lauantai 30. joulukuuta 2017

#936: Vuoden viimeiset treenit

Otetaas vielä yksi ratsastusaiheinen postaus tälle vuodelle - nythän on enää vajaa viikko siihen, että voimme kirjoittaa päivämäärän vuosilukuun uuden numeron. Myöhemmin tällä viikolla on luvassa varsinainen jättipostaus kuluneeseen vuoteen liittyen, mutta sitä saatte odotella ihan vuoden viimeiseen päivään asti. Sillä varauksella tosin, että saan sen kirjoitettua täältä matkalta käsin valmiiksi. Sitä ennen palataan ajassa hieman taaksepäin ja kurkistetaan joulukuun kahteen viimeisimpään estevalmennukseen, joita olenkin jo sivunnut muissa postauksissani. Tässä postauksessa ei kuvilla revitellä, mutta videoita on sitten senkin edestä!

Kuten jo aiemmassa postauksessa viittasin, olimme jokunen viikko sitten Riders Innissa hyppäämässä vuoden viimeiset ratatreenit kisojen sijasta. Tarkoituksenani oli tuolloin osallistua vuoden viimeisiin kisoihin, mutta aikataulujen vuoksi valitsimme lopulta treenit Hyvinkäällä valmentajan silmän alla. Valinta oli loppujen lopuksi oikeinkin hyvä, sillä saimme tehtyä yhtä jos toista korjausta toistojen kautta. Kisoissa kun noita omia virheitään ei pääse korjaamaan sen yhden radan jälkeen, joten siltä osin valmennus on aina parempi vaihtoehto. Tietysti kisatilanteita pääsee harjoittelemaan vain kisoissa, joten sitäkään ei pitäisi jättää kokonaan pois.




Riders Innin treenit menivät oikeasti todella kivasti. Teimme alkuun ihan tavallisen kisaverryttely-tyyppisen lämmittelyn, jossa tulimme ympyrällä yhtä pystyä molemmista suunnista. Tässä ei ollut oikeastaan mitään ongelmaa, kunhan muistin säilyttää tuntuman tasaisena, enkä oikonut kaarteesta ulos tai toisaalta tehnyt ylimääräistä mutkaa. Tasaisuus on kaiken a ja o, mutta siihen päätyminen on sitten aina asia erikseen.. Tällä kertaa emme lämmitelleet ollenkaan okserilla, vaan siirryimme suoraan pystyn jälkeen linjalle, jossa oli viisi laukka-askelta pystyltä okserille. Tuota väliä tulimme alkuun kuudella laukka-askeleella, lähinnä hakeaksemme kontrollia hieman innokkaasti työskentelevään Macoon. Kun kontrolli oli saavutettu, pystyimme jatkamaan hyvin viidellä laukka-askeleella, eikä sekään tuottanut mitään ongelmia etenemisen suhteen. Enemminkin musta tuntui välillä, että väli jäi jopa liiankin ahtaaksi viidelle laukka-askeleelle.

Kun suora linja sujui ilman suurempia virheitä, lähdimme suorittamaan tehtäviä ratana. Rata oli ihan kiva, sillä tekemistä riitti varsinkin esteiden noustessa valmennuksen loppua kohden isommiksi. Koko homma alkoi diagonaalilla olevalla pystyllä, josta matka jatkui tuolle ensimmäisenä hypätylle linjalle viidellä laukka-askeleella. Siitä jatkoimme kaarteen läpi diagonaalilla olevalle pystylle, josta olikin suhteutettu linja takaisin suoran linjan ensimmäiselle esteelle eli pystylle. Radan viimeisenä osana oli suoralla linjalla pysty kaarteesta ulos, josta jatkettiin loivalla kaarevalla tiellä suhteutettu linja okserille. Kaikki välit olivat sujuvia, joten vaikein asia taisi olla osuminen linjojen ensimmäisille esteille. Toki väleissä sai tehdä puolipidätteet ja tarvittaessa ratsastaa hieman sisä- tai ulkokaarteesta, mutta mihinkään kikkailuun ei tarvinnut lähteä. Ja hyvä niin, sillä mulle tärkeää on opetella oikeasti sujumaan siellä radalla. Niin monta vuotta tuli ratsastettua takaperin, mikä toi esiin sitten jälkikäteen monia ongelmatilanteita. Nykyiset esteradat ovat sen verran moderneja, että niillä halutaan edetä kunollisessa laukassa esteiltä toiselle.

HOX! Taas yksi syy olla kirjoittamatta blogia Thaimaassa. Täällä ei pääse YouTubeen ainakaan tällä hotellin koneella, joten en voi linkittää tai upottaa postaukseen videoita. Näette ne kuitenkin mun kanavalta YouTubesta nimellä Aadan hevoselämää (kaksi viimeisintä videota). Lisään ne tähän, kun palaan Suomeen :)


Riders Innin treenin jälkeen meillä oli reilun viikon hyppytauko, jonka perään treenattiin vuoden viimeisen kerran kotona ennen hevosen ja mun lomailua. Kuten tapana on, pyrin pitämään kerran talvessa ja kerran kesässä sellaisen vähän kevyemmän jakson, jolloin hevonen kyllä vähintään kävelee päivittäin, mutta ei missään nimessä treenaa saati esimerkiksi hyppää ollenkaan. Hyppyloma on yleensä ajoittunut vuodenvaihteeseen ja se on kestänyt parista viikosta jopa kolmeen. Macon kanssa tällaista ei ole aiemmin tietystikään tehty, mutta mun loman aikaan se olikin järkevä pitää sillekin. Olisin halunnut, että ruuna olisi päässyt maastoilemaan päivittäin loman aikana esimerkiksi ihan käynnissä, mutta kelien ja kuskin puutteen vuoksi se ei nyt ollut mahdollista. Ehkä sitten toisella kertaa!

Viimeinen treeni kotona meni kyllä yli odotuksien, joten vuosi oli hyvä kasata pakettiin, Valmennuksen lopuksi pohdimme hieman valmentajan kanssa sitä, missä me ollaan nyt ratsukkona ja mitä kaikkea on tullut opittua kuluneen puolen vuoden aikana. Paljon. Jo ihan viimeisten parin kuukauden aikana tuntuu siltä, että olisimme harpanneet valovuoden eteenpäin. Kauheasti on tietysti tekemistä, mutta sitähän tämä harrastus lopulta on. En selitä tähän postaukseen sen pidemmillä puheilla valmennuksen kulkua ja tehtäviä, sillä aasialaisella tietokoneen kirjaimistolla on super hidasta ja ärsyttävää kirjoittaa - halutessanne näette kuitenkin valmennuksen videolta. Siitä toivottavasti välittyy lisäksi ne fiilikset, joilla vuoden lopettelin estevalmennuksien suhteen. Ilolla kohti vuotta 2018!

Eli en tässä nyt kirjoittele sen kummemmin, vaan suuntaan nukkumaan. Huomenna julkaisussa piti olla koko vuoden 2017 kattava postaus, mutta ehdin kirjoittaa sen lopulta vain puoliksi valmiiksi. Tuntuisi hassulta julkaista jotain puoliksi tehtyä, joten siirretään julkaisua päivällä eteenpäin. Tässä kohden toivottelen siis jokaiselle teistä aivan ihanaa vuodenvaihdetta, palataan asiaan jälleen ensi vuoden puolella. Ja hei, tehdäänhän me kaikki yhdessä vuodesta 2018 kaikkien aikojen paras vuosi!

Ihanaa vuodenvaihdetta teistä jokaiselle ja iso kiitos kuluneesta vuodesta :)
Lue lisää

torstai 28. joulukuuta 2017

#935: Epämukavuusalueella

Näin lomaillessani ei juuri hevosaiheista materiaalia ole julkaistavaksi, joten otetaan tähän väliin muutama kuva syksyltä. Nämä kuvat ovat ihanan luottokuvaajani Vilman käsialaa, osa vähän vanhempia ja osa uudempia. Yllätyin positiivisesti aiemmin syksyllä hevosettomia kuvia julkaistessani siitä, miten positiivisen vastaanoton se kaiken kaikkiaan saikaan. Siksi otetaan kerta kiellon päälle!

Painotan edelleen sitä, etten koe olevani minkään sortin malli ja sen todella näkee kuvista. Välillä on kuitenkin kivaa haastaa itseään ja asettaa itsensä tilanteisiin, jossa olo ei ole se kaikista sulavin. Lopputuloksena voi olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Kannustan ihan jokaista tekemään joskus jotain sellaista, missä ei koe olevansa parhaimmillaan, koska se oikeasti opettaa meitä kaikkia. Mä voin listata tähän paitsi kameran edessä olemisen, myös esimerkiksi puheiden pitämisen tai esiintymisen suurille yleisöille. Mutta näissäkin olen harjaantunut pakon sanelemana paljon, jos vertaa vaikkapa siihen, millaista blogini sisältö oli sen alkutaipaleella. En tykännyt kuvata videoita, koska en osannut olla kameran edessä luonnollisesti. Nykyään mennään jo vähän paremmalla drivella, koska pystyn olemaan kameran edessä vaikka ilman mitään meikkiä. 

Kuvien lisäksi laitan postauksen loppuun videopostauksen itsenäisyyspäivältä, koska se on julkaistu vain Youtuben puolella. Kyseinen video on hevoseton, mutta se sisältää mun ja kavereideni itsenäisyyspäivän puuhastelua siellä täällä perinteiseen tapaan. Toivottavasti tykkäätte!













Lue lisää

tiistai 26. joulukuuta 2017

#934: Erilainen joulu

No nyt on joulusta palauduttu - vai kuinka? Jouluna kun taitaa tapana olla erilaisten ruokien liika ahmiminen, jolloin vatsaan mahdutettua ruokaa saa sulatella hetken verran. Liikunta lienee paras keino, joten eikun kaikki tallille ja hevosten kyytiin! Perinteisesti mulle onkin kuulunut jouluaaton jalkeen sellainen kahden tai neljan hevosen ratsastusurakka, silla monet hevosenomistajat ovat jossain reissussa ja tarvitsevat hoitoapuja hevosilleen. Sen parempaa tapaa viettaa lomapaivat ei taida ollakaan, kun tallilla puuhastelu!

Pahoittelut muuten siita, etta tassa postauksessa ei ole aakkosia tarjolla. Kirjoittelen tata parhaillaan hotellimme koneella, jonka nappaimistolta ei suomalaisia kirjaimia loydy. Tulevat postaukset toteutan niinkin ihanasti, etta kopioin kaikki puuttuvat kirjaimet vanhoista postauksistani, mutta valitettavasti tanaan en moiseen urakkaan jaksa ryhtya: vasymys painaa ja olo ei ole kummoinen palamisen takia. Niin, onnistuin nimittain polttamaan itseni eilen todella pahasti useasta aurinkosuojakerroksesta huolimatta ollessamme koko paivan merella yli 30 asteen lampotiloissa, koska en tyhmana tajunnut olla hetkeakaan varjossa. Nyt sitten saan karsia seuraukset, kun pelkkien vaatteiden kaytto on kivuliasta. Olisikin niin, etta pelkka selka olisi palanut, mutta palaminen on talla kertaa ihan koko kropassa. Jes, hienosti Aada.

Mutta ei sita valittelua sen enempaa! Meilla on ollut ihan mahtavan kivat paivat naiden kuluneen neljan paivan aikana. Olemme saaneet nauttia hienoista saista, kun joka paiva on ollut vahintaan 28 astetta lamminta - useampina yli 30 astetta. Taman paivan vietin tyytyvaisena lahinna varjossa makoillen ja uiden hotellin altaassa silloin, kun siihen ei paistanut aurinko. Uimisesta olen innostunut ihan uudella tavalla, helposti aamuin illoin saattaa taittua kilometri allasta edes takaisin uiden. Muuten me ollaan tosiaan kayty paivaretkella jouluaattona merella, kun vuokrasimme oman veneen kuskeineen ja kiersimme Krabin saaria. Joka paiva olen kaynyt erilaisissa hieronnoissa, makoillut rannalla tai altaalla ja kierrellyt aluetta ympariinsa. Katsellut leffoja ja lukenut kirjoja, seka meinannut nukahtaa aurinkoon ihan liian monta kertaa. Mua ihan huvittaa, miten taalla tunnen oloni paljon vasyneemmaksi kuin Suomessa! Kai se on ilmasto tai meriveden laheisyys. Tai se, etten oikeastaan ole nukkunut kamalasti.

Lomaa on jaljella viela noin viikko, emmeka ole suunnitelleet ohjelmaa sen tarkemmin. Joku paiva lahdemme kaymaan temppelilla ja suunnitelmissa oli lahtea ylihuomenna sademetsasafarille. Se voi kylla olla hauska kokemus! Idean sain yhdelta suomalaisnaiselta, johon tutustuin eilen paikallisessa baarissa, johon lahdin yksin joululounaamme jalkeen. Oli kylla rohkea veto, koska en ole aiemmin lahtenyt edes Suomessa yksin yoelamaan. Todellakin kannatti, silla tuo porukka oli todella mukavaa seuraa! Heista vanhin kertoi reissusta, jolla he olivat sademetsassa olleet, ja se oli kuulemma ollut kokemisen arvoinen. Siskoni innostui ajatuksesta heti, kun siita hanelle kerroin, joten lahdemme sinne varmasti koko perheen kanssa. Muuten olemme menneet kukin omia reittejamme ja kokoontuneet yhteen lahinna illallisen osalta. 

En selittele tahan sen enempaa, koska taman tekstin lukeminen on varmasti ihan kamalaa teidan jokaisen mielesta.. Vaikka ilmeisesti aivojen pitaisi osata tulkita teksti siten, etta aakkoset tulevat automaattisesti puuttuvien tilalle. Korvataan siis teksti kuvilla, joita onkin ihan valtava maara! Toivottavasti jaksatte katsella kuvia, vaikka ne eivat olekaan muokattuja, vaan suoraan puhelimella napsaistyja. Ja hei, jos jollain on hyvia vinkkeja auringonpolttamiin, niin otan ilomielin vastaan. Aloevera-voiteet ja muut suihkeet, hydrokortisonit ja muut vastaavat on testattu, eika ainakaan toistaiseksi ole olo helpottanut. Jostain luin, etta luonnonjogurtti voisi toimia, mutta onko tasta jollain kokemusta?

Mukavaa alkanutta viikkoa just sulle! :) 

Tasta se lahti. Ensin Qatarin Dohaan reilu kuuden tunnin lento, josta Phukettiin vajaan seitsaman tunnin lento ja reilut kaksi tuntia viela Krabille taksilla. Kylla muuten tunsi matkustaneensa.
Meidan hotelli pimean aikaan.





Nama on niin hienoja, kun paikalliset tekevat naita saippuoita kasin paikan paalla! Viimeksi Thaimaasta ostettiinkin pari tuliaisina.





Loysin tallaisen maailman sopoimman magneetin :D 






Taman kuvan otin vain, koska tajusin, etta taalla kuu on vaarin pain. Hassua, etta nyt vasta huomasin.


Aamupala <3


















Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat