tiistai 11. joulukuuta 2018

#1032: Opiskelijan ja hevosenomistajan talouspohdintaa

Sain jokin aika sitten pyynnön, josko olisin voinut pohtia blogissani tarkemmin talouteen liittyviä asioita juuri Helsingissä asuvan, hevosia harrastavan opiskelijan näkökulmasta. Vastaavia ideoita ja toiveita on esitetty viimeisen vuoden aikana kovin runsaasti, joten päätin vihdoin pohtia aihetta hieman tarkemmin siitäkin huolimatta, etten halua käsitellä suoranaisesti omaan rahatilanteeseeni liittyviä asioita julkisesti - se kun ei mielestäni kenellekään kuin minulle itselleni kuulu. Mutta taloudesta ja rahasta yleisellä tasolla sen sijaan pitäisi puhua mielestäni nykyistä paljon avoimemmin! Etenkin nuorten, jotka voivat vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa niin monella tavoin. 

Heti alkuun haluan sanoa muutaman disclaimerin. Vaikka olen edelleen opiskelijana yliopistolla, en ole viimeiseen pariin vuoteen mieltänyt itseäni varsinaiseksi opiskelijaksi siitäkään huolimatta, että opintopisteitä on kertynyt puolen vuoden sisällä reilut kuusikymmentä kappaletta. Koska olen ollut täysipainoisesti työelämässä jo pidemmän aikaa ja tehnyt viimeisiä maisteriopintoja siinä sivussa, valitsen aina esimerkiksi statusta kysyttäessä "työntekijän" sen normaalin "opiskelijan" sijaan. Koska olen työelämässä vakituisessa työsuhteessa oman alani töissä, tienaan ihan hyvin ollakseni vasta 24-vuotias. En siis lukeudu siihen pienituloisten joukkoon, johon opiskelijat keskimääräisesti yleensä sijoittuvat. Mutta tästäkin huolimatta takana on niitä hetkiä, kun opintoja suoritettiin hieman isommalla panostuksella ja töitä tehtiin vähemmän - ja etenkin pienemmällä palkalla. Tältä ajalta on kokemusta siis myös erilaisten opinto- ja asumistukien nostamisesta.

Uusien kuvien puutteessa otetaan takaisinheitto vuoteen 2016!

Kun ostimme ensimmäisen hevoseni, olin vasta täyttänyt 18 vuotta ja elin lukiossa abivuottani eli kirjoitusten parasta aikaa. Asuin vanhempieni luona, mutta he painottivat heti alusta alkaen, että mikäli oma hevonen hankittaisiin, olisi sitä vastaan alettava käymään töissä opiskelujen ohella. Vanhempani ovat aina olleet älyttömän reiluja, mutta vaatineet silti omaa panostusta taloudellisesti hevosharrastukseen. He ovat auttaneet rahallisesti esimerkiksi eläinlääkärilaskujen kanssa - olihan esimerkiksi Champ kokonaan heidän nimissään - mutta en ole koskaan saanut harrastaa ilman, että olen tienannut harrastustani varten itse suurimman osan kuluista. Jo varhaisteininä tienasin ratsastustunteja taluttamalla alkeiskurssilaisia vuoden ympäri, avustamalla leireillä ja vetämällä hevoskerhoa nuoremmille. Kun täytin 15, aloin tekemään ratsastuskoululla viikonloppuisin tallivuoroja. Abivuonna 18 vuotta täytettyäni tein noin kolmesti viikossa kahdeksan tai kymmenenkin tunnin työvuoroja toisella ratsastuskoululla, joskus useamminkin.

Olin siis sitoutunut jo lapsesta asti siihen, että mikäli ratsastusta haluaisi harrastaa, olisi töitä sen eteen tehtävä. Champin ostettuamme koin, etten jaksanut tehdä täyspitkiä tallipäiviä ja ratsastaa sekä hoitaa omaa hevosta sen päälle niin hyvin kuin olisin halunnut. En nimittäin koskaan kokenut, että hevoset ja ratsastaminen olisivat ala, jolle haluaisin työllistyä vanhempana. Siispä hain töitä kaupasta, jossa olinkin töissä aina vuoden 2016 alkuun saakka. Tuona aikana tein töitä milloin normaalin täyspäiväisen sopimuksen mukaan, milloin vähemmän keskittyessäni enemmän opintoihin. Viihdyin kaupassa, sillä siellä oli paitsi mahtava työporukka ja osan aikaa poikaystävä, myös työ, joka ei vaatinut kovinkaan paljon ajattelua kassalla tai osastolla toimiessani. En missään nimessä halua vähätellä kaupanalan työtä, mutta fakta ainakin omalla kohdallani on se, ettei tuo työ haastanut osaamistani. Opiskeluiden oheen se oli erinomainen tapa tienata pientä taskurahaa ja rahoittaa hevosen kuluja.


Kaupan alalla palkka ei päätä huimaa, sillä tuntipalkat pyörivät yleensä siinä 11 euron tuntumassa, kun katsotaan palkkoja pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Kaupan alan työehtosopimuksen mukaan myyjän palkka on ensimmäisenä vuonna kokoaikaisella työntekijällä reilun 1700 euron verran. Siihen päälle toki lisät ja ylimääräiset vuorot, mutta näidenkään kanssa ei päästä vielä kovin suuriin tuloihin. Opiskelijana en tehnyt kuin osan vuodesta kokoaikaisella sopimuksella, joten tunteja kertyi viikossa suurimman osan vuodesta joskus kymmenen, joskus 30. Tulot olivat siis pienet, mikä ei varsinaisesti haitannut kotona asuessani. Sain hyvin maksettua hevosen vuokran ja käytettyä rahaa omaan elämiseen, sillä asuin vanhempieni luona ja nostin opintotukea sekä opintolainaa.

Omaan talouteen panostaminen ja siitä kiinnostuminen alkoi näkymään enemmän vasta 21-vuotiaana, kun muutin Helsinkiin pois vanhempieni huomista. Asuin todella halvassa opiskelija-asunnossa, joten asumiseen ei mennyt rahaa kovinkaan suuresti. Jouduin kuitenkin opettelemaan uuden tavan kuluttaa ihan tavallisessa arjessa. Jos halusin pärjätä itsenäisesti, en voinut lähteä ravintolareissuille  tai leffaan kavereideni kanssa ilman mitään harkintaa. Siinä, missä shoppailin aiemmin vaatteita ja esimerkiksi kosmetiikkaa innokkaasti, jouduin nyt pohtimaan sitä, oliko kukin vaatekappale oikeasti tarpeellinen. En kuitenkaan ollut tilanteessa yksin, sillä sain paljon neuvoja omilta vanhemmiltani, jotka yhä edelleen auttoivat taloudellisesti esimerkiksi auton vakuutusten ja omien vakuutusteni kanssa, jos tilanne niin vaati. Auto ei esimerkiksi tuolloin ollut nimissäni, vaikka se oli käytännössä vain mun käytettävissä.


Paljon on tultu noista vuosista eteenpäin! Enää en voi nostaa opintotukea tai asumistukea, sillä tienaan enemmän kuin mitä näitä tukia nostaakseen saisi tienata. Maksan itse kaikki vakuutukset niin autoni kuin kodin ja oman itseni sekä irtaimistoni osalta. Tallipaikat, valmennukset ja nykyään myös eläinlääkärin kulut veloittuvat ihan omasta pussista, kuten myös bensat, ruoat, lääkärikäynnit, vaate- ja sisustushankinnat, sähkölaskut ja ylimääräiset lomamatkat. Käytännössä siis kaikki eläminen, mitä nyt mieleen tupsahtaa. Ja niinhän sen kuuluukin mennä, vaikka mielestäni on silti hienoa, että vanhemmat ovat valmiita tukemaan jälkikasvuaan ihan yleiselläkin tasolla. Äitini totesi joskus hyvin, että hän voi tarvittaessa tukea hevosharrastustani ensimmäiseen maisterintutkintoon saakka. Yhtä lailla tiedän kuitenkin perheitä, joissa vanhemmat ovat lopettaneet kaiken taloudellisen (ja joskus myös henkisen) tukemisen heti, kun lapsi on saavuttanut täysi-ikäisyyden. Jokainen perhe tekee valintansa itse, ja tämä aihe olisi ihan oman postauksensa arvoinen.

Tiedostan hyvin, että matka järkeväksi rahankäyttäjäksi ja taloudellisesti suunnitelmalliseksi ihmiseksi on vielä täysin kesken - matka on pitkä ja kestää varmasti koko elämän ajan. Siitäkin huolimatta halusin listata tähän alle muutamia talouteen liittyviä seikkoja, jotka nousevat mieleen hyvinä vinkkeinä nuorille, opiskelijoille ja hevosharrastajille. Tämä alku olkoon pieni alustus sille, mistä tilanteesta olen aikanaan lähtenyt ja missä ollaan nykyään. 


  1. OLE VALMIS TEKEMÄÄN UHRAUKSIA
    Hevosenomistajana tai opiskelijana (ja varsinaan näiden kahden yhdistelmänä) ei voi saada kaikkea, mitä vastaan tulee ja mieli tekisi. Tämä on varmasti itsestäänselvä asia jokaiselle, mutta monen on silti vaikea sisäistää sitä, jos tilanne ei ole vielä osunut kohdalle. Jos harkitset esimerkiksi hevosen ostamista tai olet vasta siirtymässä opintoihin, on syytä tiedostaa, että joudut jatkossa luopumaan monista asioista, joita olisi kiva tehdä kavereiden tai perheen kanssa.

    Monet näistä asioista liittyvät rahankäyttöön (esimerkiksi matkat, ravintolaruokailut ja niin edelleen), mutta suurelta osin kyseessä on myös aika. Töiden jälkeen on pakko opiskella tai toisin päin, jotta on rahaa harrastaa. Ole siis valmis tekemään töitä myös silloin, kun se tuntuu ikävältä vuoden pimeinä aikoina.

  2. ALOITA SÄÄSTÄMINEN NYT, ÄLÄ HUOMENNA
    Säästäminen on satsaus tulevaisuuteesi. Jokainen voi säästää, vaikka tulot olisivat pieniä. Jos laitat joka kuukausi muutaman kympin säästötilillesi, on sinulla varaa käydä kampaajalla tai hankkia jokin yllättävä ostos sitten, kun sen aika koittaa.

    Jos sun on hankala miettiä, mistä voisit säästää, kannattaa omia kulutustottumuksia pilkkoa konkreettisiin osiin. Pystytkö jättämään yhden ravintolareissun kuukaudessa pois? Jos tupakoit tai käytät alkoholia, onko sitä mahdollista vähentää? Pienillä teoilla on lopulta suuri merkitys.

  3. ALOITA SIJOITTAMINEN - VAIKKA PIENELLÄ SUMMALLA
    Vielä säästämistäkin parempi tapa kerryttää varallisuutta tulevaisuutta ajatellen on aloittaa sijoittaminen. Alkuun pääsee pienillä summilla helposti ihan vaikka itsepalvelukanavia pitkin, tai jos kokemusta hommasta ei ole alkuunsakaan, tarjoavat useimmat pankit sijoitustapaamisen veloituksetta tai pientä korvausta vastaan. Jos sijoittaminen ei ole tuttua, kannattaa se aloittaa jostain matalariskisestä kohteesta, kuten rahastoista.

    Tilisäästäminen ei nykyisellä korkotasolla ole kannattavaa, sillä varat eivät kasva korkoa juuri ollenkaan. Sijoittaminen on toki pitkäjänteinen projekti, jossa paras tuottosuhde nähdään usein vasta vuosikausien päästä. Mutta kyllä, sijoittaminen kannattaa aloittaa heti nuorena niillä pienilläkin summilla.

  4. KÄYTÄ OPINTOLAINA JA OPINTORAHA JÄRKEVÄSTI
    Opintolaina ja opintoraha ovat tarkoitettu rahoittamaan opiskelijan elämää. Käytännössä kaikki tuntemani opiskelijat ovat nostaneet opintorahan ja yleisen asumistuen, mikäli se heille tulojen perusteella myönnetään. Yleensä opintoraha meneekin konkreettisesti ruokaan tai esimerkiksi liikunta-aktiviteetteihin, mutta mikäli tienaat myös ihan tavallisen työn osalta, on opintoraha toisinaan ylimääräistä tuloa, jonka voi käyttää esimerkiksi hevosharrastukseen tai muuhun elämään. Fiksuimmat laittavat opintorahansa sijoituksiin tai säästöön.

    Sama pätee opintolainaan, joka on tarkoitettu opintojen rahoitukseen. Valtio maksaa opintolainan 2 500 euron yli menevästä osasta 40 % takaisin opintolainahyvityksenä, mikäli opiskelija valmistuu tutkinnon määräajassa (omalla kohdallani tämä on kuusi vuotta). Opintolaina on todella matalakorkoinen laina, joten se on ihan oikeasti järkevä nostaa käyttöön - tai vielä järkevämpää laittaa sijoituksiin sellaisenaan poikimaan tuottoa opintojen ajaksi. 

    Yhtä lailla tiedän monia, jotka ovat rahoittaneet esimerkiksi hevosharrastustaan tai ostaneet oman hevosen juuri opintolainalla. Moni on tätä vastaan vedoten argumenttiin siitä, että opintolaina tulisi käyttää vain pakollisiin opiskeluun liittyviin menoihin, mutta toisaalta missään ei ole määritelty, mihin opintolainaa saa käyttää. Niillä, jotka eivät käy töissä, kuluu opintolaina usein elämiseen. Töissäkäyvillä lainaa voi käyttää sen sijaan ylimääräisiin hankintoihin tai vaikka juuri hevoskuluihin.

  5. SUUNNITTELE MENOSI
    Jos olet suunnitelmallinen ihminen ja rakastat laatia esimerkiksi tehtävälistoja arjestasi, ei talouden suunnitteleminen ole varmasti haaste eikä mikään. Vaikka numerot ja laskut ahdistaisivat, kannattaa ihan jokaisen listata vaikkapa kuukausitasolla ylös tulos ja pakolliset menot. Kun saat silmiesi eteen mustaa valkoisella, voit samalla hahmottaa paremmin sitä, mihin kaikkeen sinulla on varaa kunkin kuukauden aikana.

    Tein esimerkiksi juuri eilen loppuvuoden ja tammikuun listauksen, johon kirjasin ylös tuloni ja kaikki pakolliset menot sähkölaskuineen, vuokrineen, hevosen kengityksineen ja muine kuluineen. Siitä pystyin päättelemään, miten paljon mulla olisi varaa laittaa rahaa joululahjoihin tänä vuonna. Onnekseni olen jo hankkinut suurimman osan ostettavista lahjoista, sillä yllätys yllätys - summa ei ollut suuri.

  6. PIDÄ VEROPROSENTTISI HIEMAN TARVITTAVAA KORKEAMPANA
    Moni suomalainen maksaa hieman tarvittavaa enemmän veroja jokaisesta palkastaan, ja tämä palkitaan vuoden lopussa veronpalautuksina. Veroprosenttiin kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota ja se onkin hyvä tarkastaa useamman kerran vuodessa, jotta säästyy mahdollisilta mätkyiltä. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin maksella mätkyjä jopa kahden vuoden takaisista palkoista - vuoden 2017 tammikuun alusta asti kertyneitä verotuksia tasoitellaan nimittäin juuri näin vuoden 2018-2019 vaihteessa. Hevosihmisen ja opiskelijan kukkarossa mätkyt ovat iso miinus varsinkin silloin, jos niihin ei ole osannut varautua.

    Jos maksat veroja niin sanotusti liikaa vuoden aikana, saat seuraavan vuoden loppupuolella palautuksia näistä liiaksi maksetuista veroista. Moni tekee näin ihan tietoisesti saadakseen joulun alle lisärahoitusta esimerkiksi jouluhankintoihin. Kyse ei siis ole välttämättä huonosta verosuunnittelusta, vaan nimenomaan tietoisesta valinnasta saada "ylimääräistä" tuloa loppuvuoteen. Tänä vuonna veronpalautukset maksetaan juuri tänään 11. joulukuuta. Edelliseen vuoteen verraten veronpalautukset ovat Suomessa jättimäiset - lähes 13 prosenttia isommat! Yhteissumma palautuksilla on lähes 3 miljardia euroa, ja yli miljoona suomalaista saa yli tuhannen euron palautukset. Ensi vuodelle malli tulee muuttumaan, kun palautuksia aletaan maksamaan useammassa erässä jo elokuusta alkaen.

  7. SYÖ TÖISSÄ TAI KOULUSSA KUNNON ATERIA
    Moni opiskeleva ystäväni tai työelämässä oleva hevosharrastaja on oivaltanut hyvän tavan säästää rahaa. Jos työnantaja tarjoaa halvan lounaan esimerkiksi verotusarvolla tai koulussa on mahdollista syödä halpa lounas, kannattaa silloin oikeasti syödä se maha täyteen ja näin ollen vähentää kotona syömisen määrää.

    Useissa opiskelupaikoissa opiskelijahintainen lounas maksaa noin 2,60 euroa, mikä ei ole ollenkaan paha hinta normaalista lounaasta. Töissä vastaavasti lounaan verotusarvo vähennetään suoraan palkasta (työnantajilla, jotka tarjoavat lounasmahdollisuuden), jolloin se ei suoranaisesti näy kulutuksessa. Kannattaakin panostaa siihen kunnon lounaaseen ja syödä vaikka vähän normaalia enemmän, jolloin illalla riittää hyvin kevyt iltapala esimerkiksi puuron, kananmunien, kevyen salaatin tai muun vastaavan merkeissä.

  8. SUUNNITTELE SYÖMISESI JA KAUPPAREISSUSI
    Koska syön töissä kunnon lounaan ja jatkan aamupuuron nauttimista vielä loppuiltapäivästä, en välttämättä syö päivän aikana mitään muuta ruokaa. Jos ruokaa kuitenkin tekee vielä illalla mieli, löytyy jääkaapista ja pakkasesta usein kananmunia tai esimerkiksi nyhtokauraa, jauhelihaa tai kanaa.

    Multa löytyy kotoa aina puurohiutaleita, hedelmiä, riisikakkuja, pähkinöitä, pilttejä ja esimerkiksi välipalapatukoita. Kuten sanottu, syön kotona todella harvoin, joten usein tällaiset saattavat olla kaapissa puolikin vuotta ennen niiden tuhoutumista. Pakkasesta löytyy aina esimerkiksi hirvenlihaa, jota saan isältäni hänen metsästysharrastuksen kautta. Juon kotona vain vettä, koska mehut ja maito ovat ihan turhia rahareikiä ja kalori- ja sokerilähteitä.

    Suosittelen jokaista kotona paljon ruokailevaa valmistamaan ateriat useaksi päiväksi etukäteen ja esimerkiksi pakastamaan ne sopivissa annospurkeissa aina kutakin päivää varten. Tällä saa hyvin paitsi säästettyä rahaa (nälkäisenä yleensä tekee enemmän ruokaa kuin olisi tarve ja popsii kaikkea muuta turhaa), myös aikaa. Sama pätee kaupassa käyntiin: suunnittele etukäteen lista, mitä kaikkea tarvitset ja pysy siinä. Monesti nälkäisenä kauppaan mennessään sortuu helposti ottamaan hyllystä sitä hyvää leipää ja herkkuja, vaikka niitä ei oikeasti tarvitsisi elämiseen.

  9. ASU JÄRKEVÄSTI
    Helsingissä asuminen on kallista, mutta sitä saa halvemmaksi monella tavalla. Itse asuin aikanaan opiskelijasunnossa useamman vuoden ajan, mikä oli hyvä ratkaisu siinä vaiheessa elämää. Soluasumisessa on toki omat hyvät ja huonot puolensa, eikä se sovi asumismuotona ihan jokaiselle ihmiselle.

    Soluasuminen ei ollut mun mielestä paras tapa asua, joten päätimme vuosi sitten muuttaa pitkäaikaisen kaverini kanssa isoon kaksioon. Kyseinen asunto on pohjaratkaisultaan sellainen, että se sopii meille paremmin kuin nenä päähän. Asunto on sijainniltaan ideaali ja kahteen pekkaan kustannettuna vuokra ei ole liian suuri. Jos joutuisin asumaan yksin, ei mulla olisi varaa asua kaksiossa - enkä kyllä tiedä, olisiko yksiössäkään. Täällä päin kun yksiöidenkin hinnat ovat helposti lähemmäs 1000 euroa. Suosittelen siis pohtimaan, josko lähipiiristäsi löytyisi joku kaveri, jonka kanssa voisitte harkita yhteisasumista!

  10. SÄÄSTÄ OMAA ASUNTOA VARTEN
    Moni suomalainen hankkii jossain vaiheessa elämäänsä oman asunnon. Keskimääräisesti suomalaiset omistavat elämänsä aikana monia asuntoja, ja usein vasta kolmas tai neljäs asunto on velaton - seuraava ja vähän isompi rahoitetaan usein edellisestä asunnosta saaduilla tuloilla. Asunnon ostaminen on iso sitoumus, mutta se on monelta kannalta ajateltuna järkevää. Miksi maksaa vuokraa muille, kun samalla summalla voisi lyhentää omaa asuntolainaansa?

    Oman asunnon hankinta vaatii toki vakaan elämäntilanteen, työpaikan ja sopivat säästöt. Tätä helpottaakseen nuorten kannattaakin aloittaa ASP-tilille säästäminen ensiasunnon ostoa varten. ASP-säästämisen voi aloittaa 15-39-vuotiaana, ja sen talletuksiin on omat ohjeistuksensa. Tämä kannattaa aloittaa vaikka sillä 50 euron kuukausisummalla jo nuoresta asti, sillä ASP-laina on valtion takaama laina, eikä asunnon ostoon tarvita näin ollen muita takaajia (olettaen, että ASP-tilin säästöt riittävät kattamaan ASP-lainan). ASP-tilille tulee säästää vähintään 10 prosenttia hankittavan asunnon hinnasta. Pankit myös maksavat ASP-tilille verotonta korkoa 1 % verran vuodessa, ja pankeista riippuen monet tarjoavat 2-4 % lisäkorkoa ASP-lainan noston yhteydessä.

    Jos oman asunnon hankinta on koskaan tavoitteena, kannattaa ASP-säästäminen oikeasti aloittaa heti, koska tällä tavalla voi säästää pitkän pennin asuntoa hankkiessaan. Mä aloitin ASP-säästämisen jo alaikäisenä, ja tästä syystä voin mahdollisesti hankkia oman ensiasunnon jo ensi vuoden puolella Helsingistä. Tämä ei olisi mitenkään mahdollista ilman pitkäjänteistä säästämistä.

  11. KILPAILUTA SOPIMUKSESI
    Jokainen on varmasti joskus saanut puhelun pyhelinmyyjältä, joka kertoo tarjoavansa parempaa puhelinliittymää, sähkösopimusta tai jotakin muuta. Ja ihan totta, jokaisen kannattaisi kilpailuttaa paitsi pankkinsa, myös vakuutukset, puhelinliittymänsä ja sähkösopimuksensa tasaisin väliajoin. Kilpailuttamalla saat selville, mikä olisi juuri sinulle paras ja halvin vaihtoehto kustakin palvelusta.

    Moni maksaa tietämättään tai laiskuuttaan ihan liikaa vakuutus- tai vaikkapa puhelinmaksuja, kun saatavilla olisi paljon kustannustehokkaampiakin ratkaisuja. Ota siis joku päivä operaatioksi käydä läpi nämä seikat!

  12. SUOSI KIRPPUTOREJA
    Hevostavaroita myydään pilvin pimein esimerkiksi Facebookissa erilaisilla kirppistileillä. Koska hevostavarat ovat kulutustuotteita ja niitä on pakko aika ajoin uusia, on fiksua yrittää etsiä sopivia tuotteita ensin esimerkiksi juuri Facebookista tai muilta käytettyjen tavaroiden myyntisivustoilta. Usein nuo tuotteet ovat ihan yhtä hyväkuntoisia kuin uudetkin, mutta eivät enää syystä tai toisesta kelpaa omistajalleen.

    Sama pätee yhtä lailla myös muihin kuin hevostavaroihin. Ja omiin tavaroihisi ja varusteisiisi! Jos huomaat, ettet ole käyttänyt jotakin tavaraa tai vaatetta vaikkapa pariin kuukauteen, mieti tarkkaan, voisitko luopua siitä ja mahdollisesti hankkia sillä rahalla jotakin sellaista, mikä olisi tarpeellista juuri sillä hetkellä.

  13. ÄLÄ OLE LIIAN TIUKKA ITSELLESI
    Joskus saa ja pitääkin höllätä. Jos haluat mennä leffaan, vaikka se raha olisikin oikeasti fiksumpaa laittaa säästöön, niin mene ihmeessä. Elämää ei pitäisi elää sillä ajatuksella, että "säästän vain tulevaa, parempaa elämää varten". Elämästä pitäisi pystyä nauttimaan ihan joka päivä, joka hetki. Silloinkin, kun rahat tuntuvat olevan tiukalla.

    Älä siis suotta ole liian ankara, vaan muista myös hemmotella itseäsi säännöllisesti. Kyseessä ei tarvitse olla rahan tuhlaamista vaativa viikonloppu kylpylähotellissa, vaan esimerkiksi hetki suosikkijäätelön ja lempparisarjan parissa. Pienillä teoilla tekee paljon hyvää omalle hyvinvoinnilleen. Muista, että sä olet tärkeä ♥
Tässäpä sitä listaa olikin kerrakseen! En millään saanut listattua ylös kaikkea sitä, mitä mieleen olisi tullut, mutta toivottavasti tästä oli hyötyä jollekin teistä. Ja hei - jos sulla on jotakin säästövinkkejä tai talouteen liittyviä ideoita, niin kuulisin niistä todella mielelläni lisää kommenttien puolella!

Ihanaa viikkoa :)
Lue lisää

torstai 6. joulukuuta 2018

#1031: Pieni punainen ferrari

Hyvää itsenäisyyspäivää! Blogin kirjoittaminen on tuonut mukanaan mielettömän määrän uusia kokemuksia näiden kuluneiden seitsemän vuoden aikana. En voi listata kaikkea, koska luettelosta tulisi ihan järjettömän pitkä. Mukana on paitsi uusia ja erittäin hyviä ystävyys- ja kaverisuhteita, myös erilaisiin klinikoihin ja tapahtumiin osallistumista laajoja kontakteja unohtamatta. En varmasti olisi kokenut kaikkea tätä, jos en olisi päättänyt purkaa sanallista arkkuani lukioikäisenä nettiin. Pitää siis kiittää tuota nuorta Aadaa, joka ei todella osannut silloin ajatella, mitä kaikkea oman hevoselämän taltiointi voisi tuoda mukanaan.

Ehkä positiivisin bloggaamisen aikaansaama asia omaa hevosharrastusta ajatellen on kuitenkin ollut niin monenlaisten hevosten selkään pääseminen. Näitä on ollu paljon, aina satunnaisista tai yksittäisistä kerroista pidempiaikaisiin ratsastuspätkiin. Jokainen ratsastuskerta uuden hevosen kanssa on opettanut jotakin lisää. Ratsastuksessa kehittyäkseen on nimittäin kulutettava niitä istumalihaksia siellä satulan päällä - pelkkä mielikuvaharjoittelu tai tukiliikunta ei valitettavasti riitä loputtomiin. Ja kun ratsukseen saa vaihdellen niin sen oman, tutun ja turvallisen kuin vieraankin hevosen, on lopputulos entistä kehittävämpi. Oman kanssa tulee helposti liikuttua siellä mukavuusalueella, ainakin sen jälkeen, kun hevonen alkaa olla niin sanotusti omaan käteen sopiva. Uusien hevosten selässä pitääkin sitten haastaa omaa ajattelu- ja toimintamalliaan, kun ne aiemmin hyväksi todetut avut ja vaihtoehdot eivät yhtäkkiä toimikaan odotetusti.

Saima ja Maco! Kaikki upeat kuvat c. Vilma Töyräs, isoakin isompi kiitos ♥




Näin kävi jälleen parisen viikkoa takaperin, kun päätimme toteuttaa entisen tallikaverini Saiman kanssa hevostenvaihtopäivän hänen Instagram-profiilinsa joulukalenteria varten. Homman nimi oli seuraava: Saima saapui Stable Novaan ratsastamaan Macolla ja minä puolestani purjehdin visiitille entiselle tallillemme Hongisojan kilpatalliin. Emme sen kummemmin ohjeistaneet toisiamme uusien ratsujen kanssa, vaan heitimme toisemme uusien hevostuttavuuksien kyytiin ikään kuin kylmiltään. Toki olimme kumpikin nähneet toistemme hevosia niin kotona valmennuksissa, itsenäisissä treeneissä kuin ihan kisatilanteissakin, kävimmehän me kerran Saiman kanssa yhtä matkaa Ypäjälläkin kolmen päivän kisareissulla hevosten kera. Mutta kyllä se vaan lopulta on eri asia kavuta sinne toisen hevosen kyytiin itse ja todeta, että omistaja saa homman näyttämään niin hirmuisen paljon helpommalta, kun hevonen on tuttu entuudestaan!

Lyhyesti toteaisin, että selvisimme Saiman kanssa kummatkin hevosten vaihdosta paitsi hengissä, myös ihan kohtuullisella suorituksella. Voin myöntää ihan suoraan sen, että mulle hevostenvaihto oli varmasti paljon helpompi niin ratsastuksellisesti kuin henkisestikin, olenhan ratsastanut tässä viimeisten vuosien aikana muillakin hevosilla kuin sillä omallani. Saima sen sijaan on istunut pitkälti vain oman Bellansa kyydissä eli vaihtelevia hevosia ei ole viime aikoina kertynyt ainakaan liiaksi asti. Toisaalta tilannetta tasoitti hieman se, että Macon selässä on vieraillut milloin kukakin niin valmentajistani kavereihini, kun taas Bellan kyydissä on istunut tässä kahden-kolmen vuoden aikana vain Saima ja kertaalleen hänen siskonsa ja kouluvalmentajansa. Maco oli siis melko turvallinen valinta hevoskokeiluun, kun taas Bellasta emme osanneet sanoa etukäteen, miten se reagoisi uuteen ja hyvin erityyliseen ratsastajaan. Tamma kun on.






Saima kuvaili Macolla ratsastusta hyvin todetessaan, että jos hänen pitäisi valita hevosettomuuden ja Macon välillä, olisi hän meiluumin hevoseton. Selässä oli kuulemma olo kuin tilanteessa, jossa yrittäisi pelata Playstationia ohjaimella, jonka nappulat tekisivät ihan toista, mitä normaalisti on tottunut tekemään. Lohdutukseksi voin sanoa, ettei homma näyttänyt maasta katsottuna ollenkaan niin kamalalta kuin mitä se mahdollisesti on selkään tuntunut. Maco on Bellaa huomattavasti isompi ja varmasti sata kertaa hitaampi, joten Saimalle tuo ison hevosen kyytiin nouseminen on varmasti ollut iso shokki. Saima kuvailikin Macoa valtamerialukseksi, haha :D Se on kyllä halutessaan melkoinen suomenhevonen. Ei millään pahalla suomenhevosia kohtaan.

Ymmärsin Saiman näkemykset erittäin hyvin sen jälkeen, kun olin kiivennyt Bellan kyytiin ja ehtinyt ratsastamaan sillä muutaman kierroksen käyntiä ja ravia. Siinä, missä Maco kävelee alkukäynnit mieluumin jopa hieman hitaasti ja isoja askelia ottaen, ei Bella meinannut malttaa kävellä edes pitkin ohjin. Se halusi ravata ja säpsyillä hieman milloin mitäkin maneesin ääntä mahdollisesti edellisen päivän vapaastaan johtuen. Kun keräsin ohjat käteen ja aloin ravailemaan, meni tamma pikaravia katsellen meikäläistä yläkautta silmiin. Jos yritin ottaa tuntumaa suuhun, alkoi Bellaa samantien ahdistamaan. Selässä piti olla höyhenenkevyt. Tajusin nopeasti, että yrittäessäni ratsastaa pohkeesta tasaiselle tuntumalle, hermostuisi hevonen niin paljon, ettei hommasta tulisi yhtikäs mitään. Kerran kävellessämme poikkihalkaisijaa ja yrittäessäni hillitä hevosen menohaluja pomppasi Bella ihan kunnolla kahdelle jalalle siten, että löin leukani sen kaulaan, jonka jälkeen menimmekin hetken koikkaloikkaa. Kysyin, tekeekö tamma sitä yleensä, mutta viimeksi kuulemma nelivuotiaana. Se ei siis selvästi tajunnut tätä uutta ratsastajaa.

Minä ja Bella - ja Saiman kypärä, joka ei kyllä imarrellut meikäläistä ollenkaan :D




Ravi oli mulle ehdottomasti haastavin askellaji Bellan kanssa, mutta laukassa löysimme yhteisen sävelen! Siinä tamma jopa antoi ratsastaakin itseään sen jälkeen, kun se noston yhteydessä oli saanut ensin koikkelehtia takaosallaan suuntaan jos toiseenkin. Pohdimme Saiman kanssa sitä, miksi hänen mielestään laukka on vaikeampi askellaji Bellan kanssa kuin ravi - ja niin oli hänellä myös Macon kanssa. Mulla tilanne on taasen ihan toisinpäin, sillä koen, että saan laukassa hevoset poikkeuksetta paremmin apujeni väliin ja tasapainoon. Niin tai näin, rentoutui Bellakin laukassa paremmin ja oli pätkittäin oikeinkin mukavan tuntuinen peli, vaikka oma ratsastus olikin aivan hukassa tämän varsin paljon Macosta eroavan pienen punaisen ferrasin kanssa. Laukassa suurin ero oli siinä, että Macon laukka on valtavan isoa ja hidasta, kun taas Bellalla pientä ja nopeaa. Se ikään kuin laukkaa lyhyenä, mutta herkästi pylly pystyssä, kun taas Maco menee matalana ja pitkänä. Noin hyvin vahvasti kärjistäen kummankin ääripään osalta.

Pääsinpä jopa ylittämään muutaman pienen esteen Bellan kanssa! Esteitä lähestyessä ymmärsin hyvin, miksi kyseessä on estehevonen ja miksi se on hypännyt tällä kaudella pienestä koostaan ja nuoresta iästään huolimatta 120cm luokkia. Esteitä oli helppo lähestyä, tamma imi kohti estettä itse ja osasi myös katsoa ponnistuspaikan hyvin. Hyppy tuntui ilmavalta ja sellaiselta, ettei esteen korkeuden kanssa olisi ongelmaa: enemmänkin ratsastettavuudella esteiden välissä. Ja hyppyjen jälkeen ravaillessani oli allani paljon rennompi ja tyytyväisempi hevonen, joka pärski ja venytti kaulaansakin eteen-alas kilpapikajuoksun sijasta. Suurin syy tähän oli varmasti oma rentoutumiseni, jolloin pieni punainen pystyi itsekin hengittämään.






Iso hatunnosto Saimalle, kun hän saa Bellan näyttämään niin helpolta ja mutkattomalta maahan asti! Toki sivusta on tullut huomattua tamman temperamentti ja tulisuus, mutta en silti olisi osannut arvata, miten erilainen hevonen on suhteessa esimerkiksi Macoon. Tuli mieleen vuoden 2017 kisa- ja estetreenihevoseni Hämpsi, joka osasi sekin olla melkoinen ruutitynnyri halutessaan. Jotenkin meillä kuitenkin synkkasi Hämpsin kanssa, ja se onkin yksi kaikkien aikojen kivoimmista hevosista, joiden kanssa olen päässyt tekemään hommia kunnolla. Siitäkin huolimatta, että olen aina pitänyt itseäni enemmän ruuna- kuin tammaihmisenä. Hämpsi ei kuitenkaan ollut pieni punainen ;) 

Tykkäätkö sä enemmän tammoista vai ruunista? 
Mikä on suosikkihevostyyppisi?
Lue lisää

maanantai 3. joulukuuta 2018

#1030: Aika ilman yhteyttä ulkomaailmaan

Joudun siirtymään vuosissa rutkasti taaksepäin, kun yritän muistella aikaa, jolloin olen päässyt hyppäämään kolmella eri hevosella yhden viikon aikana - ja vieläpä kahdessa estevalmennuksessa eri valmentajien opeissa. Tätä herkkua ei tule vastaan liian usein, ja kuluneen syksyn aikana estevalmennukset ovat muutenkin jääneet varsin vähäisiksi Macon ollessa kevyemmällä käytöllä. Onni onnettomuudessa on toki se, että olen saanut mahdollisuuden treenata Pennon kanssa esteillä jopa viikottain. Näin esteratsastus ei ole jäänyt kokonaan pois kuvioista!

Viime viikko oli kuitenkin poikkeus, sillä tajusin vasta lauantaina tilanteen itsekin: olin ihan oikeasti päässyt hyppäämään viikolla kolme kertaa eri tilanteissa. Vastaava hetki on ollut viimeksi varmasti joskus Tahko Areenan aikoina, jolloin saatoin hypätä yhdessä päivässä kymmenen eri ratsua. Tai tarkemmin ajateltuna kolme ratsua on saattanut mahtua hypättäväksi yhdelle viikollepuolisentoistakin vuotta sitten, kun hyppäsin yhtä aikaa Hämpsillä, Macolla ja Vilholla. Oli miten oli, pitkä aika tästä kuitenkin jo on kulunut. Kivaa vaihtelua siis.

Parasta monessa hyppykerrassa on ehdottomasti se, miten erilaisia kukin hevosista oli. Tiistaina osallistuin estevalmennukseen Macon kanssa ensimmäistä kertaa sitten heinäkuun, ja kuten aiemmassa postauksessa kerroin, oli meillä ihan älyttömän mukavaa. Torstaina sain vähän yllättävän mahdollisuuden hypätä tutun hevoskaverini Kallen kanssa estevalmennuksessa illan pimeinä tunteina, ja se jos jokin olikin hauska juttu! En nimittäin ollut koskaan aiemmin hypännyt Kallella pieniä kavaletteja tai puomijumppia kummempia tehtäviä, ja vaikka esteet pysyivät tuollakin tunnilla varsin maltillisen korkuisina, oli Kallen kanssa oivaltavaa tehdä treeniä erilaisten tehtävien avulla. Lauantaina vuorossa oli puolestaan Pennon estetreeni, jossa keskityimme rytmiin ja kaarteiden ratsastamiseen. Kolme hyvin erityylistä hevosta, jotka antoivat kuitenkin loppujen lopuksi kukin oikein kivan tunteen selkään saakka. Erilaisille hevosilla ratsastaminen on niin hirmuisen kehittävää!

Kuvituskuvina ihanan Petra Lönnqvistin ottamia upeita kuvia viime talvelta!

Olin siitä onnekkaassa tilanteessa, että sain jokaisesta kolmesta hyppykerrasta videomateriaalia. Harmillisen tilanteesta teki tosin se, että ainoastaan Kallen valmennusmateriaalit on kuvattu kameralla - muut kaksi hyppykertaa taltioitiin puhelimen muistiin. Kallen hyppymateriaalit odottelevat koneella editointia, mutta puhelimella taltioidut klipit päätyivät lopulta kolmansille osapuolille, kun puhelimeni varastettiin. Näin ollen noita videoita ei oletettavasti tulla näkemään enää koskaan, sillä puhelinta on tuskin saatavilla takaisin varkaiden käsistä. Huono tuuri, sillä meidän porukasta kolmelta vietiin puhelimet - ja käsittääkseni puhelinvarkauksia tapahtui samassa paikassa lähemmäs kymmenen kyseisenä ajankohtana. Jotain hyvääkin, ettei pelkkää huonoa: nämä pari päivää ilman puhelinta ovat olleet kovin vapauttavia, koska en ole voinut ottaa yhteyttä ulkomaailmaan, eikä kukaan vastaavasti ole tavoitellut allekirjoittanutta. 

Tähän liittyykin hauska tarina, sillä harvemmin sitä tulee ajateltua, miten paljon puhelin vaikuttaa omaan elämään ja sen sisältöön. Olimme tosiaan lauantaina viettämässä kaveriporukalla aikaa Riders' Galassa Järvenpäässä ja suuntasimme tilaisuuden jälkeen isommalla porukalla paikalliseen baariin. Koska mulla ei ollut taskuja tai laukkua, annoin puhelimeni ja korttini kaverini olkalaukkuun, joka oli suljettava malli ja siksi kovin turvallisen oloinen vaihtoehto. Harmillisesti tämä ei auttanut, sillä ammattilaisvarkaat nappasivat puhelimia ihan jokaiselta epäonnekkaalta mukaansa. Samalla laukusta oli lähtenyt myös kaverini lompakko, jossa oli mun kortti. En siis päässyt taksilla kotiin, joten suuntasin kaverini luokse yöksi samalla kyydillä. Kun hän aamulla lähti pitämään tunteja muualle, ei mulla ollut mitään tekemistä, koska talossa ei ollut nettiyhteyttä tai mulla puhelinta ja autokin oli Järvenpäässä. En saanut nukuttua, joten aloin siivoamaan. Voitte kuvitella, että olisin muuten varmasti maannut sohvalla tuijottamassa Netflixiä koko päivän! Koko päivän ajan jouduinkin tilanteisiin, joissa yritin milloin tarkistaa säätä, katsoa uutisia tai kuunnella musiikkia puhelimestani vain huomatakseni, että eihän se onnistukaan. Onneksi illalla kotiin päästyäni kaivoin kaapista iPadin, jolla pääsin edes Facebookiin ja lukemaan uutisia. Muut somekanavat ovat kyllä edelleen tavoittamattomissa, sillä suojasin ne niin hyvin, että ne vaativat toisilta laitteilta kirjautuessa varmistuskoodin puhelimeen. Jonka liittymä on nyt suljettu. Heh. Käyn varmasti huomenna ostamassa uuden puhelimen, mutta nautiskelen vielä tänään tätä pulloposti-elämää. Kauhean vähän stressiä, kun ei tiedä, mitä ympärillä tapahtuu!

Se siis selityksenä, jos joku ihmetteli, miksei esimerkiski Instagramin joulukalenteri ole päivittynyt viikonlopun jälkeen. Nämä joulukalenterit ei nyt taida ottaa onnistuakseen :D



Mutta takaisin hevosiin ja hyppäämiseen! Koska kerroin jo aiemmin Macon treeneistä, en lähde avaamaan sitä kokonaisuutta sen tarkemmin tässä postauksessa. Kallen ja Pennon hypyt menivät kumpikin ihan kivasti, vaikka toki Kallen kanssa mulla oli aluksi hieman hakemista rytmin ja tempon suhteen. Kuten sanottu, esteet pysyivät hyvin pieninä, joten mun oli luvallista ratsastaa ihan reippaasti normaalia ratatempoa pienemmässä laukassa esteille ja vain hakea sitä hyvää paikkaa rennolla istunnalla. Ajatuksena kaikessa tekemisessä oli se, että mulla tuli olla aikaa niin esteen jälkeen kuin sitä ennen. Aikaa ajatella ja ratsastaa huolellisesti jokainen askel, jotta homma ei menisi pelkäksi matkustamiseksi.

Helpommin sanottu kuin tehty! Kalle oli kovin innoissaan ja alkoi kuumua hyppäämisestä enemmän kuin mitä sileän treeneissä yleensä, joten jouduin pariin otteeseen lähestymään esteitä ties minkä singahtamisen ja koikkaloikan siivittämänä. Kivaa tietysti, että ruunalla on hauskaa - sehän se on kaikessa tekemisessä tärkeintä. Suurin haaste itselleni oli istua hevosen ympäri ja rentouttaa oma kroppa sinne satulaan sen sijaan, että seison jalustimilla ja naureskelen sille, miten kovaa Kalle menee esteeltä toiselle. Kappas vain - kun sinne satulaan istui koko painolla (toki edelleen liikkeen mukana ollen), hidastui se vauhtikin samalla kuin itsestään. Ja kun esteen jälkeen ajatteli oikeasti ratsastavansa suoraan, eikä alkanut heti tähdätä seuraavalle esteelle kaarevan linjan toisessa päässä, oli tekemisessä kontrolli ja ajatus mukana. Ihan perusjuttuja siis, mutta toisinaan todella hyvä päästä toteuttamaan näitä uusien nelijalkaisten kanssa. Niiden tuttujen hevosten parissa kun tuppaa usein muuttumaan kaikki enemmän tai vähemmän itsestäänselväksi.

Penno oli puolestaan ihan yhtä mukava kuin aina ennenkin. Se on suoristunut viimeisen kuukauden aikana todella paljon, joka helpottaa monelta osalta työskentelyä myös esteillä. Haasteena on toki vielä laukan kantovoima eli hevosen tasapaino ja jaksaminen, mutta nekin paranevat ajan kanssa eteenpäin. Päätin tehdä ruunan kanssa harjoituksia juuri laukan pyörimistä parantaakseni, joten lähestyin kahta pystyä pienillä kaarteilla säilyttäen laukan rytmin esteelle saakka pyörivänä. Tärkeintä oli saada hevonen suorana perille ilman, että laukka kuoli kaarteeseen. Toinen tehtävä oli puolestaan pitkällä sivulla vähän jumppatyylinen linja, jossa tulin kolmelta innari-kavaletilta kahdella laukalla okserille. Tuolla innarilla sai hyvin laukan kasaan, joten okserille oli helppo tehdä kivoja hyppyjä ihan jo esteen kokoisille esteille. Pennon kanssa tuollaiset 110cm esteet tuntuvat samalta kuin hyppäisin Macon kanssa 140cm esteitä. Se on niin pieni, mutta silti yritteliäs!

Näillä fiiliksillä siis uuteen viikkoon! Koska viime viikolla päästiin nauttimaan hyppäämisestä ihan kunnolla, ei tällä viikolla vastaavasti varmasti tulla hyppäämään kertaakaan. Sen sijaan nautitaan vielä kävelystä Macon kanssa ja vietetään aikaa kaveriporukalla itsenäisyyspäivän merkeissä. Ja käydään Virossa! Tekemistä siis riittää, vaikka treenejä ei kerrykään. Vaihtelevasti molempia, eipähän pääse kyllästymään ;)

Kivaa alkanutta viikkoa!
Lue lisää

perjantai 30. marraskuuta 2018

#1029: Joulua kohden

Vaikea uskoa, että marraskuu on ihan kohta ohi. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa: tätä vuotta on jäljellä enää kuukauden verran. Nyt voi jo luvallisesti laittaa joululaulut soimaan ja syventyä fiilistelemään vuoden parasta aikaa. Olen ehkä vähän turhan paljon kaiken jouluun liittyvän tilpehöörin perään, mutta mikään ei saa niin hyvälle tuulelle kuin kaupungilla kierteleminen joulukoristeiden ja jouluun liittyvien juttujen keskellä. Vai tiedättekö te mitään niin mahtavaa kuin kornit jouluneuleet isoine poronkuvineen ja lahjapaketteineen? Kuka niitä käyttää tosissaan? Tuskin kukaan, mutta siksi sellaisen voisi hyvin hommata päällensä töihin jouluviikolle. Ja korviin joulupallot. Muiden kanssaihmisten hämmentäminen on ihan parasta! Itseään ei kannata ottaa liian tosissaan.

Todellisuudessa en varmaankaan hanki mitään jouluun liittyvää kotiini saati täytä vaatekaappiani jouluaiheisilla asusteilla, sillä vietän joulun poikkeuksellisesti Itä-Suomessa sukulaisteni kanssa. Tämä tarjoaa mahdollisuuden vierailla entisen hevoseni Champin luona Hingunniemessä, joten jos suunnitelmat osuvat kohdilleen, saattaa vuoden loppuun tulla tällainen kiva lisä! Muutoin reissu Säyneisiin ei varmasti ole kovinkaan pitkä, sillä pääsen varmasti nauttimaan työnteosta myös jouluviikolla ennen uuteen vuoteen siirtymistä. Macon kanssa tulemme varmasti nauttimaan lomapäivistä täysin rinnoin maastoillen valoisaan aikaan. Olisipa jouluna lunta ihan kunnolla!


Linkki videoon (MyDay Tanskasta)

Vaikka joulun aika on ihanaa, olen silti ihan onnellinen siitä faktasta, että sinne on aikaa vielä vajaan kuukauden verran. Tänä vuonna blogissani ei tulla näkemään joulukalenteria, mutta innokkaimmat voivat seurata Instagramin puolelta vähän erikoisempia postauksia, jotka korvaavat joulukalenterin täältä. Yritän kuitenkin pyhittää myös blogille aikaa marraskuuta enemmän loppuvuodesta nyt, kun opiskelukiireet hellittivät ja töissäkään ei todennäköisesti mene aikaa ihan kellon ympäri. Tämä aikakausi on tosin siltä osin kiireistä, että jokaiselle viikonlopun päivälle tuntuu olevan ohjelmaa erilaisten pikkujoulujen merkeissä. Viime viikolla juhlittiin tallin pikkujouluja ja oltiin töissä eräässä tapahtumassa, tulevana viikonloppuna meillä on työpaikan pikkujoulut ja Riders' Gala Ainossa. Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntaan matkani Viroon, ja sitä seuraavana juhlitaankin taas pikkujouluja toisen työporukan ja ratsastusseuran kanssa. Johan tämä elämä menee pelkäksi juhlinnaksi! 

Ennen joulukuuhun siirtymistä on ehkä syytä palata vielä kertaalleen marraskuuhun. Mitä kaikkea tähän vuoden toisiksi viimeiseen kuukauteen lopulta mahtuikaan? Koska tekstipostauksia on tullut nyt useampi putkeen, ajattelin koota tähän postaukseen kaikki marraskuussa julkaistut, mutta vielä täältä blogista uupuvat videot yhteen pötköön. Videoiden ystäviä hemmotellaan siis nyt useamman videon kera! Jotkut teistä ovat kyllä varmasti nähneet näitä videoita jo etukäteen muissa sosiaalisen median kanavissa, mutta ei anneta sen haitata. 


Linkki videeon (arkipäivän MyDay)


Linkki videoon (faktoja, joita et tiennyt -video)

Nappaa siis jotain herkkuja kainaloosi ja ota mukava asento - luvassa on monen minuutin edestä katseltavaa! Tai jos videot eivät nappaa, voit skipata postauksen videot huoletta. Seuraavassa postauksessa onkin juttua estretreeneistä Pennon kanssa. Ja mikä parasta, pääsin testaamaan tällä viikolla uutta hevoskaveria ihan valmennuksenkin merkeissä! Paljastetaan sen verran, että ratsu oli kyllä tuttu entuudestaan - ei tosin estevalmennuksessa ;)

Ihanaa viimeistä marraskuun päivää - nauttikaa viikonlopusta ♥
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat