perjantai 29. kesäkuuta 2018

#986: Maastoesteitä - kesän paras kokemus!

Tiedän - mun pitäisi julkaista postaukset estekisoista, joita olen ehtinyt käymään kesäkuussa kolmet kappaleet. Näistä on valtavasti kuvia ja videoita tarjolla, mutta postauksien kirjoittamiseen käytettävä aika on ollut kortilla. Nyt, kun aikaa on hieman, aion kuitenkin ohittaa kisapostaukset vielä kertaalleen ja ottaa esiin erittäin ajankohtaisen aiheen ihan edelliseltä päivältä. Oli nimittäin sen verran mahtava kokemus, ettei tätä voi ohittaa ilman sneak peekia tapahtumiin!

Uskokaa tai älkää: me lähdettiin Macon ja Kultahippuja-blogista tutun Danielan sekä Goldin kanssa maastoestetreeneihin Keravan ratsastuskoululle. Paikka on mulle tuttu entuudestaan myös maastoesteiden osalta, sillä olimme kolme vuotta sitten Champin kanssa hyppäämässä maastoesteitä entisen talliporukkamme kanssa. Tuolloin olin ihan liekeissä hyppäämisestä, koska se oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti pääsin menemään kunnon maastoesteitä. Okei, esteet olivat pieniä, mutta se euforian tunne oli jotain ihan mahtavaa. 

Nyt kesällä mulle tarjoutui sopivasti mahdollisuus lähteä harrastamaan kenttäratsastuksen alkeita, kun kisaviikonlopuissa tuli välitauko. Pyysin kaverin mukaan, jottei Maco joutuisi yksin uuden paikan eteen. Se ei ole koskaan hypännyt maastoesteitä, joten mulla ei ollut kovinkaan suuria odotuksia. Tiedän, että ruuna on maailman reippain ja positiivisimmalla asenteella varustettu yksilö, mutta toisaalta se osaa myös välillä olla vähän äijä. Lähdimmekin hommaan sillä asenteella, että hauskaa pidetään, muttei oteta mitään liian vakavasti. Kirjoitan myöhemmin viikonloppuna kattavammin fiiliksistä ja tehtävistä uusien videoiden ja kuvien kera, mutta tähän väliin on pakko sanoa, että wow! Maco hyppäsi kaikki helpon tehtävät kyselemättä: me tultiin erikokoisia trakehner-hautoja (sellainenkin, missä oli päällä ja sivuilla kasvillisuutta, sekä sellainen, missä oli edessä metrin maahauta), alas- ja ylöshyppyjä, pöytiä, tukkeja ja vesiesteitä. Ihan vain muutamia mainitakseni! Ainoa haaste oli aluksi vesihauta, jonne Maco ei tajunnut mennä. Se hyppää pitkän veden kyselemättä rataesteillä, eikä epäröi maastossa ylittää vesilammikoita hyppäämällä, joten raukka ei ihan oikeasti tajunnut, että sinne veteen voi myös astua. Kun se oli kerran sen hiffannut, oli loppu jo sujuvampaa. 

Maco oli koko ajan korvat tötteröllä ja niin tohkeissaan! Samaa voi sanoa musta itsestäni, sillä en ole varmasti koko vuonna hymyillyt näin paljon kuin eilen. Esteet eivät varsinaisesti jännittäneet, mutta kyllä se tuntuu hurjalta hypätä maahaudalta lyhyt yhden askeleen väli ylämäkeen isolle tukille ja sama toisinpäin. Onneksi mulla on ratsuna oikea supemies, joka auttaa kuskin esteistä yli vaikka väkisin! Ei vitsi, nyt pitää päästä elokuun loppupuolella uudelleen treenaamaan, koska tämä oli oikein hyvää mielenvirkistystä meille kummallekin.

Ps. Varoitus - näitä kuvia ja videoita on tulossa paljon lisää! Kaikista tämän postauksen kuvista kiitokset @oliviaurelia_eq ja @ellakuuselaphotography.

Oletko sä hypännyt maastareita tänä vuonna? :) 
















Lue lisää

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

#985: Hauskat hakusanat - täällä taas!

Moneskohan postaus tämä on sorttiaan? Ei nimittäin ole montaa vuotta, kun julkaisin useamman "hauskat hakusanat" -postauksen täällä blogissani. Silloiset lukijat pitivät postauksista ihan valtavasti, joten ajattelin tuoda vanhan konseptin pöytään vielä kertaalleen uusien hakusanojen kera. Päädyin nimittäin selaamaan noita hakusanoja ihan muiden juttujen vuoksi, enkä voinut olla hymyilemättä muutamille mielestäni varsin veikeille termeille, joiden kautta blogiini on päädytty. Vai pistääkö joku alla olevista teidät miettimään, miten ihmeessä se on liittynyt jollain tavalla blogiini?

Okei, onhan tässä seitsemän vuoden aikana tullut kirjoitettua yhtä jos toista - myös sellaisia juttuja, jotka eivät hevosiin liity suoranaisesti tai ollenkaan. Mutta pidemmittä puheitta, päästetääs teidät tutustumaan googlen ihmeelliseen maailmaan eli siihen, millaisten hakusanojen kautta blogini on löydetty viimeisen vuoden aikana. Tai jotka muuten vain huvittavat itseäni. Tai sopivat oikeastaan blogiini kuin nenä päähän! Kirjoitan hakusanat tänne sellaisenaan, joten ne sisältävät kaikki kirjoitusvirheet ja muut, joita hakiessa mukaan on tullut. Varoitus! Näitä hakusanoja on paljon. Yritän samalla tarjota erehtymättömät vastaukset hakusanoihin, jotta joku vastaisuudessa löytää etsimänsä ongelmitta. Löysätkää siis pipoa, koska nyt ei oteta elämää liian vakavasti!

Kaikki ihanat kuvat c. Vilma Töyräs. Pakko sanoa, että näitä on nyt ihan kamalasti, mutta en osannut valita suosikkiani! :)





VIUHKAESTEEN RATSASTUS
Kerran olen tainnut tällaisen hypätä kisoissa, vuoden 2015 estejusseissa. Näissä kisoissa emme tosin päässeet kummassakaan luokassa edes lähtölinjan yli, joten jäimme harjoittelemaan kilvanajoa tuomariston luvalla kisojen päättymisen jälkeen :D

TUTOR TAPAHTUMAT YLIOPISTO AHDISTAA
Tämäpä ikävä tilanne! Jos olet fuksi, niin skippaa tapahtumat, jos liikaa ahdistaa. Ei kenenkään sinne tarvitse väkisin mennä. Jos taas olet itse tutor ja se homma ahdistaa, kannattaa varmaan miettiä kahdesti, onko roolin valinnassa päätynyt oikeaan ratkaisuun. Ja siitä sitten päätöksiä sen mukaan.

VARSAHALVAUS
Pakko myöntää, että mulla ei ole pienintäkään havaintoa, mikähän tämä varsoihin liittyvä sairaus voisi olla.

SELÄTÖN HEVONEN
Yleensä niillä kaikilla taitaa selkä olla, joskin sen aktiivinen käyttö ratsastaessa onkin sitten haastavampaa. Harvemmin automaattista myöskään allekirjoittaneella.

SÄILÖHEINÄ JA CUSHING
Eläinlääkäri varmasti osaisi vastata tähän paremmin. Liekö tässä joku rajoitus? Älä syötä säilörehua, jos hevosellasi on cushing? Mene ja tiedä.

AINA TUNNILLA HUONO HEVONEN
Tämä sai mut naurahtamaan hyväntuulisesti. Muistan aina, miten erään ratsastuskoulun opettaja suuttui valtavasti yhden ratsastajan äidille, joka valitti, että ratsastuskoulussa oli huonoja hevosia. Yleensä ratsastuskouluissa on hevosia, jotka sopivat tehtäviinsä - tasoltaan toki jokainen voi olla erilainen. Aina kannattaa muistaa se, että jokaiselta hevoselta oppii jotakin. Jos ei muuta, niin sen, ettei tykkää ratsastaa vastaavanlaisilla hevosilla.






RATSASTUS VENÄHTÄNYT KÄSI
Jos se liikkuu, diagnoosini on: jää henkiin.

PÄMPPIS
Pelkkää rakkautta ❤ Näin muuten juuri omasta Facebookistani videon, jonka olin kuvannut pari vuotta sitten. Siinä Pämppis lipitti kielellään mukista vetää. Video on mun mielestä hulvaton, joten linkkaan sen tähän. Olkaa hyvä!

VARASIJA JOURNALISTIIKKA
Toivottavasti pääsit sisään! Olettaen, että tässä puhuttiin esim. Tampereen yliopiston pääsykokeista.

VASARAKANNUKSET KISOISSA
Käytin joskus vasarakannuksia, kunnes totesimme, että ne ovat ihan liian "kovat" Champille. Sen koommin ne ovat vain lojuneet kaapissani odottaen sitä päivää, että joku sotanorsu tarvitsee normaalia enemmän kannustusta. Heh, vitsit vitsinä.

NETTIKIUSAAMINEN RATSASTAJA / HOITAJAT ILKEILEVÄT TOISILLE / HEVOSIHMISET ILKEITÄ / TALLISSA ILKEITÄ
Näitä oli harmillisen paljon hakusanoissa. Toivottavasti teidän tallilla ei kiusata, etkä myöskään sinä ole netti- tai tallikiusaaja. Nuoret osavaat olla ilkeitä toisilleen, mutta kovin usein myös vanhemmat hevosihmiset löytävät itsestään sen sisäisen teinin, joka haluaa saada aikaan pahaa mieltä.

ONKO YLIOPISTOSSA JOKA VIIKKO SAMA LUKUJÄRJESTYS
En usko, että missään yliopistossa näin olisi. 

RATSASTAJALLE SOPIVA SATULA
Teettämällä sellaisen varmaan saa. Ja jos ei sellaiseen ole mahdollisuutta, niin sopeutuuhan sitä mihin tahansa. Nimim. kukaan muu ei pidä satulastani.

PARANNA ESTEISTUNTAA
Parhaani mukaan yritän!







MITEN HEVONEN ON KUN SE ON POHKEEN TAKANA
*Tähän joku havainnollistava sarjakuvatyyppinen pilakuva siitä, kuinka hevonen seisoo/makaa/mitä vain myhäillen ratsastajan pohkeen takana.*

KUINKA KORKEALLE PUOLIVERINEN HYPPÄÄ
Virallinen FEI:n hyväksymä tulos on 247cm, joka tehtiin vuonna 1949 chileläisen ratsastajan toimesta Santiagossa. Videon löytää vaikkapa YouTubesta. Itse en hyppäisi. Olen nössö.

HEVONEN NOSTAA PÄÄN YLÖS LAUKASSA KENTÄLLÄ
Pyydä sitä laskemaan pää takaisin alas?

TARKKUUTTA TEIDEN RATSASTUKSEEN PUOMEILLA
Puomitehtäviä on maailma pullollaan - vain mielikuvitus on rajana! Tässä varmaan paras apu olisi valmentaja, joka osaa neuvoa juuri ratsukolle sopivat tehtävät. 

HULLU MÄ EN OLE MUT JUURI NYT ON VAIKEAA
Hiljaa nyt mennään, mut henkiin sä jäät.

SHETLANNINPONIN LOIMI KOKO
Veikkaan reilua metriä tai vähän alle? Joku asiaan perehtynyt voisi kertoa, menikö lähelle, eli laitetaanko ensi viikolla lotto vetämään!

VIIKKO OHJELMA ESTEHEVOSELLE
1 x hypyt, 1 x kouluvalmennus, 2 x maasto, 1 x kävelypäivä, 1 x sileäratsastus, 1 x juoksutus. Vaikkapa näin, tai ihan jotenkin muuten.

SYITÄ HEVOSEN LAITAKAUHUUN
Huono kuski? Onnettomuus? Aiemmin elämässä ollut huono kuski? 

RATSASTUSTAIDON KEHITTÄMINEN
Onnistuu ihan samalla tavoin kuin missä tahansa videopelissä.

PONI KANTAVANA
Toivottavasti odotetusti, ja kivasta orista!








CHAMP KYSYMYKSIIN VASTAA
Harvemmin hän itse. Joskus toimin tulkkina, joka otti omaa vapautta kysymyksiin vastaamisessa. Pämppikselle se oli ihan ok, kunhan häntä hieman lahjottiin herkuilla.

KAVIO JESARIA SUOJAKSI
Mitä jesarilla ei korjata, sitä ei tarvita.

HEVOSEN HANKKIMINEN
Älä tee sitä!

AADA LÄTTI HEVOSTALLI.NET
Tämä on ihan mun ehdoton suosikki! Ai että :D Ja kun tätä hakusanaa oli käytetty useampaankin otteeseen!

VOITA LIPUT HELSINKI HORSE SHOW
Tänäkin vuonna monta lippupakettia jaossa, milloin täällä ja milloin Instagramissa.

ONKO LEUKAHIHNATTOMIA SUITSIA OLEMASSA SUITSIA
On. Tai sitten ole kuten minä, ja leikkaa hihna itse pois. Ole luova. Eikä edes kaduta!

MILLÄ TALLILLA CHAMP ON
Hingunniemessä. Toivottavasti tähän löytyi vastaus aiemmin.






MITÄ TEIDÄN HEVOSET SYÖ
Ruokaa, kuka milloin mitäkin. Meillä on uusi ruokinta, joka tuntuu näin parin kuukauden kokeilun jälkeen sopivan Macolle kuin nenä päähän. En voisi olla tyytyväisempi.

KONTIOLLE UUSI ESTERATSU
Kilparatsastajille näitä uusia tulee ja vanhoja menee.

SOLISLUU MURTUI PÄIVÄ POIS
Voi ei, harmi juttu! Mikähän päivä pois ja mistä? Töistä? Älä suotta.

HEVOSEN TAKAJALAT PUDOTTAJA
Toiset hyppää enemmän kuin toiset. Toiset pudottaa etusilla, toiset takasilla. Toiset kummallakin. Tai ei kummallakaan.

KARVAINEN HEVOINEN
Hevoiset usein ovat karvaisia, koska niillä on kuitenkin karvapeite. Sitä voi halutessaan lyhennellä talvisin - tai miksei kesälläkin.

HEVONEN PÄRSKII
Siirry hieman, niin ei ihan suoraan päälle pärskisi.

PUOMITEHTÄVÄ KIIREISELLE HEVOSELLE
Mä niin näen silmissäni tilanteen, jossa hevonen juoksee niin pirun kovaa ja lyhyillä askelilla hirvittävän pitkää puomilinjaa ratsastajan epätoivoisesti roikkuessa ohjissa :D Ai että, tämä voisi sattua vaikka mulle. 

HEVONEN HAUKOTTELEE IHMISELLE
Kyllähän sen ymmärtää. Ollaan me kaksijalkaiset sen verran pitkästyttäviä yksilöitä.
Lue lisää

torstai 21. kesäkuuta 2018

#984: Onhan sullakin systeemi?

On yleisesti tunnettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon. Näillä sanoilla alkaa englantilaisen kirjallisuuden klassikkoteos Ylpeys ja ennakkoluulo. Yhtä lailla Jane Austenia lainatakseni taitanee yleisesti tunnettu totuus olla sekin, että sileätyöskentely on esteratsastuksen perusta. Vai onko joku lähtökohtaisesti eri mieltä?

Vaikka esteratsastus on päälajini, käytän suhteessa hyvin vähän aikaa varsinaisten esteiden ylittämiseen. Kun käytössä on yksi hevonen, ei hyppyjä voi tuhlata määräänsä enempää. Tiedättehän sen sanonnan, jonka mukaan jokaisella hevosella on tietty määrä hyppyjä elämässään. Siksi jokainen hyppy tulisi ottaa harkiten ja jonkun syyn takia - ei vain siksi, että hyppääminen on kivaa. Samalla jokaisessa hypyssä tulisi olla ajatus mukana. Mikään ei liene niin kuluttavaa hevosen lihaksistoa ja jalkojen hyvinvointia ajatellen kuin vääränlainen ratsastus, jota ei edes yritetä parantaa. Ja tämän voin sanoa ihan omakohtaisesti, koska en itsekään ole mikään mestariratsastaja ja joudun näin ollen tekemään jatkuvasti töitä sen eteen, että hevosellani olisi mahdollisimman monta tervettä vuotta edessään ratsastusta ajatellen. 

Ihanista kuvista kiitos Roosa Järvinen! :) Nämä siis lauantailta Ainon kisoista.

Yksi avain parempaan ratsastustaitoon on oikeat valmentajat. Käyn noin kerran viikossa estevalmennuksessa sellaisen valmentajan silmän alla, joka on kiinnostunut myös siitä, miten hevonen liikkuu perustyöskentelyssä. Teemme estevalmennuksissa paljon myös puomi- ja kavalettitehtäviä, eikä hyppääminen kuulu välttämättä jokaisen tunnin sisältöön. Näin kisakaudella saatamme tehdä kisojen välissä hyppäämisen sijaan pelkästään perusratsastuksellisia juttuja. Ja onhan se vaan niin, että juuri tällaiset perusratsastukseen liittyvät tunnit ovat antaneet mulle kaikista eniten niitä ahaa-elämyksiä, joita on sitten voinut siirtää omaan tekemiseen myös esteiden väliin.

En siis voisi olla tyytyväisempi omaan estevalmentajaani, joka sopii meille ratsukkona kuin nenä päähän. Hyvän estevalmentajan rinnalla tiimistä pitäisi aina kuitenkin löytyä myös se kouluvalmentaja, joka on tässä tapauksessa kiinnostunut myös estehevosten perustyöskentelyn parantamisesta. Me emme tarvitse Macon kanssa varsinaisia koulutunteja, joissa harjoittelisimme esimerkiksi avotaivutusta tai tasajalkapysähdyksiä juuri kouluratojen parempia pisteitä saavuttaaksemme, vaan teemme kaiken aina parantaaksemme hevosen ratsastettavuutta esteillä ja lisätäksemme hevosen käyttöikää tulevaisuudessa. Kouluvalmennuksien sijaan näitä tunteja olisi ehkä hyvä nimittää pikemminkin sileävalmennuksiksi tai perustyöskentelytunneiksi. 

Sisälläni asuu edelleen se intohimoinen koulutuuppari, joka haaveili aikoinaan urasta kouluratsastajana. Ehkä tämä on syy, minkä vuoksi nautin valtavasti onnistumisista kouluvalmennuksissa ja sileätyöskentelyssä ylipäänsä. Meillä on takana kouluvalmentajani kanssa melkein kymmenen vuoden yhteistyö eri hevosten parista, joten hän todellakin tuntee omat heikkouteni ja vahvuuteni. Silti onnistun ymmärtämään asioita uudella tavalla, eikä valmennukset hinkkaa niitä samoja kaavoja, mitä helposti pitkäaikaisen valmentajan kanssa voi käydä. Mun mielestä tärkein ominaisuus valmentajassa onkin paitsi taito pukea asiat sanoiksi, myös aito kiinnostus siitä ratsukosta, johon valmennussuhde kulloinkin on. Kouluvalmentajani haluaa tietää, miten meillä menee kisoissa ja estevalmennuksissa. Vastavuoroisesti valmennettavan on osattava kunnioittaa valmentajaa ja sitouduttava hänen systeemiinsä. Mikään ei liene valmentajista niin epämotivoivaa kuin oppilaat, jotka käyvät vähän siellä ja täällä valmennuksissa sitoutumatta oikein mihinkään. 



Monesti onkin sanottu, että jokaisella ratsastajalla pitäisi olla systeemi. Ei haittaa, jos systeemissä on parannettavaa, kunhan sellainen löytyy. Suomessa näkee ihan liikaa niitä ratsastajia, jotka käyvät tänään tämän ja huomenna tuon valmennuksessa, ja lopulta menevät ihan sekaisin, kun opit eroavat toisistaan. Kun aikoinaan lopetin valmennukset Piuden kanssa, joka oli valmentanut mua esteillä ja sitä ennen ratsastuskoulussa varmaan kymmenen vuoden ajan, painotti hän mulle seuraavaa: sitoudu yhteen systeemiin. Harrastelija ei pysty noukkimaan eri valmentajilta niitä tiettyjä oikeita, ratsukolle sopivia juttuja, vaan menee entistä enemmän sekaisin. Silloin mun oli tehtävä päätös siitä, jatkanko Piia Pantsun vai Niklas Aromaan valmennuksissa oman kotivalmennuksen lisäksi. Vaikka molemmat olivat hyviä, ei yhtälö sellaisenaan olisi toiminut. Tavoite hyvään ratsastukseen pääsemisestä voidaan toteuttaa niin monella eri tavalla. 

Itselleen sopivassa systeemissä kannattaa pysyä, vaikka tuloksia ei tuntuisi tulevan jokaisella ratsastuskerralla. Nykyajan trendi tuntuu olevan "kaikkimullehetinyt", mikä ei sovi ratsastukseen alkuunkaan. Esimerkiksi meillä oli Macon kanssa alkutalvesta vaihe, jolloin tunsin kehittyvämme ratsukkona ihan valtavan suuria harppauksia eteenpäin. Tuli kevät, enkä enää oikein löytänyt samanlaista fiilistä. Hyvää fiilistä oli hankalampi saavuttaa, Maco oli välillä ihan kamalan vahva edestä ja esteillä meno tuntui epätasaisemmalta kuin aiemmin. Hetkeäkään ei käynyt mielessä, että olisin vaihtanut systeemiäni. Luotin siihen, että ratkaisuja löydetään. Ei mennyt aikaakaan, kun tekeminen alkoi muuttua positiivisemmaksi. Ratsastuksessa kaikki menee niin sykleissä, ja tuollaisia parin kuukauden taantumisaikoja voi tulla useinkin näiden nopean kehityksen vaiheiden myötä. 

Nyt kesäkuussa olen saanut ihan uutta fiilistä sileätyöskentelyyn, mikä on heijastunut positiivisesti myös esteille. Maco on alkanut käyttämään omaa kroppaansa paljon paremmin, eikä se enää makaa omien lapojensa päällä etupainoisena niin vahvasti kuin vielä talvella tai loppukeväästä. Onhan se toki vielä voimaton, mutta ero vanhaan on ainakin mun mielestä iso. Mitä tässä on sitten muutettu? Suurin muutos lienee tapahtunut ihan omassa tekemisessäni: olen löytänyt ainakin osittain oman keskivartaloni.



Linkki videoon (ääniraidallinen kouluvalmennusvideo)

Tämän voi paikallistaa kesäkuun alkuun, kun yhden koulutunnin aikana menin taas ihan kivasti, mutta joku tekemisessä tuntui kuitenkin olevan vinossa. Kouluvalmentajani sanoin olen helposti ollut viime vuosina niin sanotusti kottikärry-asennossa, eli vaikka selkä olisi ollut suorana ja ryhti kunnossa, on käteni jäykät kuin kottikärryllä ajeltaessa. Maco oli liikkunut tunnin aikana hyvin, varmaan paremmin kuin koskaan. Loppukäynneissä valmentaja käski pysähtymään ja käveli viereeni, jonka jälkeen hän tökkäisi mua sormellaan ylimpien vatsalihasten väliin ja totesi: "tämä kohta". Siitä päivästä lähtien olen tuntenut ratsastaessani vatsalihakseni ihan eri tavalla - jopa niin, että ne ovat kipeinä useamman hevosen ratsastuksen jälkeen. Enää en työnnä kottikärryjä, vaan ratsastan. Ainakin osan aikaa. 

Ja hevonen tietysti liikkuu paljon paremmin, jälleen kerran! Oma stabiilius näkyy esteillä siinä, että olen hyppyjen välissä paljon paremmassa tasapainossa. Nyt, kun sanon tämän ääneen, olen varmaan ihan mikkihiirenä merihädässä illan kilpailusuorituksen aikana. Eipä mitään, toivottavasti osaan siirtää tämän fiiliksen yhtä lailla myös sinne esteratsastuksen puolelle joka kerta tästä lähtien! Ainakin viikonloppuna ratsastuskeskus Ainossa järjestettyjen kisojen aikaan olo oli parempi kuin koskaan aiemmin, ja väitän ratsastaneeni parhaimman ratani hetkeen 125cm luokassa. Kisojen jälkeen mieltä lämmitti kummasti myös valmentajan laittama kommentti: "ratsastit erinomaisesti, 130cm luokat häämöttää jo!". Se luo uskoa siihen, että oikealla reitillä ollaan. 

Tässä postauksessa on nyt paljon asiaa itse aiheen vierestä, koska halusin tehdä tuon ääniraidallisen kouluvalmennusvideon rinnalle jotain muutakin kuin itse valmennuksesta kertovaa juttua. Toivottavasti tykkäätte tällaisesta yhdistelmästä! Myöhemmin tällä viikolla on luvassa juttua kisoista pariltakin eri kerralta, koska nyt tuntuu tapahtuvan niin nopeasti kaikkea, etten ehdi kirjoittaa mukana päivityksiä blogiin. Me tosiaan kisataan taas tänään Solbackassa 120cm luokka, joka alkaa vasta 21.50. Yötöiksi menee! Onneksi huomenna on vapaapäivä :) Seuraavat kisat onkin sitten Lohjan Derbyssä heinäkuun ensimmäisellä viikolla, kun hyppään 115cm ja 125cm luokat. Tässä välissä keskitytään perusratsastukseen Macon ja Kallen kanssa.

Onko sulla systeemi, johon olet tyytyväinen? 
Lue lisää

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

#983: Vieraalla hevosella hyppäämistä

Vanhemmat lukijat saattavat muistaa ajan, kun bloggaajat tekivät paljon yhteisvideoita ja vierailuita toistensa blogeissa. Tällaisen yhteistoiminnan kulta-aika sijoittui varmaankin sinne 2014-2015 vuoden tienoille, jolloin minäkin vierailin muiden silloin kovaa suosiota nauttineiden bloggaajien kotitalleilla. Kauas on tultu, mutta päätimme ottaa Voitto Kotiin -blogista tutun Tiian kanssa revanssin yhteisvideoiden suhteen reilu viikko takaperin. Moni onkin videon saattanut jo nähdä, mutta julkaisen sen vielä tännekin blogiin omien ajatusteni kera.

Mistä ihmeestä tässä nyt olikaan kyse? Tiia on kuvannut jo viime vuoden puolella ahkerasti Ratsastuskoulut testissä -nimistä videosarjaa, jossa Tiia ja hänen siskonsa Pinja ovat testanneet erilaisia ratsastuskouluja Kuopion alueella. Pari viikkoa sitten Tiia laittoi viestiä ja kyseli, josko olisimme saaneet aikataulumme sopimaan hänen Helsinki-visiittinsä kanssa jonkinlaisen tallireissun merkeissä. Sehän passasi, ja ehdotin samalla, josko kuvaisimme uuden jakson suosiota keränneeseen sarjaan täällä Uudenmaan alueella. Tiia innostui ajatuksesta, joten olimme yhteydessä täältäkin blogista tuttuun Stall Solbackaan, jonne sovimme tunnin lauantaiaamuksi. Hurjan jännää, sillä itselläni oli melkein kuuden vuoden tauko ratsastuskoulutunneista! Kauhean pitkä aika, vaikka niistä ajoista tuntuu olevan vain pieni hetki.

Kaikki kuvat c. Emma Virolainen, kiitos!



Kuvaamaltamme videolta tulee esiin kaikki oleellinen varsinaista ratsastuskoulut testissä -osiota ajatellen, joten sen sijaan haluaisin nostaa esiin ajatuksiani tästä tunnilla ratsunani toimineesta uudesta hevostuttavuudesta. Kyseessä oli pieni (tai siltä se Macon jälkeen tuntui, vaikka ihan normaalikokoinen hevonen oli siis kyseessä) puoliveritamma Kerttu. Se on tullut Suomeen käsittääkseni Hollannista Juulia Jyläkseltä, ja sen sisarukset ovat kisanneet ikäluokkakisoja menestyneesti ulkomailla. Ei siis yhtään pöllömpi peli tuntihevoseksi, kuten ei myöskään muut Solbackan tuntiratsut. Kerttu on kuulemma monen varttuneemman ratsastajan suosikkihevonen koulutunneilla, mutta esteillä se on vielä sen verran "kilparatsastajan säädöillä", ettei sillä voi kovin moni tuntilainen mennä. Näillä alkuspekseillä kipusin uuden hevostuttavan kyytiin.

Alku ei sujunut kyllä yhtään niin ruusuisesti kuin olin etukäteen ajatellut. Tiedättekö sen tunteen, kun otat ohjat käteesi, ja hevonen katsoo yläkautta silmiin. Ensimmäinen fiilikseni oli, että mitenköhän tällaista ajetaan. Vika ei missään nimessä ollut hevosessa, vaan nimenomaan mun omassa ratsastuksessa. Olen tottunut aloittamaan työskentelyn sellaisella "nyt mennään" -asenteella, jossa hevoselta ei pahemmin kysellä, vaan hommat tehdään. Kerttu on kuitenkin sen verran herkempisieluinen tamma, ettei se kestä puristusta, jäykkää kättä tai jarruttavaa istuntaa. Jouduin siis miettimään hetken, miten lähtisin tammalla hommia tekemään: rennompi käsi, sallivampi istunta ja pyytelevämpi ote toimintaan. Nyt ei käsketty, vaan kysyttiin. Se on kai ruunan ja tamman suurin ero ;)





Alun ihmettelyn jälkeen Kerttu oli oikeinkin näppärä ja kiva hevonen myös tällaiseen yhdenlaiseen ratsastustyyliin jumittuneelle harrastelijalle. Oli muuten mielenkiintoista päästä hyppäämään erilaisella hevosella pitkästä aikaa muutakin kuin kavaletteja, sillä Kerttu toden totta erosi Macosta yön ja päivän tavoin. Tamma muistutti mielestäni todella paljon Hämpsiä, jolla treenasin ja kilpailin viime vuoden talvesta kesään ennen sen myyntiä. Molemmissa tammoissa on suvussa Indoctroa, joka jättää jälkeensä laukkaan voimaa, mutta toisaalta sellaista pupumaista pomppimista takaosan kanssa niissä tilanteissa, joissa hevonen ei ole kunnolla takaosansa päällä. Hämpsi oli helposti hieman tyhjä edestä, ja vaikka se oli todella hyvin menossa esteille, sai sen silti hyvin pidettyä kontrollissa ilman käsivoimia. Kerttu oli kuin ilmetty Hämpsi kakkonen, mutta hieman vahvempana. Aluksi mulla oli totuttelemista esteille lähestyttäessä juurikin siinä, etten vain jäänyt vetämään käsijarru päällä hyppyä lähelle estettä, vaan sallin tamman laukata vähän vapaammin perille asti innokkuudesta huolimatta. Ja kappas, tuo tamma osasi hypätä erittäinkin näppärästi silloin, kun kuski sen sille mahdollisti!

On mahtavaa päästä ratsastamaan erilaisia hevosia esteillä. Maco on esteillä todella tasainen, juuri sellainen easy going, jonka perusteella se mulle hankittiinkin. Olen päässyt siihen hyvin sisälle vuoden aikana, joten tekeminen on yleensä noin päällepäin suhteellisen vaivattoman tuntuista erinäisiä virheitä laskematta. Ruuna on helposti vähän pitkä, hidas ja matala, joten sitä pitää ajatella ratsastavansa ylämäkeen, vähän lyhemäksi ja kuitenkin rytmissä päästämättä sitä valahtamaan pitkäksi. Kerttu sen sijaan oli hyvin ylhäällä jo valmiiksi sen laukan ollessa lyhyttä ja aktiivista. Sen kanssa sai pitää vakaan ja matalan käden estettä kohti kuitenkaan jäämättä vetämään taaksepäin. Kaksi ihan erilaista hevosta, jotka lähestyvät esteitä ihan erilaisessa asennossa. Niin kivaa ja opettavaista! Tallin omistaja vielä heitti lopuksi ilmoille mahdollisuuden siitä, josko kävisin hyppäämässä Kertulla säännöllisesti myös tulevaisuudessa. Katsotaan, miten tuon ajatuksen kanssa käy. Erittäin hyödyllistä se olisi ainakin mulle :)




Linkki videoon (Tiian tekemä video Ratsastuskoulut testissä -sarjaan)

Näin kesän kunniaksi sain tällä viikolla tiedon myös siitä, että saan ratsastaa huomisesta alkaen aina heinäkuun loppuun asti täältä blogistakin tuttua Kalle-ruunaa niin sanotusti päivittäin sen omistajan ollessa estynyt ratsastuksesta. Valmentajamme toki ratsastaa hevosen noin kerran viikossa, jonka lisäksi ruunalla on pari kävelypäivää viikottain ja toisinaan joku hevosenomistajan kaveri voi hevosta liikuttaa, mutta muuten Kallen liikutus olisi mun vastuulla. Tietää ainakin, ettei arjesta tekeminen lopu, sillä kahden hevosen hoito ja liikutus vie yllättävän paljon aikaa. Varsinkin, kun molemmat ovat kimoja.. Macosta lika ei niin näy, mutta Kalle on kyllä ihan mahdoton sen hohtavan valkoisen karvan kanssa! Olen tästä rupeamasta todella innoissani, sillä kesällä jaksaa painaa ratsastusta vähän enemmänkin. Nyt pitää vaan suunnitella hieman tarkemmin omat tekemiset, jotta ehdin mahduttamaan sujuvasti yhten lisäponin muun elämän rinnalle. Tästä tulee kyllä ihan mahtava kesä!

Mukavaa alkavaa juhannusviikkoa teille <3
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat