torstai 30. elokuuta 2018

#1004: Pieni hyppy kesään

Huomasin juuri, etten ole julkaissut tätä kesän parhaasta viikonlopusta kertovaa videota blogissani ollenkaan - tehdäänpä siis hommaan korjausliike ja otetaan kuvien ja tekstien sijaan tähän kohden hyppy ajassa taaksepäin aina heinäkuulle asti. Moni varmaan arvasikin jo, mistä tässä on kyse: no tietysti Hangon SeaHorse Weekista! 

Hangon viikonloppu on ollut jo vuosia sellainen, josta olen tehnyt niin sanotun "MyWeekend"-videon Youtubeen. Videolla olen kuvannut pätkiä sieltä täältä koko viikonlopulta, ja niin pyrin myös tänä vuonna tekemään. Koska mukana oli aiemmista vuosista poiketen omakin hevonen, oli kuvaus ajoittain hieman hankalaa aikataulullisesti - ennen startteja halusin keskittyä olennaiseen eli itse kilpailusuoritukseen valmistautumiseen, ja starttien jälkeen oli taasen kiire hoitaa hevonen kuntoon ennen kuin kameraan ehti tarttua uudemman kerran. Älkää siis kummastelko, miksi videot hyppivät vähän sinne tänne ja lopulta mukana on melko sekalainen kokonaisuus. Ja kaiken huipuksi onnistuin editointivaiheessa laittamaan videossa äänet jotenkin päällekäin, mutta en valitettavasti ruennut tuota virhettä näin jälkikäteen korjaamaan. Menköön sellaisena, toivottavasti siitä saa edes jotain selvää :D

Tuon heinäkuisen viikonlopun jälkeen ei olekaan tullut kuvailtua videoita kuin muuton osalta eli taukoa on ehtinyt kertymään lähes kuukausi. Intoa ei oikein ole, sillä tuosta kamerani objektiivista lähtee ihan kamala tarkennusääni, eikä mulla ole yksinkertaisesti mahdollista hankkia uutta kameraa. Jos satut kuitenkin tietämään jotakin hyviä, videokuvaukseen sopivia kameroita järkevästä hintaluokasta, vinkkaa ihmeessä! Pitää ihan tosissaan alkaa seuraamaan tarjouksia ja muutenkin pohtimaan, mitä tuolle asialle tekisi. Jossain vaiheessa se uusi videokamera kun on pakko hankkia. Tai edes objekti, josta ei lähde ääntä. Ei tuo Canonin 7D Mark II ole tosin muutenkaan runkona mikään ideaali videokuvaamiseen.

Pidemmittä puheitta, tässäpä siis hyppy heinäkuulle ja Hankoon! Toivottavasti video viihdyttää kaikesta huolimatta.

Aurinkoa torstaipäivääsi! :)



Linkki videoon (MyWeekend)
Lue lisää

maanantai 27. elokuuta 2018

#1003: Kurkistus lukkojen taakse - päiväkirjat 2003-2007

Ottakaa hatuistanne kiinni! Nyt on nimittäin vuorossa aikamatka vuosien taakse, jopa vuoteen 1998 asti. Pengoin tässä yhtenä päivänä vanhempieni luona heidän varastoaan, jonne äitini on ansioituneesti säilyttänyt monia lapsuusmuistojani vuosien varsilta. Mukana oli ihan kaikkea aina ensimmäisestä nokkahuilusta, savitöistä ja päiväkirjoista kaiken maailman Pollux-hevoskerhon kirjoihin. Omiksi suosikeikseni nousi ehdottomasti kuitenkin päiväkirjani, joita olen kirjoittanut erittäin omistautuneesti aina parin sivun verran vuodessa. 

Koska nämä päiväkirjat huvittivat mua ihan älyttömän paljon, päätin jakaa niitä myös teille. Näin hitusen vajaan 24 vuoden iässä elämä tuntuu niin stabiililta ja jotenkin suunnitellulta, että oli suorastaan huippua palata oikein kunnolla taaksepäin ajassa ja huomata, miten erilainen ajatusmaailma mulla on ollut lapsena. Niin sitä ihminen kehittyy! Ja sanokaa, oi sanokaa, etten ole ainoa, jonka lapsuuden päiväkirjaa lukiessa nousee myötähäpeä! Pidemmittä puheitta, päästetään teidät nauttimaan pikku-Aadan seikkailuista! Laitan tähän aina vuoden ja tekstin, jonka olen kulloinkin tuottanut. Samaan syssyyn kommentoin vielä lisänä omia ajatuksiani näin vuosien jälkeen. Ja huomioikaa, että kirjoitan kaikki sanat, kuten silloin olin kirjoittanut. Nyt saa nauraa!

VUOSI 2003 - Hevoshullu-kalenteri - "Tämän kalenterin omistaa"
"Lempinimeni: Aadukka - Olen allerginen: Heinälle - Luokka: 3C - Harrastukseni: Ratsastus, Kannel - Lempiruokani: Spakeetti, Nuudeli - Suosikkibändi: Shakira, Aika, Blue, Pikku G. - Toiveammatti: Taiteilia, Ratsuttaja - Hartain toiveeni: Etten olisi enää allerkinen heinälle"

Mitä mietteitä nyt heräsi: No jopas! Tämä kertoo mun ihan perusluonteesta kaiken oleellisen. Yhä edelleen vetäisin hiilareita kaksin käsin, jos se olisi mitenkään mahdollista. Suosikkini on kuitenkin se, että elämäni suurin haave on toteutunut, sillä en ole enää allerginen heinälle. Elämässä lienee siis kaikki paremmin kuin erittäin hyvin! Huomioikaa, että olen kirjoittanut kaikki alkukirjaimet isolla. Olin olevinaan niin kieliviisas, vaikken osannut kuitenkaan kirjoittaa kaikkia sanoja oikein :D




VUOSI 2003 - Hevoshullu-kalenteri - Minun harrastukseni
"Olen harrastanut hevosia kolme vuotta. Harrastan ratsuja. Käyn tallilla 1-2 kertaa viikossa. Olen käynyt seuraavat kurssit: Alkeiskurssin. Olen ollut seuraavilla leireillä: Johannan leirillä. Aloitin ratsastuksen, koska: Kaverini ratsastivat. Tavoitteni hevosharrastuksessa: Edetä"

Mitä mietteitä nyt heräsi: Kuolen nauruun! Tuo viimeinen eli tavoitteeni on kyllä aivan maailman mainioin, koska vastaan edelleen aivan samalla tavalla. Ja mitä, tästä on aikaa 15 vuotta. Olenpas ollut nokkela lapsi. Tai sitten mun järjenjuoksu ei ole kehittynyt ollenkaan. Tiedä sitä!

VUOSI 2003 - Hevoshullu-kalenteri - Muistiinpanoja
"Kävin 21.6. Rissalan kievarissa! Siellä oli aivan kauhean tylsää! Siellä oli shetlanninponi."

Mitä mietteitä nyt heräsi: Jep, olen aina sanonut asiat todella suoraan. Eipä vissiin hirveästi kiinnostanut maakuntamatkailu.

VUOSI 2004 - Hevoshullu-kalenteri - Talimuistoja
"3.6.04 torstai. Kello on 10.35. Ulkona on 20 astetta lämmintä. Terassilla on 22 astetta lämmintä. Linnut laulaa ja fasaaneja näkyy. Ratsastus on kello 5 ja lähden pyörällä neljältä. Haluaisin mennä Rasmuksella. - Aada -"

"4.6.04 perjantai. Kello on 10.00. Varjossa on 20 astetta lämmintä. Terassilla on 20 astetta lämmintä! Linnut laulaa ja muutenkin on mukavaa. Eilen ratsastuksessa oli toivetunti ja saimme hypätä, laukata ja mennä ravipuomeja. Minä menin Toonilla. Tooni oli aivan ihana eikä temppuillut kuin kolme kertaa! Menen leirille 14.-18.6. Janika tulee ehkä samalle leirille. Janika on minun kolmanneksi paras kaveri ja ainut tallilta. Jenny tulee meille tänään 11.00. Haluan leirihoitsuksi Toonin tai Rasmuksen."

Mitä mietteitä nyt heräsi: Tiivistämisen jalo taito ollut hallussa lapsesta asti. Samalla olen selvästi ollut yleinen säätiedottaja. Ja parasta noissa hevostoiveissa on se, että aina, jos joku hevonen oli kerran kiva, piti se sen jälkeen saada hoitohevoseksi.


Nämä on siitä "Palomino"-nimisestä päiväkirjasta :D Ja katsokaa tuota vasemman sivun alareunaa! "Tämä kuva on omistettu Darinin biisille Perfect" :D Mä en kestä! Piti ihan kuunnella tuo kappale...

VUOSI 2004 - Oma päiväkirja "Palomino"
"20.09.04 aamu. Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Aada. Paljon onnea vaan, kuului laulu kun heräsin. On 10 vuotis synttärini. Sain lahjaksi tämän kirjan jolle annan nimeksi Palomino (pidän tätä vähän niinkuin päiväkirjan tapaisena). Sain myös upean kaulakorun jossa on hevosen kenkä ja sen sisällä laukkahevosen pää. Sitten sain Horseshow liput. Olin kattomassa sitä viimekin vuonna ja se oli tosi hyvä! Olen myös aikonut aloittaa virtuaali tallin! Kirjoitan taas illalla!"

Mitä mietteitä nyt heräsi: Muistan ikuisesti, kun sain tuon kirjan lahjaksi. Se oli mulle tosi tärkeä, vaikka en kirjoittanut sinne kovinkaan usein. Nyt, kun luette tätä eteenpäin, saatte kyllä sellaista tekstiä, mitä en todellakaan muista omasta lapsuudestani. Aika on kullannut muistot?

VUOSI 2005 - Oma päiväkirja "Palomino"
"8.2.05 iltapäivä. Tänään meillä koulussa määrättiin kirjoittamaan päiväkirjaa viikon ajan. Hihi, miks mun pitäis kun kirjoitan sitä muutenkin =) Mun virtuaali tallille piti tulla yks uus heppa (tai oikeestaan Misty ox:in varsa) mutkun Expagen sivut sekos niin en voinu tehdä sitä. No, toivottavasti huomenna. Meen kanteleeseen tänään illalla ja miun täytyy alkaa harjotteleen sitä piakoin. Äiti tulee 5 maissa kotiin joten mulla alkaa olla kiire. Äiti raivos mulle aamulla ja sen takia laitoin enkun kirjassa olevaan tehtävään (tehtävänä oli aistia pelot) että pelkään vihaisia ihmisiä =) No, kukapa ei pelkäisi. Juho tuli just kotiin ja sanoo et mun pitää alkaa pelaamaan keinpoita sille kun se ei ymmärrä enkkuu =)! Tulikin kiire =) Täytyy mennä päikky. Ps. Hoidin aprikosia tänään tallipiha neilikassa. - Aada -"

"9.2.05 ilta. Vau! Kirjotin ekaa kertaa illalla! No, tänään tein kaikenlaista *miettii mitä*. Ekaks menin kouluun aamulla, eiks tavallista =)? Hih, mulla oli kivaa, vaikka välillä mua melkein ärsytti! Mä ja Riina oltiin menossa ulos mutkun Minttu oli "kiva" ja pyys Riinaa jälkäks! Eikun sitten kysyyn Adalta ja Nooralta et voiks ne olla. Jäin hetkeks pelaamaan tietokonetta (15 min) kunnes piti mennä. Kuviskerhossa oli tänään maalausta akvarelli väreillä. Kun pääsin kotiin järjestys oli tämä: syö, venyttele, soita kannelta, mene nettiin ja kirjoita päiväkirjaa. Asiat on vähän huonoja =)! No, ei voi mitään. Nyt sitten ollaan tässä ja mietitään, mitä mun pitäis seuraavaks tehä? Ps. UPS HUILU REPPUUN! - Aada -"

"10.2.05. Tulin kotiin koulun jälkeen. Tylsää.. Menin eka nettiin ja sitten oikeesti mun olis pitäny mennä ratsastaa mut kun mua sattuu käteen. Ei voi mitään! NYYH!!! En päässy tallille! Toivottavasti joku hoitaa Tumpun.. ja ATOLLIN!"

Mitä mietteitä nyt heräsi: Näitä lukiessani nauroin vedet silmissä. Lapsen elämä voi olla välillä todella traagista, kuten huomata saattaa! En muista ollenkaan, että mulla olisi ollut koulussa koskaan ikävää, mutta ilmeisesti oli. Ja tämä viikon mittainen päiväkirja-sekoilu tosiaan annettiin opettajalle arvioitavaksi. Sain arvosanaksi 8+ ja huomautuksen huonosta käsialasta. Voi opettaja parkaa, kun hän on joutunut tällaista lukemaan. Olen ainakin ollut tosi avoin lapsi, koska tätä samaa settiä jatkui viikon ajan!

Nämä on mun maalauksia vuodelta 2009 :D


VUOSI 2007 - Oma päiväkirja "Palomino"
"14.02.2007 iltapäivä/lentokoneessa. Ei mitään hajuu paljon kello. NRJ:llä soi just se Rocksedin Movie. Tai joku sellane. Piirsin tohon viereen. Ihan ok? Sen aihe on.. öö.. että kaikki hevoset ovat tärkeitä. Siinä on niinku ravuri ja ratsu. Tän matkan aikana on ollu jo kolme kertaa turbulenssia :o. Taas soi Justin Timberlaken My Love -.-. Haluisin jo uimaan. Mä muuten sotkin mun paidan XD Kaadoin Cocista. Hihii :D Nyt soi se Jadesoturin tunnusbiisi feat. On joo tylsää. Me ollaan syöty täällä koneessa. Tai siis mut pakotettiin. Se oli kuitenki ihan ok. Jotain lihaa ja riisiä. Ja sitte herneitä ja joku kaamee salaatti. Älä kuvittelekkaan. Niitä mä en syöny. En, vaikka ois maksettu. Mut muffinsin kyllä söin. Nyt soi NRJ:llä Pussycat dollssin I don't need a man. Se on ihan hyvä. Me ollaan nyt kai Espanjan yllä?"

"17.02.07 koko päivä. Tänään mentiin syömään 1h aikaisemmin, kiitos äitin kellon joka oli Suomen ajassa. Sitte oltiin sisällä puol 2 asti. Me pelattiin aliasta, dominoa ja läiskistä. Oli kivaa. Sitte me lähettiin uimaan ja uitiin noin 45min. Mentiin syömään johonki hyvään ravintolaan. Se oli meijän meren äärellä. Sitte tultiin hotellille ja tehtiin kaikkea. Oli ihan kiva päivä."

Mitä mietteitä nyt heräsi: Tämä oli tosiaan siis kaksi pätkää meidän perheen ensimmäiseltä yhteiseltä reissulta, jossa mukana oli äidin uusi miesystävä ja hänen lapsensa. Muistan, että olin silloin ihan kamalan itsepäinen ja itsekeskeinen, kaikesta kaiken tietävä lapsi. Ikää mulla on ollut 12 vuotta, jos nopeasti osasin laskea oikein. Että taitaa jokaisella olla toivoa, kun mustakin on kehittynyt ihan suhteellisen normaali aikuinen kaiken tuon lapsuusajan draamailun jälkeen :D

Oi aikoja, oi tosiaan! Näitä päiväkirjoja riittää vielä neljä lisää, ja kaikki loput ovatkin pelkästään hevosaiheisia. Olisiko teistä kivaa lukea joskus tulevaisuudessa pikku-Aadan hevosseikkailuita vuosilta 2004-2007? Jos näin on, laitetaan ehdottomasti tuotantoon!

Oletko sä lukenut koskaan lapsuuden päiväkirjojasi? :)
Lue lisää

lauantai 25. elokuuta 2018

#1002: Tervetuloa syksy - valmiina ollaan!

Syksy taitaa virallisesti olla täällä. Mistä sen tietää? Ainakin iltojen aikaisemmasta pimeydestä, aamujen viileydestä ja lehtien hiljattaisesta kellastumisesta. En usko olevani ainoa, joka tuntee haikeutta kesästä luopumisesta. Nyt syksyn tieltä väistynyt kesä oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista, vaikka näin varmasti sanotaan melkein jokaisen kesän jälkeen. Mitään kovin ihmeellistä ei tapahtunut: en matkustellut ympäri maailmaa, saavuttanut merkittäviä meriittejä ratsastuskilpailuissa tai tehnyt asioita, joita en olisi aiemmin kokenut. Silti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan syksyn saapuminen tuntuu haikealta. Kesää ja sen muistoja ei haluaisi jättää taakseen.

Jos alan pilkkomaan kuluneita kolmea kuukautta osiin, huomaan nopeasti, miten paljon ihania asioita sain kokea niin hevoselämässä kuin ystävien, töiden ja muun arjen parissa. Uskon, että fiilis hyvästä kesästä koostuukin juuri näiden kaikkien yhteissummasta. Kehityin ratsastajana kesän aikana paljon ja sain ratarutiinia. Sovimme tarkemmat speksit ensi vuoden Espanjan kilpailumatkaa varten. Maco löysi uuden vaihteen sille sopivamman ruokinnan myötä, ja muutimme uuteen kotitalliin, joka on osoittautunut unelmaksi. Pääsin kilpailemaan luokissa, joista vain haaveilin nuorempana. Vietin unohtumattomia hetkiä kisapaikoilla ystävien kanssa. Tsemppasimme toisiamme - välillä onnistuttiin, välillä epäonnistuttiin. Hyppäsimme Macon kanssa ensimmäistä kertaa koskaan maastoesteitä, ja rakastuimme hommaan koko sydämestämme. Nautimme kesästä. Ratsastin parin kuukauden ajan käytännössä itsenäisesti Kallea, joka muutti lopulta samaan talliin Hyvinkäälle. Näin ollen yhteistyömme pääsi jatkumaan.

Kaikki kuvat taasen c. Vilma Töyräs, isoakin isompi kiitos <3



Sain uuden motivaation liikkua monipuolisemmin: aloitin juoksemaan ja käymään ryhmäliikuntatunneilla aktiivisesti, ja pian huomasin pudottaneeni painoa niihin mittoihin, joissa olin teinivuosinani. Olo omassa kropassa on parempi kuin koskaan. Opin arvostamaan unta ja terveellisempää ruokavaliota, jonka myötä esimerkiksi koko aikuisiän reistaillut maha voi paremmin. Pyhitin aikaa ystäville, ja pyrin viettämään aikaa heidän kanssaan aiempaa enemmän. Priorisoin rahankäyttöä ja opettelin säästäväisemmäksi. Olin mukana monessa projektissa, jotka olisivat aiemmin tuottaneet kaltaiselleni esiintymiskammoiselle ihmiselle päänvaivaa. Tutustuin moniin uusiin ihaniin ihmisiin. Yritin olla aidosti enemmän läsnä. Luin ja kuuntelin äänikirjoja paljon aiempia vuosia ahkerammin. Kirjoitin blogia hyvällä fiiliksellä ja tein videoita enemmän kuin varmasti koskaan.

Allekirjoitin uuden työsopimuksen, jollaisesta en olisi uskaltanut unelmoida vielä vuosi sitten. Nautin työstäni päivittäin, enkä koskaan mennyt huonolla fiiliksellä töihin. Haastoin itseäni työtehtävien parissa ja opin joka päivä paljon uutta. Sain olla myös töiden osalta mukana kivoissa projekteissa, joiden puolesta matkustelin myös Suomessa. Laajensin verkostoani ja opin itsestäni paljon uusia puolia. Valmistuin valtiotieteiden kandidaatiksi ja pidin kesätauon opinnoista ladaten akkuja syksyn opiskelurupeamaan. Odotin elämältä paljon ja annoin sille joka päivä mahdollisuuden näyttää parastaan.





Siinäpä se tiivistettynä, mun kesän kolme kuukautta. Kuulostaapa yltiöpositiiviselta, mutta se on päällimmäinen tunne, joka tästä kesästä on mieleeni jäänyt. Toki mukaan mahtuu monia epäonnistumisia ja hetkiä, jotka olisin varmasti voinut hoitaa paremmin. En kuitenkaan muuttaisi mitään. Juuri eletyn kesän ansiosta olen sellainen ja siinä tilanteessa, jossa nyt olen. Valmiina syksyyn - valmiimpana kuin koskaan aiemmin.

Mitä se syksy sitten pitää sisällään? Mulla oli valtavasti suunnitelmia hevoselämääni aina tietyistä kilpailutavoitteista alkaen, mutta näitä joudun valitettavasti pitämään nyt kysymysmerkkinä ennen maanantain kontrolliaikaa Vermon klinikalla. Hyvällä tuurilla pääsemme toteuttamaan kaikki toiveet aluemestaruuksista ja Helsinki International Horse Show'sta, mutta huonoimmassa tapauksessa meidät nähdään Macon kanssa kilpakentillä vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. En anna sen kuitenkaan synkistää ajatuksiani, sillä kaikella on varmasti tarkoituksensa. Kuten edellisessä postauksessa sanoinkin, korvaan mahdollisen kilpailemattomuuden ja treenitauon jollakin muulla aktiviteetilla elämässä. Vaikka ratsastus on merkittävä osa elämääni ja käytännössä elämäntapa, joka lohkaisee ison siivun jokaisesta arkipäivästäni, ei se kuitenkaan ole ainoa asia, joka saa mut herämään pirteänä jokaiseen päivään. 




Jos kesä täytti kaikki odotukseni, odotan paljon yhtä lailla syksyltä. Olen aina kokenut olevani syksyihminen, pitkälti varmasti syntymäpäiväni vuoksi - sijoittuuhan se syyskuun loppupuolelle. Odotukseni laskeutuu monien teemojen ympärille: ratsastuksen ja hevosenomistajuuden, opiskeluiden, työn ja ihmissuhteiden ääreen. Noin ihan muutamia luetellakseni. Haluan kehittyä entistäkin paremmaksi ratsastajaksi ja hevosenomistajaksi, sillä tuo tie ei ole koskaan valmis. Samalla yritän puristaa kasaan niin monta kurssia kuin mahdollista, jotta saisin napattua valtiotieteiden maisterin paperit ulos yliopistolta ensi vuoden kesäkuussa. Uusi työsopimukseni astuu voimaan syyskuun ensimmäinen päivä, joten uudet haasteet odottavat. Enkä voisi olla enemmän innoissani! Työnkuvani pysyy edelleen viestinnän parissa, mutta fokusoituu nyt entistä enemmän sosiaalisen median ja verkkosivujen puolelle. Koska työnantajani on kansainvälinen organisaatio, tulen jatkossa työskentelemään entistä tiiviimmin muiden Pohjoismaiden kanssa. Tämä tarkoittaa samalla useampia työmatkoja myös Suomen rajojen ulkopuolelle. 

Opiskelut ovat osaltani siinä pisteessä, että mulla on kymmenen kurssia käytävänä, jotta voin ottaa maisterin paperit ulos. Ajattelin ensin, että jakaisin nämä kaikki kahdelle vuodelle ottaen paperit ulos sen normaalin viiden yliopistossa vietetyn vuoden jälkeen, mutta katsotaan, miten hommat lähtevät sujumaan. Kalenteriini olen merkinnyt jo seitsemän kirjatenttiä tälle syksylle, ja ensi keväänä suoritan Espanjasta käsin ainakin yhden kurssin verkko-opiskeluna. Ongelmaksi ovat muodostuneet ne kaksi jäljelle jäänyttä kurssia, jotka olisi pakko suorittaa läsnäolevana - ja näitä tarjotaan vain keväisin. Tylsä juttu, sillä jos en saa niitä kirjatenteiksi tälle syksylle, en saa papereita ulos niiden takia ja valmistuminen venyy vuodella. Espanjan reissu siis haittaa siltä osin opiskelua. Toisaalta yhdeksän kirjatenttiä kokopäivätyön ja aktiivisen harrastuselämän ohella kuulostanee hieman hullulta yhtälöltä. Nuo kirjatentit kun koostuvat jokainen kolmesta-viidestä englanninkielisestä, 300-500 sivuisesta teoksesta. Mutta yrittänyttä ei laiteta - voihan sinne mennä kokeilemaan tuuriaan, kuten tähän asti olen tehnyt!





Sellaista siis menneestä kesästä ja tulevasta syksystä. Kiirettä pukkaa, mutta siitähän mä nautin. Ensi keväänä ehtii sitten nollata päänsä ja keskittyä täysillä harrastekilpailemiseen auringon alla. Nyt vedetään se bisnes-henkinen asu päälle, lukulasit nenälle ja otetaan syksystä kaikki irti! 

Millainen sun kesä oli? Onko sulla jo selvät suunnitelmat syksyyn? :)
Lue lisää

keskiviikko 22. elokuuta 2018

#1001: Ihana arki

Lomalta paluu on sujunut seesteisissä merkeissä. Harmikseni onnistuin saamaan itselleni perinteisen loppukesän (vaiko kenties alkusyksyn) flunssan, jonka myötä pää on ollut melko sumuinen työpäivien aikana. Vaikka lomailu on kivaa, ei arki ole yhtään sen hassumpaa. Niinhän se sanontakin kuuluu: tee elämästäsi sellaista, josta et tarvitse lomaa!

Hevosrintamalla hommat rullaavat omaa tahtiaan. Olemme kotiutuneet Stable Novaan Hyvinkäälle erittäin hyvin, ja Maco tuntuu viihtyvän uudessa kodissaan paremmin kuin olisin ikinä uskaltanut kuvitella. Aiemmin meillä oli ongelmia mahan kanssa, sillä ruuna tuntui reagoivan melko herkästi esimerkiksi säilöheinään vetämällä vatsan kuralle. Siksi se söikin viimeisen puolen vuoden ajan käytännössä pelkästään kuivaa heinää ja odelmaa. Nykyisessä kodissaan vaalea ystäväni syö niin säilö- kuin kuivaheinää, eikä vatsa ole ollut koskaan parempi. Ja vaikka tarhausaika lyheni puolipäiväiseksi, on herran kintut aivan rutikuivat ihan jokaisena päivänä tullessani tallille. Aiemmin Macolla on ollut vähän nestettä takasissaan, jos se ei ole liikkunut alle. En osaa sanoa, vaikuttaako päivittäinen tunnin kävelytyskone, suurempi karsina, erilainen kuivitus vai mikä asiaan. Niin tai näin, vanha erittäin hyvä talli on saanut tässä kohden vielä pienen parannuksen. Enpä olisi uskonut!

Kaikki kuvat c. Vilma Töyräs, kiitos!



Ehdottomasti suurin plussa on kuitenkin ikkuna, joka suurimmalla osalla hevosista on karsinassaan. Maco on juuri se yksilö, joka tuijottelee ikkunasta ulos ja seuraa pihamaan tapahtumia. Samalla tavalla se tykkää seurata myös tallin elämää, kun karsinasta saa pään käytävän puolelle ihan vaikka heiniä mutustellessa. Pienillä jutuilla voidaan tehdä hevosenkin arjesta mukavampaa, sillä ihan puhtaasti neljän seinän tuijottaminen pienessä karsinassa on pidemmän päälle varmasti ankeampaa kuin hieman tilavammassa yksiössä asustaminen. Okei, ideaalitilanteessa meidän hevoset viettäisivät aikaansa isoilla hyväpohjaisilla laitumilla laumassa päivät pitkät, mutta Suomen oloissa se on usein hieman haastavaa. Asuappa jossain vähän lähempänä päiväntasaajaa..

Maco on edelleen kevyemmällä liikutuksella, sillä odottelemme ensi viikon maanantaita ja kontorriaikaa klinikalle. Olen saanut ohjeistukseksi kävellä ruunan kanssa tunnin päivässä, joka hoituu nyt pääosin kävelytyskoneessa, maastossa tai sitten toisinaan kentällä ja maneesissa. Tällä viikolla olisin saanut alkaa ravaamaan ja tekemään töitä siinäkin askellajissa normaalisti, mutta en halua ottaa riskejä ja päätin siksi kävellä ihan viimeiseen päivään saakka. Miksi näin? Olimme tosiaan pari viikkoa sitten klinikalla vuositarkastuksessa ajatuksena rokottaa ja raspata Maco, ja samalla teimme ihan tavallisen ontumatutkimuksen. Mielestäni hevosia on hyvä tsekata vuosittain, jotta mahdollisiin alkaviin vammoihin osataan reagoida ajoissa.




Tutkimuksen yhteydessä ruunan toisesta etujalasta löytyi juuri ruununrajan kohdalta pieni käsin tunnistettava paksuuntuma, joka ultrattiin. Eläinlääkäri ei osannut sanoa, onko kyseessä mahdollisesti vanha vai tuore vamma, joten hän suositteli, että tulisimme kolmen viikon päästä uudelleen tarkastukseen. Vaihtoehtoja on siis kaksi. Jos vamma todetaan vanhaksi, saa ruuna jatkaa normaalia treeniä heti ensi viikosta alkaen. Jos vamma taasen todetaan uudeksi, pitää sitä hoitaa esimerkiksi PRP:llä ja sen jälkeen meillä onkin tämän vuoden suunnitelmat romukopassa. Eli tässä nyt elellään melko odottavissa tunnelmissa. Mahdollisuuksia on kaksi, ja toki toivon koko sydämestäni, että onni olisi puolellamme. 

Näillehän ei voi hevosten kanssa mitään - johan me oltiin vuoden ajan treenikuntoisia ja selvittiin elämästä ilman vammoja. Moni tallikaverini ja muutkin ystäväni ovat todenneet, ettei tuuri voisi olla huonompi. On ollut ihana nähdä, miten tsemppaavia ihmisiä ympäriltä oikeasti löytyy. Samalla moni on ihmetellyt suhtautumistani asiaan. En jaksa surkutella tilannetta, vaan olen todennut, että sillä mennään, mitä vastaan tulee. En pysty vaikuttamaan siihen, onko meillä edessä paras treeni- ja kilpailusyksy aikoihin vai kenties loppuvuoden kuntoutus. Henkisesti olen tosin jo varautunut jälkimmäiseen. Siinä kohden aikaa jäisi ainakin muulle elämälle enemmän. Voisin suorittaa kaikki mahdolliset opinnot kasaan, nauttia vähän useammin tallin ulkopuolisesta sosiaalisesta elämästä ja vaikka urheilla muutenkin enemmän. Mutta ihan aidosti haluaisin, että Maco olisi täydessä kunnossa ja me pääsisimme tekemään yhdessä sitä, mistä nautimme eniten. 




Onni onnettomuudessa on ehdottomasti ihanat tallikaverini, jotka lainaavat hevosiaan ratsuikseni. En siis todella ole jäänyt toimettomaksi tässä kuluneiden viikkojen aikana, vaan ratsastettavaa on riittänyt yllin kyllin. Kalle muutti tosiaan Stable Novaan vain viikko sen jälkeen, kun olimme päässeet paikalle. Sen omistaja on vielä valitettavasti estynyt itse ratsastamasta, joten mulle on tarjoutunut mahdollisuus jatkaa tätä kuuden viikon rupeamaa pidemmälle. Käytännössä hoidankin Kallen liikutuksen itsenäisesti tehden sen kanssa vaihtelevasti kaikkea sileäntyöskentelystä maastoiluun ja puomijuttuihin. Meidän valmentaja Sanna hoitaa toki hyppäämisen ja kilpailun, ja kaksikolla onkin mennyt kisoissa ihan super hyvin! 

Valkoisten poikien kanssa elämä on ihanaa. Ihan tavallisessa arjessa on niin monia asioita, joista voi nauttia koko sydämellään: maastolaukat innokkaan nelijalkaisen selässä, toisen jatkuva huomionhakeminen ja puuhastelu hoidettaessa. Asioita, jotka ovat pieniä ja varmasti suuressa kuvassa mitäänsanomattomia, mutta joiden kautta elämästä tulee juuri sellaista, josta ei halua ottaa lomaa. Koska kyllä, sellaista sen arjen pitääkin olla.

Ihanaa viikkoa just sulle 
Lue lisää

perjantai 17. elokuuta 2018

#1000: Arvonta: Laitetaan hyvä kiertämään

Kiitos. Se on päällimmäisenä oleva asia, joka on mielessäni aloittaessani kirjoittamaan blogini tuhannetta postausta. Tuhat postausta on aika paljon. Se on keskimäärin kolme kuukautta elämästäni, ja jos mukaan laskee kaiken varsinaisen kirjoittamistyön lisäksi blogiin käytetyn ajan, voidaan helposti lähennellä viittäkin kuukautta. Tuhansia ja tuhansia tunteja, joita en vaihtaisi pois mistään hinnasta.

Perustin blogini aikoinaan hetken mielijohteesta seitsemäntoistavuotiaana lukiolaisena. Olin paitsi nuori, myös hyvin paljon nykytilannetta itsepäisempi, ujompi ja naiivimpi. Lähes jokaisen nuoren tapaan luulin tietäväni ja osaavani valtavasti elämästä, hevosista ja ratsastuksesta. Näiden seitsemän vuoden aikana elämä on opettanut paljon nöyremmäksi. Blogilla ja teillä lukijoilla on ollut siinä valtavan suuri rooli. En voi kylliksi kiittää jokaista lukijaani, sillä te olette tehneet Aadan hevoselämää -blogin, joka on muokannut omaa identiteettiäni matkalla kohti aikuisuutta ja parempaa hevosenomistajuutta. 

Tuhat postausta on melkoisen iso määrä, johon en uskonut yltäväni harrastustani aloitellessani. Totta puhuakseni en uskonut jatkavani bloggaamista montaa kuukautta pidempään, mutta toisin kävi. Olen aina rakastanut ilmaista itseäni kirjoittamalla, joten blogista tuli yksi tapa käsitellä elämää. Se on tarjonnut valtavasti mahdollisuuksia, joista en voisi olla kiitollisempi. Suurin syy löytyy ruudun siltä puolelta: juuri sinusta. Te lukijat olette tarjonneet mahdollisuuden keskusteluihin ja haastaneet ajatusmaailmaani jatkuvasti. Se on suuri rikkaus. 

Vuosi 2011, tästä lähdettiin liikkeelle.
Vuosi 2011
Vuosi 2009 tai 2010!
Vuosi 2011
Vuosien saatossa muutaman kymmenen lukijan blogista kasvoi kymmenien tuhansien lukijoiden blogi. Sisältö on aina pysynyt samana: se on kertonut elämästäni hevosten parissa, ja siihen rinnalle mahtuneista muista käänteistä. Muoto on muuttunut, ja välillä olen tehnyt enemmän kirjoituksia, toisinaan enemmän videoita. Joskus kuvasin enemmän, nykyään oleskelen useammin kameran edessä. Myös ihminen kirjoitusten takana on muuttunut. Lueskelin äskettäin vanhoja postauksiani kaikkien seitsemän vuoden varrelta. Hämmentävää todeta, että moni kertomistani asioista on unohtunut aktiivisesta muististani. Tunnistan kirjoittajassa itseni, mutta samalla näen sen kehityksen, joka persoonassani on tapahtunut. Toivon, että muutos on ollut positiivinen. 

Uskallan väittää, että monet teistä lukijoista tuntevat blogini sisällön minua paremmin. Lähinnä siis niissä tapauksissa, joissa joku on saanut vimman lukea vanhoja postauksiani putkeen pidemmältä ajalta tai katsoa videoitani YouTubesta menneiltä vuosilta. Tapani kirjoittaa on aina ollut hetkessä elämistä. En suunnittele etukäteen, enkä muokkaa tekstejäni kirjoitusprosessin aikana. Harmittavan harvoin ehdin palata vanhoihin teksteihini jälkikäteen. Se on sääli, sillä itsestään oppii parhaiten juuri menneisyyteen vertaamalla. 

Siispä kiitos, vielä kerran. Juuri te olette se syy, miksi Aadan hevoselämää -blogi on sellainen kuin se tänä päivänä on. Juuri te olette vaikuttaneet myös siihen, millainen minä olen tänä päivänä. Tuhannennen postauksen kunniaksi päivitin blogin välilehdet ja lisäsin uuden ”Historia”-osion, josta innokkaimmat voivat käydä lukemassa syvällisemmin blogin historian havinaa.

Multa alettiin kyselemään jo keväällä, mitä tulisin tekemään tuhannennen postauksen kunniaksi. Tottakai haluaisin kiittää lukijoitani järjestämällä jonkun spektaakkelimaisen arvonnan, mutta resurssini eivät ole loputtomat. Moni ehdotti, että olisin pyytänyt mukaan sponsorin, jolloin olisin voinut järjestää vaikkapa jonkun isomman mittakaavan arvonnan. Valitettavasti se ei tuntunut kuitenkaan sopivalta vaihtoehdolta, sillä halusin kiittää teitä aidosti omana itsenäni, ilman yhteistyökumppaneita. Olen saanut blogini kautta elämääni valtavasti hyvää, joten haluaisin jakaa sitä myös eteenpäin. Siksipä päätin järjestää ”arvonnan”, jossa on kolme osaa. 

Vuosi 2011 tai 2012
Vuosi 2012
Vuosi 2012
Vuosi 2012
Vuosi 2012

ANNETAAN HYVÄÄ ETEENPÄIN
Jätä kommenttikenttään kommentti, jossa kerrot, mihin hyväntekeväisyyskohteeseen/-järjestöön haluaisit mun lahjoittavan rahaa. Kohde voi liittyä eläimiin, ympäristöön, lapsiin, nälänhätään - vain taivas on rajana! Pohdin aluksi, että listaisin tähän vaihtoehtoja eri kohteista, mutta totesin, että samalla tulisin varmasti sulkeneeksi ulkopuolelle monia hienoja vaihtoehtoja.

Kun valitsen voittajan, tulen samalla lahjoittamaan kommentin jättäneen henkilön suosittelemalle hyväntekeväisyyskohteelle tietyn summan rahaa. 

JAETAAN ILOA YHDESSÄ
Monet varsinkin nuoremmista lukijoistani ovat ilmaisseet innokkuuttaan tavata Macoa ja mua jossakin tilaisuuksissa tai tulla ihan tallillemme käymään. Halusin antaa tämän postauksen yhteydessä eteenpäin elämyksiä materian sijaan. Yhdessä ystävieni ja vanhempieni kanssa pohdin, mikä voisi olla sopiva tapa kiittää lukijoitani. Esiin nousi ajatus yhteisestä ajasta.

Onko sinulla joku tuttu, joka ilahtuisi päivästä Macon kanssa? Tai oletko kenties itse halunnut päästä puuhastelemaan ruunan seurassa? Vai kaipaatko vain enemmän hevostelua? Haluaisin tarjota jollekulle nuorelle, aikuiselle tai perheelle mahdollisuuden päästä viettämään aikaa tallilla Macon kanssa, sekä puuhastelemaan toiveiden mukaan myös jotakin muuta päivän aikana mun kanssa. Jos et itse ole innokas, voit miettiä, onko lähipiirissäsi joku muu innokas nuori tai aikuinen, joka ilahtuisi ylimääräisestä ajasta hevosten kanssa. Musta olisi hienoa, jos voisin tarjota vaikkapa jollekin sellaiselle mahdollisuuden hevosteluun, joka ei syystä tai toisesta pysty sitä aktiivisesti tekemään. Olisin itse arvostanut sitä lapsena, jolloin äidilläni ei yksinhuoltajana ollut ymmärrettävästi mahdollisuutta käyttää suuria summia rahaa lapsiensa harrastuksiin.

Voit perustella vastauksesi kommentteihin, mutta jos se tuntuu liian henkilökohtaiselta, vois myös jättää kommenttiin omat tietosi ja lähettää tarkempaa kuvausta sähköpostilla (aadalatti@gmail.com) tai Facebookissa. Toiveiden mukaan voimme tehdä päivästä sisältöä blogiin tai pitää päivän annin omana juttunamme.

Vuosi 2012
Vuosi 2012
Vuosi 2012
Vuosi 2013 - Champin ensimmäinen päivä Suomessa.
Vuosi 2013
Vuosi 2013

MIKÄ SAI SINUT JATKAMAAN?
Kolmantena asiana haluaisin kuulla, mikä on saanut juuri sinut pysymään blogini lukijana tai painamaan seuraa-painiketta muissa sosiaalisen median kanavissa. Kauan olet seurannut meidän menoa? Mikä on ollut mieleenpainuvin juttu? Tai jos koet, ettei tuottamani sisältö ole sinulle sopivaa, kuulisin myös sen mielelläni perusteluiden kera. Kaikki palaute otetaan avosylin vastaan!

Toimi siis näin:

  1. Jätä tähän postaukseen kommentti, jossa kerrot oman toiveesi hyväntekeväisyyskohteesta, ilmiannat jonkun läheisesi/itsesi hevostelupäivän osalta ja kerrot, mikä on saanut sinut seuraamaan blogiani.
  2. Voittajakommentti valitaan sunnuntaina 26.8.2018 klo 21. Valitulle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
  3. Jätäthän kommenttiin oman nimesi/nimimerkkisi ja toimivan sähköpostiosoitteesi. Jos et halua kertoa henkilökohtaisia asioita kommenteissa, voit laittaa osallistumisen myös sähköpostilla/Facebookissa, kunhan mainitset asiasta kommentilla (voittaja valitaan kommenttikentästä). 


Aurinkoa jokaisen viikonloppuun!
Lue lisää

keskiviikko 15. elokuuta 2018

#999: Luonnollista tulehduskipulääkettä?

Sanooko sana kurkumiini sulle yhtään mitään? Ei sanonut mullekaan vielä muutama vuosi sitten, mutta tarkempi perehtyminen hevosen lisäravinteisiin luonnonmukaisten tuotteiden kautta toi eteeni ihan uuden, ihmistenkin ravinnosta löytyvän tuotteen: kurkuman. Kurkumiini eli difeoyylimetaani on maustekurkuman juurista valmistettavaa ainetta, jota on luonnollisesti runsaasti kurkumassa. Sitä pidetään luonnon omana tulehduskipulääkkeenä, ja monet hevosenomistajat syöttävät sitä osana hevostensa normaalia tuki- ja liikuntaelimistön ylläpitoa. 

Syötin kurkumaa Macolle lähes heti siitä asti, kun se saapui Suomeen. Kerroin jo aiemmin viime kesänä kurkumasta ja sen vaikutuksesta hevosten ruokinnassa, mutta tuon jälkeen olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että kurkuma on oikeasti esimerkiksi MSM:ää tehokkaampi valmiste hevosten hyvinvointia ajatellen. En mene tähän sen tarkemmin, mutta monet eläinlääkärit maailmalla suosittelevat kurkumaa osaksi suoritushevosen ennaltaehkäisevää ja ylläpitävää hoitoa. Näin ollen lopetin MSM:n syöttämisen ja jatkoin pelkällä kurkumalla aina kesäkuun alkuun asti. Tuolloin sain Veljekset Wahlstenilta ehdotuksen kokeilla Macon ruokintaan Kurasyn-nimistä lisäravinnetta, joka koostuu kurkumiinista ja hyaluronihaposta – kahdesta aineesta, joita olen aiemminkin hevoselleni syöttänyt. Ei siis tarvittu juuri suostuttelua, kun tämä tuote oli osana meidän arkiruokintaamme.

Postaus tehty yhteistyössä sponsorini Veljekset Wahlstenin kanssa.



Mikä ihme on Kurasyn? Kyseessä on TRM:n ravintolisä ruuansulatuksen, tuki- ja liikuntaelimistön sekä immuunisysteemin hyvinvoinnin lisäämiseen. Vaikka vaikutukset ovat monipuoliset, kiinnostuin itse ensisijaisesti juuri kurkumiinin ja hyaluronihapon yhdistelmästä. Hevosiinhan piikitettiin yhdessä vaiheessa kortisonin rinnalla paljonkin hyaluronihappoa, jota löytyy myös monista nivelvalmisteista ja esimerkiksi ihmisten käsi- ja kasvorasvoista. Hevosilla hyaluronihappo parantaa nivelnesteiden voiteluominaisuuksia, ja Kurasyn sisältää sitä 150 milligrammaa aina 50 millilitraa kohden. 

Vielä hyaluronihappoakin kiinnostavampi ainesosa oli mielestäni tuo kurkumiini, jota olen hehkuttanut kaikille kavereillenikin. Kurasyn sisältää kurkumiinia, joka imeytyy valmistetta käytettäessä 85 kertaa paremmin hevosen elimistöön kuin tavallista kurkumaa syötettäessä. Aika iso ero, ettenkö sanoisi! Olen itse syöttänyt Macolle kurkuman yhteydessä mustapippuria, jonka pitäisi parantaa kurkuman imeytymistä. Kurasynin kanssa tuota ei kuitenkaan tarvitse syöttää, mikä osiltaan yksinkertaistaa ruokintaa. Kurkumiinin yleisin ongelma onkin sen huono imeytyvyys, joten Kurasyn tuo tähän parannuksen. Valmiste sisältää muitakin luonnollisia antioksidantteja.




Kurasyniä voi syöttää moneen eri tarkoitukseen, kuten jatkuvassa valmennuksissa oleville, vammoista kuntoutuville tai haluttomasti treenaaville hevosille. Oma syyni on ehdottomasti nivelten ylläpitävä hoito. En ole eläinlääkäri tai osaa puhua hevosten puolesta vakuuttaakseni, onko jokin tuote oikeasti toimiva, mutta haluan uskoa, että yksi luonnon tehokkaimmista antioksidanteista toimii myös hevosten terveyttä ylläpitävänä ainesosana. Kurkumiini kun on antioksidanttina erittäin voimakas. Ihmislääketieteessä sen on tutkittu hillitsevän tulehduksia, vähentävän nivelrikon oireita, lieventävän masennuksen oireita, lisäävän aivosolujen tuotantoa sekä ehkäisevän sydän- ja verisuonisairauksia. Ei hullumpaa!

Kurasyn kuuluu nykyään osaksi Macon arkiruokintaa. Vaikka se on kalliimpaa kuin tavallisen kurkuman syöttäminen, uskon vahvasti, että sen vaikutukset ovat paljon tehokkaammat. Kurasyniä saa Veljekset Wahlstenilta litran pulloissa hintaan 69 euroa. Tämän lisäksi Macon ruokintaan kuuluu täysrehun ja heinän lisäksi elektrolyytti ja yksi vitamiinivalmiste. Yksinkertainen ruokinta on rantautunut viime keväänä osaksi meidän treeniohjelmaa, ja se on vaikuttanut enemmän kuin hyvältä ja ennen kaikkea hevoselle sopivalta yhtälöltä. Ruuna on paljon energisempi, pirteämpi ja suorittaa tasaisemmin. Se myös jaksaa treeneissä paljon pidempään. Tästä onkin hyvä jatkaa!

Kuuluuko kurkumiini jossakin muodossa osaksi hevosesi ruokintaa?
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat