Joudun julkaisemaan näitä postauksia vähän hassussa järjestyksessä, sillä alkuviikosta mulla ei ollut aikaa kirjoittaa (ei kyllä olisi sen enempää nytkään) ja välissä halusin kertoa tuosta klinikkareissustamme. Lue siis postaus Champin mahahaavadiagnoosista täältä, mikäli et sitä ole vielä kerennyt vilkaisemaan!
Olimme sunnuntaina Hongisojan kilpatallilla rataharjoituksissa treenaamassa rataa tulevan kauden koitoksia varten. Te lukijat varmasti muistattekin Niclaksen valmennuksesta kertovan postauksen, jossa ratkaisimme ongelmia samaisessa maneesissa. Rataharjoitukset alkoivat kymmeneltä, joten olin paikalla vähän ennen keretäkseni ensimmäisten joukossa aloittamaan hyppäämisen. Noissa harjoituksissa on nimittäin ideana, että paikalle saa saapua 10-16 välisenä aikana ja hypätä rata haluamallaan korkeudella siinä vaiheessa, kun maneesissa on tilaa.
Olimme sopineet Madiksen kanssa, että hän tulee auttamaan mua hypyissä. En kävellyt rataa etukäteen, vaan menin suoraan hevosen selkään ja aloitin verryttelemään. Vasta myöhemmin tajusin, että monet muut kävelivät radan jalan ensin. No, onneksi mulla ei ollut vaikeuksia muistaa rataa tai hahmottaa reittejä ja sain Madikselta metrimäärät sarjalle.
Champ tuntui aluksi edellistä kertaa rennommalta: se selkeästi muisti paikan, mutta oli kuitenkin hieman jännittynyt. Rata oli täynnä kaikkea katsottavaa, sillä mukana esteiden seassa oli erilaisia portteja ja koristeita vesimatosta kukkaruukkuihin. Itsenäisen verryttelyn jälkeen rupesin hyppäämään verryttelyhyppyjä Madiksen ohjeistaessa vieressä. Ideana oli tulla rennolla hevosella ja toistinkin muutamia kertoja samaa tehtävää volttien avulla, jonka kerroin aiemmin täällä blogissa teille. Champ oli ihan "ookoon" tuntuinen, ei mitenkään erityisen hyvä, muttei huonokaan. Sellainen tasapaksu, vähän mitäänsanomaton ehkä. Ensimmäisen kerran tullessamme verryttelyokserille ruuna kääntyi jo kaukaa ennen ympäri, mutta muutaman voltin tehtyäni se hyppäsi sen enempää kyselemättä.
Itse korkeudet pidimme koko ajan matalina. Ensimmäinen kierros oli ihan kavalettikorkuinen ja toinen oli noin metrissä. Radalla oli kaarevia teitä, suhteutettuja linjoja, yksittäisiä esteitä, trippeli ja sarja. En halunnut paineistaa hevosta yhtään, vaan annoin sen laukata jopa vähän löysänä. Champ ei kieltänyt tai temppuillut kummallakaan radalla kertaakaan, vaikka se olikin välillä vähän huonoissa paikoissa: esimerkiksi sarjalle en päässyt kovinkaan optimaaliseen paikkaan ja isommalla radalla ensimmäinen kerta keltaiselta pystyltä vesimatolle oli ratsastettu liikaa taaksepäin kuudella, toisella kerralla sujuvammin viidellä laukka-askeleella.
Madis neuvoi mua koko ajan. Videolta kuuluukin aika hyvin ohjeita (paitsi alussa, jossa sivullinen selittää päälle jotain - ei kannata välittää), alussa huonommin ja lopussa paremmin. Hevosen laukka oli kauttaaltaan aika maahan sidottua, eikä se oikein halunnut ponnistaa esteille kunnolla. Tähän syy löytyy varmaan vatsasta? Se tuntui vähän siltä, että jos olisin hengittänyt ulos ja antanut kaikkien apujen vain olla ilman vaikuttamista, olisi Champ pysähtynyt ja jäänyt seisoman "hartiat kyyryssä" keskelle kenttää.
Sain ohjeeksi hymyillä ja hengittää: se, että olen itse rento ja hyvällä fiiliksellä, saa hevosenkin suorittamaan paremmin puolestani. Jos hevonen tekee virheen ja sille suuttuu "turhaan", ei se ainakaan tsemppaa puolestasi seuraavalla kerralla. Madis käski mun hyödyntää hyvin kaikki kaarteet: kaarteissa mun piti saada tehtyä sama työ, mikä volteilla - eli kymmenen kertaa nopeammin, samalla vaikutuksella. Hypyt eivät saaneet olla liian pitkiä, sillä silloin hevonen on helposti villi heti esteen jälkeen. Käden piti olla rento, mutten saanut lähteä hyppyyn ennen hevosta.
Madis neuvoi mua koko ajan. Videolta kuuluukin aika hyvin ohjeita (paitsi alussa, jossa sivullinen selittää päälle jotain - ei kannata välittää), alussa huonommin ja lopussa paremmin. Hevosen laukka oli kauttaaltaan aika maahan sidottua, eikä se oikein halunnut ponnistaa esteille kunnolla. Tähän syy löytyy varmaan vatsasta? Se tuntui vähän siltä, että jos olisin hengittänyt ulos ja antanut kaikkien apujen vain olla ilman vaikuttamista, olisi Champ pysähtynyt ja jäänyt seisoman "hartiat kyyryssä" keskelle kenttää.
Sain ohjeeksi hymyillä ja hengittää: se, että olen itse rento ja hyvällä fiiliksellä, saa hevosenkin suorittamaan paremmin puolestani. Jos hevonen tekee virheen ja sille suuttuu "turhaan", ei se ainakaan tsemppaa puolestasi seuraavalla kerralla. Madis käski mun hyödyntää hyvin kaikki kaarteet: kaarteissa mun piti saada tehtyä sama työ, mikä volteilla - eli kymmenen kertaa nopeammin, samalla vaikutuksella. Hypyt eivät saaneet olla liian pitkiä, sillä silloin hevonen on helposti villi heti esteen jälkeen. Käden piti olla rento, mutten saanut lähteä hyppyyn ennen hevosta.
En voi millään sanoa, että hevonen olisi ollut hyvä, mutta oli se valovuoden verran parempi kuin edellisellä kerralla samassa maneesissa hypätessämme. En kyllä itsekään ratsastanut kovin hyvin, joten turha sitä hevosta on alkaa syyttämään. Näin jälkiviisaana voimme tietysti analysoida sitä, miten mahahaava on vaikuttanut asiaan. Champia on varmasti sattunut hypätä, ainakin joissain määrin, mutta kun se on tajunnut, ettei sen kimppuun käydä epäonnistumisista huolimatta, on se suorittanut kiltisti tehtävät toisensa perään. Tuossa vaiheessa hevonen oli muuten kerennyt syödä oma-aloitteisesti aloittamaani Antepsin-kuuria neljän päivän ajan - liekkö silläkin ollut merkitystä?
Tässä muutamia kuvia, joita otin muista ratsukoista. |
Kun olin vienyt hevosen kotiin Sallan avustamana, lähdin takaisin Hongisojalle kuvaamaan ja seuraamaan rataharjoituksia. Paikalla oli paljon väkeä, tuttuja ja ennestään tuntemattomia. Auttelin jonkin verran esteiden kanssa ja kuvasin Nooran, Kian ja Madiksen suorituksia. Vaikka maneesilaatu ei päätä huimaa, oli kiva olla kerrankin kameran toisella puolella ja antaa ratsastajille edes välttävän tasoisia kuvia muistoksi treeneistä.
Seuraavan kerran meitä nähdään Hongisojalla todennäköisesti 14.-15.3., jolloin Niclas tulee uudelleen Suomeen valmentamaan. Tämän viikon lauantaina Tuija Rosenqvist saapuu valmentamaan meidän kotitallille ja olen ilmoittautunut mukaan. Vuosi on siis alkanut varsin valmennuspainotteisesti uusien valmentajatuttavuuksien merkeissä! Tulipas muuten monta valmennus-sanaa kolmeen lauseeseen, heh :)
Onko joku tulossa Niclaksen tunneille maaliskuussa?