#538: Valmentajan kommentteja estevalmennuksessa

Viime viikon tiistaina olin pitkältä tuntuneen ajan jälkeen estevalmentajani Piuden valmennuksessa. Tässä välissä on ollut kaikkea muuta - hyppäämistä Riders Innissa, Ninan valmennusta ja rataharjoitukset. En siis ollut tietoisesti jättänyt kotivalmennuksia väliin, mutta kaiken muun keskellä ne jäivät vähän taka-alalle. Oli siis todella kivaa päästä pitkästä aikaa treenamaan ihan kotona - ja nimenomaan ulkokentällä!

 

Meidän kentän pohja on ihan okei, jos se on tarpeeksi kostea. Maneesia huolletaan säännöllisesti, mutta kenttää ei. Kuivilla säillä se menee herkästi melko liukkaaksi, sillä varsinaista hiekkaa ei ole mitenkään hehtaaritolkulla ja näin ollen varsinkin kaarteissa hevoset tuntuvat saavan hiukan huonosti tukea pohjasta. Champilla se näkyy siinä, että se laukkaa kaarteet todella suorajalkaisena: selkään se tuntuu siltä kuin istuisin puupalikan päällä. Tämä yhdistettynä kentän pienehköön kokoon, emme me mielellään hyppää kovin isoja tehtäviä kotona.

 

Olisi ihanaa olla tallilla, jossa kaikki pohjat olisivat aivan priimoja. Se tietysti lisäisi hevosen käyttöikää, sillä liian pehmeät pohjat rasittavat jänteitä ja kovilla pohjilla nivelet kärsivät. Tuntuu kuitenkin siltä, ettei täällä alueella ole juuri yhtään maneesillista tallia, jossa pohjat olisivat aina priimat. Jokaisessa pohjassa on jotain vikaa, niinhän se menee aina. Tuskin koskaan löydämme sellaista paikkaa, jonka pohjat kelpaavat aina ihan jokaiselle. Se olisikin hauska nähdä!

 

Otetaan oikein kunnollinen #throwback! Ensin kuva viime viikon maanantailta..

Ja sitten viime vuoden heinäkuulta!

Mutta sitten takaisin itse aiheeseen! Tein tällä kertaa valmennuksesta pitkän videon, jossa kuuluu aina ennen ja jälkeen esteiden valmentajan kommentit. Saatte siis kuulla kaikki ohjeet, palautteet ja neuvot juuri sellaisena, miten ne mulle sanottiin! Tuolla videolla on paljon myös sellaista, mitä ei välttämättä olisi tarvinnut laittaa (esimerkiksi kun vaihdan käynnissä suuntaa), mutta nyt ainakin näette kokonaisuuden kaikista hypyistä, joita tunnin aikana otettiin.

 

Olin rakentanut Piuden ohjeilla kentälle seuraavanlaisen tehtävän: molemmille diagonaaleille pystyt ja toiselle pitkälle sivulle okseri-okseri -sarjan kahdella laukka-askeleella niin, että välissä oli 9,8 metriä tilaa. Aloitin tunnin itsenäisesti verryttelemällä laukassa, mutta Piude ohjeisti samalla asettamaan hevosen reippaasti ulos niin, että saisin suoristettua sitä paremmin. Champ valuu herkästi lavoistaan ulos ja työntää takaosan sisälle, varsinkin alussa, jolloin ratsastan sitä pidemmässä muodossa ja vähemmän aktiivisesti. Laukassa piti olla tarkkana siitä, ettei Champ vaihtaisi laukkaa, vaikka suoristin sitä liioitellusti - jopa työntämällä takaosaa ulos ja taivuttamalla samalla ulospäin. Kertaakaan laukka ei vaihtunut, joten siinä olemme menneet paljon eteenpäin!

 

Itse hyppääminen aloitettiin toisella pystyistä: laukassa molemmista suunnista, este oli ehkä 60cm korkeudella. Piude halusi, että istun satulaan kunnolla esteiden jälkeen ja ratsastan kaarteet tasapainoisemmiksi. Mulla on aina sellainen tapa jäädä kevyempään istuntaan ja vähän ajella kaarteiden läpi, sillä joskus mun selkä vihoittelee ikävästi hevosen ollessa kova selästään (eli juurikin juostessaan kaarteet läpi tasapainottomana, selkä alhaalla ja pää ylhäällä). Tuollainen selän suojausmekanismi lähtee siis omasta alitajunnasta, kun varon liian nopeaa alas istumista. Tyhmä tapa..

 

Nämä kuvat ovatkin kuvakaappauksia videolta. Villi Champ!

"Katso mamma, tuossa on toinen este edessä!"

Niinhän siinä olikin :)

Pystyjen jälkeen teimme muutaman hypyn molemmille oksereille. Mun piti ratsastaa mahdollisimman läheltä toista estettä, jotta sain hevosen suoraksi ennen hyppyä. Aluksi lähdin hyppyyn aivan liian aikaisin ennen hevosta heittäen ylävartalon käden mukaan hevosen kaulalle, mutta seuraavilla kerroilla yritin tsempata paremmin. Champin hypyt tuntuivat varsinkin alun pienillä esteillä vähän varovaisilta: se spookasi ympäristöään, ei oikein tuntunut hyppäävän selän läpi ja varoi selkeästi itsekin pohjan liukkautta varmistelemalla vähän enemmän kaarteissa. Kun esteet nousivat isommiksi, tuntui hyppy heti paremmalta. Ehkä myös ratsastin itse paremmin ;)

 

Verryttelyhyppyjen jälkeen siirryimme pienen radan pariin. Ensin piti hypätä pysty, sitten sarja ja lopuksi vielä toinen pysty. Palikoista rakennetulle pystylle mun oli todella hankalaa saada sopivaa askelta. Näin kyllä aina paikan, mutta se oli joko todella paljon eteen kaarteesta tai sitten liikaa kiinni. Muutin hieman kaarretta tehden syvemmän kulman, jolloin pystyin ratsastamaan yhden askeleen enemmän ennen estettä. Sama toisesta suunnasta tullessa: lähdin herkästi joko nyppimään tai sitten ratsastin vähän päättömästi eteen. Tuo este oli siis se tämän tunnin isoin haaste, sillä muille ongelmia ei ollut. Eikä tuokaan mikään suurempia ongelma, sillä monien mielestä kaikki paikat olisivat olleet täysin siedettäviä. Ja niinhän ne olivatkin, jos olisin pitänyt tuntuman loppuun asti hevosen suussa ilman, että heittäydyin kaulalle.

 

Viimeinen kierros oli 120+cm korkeudella ja voi että, miten helpolta kaikki tuntui! Kerrankin voin sanoa itsekin ääneen: ratsastin hyvin. Siis sen viimeisen radan, mutta silti. Onnistumiset on aina tsemppaavia ja niiden avulla saa sitä fiilistä, mitä esteratsastuksen tulee olla. Champ oli niin menossa koko tunnin ajan, että olisin voinut pomputtaa sitä vaikka paikallaan ja se olisi silti hypännyt ihan mitä tahansa eteen olisi laittanut. Tuollaisessa tilanteessa jäin aiemmin herkästi vain paineistamaan hevosta liikaa ja ratsastamaan sitä paikallaan, mutta nykyään tuo ongelma on pienentynyt. Ei poistunut kokonaan, mutta selkeästi vähentynyt ja menossa parempaan suuntaan!

 

 

Linkki videoon.

 

Jos saan kyydin hevoselle, lähden perjantaina eli vappupäivänä hyppäämään Riders Inniin kisoihin. Piude sanoi, että voisin mennä 110cm ja 120cm luokat, mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että menen vain yhden luokan pitkän kisatauon jälkeen. Seuraavat kisat ovatkin vasta kesäkuun puolella pääsykokeiden jälkeen eli mikäli en nyt saa kyytejä järjestymään, ei se ole maailmanloppu: kisakausi starttaa meidän osaltamme kuitenkin vasta myöhemmin kunnolla. Nyt on tärkeää panostaa lukemiseen ja treenaamiseen, taitojamme (niitä olemattomia) voimme esitellä kisapaikoilla myöhemmin kesällä :)

 

Milloin te aloititte/aloitatte kisakauden? Miten sujui?

 

Lue lisää

#537: Hyvää syntymäpäivää Champ!

Pienestä riiviöstä kasvaa iso mies, vai miten se meneekään? Kaikki hevosethan ikääntyvät virallisesti vuoden ensimmäisenä päivänä, mutta Champin todellinen syntymäpäivä on huhtikuun 26. päivä - eli tänään. Paljon onnea siis Champille, maailman parhaimmalle punaiselle läsipäälle ♥

 

Jotkut hevosihmiset tykkäävät väsätä nelijalkaisille syntymäpäiväsankareilleen mitä erilaisempia herkkuja ja kattauksia, mutta me juhlistamme Champin kanssa hänen syntymäpäiväänsä lähtemällä pitkälle maastolenkille ja nauttimalla hiukan enemmän porkkanoita. Päivän päätähti saa myös oikein kunnollisen harjauksen ja paljon pusuja, joten hellittelystä päivän onnistuminen ei ainakaan jää kiinni.

 

Kokosin alle muutaman kuvan, jotka olemme ottaneet viikonloppuna. En ole ratsastanut itse ollenkaan sitten viime tiistain, koska olen ollut kuumeessa ja sen takia joutunut jättämään tallihommia väliin. Yhtenä lämpimänä päivänä uskaltauduin kuitenkin hetkeksi ulos ja tuloksena ovat nämä kuvat. Jokaisesta erilaisesta "teemasta" on tulossa kuvia lisää, kunhan niille löytyy sopiva julkaisuhetki.

 

Mikä kuvista on suosikkisi?

PALJON ONNEA CHAMP 11 VUOTTA ♥

 

 

Lue lisää

#536: Linkkaa blogisi -tulokset!

Pyysin teitä linkkaamaan blogejanne helmikuussa julkaisemassani postauksessa, mutten olisi koskaan uskonut, että kommentteja tulisi niin valtava määrä. Voitte kuvitella, miten pitkään mulla meni selata läpi kaikki 232 kommenttia ja blogit, joita olitte linkanneet. Näin sairaslomalla ollessani kerkesin vihdoin tekemään asian eteen jotain ja valita viisi esiteltävää blogia tätä postausta varten.

 

Selatessani blogejanne mulle tuli monta uutta oivallusta bloggauksesta nykypäivänä. Ensinnäkin on pakkoa kehua, miten paljon vastaan tuli hyvin nuorten kirjoittajien blogeja, joissa teksti oli selkeää ja ulkoasukin miellytti silmää. En pysty kuvittelemaan itseäni 12-14-vuotiaana bloggaajana tekemässä samanlaista kädenjälkeä. Isot kehut siis kaikille teille nuorille kirjoittajille, jotka jaksatte nähdä vaivaa ja teette bloginne kokonaiskuvasta antoisan!

 

Toinen huomionarvoinen seikka oli, että todella monella bloggaajalla on blogissaan erittäin hyvälaatuisia kuvia. Viimeksi tehdessäni linkkaa blogisi -postauksen (muutama vuosi sitten?) ei tilanne todellakaan ollut vielä tämä. Oli mukava selata postauksia läpi ja katsella samalla hyvälaatuisia kuvia, vaikkei itse sisältö muuten ollut välttämättä juuri sitä, mitä itse lukemiltani blogeilta haen.

 

Valitsin tähän mukaan viisi blogia tarkempaa esittelyä varten. Voitte kuvitella, miten hankalaa oli päättää kaikkien blogien joukosta juuri nämä! Halusin ottaa mukaan sellaisia blogeja, joita en ole aiemmin esitellyt blogissani ja jotka eivät ennestään ole kuuluneet omiin suosikkeihini. Ulkopuolelle jäi siis muutamia erityisen laadukkaita ja kivoja blogeja, jotka ovat itselleni ennestään hyvinkin tuttuja. Valintaperusteina pidin selkeää kirjoitusasua, blogin visuaalista ilmettä sekä teemaa, jonka ympärillä blogi pyöri. Pidemmittä puheitta, nyt päästän teidät tutustumaan valitsemiini blogeihin!

 

 

IKUISESTI PONIRATSASTAJA

 

Blogi kertoo 16-vuotiaasta Juuliasta, joka opiskelee parhaillaan ratsastuksenohjaajaksi Hingunniemessä. Nelijalkaisena päätähtenä esiintyy suloinen poni Karis II, jota Juulia vuokraa. Kaksikko valmentautuu ja kilpailee seuratasolla niin este- kuin kouluratsastuksen puolella helppo B ja 60-70cm tasolla. Blogista voi lukea seikkailuja myös muiden hevosten kanssa.

 

Tykästyin ensisilmäyksellä blogin ulkoasuun. Tarkemmin selailtuani huomion kiinnitti ehdottomasti hyvälaatuiset kuvat, postaukset valmennuksista sekä muutenkin selkeä ja helppolukuinen kirjoitustyyli.

 

 

MANDI JA AMANCER

 

Mandi on 17-vuotias lukiolainen Tampereelta ja hän kilpailee perheensä hevosella Amancerilla 110cm-tasolla esteratsastuksessa. "Cera" on vuonna 2006 syntynyt eestinurheiluhevonen. Ratsukon tarkoitus olisi siirtyä kansallisiin 120cm-luokkiin, aivan kuten itselläni Champin kanssa. Tämä onkin yksi painava syy, miksi aloin selailemaan blogia paremmin läpi!

 

Blogin ulkoasu ja kuvat ovat kivaa katseltavaa, eikä tekstissäkään ole moittimista. Viime aikoina blogi on tosin ollut hiljaisempi, mikä johtuu varmasti kirjoittajan polvileikkauksesta. Tsemppiä hirveästi paranemiseen!

 

 

PIKKUSUOKIN ELÄMÄÄ

 

Suomenhevosblogit eivät kyllä ole koskaan olleet sitä vahvinta alaani lukemisen suhteen, mutta nyt oli pakko tehdä poikkeus. Pikkusuokin elämää kertoo 18-vuotiaasta Aurista ja hänen persoonallisesta suomenhevosruunasta Villiveestä.

 

Kaksikko valmentautuu este- ja kouluratsastuksen  parissa käyden muutaman kerran vuodessa seurakisoissa. Blogissa kiinnostukseni herätti heti ensimmäisenä paitsi hyvin kekseliäs ja hieno banneri, myös kirjoittajan mukaansa tempaiseva kirjoitustyyli. Tämän kaksikon seikkailuja on varmasti hauska seurata vaikka ihan näin internetin välityksellä!

 

 

MY REAL LIFE

 

Moonan kirjoittama blogi käsittelee 19-vuotiaan parturi-kampaajan ja 10-vuotiaan Glitter-tamman elämää. Glitter on Moonalla puoliylläpidossa turkulaisella yksityistallilla. Kaksikko kilpailee esteratsastuksessa seura- ja aluetasolla, mutta valmentautuu myös sileällä.

 

Tiedän Moonan netin välityksellä erään keskusteluryhmän kautta. Lisäksi Glitterin kotitalli on itselleni tuttu, sillä monilla kavereillani on ollut hevosia siellä ja olen vieraillut paikassa muutamia kertoja. Tykkään blogin ulkoasusta ja tavasta, jolla Moona kertoo valmennuksistaan, eikä isot ja laadukkaat kuvat olleet ainakaan miinuspuolena tässä blogissa.

 

 

WOLLE WOLKENSTEIN

 

Nyt ollaan ihan eri lajin parissa, missä itse vaikutan - nimittäin kouluratsastuksen! Wolle Wolkenstein -blogi kertoo 17-vuotiaan Ellan ja hänen kouluhevosruuna Wollen kuulumisista. Wolle on intermediate I-tasolle asti koulutettu ihana rautias nelijalkainen ja kaksikko onkin ehtinyt edustaa Suomea viime vuonna kouluratsastuksessa Euroopan Mestaruuksissa asti, Pohjoismaiden Mestaruuksia unohtamatta!

 

Myös tässä blogissa nähdään hyvälaatuisia kuvia, mutta ennen kaikkea mielenkiintoni herätti oikeasti laadukkaan kilpahevosen elämän seuraaminen. Ratsukko on itselleni tuttu lähinnä ratsastusuutisten kautta, joten on hauska päästä kurkistamaan vähän lähemmin heidän treeneihinsä ja elämään.

 

+ Ylimääräinen maininta blogille Pieniä koiria, suuria sydämiä - sieltä löytyy aivan mahdottoman ihania kuvia suloisista koirista. Kannattaa käydä vilkaisemassa!

 

Oliko joukossa tuttuja blogeja? :)

Lue lisää

#535: "Mä vähän ratsastelen"

Rakas, sinusta on tullut pullukka.

 

Niinhän siinä on käynyt - Champista on tullut melkoinen pulla! Mahahaavahevosen ei tietenkään pidä olla mikään kukkakeppi (itseäni on aikoinaan tällä nimellä kutsuttu, sen jälkeen tosin tullut muutama kilo lisää), mutta Champ voisi olla hivenen verran hoikemmassa kunnossa. Estehevosen kun kuuluu näyttää estehevoselta, ei heinämahaiselta tankkerilta. Vaikka eihän niissäkään mitään vikaa ole, oma paikkansa jokaiselle.

 

Kouluvalmentajani totesi hyvin, että ruokamäärää voisi vähentää, mikäli ruuna aloittaisi valtaisan paisumisen ulos omista mitoistaan. Ei tietenkään ottamalla heinää pois, vaan laskemalla väkirehuja. Mutta milläs vähentää, kun Champ syö tälläkin hetkellä vain 1½ litraa selectidiä päivässä ja siihen päälle pellavapuuro lisäravinteineen. Toki väkirehut voisi jättää vaikka kokonaan pois, sillä tuosta määrästä hevonen ei edes saa energiaa juuri ollenkaan. Samalla voin todeta, etteivät ne väkirehut sitä energiaa juuri muutenkaan tuo, vaan se, miten hevosta ollaan ratsastettu. Jos se on pohkeen takana, ei se energia sieltä päästä tule ainakaan työntekoon, vaan ihan kaikkeen muuhun. Ei, vaikka miten tuijottaisi erilaisten pussien ja purnukoiden tuoteselosteita.

 

Tämä auringonlaskukuvien ottaminen on paljon tärkeämpää kuin itse ratsastus. Eikö? :D

Etupainoinen - no kyllä on!

Vinompaa hevosta sai tuolla kerralla hakea. Kuski yrittää epätoivoisesti tehdä edes jotain suoristaakseen ratsuaan, mutta tulos taisi olla melko vaatimaton.

"Huomaaksä, se on edelleen etupainoinen?" Eihän, en olisi kyllä uskonut... :D

"Jos me nyt tässä vaan kevennellään, se on ihan hyvää liikuntaa".

Kaikista karuin totuus Champin runsaasta mahasta näkyy silloin, kun katsoo kuvia, joissa se ei käytä ratsastaessa ollenkaan vatsalihaksiaan liikkuen selkä alhaalla ja takajalat kilometrin etäisyydellä muusta kropasta. Kyllähän siinä yksi jos toinenkin pitkärunkoinen näyttää urheiluhevosen sijaan valtamerialukselta! Ja jos ihan rehellisiä ollaan, maanantain ratsastuskerralta näitä kuvia tallentui kameran muistikortille enemmän kuin kehtaan edes myöntää. Hevonen tuntui "ihan kivalta" selkään ja kuskia ei huvittanut ratsastaa ihan niin hyvin kuin olisi ollut suotavaa, joten hevonenkaan ei joutunut työskentelemään. Ollenkaan. Vaikka kulutin kentällä aikaa puolitoista tuntia, ei hevonen ollut edes vähän hengästynyt. Masentavaa? Ei. Surkuhupaisaa? Kyllä.

 

Mä niin tarvitsisin kentän laidalle sen valmentajan - tai edes äänitteen - joka huutaisi jokaisella ratsastuskerralla "puolipidäte!", "istu sinne satulaan ja ratsasta!", "suorista se!", "nyt se juoksee sun alta pois!". Vaikka motivaatiota on, tuppaa itsenäiset ratsastukset varsinkin pitkän työ- tai lukupäivän jälkeen olemaan sellaista suuntaan ja toiseen haahuilua, joka kyllä käy hevosen liikutuksesta, mutta ei sitä hyvänä päivänäkään voi ratsastukseksi kutsua. "Harrastatko sä ratsastusta?", kysyy työkaveri. "Ei, kun mä ratsastelen."

 

Ja nytkö se muka työskentelee? No ei kyllä! Tai ainakin kuski könöttää kyydissä kuin wc-ankka.

"Tehdään vähän pohkeenväistöjä, ne on ihan mukavia harjoituksia".

Mutta hei, jokaisella meillä on petrattavaa jossain ja mulla se on ainakin näin talvikauden loputtua sen itsekurin löytäminen. Talvella treenasin todella ahkerasti sileällä, nyt tekisi lähinnä mieli mennä maastoilemaan ihanan sään takia. Jos talvella hevonen olisi "pelästynyt" maneesin katolta tippuvaa lunta, olisi se pistetty heti kuriin ja nuhteeseen jatkaen nuttura kireällä avotaivutusta kohti katsomopäätyä. Nyt ulkokaudella, jos hevonen päättää laukata kentällä korvat tötterössä eteen melko hallitsematonta laukkaa nostaen pään taivaisiin, mitä tekee Aada: nousee kevyeen istuntaan, nauraa kuin mikäkin mielipuoli ja harkitsee ehkä viiden kierroksen jälkeen paluuta työntekoon.

 

Kuten mun kaveriporukkani sanoisi, nää on näitä. Ei aina tarvitse mennä ihan niin kireän pipon kanssa, vaikka toki järki tulee aina olla päässä (tästä tuli muuten mieleen Ystäväni hevonen -blogin aloittama somekampanja #järkipäässä!) ja homman muuten turvallista sekä järkevää. Jos viisi kuudesta ratsastuskerrasta viikossa on edes jotenkin järjestelmällistä, kai sitä yhden voi viettää hieman huolettomammin. Tai edes antaa sen jälkeen itselleen anteeksi, kun mitään järkevää ei ole saanut aikaiseksi.

 

Champ: "Mamma, pidä tukasta kiinni, NYT MENNÄÄN!"

Katsokaa nyt, millainen plösö :D

No nyt kun ei sileätreeni maistunut, otetaan esteet mukaan! Hyvä ratkaisu...?

 

Tulipahan pohdintaa taas koko postauksen verran ihan aiheen vierestä! Mun oli siis tarkoitus kertoa, että ensi viikolla on tiedossa toivottavasti viimeinen kontrollitähystys ja mahdollisesti kauden ensimmäiset kisat, mutta ehkä tämä oli tällä kertaa tässä. Viikonlopusta on tulossa aivan superkiva: perjantaina kuvaamme koko päivän kaikkea jännää Champin kanssa ja lauantaina tapaan bloggaajia pidemmän kaavan mukaan täällä Etelä-Suomessa! Sitä odotellessa :)

 

Onko teillä tapana jäädä haahuilemaan varsinaisen ratsastuksen sijaan?

Lue lisää

#534: Hyppäämisen ulkokausi avattu!

Tiedättehän sen tunteen, kun pelit ja vehkeet ovat sitä luokkaa, että pitäisi pystyä ottamaan ihan ammattitasoisia kuvia vaikka lehtien sivuille asti. Järjestelmäkameroita kaksin kappalein, erilaista runkoa ja objektiivia. Mutta kun kuvaaja ei tiedä hevosista oikeastaan mitään, eikä kameran käyttö välttämättä ole se vahvin laji, on tuloksena kolmisensataa kuvaa - joista hyvällä tuurilla yksi on sellainen, mikä täyttää omat laatukriteerini. Näin jälkikäteen kuvia katsellessa melkein itkettää, mutta eihän sille mitään voi. Harjoitus tekee mestarin ja pitää olla todella kiitollinen vanhemmilleni, että he jaksavat seistä sateessa kentän reunalla kuvaamassa lajia, josta eivät mitään ymmärrä.

 

Olin viime viikon torstaina Espoossa Nina Fagerströmin valmennuksessa, pitkästä aikaa. Edellinen kerta taisi sekin olla Kilossa ja silloin elimme lokakuuta 2014. Vai muistankohan ihan väärin? Oli miten oli, tällä kertaa jätimme maneesin pölyt taaksemme ja siirryimme ratsastamaan ulkokentällä. Aiemmat ulkoratsastukset ovat mun ja Champin osalta jääneet tämän vuoden puolella hyvin vähäisiksi (pystyn laskemaan ne yhden käden sormilla), eikä hyppäämistä oltu edes harkittu ulkona ennen tätä valmennusta. Oli kyllä ihan super mukavaa päästä ratsastamaan isolla ulkokentällä, jossa oli tilaa edetä ja hypätä!

 

Tällä kertaa kun näitä hyviä kuvia ei ole, niin otetaan mukaan kaikki hauskat myös! Tässä Champ vinkaisi maapuomin jälkeen... (mikähän tää asento on, en ymmärrä!)

... ja päätti lähteä vähän kovempaa :D

Miten hevonen voi näyttää tältä? :D

Champ oli todella innoissaan jo heti siitä hetkestä, jolloin se tajusi lähtömme. Tallissa kävellessään se yritti ravata ja liukkaan lattian vuoksi meinasi kaatua turvalleen, ulos päästyään se lähinnä laukkasi vieressäni ja traileriin mentiin puoliksi ravilla. No, ainakin hevonen oli hyvällä fiiliksellä lähdössä matkaan! Kilossa jouduimme odottelemaan hetken verran edellisten ryhmien myöhästymisten vuoksi, jonka vuoksi Champ sai ihmetellä ympäristöä: se käveli kuin mikäkin pikajuna, mulkoili kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta, kerran jopa vinkaisi innostustaan.

 

Ryhmämme vuoron koittaessa vaihdoin hieman kuulumisia Ninan kanssa. Kerroin meidän tämän hetken ongelmista vesimaton kanssa ja mahahaavasta, jonka kanssa olemme nyt kevään ajan painineet. Kun catch up oli valmis, aloitin ravailemaan ja laukkailemaan ympäri kenttää yrittäen kovasti saada intopiukeaa hevosta malttamaan vähän enemmän. Kentällä tuuli paikoitellen todella kovaa ja vettä satoi välillä vaakatasossa, joten hevoset olivat ymmärrettävästi melko virkeitä. Tosin Nina totesi, että siinä missä kaksi muuta ryhmämme hevosta olivat "ihan pöllöjä" omalla kotikentällään (?), ei Champ tehnyt mitään ihmeellistä. Tästä voidaan toki olla montaa mieltä :D

 

Nämä neljä seuraavaa kuvaa ovat ihan epätarkkoja (katsokaa, miten paljon vettä satoi!), mutta nauroin Champin hypylle ja halusin jakaa sen tänne blogiin. Tässä siis vielä ihan järkevä ponnistus, tosin jo nyt voi huomata, miten Champ ottaa voimaa selän läpi takajaloilleen..

Mä en oikein edes keksi, mikä tästä voisi tulla mieleen..?

Joo. Ei lisättävää.

Ja sitten ruuna rupesi villiksi :D

Verryttelimme laukassa ympyrällä, jossa oli kaksi maapuomia. Nina ei kommentoinut mulle tässä oikeastaan mitään, katsoi vain, miten hommia tein ja mitä olisi pitänyt muuttaa. Hyppäämiset aloitimme pienelle pystyesteelle suoralla linjalla toisella pitkällä sivulla. Siinä Nina halusi, että annan hevoselle ja sen selälle tilaa esteiden jälkeen kunnolla pysyen kevyemmässä istunnassa, aivan kuten olen kevään aikana opetellut.

 

Valmennuksen tarkoituksena oli hypätä rataa, joten teimme aluksi kaikkia pienempiä pätkiä radasta erilaisina versioina. Videolta näette tarkemmin eri variaatiot, joten en selitä niitä sen kummallisemmin tähän tekstiin. Emme tehneet valmennuksen aikana oikeastaan mitään kovin vaikeaa: yhden askeleen sarjalta viiden laukka-askeleen väli trippelille oli meille hivenen ahdas ja siihen jouduin tekemään muutamia puolipidätteitä normaalia enemmän. Samoin viimeinen linja okserilta kaartaen trippelille oli monelle muulle vaikea, sillä siinä tuli ratsastaa todella huolellisesti kaarteen läpi tarpeeksi pitkälle ennen trippelille kääntämistä. Muuten vaarana oli, että hevonen ei näe estettä ja menee ohi tai ettei laukkaa saa ylläpidettyä riittävänä kaarteen läpi ja lähestymisestä tulee vaikea.

 

 

Se, mikä mietitytti itseäni eniten, oli radalle kuuluva surullisen kuuluisa iso vesimatto. Aiemmissa valmennuksissa Champ on vähän kytännyt vesimattoa, vaikkei ole sille välttämättä enää kieltänyt. Nuo vesimatot ovat kuitenkin olleet niitä normaaleja, lyhyehköjä versioita - tällä kertaa matto oli normaalia reippaasti pidempi! Olin aika varma, ettei Champ menisi ensimmäisellä kerralla lähellekään tuota estettä, mutta toisin kävi: ruuna ei kieltänyt, ei edes yrittänyt kieltää kertaakaan vesimattoesteelle kummastakaan suunnasta. Ensimmäisellä kerralla käytin tosin raippaa melko vahvasti, muilla kerroilla hevosen korvien välissä ei tainnut edes liikkua ajatus mahdollisesta kyttäämisestä. Olin niin iloinen! Yksi kielto tosin otettiin, kun ihan pienillä esteillä ratsastin kaarteesta todella huonosti ja jäin vain vetämään taaksepäin ilman jalkaa, jolloin Champ stoppasi. Uudella yrityksellä yli ja sen jälkeen kaikki olikin helppoa.

 

Aivan niin, tuon ainoan kiellon jälkeen aloin ratsastamaan ajatuksen kanssa ja sittenhän asiat sujuivat "kuin vettä vain". Emme hypänneet mitään kovin isoa, rata oli lopuksi 110-120cm korkeudella. Vitsi, miten helpolta kaikki tuntui! Nina ei keksinyt mitään konkreettista korjattavaa ja totesi, että olen kyllä taas tässä välissä mennyt paljon eteenpäin ratsastajana. Naureskelin ääneen, että varmasti ihan positiivista, kun mulla oli pätkittäin sellainen tunne, että tiesin mitä olin tekemässä. Se auttaa kovasti esteiden ylittämistä ;)

 

 

Linkki videoon.

 

Kaiken kaikkiaan valmennus oli todellinen hyvän mielen treeni. En tiedä mistä se johtuu, mutta viimeisen kuukauden aikana hyppääminen on tuntunut ihan erilaiselta - mulla on jo pieni haju siitä, mitä mä siellä selässä teen ja mitä mun pitäisi tehdä, jotta kaikki sujuisi hyvin. Talven läpi olemme treenanneet paljon ratoja ja luulen, että tällä voi olla suuri merkitys varmuuden saamisessa. Jos sama vire jatkuu, en näe mitään syytä, miksen voisi kilpailla kesällä kansallisissa 120cm luokissa sijoituksista. Mutta sitä ennen on syytä jatkaa treenaamista ja pitää motivaatio korkealla!

 

Oletteko te hypänneet tällä kaudella ulkona?

Oliko hevoset villejä? :)

Lue lisää