maanantai 30. toukokuuta 2016

#740: Kuin pikkulapsi karkkikaupassa

Niin olin iloinen viime perjantaina! Pitkästä aikaa pääsin hyppäämään omalla hevosella ja voi että, miten meillä oli kivaa. Jännitti ja hirvittikin aluksi. Mitä olisi käynyt, jos en olisikaan osannut enää ratsastaa? Tai jos olisin pilannut hevoseni, eikä se olisi suostunut hyppäämään yhdenkään esteen ylitse? Kaikki nämä ajatukset valuivat ratsastuksen edetessä taka-alalle ja tilalle nousi valtava riemu tekemisen ilosta. Nyt mä muistan, miksi mä rakastan esteratsastusta!

Voisin hehkuttaa mun fiiliksiä yhden kokonaisen postauksen verran, mutta tyydyn kertomaan hieman syvällisemmin meidän tekemisestä. Edellinen viikko oli tosiaan väliviikko varsinaisen hyppytreenin osalta, kun emme saaneet järjestettyä kyytejä järkevästi Jokelaan. Päätin hyödyntää tilaisuuden ja kavuta kyytiin itse fiilistelläkseni hieman niitä asetuksia, joita Pyry on Champiin esteiden parista jättänyt. Tällä viikolla kaksikko jatkaa treenejään jälleen normaalisti ja kisoihinkin olisi tarkoitus päästä mahdollisimman pian, mikäli aikataulut antavat sen verran myöten. 

Mutta sitten itse asiaan! Mun ihana ystäväni Milla saapui perjantaina paikalle kovasta väsymyksestään huolimatta auttaakseen esteiden kanssa ja tupsahtipa tallimme omistajakin kentälle auttaakseen kuvaamisessa. Ihania ystäviä mulla, enpä voisi kiitollisempi olla heille avusta, tuesta ja ennen kaikkea pitkästä pinnasta! Sitä nimittäin tarvitaan välillä mun kanssa, varsinkin, kun kyse on hevosista ja siitä, mitä mun pitäisi siellä selässä tehdä. 

Fiilistellään jo vähän etukäteen kuvia, jotka Salla Salminen kuvasi meistä sunnuntaina! 



Rakensin kentälle pienen radan, joka sisälsi paitsi vesimatto-okserin, myös kaarevia teitä ja suoria linjoja erilaisilla etäisyyksillä. Ajatuksenani oli hypätä vähän rataa, vaikka punnitsin pitkään kahden vaihtoehdon väliltä: pitäisikö mun hypätä rataa vai jumppasarjaa. Jumppasarja olisi siitä hyvä, että siinä en pääsisi säätämään itse niin paljon, enkä siten voisi "pilata" asetuksia, jotka hevosessa oli hyppäämistä ajatellen. Toisaalta radan ratsastus on juuri sitä, missä itse tarvitsen rutiinia ja jota mun pitäisi treenata niin paljon kuin mahdollista. Jumppasarjalla olisin saanut hypätä itse toistoja, mutta ne hypyt olisivat ehkä loppujen lopuksi olleet jollain tapaa turhia. Päädyimme siis pienen pohdinnan jälkeen rakentamaan rataa, jossa olisi jonkin verran tekemistä, mutta mikä ei aiheuttaisi mulle elämää suurempia ongelmia.

Aloitin verryttelyn tekemällä perinteiseen tapaan töitä ravissa ja laukassa pidemmällä kaulalla. Champ oli melko väsähtäneen oloinen, sillä pidempi lämpimien säiden pätkä on väsyttänyt ruunaa tehokkaasti. Mun pitääkin nyt pohtia sen ruokintaa hieman uusiksi, jotta sama vire säilyy kesän läpi. Kesällä yritän myös sisällyttää meidän ratsastukseen paljon maastoilua. Juuri varmistui, että lähden juhannuksen jälkeen Itä-Suomeen Champin kanssa reiluksi viikoksi ihan vain maastoilemaan ja lomailemaan laitumella. Tätä odotan niin innoissani, sillä olen ollut aiemmin entisen ylläpitohevoseni kanssa mummolassani ja tuo aika oli kyllä kesän kohokohta Hollannin reissun ohella!

Palataan takaisin perjantaihin, jottei eksytä ihan raiteilta. Alkuverryttelyiden jälkeen ratsatsin Champia hieman terävämmäksi ja lyhemmäksi - tai ainakin se oli tarkoituksena. Sain kuitenkin pian ohjeen nousta kevyeeseen istuntaan ja jatkaa työskentelyä siinä. Champ saa laukata ammattilaisen alla vähän vapaammin, mitä mun pitäisi opetella rutkasti lisää. Mulla on ikään kuin kaksi vaihdetta. Toinen on se tilanne, jossa ratsastan suhteellisen tiiviissä istunnassa satulassa ja kokoan hevoseen turhan paljon painetta, saamatta kuitenkaan nopeita reaktioita aikaiseksi. Vaihtoehtoisesti saatan seistä jalustimilla ja antaa hevosen valua pitkäksi sekä löysäksi, jolloin hyppääminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin edellisellä versiolla. Ellei vaikeampaakin.

Ja sitten näitä videoruutukaappauksia. Laatu, mutta minkäs teet!

Tämä hyppy oli Champin puolesta niin suloinen, että oli pakko laittaa still-kuvat kolesta eri vaiheesta. Toinen niin tosissaan!


Aloitimme hyppäämisen pienenpienellä okserilla, jota mun piti lähestyä kevyessä istunnassa. Voi kamala, miten joku tehtävä voi tuntua hankalata! En saanut paikkoja ollenkaan katsottua ja voivottelinkin jo mielessäni, että tätäkö tämä on muutaman viikon hyppytauon jälkeen. Kerran viis veisasin kavereideni ohjeista ja istuin takapuoleni kanssa satulaan, jolloin homma rupesi pelittämään paremmin. Vanha ote löytyi ja kun nousin seuraavan kerran jalustimien varaan, alkoi hommassa olemaan jotain järkeäkin. 

Verryttelyesteen ylittämisen jälkeen siirryimme linjalle, jossa tulin pystyltä neljällä laukka-askeleella okserille. Tuo linja oli melkoisen ahdas aluksi ja pidensimmekin sitä jatkuvasti ratsastuksen aikana esteiden noustessa isommiksi. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen päätin, että haluan istua satulaan esteiden välissä, aivan kuten olen tehnyt ennen tätä pientä taukoakin. Paikalla olijat epäilivät hieman mielipidettäni ja sanoivat, että mun pitäisi vain opetella olemaan siellä kyydissä kevyemmin. Mulla oli kuitenkin niin vahvasti tunne siitä, että hommaan pitäisi saada joku järki heti, että kokeilin kerran tehdä asiat "vanhalla tavalla". Ja kappas, asiat sujuivat heti normaalisti. 

Tässä tulee esiin se mun tarve kontrolloida hevosta liikaa. En osaa antaa hevosen vain mennä ja suorittaa itse, vaan mun on ikään kuin pakko varmistella jokainen askel, mistä syystä Champin on laittanut pillinsä pussiin jossain vaiheessa. Mutta toisaalta, nyt kun tiedostan tämän ongelman, on mun helppo lähteä sitä korjaamaan. Ratkaisimmekin tilanteen niin, että olin muutamia askelia ennen estettä lähempänä satulaa, mutta esteiden jälkeen ja kaarteissa kevyemmin paino enemmän jalustimilla. Näin sain pidettyä parempaa rytmiä ja vaikutettua hevoseen ilman, että jäin kamalasti tekemään liikaa. 


Linkki videoon (ääniraidallinen).

Eihän se meno mitään täydellistä ollut, ei tosiaan, mutta olin ratsastuksen jälkeen kovin positiivisella mielellä liikenteessä. Champ hyppäsi lopussa terävästi, se selkeästi heräsi esteiden noustessa 120cm korkeudella ja osittain isommaksikin. Ne kaksi kieltoa, jotka hypätessä tulivat, johtuivat ihan puhtaasti siitä, että ratsastin hevosta täysin päättömään askeleeseen. Uudella yrityksellä sain korjattua nuokin virheet, eikä sen suhteen ongelmia enää ollut. Erityisen onnellinen olin vesimatosta, jota Champ ei katsonut ollenkaan! Sileällä ratsastaessa se vielä vähän spookasi sitä, mutta kun lähestyin estettä ensimmäisen kerran, ei ylityksessä ollut mitään ongelmaa. Yritin vain muistaa Pyryn ratsastustavan mielessäni, pitää käden matalana ja jatkaa laukkaa estettä kohden. Kappas, ongelma oli tiessään.

Odotan todella innoissani tulevaa kesää, sillä vaikka nyt näyttää siltä, etten maastoiluloman, festareiden ja Champin alkukesän kisarupeaman vuoksi pääse kisoihin hevosen selässä itse ennen heinäkuun puolta väliä, voi sen jälkeen meillä olla jo ihan uudet tuulet ratsastuksen suhteen. Vähän kyllä harmittaa jo näin etukäteen, että tähän väliin tulee tällainen kisatauko omalta osaltani, mutta minkäs teet. Ehkä mä käyn pyörähtämässä jossain koulukisoissa, ihan vain pitääkseni oman mieleni virkeänä ;)
Lue lisää

lauantai 28. toukokuuta 2016

#739: Hyppyjä, loikkia ja ääniraidallista videota

Pitkästä aikaa täällä taas, tällä kertaa yökukkujana! Kellohan on siis kohta puoli kolme yöllä ja viimeistelin juuri yhden esseeni, joka käsitteli rahoitusalan ylemmän johdon palkitsemisjärjestelmiä. Mielenkiintoista, vaikka tähän aikaan vuorokaudesta ei ehkä enää niin kovin inspiroivaa.. Pakko oli tulla päivittelemään juttuja vielä tänne bloginkin puolelle, vaikka herätys on kuudelta töihin lähtöä ajatellen. Nuorena sitä jaksaa, eikö se niin mene.

Meillä Champin kanssa arki rullaa ihan loistavasti! Mulla olisi ihan kauheasti inspiraatiota kertoa kaikesta, sillä tällä viikolla olen päässyt taas uusiin ahaa-elämyksiin kouluvalmennuksissa ja kaiken lisäksi saanut hypätä itse Champilla. Viikkoon on mahtunut paljon myös ei-hevosaiheisia juttuja, kun olemme esimerkiksi viettäneet isommalla porukalla pienen irtioton arjesta mökkeillen vuokramökissä keskellä viikkoa. Kauheasti aikaa vie myös nykyiset kesäopintoni, kun joudun olemaan yliopistolla kolmesti viikossa niin, että kulutan niinä päivinä aikani kello kolmesta kello yhdeksään Helsingissä, eikä aamuisin jää aikaa muuhun kuin talleiluun. Tai töihin, sillä sielläkin on käytävä! Mutta hei, juhannuksena pääsen pitkälle lomalle - se tosin tarkoittaa, että rahaa ei tule mistään. Apua!

Kuva perjantain hyppyjen jälkeen. Ihana kolmikko: rakas ystävä, rakas hevonen ja onnellinen minä!
Hyvien säiden ansiosta tätä on tullut harrastettua useamminkin :)
Se joka sanoi, ettei lenkkeily ole mukavaa, ei ole herännyt aamulenkille! Tässä mä olin juoksemassa jo 04:55 :D
Ei murehdita kesää ja kärpäsiä, vaan nautitaan tästä hetkestä. Palataan ajassa sen verran taaksepäin, että kurkistetaan viime viikon keskiviikkoon, jolloin kävimme jälleen Champin kanssa Pyryn luona Jokelassa. Kyseessähän oli toinen kerta, kun Champ pääsi tuonne hypättäväksi: edellinen kerta oli ollut juurikin viikkoa aikaisemmin. Toivon, että nyt toisella kerralla hevonen olisi rutkasti rennompi jo heti alusta alkaen, eikä jännittäisi vierasta kuskia, uutta paikkaa tai mitään muutakaan tuulen suunnasta ruohonkorsien asentoon. Välillä nimittäin tuntuu siltä, että noiden hevosten sielunmaailma voi romahtaa täysin mitä kummallisimmista syistä. En liene ajatusteni kanssa täysin yksin?

Tätä hyppykertaa edeltävällä kerralla teimme niin, että toinen mukanamme ollut hevonen sai hypätä ensin, mutta nyt vaihdoimme hevosten paikkoja. Näin ollen Champ sai ensimmäisenä varusteet niskaansa ja pääsi astelemaan pelikentälle tarmokkaana omana itseään. Jo heti alusta asti olin paljon luottavaisemmalla mielellä, sillä ruuna vaikutti silmin nähden lungimmalta, eikä esimerkiksi kyttäillyt maasta käsin taluteltunakaan mitään esteitä. Kun Pyry verrytteli hevosta ja seurasin menoa maasta käsin, kiinnitin huomiota siihen, että hevonen tuntui liikkuvan hieman paremmin eteen juuri ajatuksen tasolla. Se siis ajatteli itse enemmän eteen, eikä ollut ihan niin voimakkaasti "eteenpäin potkittava", jos näin voisi asian ilmaista.


Linkki videoon (Pyry hyppää Champilla).

Meidän keskiviikon mökkijengiä. Hauska reissu!
Maanantaina oli vuorossa koulupäivä, joka alkoi lounastreffeillä serkun kanssa ja Sarinan pääsykokerupeaman jälkeisillä puistopullilla <3
Alkuverryttelyiden jälkeen Pyry pukikin huomioitani sanoiksi toteamalla, että Champ oli hieman paremman tuntuinen selkään. Olimme toki kiinnittäneet koko viikon ajan huomion juuri apujen oikeanlaiseen käyttöön ja reaktiivisuuteen kouluvalmentajani oppien asiosta, mutta uskon, että suurin osa paremmasta ratsastettavuudesta johtui siitä, ettei hevonen ollut niin jännittynyt. Yhdessä viikossa kun ei vielä kovinkaan suuria ihmeitä saada aikaan, vaikka ne kädet olivatkin hyvin alhaalla ja ratsastajalta vaadittiin niin paljon enemmän ajatusta tekemiseen.

Hyppäämisen kaksikko aloitti jälleen ihan pienillä esteillä, jonka jälkeen nostimme puomeja vähitellen ylemmäs. Tälläkään kertaa Pyry ei halunnut nostaa esteitä juuri 110cm korkeammaksi, sillä hän totesi, että Champ kyllä hyppää ne sitten, kun sille on tarve. Järkevää on pitää esteet maltillisen korkuisina ja tehdä useita toistoja, jotta ruuna rentoutuu ja tajuaa homman idean. Edelleenkin kaksikon meno näytti niin kovin vaivattomalta ja helpolta, että sitä olisi voinut katsella vaikka maailman tappiin asti. En pysty ymmärtämään, miten jotkut ihmiset vain löytävät ne nappulat hevosista ja saavat ne toimimaan niin, että tekemisestä tulee heti rentoa, helppoa ja sujuvaa. Siinä sitä tavoiteltavaa kerrakseen!


Linkki videoon (ääniraidallinen video puomi- ja kavalettitunnista).

Loppuun vielä kuva kakusta, jonka leivoin. Tai no, koristelin, koska valmispohjat korvasivat itse tehdyn taikinan ajanpuutteen vuoksi. Mutta ainakin marjoja riitti :D Ja pahoittelut näistä ei-hevosaiheisista kuvista, toivottavasti kestätte tämän kerran!
Tällä viikolla emme päässeet Jokelaan, sillä en saanut kyytejäni järjestettyä sopiviksi. Sovimme siis jatkavamme hyppyhommia ensi viikolla, jolloin katsotaan tilannetta jälleen uudelleen. Tässä välissä sain itse kavuta hevosen selkään esteiden ylittämistä ajatellen, josta on tulossa juttua todennäköisesti sunnuntaina lisää: ihana ystäväni Milla nimittäin saapui paikalle auttamaan ja vähintään yhtä isona apuna toimi tallimme omistaja, joka jaksoi kuvata hyppyjä videolle. Voi että, miten ihana fiilis mulla olikaan hyppäämisen jälkeen! Olin auttamattomasti jännittänyt, etten osaisi tehdä siellä selässä enää mitään kaiken sen tauon ja muutoksien jälkeen, mutta lopulta hommaan löytyi joku järki. Näitä pohdintoja on siis luvassa enemmän myöhemmin, mutta sanottakoon, ettei toivo ole vielä täysin menetetty ;)

Sain myös vihdoin aikaiseksi editoida ääniraidallisen videon toukokuun ensimmäisinä päivinä olleesta estevalmennuksesta, jossa keskityimme menemään pelkästään puomeja ja kavaletteja. En halua kertoa tuosta tunnista sen enempää tämän postauksen yhteydessä, sillä tästä venyisi muuten ihan kamalan pitkä ja toisaalta tuo videon ääniraita selittää aika hyvin sen, mitä haluan siitä tunnista sanoa. Oli hauska katsoa omaa ratsastusta näin miltei kuukauden jälkeen, sillä nyt vasta huomasin, miten isoja muutoksia olemme tässä välissä koittaneet ratsastukseeni saada aikaiseksi. Eihän tuo meno, varsinkaan sileällä, niin kamalalta ole tuolloinkaan näyttänyt, mutta onhan se niin hirveän erilaista nykyään. Suurin ero lähtee juurikin noista käsistä, jotka eivät todellakaan ole enää samassa paikassa kuin videolla. 

Viikonloppu tulee kulumaan paitsi töissä, myös tallilla ja JVG:n areenakeikalla. En malta odottaa! Sunnuntaina pääsemme vihdoin kuvaamaan kunnon kuvauksia tallilla, kun kaverini Salla saapuu paikalle uhraamaan omaa aikaansa linssin taakse. Alkuviikosta täällä blogissakin lienee siis jälleen uusia, asteen verran kesäisempiä kuvia yhdestä jos toisestakin tilanteesta. Ja hei, mäkin sain nyt tuon monta kuukautta mukana roikkuneen esseen pois alta, joten siltäkin osin olen jälleen hieman lähempänä vapautta opiskelusta. Ei pitäne vielä huokaista, sillä edessä on vielä monta viikkoa akateemista ruotsia ja ties mitä luentosarjoja maailmanpolitiikasta.. No, ensi syksynä sitten rennommin kohti maisteriopintoja :)
Lue lisää

tiistai 24. toukokuuta 2016

#738: Reilun puolen vuoden odotus

Iloisia uutisia! Joku onkin jo saattanut huomata blogin sivupalkista löytyvän Helsinki Porsche Horse Show'n bannerin, josta on voinut aavistaa seuraavaa: blogini tekee tänäkin vuonna yhteistyötä Suomen suurimman ratsastustapahtuman kanssa. Yhteistyömme jatkuu siis kolmatta vuotta putkeen, mistä olen itse kovin iloinen. Totuttuun tapaan tarkoituksenani on mennä paikan päälle työskentelemään kansliahommissa keskiviikosta aina sunnuntaihin asti, joten syksyllä edessä on varsin intensiivinen viikko kansainvälisen huippu-urheilun parissa.

Helsinki Porsche Horse Show järjestetään tänä vuonna lokakuun 20.-23. päivä torstaista sunnuntaihin, paikkanaan Helsingin jäähalli. Koska areena on tullut tutuksi parin edellisen vuoden perusteella, ei siitä tarvine kertoa enää erikseen yhtä kattavasti. Lyhyestä virsi kaunis - hevoset valloittavat Helsingin aivan ydinkeskustan vierestä, loistavien julkisten kulkuyhteyksien päästä. Jäähalli mahdollistaa monia etuja katsojille, työntekijöille ja itse kilpailijoille hevosineen. Ehkä suurin plussa juuri katsojan kannalta on erillinen expoalue, jolloin jäähallin käytävät saattavat tuntua aavistuksen verran avarammilta ostosten tekijöiden siirtyessä pois kulkureiteiltä. Verryttelyn katselumahdollisuutta ei kannata tietystikään unohtaa! Mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin seurata maailman huippujen valmistautumista omaan kilpailusuoritukseensa.



Vaikka ohjelman runko on pysynyt pitkälti samanlaisena, on muutoksia tapahtunut sinne tänne. Uutuutena ovat mini-klinikat, joissa olympiavalmentajat Emile Faurie ja Hervé Godignon raottavat ovea koulu- ja esteratsastuksen kehittämisen saloihin. Lauantai-iltaan mukaan palaa tauon jälkeen huippujännittävä six bar, joka kuuluu mielestäni ehdottomana osana onnistuneeseen iltashow'hun. En malta odottaa, sillä edellisen kerran näin kunnollisen six bar -kilpailun kolmisen vuotta sitten Stadikalla. 

Muutoksista itseäni innosti ehkä eniten tieto siitä, että Amateur touriin liitetään mukaan taitoarvostelu. Siinä kansainväliset tähdet antavat suomalaisille tulevaisuuden lupauksille palautetta suorituksen jälkeen, mikä on varmasti äärettömän mielenkiintoista kuunneltavaa. Innostuin tästä uudistuksesta sen verran paljon, että lähdin ideoimaan yhteistyötämme Porsche Horse Show'n kanssa pitkälti juuri Amateur touriin liittyen. Toki tässä puolen vuoden aikana tulette näkemään yhtä jos toista blogin puolella liittyen tapahtumaan kokonaisuutena, mutta voin luvata, että mukana on myös paljon täysin uutta juttua. Pääsette esimerkiksi seuraamaan erään Amateur tourille valmistautuvan ratsukon taivalta videoiden, kuvien ja tekstin muodossa!



Lukijoille on luvassa myös konkreettista hyötyä, sillä saan arpoa lippuja tapahtumaan totuttuun tapaan. Nyt jos koskaan kannattaa siis pysyä menossa mukana, sillä kesästä on tulossa huisin kiinnostava - myös näiden Horse Show -juttujen ulkopuolelta. Eilen alkoi muuten kamppanja, jossa Helsinki International Porsche Horse Show’n lauantain 22.10. Kansainvälinen Grand Prix Päänäytös ja Kansainvälinen Iltanäytös maksavat yhteensä vain 99,00 euroa, kun normaali hinta olisi 134,50 euroa. Jos huippuratsastus kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti harkita tarjouksen hyödyntämistä.

Mutta se näistä aiheista tältä erää! Loppuun vielä tiedotusluontoinen asia. Multa on kysytty paljon viime aikoina siitä, voisiko mulle lähettää postia. Myönnyin nyt tähän ajatukseen, joten mulle voi lähettää postia ensi viikon perjantaihin 3.6. asti osoitteeseen Aada Lätti, Poste Restante, 01800 Klaukkala. Jos haluat, että vastaan postiin, kannattaa mukaan laittaa vastauskirje ja postimerkki :)

Oletko suunnitellut meneväsi Helsinki Porche Horse Show'hun?
Lue lisää

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

#737: Ratsastusta Champin puolisiskolla!

Terveisiä television äärestä! Katsoin juuri loppuun jääkiekon maailmanmestaruuskisojen finaalin, jossa Suomi pelasi Kanadaa vastaan kultamitalista. Kolmatta kultamitalia tälle vuodelle ei valitettavasti tullut, mutta meillä oli hyvä kisakatsomo perheeni ja kaverini kanssa. En tosin itse uskaltanut juuri peliä katsoa, keskityin sen sijaan ruokapuoleen. Postauksien tekeminen on tosiaan jäänyt nyt vähän vähemmälle, osittain johtuen töistä ja näistä juuri loppuun saatetuista maailmanmestaruuskisoista, mutta suurimmaksi osaksi siksi, että olen saanut ratsastaa paljon kuluneiden päivien aikana.

Voitte arvata, miten innolla otin vastaan mahdollisuuden ratsastaa muillakin hevosilla. Champhan on nyt edelleen toisella ratsastajalla hypättävänä, joten en ole päässyt sillä itse kahteen viikkoon hyppäämään. Tämä jännitti itseäni hieman etukäteen, mutta olen kuitenkin tehnyt sen kanssa melko paljon puomityöskentelyä, joten tuntuma hyppäämiseen on tuskin kadonnut kokonaan. Tekee varmasti ihan hyvää välillä vain katsoa taitavampaa ratsastusta maasta käsin ja yrittää omaksua näitä oppeja omaan tekemiseen. Toivon todella, että muutos omassa ratsastuksessani näkyisi sitten, kun varsinaisen hyppäämisen aika koittaa. Olemme nimittäin tehneet paljon muutoksia omaan ratsastukseeni nimenomaan kouluvalmennuksissa tuota esteratsastusta ajatellen.

Champin puolisisko Lilli! Olin tosiaan ollut hevosen selässä vasta muutamia kertoja aiemmin, joten meno oli ajoittain hieman hakemista. Tässä me vasta aloiteltiin.





En ole kuitenkaan joutunut olemaan täysin ilman hyppäämistä, sillä eilen lauantaina sain hypätä Wallulla. Hevosella oli tosin seuraavana päivänä vuorossa kisat vuokraajansa kanssa, joten en tehnyt kovinkaan montaa hyppyä, enkä muutenkaan ratsastanut pitkästi saati rankasti. Parin ensimmäiset kisat sujuivat mitä parhaiten, sillä he saivat toisesta luokasta luokkavoiton. Hienoa, isot onnittelut! Oli kyllä ihanaa hypätä pitkästä aikaa ja varsinkin, kun sain kokeilla jälleen uutta hevosta esteiden parissa. Walluhan on kilpaillut nuorempana isoja luokkia käsittääkseni aina 150cm-luokissa asti, joten se tietää, mitä esteillä kuuluu tehdä. Vaikka papalla on nykyään ikää lähemmäs kahtakymmentä, ei se tosiaan näy esteillä - tai ei oikeasaan missään muuallakaan! Vauhtia riittää, mutta eikö se ole hienoa. Elämäniloa parhaimmillaan :)

Musta on tullut muuten ihan super innostunut kouluvalmennuksia kohtaan! Olemme tehneet niissä vaihtelevasti kaikkea aina puomi- ja kavalettityöskentelystä peruutuksiin, hakien lähinnä tuntumaa siihen, mitä mun pitäisi tehdä kokonaisvaltaisesti paremmin. Tänään sunnuntaina aamu alkoikin juuri kouluvalmennuksella, jonka päätteeksi jouduin toteamaan, että mulla oli allani oikeasti kivasti liikkuva hevonen! Saimme valmentajaltamme kehuja siitä, että se näytti hetkittäin jopa kouluhevoselta. Siis Champ. Kouluhevoselta! Se oli kyllä aavistuksen verran liioiteltu ilmaus, mutta silti. Teimme avotaivutuksia sulkutaivutuksen apuja hyödyntäen ja voi että, miten kevyt, omilla jaloillaan kulkeva ja taipuisa hevonen olikaan. Eihän siellä selässä voinut kuin hymyillä.







Viikonloppuun on mahtunut myös aiemmin Instagramissani (@aadalatti) esiintynyt hevostuttavuus, puoliveritamma Lilli. Tässä kohden on pakko todeta, että maailma on tosiaan pieni! Lillillä ja Champilla on nimittäin sama isä, vaikkei ehkä ulkonäön perusteella uskoisi. Vai näyttävätkö nämä kaksi mielestänne samoilta? Lilli on ilmeisesti tullut enemmän emäänsä, sillä hevosten isä on aivan Champin näköinen: rautias sukkajalkainen ja läsipäinen herrasmies, jolla on hieman pitkä runko ja aavistuksen suorat takajalat.

Lilli on mullekin melkoisen uusi tuttavuus, sillä nämä kuvat on otettu tänään sunnuntaina, jolloin istuin hevosen selässä muistaakseni kolmatta kertaa kunnolla. Ensimmäinen kerta oli nopea kokeilu omistajan ratsastuksen jälkeen ja toisella kertaa menin talviaikaan pellolla hevosen mielenvirkistykseksi. Nyt saan ratsastaa tammalla viikonlopun yli kolmena päivänä peräkkäin, mikä on ollut enemmän kuin mukavaa. Vaikka Champ ja Lilli ovat sukua keskenään, ovat ne silti loppujen lopuksi kovin erilaisia hevosia ratsastettavuudeltaan. Ei sillä, eihän se sukulaisuus merkitse loppujen lopuksi kovinkaan suurta roolia hevosen ratsastamisessa.. Näiden parin päivän aikana olen saanut miettiä paljon omaa tekemistäni, sillä siinä, missä Champ on tottunut paikkailemaan omia virheitäni (kuten vinoutta tai muita istuntaan liittyviä pulmia), rokottaa Lilli niistä tietysti heti. Se on kovin herkkä istunnalle, mikä on ollut kivaa vaihtelua. Ei sillä, etteikö Champin olisi: se kuitenkin sietää sitä, että istun vähän oikea kylki "lytyssä", kun taas toiset hevoset reagoivat siihen herkemmin.







Nyt kello alkaa olemaan sen verran paljon, että mun on pakko suunnata nukkumaan. Tällaisia pikapäivityksiä on luvassa vielä ainakin ensi viikolla, sillä mulla on vielä perjantaina palautettavana yksi viisitoistasivuinen essee, joka on täysin aloittamatta. Sen lisäksi olen jokaisena iltana joko töissä tai yliopistolla, minkä lisäksi menemme keskiviikosta torstaihin yöksi juhlimaan mökille. Jonnekin väliin pitäisi vielä mahduttaa oma hevonen, muut koulutyöt sekä muiden hevosten ratsastus. Siksi herätyskello soi huomennakin jo kuuden jälkeen. Yritän kuitenkin tehdä postauksia mahdollisimman paljon, sillä juttua riittäisi. Mutta siihen asti, viettäkää hauska viikko! :)

Oletko sinä päässyt ratsastamaan hevosilla, joilla on sama isä tai emä?
Olivatko nämä hevoset samanlaisia vai erosivatko ne suuresti toisistaan?
Lue lisää

torstai 19. toukokuuta 2016

#736: Viisi vuotta sitten: kuvia Belgiasta

Multa pyydetään säännöllisin väliajoin, että tekisin postauksen ulkomailla hevoshommissa työskentelemisestä. En oikein tiedä, miten näihin pyyntöihin tulisi reagoida, sillä olen kertonut omista kokemuksistani vuosien aikana paitsi reaaliaikaiseksi paikan päältä, myös kuvin ja videoin myös jälkikäteen jonkinlaisissa tiivistelmäpostauksissa. Mietteitäni siitä, mitä kaikkea näissä isommissa hevosmaissa työskentelemisestä voi oppia, millaisa siellä mun näkökulmasta katsottuna oli ja lähtisinkö uudelleen. 

Usein pyyntönä on, voinko tehdä kattavan tiivistelmäpostauksen reissuistani. Musta tuntuu, että olen sanonut kaiken sanottavan, mutta silti en ole kertonut juuri mitään. Ensimmäisestä ulkomaantyöreissustani tulee parin kuukauden päästä kuluneeksi viisi vuotta, joten voitte kuvitella, ettei nuo muistot ole enää kaikista tuoreimmassa muistissa. Silti muistan elävästi monia ihania yksityiskohtia, aina saapumishetkestäni viimeisiin minuutteihin. 

Olen ehkä väärä ihminen kertomaan siitä, millaista työskentely Keski-Euroopan talleilla on nykyään. Kaverini Sarina onkin kertonut jotain omia kokemuksiaan blogissani viimeisen vuoden aikana, mutta jokaisella on toki yksilölliset mietteensä hommasta. Se, mitä koen ehkä osaavani kertoa, on näkemys siltä kannalta, kun lähti "isoon maailmaan" ratsastuskouluoppilaan paikalta. Niin, mähän tosiaan lähdin ensimmäiselle reissulleni kauan ennen kuin mulla oli ollut edes ensimmäistä ylläpitohevostani. 

Kaivelin tänään torstaina vanhoja kuvia vuodelta 2011, kun olin Belgiassa Stephex Stablesilla hommissa kesäaikaan. Olen tehnyt matkasta erikseen koostepostauksen vuonna 2011 (linkki) ja kertonut sen jälkeen useampaan otteeseen eri postauksissa yleisiä fiiliksiä (linkki, linkki). Tuntuu hassulta palata näihin aiheisiin vuosi toisensa jälkeen, sillä onhan nuo reissut tältä erää menneisyyttäni - vaikkakin vaikuttaneet valtavasti nykyiseen tilanteeseeni hevosharrastajana. Ne jättivät muhun jäljen, jota ilman en olisi tässä pisteessä nyt. Edelleenkin haaveilen joskus lähteväni ulkomaille pidemmäksi aikaa, joskin tällä hetkellä haave painottuu yliopisto-opiskeluun ja siinä ratsastuksen ja harrastekilpailemisen yhdistämiseen, ei niinkään tallihommiin. Tiedä sitten, mitä elämä tuo tullessaan.

Kokosin tähän postaukseen yli kolmekymmentä kuvaa, joita ei toivottavasti ole nähty tämän blogin puolella koskaan aiemmin. Muutamasta kuvasta en ollut satavarma, joten älkää pahoittako mieltänne, jos ihan väärässä olin ;) Jotta postaus ei jäisi ihan pelkäksi kuvien katselemiseksi, voitte halutessanne jättää jotain kysymyksiä mulle näiden Belgian ja Hollannin reissujen osalta. En lupaa, että osaisin vastata faktatietoa, mutta omia kokemuksiani voin muistella lämmöllä. Ja mikäs sen mukavampaa :)

Viva ja viimeinen päivä Belgiassa.


Nina ja Keijo estetreeneissä nurmikentällä.
Stephexillä oli muutama eri kenttä, tässä valtavan kokoinen sileätyöskentelyyn tarkoitettu kenttä.
Minä ja Urkki laukkaradalla.

Ninan käytävällä meitä oli töissä kolme tyttöä, Tiina ja Nina. Tässä Viivi ja Viva.


Meillä oli tosi hauskaa, koska paikalla olevat hevosenhoitajat olivat kaikki melko samanikäisiä :D
Minä ja Inkku viimeisenä päivänä.

Hauskaa oli, vaikka töitä tehtiin! Mä en tiedä, miten tuo ohja menee noin mun kädestä :D
Näitä kuvia kun katsoo, on sitä vanhentunut viidessä vuodessa melkoisesti :D


Mulla oli ratsastettavana välillä viikonkin putkeen kolme kimoa: Urkki, Viva ja Ritu. Katsoinpa äsken huvikseni hevosten tuloksia. Vivahan voitti Ninan kanssa esimerkiksi yhden viiden tähden GP:n ja Ritu on kisannut Global Champions Touria. Viva oli mun suosikki, sain ratsastaa sillä melkein joka päivä, koska sitä kuntoutettiin.



Joo, välillä meno oli melkoista säätämistä. Ihmekös, kun tuli sanomista :D

Tähän taululle merkattiin aina se, mitä hevonen teki päivällä ja kuka sillä ratsasti, mitä varusteita käytettiin ja kävikö hevonen esimerkiksi laitumella tai kävelytyskoneessa.










Ps. Kuten olen moneen kertaan sanonut, kypärä on hyvä pitää päässä. Näistä kuvista on aikaa viitisen vuotta ja ei, en saa sitä kypärää päähän jälkikäteen. Olkaa te viisaampia, mitä olin itse tuolloin!
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat