lauantai 31. lokakuuta 2015

#628: Yritys hyvä kymmenen

Horse Show'hun liittyvät postaukset alkavat olla kaikilla bloggaajilla pikkuhiljaa loppusuoralla - tai niin voisin ainakin kuvitella. Tämän blogin puolella tuskin tulette enää kuulemaan sen tarkemmin itse tapahtumasta, mutta kertana kiellon päälle julkaisen nyt postauksen, joka mun olisi pitänyt julkaista jo hyvän aikaa sitten. Kävimme nimittäin muutamia viikkoja sitten Erikan kanssa Fabianinkadulla tutustumassa Horse Show'n yhteistyökumppaniin Joe Blascoon.

En ollut koskaan aiemmin käynyt kyseisessä liikkeessä tai käyttänyt merkin tuotteita, mutta saimme bloggaajayhteistyön kautta ison kasan yhtä jos toista "purkkia ja putelia". Onnekseni pääsimme vierailemaan liikkeessä ihan paikan päällä (freesinä heti luennolta kiiruhtaen, heh) ja saimme henkilökunnalta ohjeistusta ihan kädestä pitäen siihen, millaisia meikkejä meidän kannattaisi käyttää ja ennen kaikkea, miten niitä tulisi käyttää. 


Tässä kolme eri vaihetta: ensimmäisessä ilman mitään meikkiä, keskimmäisessä meikkivoiteen ja puuterin kanssa, viimeisessä myös silmät, kulmat ja huulet laitettuna.
Olen itse ilman muuta ihminen, joka tykkää ilmaista itseään kirjoittaen. Videolle puhuminen ja videoiden tekeminen on mulle vierasta aluetta, enkä ole sen homman parissa ollenkaan kotonani. Koska myös meikkaus lasketaan mulle vieraisiin alueisiin, päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja haastaa itseni toteuttamaan kaksi videota: toisen meidän vierailustamme Joe Blascolla ja toisen siitä, kun yritin epätoivoisesti meikata itseäni järkevän näköiseksi. Näitä tehdessä meinasin repiä suuren tukon hiuksia päästäni, sillä en saanut videoiden ääniä kohtaamaan liikkuvan kuvan kanssa. Tällaisena tekniikan ihmelapsena luovutin hyvin nopeasti ja annoin asian olla. Pahoittelut siis siitä, että videoissa ääni tulee välillä ennen ja välillä jälkeen sen, missä sen pitäisi olla..

Koska kukaan ei jaksa katsoa pariakymmentä minuuttia mua selittämässä asiasta, jonka kanssa en ole ollenkaan sinut (painotan, etten oikeasti koe osaavani meikata), lisäsin meikkausvideon loppuun pilalle menneitä otoksia. Niitä on ihan hirveästi lisää, joten voisin joskus työstää sellaisen koosteen, johon laittaisin kaikkia mahdollisia epäonnistuneita videopätkiäni. Miltäs kuulostaisi?


Linkki videoon (vierailu Joe Blascolla).


Linkki videoon (meikkausvideo).

Sain jokin aika sitten palautetta siitä, etten selittänyt postauksen tekstiosiossa asioita tarpeeksi auki, vaan jätin ne pelkästään videolle ja näin ollen asiat eivät auenneet kaikille. Valitettavasti tässä postauksessa kaikki oleellinen tieto on videoilla, mutta lupaan tehdä seuraavalla vastaavanlaisella kerralla asiaa tekstimuodossa - videon kanssa tai ilman :)

Loppuun haluan vielä lisätä yhden vertauskuvan, mikä pysäytti itseni aika konkreettisesti. Vaikka mulla on kuvanmuokkausta varten useita erilaisia ohjelmia, kuten suomenkieliset Photoshop Adobe Photoshop CS5 ja Corelin PaintShop Pro X4, en aikuisten oikeasti osaa käyttää näitä ohjelmia välttävää perustyöskentelyä pidemmälle. Photoshopillahan pystyisi tekemään oikeastaan jo melkein "mitä vain", mutten ole koskaan lukenut ohjelman käyttöopasta tai ottanut sen työkaluista tarkemmin selvää. Yhtenä iltana mulla oli hetki aikaa ja päätin kokeilla hieman leikkiä kuvanmuokkauksella. Avasin yhden meikkauskuvistani ja muokkasin sitä hieman: poistin ryppyjä, lisäsin värejä, paransin meikkiä ja muutin jopa silmäni värin. Aika iso ero alkuperäiseen kuvaan verrattuna, vaikken oikeasti tehnyt muutamaa klikkausta enempää.. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea oikeasti osaavat ihmiset saisivat aikaan!

Tässä tämä pieni kuvankäsittely-yritykseni. Okei, amatöörimäiseltähän se näyttää, mutta silti! Huh...
Onko teillä kokemuksia Joe Blascon tuotteista?
Mitä piditte tällaisista videoista?
Lue lisää

torstai 29. lokakuuta 2015

#627: Liian hauskaa

Tämän viikon hyppysuunnitelmat pitivät olla taputeltuna tiiviiseen pakettiin. Sellaiseen, joka sisältäisi yhden kotivalmtentajani tunnin, Niclas Aromaan estevalmennuksen sekä loppuviikosta estekilpailut Riders Innissa. Näiden lisäksi Niclaksen piti ratsastaa Champ avuille perjantaina eli mulla oli asiat aikalailla loistavalla mallilla sunnuntain kisoja ajatellen. Melkein teki mieli paukutella henkseleitä, sillä kerrankin olisin lähdössä kisoihin hyvin valmistautuneena.

Mutta kuten vanha sanonta kuuluu, ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Keskiviikkona sain luennolla ollessani viestin, jossa kerrottiin Niclaksen valmennusten peruuntuneen. Toki harmitti, mutta samalla olin tyytyväinen siihen, että mulla oli niin sanotusti varasuunnitelma kotivalmentajan tunnin parissa samana iltana. En siis ottanut stressiä asiasta - kyllähän yksikin onnistunut estevalmennus riittää tuomaan  varmuutta kisoihin. Toisin kuitenkin kävi, sillä samalla, kun olin tekemässä lähtöä tallille, ilmoitti valmentajani olevansa liian kipeä saapuakseen paikalle. Aivan yhtäkkiä mun kaksi valmennustuntia vaihtui epätietoisuuteen siitä, mitä tekisin hyppäämisen ja ennen kaikkea tulevien kisojen suhteen.

Toimeliaana tyttönä en jäänyt nuolemaan näppejäni, vaan rupesin kyselemään koko kaveriporukkani läpi siltä varalta, josko joku haluaisi tulla auttamaan mua hyppäämisen kanssa tai edes nostelemaan puomeja kannattimille. Etsiminen ei tuottanut tulosta, joten päätin ottaa härkää sarvista ja raahata yksikseni esteet oikeille paikoilleen ja hypätä sen verran, mitä omilta taidoiltani osaisin. Onnekseni muutamat tallikaverini sattuivat suunnilleen samaan aikaan maneesille ja näin ollen sain apua esteiden korottamisessa sekä tallennettua menoani videokameralle. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Tällä kertaa kuvat tulevat tässä muodossa eli screenshotteina. Mun kuvankaappaustyökalu ei jostain syystä toimi, joten tällä mennään :D

Esteet eivät olleet kovin isoja: vesimatto oli pienenä, tämä pysty ja viimeinen okseri 120cm korkeudella ja loput 110cm tienoilla.
Tai ei ehkä ihan niinkään. Mulla oli takana neljän ja puolen viikon valmennustauko esteratsastuksen parista, joten voitte kuvitella, miten hukassa olin. Viime viikolla hyppäsin kaverini Millan avustuksella jumppasarjaa, mutta sitä ennen olen hypännyt edellisen kerran Niclaksen valmennuksessa syyskuun loppupuolella. Kirsikkana kakun päällä Champilla oli ihan älyttömästi energiaa, sillä se oli joutunut pitämään edellisenä päivänä kävelypäivän. Koko alkuviikon se on vetänyt tarhassaan rallia, repinyt loimiaan ja aiheuttanut itselleen naarmuja takajalkoihin, vaikkei hokkikelit ole vielä edes alkaneet. Kun yhdistämme tähän pienoisen hyppytauon, voitte kuvitella, millainen pommi mulla oli allani.. 

Edellisistä seikoista johtuen halusin aloittaa homman perusteellisella alkuverryttelyllä. Ajatuksenani oli tehdä pitkäjänteisesti töitä sileällä, mutta eihän siitä meinannut tulla oikeastaan yhtään mitään. Champ tajusi, että se pääsisi hyppäämään, joten se kaahotti tuhatta ja sataa maneesia ympäri kuskaten mua kuin märkää rättiä. Yritin keskittyä, mutta syystä tai toisesta ratsastus muistutti enemmänkin laidasta laitaan haahuilemista.  Ei kovin mieltä ylentävää, mutta sillä kertaa oli pakko tyytyä sellaiseen menoon. Olin nimittäin jo aloittaessani tunnin verran myöhässä ilmoittamastani aikataulusta, enkä halunnut varata maneesi hyppäämiseni vuoksi yhtään sen pidempään kuin olisi tarpeellista.

Ennen varsinaista hyppäämistä tein muutamia kertoja ravipuomeja suoralla linjalla niin, että kaksi keskimmäistä oli korotettuna noin kymmenen sentin verran. Videolla näette ne kerrat, jotka ratsastin kohti vesimattoestettä: Champ tuijottaa estettä ja on kovin jännittynyt läpi selän, eikä siksi työskentele puomeilla kunnolla. Toisesta suunnasta mulla ei ollut yhtään videota, mutta siihen ruuna oli huomattavasti rennompi (koska vesimatto ei tietenkään kyennyt syömään pientä hevosparkaa takaapäin) ja teki muutamia oikeinkin hyviä pätkiä kantaen itsensä koko kropan läpi. 



Tässä näkyy se, miten menen ylävartalolla turhan villisti mukaan.. 
Olin rakentanut maneesiin pienen radan, sillä ratarutiinia tarvitsisin kisoja ajatellen. Aloitin hyppäämällä ristikkoa ravista, mutta niitäkään ei valitettavasti videolle saatu. Nostimme esteen pystyksi ja siitä eteenpäin jokainen hyppy löytyy videolta, josta voitte ne halutessanne katsoa. 

Viimeksi kunnolla hypätessäni olin siis ollut Niclaksen valmennuksessa ja yritinkin siitä johtuen palauttaa mieleeni niitä oppeja, joita Niclas oli mulle antanut. Vähemmän painetta, vähemmän vaikuttamista hevoseen. Anna hevosen olla rauhassa ja suorittaa itse. Pysy itse hiljaa, käsi matalalla ja ylävartalo pystyssä, mutta liikkeen mukana. Hoin tuota mantraa päässäni taukoamatta ja luulin toteuttavani sitä suhteellisen hyvin, mutta todellisuudessa meno oli kaikkea muuta kuin harmonista ja rauhallista. Hah :D 

Syynä tähän oli ensinnäkin oma sähläämiseni. Olen ratsastajana siitä huono, että pienikin tauko heijastuu tekemiseeni heti. Kun olin Horse Show'n takia ratsastamatta neljään päivään, keikuin maanantaina Champin kyydissä kuin mikäkin veltto perunasäkki. Oikeasti, jouduin käyttämään kaiken aivokapasiteettini pitääkseni itseni pystyssä sen sijaan, että olisin maannut kumarassa etukaaren päällä. Nyrkkini olivat aivan lappeellaan ja jalat turhan edessä. Aktiivisella ajattelulla sain asian korjattua, mutta oli melko pysäyttävää huomata, miten pienestäkin tauosta voi seurata niin paljon töitä seuraavalle kerralle. Jouduin tekemään töitä näiden itsestäänselvien asioiden eteen, enkä pystynyt siksi keskittymään ihan niin hyvin itse ratsastamiseen.



Hypätessä ongelma oli vähän samanlainen. Koska mulla ei ollut valmentajaa huutamassa vieressä, keikuin satulassa ihan miten sattuu: seisoin jalustimilla, pidin kättä liian korkealla, vedin vähän liikaa ja kadotin rytmin helposti. Kaiken kukkuraksi Champ oli todella innoissaan hyppäämisestä varsinkin muutamien ensimmäisten hyppyjen jälkeen, joten jäin pitämään sitä siitäkin johtuen ihan liikaa. Jos olisin hellittänyt, olisin mennyt maneesia ympäri kuusi kierrosta ennen seuraavaa käyntiin siirtymistä. Jo pelkästään tuolla ratsastuksella jouduin ihan tekemään töitä sen eteen, että sain ratsuni laukasta käyntiin esteiden ylittämisen jälkeen. Tästä voin kyllä syyttää vain itseäni, sillä sen sijaan, että olisin istunut satulaan ja ratsastanut loppuun asti, keikuin jalustimilla ja nauroin ääneen sitä, miten innokas hevonen mulla on. Meillä oli liian hauskaa.

Niin, sitä se oli. Me molemmat nautimme siitä, mitä teimme, enkä jaksanut tai sillä hetkellä tajunnut alkaa nipottamaan hevoselleni siitä, että menimme vähän turhan villisti. Champ oli juuri sellaisessa moodissa, että se olisi hypännyt vaikka talon yli paikaltaan. Se ei välittänyt tekemistäni virheistä, sillä se halusi hypätä ja se nautti siitä. Vesimatto ei tuottanut mitään ongelmia. Vaikka ratsastin äärettömän huonon tien jollekin esteelle niin, että hevonen tajusi esteen olevan edessä noin yhtä askelta ennen hyppyä, hyppäsi Champ kaiken eteen tulevan silti innoissaan ja kovin tyytyväisenä itseensä. Kun tuon fiiliksen saisi yhdistettyä vähän hallitumpaan menoon, jossa olisi jotain ratsastuksellista järkeä, voisin helposti hypätä kisoissa kansallisia luokkia kamppaillen kärkisijoista. 

Ensimmäistä kertaa koskaan olin oikeasti lähellä tippua Champin kyydistä esteen jälkeen. Se oli pikkaisen villi yhden okserin jälkeen ja teki seuraavalle pystylle isomman hypyn takaa, jonka vuoksi menetin tasapainoni ja lensin hevosen kaulalle, paino enemmän oikealla puolella. Kun ruuna kaarsi vasemmalle, jouduin tekemään töitä välttääkseni pohjamateriaaleihin tutustumisen. Saimme makeat naurut, mutta onnekseni en joutunut leipurihommiin. Kaiken kaikkiaan hyppäämisestä jäi ihan mieletön fiilis: vaikkei kaikki mennyt oppikirjan mukaisesti, oli meillä kaikilla todella hauskaa ja hevosesta näkyi se into, minkä haluaisin saada sille myös kilpailutilanteisiin. Nyt vain peukut pystyyn, että sama innokkuus säilyy tulevaisuudessakin!
Lue lisää

tiistai 27. lokakuuta 2015

#626: Onko HIHSin jälkeen normaalia elämää?

Tämän vuoden Helsinki International Horse Show on nyt taputeltu kasaan. Omalta osaltani tapahtuma kesti tiistaista sunnuntaihin, ensin 4 Your Horsen parissa tiistaina ja lopulta viiden päivän ajan kilparatsastusta seuraten. Kaiken kaikkiaan vietimme areenalla jokaisena päivänä noin kymmentuntisia päiviä, toisina päivinä vähän vähemmän ja toisina jopa enemmän. Olimme saaneet työvuorot siten, että keskiviikosta lauantaihin teimme hommia iltapäivästä alkaen ja sunnuntana sitten koko päivän ajan.

Olen kertonut aiempina vuosina niin paljon kansliassa työskentelemisestä, etten usko siitä kertomisen olevan teille välttämättä mielekästä - ja toisaalta itseä on turhaa toistaa! Horse Show erosi omalta osaltani edellisistä siinä, että tänä vuonna mulla oli paljon aiempaa enemmän tekemistä myös kanslian ulkopuolella: valitsimme bloggaajien kesken Expo Excellence -palkinnon saajan, vierailimme muutamien kymmenien minuuttien ajan Ladies Nightissa ja yritin itse myös kovasti kuvata erilaisia tilanteita talteen. Näin ollen se perinteinen kansliassa istuminen jäi normaalia vähemmälle, mutta onneksi meillä oli paljon porukkaa töissä, eikä ongelmia sen suhteen ollut. Ensi vuonna katsellaan taas uudelleen, josko kanslian penkit kutsuisivat vähän pitkäkestoisemmin ;)






Ratsastuksellisia tunnelmia pääsitte lukemaan edellisestä postauksesta, jossa esittelin ottamiani kuvia kahden päivän ajalta. Kansliassa työskentelyssä on se loistava puoli, että pystymme seuraamaan ratsastusta aika hyvin huoneemme seinällä olevasta screenista tai vaihtoehtoisesti kipittää muutaman kymmenen metrin matkan areenan portille katsomaan suorituksia livenä. Sunnuntain World Cup -luokkaa seurasimme pääosin kansliasta käsin katsellen seinän televisiota ja samalla kuunnellen Yle areenasta Nina Fagerströmin ja Markus Backlundin selostusta. Tietysti muutamia suomalaisratsukoita piti käydä katsomassa ihan kentän laidaltakin, mutta muuten valmistauduimme kotiinlähtöä varten purkamalla kanslian varustusta takaisin laatikoihin.

Horse Show'n viikko on mulle aina todellinen irtiotto arjesta. Normaalisti mulla on todella aikataulutettu arki, johon ei mahdu ylimääräistä sompailemista määräänsä enempää. Edellisellä viikolla voin kuitenkin hyvällä omallatunnolla sanoa maanneeni sohvalla tai vain istuneeni tekemättä mitään tähdellistä ensimmäiset kaksi päivää, jonka jälkeen jatkoimme arjen ulkopuolella jäähallilla ihanien ihmisten seurassa loppuviikon ajan. Tämä alkanut viikko on myös alkanut vähän takkuillen, sillä eilen maanantaina en tehnyt mitään muuta kuin vietin tallilla yli neljä tuntia, tapasin kummipoikaani, vein Sarinan lentokentälle ja illalla muokkasin videoita ja kuvia Horse Show'sta. Tiistai ei alkanut yhtään sen paremmin, sillä nukuin univelkoja pois kymmeneen asti ja kirjoitan nyt tätä postausta ennen yliopistolle lähtemistä. Veljeni totesi mulle äsken hämmästyneenä: "Siis ootko sä lähdössä kouluun?". Tämä kertonee siitä, miten vähän olen viime aikoina panostanut opinahjoni parissa. No, onneksi luentomateriaalit saa netistä ja läsnäolopakkoa ei ole..





Sain muutamia toiveita, että tekisin Horse Show'n viikolta videopostauksen tai jonkinlaisen koostevideon. Yritin aluksi kuvata kanslian arkea, mutta totesin, ettei siitä tulisi kovinkaan mielenkiintoista videota: homma siellä on nimittäin aika pitkälti ihmisten kanssa asioimista, enkä usko, että monikaan haluaisi esiintyä tietämättään videolla. Siispä yritin kuvata kameralle kaikkia sellaisia pätkiä, jotka eivät oikeastaan liity itse kansliatyöhön mitenkään. Olkoon tämä video eräänlainen minun, Sarinan ja Jennan (sekä kaikkien muiden kavereideni, joita videolla meidän kolmen lisäksi esiintyy) Horse Show -viikon after movie. Käteen jäi nimittäin paljon hauskoja muistoja ja mikä parasta, seuraavaa kertaa on vaikea odottaa kokonaisen vuoden verran!

Paluu normaaliin arkeen on siis kovasti käynnissä ja toivon, että saan tänne blogin puolelle piakkoin myös ihan normaalia ratsastusmateriaalia. Ratsastin Champilla ensimmäisen kerran eilen maanantaina neljän päivän tauon jälkeen ja voi että, miten paljon virtaa hevosella oli. Se liikkui toki lainaratsastajien kanssa ollessani itse poissa kuvioista, mutta syystä tai toisesta mulla oli allani oikea ruutitynnyri. Eihän siinä, oman moottorin omaavaa hevosta on aina kiva ratsastaa! Eikä se ollut muutenkaan yhtään hullumpi - ratsastuksesta pystyi jopa nautiskelemaan. Tällä viikolla edessä on estevalmennuksia Niclaksen ja Piuden kanssa sekä kilpailut yli kuukauden kisatauon jälkeen. Huh, sitä odotellessa :)


Linkki videoon.

Kertokaa omia fiiliksiänne HIHSista! 
Lue lisää

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

#625: Kuviin tiivistettynä

Kaksikymmentä minuuttia aikaa FEI World Cupin alkuun. Esteet ovat isoja, 160cm korkeudella. Kyseessä on maailmancupin toinen osakilpailu - ensimmäinen hypättiin viime viikonloppuna Oslo Horse Show'ssa. Kohta selviää, kuka saa Longinesin kellon käteensä Helsingin osakilpailun ykkössijan johdosta.

Ennen pääluokan pariin siirtymistä otetaan pieni katsahdus hetkiin, joita olemme päässeet kokemaan eilen lauantaina ja tänään sunnuntaina. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, jätän turhat selitykset sikseen ja annan teidän kurkistaa jäähallin tiimellykseen visuaalisten havaintojen avulla. Täällä on kyllä niin kiva kuvata: upeita hevosia, taitavaa ratsastusta ja kauniit esteet! 

Nyt jännitetään suomalaismenestyksen puolesta :)

Anna-Julia Kontio sijoittui aamulla 140cm kansainvälisessä luokassa kolmanneksi. Sijoitusputki
päällä, sillä Juuli on sijoittunut nyt yhteensä kolme kertaa tämän viikonlopun aikana!

Kouluratsastuksen knock-out oli oikeasti todella viihdyttävää seurata myös katsojan näkökulmasta! Tässä ruotsalaisen
Jeanna Högbergin ja suomalaisen fwb-ori Duendecillo P:n tyylinäyte oikeanlaisesta pukeutumisesta ;)
Eilisen Grand Prix -luokan esteet olivat 160cm korkeudessa. Huh!
Martin Fuchs voitti aamun 140cm -luokan ja heitti voittokukkakimpun Juulin siskontytöille katsomoon. Tyttöjen ilmeet piti saada ikuistettua kameralle!
Knock-outissa nähtiin myös tällaisia koristeluja: suomenlippuja harjaa myöten.
Perjantaina kokoonnuimme muutaman bloggaajan kesken valitsemaan Expo excellence -palkinnon.
Sanna Backlund ja Wiseguy kansainvälisen luookan palkintojenjaossa sunnuntaina.
Stella Hagelstamin kouluhevonen on varmasti tulevaisuuden tähti!
Johan pomppaa! Jur Vrieling voitti lauantain Grand Prix -luokan.
Riemua ja irtiottoja kouluratsastuksessa ;)



Viime hetken priiffaukset ennen kaksintaistelufinaalia. Eeva Maria Porthan-Broddell kertasi rataa Jeannan kanssa putkessa, jonka läpi ratsukot saapuvat kilpailuareenalle.
Pasific des Essarts venytti itsensä puhtaasti yli Grand Prix luokan isojen esteiden lukuunottamatta harmillista pudotusta kolmoissarjan b-osalta. Kyseinen este tuotti monelle ammattilaiselle ongelmia. Tässä Pasi näyttää, miten hyvin etujalat saa turpaan kiinni!
Lue lisää

perjantai 23. lokakuuta 2015

#624: Horse Show'n tunnelmia

Terveisiä Helsingin jäähallilta! Nyt perjantaina on menossa kolmas päivä tästä viiden päivän rupeamasta, jonka vietän Horse Show'n parissa tänä vuonna. Perinteiseen tapaan olen töissä kansliassa, mutta sen lisäksi teen yhteistyöbloggaajan toimesta hieman muutakin oheistoimintaa. Meillä on kansliassa ihan huippu työporukka, joka on pysynyt lähes samanlaisena kaikkien niiden vuosien ajan, jotka olen itse ollut paikalla. Lisäksi olen päässyt tänä vuonna tutustumaan enemmän myös muiden toimialueiden ihmisiin, mikä on ollut todella kivaa!

Keskiviikkona oli ensimmäinen varsinainen työpäivä. Itse tapahtumahan alkoi vasta torstaina, mutta kansliassa on riittänyt töitä koko tämän viikon ajan. Pikkulauantaina saavuin pelipaikalle iltapäivällä: autoin kaikessa pienessä, järjestelin paikkoja kuntoon ja loppuillasta hain ensin Jennan parin kilometrin päästä bussiasemalta, myöhemmin puolen yön tienoilla Sarinan lentokentältä. Hotellille pääsimme myöhään, mutta vielä myöhemmäksi päivä venyi alettuamme tilaamaan pitsaa kotiinkuljetuksella. Onneksi seuraavana aamuna sai nukkua pitkään..







Yleisölle ovet aukesivat torstaina. Päivä alkoi amateur tourilla jatkuen kansallisilla luokilla aina iltaan asti, jolloin areenalle astelivat kouluhevoset. Meidän kolmen päivä kanslian puolella starttasi vasta kolmen maissa, sillä olimme lopulta puoleen yöhön asti jäähallilla odottamassa kouluratsukoiden pöytäkirjoja. Kerkesimme hieman  kierrellä expotelttaa, jutella tuttujen kanssa ja katsella ratsastusta. Päivämme päättyi kierrokseen hampurilaisravintolassa, jonka jälkeen kukuimme hotellin sohvalla kolmeen asti naureskellen kippurassa sosiaalisen median helmille. On se vaan ihanaa, kun ympärillä on näin hyviä ystäviä!

Tämä päivä on kulunut enemmän tai vähemmän koomassa. Heräsin puheluun, jossa mun käskettiin siirtää autoni tai se hinattaisiin pois. Arvatkaa, olenko koskaan pompannut nopeammin sängystä ylös :D Olin varmasti hauska näky, kun viiletin raitiovaunussa hiukset sotkussa, yöpuku ulkovaatteiden alla kohti jäähallia. Lopputulos oli, ettei autoa hinattu minnekään ja sain itse raikkaan aamulenkin. Palasin heti takaisin hotellille, laittauduin vähän edustavamman näköiseksi ja palasin sitten jäähallille muiden kanssa kiertelemään expoa, kuvaamaan kaverini rataa ja syömään hieman aamupalaa. 






Blogiyhteistyön tiimoilta pääsimme yhdessä Erikan, Heidin ja Anniinan kanssa valitsemaan Expo Excellence -voittajan. Kiertelimme yhdessä ja erikseen kaikkia mukaan osallistuvia ständejä, arvioiden jokainen omilla tavoillamme kokonaisuuksia. Tämän jälkeen kokoonnuimme yhteen ja teimme päätöksen siitä, kuka ansaitsi tänä vuonna kyseisen palkinnon: ruotsalainen hevostarvikeliike AB Nian Hästsport. Perustelumme voitte lukea myöhemmin sosiaalisesta mediasta, linkitän niitä sitten myös tänne blogiin. Suurimpana etuna näimme yrityksen palveluhenkisyyden sekä  kauniin esillepanon, johon oli selkeästi panostettu! Ensimmäistä kertaa koskaan kisassa jaettiin myös kunniamaininta, joka meni Nanna Salmen jouhikoruille. 

Kello alkaa jälleen lähennellä puolta yötä ja meidän on kohta aika lähteä kohti hotellia. Ensin laitamme viimeiset asiat kuntoon täällä jäähallilla huomista päivää varten - silloin hypätään ensimmäinen GP-tasoinen luokka. Jo nyt olemme päässeet nauttimaan kansainvälisestä esteratsastuksesta kolmen luokan verran ja nähneet hienoja suorituksia suomalaisratsukoilta. Anna-Julia Kontio nimittäin ratsasti upeasti toiseksi päivän isoimmassa, kansainvälisessä 145cm luokassa hevosella Fardon, eikä muidenkaan suorituksia tarvinnut hävetä - päinvastoin!







Näin toimihenkilönä pääsen kokemaan sellaisia hetkiä, joita ei välttämättä näe katsomon puolelta. Olemme saaneet kanslian puolella monet hyvät naurut kilpailijoiden kanssa heitettyjen vitsien parissa, mutta ennen kaikkea mieleeni on jääneet ne hetket, joissa tukijoukot ovat eläneet ratsastajien ja hevosten menestyksen rinnalla. Torstai-iltana suomalaissyntyinen Duendecillo P voitto kouluratsastuksen Grand Prix-luokan, eikä hevosen omistaja kyennyt peittämään onnellisuuttaan. Hän totesi mulle onnenkyyneleidensä lomasta suunnilleen näin: "Mä olen saanut kokea tämän hevosen kanssa niin monia uskomattomia kokemuksia". Se, jos joku, on oikeasti liikuttavaa.

Miten teidän HIHS on sujunut?
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat