maanantai 28. marraskuuta 2016

#820: Ahaa-elämyksiä ja alekoodia

Kouluvalmennuksissa saa tasaisin väliajoin varsinaisia ahaa-elämyksiä. Vaikka meidän tehtävät ovat useimmiten niitä aivan kaikista yksinkertaisimpia ja suorastaan paluuta ratsastuksen perusasioihin, opin kerta toisensa jälkeen uusia asioita oivalluksien kautta. Esteratsukkona me ei tarvita mitään temppuja, sillä kouluvalmennusten tarkoitus on ylläpitää ja kehittää hevosen fysiikka ja terveyttä. Niin, että hyppäämisestä tulisi helpompaa ja käyttövuosia olisi edessä mahdollisimman paljon.

Viime viikolla koin jälleen oivalluksia kouluvalmentajan silmien alla. Päivä oli perjantai, ajankohta ilta. Olin käynyt aamulla salilla tekemässä vähän rankemman treenin, jonka jälkeen nautin elämästä kaverini kanssa kylpylässä ja vesipuistossa pulikoiden. Todellinen superperjantai siis - ei huolia, ei murheita elämästä! Perjantai aloittikin hyvin mukavan viikonlopun, jonka aikana olin paitsi töissä pitkiä päiviä, muistin myös nauttia elämästä ja tehdä asioita oman henkisen hyvinvoinnin eteen. Nukuttuja tunteja ehti kolmen vuorokauden aikana kertyä kuitenkin vain reilut kolme, sillä yhtenä yönä uni ei tullut kahdeksan tunnin yrittämisestä huolimatta (ai mitä stressiä, häh) ja toisena ilta venyi hyvässä seurassa myöhälle. Senpä vuoksi en eilen jaksanut tietokonetta avata postauksen kirjoittamista varten, silmät menivät hyvin nopeasti kiinni työpäivän ja tallireissun jälkeen. 

Mutta takaisin asiaan! Voitte kuvitella, kuinka vaikeaa mun oli motivoida itseäni perjantain kylpylässä lillumisen jälkeen vielä pimeään ja kylmään säähän tallireissua varten.. Mutta niin sitä mentiin, hartiat korvissa kiinni ja tusinaan toppavaatteita vuorautuneena. Sanoin ihan suoraan valmentajallenikin, että nyt oli melkoisen lähellä se hetki, kun tämä tyttö olisi perunut valmennuksen vedoten oikeastaan ihan mihin tahansa syyhyn maan ja taivaan väliltä. Sama on meinannut tosin käydä ennenkin niinä aamuina, kun valmennus on alkanut ennen kahdeksaa ja takana on ollut liian lyhyet yöunet. Mutta kaikki pisteet siitä, etten ole koskaan toteuttanut laiskoja ajatuksiani, vaan noussut sieltä lämpimän peiton alta ulos kylmään.




Toivottavasti en ole ainoana noiden ajatusten kanssa, sillä muuten mulle tulee kauhean epämotivoitunut olo. Tosiasiassa valmennukset ja ylipäänsä tallilla oleminen saavat mut aina tosi hyvälle tuulelle, välillä se lähteminen on työn ja tuskan takana. Näiden kuluneiden vuosien aikana on onneksi tullut hyvä rutiini siihen, että tallilla on käytävä päivittäin, oli olotila millainen tahansa. Nykyisellä tallillamme olen tosin joustanut tästä aina välillä ja esimerkiksi pyytänyt tallityöntekijäämme tekemään Champin ruoat ja laittamaan sen kävelytyskoneeseen, jos en ole ehtinyt tai halunnut ajaa Helsingistä asti tallillemme vain tätä varten. Bensa kun on kallista, varsinkin opiskelijabudjetille. 

Johan juttu rönsyilee. Jospa vihdoin pääsen itse postauksen aiheeseen, eli valmennuksen kulkuun! Meillä oli siis ihan back to basics -aiheinen valmennus, sillä teimme tunnin aikana käytännössä katsoen pelkästään siirtymisiä. Alkutunnista toki verryttelin itsenäisesti, jonka jälkeen teimme hieman kiemurauria ja voltteja, jotta sain hevosen tasaisemmalle tuntumalle ja paremmin pohkeiden väliin. Champilla oli ollut edellisenä päivänä juoksutuspäivä, joten sillä oli hieman turhan paljon energiaa. Viime viikolla ruuna sai muutenkin ottaa vähän rennommin, sillä kahden valmennuspäivän lisäksi ratsastin sillä vain kerran kunnolla - muuten se käveli maastossa, kävelytyskoneessa ja juoksi liinassa. Välillä noinkin, tällä viikolla treenataan hieman enemmän. 

Siirtymiset voi tehdä monella tapaa. Kun ratsastan itsenäisesti alkuverryttelyjä, teen kevyttä treeniä tai esimerkiksi hyppään, ovat siirtymiset usein oikeastaan enemmänkin askellajin vaihtamista. Tekniikalla ei silloin ole väliä, kunhan hevonen vaihtaa haluttuun askellajiin pienestä avusta. Oikeassa siirtymisessä liike lähtee aina takaa eteen ja hevonen kantaa itsensä tasapainossa. Ero on aika pieni, mutta kuitenkin merkittävä. Siinä meillä olikin taas hommaa, toistosta toiseen. Vaikka pystyn tekemään esimerkiksi alaspäin siirtymiset pelkällä uloshengityksellä, tekee Champ silti siirtymisen hieman töksähtävästi jättäen takajalat liian taakse, tullen hieman etupainoiseksi ja jääden pohkeen taakse siirtymisen läpi.



Kun ratsastusta aloitellaan, opetetaan hidastaminen ohjista vetämällä. Kunnollista siirtymistä ei saada ratsastettua kiskomalla ohjista, sillä hevonen ei yksinkertaisesti kykene kantamaan itseään silloin tasapainossa. Mä olen viime aikoina pyrkinyt käyttämään jalkaa mahdollisimman vähän, mikä näkyi siirtymisissä ongelmana: kun jalkana oli irti, ei siirtyminen ollut pehmeä ja tasapainoinen. Kun valmentajani käski pitämään jalat kevyesti kiinni kyljissä, tuli esiin heti ihan valtavan suuri ero. Ja nimenomaan pohkeet, ei kannuksia tai kantapäitä. Olin ihan hämmentynyt, sillä ero oli oikeasti todella iso! Pystyin tekemään tasapainoisia siirtymisiä, joissa hevonen oli kevyt edestä ja otti painoaan takaosalleen paremmin. Jes!

Valmennuksen lopussa oli hauska huomata, miten ihan tuollaiset tavalliset siirtymiset ovat hevoselle oikein tehtyinä rankkoja. Champ oli ihan loppu tunnin loppupuolella ja se hikosi enemmän kuin pitkään aikaan. Taisi mukana olla myös ihan pelkästä ajattelusta johtuvaa hikoilua, kun estehevonen joutui miettimään, miten se jalkansa asettelee.. Ja valmentajan sanojen mukaan kannatti tosiaan tulla tallille pienestä motivaatiopulasta huolimatta, sillä vitsi, miten hyvin Champ liikkui lopputunnista. Se ravasi isoa ravia tasapainossa, sitä olisi pystynyt säätelemään aika laajalla skaalalla tarvittaessa vieläkin isommaksi. Se oli niin hyvän tuntuinen selkään ja kuulemma näytti siltä myös maahan. Selässä oli iloinen kuski, maassa tyytyväinen valmentaja. Onnistunut lopputulos siis.

Loppuun vielä pieni yllätys teille lukijoille. Equestrian Stockholm tarjoaa teille -15% alennuksen koko valikoimastaan tämän viikon ajan eli 28.11.-4.12. koodilla aada. Nyt on vielä hyvin aikaa hankkia tuotteita jouluksi, sillä toimitus ehtii postitse perille ennen aattoa. Näissä kuvissa meillä on Champin kanssa päällä Equestrian Shotckholmin vaatteita ja varusteita, jotka ovat päällä ihan normitreenissä. Onpahan tuo sininen takki noussut mulla niin suureksi suosikiksi, että olen siirtänyt sitä vähitellen tallikäytöstä pois ja pitänyt sitä päällä ihan normaalissa arjessakin. Pitänee tilata toinen vastaava, jotta voin palauttaa tuon tallikäyttöön :D

Oletko sä saanut ahaa-elämyksiä viime aikoina?
Lue lisää

perjantai 25. marraskuuta 2016

#819: Miniloma

Muutama viikko sitten repäisimme kaverini Millan kanssa oikein olan takaa ja ostimme puolen tunnin mietinnän jälkeen lennot seuraavaksi päiväksi Tanskan Kööpenhaminaan. Molemmat meistä kaipasivat pientä irtiottoa arjesta, eikä seuraavaksi kahdeksi päiväksi ollut suunnitteilla mitään kummallista ohjelmaa. Niinpä huomasin pian kyseleväni hevoselle liikuttajaa ja kohta seisoinkin jo lentokentän turvatarkastuksessa matkalla kohti tuntematonta.

Tai eihän Tanska mulle entuudestaan tuntematon maa ollut, olinhan käynyt siellä viitisen vuotta sitten isäni ja veljeni kanssa visiitillä. Ja tehnyt välilaskun samalla reissulla, jolla ostimme Champin. Mutta tällainen äkkilähtö kaverin kanssa oli mulle täysin uusi kokemus, joten siltä osin olimme hyvin tuntemattomilla vesillä. Aiemminhan olen matkustanut yksin, milloin töihin Hollantiin ja Belgiaan, milloin kaverini luokse Saksaan lomalle. Mutta onhan se eri asia istua alusta asti sen kaverin vieressä ja pohtia, selviämmekö majapaikkaamme asti yhtenä kappaleena!

Me olemme Millan kanssa varsinainen kaksikko. Molemmista löytyy luonnetta, joten osataan olla välillä todella raivostuttavia sekä muille, että toisillemme. Mutta ehkä se juuri tekee meistä loistavan tiimin, jolta ei huumoria puutu! Reissumme sisälsikin valtavasti naurua, väsyneitä juttuja ja hyvää mieltä. On onni, kun kaveri on hevosihminen - yhteistä juteltavaa löytyy aina. Mutta samalla osaamme myös sivuuttaa ne hevosaiheet pois ja keskittyä ihan muuhun osaan elämää, mikä on välillä oikeasti todella rentouttavaa ja tarpeellista. Vaikka hevosihmisiä ollaankin henkeen ja vereen, on täysin tervettä vaihtaa välillä vapaalle ja käyttäytyä kuin normaalit ihmiset konsanaan. Ettei ihan unohdu ;)

Kuvasin matkastamme pienen videokoosteen, eräänlaisen kahden päivän MyDayn. Toteutuin kokonaisuuden puhelimellani, joten laatu ei päätä huimaa. Kyselin kuitenkin instagramissa, josko joku haluaisi tällaista nähdä ja koska halukkaita oli suuri määrä, julkaisen videon myös tänne blogin puolelle. Välillä vähän tällaista ei-hevosaiheista materiaalia, hevosihmisten näkökulmasta. Osataan mekin olla välillä normaaleja ja sulattautua muiden kansalaisten joukkoon! 

Kertokaa ihmeessä, mitä piditte videosta ja haluaisitteko nähdä vastaavia jatkossa :)


Lue lisää

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

#818: Kohti ensi kauden kisoja

Marraskuun ei pitänyt masentaa, ei todellakaan. Kirjoitin vasta vähän aikaa sitten siitä, kuinka elämä on ihanaa ja oma pirteys tekee ihmeitä pimeänäkin vuodenaikana. No, asia ei sinänsä ole muuttunut tuosta mihinkään: elämä on edelleen ihanaa ja kaikki menee hyvin. Tämän viikon alussa heräsin kuitenkin siihen, että mulla oli jotenkin oudon tyhjä olo sisälläni. Pohdin asiaa hetken ja totesin, että mulla on jonkinasteinen someväsymys. 

Mikähän se sellainen mahtaa olla? Huomasitte varmaan, etten ole vastannut kahden viime postauksen kommentteihin kovin aktiivisesti. Jotenkin ei ole tehnyt mieli. En ole roikkunut puhelimella niin paljon kuin normaalisti, enkä varsinkaan avannut tietokonetta. Kavereiden whatsapp-keskustelut ovat saaneet jäädä, samoin esimerkiksi youtube-videoiden katseleminen. Snapchatissa mulla katkesi striikit melkein kaikilta kavereilta, joidenkin kanssa päiviä oli ehtinyt kertyä lähemmäs sataa. Mulle on tullut nyt kauhea tarve kokea ihmiskontakteja hetkessä, ihan vaikka soittaa sille kaverille sen viestin laittamisen sijaan. On ollut oikeasti rentouttavaa jutella puolentoista tunnin puheluita, ihan ilman mitään syytä. Ja jättää se puhelin autoon tallireissun ajaksi. Sopia tapaamisia ja nähdä kasvotusten. Suosittelen kaikille, tekee hyvää!

Kaikki postauksen kuvat c. Rosita, kiitos <3 



Lapsi on terve, kun se leikkii :D
Tallireissustakin saa ihan eri tavalla irti, kun se puhelin ei ole koko ajan viemässä omaa huomiota. Tänään keskiviikkona mulla oli pitkästä aikaa sellainen tunne, että halusin laittaa tallilla hommat kuntoon. Olen aina ollut todella pedantti ja hoitanut hevosen varusteineen hyvin, mutta nyt viimeiset pari viikkoa on tullut tehtyä hommia mun kriteereillä katsottuna vähän vasemmalla kädellä. En ole esimerkiksi pessyt saippualla rehulaatikoitani, vaan harjannut ne pelkästään harjalla. Samoin esimerkiksi hevosen ruoka-astia oli jäänyt viime viikolta putsaamatta, onneksi Champ syö melko siististi ruokansa. Tänään ahkeroinkin sitten ilman sitä puhelinta ihan olan takaa, putsaten kaikki kipot, kupit ja laarit. Samalla Champ sai oikein superhuolellisen harjauksen, pesinpä hännänkin samalla ja hoivasin sen rivejä ajan kanssa. Ratsastaessa mulla oli oikein mukava hevonen, mitä nyt vähän vahva vasemmasta suupielestään, mutta kuitenkin innokkaana työnteossa. Varsinaista talliterapiaa siis.

Kovasti olisi hinku päästä kisaamaan, sillä edellisestä startista on kulunut ihan kamalan kauan aikaa. Suunnittelin meneväni viime viikon sunnuntaina seurakisoihin ratsastuskeskus Ainoon, mutta ajatukset kariutuivat auton puutteeseen. Oma vetoauto olisi aika kova juttu, mutta taidan ensin hankkia hieman tuota pääomaa tilille, jotta sellaisesta voisi edes alkaa haaveilemaan. Seuraava mahdollisuus taitaisi olla kisojen puolesta ensi viikon sunnuntaina (joulukuun puolella jo, huh!), sillä silloin olen vapaalla töistä. Selailin tässä samalla Kipaa ja huomasin, että silloin ei ole mitään järkeviä kisoja meitä ajatellen. No, sitten onkin jo joulukuun 11. päivä, jolloin voisin mennä Ainoon hyppäämään seurakisat. Olen tuolloin edellisenä päivänä Kuopiossa juhlistamassa veljeni ylioppilaslakkia, mutta pohdin nyt, josko lentäisin aamulla sinne ja illalla takaisin. Ehtisi perjantaina töissä iltavuoroon ja sunnuntaina kisaamaan.





Nämä kuvat otettiin ennen tuota mun someväsymys-huomiota, tässä sitä otetaan kuvaa snapchattiin :D
Ehkä fakta on se, että meidän kisakausi alkaa virallisesti vuodenvaihteen jälkeen. Joulukuussa Champ pitää rokottaa, joten siihen väliin tulee väkisinkin pientä taukoa - ja samalla mun työmäärä triplaantuu, joten joudun todennäköisesti olemaan viikonloput aika pitkälti kiinni töissä. Niin se työnteko haittaa harrastusta, hah! Sinänsä kisojen viivästyminen ei maata kaada, mutta koska valmennuksissa on nyt mennyt kivasti, olisi mukavaa käydä kokeilemassa omia taitojaan ihan virallisissakin merkeissä. Toisaalta, onhan tässä aikaa, turha sitä on väkisin tunkea omaa elämää täyteen tekemistä :) 

Haluaisin, että ensi kaudella meillä olisi tilanne, jossa pääsisimme tekemään ehjän kauden hallista ulos ja takaisin halliin. Sitä varten pitää treenata järjestelmällisesti, niin hevosta kuin ratsastajaakin. Hevosen osalta valmennus on nyt oikein hyvällä mallilla ja uskon, että tätä menoa jatkaessamme tulee oppiminen myös mun kohdalla olemaan nousujohteista. Hevosen osalta liikunnan tulee olla suunniteltua ja monipuolista, sen pitää pysyä terveenä ja motivoituneena. Olen tässä vajaan neljän vuoden aikana löytänyt mielestäni ihan tyydyttävän tavan liikuttaa Champia niin, että se pysyy tyytyväisenä työnteossa, mutta joutuu kuitenkin hommiin useamman kerran viikossa. Sitten vaan sormet ja varpaat ristiin, että meitä siunataan terveydellä ihan niin pitkälle kuin suinkin mahdollista!


Sitten vaihdettiin riimu päähän! Aluksi oli vähän ihmettelemistä hevosella, kuten ilmeestä näkee.
Mutta nopeasti hevonen tajusi, miten hauska juttu tämä olikaan!
Vähän liioittelen, mutta ei vitsi, miten lihavalta Champ näyttää :D Se oikeasti laihtui paljon ollessaan kipeä, joten syötin sitä vähän turhan reilusti. Nyt olen normalisoinut heinämäärää, mutta tuon pötsin sulattamiseen menee hetki..

Pelkkä hevosen fyysinen ja psyykkinen kunto ei riitä hyvään suoritukseen, sillä myös sen ratsastajan tulee olla kropaltaan ja mieleltään oikeassa tilassa. Ensi kausi on mulle ensimmäinen, jolloin aion oikeasti panostaa omaan tekemiseen täysillä. Tällä hetkellä käyn salilla kolmesti viikossa (päälle mahdolliset lihashuoltopäivät ja/tai lenkit), sillä mulle on suunniteltu ratsastusta tukeva treeniohjelma. Aion kertoa tästä myöhemmin lisää, mutta pakko sanoa, että oon ihan hurahtanut treenaamiseen. Siitä tulee jotenkin loistava fiilis, vaikka välillä väsyttääkin ennen salille lähtemistä. Uskon, että oikeanlaisella salitreenillä on suoria vaikutuksia omaan tekemiseeni hevosen selässä, kun pystyn hallitsemaan esimerkiksi keskivartaloa paremmin. Näitä mietteitä tulette varmasti kuulemaan pitkin talvea, sillä tämä on mullekin ihan uusi juttu.

Toinen, mikä mun pitää hoitaa kuntoon, on oma mieli. Haluan käydä psyykkisessä valmennuksessa jonkun alan ammattilaisen luona, juttelemassa aiheesta ja pohtimassa hieman itseäni kilpailijana. Kiinnostuin tästä jo kauan sitten, kun eräs kaverini kertoi hänen saaneen psyykkisestä valmennuksesta valtavasti irti omaa kilpailemista ajatellen. Jos jollain teistä on kokemusta aiheesta, kuulen mielelläni omakohtaisia kokemuksia ja myös suosituksia siitä, kenen puoleen mun kannattaisi tämän asian parissa kääntyä! 




Ohjasin Champia ilmann suitsia myös niin, että käänsin sitä harjasta haluamaani suuntaan. Toimi :P

Tähän postaukseen tuli nyt tuhat ja yksi asiaa, mutta olipahan mukavaa valuttaa mielestä asioita ilman sen kummempaa jäsentelyä. Mulla on ollut monia valmennuksia, joista kertoisin mielelläni, mutten ole saanut paikalle kuvaajaa. Ja ihan siitä perustallielämästä on aina vähän tylsää lähteä kertomaan mitään, vaikka te kovasti toivottekin videoita normaalista tallipäivästä. Sen verran voin paljastaa, että ajattelin kuvata perjantaina MyDayn, joka tulee sitten tulevaisuudessa myös blogin puolelle. Ja joulukalenteria teen, jos ehdin - ideoita ja videoita siihen on kyllä jo vaikka ja kuinka. Ja ehdotuksia saa myös laittaa tulemaan :)

Onko joku muu kärsinyt someväsymyksestä lähiaikoina?
Lue lisää

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

#817: Ratsastin ilman varusteita?

Lauantaiaamuni alkoi varttia vaille kuusi, kun herätyskello pärähti soimaan. Olin sopinut lähteväni tallille heti aamusta ennen päivän työvuoroa, jotta ehtisin näkemään Ruotsista asti meidän seudullemme saapunutta Rositaa. Rosita on aiemminkin vieraillut mun ja Champin luona, tuolloin ajankohta oli kesäisempi ja maisemat vihreämpiä. Mutta eihän me voitu jättää tilaisuutta välistä - harmaus ja muu marraskuun masennus sai väistyä tieltä, kun me tytöt astelimme reippaina tallille heti aamun sarastaessa. 

Olimme sopineet, että pelkkien kuulumisten vaihtamisen ohella ratsastaisin ensin hetken verran Champilla, jonka jälkeen Rosita saisi kiivetä toistamiseen ruunan kyytiin. Edellisellä kerralla kokeilimme tätä jo kertaalleen, jolloin kaksikon yhteistyö sujui mukavasti varsinkin ensimmäistä kertaa ajatellen. Kuskilla ei tuolloin ollut kannuksia, mikä tekee Champilla ratsastamisesta melkoisen paljon haastavampaa. Pakko sanoa, että nostin tuolloin hattua Rositalle, joka halusi väkisin mennä ilman ja sai hevosen toimimaan hyvin silläkin tavalla. Ihailtavaa ahkeruutta, moni olisi valinnut helpomman tien ;)

Kaikki kuvat c. Rosita (poislukien ne, joissa Rosita itse selässä, heh)

Tällaista on meidän meno aina ratsastuksen aluksi :D


Mun oma ratsastus koostui ihan perusjutuista. Champ vaikutti olevan melko energinen, mutta vähän huonosti avuilla. Sillä oli ollut edellisenä päivänä sellainen aika perusliikutuspäivä, jota ennen se oli saanut kaksi vapaapäivää putkeen. Ei siis mikään ideaalitilanne, sillä tuollainen hevonen tarvitsee lähes päivittäistä liikuntaa ihan vain siksi, että se pysyy motivoituneena ratsastusta ajatellen. Täällä etelässä on kuitenkin nyt ollut niin kamalan huonot säät, että en ole voinut lähteä esimerkiksi maastoilemaan, mikä on pakottanut mut kuluttamaan maneesin uria päivästä toiseen. Se jos joku on epämotivoivaa hevosta ajatellen.. Mutta eihän näille säille voi mitään, vielä ikävämpää olisi lähteä sateeseen ja kastua läpimäräksi. Voi olla, että me ollaan sokerista, mutta Champ vihaa yli kaiken sateessa ja tuulessa olemista. Se yrittää kääntää takapuolensa tuulen suuntaan, eikä suostu liikkumaan eteenpäin. Yritä siinä sitten ratsastaa rentouttavaa maastolenkkiä!

Näin pari päivää sitten kuvia, joissa kaverini ratsasti hevosellaan riimun kanssa. Mä olen joskus kokeilut Champin kanssa samaa, tosin ihan vain yhden pääty-ympyrän ajan ja käynnissä. Nyt, kun paikalla oli joku toinenkin ihminen (enkä siis ollut hengenvaarassa palloillessani yksin maneesissa) päätimme kokeilla samaa uudelleen. Ratsastukseni jälkeen riisuimmekin suitset pois ja vaihdoimme päävehkeiksi riimun, johon kiinnitimme narun ohjausvälineeksi. Olin todella yllättynyt, kun Champ toimi ihan samalla tavoin riimun kanssa. Pystyin tekemään sen kanssa kaiken saman, mitä suitsienkin kanssa: säätelemään laukkaa, hyppäämään, tekemään pienetkin käännökset ja muuta perusjuttua. Tokikaan se ei liikkunut samalla tavoin pyöreänä, mutta enpä mä sitä yrittänyt vaatiakaan. Olin todella yllättynyt, mutta samalla toki äärettömän iloinen tästä huomiosta.

Champ ei ollut jatkuvasti samaa mieltä tästä kuvaamisesta :D




Ihminen on yllytyshullu. Koska riimulla ratsastus sujui ongelmitta, päätimme ottaa kaikki päävehkeet kokonaan pois ja kokeilla samaa ilman mitään ohjaustehostetta. Huh! Laukkaa en sentään uskaltanut lähteä yrittämään, mutta ravissa ja käynnissä homma oli täysin hallinnassa. Pysytin jopa kääntämään hevosta pelkällä paino- ja pohjeavulla. Aika magea tunne, etten sanoisi. Jarrutusmatka oli ehkä aavituksen pidempi, siihen piti varata ravista puoli maneesia. Onneksi Champ kuuntelee hyvin ääniapuja. 

Syy, miksi uskalsin lähteä kokeilemaan tällaista "pelleilyä", oli mun omassa tavassa ratsastaa. Mulla on tapana aloittaa jokainen ratsastus sillä, että ravaan ja laukkaan maneesia ympäri pitkin ohjin ja annan hevoselle siten täyden vapauden, vaikka samalla ohjaan sitä istunnalla ja ääniavuilla. Koska Champ toimii tuossa erinomaisesti, uskalsin kokeilla tätä myös käytännössä ja ilman hätäjarruja eli suitsia. Ihan ratsastuksen lopuksi otimme hevoselta kaikki varusteet pois, jotta saimme muutaman yhteiskuvan maasta käsin. Päätinpä pompata hetkeksi hevosen kyytiin myös ilman mitään varusteita, silloin tosin seisoimme pääosin paikoillamme. Ihan niin hurjaksi en taida vielä ryhtyä, että karauttaisin auringonlaskuun vailla mitään apuvälineitä. 


Ilman päävehkeitä!

Ja sitten Rosita meni kyytiin :)


Vähän erilainen lauantaiaamu, mutta kaikella tapaa virkistävä kokemus! Päiväni jatkui työpaikalla, jossa kerkesin nauttimaan maittavan aamupalan ja toteamaan, että pääsinkin monta tuntia luultua aiemmin kotiin. Näin ollen ehdin illalla salille ja siitä eteenpäin opiskelun ja muun illanvieton pariin, mukavasti sohvalla televisiota katsellen ja niitä näitä rupatellen aina aamun pikkutunneille asti. Rentouttava viikonloppu, joka päättyy nyt sunnuntaina kahden hevosen hyppäämiseen. Suunta onkin siis pian tallia kohden, jossa hyppään ensin uuden hevostuttavuuteni kanssa ja siihen perään Champilla. Emme saaneet valmentajani kanssa aikatauluja sopimaan, mutta onneksi ihana ystäväni Milla tulee paikalle jelppimään ja pitämään seuraa. Onni on auttavaiset ystävät, kivat hevoset ja hyvä seura. Onnistunut viikonloppu, kaiken kaikkiaan!

Oletko sä ratsastanut koskaan ilman suitsia?
Lue lisää

perjantai 18. marraskuuta 2016

#816: Lämmintä päälle

Etelä-Suomi pääsi nauttimaan kauniista talvisäästä pidemmän jakson putkeen. Tuntui hassulta, kun heti marraskuun alkuun maanpintaa koristi vitivalkoinen lumipeite ja pellolla pääsi rallittelemaan yli parinkymmenen sentin hangessa. Viime vuonna samaan aikaan postasin sosiaaliseen mediaan kuvan hevosen selästä, jossa pellot vihersivät nelijalkaisen korvien takaa ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta lämpöasteiden hipoessa miltei kymmentä. Mutta niin ne hangetkin lähtivät, tilalla on tällä hetkellä loskaa, jäätä ja pimeyttä. Toiveajattelua se valkoinen joulu, totesi pessimisti.

Tuon hetkellisen valkoisen kauneuden innoittamana päädyin valitsemaan Champille Veljekset Wahlstenilta pitkään harkinnassa olleen tavaran, nimittäin kunnollisen ja paksun tallitoppaloimen. Meillähän on varastossa entuudestaan kaulakappaleellinen ja kaulakappaleeton 200 grammainen tallitoppaloimi, mutta kylmemmille säille ei ole paksumpaa löytynyt ja näitä onkin joutunut ajoittain yhdistelemään. Milloin olen pukenut alle vähän ohuempaa, milloin tunkenut molemmat päällekäin. Eihän kerrospukeutumisessakaan mitään vikaa ole, mutta no, jokainen varmasti osaa päätellä sen, että hevoselle on mukavampaa pitää yhtä istuvaa ja oikeanlämpöistä loimea päällä kuin kahta, jotka voivat liikkua eri suuntiin ja kirrata sen vuoksi milloin mistäkin.

Nämä kuvat eivät ole kovinkaan hyvälaatuisia, mutta kamera ei tosiaan pysynyt mukana hämärässä säässä :(



Niinpä muutamia viikkoja sitten keskiviikkona tein päätökseni loimen hankkimisesta ja seuraavana päivänä postissa odotti tuliterä tallitoppis. Nopeaa toimintaa, etten menisi sanomaan! Champ sai tosiaan loimen Veljekset Wahlstenilta, aivan kuten lähes kaikki sen loimet tällä hetkellä ovatkin. Tämän yrityksen kanssa on oikeasti miellyttävää tehdä yhteistyötä, sillä toimitusajat ovat supernopeita ja palvelu joustavaa - jos koko on väärä, niitä vaihdellaan ja asioita saadaan sovittua hyvin puolin ja toisin. Meidän yhteistyö on jatkunut kohta neljän vuoden ajan, mikä on todella pitkä aika. Tässä puhuu siis myös kokemuksen syvä rintaääni, tiedän mitä suosittelen ;)

Uusi talliloimi tuli siis tarpeeseen noilla keleillä, sillä päälle pystyi näppärästi heittämään ulkotoppaloimen. Noissa kymmenen asteen pakkasissa hevonen tarkeni aivan loistavasti uudella loimiarsenaalillaan, mutta nyt lämpöasteiden noustessa plussan puolelle olen tietysti vähentänyt varustusta ja ottanut kaapista esiin ohuempaa loimea. Talvi-ihmisenä toivon toki, että lumipeite palaa takaisin tuoden mukanaan kunnon pakkaskelit. Mitään jäätymispistettä en kaipaa, mutta sellainen mukava -10 astetta on oikeasti kiva talvisää. Silloin pystyy ratsastamaan hyvin, kylmyys ei tunnu niin kylmältä kuin näissä plusmiinusnollissa (ihan oikeasti, tämä kosteus menee luihin ja ytimiin) ja se lumi pysyy maassa ilman jäätikkökelejä. Kaikille mukavampaa, mutta ehkä melko kaukaisissa haaveissa.




Champin uusi loimi on siis Horse Comfortin kaulakappaleellinen 300 grammainen tallitoppaloimi vatsaläpällä. Loimen ulkopinta on kiiltävää nailonkangasta, joten siihen ei tartu esimerkiksi meillä kuivikkeena oleva puru. Helppo pitää puhtaana, mikä on aina omistajalle mukava lisä. Perusvarustuksena toki säädettävät pikalukot edessä, joustavat jalkalenkit ja häntäläppä takana. Istuvuutta parantamaan on tehty lapalaskokset, jotka ovatkin jatkuvaan käyttöön tarkoitetussa loimessa melkolailla "must have", jollei halua, että loimi kiristää edestä. Ainakin Champilla käy helposti niin, sillä on jotenkin todella leveä etuosa. 

Valitsin juuri kyseisen tallitoppaloimen uudeksi loimeksemme, sillä siinä oli haluamani määrä vanutäytettä sekä vatsaläppä. Vatsaläpällisiä loimia meillä ei entuudestaan ole, enkä ole aiemmin niitä sen enempää koittanut haaliakaan. Ajattelin kuitenkin, että tämä olisi hyvä lisä kylmää talvea varten. No, toivotaan tosiaan, että se kylmä talvi sieltä vielä tulee! Champ sai käyttää tätä loimea vajaan kahden viikon verran ennen lämpimämpiä säitä, pääsipä loimi testaukseen myös vähän villimmässäkin menossa ruunan rallitellessa ympäri kenttää itsekseen. Hyvin näytti vauhti maistuvan uuden loimen kanssa, eikä se valunut pois paikoiltaan kovista vauhdeista ja loikista huolimatta.




Samaan postaukseen haluan mainita parista tuotteesta, jotka sain jo monta kuukautta sitten testaukseen Wahlstenilta. Voin siis sanoa, että nämä ovat olleet testauksessa pitkään! Olin tuolloin ongelmissa, koska Champ lopetti kokonaan puuronsa syömisen sekoitettuani siihen elektrolyyttiä, josta se ei pitänyt. Pohdin tuolloin blogissakin ongelmaani, sillä jouduin aloittamaan puuron syöttämisen niin sanotusti nollasta lisäämällä joukkoon päivä kerrallaan yhden ainesosan lisää. Öljyn syöminen oli myös asia, josta meille tuli ongelmia - rypsiöljy meni suuhun, mutta rapsiöljy ei. Erehdyin ostamaan tuota kesän lopulla ja meni kauan, ennen kuinn Champ suostui syömään puuroa uudelleen. 

Sain siis Wahlstenilta jo aiemminkin blogissa esillä ollutta TRM:n Curragh Carron Oilia sekä Superlyteä. Ensimmäinen on korkealaatuinen sekoitus kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä ja kalsiumia, jota suositeltiin meille aikoinaan tukemaan Champin vatsan toimintaa. Olen käyttänyt tätä tavallisen öljyn kanssa samaan aikaan sekä ihan korvaamaan kokonaan öljyn, molemmat ovat toimineet mielestäni hyvin. Ja mikä parasta, tätä Champ syö mielellään, eikä nirsoile. Mikään kun ei ole niin raivostuttavaa kuin hevonen, joka ei suostu syömään ruokaansa.



Tästä päästäänkin seuraavaan rehulisään, joka on Superlyte - nestemäinen elektrolyyttivalmiste. Juuri kesän lopussa kokeilin oikeasti valehtelematta ainakin viittä erilaista elektrolyyttivalmistetta, sillä yksikään ei uponnut Champin suuhun. Oli jauhetta, nestemäistä ja suuhun tungettavaa ruiskua. Nestemäiset menivät kokonaisuutena paremmin alas, mutta myös ne kovin herkullisiksikin tituleeratut jauheet jäivät auttamatta koskemattomiksi. Meinasin jo vaipua epätoivoon, sillä tuollaisten purkkien hankkiminen ei tullut kamalan halvaksi. Valittelin tilannettani Wahlstenin suuntaan ja sainkin sieltä vajaan neljän litran purkin elektrolyyttivalmistetta, jota aloin syöttämään Champille aina treenien yhteydessä. Onnekseni tämä tuote upposi ruunan suuhun hyvin, joten se jäi meidän arkikäyttöön. 

Oli kyllä helpottavaa saada joku roti ruokintaan, sillä voitte kuvitella, miten turhauttavaa oli kaapia päivä toisensa jälkeen ruokakupista pois litratolkulla kalliita rehulisiä sisältävää mössöä, johon hevonen oli vielä sekoittanut nappuloitaan, kun ne eivät kelvanneet ollessaan puuron kanssa kosketuksissa. Kesän loputtua tätä ongelmaa ei enää ole ollut, kun olen osannut pitää ruokinnan stabiilina ja suosia niitä samoja ja hyväksi todettuja merkkejä vaihtelematta toiseen. Pitihän tämäkin taas todeta omakohtaisesti kantapään kautta.. Hevoset ovat hyvin sidoksissa rutiineihinsa ;)

Onko teidän hevoset nirsoja vai kaikkiruokaisia? 
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat