#110: Tallipäivä Equstomissa

Kävin tänään Equstomissa pitkästä aikaa ja otin mukaan kameran, joten luvassa on muutamia kuvia reissulta. En itse esiinny kuvissa, mutta onpahan jotakin uudempaa kuvamateriaalia pitkästä aikaa! Tähän alkuun vielä mainittakoon, että Etelä-Suomeen on luvattu ensi yöksi todella kovaa lumisadetta ja sen takia huomenna pitäisi olla maassa parisenkymmentä senttiä lunta, lauantaina jopa 40cm! Arvatkaahan lähdenkö heti kuvaamaan jouluisia kuvia tallille. Onko teidän kotipaikkakunnallanne jo lunta?

 

Pääsin kaverini Luciannan kyydillä tallille, joten olin paikan päällä parisen tuntia ennen Equfittiä. Olin siis innoissani luvannut mennä jokaiselle keskiviikon tunnille, mutta tajusin toissapäivänä, että tämänviikkoinen tunti olisi viimeinen tältä vuodelta. Noh, koska halusin käydä edes yhdellä, oli mun mentävä sinne eilen. Olkapää ei vihoitellut päivän mittaan yhtään, vaikka ilman kantosidettä meninkin ja sempä takia en nähnyt esteitä pienelle jumppaamiselle.

 

Equstomiin oli tullut joulu!

Kahvion sisustus oli aika punasävyinen :)

Tallia. Kauhean pimeää oli, niin kuin tuolta käytävän päässä olevasta ovesta näkeekin!

Pikselimössöksi mennyt kuva, mutta tässä näätte kuitenkin maneesia.

 

Equfithän on "ratsastajille suunniteltu ryhmäliikuntamuoto, joka kehittää kuntoa ja kehonhallintaa. Jokainen ratsastaja tarvitsee hyviä fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia onnistuakseen hevosen kanssa. Peruskestävyys ja kehon hallinta ovat edellytykset hyvälle ratsastussuoritukselle. Ratsastuksessa tarvitaan yllättävän paljon erilaisia fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia, jotta hevosen ja ratsastaja tekisivät saumatonta yhteistyötä. Ratsastajalta vaaditaan kehonhallintaa, aerobista kuntoa ja voimaa, tasapainoa, lihasten joustavuutta ja liikkuvuutta koordinaatiokykyä, rytmitajua, reagointikykyä ja ajoituksen hallintaa. " Tuo teksti on kopioitu suoraan Equfitin sivuilta. Olen käynyt tunneilla muutamia kertoja (alle 10) ennekin, joten perusidea oli tiedossa, vaikka ohjelma olikin muuttunut.

 

En kerro sen tarkemmin tunnin sisällöstä, mutta teimme paljon harjoituksia keskivartalon tukea avuksikäyttäen. Alkulämmittelyn jälkeen työskentelimme esimerkiksi jumppapallojen, kuminauhojen ja ihan vain oman vartalon vastuksemme avulla. Sain ohjeeksi kiinnittää paljon huomiota omiin lonkka-polvi-varvas-linjoihini, sillä pitkäjalkaisena (ja polvivammaisena) polveni kääntyvät helposti esimerkiksi kyykkyyn mentäessä sisäänpäin. Tähän olen saanut fysioterapeutiltakin tarkat kuntoutusohjeet, mutta laiskuuttani en tietenkään ole niitä jaksanut aktiivisesti noudattaa.. Syy polvien sisäänpäinkääntymiselle (ja ajoittain koville polvikivuille) on se, ettei joku ulompi reisilihakseni ole tarpeeksi vahva. Älkää kysykö mikä, sillä en kuollaksenikaan muista! Toisena seikkana mun piti kiinnittää huomiota siihen, että suoliluut pysyvät samalla korkeudella esimerkiksi eri venytyksissä ja harjoituksissa.

 

Lucianna sai kokeilla ennen oman poninsa ratsastusta Susannan kouluhevosta Iiroa.

Iiro näyttää aivan kamalan isolta kun Lucianna vaihtui Suskin tilalle :D

13-vuotias estetuuppari miettii, että mitenkäs tää toimiikaan.. Oli muuten hankalaa kuvata, kun en pystynyt nostamaan
kameraa silmien korkeudelle ja näyttöön ei saa kuvaa (tai en osaa laittaa)!

Taiteellinen instagram-kuva..

Nudde ihmetteli kamerasta lähtevää ääntä ja halusi selkeästi tutkia lähempää lisää!

Paljon Sanna painotti myös yhtä asiaa, joka taitaa monilta ratsastajilta unohtua: vaikka ratsastajat saavat paljon hyötyä harrastuksestaan kehoaan ajatellen, aiheuttaa se myös paljon "ongelmia". Esimerkiksi lanneranka on usein meillä hevosurheilun ystävillä jäykkä, sillä ratsastaessamme sitä ei juurikaan taivutella. Olisi siis syytä tukea muilla liikuntamuodoilla ratsastuksen jättämiä "aukkoja", sillä kun keho on tasaisesti yhtä venyvä joka suunnasta (varmaankin mahdoton tilanne, sillä aina on vinouksia jne.), on hevosen selässä toimiminen tasapainoisempaa.

 

Nyt nämä muutamat viime postaukset ovat keskittyneet ratsastajan kehoon sekä ihmisen fysiologiaan, joten tästä eteenpäin vaihdankin aihetta ja yritän kehitellä jotain muuta. Sain hyviä ideoita edelliseen postaukseen, mutta toki niitä saa laittaa vieläkin tulemaan! Laittakaahan myös ehdotuksia siitä, haluaisitteko jonkin kilpailun tai muun erikoisuuden sitten, kun 900 lukijaa menee rikki.

 

Olen menossa tänään katsomaan Sami Hedbergin stand up-esitystä Helsinkiin, ja luvassa taitaa siis olla nauruntäytteinen ilta. Pidättekö te lukijat kyseisestä viihdemuodosta ja mikäli kyllä, onko teillä suosikkia? Mielestäni Sami ja Niko Kivelä ovat ehkä parhaimmistoa Suomessa. Valitettavasti useimmat keikat ovat ikärajoitettuja, joten kaikki halukkaat eivät sinne pääse. Mutta naurua kaikki sen sijaan saavat täältä blogista. Janita linkkasi mulle tämän ja nauroin jokaiselle "lehtijutulle". Juttuja ei kannata ottaa tosissaan, sillä ne on tehty pilke silmäkulmassa ja sarkastisella otteella, mutta niihin on kyllä käytetty vaivaa ja tekijällä on varmasti ollut hauskaa. Loppuun vielä uusimpia Sami Hedbergin videoita youtubesta:

 

 

Hauskaa ja nauruntäytteistä torstaita jokaiselle! :)

Lue lisää

#109: Keskeneräinen päätös

Monia varmaan kiinnostaa kuulla, mitä solisluulleni kuuluu (olipa tyhmän kuuloinen ilmaisu!). Niille, jotka eivät vielä tiedä: kaaduin hevosen kanssa torstaina ja mulla katkesi oikea solisluu kahdesta kohtaa. Kävin Hollannissa sairaalassa ja he kuvasivat olkapään antaen mukaan kantositeen ja liikuntakiellon 4-6 viikon ajaksi. Käsky kävi myös käydä Suomessa viikon sisällä lääkärissä niin sanotussa kontrollissa, jossa todettaisiin paranemisen aloitus ja se, pitäisikö katkenneita luunpalasia paikkailla leikkauksen avulla.

 

Tänään vuorossa oli lääkäri. Olin maalaillut aivan kauheita mielikuvia siitä, etten pääsisi ratsastamaan moneen kuukauteen ja etten varmasti pystyisi tekemään kädellä yhtään mitään sen jälkeen, kun lueskelin kirjoittamianne kommentteja ja muutenkin tutkiskelin netistä tietoa solisluumurtumista/-katkeamisista. Monilla paraneminen oli vienyt pitkiä aikoja ja kättä pystyi käyttämään normaalisti ehkä vasta puolen vuoden päästä! Voitte arvata, kuinka huonolta tuntui tuolloin. Käsi olisi kuulemma kipeä käytössä vielä paranemisen jälkeen, en pystyisi juoksemaan pitkään aikaan ja niin edelleen. Valmistauduin siis mielessäni vaikka millaisiin sairaslomiin ja liikuntakieltoihin.

 

Lääkärinäni toimi todella ammattitaitoinen olkapään vammoihin perehtynyt mieshenkilö Terveystalosta. Saimme todella asianmukaista ja osaavaa kohtelua kaikin puolin, olenkin tuohon paikkaan todella tyytväinen ja voin sitä kaikille lämpimästi suositella. Varatessaan aikaa lääkäriin äitini oli ilmaissut halukkuutemme mahdolliseen leikkaukseen juurikin siksi, ettei tulevaisuudessa mitään kipuja tms. jäisi.  Heti mentyämme lääkärin puheille painotti hän hollantilaisen lääkärin tapaan, ettei leikkausta 95% solisluumurtumista tarvita ollenkaan ja tämänkin kanssa toimitaan varmasti leikkaamatta. Hän selitti, että leikkausta varten henkilöllä tulisi olla paljon kipuja, selkeät asentovirheet nähtävillä röntgenkuvista ja liikeradat rajoittuneet. Ennen röntgenkuvien katsomista lääkäri kyseli kipujani ja testasi, miten oikea käsi toimii. Sain nostettua käden suoraksi eteeni ja kosketettua päälakeani  paineen tunnusta ja kivusta huolimatta ihan hyvin. Rintalastaan kiinnittynyt luunpala tosiaan on koholla ja "törröttää" ihoa vasten hyvin selvästi ulospäin, mutta muuten mitään turvotusta tai muuta olkapään alueella ei ole enää (vielä viikonloppuna oli, mutta se oli vain verenpurkaumaa).

 

Tässä viime torstaina kuvattu röntgenkuva. Punaisen ympyrän sisällä näätte katkeamiskohdan. Nuo kolme luunpalasta
siis kuuluisivat yhteen, yhdeksi kokonaiseksi kappaleeksi. Toinen asia onkin sitten, että miten ihmeessä..?

 Ennen röntgenkuvia lääkäri piti hyvin todennäköisenä, ettei tätä tarvitse leikata. Katsottuaan kuvia hän kuitenkin alkoi selkeästi miettimään, mitä kannattaisi tehdä. Luu on katkennut niin, että irtonaisen palan pituus on noin kaksi senttimetriä ja se on kahden kiinnittyneen luupalan välissä niin, että olkavarteen (tms) kiinnittynyt luu menee rintalastaan kiinnittyneen luun alapuolelle viistossa ja niiden välissä on tämä irtopala, väliä siis noin 2cm. Koska asentovirhe on näin suuri (näiden kaikkien tulisi siis muodostaa yksi yhtenäinen luu!), saattaa luutuminen olla hidasta tai jäädä kokonaan tapahtumatta. Ensi viikolla on siis toinen kontrolli, jossa otetaan uudet röntgenkuvat ja katsotaan onko luutuminen lähtenyt käyntiin - jos on, leikkausta ei tarvita. Jos solisluuta ei leikata, jää oikea hartiani 2cm vasenta hartiaani lyhyemmäksi ja myös paljon alaspäin.

 

Lääkäri painotti sitä, ettei solisluumurtuma haittaa tulevaisuudessa mitenkään. Hänen mukaansa luu on jopa vahvempi katkeamisen jälkeen, sillä katkenneen kohdan ympärille muodostuu "luupallo", joka on normaalia luuta paljon paksumpi. Ratsastamisessa välillä tapahtuvat äkkinäiset ja kovemmat käsiliikkeetkään eivät siis pitäisi mitenkään sattua tai haitata toimimista.

 

Mutta sitten itse käden tilaan. Olen ihan yllättynyt, kuinka vähän kipuja mulla onkaan ja kuinka paljon pystyn käden kanssa tekemään! Sunnuntaista lähtien olen jo kirjoittanut koneella molemmilla käsillä. Pystyn laskemaan käden suoraksi alas ilman kipuja, nostamaan sen sivulle suoraksi, eteen ns. "ratsastusasentoon", vaihtamaan vaatteet ilman suurempia kipuja, kantamaan kädellä kevyitä tavaroita, liikuttamaan kättä (ei äkkinäisiä liikkeitä) suht paljon ja niin edelleen. En tiedä kuinka paljon sillä saisi vielä mitään tehdä, mutta lääkärin mukaan niin paljon, ettei kipua tunnu. Kipulääkkeet, joita syön, ovat kuulemma normaalin buranan tehoisia ja niitäkin otan vain silloin tällöin - esimerkiksi tänään olen ottanut vain aamulla yhden herättyäni.

 

Heräsin tänään todella oudosta asennosta. Joudun siis nukkumaan istualtani (kauhea tyynykasa selän takana), ja olin nukkuessani nostanut oikean käteni pääni yläpuolelle asentoon, joka lääkärin mukaan pitäisi olla mahdollista tehdä kivuttomasti vasta 4-6 viikon päästä onnettomuudesta. Ja tänäänhän on siis viiden päivä tapahtuman jälkeen. En tiedä, onko kipukynnykseni jotenkin tavallista korkeampi vai onko todella mulle sattunut niin hyvä tuuri, että käsi paranisi nopeampaa tahtia. Pakko kyllä olla kiitollinen joka tapauksessa!

 

Olen jo viime perjantaista lähtien auttanut tallilla (harjaillut, laitellut suojia, suitsia, putsannut tarhoja, nostellut esteitä jne.) joka päivä ja treenaillut itse kotona kunnon ylläpitämiseksi. Tein sunnuntaina 80 vatsalihasliikettä ja kyykkyä, sekä nostelin vasemmalla kädellä painoja. Eilen mulla oli niin kipeänä lihakset, etten yksinkertaisesti pystynyt ja niinpä jätin päivän välistä, mutta tänään sama treeni jatkuu. Kävelin myös kaverini luokse 5 kilometrin matkan lenkkeilymielessä, matkaan meni aikaa 45 minuuttia. Päätin siis kävellä huomenna myös kouluun, sillä matkaa kertyy 3,5km ja sopiva bussi menisi puolitoista tuntia ennen koulun alkamista..

 

Sanni, Nisse ja minä tallissa. Nisse ei vissiin innostunut kuvaamisesta :D

Tässä näätte uuden "hienon" kantositeen, jonka sain mukaan lääkäriltä. Nyt ei paina katkeamiskohtaa ollenkaan!

Tämä kuva on melkein vuoden vanha, juuri ennen wanhojen jatkoille lähtöä otettu. Pitäkää kavereistanne kiinni! :)

Käytiin tänään Sannin ja Janitan kanssa yhdellä yksityistallilla, kun Sanni ratsasti eräällä Nisse-vuonohevosella. Meillä oli Janitan kanssa todella kylmä, joten keksittiin vaikka mitä hulluuksia lämmikkeiksi: juoksimme ympäri kenttää, otimme typeriä valokuvia ja nauroimme paljon. Meillä oli todella hauskaa, onneksi Nisse on terapiaratsu ja näin ollen kesti kaiken hulluttelumme hyvin. Lopuksi päätin kiivetä istumaan ruunan kyytiin muutaman metrin ajaksi, sillä kyseessä on kuitenkin maailman rauhallisin nelijalkainen. Kiipesin kyytiin yhdellä kädellä samalla, kun Sanni auttoi toiselta puolelta ja Janita tuki toiselta, sitten istuskelin muutaman metrin ajan ponin kyydissä, kunnes totesin, että ehkä alas kannattaa tulla ennen kuin joku näkee (herättäisi ehkä huomiota, kun kyydissä on kantosidettä käyttävä ratsastusvarusteeton henkilö?) ja sitten kammettiin mut alas kyydistä niin, että melkeinpä nostettiin alas. Heti kysyttiin, että onhan varmasti kaikki ok, ei satu mihinkään ja muutenkin kysyttiin koko ajan, tarvitsenko apua. On mulla aivan ihania kavereita, muistakaa pitää kavereistanne kiinni! :) Ainoa miinuspuoli, että nyt haluan vielä enemmän  (jos se on edes mahdollista?) takaisin hevosen selkään..

 

Nyt sitten pitäisi vain malttaa parannella kättä ja katsotaan, millaisen päätöksen leikkaamisen suhteen lääkäri antaa ensi viikolla. Huomenna koulussa alkaa uusi jakso, enkä siis voi nukkua totuttuun tapaan enää puoleen päivään asti.. Harmi! Mutta mikä ihaninta, lunta on luvattu tänne eteläänkin noin 25 senttimetriä ja ensi viikolle jopa -20 asteen pakkasia! Aivan ihanaa :) Ja kohta onkin aika aloitella joulukalenteria, johon keksittiin kavereiden kanssa yksi hullunhauska "luukku" jo.. Videointipuuhiin siis, hehheh.

 

Tästä tuli tällainen kauhea selostuspostaus, mutta toivottavasti jaksoitte lukea ja valaisi omaa tilannettani teille kaikille. Laittakaa postausehdotuksia tulemaan, muuten en kirjoita mitään, koska aiheita on vaikea repiä hatusta!

Lue lisää

#108: Oman istuntani kehitys

Joku lukija toivoi jokin aika sitten postausta, jossa kertoisin oman istuntani kehityksestä vuosien varrelta. Olen suunnitellut pitkään sen tekemistä ja nyt päätin kyseisen postauksen toteuttaa. Laittakaa alle kommenttia, mitä piditte ja mistä haluaisitte vastaavanlaisia erikoispostauksia lisää. Nyt on nimittäin aikaakin!

 

Tein itseasiassa viime heinäkuussa postauksen siitä, miten suhtaudun istunnan tärkeyteen ratsastuksessa ja siihen pääsette tästä. Tämä postaus keskittyykin siis istunnan tarkoituksen pohtimisen sijaan juuri omaan istuntaani: miten se on aikojen myötä kehittynyt, mitä virheitä itselläni on ollut/on ja mikä siinä on hyvää. Yritin kaivaa mukaan mahdollisimman paljon kuvia, joista voi löytää istuntavirheitä. Toivottavasti ette nyt hauku heti, kuinka huonosti istun, kun nämä kuvat laitoin kaikki yhteen :D

 

Jokainen varmasti tietää, millainen aloittelijan istunta on ja miten sen kanssa pystyy hevoseen vaikuttamaan. Ratsastelin harrastukseni alkuaikoina muutaman vuoden ajan pikkutallilla, jossa maastoilu kuului ohjelmaan enemmän kuin kenttätyöskentely. Opin noina aikoina mukautumaan hevosen liikkeisiin erilaisissa tilanteissa (maastoillessa erilaiset tilanteet, kuten ylä- ja alamäet, erikoisemmat maastot jne.), mikä kehitti tasapainoani ja hahmotti pienelle lapselle hevosen liikeratoja, vaikka kuusi-kymmenvuotiaana en niistä teoriassa mitään ymmärtänytkään. Tuon ikäisenä opettelin pitämään kantapäät alhaalla ja kantamaan kädet satulan etukaaren yläpuolella. Selkäytimeen piirtyi ryhdikäs ratsastusasento, sillä opettaja kehotti minua suoristamaan selkäni "kuin joku vetäisi kypäränupista ylöspäin".
 

En löydä tänne mitään uusia kuvia, joten tässä ennenkin blogissa näkyny otos. Vuosi on siis 2004 ja ensimmäiset
estekisani ikinä! Kuvasta näkee, että istuttiin miten istuttiin, mutta mentiin kuitenkin :)



Nämä olivat aikoja, jolloin kuvitteli jo osaavansa jotain.. Mutta totuus oli kaukana siitä! Vuosi 2006-2007.

Vaihdoin tallia Solbackan ratsastuskouluun ollessani vielä ala-asteella, joskus yhdeksän-kymmenenvuotiaana. Siellä mulle valkeni vaikka mitä uusia asioita ratsastuksesta, ja istunta sai paljon uusia ulottuvuuksia. Takanojassa ei saanut olla, muttei toisaalta valahtaa etupainoiseksi. Omilla reisillä ei saanut puristaa satulaa, saati pitää polvilla tukea kevyttä istuntaa varten. Eritäin tärkeänä osana ratsastusta Solbackassa painotettiin myös ratsastajan käsiä ja katsetta. Leuan tuli olla ylhäällä ja katseen eteenpäin, nyrkkien peukalo ylimpänä ja ranteen suorana. Enää en saanut istua vinossa suuntaan tai toiseen, sillä opettaja huomautti asiasta varmasti: mikäli istuin ylävartalo liikaa vasemmalla, piti itse suoristaa itsensä keskelle hevosta. Ratsastaminen muuttui vähitellen leikkikoulutasosta oikeaksi oppimiseksi. Istunnan teoriapuoli ja sen hyödyntäminen käytännössä oli kuitenkin vielä aivan lapsen kengissä: tiesin miltä ratsastajan kuului selässä näyttää, mutta se, miten kyseiseen pisteeseen pääsisi, oli vielä kaukana edessä.

 

Seuraava haaste istunnan kannalta oli ehdottomasti seitsemännellä luokalla alkanut kasvupyrähdys. Kasvoin yhdessä kesässä aivan hirvittävän paljon, jolloin oma kehoni meni mittasuhteiden puolesta aivan päälaelleen: mulla oli todella pitkät jalat ja erittäin lyhyt selkä. Kuulostaa hassulta ja sitä se olikin! Voitte arvata, millaisiin asentoihin jalat ja kädet, selkä ja kaikki muutkin ruumiinosat vääntyilivät turhautuneen ratsastajatytön yrittäessä parhaansa mukaan pitää kaikki kiemurtelevat osansa oikeilla paikoilla. Pituuskasvu onkin tunnetusti hankalin vaihe nuoren oppimisessa, sillä silloin jo mahdollisesti opittu hyvä istunta tulee opetella täysin uudelleen, jotta ihminen tulee sinuksi kehonsa kanssa.

 

Pituuskasvun jälkeen mukaan tuli muutamia uusia ongelmia. Ensinnäkin oma pääni oli aina vinossa. En osannut katsoa suoraan eteenpäin, vaan se kellahti aina niin, että katsoin pää kallellaan vasemmalle alaviistoon. Toinen ongelma oli oikea ranne, sillä se vääntyi outoon asentoon. Sanottiin sitä oikean käden vammaksi, sillä monella meidän ryhmästä oli sama ongelma. Myöhemmin pääsin oikean käden vammasta eroon, mutta tilalle tuli vastaavasti vasemman käden ongelma. Vaikeaa! Mulle tuli myös kauhean notkoselkä, jota en pitänyt ongelmana. Meille ei huomautettu siitä juurikaan, ja kaikki mielestäni hyvät ratsastajat ratsastivat notkoselkäisinä. Pienenä luulin mm., että kun ratsastajan keskivartalo "hyllyy" ees taas ravin tahdissa, on istunta silloin todella hyvä..



Tässä kuvassa näkyy hyvin sekä oikean käden vamma että pään vinous vasemmalle. Kuva vuodelta 2009.



 Suoranainen kehitys istunnan kannalta lähti silloin, kun aloitin ratsastamisen Equstomissa. Equstomin kautta istuntani kehittyi yhdessä tunnissa yhtä paljoin kuin puolessa vuodessa aiemmin. Enää en saanut pelkästään ohjeita kääntää ranteita suoraksi, vaan mulle myös kerrottiin, miten korjaus tehtiin oikein ja mitä hyötyä siitä oli. Sain myös erittäin tärkeän ohjeen notkoselkäni korjaamiseksi: piti ajatella oman navan työntymistä kohti omaa häntäluuta, jolloin alaselkä pyöristyi suoraksi ja oma olemus parani huomattavasti. Mulle kerrottiin, että mikäli olisin ratsastanut notkoselkäisenä aina, en olisi todennäköisesti ratsastanut kivun vuoksi ollenkaan 40-vuotiaana.

 

Equstomissa opin, että lonkan taaksepäin pyörivä liike ja lantion keinuminen vasemmalta oikealle liikkeen tahdissa on oikein, että polvet pyörivät pientä ympyrää ja kuinka rentouttaa kyynärvarsi menettämättä tuntumaa hevosen suuhun. Opin ajattelemaan kaikki ensisijaisesti syvien vatsalihasten kautta - ennen en ollut edes tiennyt niiden olemassaolosta! Pystyin ratsastamaan vähitellen yhä monipuolisemmin: kokoavat liikkeet, väistöt, vaihdot, mitkä tahansa - kaikkiin saatiin lisää laatua ja tehokkuutta istunnan vaikutuksen avulla. Ymmärsin, ettei riitä vain katsoa eteenpäin, vaan että katseen tulee olla pehmeä ja avoin, jolloin koko keho rentoutuu. Hengityksen merkitys tekemisessä korostui. Vinoudet poistuivat tai niitä korjattiin monipuolisemmin erilaisilla harjoituksilla. Enää ei vain pyydetty suoristumaan, vaan kerrottiin myös miten suoristus tehtiin (ks. linkkaamani postauksen diagonaalisuoristus, hyvä esimerkki).

 

Tämä kuva on ollut esillä jo aivan liian monta kertaa, mutta menköön vielä kerran. Kuva vuodelta 2011, ja hyvä istunta siis :D

Joku estekuva mukaan.. Tämäkin vuodelta 2011, jolloin oma esteistuntani oli jo ihan hyvä. Suurin muutos tapahtui 2009.

Kaprin kanssa 2012 keväällä. Tässä näkyy lappeellaan olevat ranteet, kantapäät hieman alhaalla jne, mutta annetaan vähän anteeksi keskiravin takia.. heh :)

Esteillä saatan katsoa välillä liikaa alas sivulle, perujaan vanhasta istuntavirheestä vuosilta 2007-2009.. Kuva 2012 kesältä.

Tämän kuvan myötä muistinkin, että yksi syksyllä ollut istuntavirhe oli, kun kannoin käsiäni liian korkealla! Ha :D

 Kuulostaa tyhmältä ja pikkutarkalta, mutta voin todeta, että Equstomin ansiosta opin oikeasti ratsastamaan paremmin. Centered ridingin oppien mukaan minusta tuli paljon enemmän hevosta kuunteleva ja ymmärtävä ratsastaja, ratsastin paljon enemmän istunnallani kuin kädellä. Ja tätä kohden ollaan menossa edelleen.

 

Toki mulla on nykyään useita istuntavirheitä, jotka korostuvat varsinkin silloin, kun ratsastan yksinäni ilman opettajan valvontaa. Katson usein alas. En välttämättä tarkoita konkreettista leuan laskemista, vaan osaan myös katsoa alas vain katsetta siirtämällä. Välillä olen myös hyvin ryhditön, varsinkin loppuraveissa, sillä silloin "könötän" keventäessäni hirmuisen etupainoisena. Tämä korostui varsinkin tultuani Hollannista takaisin Suomeen, sillä en ollut ollut istuntatunneilla yli kuukauteen ja Hollannissa ratsastin 80% ajasta itsenäisesti. Kolmas istuntaongelma on ranteet, sillä ne kääntyvät välillä orava-asentoon (nyrkit lappeellaan) ja näin ollen tuntuma hevosen suuhun on epätasaisempi. Neljäs mieleeni tuleva asia on se, että pysähdyksissä olen välillä liikaa reisien päällä. Tämä kuitenkin korjaantui muutama kuukausi sitten toistojen avulla.

 

Turhan suuri etunoja ja kädet hieman kaukana toisistaan. Vuoden 2012 alkusyksyltä Konstalla.

Turhan suuri etunoja laukassa, Hollannissa 2012.

Jalat hieman liian edessä, Hollanti 2012.

 Olen nykyään todellinen istuntakriitikko. Tiedän, etten istu tai käytä istuntaani täydellisesti, mikä häiritsee aivan suunnattomasti. Haluaisin oppia mahdollisimman hyväksi ratsastajaksi paitsi istunnan, myös vaikuttamisen saralla. Sen vuoksi käyn mahdollisimman paljon tunneilla, pyydän ystäviäni kuvaamaan tuntejani ja varsinkin itsenäistä ratsastustani, vahdin (aina muistaessani) omaa istuntaani ratsastaessani ja treenaan istuntaa parantaakseni lihaksistoa oheisliikunnan avulla. Tällaista on esimeriksi Equfit, josta voi lukea lisää täältä. Myös aivan tavallinen vatsalihastreeni tai muu jumppa auttaa kehittämään omaa vartalonhallintaa, joka auttaa istunnan parantamisessa.

 

Oman oppimisen edellytys on kuitenkin se, että myöntää virheensä ja tekee kaikkensa niiden poistamiseksi. Oppiminen lähtee omasta itsestään, sillä kukaan ei voi pakottaa toista oppimaan asioita - näin ollen oikea asennoituminen on tarpeen. Liika yrittäminen voi kuitenkin kostautua yliyrittämisenä, jolloin koko touhusta menee maku ja asioita alkaa vain stressaamaan. Niinpä kannattaa muistaa, että pinttyneimmätkin istuntavirheet korjaantuvat ajan kanssa toistojen ja toistojen myötä. Tajusin muutama vuosi sitten tärkeän seikan: ratsastustunneille ei todella tulla näyttämään mitä osataan, vaan oppimaan ratsastusta ja tuntemaan, miten se tehdään oikein. Mielestäni ilman tämän ymmärtämistä kehitystä ei voi tapahtua tai se tapahtuu ainakin hitaammin.

 

Millaisiin istunta- tai "ratsastus"virheisiin te lukijat olette törmänneet harrastuksenne aikana?

 

Loppuun vielä joidenkin mielestä ehkä erittäin epäoleellinen tieto käden asennosta. Kokeileppa rentouttaa kätesi alas suoraksi. Se on asennossa, jossa kämmen osoittaa jalkaasi vasten, eikö? Kun nostat kätesi alhaalta ratsastusasentoon (90 asteen kulma kyynärpäässä, nyrkki pystyssä peukalo päällimmäisenä) ovat käsivarren luut radius ja ulna silloin kiertyneenä hieman, eivätkä suorana. Rentouta kätesi uudelleen alas. Ihmisen käden luut ovat suorassa silloin, kun käännät kämmenen osoittamaan suoraan eteenpäin käden ollessa rentona (liikkeen tulee lähteä olkanivelestä asti). Kun nyt nostat kätesi rantastusasentoon ja käännät nyrkin suoraksi, säilyy luut toistensa päällä eivätkä kierry ollenkaan. Tämä tuntuu pieneltä korjaukselta, mutta se vaikuttaa tuntuman pehmeyteen ja siihen, pysyykö nyrkki ratsastaessa pystyssä kunnolla. Jännä juttu, itse sain kuulla tästä muutama viikko sitten ja hämmästyin suuresti! Pieniä korjauksia, suuria vaikutuksia. Tai sitten vaihtoehtoisesti pikkutarkkojen ihmisten liibalaabaa, päättäkää itse :)

Lue lisää

#107: Life goes on

Ensinnäkin, iso kiitos kaikille kommentoijille ja paranemisen kanssa tsempanneille! Koitan parhaani mukaan vastailla jokaiselle, mutta vasenkätisenä se on vähän hitaampaa!

 

Käden kipu on helpottanut kumman paljon, siihen vain ns. jomottaa jatkuvasti. Enää kipu ei siis ole viiltävää, paitsi jos liikun turhan nopeilla liikkeillä tai annan kädelle yhtään painetta. Syön kolme kertaa päivässä jotakin lääkärin määräämää vahvaa kipulääkettä ja sen lisäksi tavallista tulehduskipulääkettä. Eilisen kivun sijaan tilalle tuli kauhea lihaskipu, sillä tärähdyksen vuoksi yläselän ja niskan lihakset ottivat vähän itseensä.. Noh, hengissä ollaan ja teidän lukijoiden kommenttien perusteella selvisin vähällä! Tätä ennen mulla on murtunut vain vasen värttinäluu lasketellessa, kun yritin fiksuna hypätä hyppyristä, mutta unohdin itse hypyn.. Haha :D

 

Tämä päivä oli oikein mukava: sain nukkua aamulla yhdeksään asti, jonka jälkeen söimme rauhassa aamupalaa ja lähdimme tutustumaan yhdelle lähitallille. Gerdia esitteli meille tallin hevosia ja itse tallia, siitä videokoostetta myöhemmin. Vietimme tallilla aikaa noin nelisen tuntia ja autoin hevosten harjailemisessa, kuntoonlaitossa, ruokinnassa ja muussa sellaisessa parhaani mukaan. Mietin tässä, että teenköhän jopa liikaa kädellä, mutta toisaalta vaatteiden vaihtaminen/muu liike ei satu, jos käsi pysyy kantoside-asennossa. Olemme tosin menossa tiistaina yksityiselle lääkärille, joka on erikoistunut nimenomaan yläraajojen ongelmiin, joten häneltä saadaan tarkemmin ohjeet. Yritän päästä leikattavaksi, sillä silloin luutuminen on nopeampaa ja luut menevät oikeille paikoilleen, eikä tulevaisuudessa käden pitäisi olla yhtään kipeä.

 



Pahoittelen laatua, kaikki kuvat otettu videosta tai kännykällä, sillä kameran kannatteleminen ei juuri nyt onnistu.. Tässä siis valmennus, jota pääsin tänään seuraamaan. Vaikka olikin flaamin kielellä, ymmärsin silti jotakin :D



Tallia ja mä silittelen maailman suloisinta hevosta :3

Tallia lisää.. Vasemmalta alkaa maneesi. Ja näitä talleja oli tosiaan muistaakseni kolme tässä yhteydessä!

 

 

Talleilun jälkeen menimme kiertelemään lähikaupunkiin ja ostimme tuliaisia. Löysin myös ihanat kengät ja pari vyötä, jotka hintansa vuoksi oli pakko ottaa mukaan. Täällä on todella kivoja vaatekauppoja, joita en kuitenkaan pysty hyödyntämään - enhän pysty sovittamaan mitään! Äsken Asko toi hotellihuoneeseen pitsaa, mutta vaikka olen syönyt koko päivän aikana vain hampurilaisen, hieman ranskalaisia ja pari lusikallista jogurttia, ei mulla ole yhtään nälkä. En tiedä johtuuko se lääkkeistä vai liikkumattomuudesta, mutta näillä mennään.

 

Huomenna tosiaan palaan Suomeen ja ennen sitä käydään kisoissa. Menen illalla Ellan seuraksi Piudelle vahtimaan lapsia ja koiria ja sunnuntaina auttelen tallin avoimien ovien-päivän kanssa. Tarkoitus oli aluksi ratsastaa Cyralla itse, mutta nythän siihen ei luonnollisesti ole mahdollisuutta.. Seuraava viikko menee varmaankin tallilla hengaillessa ja kavereiden kanssa puuhaillessa, maanantain ja tiistain olen ainakin kotona (meillä olisi kokeita, mutta en pysty kirjoittamaan vas kädellä) ja loppuviikko riippuu lääkärin määräyksistä. Lauantaina ja sunnuntaina menen moikkailemaan Ninaa tuomarinkylään ja seuraavalla viikolla pystyn toivottavasti toimimaan tallilla lähes normaalisti, toki käyttäen vain vasenta kättä. Pyrin käymään silti joka päivä tallilla, jotta pystyn  seuraamaan tunteja ja hyödyntämään sitä kautta ratsastamattoman ajan - opin toivottavasti paljon teoriassa tältä ajalta! Ajattelin myös käydä kahdesti Equfitissa ja mahdollisesti muussa jumpassa/salilla käden kunnon mukaan, jotta kunto ja lihaksisto ei heikkenisi liialti.

 

Kun olette olleet ratsastamatta, millaista oheisliikuntaa olette harrastaneet?

 

Tällänen kuva eiliseltä. En saanut parempaa kantosidettä ja tää painaa
suoraan katkeemiskohdan päälle, tunuu mukavasti.

Nämä tarttuivat mukaan. Kuva instagramista, kuten ylempikin

Joulukoristeita! <3

Keskiviikon lennolta otettu kännykkäkuva, ihana pumpulipeitto! Kumpa tuolla vois hyppiä :)

 

 

Tässä vielä loppuun hyvä kappale, joka tuo aina hyvän mielen. Sanat eivät mitenkään liity tähän hetkeen, mutta kokonaisuutena loistava biisi! Arvatkaa vaan harmittaako nyt, kun hevosen ostaminen lykkääntyy ja täällä olisi nytkin ollut pari hienoa ehdokasta.. Mutta kuten joku sanoi, kaikella on tarkoituksensa ja tästä vielä noustaan! :)

Lue lisää

#106: Shit happens

Otsikko kertoo hyvin fiiliksistä tällä hetkellä. Ärsyttää, harmittaa ja sattuu aivan tajuttoman paljon - kohteena oikea solisluu. Täällä Hollannissa ollessani siis tapahtui pieni arviointivirhe ja nyt mulla on solisluu katki kahdesta kohtaa, toisin sanoen kolmessa osassa. Kantositeen kanssa yksikätisenä mennään seuraavat 4-6 viikkoa. Onneksi ei pidempään, sillä jo puoli tuntia tapaturman jälkeen olin kyllästynyt pakkolomailuun ja halusin palata takaisin selkään.

 

Muuten tämä matka on sujunut hyvin. Kokeilin eilen illalla kahta hevosta, joista toinen, 7-vuotias erittäin kiva 120cm-luokkia hypännyt kimo tamma valloitti olemuksellaan, rehellisyydellään ja kapasiteetillaan. Tänään meidän oli tarkoitus kokeilla yhteensä noin 13 hevosta, mutta kolmannen kohdalla sattui tämä onnettomuus. Ensin kuitenkin tämän aamun hevosista: molemmat olivat todella kivoja viisivuotiaita, joilla oli kapasiteettia hypätä tulevaisuudessa kilpaa. Toisella (rautias ruuna) oli kisattu 120cm-luokkia ja se oli kivaliikkeinen, vähän laiha ja lihakseton, mutta näyttävä ja rauhallinen. Toinen oli raaempi tummanruunikko tamma, joka oli laadukas, mutta totaalisesti projekti. Se oli kisannut 100cm asti, mutta sillä oli hyvä hyppy ja se oli aika säpäkkä.

 

Videot alla: 1. nelivuotias, jolla kaaduin (alempana onnettomuusvideo), 2. ja 3. Viisivuotias tummanruunikko tamma, 4. rautias viisvee ruuna. Kimosta tammasta keskiviikolta mulla on video vain kännykässä, joten se ehkä myöhemmin. Se oli kuitenkin niin kiva, että varmaan laitan joskus esille.

 

 

 

 

 

Meidän oli tarkoitus katsella hevosia noin 5-10 ikävuoden väliltä ja tasoltaan noin 120cm estepuolelta, mutta kokeilin myös paria nelivuotiasta. Tämä, jonka kanssa tapaturma sattui, oli nelivuotias, mutta vaikutti olemukseltaan ja ratsastettavuudeltaan paljon vanhemmalta. Se oli kisannut metriä ja teki juuri niin kuin ratsastaja  pyysi. Tamma oli vähän hidas avuille ja sen takia hieman pohkeen takana, eikä se tuntunut alkujaan hevoselta, jonka voisin ostaa. Ajattelin kuitenkin ottaa muutaman hypyn, ihan vaan vertailumielessä, mutta siihen homma sitten jäikin! Lähestyimme siis aivan tavallista, noin 90-100cm okseria laukassa, ja ponnistuspaikka jäi hieman kauas. Hevonen ei saanut ollenkaan etusiaan mukaan hyppyyn, vaan ponnisti takajaloillaan ns. suoraan esteen sekaan. Se kaatui nenilleen maahan ja oli lähellä, ettei mun päälle. Tulin itse oikea kylki edellä, mutta kuten videossa näkyy, aluksi käteen ei juurikaan sattunut. Hetken käveltyäni ja tarkastettuani hevosen, huomasin, että oikea olkapää pistelee ja kokeiltuani sitä kädellä, tajusin, että luu törröttää ulospäin. Pyysin muita katsomaan kättä ja sitten pyörryin muutamaksi kymmeneksi sekunniksi. Seuraavista hetkistä muistikuvina on, kun olin polviltani maassa ja kävelin toimistoon, näin kaiken sumeana tai mustana. Yritä siinä selittää englanniksi, että kaikki on ok, mutta solisluun kohta on kipeä :D

 

 

No, reissu sai uuden käänteen ja sairaalassa meni iltapäivä. Harmitti hirveästi, että ratsastus jää nyt hetkeksi. Tullaan kuitenkin uudelleen heti, kun käsi paranee. Huomenna yritän mennä katsomaan tallille hevosia muuten vaan, ja iltapäivällä mennään kaupungille. Lauantaina tarkoitus olisi lähteä ennen paluulentoa seuraamaan kisoja lähistölle, joten tekemistä riittää silti! Ainoa miinuspuoli on, että en pysty liikuttamaan oikeaa kättäni yhtään ja kirjoittaminen on näin ollen hankalaa - koneella tai käsin. Liikkuminen sattuu myös, sillä tunnen, kuinka irtonaiset luunpalat liikkuvat paikoiltaan.. Ällöttävää! Kipu on suuri myös siksi, etteivät saamani lääkkeet auta yhtään. En myöskään pysty ottamaan paitaa pois tai pesemään hiuksia, joten näytän lauantaina varmaan melkoiselta hirviöltä :D

 

Tässä teille lyhyt selostus matkan tähänastisesta sisällöstä, en pysty pidemmin kirjoittamaan, sillä tähänkin meni yhdellä kädellä neljä tuntia ja vatsa kurnii (huom: yhdellä kädellä on vaikeaa syödä ja kirjoittaa samalla, outoa..!). Pyrin pitämään teidät ajan tasalla, ja koska ratsastukseen tulee pakkoloma, saatte varmaan liudan erikoispostauksia, jotta blogiin saadaan edes jotain eloa tälle ajalle. Ehdotuksia siis tulemaan!

 

Onko teille sattunut luunmurtumia/muita vakavahkoja onnettomuuksia ratsastaessa? Kauan paraneminen kesti?

Lue lisää

#105: Estevalmennus

Eilen ja tänään hypättiin Cyralla ja Sallilla, tarkoituksena ottaa vähän erilaisia tehtäviä ennen kuin lähden Hollantiin ja sen takia en pääse Cyralla muutamaan päivään ratsastamaan. Onneksi tallilla on ihmisiä, jotka ovat avuksi silloin, kun itse ei pääse paikan päälle! Sain myös tänään kuvaajan paikan päälle, joten saatte videota esteiltä tänne blogiin, jes :)

 

Maanantaina Piude rakensi meille neljän esteen "radan", jossa oli yksi kaareva pysty-pysty-linja kolmella laukka-askeleella ja yksi kaareva pysty-okseri-linja neljällä laukka-askeleella. Lisäksi toiselta pystyltä oli mahdollista jatkaa okserille neljällä laukalla ja molempia diagonaalilla olleita pystyjä hypättiin yksittäisenä. Alla olevista videoista näätte tarkemmin, sillä tätä oli vaikea selittää. Hyvin simppeleitä harjoituksia, mutta vaati hieman ratsastamista, sillä välit eivät olleet "ihanteelliset" kummallekaan hevoselle - Cyralla on pieni ponilaukka ja Sallilla valtava hevoslaukka. Molemmilla oli siis töitä välien kanssa!

 

Ensimmäinen estepäivä sujui ilman sen suurempia ongelmia Cyran kanssa, se oli samanlainen kuin ennekin ja teki juuri sen, mitä siltä pyysin. Cyrassa on se hyvä puoli, ettei sitä juurikaan haittaa lähetä/kaukaa hyppyyn lähteminen, sillä se pystyy suoriutumaan näppärillä etujaloillaan lähes mistä vaan. Kun sitä katsoo karsinassa, ei ajattelisi sen kykenevän hyppäämään vaivatta 110-120cm rataa sellaisella fiiliksellä, ettei esteet edes tunnu isoilta! Mutta niin se vaan yllättää.. Ainoa suurempi huomautus oli, etten saanut paineistaa liikaa (eli tehdä pidätteitä samalla, kun ratsastan painetta hevoseen jalalla = hevonen "kuumuu" ja kaikille se ei sovi) vaan mun tuli sallia laukka rennolla kyynärvarrella pitäen tietenkin tuntuma, ei niinkään ratsastaa jalalla eteenpäin. Mulla ei ollut kannuksia ollenkaan kumpanakaan hyppypäivänä, ja en niitä oikeastaan tarvinnut.

 

 

 

 

Mutta en selitä sen enempää ensimmäisestä päivästä, sillä siitä ei ole videoita. Tänään (tiistaina) jatkettiin samalla aiheella ja samoja tehtäviä, tosin hieman eri versioina. Cyra tuntui hieman enemmän vinolta vasemmalle tänään, se pyrki kaatumaan oman vasemman lapansa päälle eikä millään meinannut kuunnella vasenta pohjetta. Omasta alitajunnasta tuli siis seuraava korjausliike: ratsasta hevosta pehmeäksi sisäkyljestä käyttämällä vasenta pohjetta ja asettamalla vasemmalle, säilyttäen ulko-ohjan tuntuma. Näin ei kuitenkaan olisi kuulunut tehdä, vaan Piude ohjeisti suoristamaan hevosen ulko-ohjalla suoraksi sen sijaan, että yrittäisin käyttää saman puolen apuja. Näin laukka ei "kuollut" kaarteissa ja lähestymiset onnistuivat paremmin oikeisiin kohtiin.

 

Toinen tänään huomautusta aiheuttanut asia oli omat jalat: jos puristin pohkeella liikaa ennen esteitä, protestoi Cyra potkaisemalla hieman jalkaa vasten. Kun itse pidin jalat rentoina hevosen kylkiä vasten ratsastamatta painetta, ei protestia tullut. Cyra ei siis pukittele ilkeyttään tai siksi, että olisi jostain kipeä, vaan se protestoi välillä ratsastajan pohjetta - esimerkiksi laukanvaihdoissa, mikäli jalka menee liian taakse tai vaihto tulee liialti kannuksen avulla.

 

Hyppäämisestä jäi molemmilta päiviltä superpositiivinen mieli, sillä oli kiva pitkästä aikaa päästä hyppäämään kunnolla. Latasin teille kolme videopätkää eri tehtävistä, joten näätte vähän menoa liikkeessä. Esteet olivat noissa videoissa noin 100-120cm korkeudella riippuen esteestä, okseri oli isoin ja yksi pysty oli metrissä, muut n. kympissä. Tosiaan mikään este ei isolta tuntunut ja olin ihan yllättynyt, kuinka näppärästi tamma suoritti kaikki tehtävät! Cyra on aivan täydellinen hevonen tulevaisuutensa käyttöön pienessä ratsastuskoulussa, jossa ratsastajille tarjotaan mahdollisuus kansallisiinkin luokkiin osallistumiselle. Se ei ole liian haastava ja toimii hyvin istunta-avuilla, mutta toisaalta se ei ole liian automaatti ja opettaa ratsastajalle oikeita asioita. Koulussa se ei mikään liikeihme ole, mutta teknisesti se osaa paljon vaativia asioita. Esteillä ei kapasiteetti lopu ratsastuskouluoppilaita ajatellen :)

 

Mitäs piditte tällaisesta vähän tarkemmasta treeniselostuksesta? Teenkö näitä jatkossakin? Lähden huomenna hetkeksi pois Suomesta ja palaan takaisin lauantaina, joten postausta ei siltä väliltä oletettavasti ole tiedossa. Saa nähdä, mikäli iltaisin jaksan avata koneen ja kirjoittaa teille jotain pientä. Määränpäässä lämpöasteita on luvattu lähemmäs kymmenen ja aurinkoista aina lauantaihin asti, joten sään pitäisi ainakin suosia! Onko teillä millaisia loppuviikon suunnitelmia?

 

Loppuun laitan muutaman kuvan, joita otimme tallilla kaverini kouluprojektia varten.. Aika hauskoja tuli, vaikka pimeää olikin jo :)

 

Lue lisää

#104: Videopostaus!

Otsikko ansaitsee huutomerkin, sillä en uskonut sen päivän koittavan, jolloin saisin kuvattua videopostaukseen materiaalia ja vielä muokkailla niitä jotenkin järkevästi peräkkäin. Tänään (eilen, koska kello on jo puoli neljä yöllä) siihen kuitenkin oli mahdollisuus ja väsäilin tässä illan aikana todella yksinkertaisen ja pelkistetyn videokoosteen, jossa ei puhetta juurikaan kuulu. En saanut laitettua videoon minkäänlaisia siirtymätehosteita, tekstejä tai häivytyksiä, koska Pinnacle Studio ei suostunut toimimaan kunnolla ja näytti vain huutomerkkiä jokaisen muokatun pätkän päällä.. Laitoin siis kaksi eri biisiä soimaan videoiden päälle ja ainoan puhekohdan löydätte niiden välistä!

Tallensin videon HD:nä koneelleni ja latasin sen samanlaisena myös youtubeen, joten vaihtakaa videon asetuksista 1080p HD ja näätte kaiken parempilaatuisena :) Tässä vielä linkki suoraan youtubeen. En saanut tähän ladattua videonäyttöä, kokeilen aamulla uudelleen.

 

Videosta sen verran, että tarkoituksena oli siis mennä hieman puomeja ja kavaletteja tänään. Koska satoi, piti suurin osa ajasta kuvata kentän laidalta olevasta katoksesta. Kamera myös heiluu ajoittain paljon, mutta toivottavasti se ei haittaa :) Olimme Janitan kanssa myös erittäin edustavassa kunnossa, kun tosiaan meikkaamaan tms. ei jaksettu alkaa lauantaina tallille menoa varten.

 

Videossa vihreätakkinen tyttö on siis ystäväni Janita, lyhin blondi on juuri 10 vuotta täyttänyt Nea ja sitten mukana vilahtelen minä. Videon tarkoituksena ei ole hauskuuttaa tai herättää muutenkaan mitään radikaaleja tunteita, sillä se on vain kuvaus tallipäivästämme, mutta toivottavasti siitä kuitenkin pidätte ja jaksatte katsoa loppuun asti! Laittakaa kommenttia, pidittekö videosta ja teenkö näitä jatkossa lisää. Muutenkin lukijoilta toivoisin lisää aktiivisuutta kommentoimiseen, teitä on nimittäin aika paljon jo. Ymmärrän kyllä, ettei aina keksi/jaksa kommentoida, mutta edes silloin tällöin olisi kiva - saa itsekin jonkin syyn kirjoittaa tänne aktiivisemmin!

Alle pari isän koneelta löytynyttä "vanhaa" vuoden 2011 kesäkuvaa, fiilistellään hieman kesäsäitä tässä pimeydessä :)


Vuoden 2011 elokuussa Tahkolla kisat, kuvissa Igle ja luokka oli 105cm, tyylillä yli :D

Kesäkuu, Juhannus 2011

Kesä 2011, Igle Tahkolla

Voitte arvata miten tässä kävi.. :D

Kesä 2011 Belgia, STX ja Viva :)

Kesä 2011, Centi

 Eilen oli rentoakin rennompi päivä, kun koulusta oli perjantaiseen tapaan vapaata ja lähdimme Helsinkiin viettämään aikaa ja vähän shoppailemaan. Mitään kummallista sieltä ei löytynyt, illalla Piude piti mulle ja Ellalle koulutunnin Cyralla ja Sallilla, molemmat hevoset toimivat ihan hyvin ja ratsastajat joutuivat hommiin. Huomenna menen illalla ratsastamaan, joten siitä en saa mitään materiaalia tänne. Keskiviikkona meillä onkin lähtö Hollantiin, jännää! Ja yksi uutinen tähän vielä: perjantaina saimme tietää syksyn ylioppilaskirjoitusten tulokset ja yhteiskuntaoppi tuli kuin tulikin takaisin laudaturina! Nyt on siis kaksi ällää kasassa, ehkä kolmas tulossa. Olen siitä kyllä tosi iloinen, mutta älkää toki tulko sanomaan, että leveilisin sillä - ruotsi ei mennyt yhtään niin hyvin ja c sieltä loppujen lopuksi tuli..

 

Hauskaa (pimeää) viikonloppua kaikille! :)

Lue lisää

#103: Päivittelyä blogin sisältöön

Lisäsin blogiin kaksi uutta välilehteä ja päivittelin hieman vanhoja. Ne eivät ole vielä valmiita, mutta niistä löytää jotakin pientä (mahdollisesti hyödyllistä) tietoa usein kysytyistä kysymyksistä ja mistä minut voi parhaiten tavoittaa blogia koskevissa asioissa. Mikäli jollakin lukijalla on aikaa kokeilla tehdä blogilleni talvista banneria, kaikki ehdotukset otetaan mielellään vastaan!

 

Mutta sitten kuluneisiin päiviin. Perjantaina ja lauantaina hyppäsin Cyralla Piuden valvovan silmän alla. Teimme samantyylisiä tehtäviä kuin aikaisemmin, sillä emme nähneet tarpeelliseksi vaihtaa esteiden paikkoja lauantain muuton takia. Perjantaina olimme pakanneet kaikki tavarat kasaan ja lauantaina oli siis muutto. Kaikki sujui todella nopeasti, sillä paikalla oli monta auttajaa ja autoa, joilla tavaroiden siirto oli sujuvaa.

 

Meillä oli muuttoapuna hevosauto, jolla hevoset ja tallin tavarat siirtyivät nopeasti paikasta toiseen.

Uusi talli sisältä käsin. Todella kiva ja siisti, kotoisa paikka :)



Kaunis auringonpaiste aamulla tarhoihin!

Rankkaa muuttopuuhaa... Aina hevosautossa kerkesi vähän rentoutumaan matkoilla.. :D

Nelson odottelee autoon pääsemistä ja uuteen paikkaan lähtöä!

 

 

Sunnuntaina vietin isänpäivää ja kävin vasta illalla liikuttamassa Cyran kevyesti. Tai tarkoitus oli mennä kevyesti, mutta koska tamma oli niin huono laukassa vasemmassa kierroksessa, jatkoin työskentelyä pidempään. Lopulta Cyra oli aivan läpimärkä ja ajattelin pitää kevyemmän päivän maanantaina. Silloin kuitenkin kävi samalla tavalla ja sen vuoksi nyt tiistaina Cyra sai kokonaan vapaapäivän. Eilen ratsastin aluksi pitkään käynnissä ja ravissa väistöjä ja avoja sekä sulkuja, joissa hevonen oli lopulta todella hyvän tuntuinen ja rento. Se kerkesi kuitenkin väsymään ja koska laukka on sille vielä vaikeaa (siinä Cyra jää helposti etupainoiseksi, sillä ei ole vielä lihaksia kantaa itseään niin hyvin), en saa sitä siinä kunnolla pohkeen eteen. Päätinkin, että keskiviikkona aloitan ratsastuksen suoraan laukalla, jolloin tamma ei ole ainakaan kerennyt väsähtää ensin.

 

Millaisia harjoituksia te tykkäätte tehdä hevostenne kanssa, kun ratsastatte itsenäisesti? Menettekö yleensä askellajit järjestyksessä vai onko teillä joku tietty kaava, jota noudatatte? Suunnitteletteko treeniohjelman viikkokohtaisesti vai menettekö fiilispohjalta kaikki päivät? Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne! :)

 

Illalla on vuorossa Uotilassa ratsastustunti ja huomenna menen Cyran lisäksi Equstomiin tunnille. En kuitenkaan ratsasta tällä kertaa Konstalla, sillä se ei ole aivan kunnossa, joten menen ratsastuskoulun hevosella. Kivaa vaihtelua! Ensi viikolla odottaa matka Hollantiin, saa nähdä miten meidän käy.

Lue lisää

#102: Varsin kiireinen päivä!

Mun on aivan pakko tulla tekemään teille postaus, sillä saatiin tänään niin ihania kuvia Janitan vuokrahevosesta, ettei niitä yksinkertaisesti voi jättää lojumaan tietokoneen kansioihin. Vaikka huomenna on vapaapäivästä huolimatta aikainen herätys (puoli kahdeksalta, huh..), en millään malta mennä nukkumaan. Ja tietenkin koneella hengaileminen on aina tärkeämpää kuin esimerkiksi huomiseksi tehtävän uskonnon esseen valmistelu? Kuten kaikki lukijat varmasti tietävät..!

 

Olen saanut suuren inspiraation koskien tuota joulukalenteri-ideaa. Ajattelin, että voisin julkaista joka päivä joulukuun 24. asti jonkin yhden kuvan, jonka yhteyteen kirjoitan selityksen kuvan taustalta ja lisään mukaan vielä lyhyen aforismin Marleena Ansion kirjoittamasta kirjasta Hyvällä tuulella. Kirja on mulle todella tärkeä, sillä sain sen eräältä ihanalta ihmiseltä viime kesänä - ihmiseltä, jota suuresti ihailen ja arvostan hänen asennettaan elämää ja eläimiä kohtaan. Julkaistava kuva saattaa olla todella vanha tai vaikkapa samana päivänä otettu, mutta jokaisen taustalle rakentuu mielenkiintoinen ja itselleni merkityksellinen tarina. Eli kyseessä olisi samalla pienimuotoinen elämäkerta. Miltäs kuullostaa?

 

Tänään pääsin koulusta kahdeltatoista, jonka jälkeen suuntasimme Janitan kanssa iltapäivällä kuvailemaan islanninhevosruuna Tanea. Saimme kuviin ihanan taustan ja pilvisestä sekä harmahtavasta säästä huolimatta kuvat onnistuivat mielestämme todella hyvin. Lisäilen tähän postaukseen muutamia otoksia ja yhden videon, mikäli youtube suostuu nopeaan yhteistyöhön ja lataa videon ennen puoltayötä.

 

Lopuksi yritettiin ottaa muutama kuva niin, että olin itse Tanen kanssa - sen mielipide oli tämä.. :D

Tanen kuvaamisen jälkeen lähdin nopeasti videoimaan toisen ystäväni Sannin tuntia lähitallille, jossa aika vierähtikin puoli seitsemään. Sanni heitti mut suoraan ratsastuksenopettajani Piuden luokse, jossa pidimme muiden kanssa ratsastusseuramme kokouksen. Kokous kesti kaikkine virallisine osioineen niin pitkään, että lähdin sieltä Katjan, Nean ja Ellan kanssa pois jo aikaisemmin (noin puoli yhdeksän aikoihin) kohti tallia, jossa puunasimme nopeasti Cyran kuntoon ja suuntasimme maneesiin. Ratsastin tammalla noin 45 minuuttia ja kävin sen kanssa perusjutut läpi kaikissa askellajeissa niin, että se tuli suhteellisen hyvin kuulolle. Eilisen vapaapäivän takia tammalla oli hieman virtaa, joten oli ihan hyvä, että olin unohtanut kannukset pois jalasta. Loppua kohden tamma parani todella paljon ja saimme jopa muutaman siistin vaihdon oikeasta vasempaan laukkaan, normaalisti Cyra vaihtaa pukin kautta näin päin. Huomenna olisi tarkoitus hypätä iltapäivällä ja pakata sen jälkeen kaikki tallin tarvikkeet kasaan, sillä lauantaina koko tallin väki tavaroineen muuttaa uuteen osoitteeseen ja Solbackan ratsastuskoulu jää virallisesti tyhjilleen.

 

Huomisesta tulee varmaankin kuvia tai videoita, sillä Katja lupautui tulemaan kuvaajaksi estevalmennukseen. Samalla näämme, kun Salli-tamma ottaa ensimmäiset hyppynsä Suomessa. Mutta tämä tältä erää, seuraa postausta odotellessa :) Ja tuo alla oleva video on tosiaan harjoittelua, en oikein tiedä minkä kokoisena video kannattaa kuvata, jotta siitä tulisi paras laatu esille..

 

 

Lue lisää