lauantai 28. lokakuuta 2017

#915: Kaksi kimoa

Jos mun pitäisi nimetä yksi postaustyyppi, jota multa toivotaan ihan ylivoimaisesti eniten, on se varmasti videopostaus ja nimenomaisesti tallilta. Joskus aikoinaan tein noita oikeinkin runsaasti, mutta viimeisen vuoden aikana tallivideopostaukset tai videopostaukset muutenkin ovat jääneet kovin vähäisiksi. Ajattelin rikkoa tältä osin tuon tauon ja laittaa tulille suoraan useamman videon tälle viikolle, jotka ovat kaikki jo katsottavissa YouTubessa. Tänne blogiin tähän postaukseen on valikoitunut tallipäivän MyDay, jonka kuvasin tämän viikon tiistaina.

Videoita on ihan kiva kuvata. Kuvaus on hauska varsinkin silloin, kun mulla on mukana joku kaveri auttamassa videoinnin kanssa: silloin ei tarvitse miettiä, missä kohden kameraa pitäisi itse muistaa laittaa päälle tai onko ruudussa useasti vain se oma naama. Mä olen kuitenkin jo sen ikäinen, ettei mun kaverit halua viettää vähäistä vapaa-aikaansa kuvaten mun tekemistä tallilla videolle ihan joka viikko, joten tuollaisten videoiden toteuttaminen on siksi haasteellista. Ja kun se videointi ei ole ainoa postauksen valmistumiseen liittyvä tekijä, vaan mukana on myös itse editointi ja tietysti se tärkein eli kameran hankinta. Mun omalla järjestelmäkameralla ei valitettavasti ole kovin näppärä kuvata puuttuvan kääntyvän näytön takia, joten lainaan tähän yleensä isäni Canon 70D -runkoa. Asia monimutkaistui vielä tuplasti, kun videokuvaukseen sopiva objektiivini hajosi viime keväänä. Nämä nyt kuvatut videot onkin kuvattu isäni kameralla, jossa on kiinnitettynä kaverini pikkusiskon objektiivi. Haha :)

Otan siis ilomielin vastaan ehdotuksia hyvistä videokameroista! Periaatteessa voin tyytyä kuvaamaan mun omalla Canonin 7D Mark II -rungolla videoitakin, jos siihen löytyy hyvä videointiin tarkoitettu objektiivi, mutta mielellään hankkisin ihan videointiin tarkoitetun kameran. Hintalappu vaan ei saisi olla kovinkaan suuri, mikä tietysti rajoittaa tarjontaa. Mihinkään tuhansien eurojen kameraan mulla ei ole varaa tällä hetkellä, tuskin koskaan. Tai toivottavasti joskus tulevaisuudessa, sitten kun olen rikas ja menestynyt. Oi voi, haaveita haaveita..

Mutta asiaan! Kuvasin siis viime viikon tiistaina videopostauksen tallilta, kun ratsastin Macon lisäksi pitkästä aikaa myös Kallella. Meillä oli Macon kanssa kouluvalmennus, joka meni todella kivasti ja siitä onkin enemmän juttua videolla. Mulla oli töistä vapaapäivä, joten pääsin tallille päiväsaikaan. Se mahdollisti vähän rennomman tahdin ja ennen kaikkea kahden hevosen ratsastuksen. Arki-iltoisin töiden jälkeen meinaa tulla turhan kiire useamman hevosen ratsastuksen kanssa, ellei tallilla halua viettää ihan koko iltaa. Ensi viikolla olisi tarkoitus palata taas useamman kuukauden jälkeen hyppyhommiin myös Vilhon kanssa, mitä odotan innolla. Saas nähdä, mistä pisteestä lähdemme silloin liikkeelle!

Toivottavasti tykkäät katsella videota. Jätä ihmeessä kommenttia, 
jos näitä olisi kiva katsoa myös jatkossa :)


Lue lisää

torstai 26. lokakuuta 2017

#914: Irti ja ylös

Parin viikon työrupeama kansainvälisten kisojen parissa rokotti hieman oman hevosen liikutusta ja varsinkin omaa kisaamista, mutta nyt lokakuun lopulla olemme päässeet vihdoin takaisin kunnollisen treenin makuun niin este- kuin kouluvalmennustenkin osalta. Muiden kisaamista katsellessa huomasin, että mulle tuli hinku päästä itsekin kilpailemaan. Tämä on ihan uusi juttu, sillä muistan kirjoittaneeni vielä parikin vuotta sitten siitä, että viihdyn paremmin kisoissa toimihenkilötehtävissä itse kilpasuoritukseen keskittymisen sijaan. Niin se sopivampi hevonen voi tehdä paljon itseluottamukselle!

Jos Ainon kansainvälisten starttien katseleminen herätti kisaamisinnon, niin viimeistään Helsingin kisojen aikaan kaikkien kansainvälisten ratsukoiden verryttelyn ja kisasuoritusten seuraaminen antoi ihan valtavasti motivaatiota keskittyä kunnolla siihen omaan tekemiseen. Näin HIHSin jälkeisellä viikolla olenkin päässyt todella hyvin tallille, sillä ainoastaan tämä torstaipäivä jää väliin ja sekin oman flunssani takia. Eilen olimme estevalmennuksessa, tiistaina kouluvalmennuksessa ja viikonloppuna aion mennä sileätreenin ja puomien lisäksi vaihtelun vuoksi myös maastoon. Ensi viikon maanantaina pääsemme pitkästä aikaa Niclaksen silmien alle, kun körryyttelen traileri perässäni Lohjalle. Toivotaan kohtuullista ajosäätä, mitä tuo ei ainakaan tällä hetkellä ole - ulkona nimittäin sataa lunta ihan kunnolla.

Tässä postauksessa kerron vähän tarkemmin estevalmennuksista, joita olen päässyt kokemaan tämän ja viime viikon aikana. Moni varmasti tietää valmennuskuvioni jo aiemmalta ajalta: sileäpuolella mua on auttanut pitkäaikainen kouluvalmentajani, estepuolella kotivalmentajana on toiminut nyt puolentoista vuoden ajan toinen estevalmentaja. Niclaksen treeneissä olen käynyt aina silloin, kun sille on ollut mahdollisuus ajallisesti tai rahallisesti. Tämä combo on ollut todella toimiva, mutta nyt Macon myötä koen tarvitsevani entistä enemmän apua myös ihan siinä kavaletti- ja perustyöskentelyssä esteillä. Vaikka nyt mua pitkään opettanut estevalmentajani toki teettää todella hyviä tehtäviä ja on saanut muhun ihan valtavasti parempaa rataratsastustaitoa, halusin mukaan yhtälöön vielä yhden ihmisen, jonka opit sopivat kauttaaltaan muidenkin valmentajieni teettämään malliin.



Joskus aikoinaan kirjoitin siitä, että liian monet valmentajat saavat ratsastajan pään helposti sekaisin. Olen edelleen täysin samaa mieltä varsinkin silloin, jos valmentajien tyylit eroavat toisistaan huomattavasti. Tai edes sen verran, että vasta oppeja hakemassa oleva ratsastaja ei enää lopulta tiedä, mihin suuntaan hänen pitäisi omaa ratsastustaan kehittää. Uskalsin kuitenkin lähteä kokeilemaan tätä valmentajakuviota esimerkiksi siksi, että tämä nyt mukaan tullut estevalmentaja on auttanut nykyistä estevalmentajaani ja pitää tunteja myös monille muille henkilöille, jotka käyvät Niclaksen valmennuksissa. Parastahan tässä on se, että mun kouluvalmentaja painottaa juuri samoja asioita kuin estevalmentajani. Esimerkiksi viime viikkoisen estetunnin jälkeen oivalsin ihan eri tavalla asioita, joista kouluvalmentajani oli puhunut jo ties kuinka pitkään. 

Valmennuksissa kyse ei siis ole siitä, etteikö joku valmentaja osaisi tuoda jotain korjattavaa asiaa ilmi. Usein kyse on puhtaasti siitä, että ratsastaja ymmärtää asioita erilaisten tehtävien ja ilmaisujen kautta, jolloin opittua asiaa on helpompi käyttää myös muissa konteksteissa. Eihän ratsastus lopulta ole mitään tähtitiedettä, vaan jokaisen meidän tavoite on päästä pisteeseen, jossa hevonen on ratsastajan apujen välissä ja kuulolla, tehden pyydettävät asiat toivotulla tavalla. Tie tuohon pisteeseen on kuitenkin pitkä ja sinne voi päästä hyvin montaa erilaista reittiä pitkin.

Tämän pienen alustuksen jälkeen pääsenkin itse asiaan eli näihin kahteen menneeseen estevalmennukseen. Viime viikolla aloitimme tämän uuden valmentajan kanssa ihan perustehtävillä, mikä osoittautui ehkä parhaaksi ratsastusharjoitukseksi, mitä olen kuluneen vuoden aikana päässyt toteuttamaan. Alkuverryttelyn jälkeen menimme nimittäin noin kahdeksan metrin voltilla neljää ravipuomia siten, että mun piti tulla kaksi kertaa peräkkäin puomit ja sen jälkeen yhden kierroksen verran niiden ulkopuolelta. Samaa toistettiin aikansa, kunnes vaihdoin suuntaa ja välissä kävelin. Ja sitten taas sama toiseen suuntaan. Välillä puomit korotettiin vinopuomeiksi. Ravien jälkeen väleistä tehtiin laukalle sopivat innarivälit, jolloin puomeja oli enää kolme. Tätäkin vinopuomeilla ja ihan maapuomeilla.



Ensimmäisellä puomien ylityskerralla luulin, että tunti tulisi olemaan meidän osalta ihan katastrofi. Olen laiminlyönyt puomitehtäviä kesän jälkeen oikein urakalla ja Maco ei tuntunut tajuavan, että puomien yli voi ravata hyppäämisen sijaan. Mun piti jatkaa kuitenkin ihan samalla tavalla, antaen hevosen itse katsoa, mihin se jalkansa pistää. Liikaa ei saanut auttaa. Sain noottia seuraavista asioista:
  1. Jalat ovat kauttaaltaan jännittyneet, jolloin yläpohkeen käytön sijaan tulee käytettyä herkemmin kannusta.
  2. Olen liian varovainen ja samalla passiivinen apujeni kanssa, mikä tekee hevosesta hitaan ja huonosti avuille vastaavan.
  3. Pyrin ratsastamaan turhan siististi, enkä uskalla jättää hevosta yksin tekemään virheitä.
Näin listalle kirjoitettuna tuo kuulostaa aika kamalalta, mutta näitä samoja asioita olen kuullut vuodesta toiseen. Tai tuota ensimmäistä en ollut tajunnut itse, vaikka usein mietin, miksi mun on niin hankala käyttää jalkaa kokonaisuutena sen kannuksen käytön sijaan. Mutta toden totta, kun rentoutin jalkani aina lantiosta lähtien, asettui jalka paljon paremmin hevosen kylkiä vasten olematta kuitenkaan puristava ja samalla pääsin käyttämään yläpohjetta ensisijaisena apuna. Hitsi, mikä ero jo pelkästään sillä oli kaikkeen tekemiseen! 



Millä tavalla me sitten lähdimme korjaamaan näitä asioita tuon ympyrätehtävän avulla? Ensimmäinen asia oli se, että mun oli pakko uskaltaa jättää hevonen yksin. En voi kantaa hevosta ja peitellä sen virheitä, koska se tekee mun oman ratsastuksen lopulta mahdottomaksi. Sellaiset hevoset ovat hitaita, koska ne ovat ikään kuin turtuneet siihen, että niitä autetaan jatkuvasti. Ihmisen käsi voi olla niiden viides jalka. Sama oli jo Champin kanssa, vaikka se olikin helposti enemmän tyhjä kuin painava kädelle. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa se, kun hevonen ei taivu kunnolla pohkeen ympäri ja sitä pitäisi käyttää avun läpi saamiseksi. Mun pitää uskaltaa ottaa se riski, että hevonen saattaa vaikkapa siirtyä laukalle korjaukseni takia tai nostaa päänsä taivaisiin, jos asia on sille hankala. Koska näitä virheitä ei voi korjata muuten kuin niitä tekemällä.

Samalla tavoin en saa pelätä myöskään sitä, että omat apuni olisivat liian isoja. Jos hevonen ei kuuntele pidätettä, on oikeasti paljon järkevämpää ottaa se pidäte kerran terävästi ja selvästi kuin jäädä nypläämään pienesti ja huomaamattomasti pitkäksi aikaa. Se siisti ja huomaamaton apu ei nimittäin välttämättä saa mitään aikaiseksi. En tarkoita, että kenenkään pitäisi ratsastaa automaattisesti aggressiivisesti, mutta mietippä omalle kohdallesi: jos hevonen ei kuuntele kevyttä pohkeen puristusta, onko parempi jatkaa puristamista pienesti koko lopputunnin ajan saamatta reaktiota vai kenties kertaalleen käyttää pohjetta isommin. Mun kouluvalmentaja totesikin hyvin, että mun pitää nyt opetella pois pakonomaisesta tarpeesta ratsastaa siististi ja opetella olemaan välillä efektiivisempi apujen kanssa. Siten Maco tulee paljon paremmin avuille, jolloin pystyn ratsastamaan niillä pienillä ja huomaamattomilla avuilla. 

On väärin ajatella, että ratsastajan pitäisi istua hevosen selässä tekemättä mitään, koska juuri sellainen passiivisuus tekee hevosista lopulta todella hitaita. Maailman parhaita koulu- ja esteratsastajia katsoessa huomaa, miten paljon siellä kisaradalla lopulta pitäisi tehdä. Kouluratsastajilla nuo avut ovat hioutuneet todella pieniksi, koska hevoset ovat hyvin avuilla ja vauhti on sen verran hallitumpaa. Esteillä avut saattavat välillä olla todellä näkyviäkin, mutta se ei tarkoita, etteivätkö hevoset olisi hyvin avuilla. Niillä jatkuvilla oikeanaikaisilla avuilla pidetään nimenomaan se hevonen omien apujen välissä, jotta se pystyy kääntymään 160cm pystyn jälkeen jo seuraavassa askeleessa täyskäännöksen tai lähestyä saman kokoista okseria valtavassa laukassa ennen maalilinjaa. 



Linkki videoon (ääniraidallinen estevalmennusvideo).

Mitä konkreettista me sitten korjattiin mun ja Macon tekemisessä heti ensimmäisellä valmennuskerralla? Suurin oivallus mulle lähti kääntämisestä, joka on ollut meille hankalaa. Monesti on käynyt niin, että Maco tuntuu jäävän kaarteissa todella pitkäksi ja purevan samalla silloin tällöin kiinni kuolaimeen. Vaikka yritän kääntää ulko-avuilla ja samalla jarruttaa, kiihtyy vauhti siitä huolimatta ja käännös ei vain yksinkertaisesti onnistu sulavasti. Nyt mut laitettiin tekemään ympyrät, voltit ja kaikki kääntyminen siten, etten saanut jäädä yhtään passiiviseksi, vaan mun piti ajatella jokaisella askeleella hevosta irti ja ylös ohjalta. Maco ei saanut painaa kuolaimen alle tai lavoilleen, eikä nojata kuolaimeen, vaan ulko-ohjan tuli tehdä jokaisella askeleella pidäte ja kääntävä apu. Sen ei tarvinnut todellakaan olla iso, sillä ai jestas, millainen ero hevosen kääntymisessä oli! Se ei enää nojannut kädelle, saati tarttunut kuolaimeen kiinni.

Koska kropan läpi rehellisesti taipuminen on Macolle haastavaa, tuli mun auttaa hevosta ympyrällä tietyissä asioissa. En saanut kantaa sitä, mutta mun tuli esimerkiksi tehdä oikeasti pienempää ympyrää puomeja lähestyttäessä, jotta Maco joutui oikeasti taipumaan kyljensä läpi. Samalla pystyin työstämään hevosta esimerkiksi viemällä sen takaosaa hivenen ulos. Tämä ei ollut iso poikitus, vaan pikemminkin ajatus hevosen sisätakajalasta kohti ulko-ohjaa, mutta se teki heti suuren eron siihen, miten Maco käytti kroppaansa. Pieniä muutoksia, isoja vaikutuksia.

Samaa ideaa jatkoimme toisellekin tunnille, joskin ihan eri tehtävien kanssa. Koska tässäkin alkaa olla jo melkoisesti tekstiä, jätän tarkemman selittämisen toisen tunnin osalta sikseen. Sen sijaan voitte katsoa tuota ääniraidalliselta videolta, jossa on hieman enemmän selitettynä toisen tunnin antimista. Siinäkään ei valitettavasti ole kaikkea, mitä olisin halunnut sanoa, mutta eiköhän sen aika ole sitten seuraavassa postauksessa! Nyt rupean nukkumaan, sillä odottelin tuota videota ladatessani hetken kirjaa lukien ja nukahdin siihen. Takaisin vällyjen väliin siis!

Oletko sä saanut joskus ahaa-elämyksiä joltain valmentajalta siten, että
olet pystynyt hyödyntämään niitä muidenkin valmentajien oppeihin? :)
Lue lisää

perjantai 20. lokakuuta 2017

#913: Ihmisen parasta aikaa

Terkkuja jälleen jäähallin puolelta! Menossa on kolmas päivä Helsinki International Horse Show'ssa ja jäljellä on enää yksi kansainvälinen luokka ennen kotiin lähtemistä. Päivä on ollut varsin tapahtumarikas, sillä olemme ehtineet seuraamaan esteratsastusta katsomosta käsin useamman luokan verran, shoppailleet hieman keskustassa, tavanneet kavereita ja ennen kaikkea nauttineet täysillä jokaisesta hetkestä areenalla ja sen ulkopuolella. Joka vuosi on pakko todeta, että Horse Show on ihmisen parasta aikaa. 

Koska tapahtumaa on ollut ja tulee myös olemaan, eikä seuraavan luokan alkuun ole montakaan minuuttia, päätin julkaista teille tällaisen kuvapostauksen torstain vetcheckistä ja tältä perjantailta. Nauttikaa kuvista! Tämän päivän yksi kohokohta ainakin katsojille oli varmasti Sanna Backlundin voitto ensimmäisessä kansainvälisessä luokassa, minkä lisäksi tänään ratkottiin myös Amateur Tourin voitto. Sekä poni- että hevosratsukon voitto meni kyllä ihan oikeaan osoitteeseen, noita ratoja oli kiva katsoa. Ja hienoa on, että taitoarvostelu on mukana Amateur Tourin finaalissa jo toistamiseen! 

Mikä kuvista on suosikkisi? :) 

























Lue lisää

torstai 19. lokakuuta 2017

#912: Viikon värisuora

Erilainen kokemus. Se on päällimmäisenä mielessä tämän vuoden Horse Show'sta, kun päiviä on takana kohta kaksi. Nyt on torstai ja istun kansliassa kirjoittamassa tätä postausta, samalla seinän takana itse areenan puolella kilpaillaan seitsemänvuotiaiden hevosten esteluokassa. Päivä on ollut tapahtumarikas ja se onkin syynä siihen, miksi fiilis aiempiin vuosiin verrattuna on kovin muuttunut. Tänä vuonna en nimittäin istu aamusta iltaan kansliassa töissä, vaan kiertelen ympäriinsä tekemässä yhtä jos toista koko tapahtuman ajan. Niin siistiä - vaikka kyllä se kansliahommakin vaan mukavaa on!

Vaikka kymmenet ihmiset ovat valmistelleen Horse Show'ta jo monta kuukautta sitten, pyörähti itse tapahtuma varsinaisesti käyntiin eilen keskiviikkona Amateur Tourin ja muiden kansallisten luokkien osalta. Loppujen lopuksi olen seurannut itse vain nuorten hevosten luokkia sekä tänään, että eilen, sillä katsomon penkkejä ei ole tullut kulutettua muissa luokissa laisinkaan. Eilinen päivä oli muutenkin vähän hektisempi, sillä auttelin Erikaa hänen hevosensa kanssa. Nuoret hevoset hyppäsivät tuolloin myöhään illalla, joten meidän hommamme loppuivat jäähallilla joskus kymmenen jälkeen. Aikamoisia aikoja kilparatsastusta ajatellen, mutta toisaalta oma tunnelmansa. Huomenna viimeinen kansainvälinen luokka alkaa vasta kymmeneltä, mutta se pitää ehdottomasti seurata. Itseäni kiinnostaa erityisen paljon kaikki kansainväliset luokat, sillä näitä kotimaisia ratsastajia pääsen seuraamaan suorituksien osalta muuten pitkin kautta. Toki en näissä puitteissa, joka muuttaa tilannetta toisinaan suurestikin.

Näkymä hevosten saapumisputkesta areenalle. Kohta mennään!
Expossa on varsin tunnelmallista tänä vuonna.
Monelle tuttu valmentaja Dominique Barthelaix halusi kuvaan valmennettavansa hevosen kanssa :)
Tallissa hevoset ottavat rennosti.
Erika ja Aapo torstaina radalla.
 Eilen tehtiin siis hieman hevosenhoitajahommia ja fiilisteltiin kisatunnelmaa, minkä lisäksi autoin Just Dressagen ständin pystyttämisessä. Sain samalla mukaani uuden kisatakkini Lotus Romeolta, enkä voisi olla onnellisempi lopputuloksesta! Takista tulee kuvia lisää myöhemmin päästyäni taas takaisin tallille ja normaaliin arkeen, joten hetken niitä joutuu vielä odottamaan. Koska takki on itsessään näyttävä, piti mun tietysti hankkia sen kylkeen jokin neutraali kisapaita nykyisten rinnalle. Kaapistani löytyy jo Spooksin röyhelökauluksellinen tummansininen suosikkikisapaitani, Animon viininpunainen swarovskeilla ja glitterillä koristeltu kisapaita sekä Pikeurin vaaleanpunainen timanttinapeilla varustettu kisapaita. Eihän noita voi uuteen takkiin järkevästi yhdistää, joten expon puolelta mukaani tarttui Animon tummansininen kisapaita pienellä swarovskiyksityiskohdalla. Klassinen ja kaunis. Nyt sitten vain kisaamaan ;) 

Ostoslistallani on paljon muutakin tavaraa, jotka on ollut hankinnassa jo pitkään. Macolle pitäisi hankkia satagrammainen kaulakappaleeton tallitoppaloimi, 150 grammainen kaulakappaleellinen ulkotoppaloimi sekä tummansininen tai harmaa riimu ja riimunnaru. Etujalan jännesuojat ehdinkin jo löytämään, nekin ihan hyvästä alennuksesta. Edellisen suojahankintani tein kaksi vuotta sitten Champille tästä samaisesta tapahtumasta ja nuo samat suojat ovat edelleen käytössä Macolla, tosin hyvinkin paljon elämää nähneenä. Ja nuo loimihankinnat ovat enemmän kuin tarpeellisia, sillä Milla totesi tällä viikolla, että mikään loimi ei voi olla kamalampi kuin mun nykyinen tallitoppaloimeni. Sen hankin joskus aikoinaan alennusmyynnistä, eikä se tosiaan ollut kovin suuri taloudellinen hankinta. Eli siis tarvetta todellakin on! Jos joku liikkuu expossa ja löytää näihin kriteereihin sopivia tuotteita, niin vinkatkaa mulle jotain kautta liikkeen nimi.

Erika menossa radalle!
Radanrakennusta ja radankävelyä samaan aikaan.
Verryttelyssä kiitokset hevoselle hyvin tehdystä työstä.
Verryttelyssä toimihenkilöt pitävät huolen siitä, että jokainen ratsatsaja on ajallaan areenalla.
Verryttelyyn mennään tämän putken kautta.
Tänään päivä alkoikin onnellisella jälleennäkemisellä, kun Sarina saapui Suomeen hevosenhoitajan roolissa. Juttelimme hieman kuulumisia ja kävimme katsomassa hänen hevosiaan kansainvälisessä tallissa, jossa tutustuin samalla muihin tiimin groomeihin. Hauskaa seurata tuota porukkaa, kun tiimissä on mukana henkilöitä neljällä eri kansalaisuudella. Työskentelykielenä toimiikin siis englanti. Täällä sitä pääsee muutenkin puhumaan jatkuvasti, milloin ratsastajien, groomien tai expomyyjien kanssa. 

Aamun kaveripainotteisen alun jälkeen pääsin kokemaan jotain ihan uutta, sillä olin mukana tekemässä YLEn lauantaiseen lähetykseen tulevaa alkuvideota. YLE lähettää tuttuun tapaan lauantain Grand Prix -luokan ja sunnuntain World Cup -luokan 160cm tasolla hypättävänä televisiosta ja tänä vuonna he tekivät alkuun parin minuutin videopätkän, jossa kerrotaan faktoja Horse Show'sta. Sain eilen puhelin YLEn urheilutoimittajalta, josko pääsisin osallistumaan tuohon videoon. Siinäpä me sitten toimittajan kanssa talutettiin Ilona Mäkiperen hevosta verryttelyyn ja juteltiin niitä näitä, mä ikään kuin Ilonan hevosenhoitajan roolissa. Hauskaa ja erilaista! Saas nähdä, miten tuo lopulta onnistui, mutta kokemuksena hauska juttu. Tuon videon jälkeen lähetys siirtyykin studioon, jossa kommentaattoreina toimii toimittajan lisäksi ainakin Nina Fagerström, aivan kuten edellisinäkin vuosina. 

Horse Show'lla on oma käsiohjelma, tarrat ja muu oheistuotesarja.
Nappasin kuvan jonkun ratsastajan kuvaussessiosta heidän hienon suorituksensa jälkeen!
Viime vuonna ostin Horse Show'sta saappaat, tänä vuonna tarvetta ei ole ;)
Hevoselle nami kiitoksena suorituksen jälkeen.
Expossa on vaikka mitä kypäriä myynnissä. Tässä monen suosikki Samshield.
 Loppupäivä kuluikin kuvaillessa sitä sun tätä, expossa pyörähtäessä ja tietysti kavereita jututtaessa. Seuraavaksi areenan puolella alkaa kansainvälisten koulu- ja esteratsastajien verryttelytilaisuus kommentaattoreiden kera, enkä todellakaan tiedä, mihin tämä päivä on taas hujahtanut. Kohtahan on jo perjantai! Se tarkoittaa sitä, että seuraan päivän ajan groomin toimintaa ja kuvailen siitä tänne blogiin postauksen kuvien muodossa. Videota en valitettavasti voi kuvata, sillä kansainvälisissä talleissa videointi on kielletty. Lauantaista aion kuvata koko päivän mittaisen MyDayn, jota on toivottu ihan superpaljon ainakin YouTuben puolella. 

Ennen kaikkea tärkeintä on huomisesta alkaen starttaavat kansainväliset esteluokat, joiden aikana aion istua tiiviisti katsomossa seuraamassa suorituksia. Ensimmäinen kansainvälinen luokka alkaa kello 12 jälkeen, seuraava onkin vasta vaille kahdeksan illalla. Ja perjantain viimeinen luokka on juurikin kymmeneltä illalla. Lauantaina olemme varanneet pöydän jäähallin yläkerran ravintolasta kolmen ruokalajin ja vähän kansainvälisemmän seurueen kera, josta siirrymme seuraamaan päivän pääluokkaa eli Grand Prixiä 160cm tasolla yhden lounasseuramme osallistuessa kyseiseen luokkaan. Sen jälkeen lähdemme Millan kanssa hetkeksi areenalta pois, kun edustamme mun työpaikkaa eräässä iltatilaisuudessa ennen illan seuraavaa kansainvälistä luokkaa kello 19 alkaen. Sille päivälle riittääkin tekemistä, joten tuosta on varmaan kiva tehdä MyDayta. Lauantaina on lisäksi legendaariset iltabileet ja sunnuntaina sitten paitsi Meet&Greetiä, myös koko viikonlopun ehdoton kohokohta eli World Cupin osakilpailu. Siinäpä pitkälti se, mistä mun viikonloppu tulee käytännössä koostumaan!



Toimihenkilöillä on tänä vuonna heijastavat takit. Aika mageet!
Ja ruusukkeet viimeisen päälle, tottakai!
Radan jälkeen rennosti kohti tallia.
Mun värisuora tänä vuonna :D
Muistakaahan myös, että jos ette pääse paikalle jäähallille, voitte seurata kisoja havenin livelähetyksestä ihan kotisohvalta käsin. Pääluokat eivät valitettavasti ole katsottavissa tuolta YLEn lähetysoikeuksien takia, mutta muuten pääsette nauttimaan ratsastuksesta ilmaiseksi netin välityksellä. Suosittelen ehdottomasti! Ja kertokaa myös, jos teillä on jotain erityisiä toiveita HIHSin postauksien ja muun materiaalin suhteen. Otan ehdotuksia avosylin vastaan esimerkiksi ratsastajahaastatteluista tai muusta vastaavasta :)

Ootko sä seurannut HIHSiä livestä tai paikan päältä?
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat