torstai 31. heinäkuuta 2014

#387: Toivepostaus: ratsastusvarusteeni

Sain vihdoin aikaiseksi kuvata ratsastusvarusteeni tätä paljon toivottua postausta varten. Nyt on siis luvassa varustepostaus omista ratsastustarvikkeistani, sillä olette toivoneet sitä todella paljon! Champin varusteista tein postauksen reilu vuosi sitten, tosin monet varusteista ovat muuttuneet ja paljon on tullut siitä lisää.
 
En alkanut penkomaan kaikkia kaappejani, joten tähän tuli esille vain ne varusteet ja vaatteet, joita käytän aktiivisemmin ja eniten, niin sanotusti "jokapäiväisessä" tallielämässä. En myöskään ottanut kuviin kymmeniä normaaleja toppeja tai shortseja, joita tulee käytettyä tallilla lähes päivittäin. Mutta ehkä tämä on siis sellainen pieni pintaraapaisu siihen, mitä puen yleensä päälleni. Suurin osa kamppeista on kertynyt kaappeihin jo monia vuosia sitten, sillä viimeksi olen ostanut jotain tallikampetta melkein vuosi sitten! Mitään uutta ja hienoa ei siis ole luvassa ;)
 

Ensimmäisenä ratsastushousut! Mulla on kaiken kaikkiaan vieläkin varmaan kymmenet ratsastushousut, joista jalkaan mahtuu ehkä puolet ja käytössä ovat nämä kolmet. Vanhimpina näistä nuo ruskeat Esperadonit, joissa on timanttikuolain pienenä yksityiskohtana taskun reunassa. Ne olivat tummanruskeat, mutta ollessani Hollannissa vuoden 2012 kesällä hävisi niistä auringonvalon takia värit melkein kokonaan.. Nykyään käytänkin niitä lähinnä talvisin, sillä en halua venyttää muita housujani.
 
Kun olin palannut Hollannista ja totesin nuo Esperadonit pilalle menneiksi, ostin Euro-Starin aivan ihanat tummansiniset housut Hipposportista. Rakastan yli kaiken noita housun yksityiskohtia, joita näkee paremmin oikeanpuoleisessa kuvassa. Vuosien saatossa näistäkin on kulunut vähän väriä pois auringon haalistaessa, mutta ehdottomasti suosikkihousuni edelleen.
 
Viimeisenä ja uusimpana ovat Horse Comfortin blingbling-taskuiset housut, joita rakastan ja yritän siksi säästellä niitä enimmältä tallikäytöltä. Niissä on vielä väritkin pysyneet ja timantit kiinni! Sain housut sponsorituotteena Veljekset Wahlstenilta. Housuissa on hauskaa myös nuo valkoiset saumat. Kaikki ratsastushousuni ovat muuten kokopaikkaisia ja molemmissa tummansinisissä on venyvät lahkeet, ei siis tarroja.
 
 
Tässä kuvassa näätte suurimman osan ratsastuspaidoistani. Toki käytän paljon ihan normaaleja toppeja tai neuleita, joita saa esimerkiksi H&M:stä, niistä esimerkkeinä nuo turkoosi ja vaaleansininen kauluspaita. En käytä oikeastaan ollenkaan ratsastaessa normaaleja t-paitoja, vaan aina kauluksellisia t-paitoja tai toppeja.
 
Uusi rakkauteni on ehdottomasti tuo Mountain Horsen tummansininen kauluspaita, jossa on seuramme ImRan logo. Nuo kultaiset napit ja kauluksen lilat yksityiskohdat ovat niin kivat! Kovassa käytössä on myös punainen Kingslandin kauluspaita sekä vähän viileämmillä keleillä tuo harmaa 3/4-osahihainen Kingslandin paita.
 
Viileämmillä säillä ja esimerkiksi talvella käytän paljon neuleita, joista tässä esimerkkinä on tummansininen B-Vertigon neule. Siinä on selässä hauska kuvio, mikä ei nyt valitettavasti tallentunut kuvaan.
 
 
Haha, tässä näkyy ehkä puolet kaikista saapassukistani, joita on kerääntynyt vuosien varrella kaappeihin enemmän kuin laki sallii! Tosin ne myös hajoavat ihan älyttömän herkästi, joten kaipa niitä on hyvä olla varalla. Mulla on tosiaan varmaan 20 paria Kingslandin erivärisiä saapassukkia: vaalenapunaisia, tummanruskeita, mustia, tummansinisiä, vaaleansinisiä.. Nyt olen ostanut yhdet (ja saanut yhdet) Spooksin tummansiniset saapassukat, joista olen tykännyt myös paljon. Ne ovat tosin lähes yhtä ohuita kuin KL:n vastaavat ja hajoavat siksi myös herkästi. Talvella käytän noita Esperadonin blingbling-sukkia, jotka ovat vähän paksummat.
 
Ratsastaessa on pakko olla päällä vyö! Ei siksi, että housut pysyisivät jalassa, vaan siksi, että se näyttää kivalta. Materialismia parhaimmillaan, heh.. Mulla on kaksi vyötä, joista käytän pääosin vain toista eli tuota ruskeaa nahkaista. Ostin sen vuoden 2011 loppupuolella Pariisista ollessani katsomassa kansainvälistä esteratsastuskilpailua Gucci Mastersia, joten sen merkistä mulla ei ole mitään tietoa. Toinen vyö on Hööksin blingbling-vyö, jonka ostin aivan liian isoja ja olenkin joutunut tekemään siihen lisää reikiä niin, ettei se näytä oikein kivalta päällä.
 
Kesäisin käytän silloin tällöin lippistä, joka on tallilla tuo Kingslandin versio. Hanskat kuuluisivat myös tähän kuvaan, mutta ne ovat todistetusti kaikki hävinneet ja siksi en myöskään hansoja pidä. Mulla on ollut yhteensä ehkä 15 kappaletta erilaisia Roecklin hanskoja: ruskeat ihanat swarovski-hanskat, kasoittain tavallisia kesä- ja talvihanskoja eri väreissä sekä sellaisia superkesäisiä tuuletushanskoja. Kaikki kadonneet, hups. Muita hanskoja kuin Roeckleja en oikein suostu pitämään, sillä ne ovat ehkä parhaimmat hanskat, jotka tiedän.
 
 
En käytä tallilla juuri koskaan huppareita, mutta fleecejä senkin edestä. Mulla oli yksi tummansininen Kingslandin fleece, joka oli kokoa S ja aivan liian iso mulle, joten annoin sen nelisen vuotta sitten äidille ja vaihtokaupassa sain sitten tuon valkoisen vastaavanlaisen kaksi kokoa pienempänä. Siinä on aika iso logo selässä, joka on samaa materiaalia kuin kyynärtaipeiden paikat.
 
Toinen fleeceni on pari vuotta sitten HIHS:istä hankittu pörröinen Kingslandin fleece, joka on tummansininen (vaikka näyttää kuvassa mustalta) ja siinä on myös nuo kyynärtaipeiden paikat. Tämä on ollut todella kovassa käytössä ja nyt siitä on alkanut vetoketju sanomaan itsensä irti, pitäisi kai vaihdattaa uusi ennen kuin se hajoaa kokonaan.
 
Tuo ruskea Horse Comfortin fleece on sponsorituotteena saatu Veljekset Wahlstenilta ja siinä lukee selässä blogini osoite, etupuolella oma nimeni. Tämä on enemmänkin ohut liivi, sillä siinä ei ole hihoja eikä huppua. Hyvä siis esimerkiksi talvella kaikkien muiden kerrosten väliin!
 
Käytän talvella todella paljon pipoja ja mulla onkin niitä kaksi, jotka molemmat ovat Kingslandin yli kolme vuotta vanhoja malleja. Toinen on tuo kuvassa näkyvä beige ja toinen sitten sellainen valkoinen, jossa on eräänlaista punosta.
 
 
Tuulitakkeja mulla löytyy useampi, mutta niitä en kuvannut tähän. Eniten käytössä on nimittäin tuo ratsastuskuvassa näkyvä Kingslandin tummansininen tuulitakki, jonka sain ollessani töissä Stephex Stablesilla Belgiassa. Takissa onkin kolme eri tekstiä Stephexin logoilla: selässä, hihassa ja edessä. Tämä takki on kokenut paljon, siinä on esimerkiksi maaliläikkiä.. (ja kuvassa näkyy muuten todistetusti yhdet Roecklin hanskat!)
 
Toinen eniten käytössä oleva tuulitakki on tuo musta Horzen takki, jonka sain ollessani töissä Hevoset Stadikalla -tapahtumassa viime syksynä. Siinä on selässä tuollainen iso mainoslogo, mutta takkina se on todella kiva välikausitakki.
 
Tummansininen Horse Comfortin takki oman blogini osoitteella ja nimelläni on saatu sponsorituotteena Veljekset Wahlstenilta ja se onkin ollut kovassa käytössä keväällä. Näin kesäisin se on hieman liian kuuma, sillä siinä on pieni vuori. Sopii siis hyvin syksylle ja keväälle! Tuo sadetakki on sitten sadesäitä varten ja merkiltään Kingsland.
 
 
Talviratsastustakeista ja -liiveistä onkin sitten valinnanvaraa! Vanhoina mulla ovat nuo Kingslandin ruskeanharmaa talvitakki ja ruskea untuvaliivi, jotka ovat olleet kovalla käytöllä ja kestäneet menoa hyvin. Tosin untuvaliivien huono puoli alkaa näkyä tuossa liivissä sen verran, että osa materiaalista on painunut ihan kasaan, eikä palaudu enää täysin normaaliksi edes asianmukaisen pesun ja kuivauksen jälkeen. Ja ratsastuskuvassa näkyy myös yhdet ruskeat Roecklin hanskat, jotka katosivat jo joskus vuosi sitten. Katoava luonnonvara!
 
Viime vuoden HIHSistä ostin sitten uudet talvivaatteet, nimittäin Spooksin "untuvatakin" ja "untuvaliivin". En tiedä mitä materiaalia nuo ovat oikeasti, mutta älyttömän lämpimät päällä ja näyttävät mielestäni todella kivoilta. Rakastan tuota sisäpuolen vaaleanpunaista kuosia ja Spooksin logoja.
 
 
Kisatakkeja mulla on kaksi: yksi musta ja yksi tummansininen, joka näyttää tuossa kuvassa jostain syystä aika vaalealta. Mustaa kisatakkia käytin aikoinaan aluekoulukisoissa ja se onkin enemmän koulukisatyyppinen, sillä siinä on pidempi reuna. Merkiltään se on joku Horzen oma malli, tarkemmin en muista.
 
Tummansinisen takin ostin Hööksiltä viime kesänä, sillä olin himoinnut sitä jo vaikka miten kauan. Olisin toki halunnut aidon Spooksin takin valkoisine taskunreunuksineen, mutta koska rahaa ei ollut, ostin sitten halvemman version, joka näyttää kuitenkin lähes yhtä kivalta päällä. Pienenä yksityiskohtana takissa on nappien keskellä olevat "timantit".
 
 
Kisahousuja mulla on myös kaksi, sillä viikonloppukisoissa voi käydä köpelösti ja housut likaantua kesken viikonlopun. Ensimmäisenä ovat Horzen normaalit valkoiset housut, joissa on venyvät lahkeensuut ja kokopaikat. Uudempana hankintana on viime vuonna ostetut Horse Comfortin valkoiset blingbling-housut, jotka ovat ihan identtiset omistamieni tummansinisten kanssa.
 
Muita kisavermeitäni ovat valkoiset hanskat, jotka olen tuunannut swarovski-kristalleilla ja joista puolet irtosi pesukoneessa.. Tuo oli sitä aikaa, kun tilasin swarovskeja netistä ja liimasin niitä ihan jokaiseen hevostavaraani kypäristä raippoihin. Koulukisoissa pidin myös aikoinaan tuota nutturahässäkkää, mitä en laittaisi estekisoihin päähäni mistään hinnasta. Jos mulla olisi isompi kypärä, tunkisin hiukseni kypärän alle niin, ettei niitä näkyisi ollenkaan. Toistaiseksi joudun kuitenkin tyytymään tavalliseen poninhäntään.
 
 
Kisapaitoja omistan tällä hetkellä kolme kappaletta, sillä myin pieneksi jääneen Kingslandin kaverilleni. Vanhimapana näistä on tuo Pikeurin vaaleanpunainen paita, jossa on blingbling-logo ja timanttinapit. Kiva paita, joka on ollut ahkerasti päällä kisoissa viime vuonna.
 
Keväällä ostin vihdoin kauan haaveilemani Animon punaisen kisapaidan, jollaisen olen halunnut varmaan kohta kaksi vuotta. Siinä on nappien sijaan vetoketju, jota reunustaa glitterinauhat. Logon päällä on swarovski-kristalleista tehty kuvio, joka kimaltelee aika ihanasti auringossa. En kyllä ihan tiedä tästä väristä, sillä kaikki Champin huovat ja loimet ovat ruskeita tai sinisiä, mutta onhan se ihan kiva piristys.
 
Muutama viikko sitten hankin Riihimäen aluekisoista alennusmyynnistä Spooksin tummansinisen kisapaidan, josta olen myös haaveillut pitkään. Tykästyin aikanaan tuohon röyhelökuosiin ja helminappeihin, joten pitihän tämä paita ottaa mukaan, kun halvalla sai. Nyt en kyllä tarvitse enää yhtään kisapaitaa, sillä kolmella pärjään hyvin vaikka pitkänkin viikonlopun!
 
 
Tämän kuvan yhteyteen kuuluisivat myös saappaat ja kengät, mutten niitä tallilta viitsinyt tätä varten hakea. Ratsastan kesäisin Mountain Horsen ihanan kevyillä ja siroilla kengillä, joissa on sekä vetoketju että nauhat, sekä Parlantin chapseilla. Talvella taas käytössäni on Mountain Horsen Supreme High Rider -saappaat. Kannuksina toimivat Sprengerin kumipäällysteiset 20mm tylppäpäiset kannukset (estekäytössä) sekä jostain joskus ostetut pidemmät rissakannukset (sileällä työskennellessä).
 
Kypärinä mulla on kaksi Charles Owenin Wellington Professionalia, molemmat mustia ja saman kokoisia. Tämä kuvassa näkyvä on vanhempi ja en oikeastaan juuri koskaan käytä sitä, se lojuu tarpeettomana kaapissa odottaen jotain huonompaa keliä tai todella pölisevää kenttää. Yritän siis vähän säästellä sitä uudempaa niin, ettei se likaantuisi.
 
Tuo laukku on vanha koululaukkuni, jonka otin tallikäyttöön tultuani takaisin Belgiasta. Tapasimme tuolloin eräänä päivänä vuoden 2008 esteratsastuksen olympiavoittajan Eric Lamazen, kun hän tuli moikkaamaan Ninaa, ja fiksuna pyysinkin sitten nimmarin tuohon laukkuun. Siksi sitä ei voi enää "normaalissa arjessa" käyttää.. Kannan siinä yleensä kisamatkoilla eväitä ja kaikkea pientä tilpehööriä, kuten hevosen passin.
 
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
 
Tässä oli siis suurin osa normaaleista tallivaatteistani. Tulipas muuten pitkä, toivottavasti jaksoitte lukea alusta loppuun! Onko teillä joitakin samoja vaatteita tai varusteita? Mikä on teidän oma suosikkivarusteenne omista tavaroistanne/vaatteistanne?
Lue lisää

tiistai 29. heinäkuuta 2014

#386: Tiia ja Champ -videopostaus

Moni teistä onkin varmaan tietoinen, että Voitto Kotiin -blogin kirjoittaja Tiia kävi täällä luonani vierailulla viime viikon loppupuolella. Vaikka olettekin saattaneet lukea tästä jo Tiian blogista, kirjoitan silti oman postauksen myös tämän blogin puolelle. Olimme suunnitelleet tätä käyntiä jo varmaan vuoden verran, mutta koskaan emme saaneet aikatauluja sopimaan tai muuten hommaa etenemään. Käväisin itse viime kesänä Tiian luona ratsastamassa Voitolla, josta voi lukea lisää täältä. Nyt siis vihdoin vuorossa oli vastavuoroinen vierailu!
 
Tiia saapui junalla Tikkurilaan perjantai-iltapäivällä, josta hain hänet autolla ja suuntasimme Espooseen käymään yhdessä hevostarvikeliikkeessä. Päivä oli älyttömän lämmin ja elohopea kohosi melkein kolmeenkymmeneen asteeseen, joten meille saavuttuamme emme pitäneet mitään kiirettä tallille lähtemisen kanssa. Tiia joutuikin istumaan autossa vaikka kuinka paljon, kun kävimme noutamassa yhden automme korjauksesta ja suhasimme tallin ja kotini väliä useampaan otteeseen. Kerkesimme jopa käydä rannalla ottamassa aurinkoa reippaan tunnin verran ja söimme tietysti ratsastajille epäterveellisen tyypillisesti pitsaa ja herkkuja..
 

 
Illan vähän viiletessä päätimme sitten lähteä tallille, jossa hoidimme Champin normaalisti ja Tiia pääsi kokeilemaan sitä selästä käsin. Ratsastin itse ensin muutaman kierroksen ravia ja laukkaa, sillä edellisenä päivänä olimme olleet Hangon kisoissa hyppäämässä. En halunnut rasittaa hevosta liikaa, koska tarkoituksena oli pitää palautteleva päivä, joten ratsastus oli kokonaisuudessaan melko lyhytkestoinen. Tiia pääsi kuitenkin kokeilemaan ruunan kaikki askellajit ja ottamaan pari hyppyä. Hienosti meni kaikki ensimmäiseksi kerraksi! Tarkemmin kaikesta näättekin tuolta videolta :)
 
Tallilta kotiuduttuamme menimme melko pikaisesti nukkumaan, sillä aamulla oli luvassa aikainen herätys. Tai ainakin yritimme, sillä Susanna ja Oona lähettelivät whatsappissa häiriköiviä viestejä, jolloin nukkumisen aloittaminen oli hieman haastavaa.. Siispä seuraavana aamuna heräilimme (tai ainakin minä) melkoisessa koomassa - mutta eikun ylös, ulos ja Helsinkiin!
 
 
Meillä oli Helsingissä yhdeksältä sovittu kokous Hippolan tiimin kanssa. Olimme loisteliaasti vähän myöhässä, kun kävimme tekemässä Champin ruoat valmiiksi ennen lähtöä ja siinä kuluikin sitten oma aikansa. Kun kokous oli ohitse, käväisimme Susannan ja Tiian kanssa Starbuckissa ostamassa herkkuja lähtien sitten Tiian kanssa ajamaan kohti Kuopiota. Matka sujui oikein leppoisasti, tosin kiersimme Jyväskylän keskustan kautta mäkkärissä, koska kyllähän sitä pitää kerrankin läskeillä kunnolla..! Söin muuten tuolloin aamupalaksikin pitsaa. Hups!
 
Olimme vähän suunnitelleet, että olisin voinut ratsastaa Voitolla perille päästyämme. Lämpötila oli kuitenkin edelleen reippaasti yli 30 astetta, joten hautasimme ajatuksen ja lähdin ajelemaan kohti Polvijärveä ja mummolaani. Seuraavana päivänä ajoinkin sitten takaisin kotiin, joten kilometrejä ja tunteja tuli kyllä vietettyä tuona viikonloppuna autossa enemmän kuin laki sallii. Viimeinen lomaviikko tuli siis käytettyä matkustamiseen, mutta se ei haitannut yhtään.
 
Kokonaisuudessaan meillä oli mukavat kaksi päivää, toivottavasti saadaan jatkossakin järjestettyä jotakin tämän kaltaista toimintaa suuntaan tai toiseen :)
 

 
Lue lisää

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

#385: Sea Horse Week 2014

Tämän postauksen olisin halunnut tehdä jo heti torstaina, mutta aika ei ole ollut puolellani! Perjantaina Voitto kotiin -blogin Tiia tuli Etelä-Suomeen iltapäivällä ja lauantaina ajoimme Kuopioon, josta jatkoin matkaa Polvijärvelle. Tänään sunnuntaina ajan kotiin, joten tein tämän postauksen tässä yöllä valmiiksi. Mutta nyt itse postauksen aiheeseen, nimittäin torstain Sea Horse Weekiin eli Hangon kisoihin!

Kerroin edellisessä postauksessa, miten paljon Hangon kisat "jännittivät" itseäni etukäteen. Kisatauko oli itselläni pitkähkö ja tuona aikana se suurin saavutettu varmuus radoista oli kadonnut. Hanko olikin itselleni ikään kuin henkinen välietappi, jossa oli tarkoitus selvitä maaliin ja saada sitä kadonnutta varmuutta takaisin - tai näin itsestäni tuntui. Lähdimme matkaan jo aamuvarhaisella, sillä ensimmäinen starttini oli kahdentoista aikoihin ja meiltä ajomatkaa kertyi parisen tuntia.
 
Ensimmäiset viisi kuvaa on kuvannut Tiiti Talala & http://ratsastuskouluoppilaantarinat.blogspot.fi/, iso kiitos! Loput
kuvista ovat isäni ottamia. Jos jollakulla sattuu olemaan kameran kätköissä kuvia lisää, laittakaahan meiliä :)



 
 
Hangossa oli älyttömän kuuma sää, mittari kohosi aivan kolmenkymmenen asteen tienoille! Valmentajani Piude oli kisoissa stewardina, joten sain häneltä apua verryttelyssä. En siis tarvinnut itse stressata sen enempää siitä, millaista verryttelyä lähden tekemään: keventelin ja laukkasin rennosti muutamat kierrokset ja otin parit hypyt sekä okserille että pystylle. Champ oli pari ensimmäistä hyppyä vähän spooky, mutta teki sitten ihan hyviä hyppyjä ja tuntui hyvältä.

Mulle sattui pieni kömmähdys juuri ennen viimeistä verryttelypystyä: Champ pukitti laukannostossa niin voimakkaasti, että lensin koko kroppanin voimalla sen kaulalle. Nyrkkini osui suoraan peukalon "nivel" edellä rintalastaani ja luulin jo, että tipun. Kipu oli aivan älytön ja jouduin tekemään voltin ennen uutta lähestymistä, sillä silmissä pimeni hetkeksi. No, radalle toki mentiin! Veikkaan, että hiusmurtuma tuli rintalastaan, sillä syvään hengittäminen, ylävartalon kääntäminen ja vatsallaan makaaminen on edelleen tuskaista. Mulla on aiemminkin sattunut samanlainen haaveri, kun veljeni hyppäsi vahingossa päälleni trampoliinilla :D
 



 
Metrin rata itsessään ei ollut kovinkaan hyvä. Ratsastin ihan liian hitaassa tempossa ja paineistaen, enkä sallinut hevosen laukata tarpeeksi vapaasti. Nuo esteet ovat Champille niin pieniä, että sen pitää vain sallia laukata ja ne tulevat itsestään matkalla. Tuo liian kontrolloitu ratsastaminen kostautui sitten esteellä numero seitsemän, jossa Champ teki okserille talajalkavirheen ja puomi putosi: ratsastin ihan liikaa varmistellen esteelle, sillä takaraivossa kyti ajatus, että hevonen saattaisi kytätä estettä, koska siellä alla on vesimatto. Pudotuksen jälkeen "lopetin" ratsastamisen kokonaan ja kun siihen yhdistettiin edellisen esteen yliratsastaminen, jäi Champ tuijottamaan kahdeksatta estettä ja kielsi sille sitten jo kaukaa. Koska peli oli jo menetetty, rauhoituin tilanteen ja otin uuden lähestymisen ajatuksella, että maaliin oli päästävä. Kenkäisin hevosen uudella lähestymisellä pystystä yli ilman sen tarkempaa ratsastusta ja siksi hyppy tuli ihan lavoilleen, tuloksena puomi mukaan. No, maaliin päästiin ja ajatukset kohti seuraavaa luokkaa.

Sainkin siis ohjeeksi ratsastaa rennommin ja vähän pidemmällä ohjalla. Seuraava starttini oli vasta kahdeksan maissa, joten odottelua jäi todella pitkään! Viilentelimme hevosta kylmällä vedellä ja yritin välissä nukkua väsymystä pois autossa, mutta ilma oli niin tukahduttavan kuuma, ettei siitä tullut mitään. Ärsyttävää! No, kerrankin lämmintä, joten ei valiteta sen enempää. Auttelin myös vähän verryttelyssä muita työntekijöitä ja vaihdoin kuulumiset muutaman kaverini kanssa. Kahden särkylääkkeen voimalla pystyin myös olemaan niin, ettei rintalastan kipu haitannut menoa pahemmin.



110cm luokan verryttelyyn lähtiessä Champ oli ihan nuutunut, vaikka olin juottanut sille elektrolyytti-mellastivat vaikka kuinka ja yrittänyt viilentää sitä parhaani mukaan. Toki ymmärrettävää, että nuo lämpötilat painavat hevosen virkeyden päälle.. Verryttelyssä hain vain positiivista fiilistä ja vitsi, miten mageita hyppyjä saimmekaan! Piude totesikin, että tämä fiilis halutaan sinne radalle. Olin yhtä hymyä itse ja lähdin rennolla mielellä radalle.

Kun lähtömerkkini tuli, laittoi tuomaritorni tarkoituksella tai tarkoituksettomasti soimaan juuri JVG:n. Pienissä häissä -kappaleen ja mua alkoi naurattamaan ihan hirveästi. Tuomaritornissa istui pari tuttuani, joista toinen vastasi musiikista ja tietää, että tuota kappaletta on tullut kuunneltua.. Että kiitos vaan sinne sopivasta musiikkivalinnasta! Onko teille koskaan sattunut niin, että musiikki ratanne aikana on ollut tilanteeseen sopiva?
 
No, ei se rata itsessään ollut juuri metrin rataa parempi, ellei viimeisiä esteitä lasketa mukaan. Ratsastin toki rennommin ja olin paljon paremmalla fiiliksellä virheistä huolimatta, mutta edelleen meno oli liikaa taaksepäin niissä tilanteissa, joissa en ollut itse täysin varma ratkaisuista. Toisella esteellä tulin vähän lähelle, jolloin Champ ei ollut ihan skarppina ja otti puomin mukaan. Neljänneltä viidennelle oli suhteutettu linja viidellä laukka-askeleella, jonka kuvittelin jäävän meille vähän ahtaaksi. Neljännelle otin aavistuksen pienemmän hypyn, jonka vuoksi mun olisi ehdottomasti pitänyt reagoida eteen, mutta koska en sitä siinä tilanteessa tajunnut, tulimme ihan puolikkaaseen askeleeseen ja kielto. Uudella yrityksellä pitkän tien kautta yli ja homma jatkui! Kuudennelle paineistin ja varmistelin taas liikaa, sillä en halunnut uutta kieltoa ja siksi puomi tuli tästäkin mukaan.
 
Kaikista jälkimmäisen radan virheistä huolimatta hymyilin koko radan läpi ja mulla oli todella hauskaa ratsastaessani. Sanoinkin paikalla oleville henkilöille radan jälkeen, että olipas hauskaa ratsastaa, kaikesta säätämisestä huolimatta. Piude totesi siihen, että jos seuraavalla kerralla vaikka ratsastaisin sen hauskanpitämisen lisäksi, niin tuloskin voisi olla parempi. Heh, hiljaa hyvä tulee ;)
 



 
Vaikka virhepisteitä tuli molemmista luokista, olin ihan tyytyväinen päivään kokonaisuutena. Kisat olivat hyvin järjestetyt, ihmiset olivat iloisia, sää oli aurinkoinen ja radat kivoja. Omat virheeni johtuivat täysin tekemisistäni, eivätkä missään nimessä esimerkiksi radoista - ne olivat kivoja ja sujuvia, joissa ei ollut oikeastaan mitään sen ihmeellisempää kikkailua. Kivoja ratoja aluekisoihin siis! Tarvitsen nyt vain itse lisää sitä varmuutta ratojen ratsastamiseen. Suunnitteilla olisikin siis mennä elokuun alussa keskiviikkokisoihin Laaksolle hyppäämään metri ja 10. elokuuta sitten Lohjalle seuraestekisoihin luokkiin 100cm ja 110cm, joka on arvostelulla AM5.
 
Olitko paikan päällä kuvaamassa, kisaamassa tai katsojana? Mitä pidit?
Jos sulla on radoistani kuvia, laita meiliä osoitteeseen aadalatti@gmail.com,
sovitaan sitten korvauksista ja muista jutuista sitä kautta :)
Lue lisää

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

#384: Miten valmistaudun kisoihin?

Huomenna koittaakin meidän kesän ensimmäiset kilpailumme, kun suuntaamme trailerin kanssa kohti aurinkoista Hankoa ja Sea Horse Weekiä. Olen viimeksi kilpaillut tällä kaudella Laaksolla toukokuun ensimmäisinä päivinä, joten kisatauko on ollut melko pitkä. Tähän liittyen mulle on noussut melkoinen kynnys lähteä kisaamaan ja haluan avata asiaa teille, jos se vaikka selkeyttäisi samalla omia ajatuksiani.
 
En yleensä jännitä kisoissa tai kisaamista ylipäänsä, sillä se menee itselläni melkein rutiinilla. Nyt voin kuitenkin sanoa, että Hangon kisat jännittävät toden teolla: nukuin jo edellisenä yönä huonosti, katkonaista unta ja olen siksi nyt kovin väsynyt. Tunnistan jännityksen itsessäni ja tiedän, etten jännitä itse suoritusta. Luokkakorkeudet ovat meille sopivat ja niiden kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Jännitän kuitenkin sitä, miten meillä sujuu: onko Champ sellainen kuin alkukauden kisoissa vai stoppaako se heti ensimmäiselle esteelle; miten ratsastan itse, suoriudunko tehtävistä kiitettävästi.. Ja ennen kaikkea sitä, mitä muut ajattelevat suorituksistani.


Tämähän on ihan tyhmää! Tiedän, ettei mun pitäisi todellakaan miettiä sekuntiakaan sitä, mitä muut ajattelevat kisoissa ratsastuksestani. Meillä meni alkukausi ihan älyttömän hyvin ja Champ teki niin hienoja ratoja (kuskin mokista huolimatta), että sijoitus tuli jokaisesta luokasta kotiin. Keväällä ja alkukesällä sattuneet epäonnistumiset ovat kuitenkin tehneet lommon itsetunnolleni samalla, kun alkukauden tulokset "painostavat" onnistumiseen.
 
Nämä Hangon kisat ovatkin itselleni eräänlainen henkinen välietappi päästä takaisin normaaliin kisarutiiniin. Mun pitäisi ehdottomasti ajatella jokainen este samanlaisena, helppona esteenä ja pitää koko päivän ajan iloinen fiilis - tehdään niin kuin osataan ja se riittää. Bloggaajana väistämättä mieleen kuitenkin tulee ne paineet menestymiseen, vaikka tiedän, että se on turhaa ja oikeastaan todella typerää. Omalle alitajunnalle kun ei vain aina voi mitään..
 

 
Mutta ehkä se tästä iloksi muuttuu! Ainakin sää suosii, sillä Hankoon on luvattu torstaille taas hirveitä hellelukemia. Lähemmäs kolmenkymmenen asteen säätila tuo toki mukana omat haasteensa, kuten hevosen juominen, viilennyt ja ylipäänsä yleinen viihtyminen kisapaikalla. Meillä on lähtö aamulla jo kahdeksan jälkeen ja takaisin olemme perillä vasta lähempänä kahtatoista yöllä, joten pitkä päivä on tiedossa. Metrissä starttinumeroni on 39./160 ja 110cm-luokassa 124./130, joten odottelua noiden starttien välille tulee kuutisen tuntia.
 
Pakkasin tänään keskiviikkona valmiiksi suurimman osan tavaroista: satulan, vyön, rintaremmimartingaalin, harjoja, ämpäreitä, sienen, hikiviilan, ötökkämyrkkyjä, suojat.. Lista  on loputon! Koska sää on kovin lämmin, otan mukaan melassia ja elektrolyyttejä, joita voin sekoittaa hevosen juomaveteen. Lämpimällä säällä kun on ehdottoman tärkeää huolehtia paitsi nestetasapainosta, myös riittävästä suolojen saamisesta. Koska olemme reissussa koko päivän, pitää huomenna pakata mukaan vielä kauraa ja heinää, jotta hevonen saa normaalisti ruokansa kisapaikalla. En halua pakata heinää valmiiksi edellisenä iltana, sillä suljetussa muovipussissa näin lämpimillä keleillä se saattaa mennä huonoksi.
 

 
Arvoin myös pitkään, mahdanko letittää Champia ollenkaan Hangon kisoja varten. Hevonen olisi varmasti paljon siistimpi, mutta samalla sillä olisi päässään kiristävät letit koko päivän ajan kaiken kuumuuden lisäksi. Päätin siis, etten letitä sitä ainakaan ensimmäiseen luokkaan ja jos siltä tuntuu, voin väkertää letit ennen toista starttia hyvällä ajalla. Klippasin ruunan tiistaina, joten se on nyt oikein edustuskunnossa. Muuten olemme valmistautuneet tulevaan koitokseen melko rennosti, lähinnä maastoillen paljon ja tehden perustyöskentelyä sileällä sen mukaan, miten hevonen ja kuski ovat jaksaneet kuumuudesta johtuen.
 
Hangon kisareissusta haastavan tekee mulle myös se, etten saanut ketään kaveriani mukaan hoitajaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että reissussa olemme siis vain minä ja isäni, joka ei hevosia sen kummemmin harrasta. En voi olettaa, että hän haluaisi roikkua narun päässä koko päivää, joten olen sidottuna hevoseen suurimman osan koko kilpailupäivästä (mikäli siis traileri on niin kuuma, ettei sisällä voi pitää hevosta starttien välillä). Eihän se oikeastaan mikään ongelma ole, mutta kisoissa on muuten aina mukava moikata tuttuja ja vaihdella kuulumisia. No, välillä näinkin päin! Toivotaan, että mahdollisimman moni saisi varjoisen traileripaikan, jotta hevosia pystyisi seisottamaan edes jonkun tunnin autossa.
 
Oletteko te kisaamassa tai katsojina Hangossa? :)
Lue lisää

maanantai 21. heinäkuuta 2014

#383: Millainen blogini on?

Kirjoitin viime vuoden loppupuolella mielipidepostauksen siitä, mitä bloggaaminen minulle merkitsee (voitte lukea sen täältä). Viimeisen muutaman viikon aikana hevostalli.netissä on syntynyt muutamia keskusteluja siitä, millainen on hyvä blogi ja miksi juuri tietyt blogit ovat nousseet lukijoidensa suosimiksi. Tai toisaalta, onko jokin blogeista mennyt huonompaan tai parempaan suuntaan.
 
Olen seurannut näitä keskusteluja sivusta tiiviisti, sillä mielestäni on mukavaa saada rehellistä, mutta toki ennen kaikkea rakentavaa ja asiallista palautetta omasta kädenjäljestäni. Vaikka joukkoon mahtui toki hevostalli.netille tyypillisiä pisteiden tai pilkkujen kirjoittamia hyvinkin negatiivissävyisiä kommentteja, oli suurin osa kuitenkin sellaisia, jotka saivat itseni pohtimaan asiaa enemmän. Millaista blogia haluan pitää, millaisena haluan tuoda itseäni siellä esiin?
 
Aloitetaan ensin näistä negatiivisemmista kommenteista. Monen mielestä blogini oli mennyt huonompaan suuntaan erilaisista syistä. Syitä ei sen tarkemmin kerrottu, mutta yleisesti teksteistä kerrottiin puuttuvan "sen jonkin". Toinen vaihtoehto oli, että postaukset olivat alkaneet toistamaan itseään. Muitakin vaihtoehtoja ja syitä oli varmasti, mutta näitä ette olleet tuoneet esille noiden keskustelujen puitteissa.
 

 
Allekirjoitan nämä väitteet mielelläni. Olen blogannut vuodesta 2011 asti ja koen, että olen kehittynyt bloggaajana sinä aikana melkoisesti eteenpäin. Toki olen myös kasvanut itse matkan varrella ihmisenä, mikä näkyy täällä blogin puolella teksteissä,  joita teille tuotan viikoittain. On kuitenkin suora fakta, että kolmen vuoden aikana on vaikea keksiä jatkuvasti jotakin uutta. Ihailen bloggaajia, jotka jaksavat kehitellä uusia ulkoasuja ja ovat kaikessa tekemisessään innovatiivisia. Miellän itseni hyvin mukavuudenhaluiseksi tässä tapauksessa, sillä olen laiska keksimään uusia asioita tai kehittelemään uusia tapoja ilmaista itseäni kirjallisesti. Valmennuspostauksen voi varmasti toteuttaa monella tapaa, mutta noudatan itse hyvin pitkälti samoja, itselleni mieluisia kaavoja.
 
Pidän kirjoittamisesta, mutta keksin harvoin hyviä aiheita. Kun saan idean, haluan jakaa sen yleensä kanssanne. Haluaisin synnyttää keskustelua, puhutella, saada aikaan erilaisia mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Naurattaa, herättää ajatuksia. Tiedän, että olen onnistunut tässä vaihtelevasti: olette jakaneet omia mielipiteitänne kommenteissa ja toisaalta myös ihan "oikeassa elämässä" postaukseni ovat herättäneet keskustelua. Joskus positiivisessa mielessä niin, että ystäväni ovat tulleet kiittelemään, mutta välillä myös niin, että olen pahoittanut jonkun mielen. Tietystikään en halua loukata ketään, toisaalta kaikkia ei voi miellyttää. "Kun kumarrat yhdelle, pyllistät toiselle."
 
Monelta tuli kommenttia siitä, miten postausvälini ovat pidentyneet. Katsoin mielenkiinnosta tilastoja: tammikuussa kirjoitin 13 postausta, kesäkuussa 17. Tuon puolen vuoden välissä määrä on ollut koko ajan nouseva. Vuonna 2013 kirjoitin 9-13 postausta kuukaudessa, sitä edeltävänä vuonna määrä oli vain 4-12 postausta yhtä kuukautta kohden. Kyse ei siis ainakaan ole postauksien määrällisestä laskusta, sillä olen kirjoittanut tänä vuonna - ja varsinkin tänä kesänä - enemmän kuin koskaan. Ehkä kyseessä on postauksien sisällön muuttuminen. Oletteko kiinnittäneet tähän huomiota?
 
Yksi kommentti nousi silmilleni muita enemmän (tämä siis koskien aihetta, miksi luet blogia x): "Luen, tosin en tiedä miksi. Osittain pidän kirjoittajasta, mutta osittain pidän häntä pinnallisena. No kaikissa on kuitenkin jotain mikä ärsyttää toista. Hieman kateuttakin saattaa olla kytköksissä." Ilahduin tästä kommentista varmaankin enemmän kuin muista "ihana blogi" kommenteista, vaikka nekin piristävät mieltä kummasti. Tässä kommentissa oli kuitenkin mukana se aito rehellisyys, jota arvostan. Tai ainakin se kaikki rehellisyys, mitä voin itse kommentin lukijana saada selville näin tietokoneen ruudun välityksellä.
 
 
 
Myönnän, että olen hieman pinnallinen ihminen. Pidän kivoista vaatteista, tykkään laittautua välillä juhlia varten. Olen kuitenkin myös se rempseä tallityttö, joka vetelee tallilla hiukset takussa ja vaatteet yltä päältä likaisina välittämättä yhtään siitä, miltä saatan näyttää. Muutama vuosi takaperin en olisi suostunut poistumaan edes pihallemme ilman meikkikerrosta ja nykyään meikkaan harvemmin ripsiväriä enemmän edes töihin.
 
Haluan olla rehellinen blogissani, enkä yritä esittää täällä jotain toista ihmistä, mitä en oikeasti ole. En ole muuntanut hevosasioitani niitä tänne kirjoittaessani tai yrittänyt kaunistella totuutta - ainakaan tietoisesti. On kuitenkin asioita, joista en blogissani mielelläni kirjoita: perheeni asiat ja muu hevoselämän ulkopuolinen elämä. Mutta kuten sanoin aiemmin, kaikkia en voi kuitenkaan miellyttää ja kaikissa on aina jotain, mikä ärsyttää toista.
 
En oikeastaan tiedä, mitä halusin tällä postauksella sanoa. Ehkä herättää teitä kertomaan, mikä blogissani on hyvää ja mikä parannettavaa? En halua blogata vain muita varten tekemällä postauksia, joista en itse tykkää. Esimerkiksi videopostaukset ovat itselleni harmaata aluetta, sillä niiden tekemisessä olen melko noviisi ja siksi joudun helposti oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Toisaalta haluan haastaa itseni ja kehittyä bloggaajana, sillä se voi kehittää itseäni myös ihmisenä.
 
Kertokaa siis, mitä mieltä olette tästä blogista! :)
Lue lisää

lauantai 19. heinäkuuta 2014

#382: Hyvänmielen treenit

Viime keskiviikko alkoi mitä parhaimmalla aktiviteetilla, nimittäin olimme menossa jo puoli yhdeksältä trailerin kanssa valmentajani luokse estevalmennukseen. Tarkoituksena oli hypätä vielä kerran ennen Hangon kisoja, joten nyt meillä on tämä viikko taukoa varsinaisesta treenistä.
 
Aina ennen ollessani Piuden luona valmennuksessa, on valmennus mennyt vähän niin ja näin. Hänen kenttä on meidän maneesia sen verran paljon pienempi, että siellä todella joutuu ratsastamaan kaarteet ajelehtimisen sijaan. Tämäkös on ollut mulle haastavaa! Viimeksi taisinkin vannoa, että käyn siellä nyt niin paljon, että homma alkaa varmasti sujumaan. Tuo lupaus on vähän jäänyt, mutta nyt onneksi pääsimme paikalle.
 
Tällä kertaa kuvia ei ole, mutta videota siis senkin edestä. Nämä ovat videolta kaappauksia, kun muuten olisi tullut kuvaton postaus :)

 
Ajattelin tehdä tällä kertaa tällaisen vähän lyhemmän treenipostauksen, sillä edelliset kaksi ovat olleet melko pitkiä ja selostavia. Latasin nettiin tunnista videopätkän, jossa on kaikki hyppymme lukuunottamatta yhtä linjatehtävää, jota hyppäsimme ennen varsinaista rataa. Sitä isäni ei valitettavasti ollut kuvannut, sillä kamerassa oli väärä asetus päällä.. Mutta tuossa on siis mukana ihan kaikki materiaali, mitä kamerasta löytyi.
 
Aloitimme itsenäisellä verryttelyllä ja hain samaa fiilistä kuin sunnuntain valmennuksessa: rentoa hevosta ja rauhallista tempoa. Hyppäämisen aloitimme kavaletilla (tällä kertaa konkreettisella sellaisella, kun jotkut teistä tuntuivat pahoittavan mielensä edellisen kerran nimetessäni kavaletiksi pienen pystyn). Tulimme tämän jälkeen muutaman kerran erilaisia radanpätkiä ihan pienillä korkeuksilla ja näytimme kaikki tehtävät paitsi hevosille, myös kuskeille. Ensimmäisen kerran lähestyttäessämme vesimatto-okseria kielsi Champ sille jo kaukaa, kun se jäi tuijottamaan sitä ja ratsastin itse sille eri tavoin kuin muille esteille. Tiesin, että ruuna katsoisi sitä, joten jännitin sitä itse jo valmiiksi. Millään muilla kerroilla ei hevonen edes yrittänyt stopata, vaikka toinkin sitä välillä vähän huonompiin paikkoihin.
 
 
Annoimme Champin olla vähän "villi" ja pyrimme pitämään sen mielen positiivisena. Se sai vähän spurttailla esteiden jälkeen ja vinkua omaan tapaansa ilman, että kiinnitin siihen sen enempää huomiota. Toki kontrolli oli oltava, mutten lähtenyt ratsastamaan hevosta pakettiin juuri yhtään. Tällä tavoin saimme tähän väliin meille molemmille positiivisen ja iloisen hyppykerran, jossa tekeminen oli helppoa ja molempien itseluottamus kasvoi. Emme nostaneet esteitä viimeisellekään radalle kuin metriin, jotta kaikki tekeminen oli varmasti helppoa ja mukavaa.
 
Yksi samassa valmennuksessa ollut ratsastaja totesikin tunnin jälkeen, että näytin jokaisen esteen jälkeen siltä, että olisin pidätellyt naurua tai ollut purskahtamaisillani nauruun. Se oli ihan totta! Champ teki välillä niin pyöreitä hyppyjä, että mulla oli vaikeuksia pysyä kyydissä ja naureskelin meidän menolle ratojen aikana. En voinut nauraa ääneen, sillä olen saanut siitä noottia sen verran usein, että osaan pitää suuni kiinni. Mutta kyllä meillä oli hauskaa! Tästä on hyvä jatkaa Hankoon - toivottavasti sama positiivinen meno jatkuu sielläkin :)
Lue lisää

perjantai 18. heinäkuuta 2014

#381: Kuvapostaus - kesäkuvia 2/2

Mulla on tässä vielä yksi estevalmennuspostaus julkaisua vaille valmis, mutta koska valmennuspostauksia on tullut nyt kaksi peräkkäin, päätin julkaista tähän väliin vielä julkaisematta jääneitä kuvia reilun viikon takaisesta kuvauspäivästä. Idean muistatte varmaan: letitin hevosen ja panostin tällä kertaa vähän enemmän omaankin vaatetukseen.
 
Oletteko te kuvanneet hevostenne kanssa kesäisiä kuvia? Jos olette, laittakaa ihmeessä linkkiä kommentteihin! Ja jos jollakin on ideoita tulevia kuvauksia varten, saa niitä ehdottomasti laittaa tulemaan :)
 
Mikä kuvista on suosikkisi?
 













 
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat