonka jälkeen nostimme puomeja vähitellen ylemmäs. Tälläkään kertaa Pyry ei halunnut nostaa esteitä juuri 110cm korkeammaksi, sillä hän totesi, että Champ kyllä hyppää ne sitten, kun sille on tarve. Järkevää on pitää esteet maltillisen korkuisina ja tehdä useita toistoja, jotta ruuna rentoutuu ja tajuaa homman idean. Edelleenkin kaksikon meno näytti niin kovin vaivattomalta ja helpolta, että sitä olisi voinut katsella vaikka maailman tappiin asti. En pysty ymmärtämään, miten jotkut ihmiset vain löytävät ne nappulat hevosista ja saavat ne toimimaan niin, että tekemisestä tulee heti rentoa, helppoa ja sujuvaa. Siinä sitä tavoiteltavaa kerrakseen!

Linkki videoon (ääniraidallinen video puomi- ja kavalettitunnista).

Loppuun vielä kuva kakusta, jonka leivoin. Tai no, koristelin, koska valmispohjat korvasivat itse tehdyn taikinan ajanpuutteen vuoksi. Mutta ainakin marjoja riitti :D Ja pahoittelut näistä ei-hevosaiheisista kuvista, toivottavasti kestätte tämän kerran!

Tällä viikolla emme päässeet Jokelaan, sillä en saanut kyytejäni järjestettyä sopiviksi. Sovimme siis jatkavamme hyppyhommia ensi viikolla, jolloin katsotaan tilannetta jälleen uudelleen. Tässä välissä sain itse kavuta hevosen selkään esteiden ylittämistä ajatellen, josta on tulossa juttua todennäköisesti sunnuntaina lisää: ihana ystäväni Milla nimittäin saapui paikalle auttamaan ja vähintään yhtä isona apuna toimi tallimme omistaja, joka jaksoi kuvata hyppyjä videolle. Voi että, miten ihana fiilis mulla olikaan hyppäämisen jälkeen! Olin auttamattomasti jännittänyt, etten osaisi tehdä siellä selässä enää mitään kaiken sen tauon ja muutoksien jälkeen, mutta lopulta hommaan löytyi joku järki. Näitä pohdintoja on siis luvassa enemmän myöhemmin, mutta sanottakoon, ettei toivo ole vielä täysin menetetty ;)

Sain myös vihdoin aikaiseksi editoida ääniraidallisen videon toukokuun ensimmäisinä päivinä olleesta estevalmennuksesta, jossa keskityimme menemään pelkästään puomeja ja kavaletteja. En halua kertoa tuosta tunnista sen enempää tämän postauksen yhteydessä, sillä tästä venyisi muuten ihan kamalan pitkä ja toisaalta tuo videon ääniraita selittää aika hyvin sen, mitä haluan siitä tunnista sanoa. Oli hauska katsoa omaa ratsastusta näin miltei kuukauden jälkeen, sillä nyt vasta huomasin, miten isoja muutoksia olemme tässä välissä koittaneet ratsastukseeni saada aikaiseksi. Eihän tuo meno, varsinkaan sileällä, niin kamalalta ole tuolloinkaan näyttänyt, mutta onhan se niin hirveän erilaista nykyään. Suurin ero lähtee juurikin noista käsistä, jotka eivät todellakaan ole enää samassa paikassa kuin videolla. 

Viikonloppu tulee kulumaan paitsi töissä, myös tallilla ja JVG:n areenakeikalla. En malta odottaa! Sunnuntaina pääsemme vihdoin kuvaamaan kunnon kuvauksia tallilla, kun kaverini Salla saapuu paikalle uhraamaan omaa aikaansa linssin taakse. Alkuviikosta täällä blogissakin lienee siis jälleen uusia, asteen verran kesäisempiä kuvia yhdestä jos toisestakin tilanteesta. Ja hei, mäkin sain nyt tuon monta kuukautta mukana roikkuneen esseen pois alta, joten siltäkin osin olen jälleen hieman lähempänä vapautta opiskelusta. Ei pitäne vielä huokaista, sillä edessä on vielä monta viikkoa akateemista ruotsia ja ties mitä luentosarjoja maailmanpolitiikasta.. No, ensi syksynä sitten rennommin kohti maisteriopintoja :)