#882: Uusi hevonen - vihdoin!

Niin, siinä se otsikossa lukeekin heti ensimmäisenä. Mä olen vihdoin ostanut uuden hevosen, joka saapuu Suomeen ensi viikolla ilahduttamaan elämääni. Tässä viiden kuukauden ajan, kun Champ oli Saksassa ratsutuksessa, tuli huomattua todellisuudessa se, miten hevoseton todella on huoleton. Ei tarvinnut murehtia mistään - enpä ole tainnut viiteen vuoteen yhtä leppoisaa elämää viettää! Näin hevosihmisenä en kuitenkaan voi elää sen ajatuksen kanssa, etteikö sitä omaa hevosta olisi. Monien mielestä varmasti melko hulluna ratkaisuna päädyinkin siis hankkimaan uuden hevosen juuri niin, kuten jo vuodenvaihteessa suunnittelimme. 

Osalle tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta valveutuneimmat blogini lukijat ovatkin osanneet päätellä tästä uuden hevosen hankkimisesta varsin monesta eri kanavasta. Omassa, mutta julkisessa Facebook-profiilissani kyselin nimittäin kyytiä viime viikolla hevoselle Saksasta Suomeen ja pari päivää sitten julkaisin Instagramissa päivityksen, jossa kerrottiin Champin omistajanvaihdoksesta. Jo toukokuun alussa julkaisin postauksen Saksan reissusta, jossa kerroin lähteväni etsimään uutta hevosta ja moikkaamaan vanhaa tuttua Pämppistä. En kuitenkaan halunnut puhua reissun yksityiskohdista sen tarkemmin julkisuuteen ennen kaikkien asioiden varmistumista, joten se saattoi lopulta jäädä monelta hieman unholaan. Niin tai näin, tuo reissu oli onnistunut ja matkalta mukaan tarttui uusi nelijalkainen ystävä, jonka kanssa pääsemme toivottavasti viettämään monia yhteisiä vuosia terveinä ja aktiivisesti treenaten sekä kilpaillen!

Teillä on varmasti nyt todella paljon kysymyksiä, mutta en oikein itsekään tiedä, mistä aloittaa. Jotenkin tuntuisi loogiselta kirjoittaa itse Saksan matkasta ja siitä, millaisia hevosia kokeilin. Mitä kaikkea koin, mihin kiinnitin huomiota ja miksi päädyin juuri tähän valintaan. Toisaalta tuosta reissusta on kulunut omalta näkökulmaltani jo sen verran aikaa, etten ehkä koe kirjoittamista siltä osin enää kovin mielekkäänä. Voinkin siis tiivistää lyhyesti matkan annin: kokeilin useampia erilaisia hevosia, kun matkustimme Niclaksen kanssa Hof Sosathin tallille noin kolmen tunnin ajomatkan päähän Niclaksen ja Lauran omasta kotitallista. En ole ehkä eläessäni käynyt yhtä hienossa paikassa, ellei kesää ja työskentelyä Stephexillä Belgiassa lasketa mukaan. Tuo talli onkin yksi Saksan ratsujalostuksen suurimmista tekijöistä ja sieltä löytyy tallin täydeltä toinen toistaan hienompia jalostusoreja niin este- kuin koulupuolellekin. Monelle suomalaiselle tuttu nimi on esimerkiksi Suomessakin nuorempana vaikuttanut Diamant de Plaisir, joka valittiin Suomessa parhaaksi esteoriksi. Seuraavana vuonna ori voitti Saksassa nelivuotiaiden Hanoverian Young Jumper's Champion -tittelin.

Tässäpä kuvia Hof Sosathilta, tallilta jossa kokeilin hevosia toukokuun alkupuolella.

Koeratsastuksien jälkeen nautimme Sosathien tallin oleskeluhuoneessa lounaan, josta jatkoimme matkaa hevostarvikeliikkeeseen ja lopulta takaisin Nehmteniin. Automatkalla juttelimme Niclaksen kanssa siitä, mikä hevonen olisi mulle juuri näistä kokeilluista parhain mahdollinen. Meillä oli kaksi selkeää suosikkia, mutta toinen niistä valikoitui vielä paremmaksi. Alkuperäinen ideani oli katsella nuorempia hevosia ja etsiä sellaista nuorta, jonka kanssa tekisin enemmän pohjatyötä ja lähtisin rakentamaan hevosta valmentajien avustuksella kohti kisauraa. Lopulta päädyimme kuitenkin ihan vastapäiseen vaihtoehtoon, jo valmiimpaan hevoseen, jolla oli takana useampia kilpailukausia ja historia, joka vaikuttaa itseäni ajatellen paremmalta kuin hyvältä.

Tuosta koeratsastustilanteesta on pakkoa sanoa sen verran, että mua todellakin jännitti. Jännitti niin paljon, että meinasi oma usko loppua. Heti ensimmäisenä mulle tuotiin kuitenkin kokeiltavaksi sellainen hevonen, jonka kanssa pääsin hyppäämään sujuvasti 120cm esteitä ilman mitään ongelmaa, mikä tietysti nosti hienosti itsetuntoa onnistumisesta. En voi tarpeeksi korostaa sitä, miten suuri merkitys on ollut sillä, että olen päässyt ratsastamaan kuluneiden kuukausien aikana niin paljon erilaisilla hevosilla. Loppujen lopuksi en tuntenut oloani missään vaiheessa kovin avuttomaksi minkään kokeilemani hevosen selässä, vaikka aluksi olin ajatellut täysin muuta. Kaikista hienointa oli kuulla, kun Niclas totesi, että ratsastin hyvin. Ainakin siihen nähden, että olin täysin vieraiden hevosten kyydissä vieraassa paikassa ja hyppelin alle alle kymmenen minuutin tutustumisen jälkeen mulle isoja esteitä.

Seuraavat päivät olivatkin oikeaa vuoristorataa. Tämä uusi hevoseni on ensimmäinen, joka tulee myös minun nimiini. Se tarkoittaa sitä, että olen velvollinen maksamaan hevosen itse lopulta kokonaan, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys opiskelijan elämässä. Tarkkaa hintaa en aio kertoa, vaikka joku sitä varmasti kysyykin, mutta kyllähän tällainen vaatii itseltäni valtavia uhrauksia. Viimeiset vuodet olen elänyt melko leveästi, mutta nyt näihin tapoihin on tullut muutos ja joudun oikeasti katsomaan rahankäyttöni viimeistä penniä myöten. Onneksi minulla on ihana perhe, joka mahdollistaa uuden hevosen hankkimisen! Tämä ja tulevat kesät tulevat kuitenkin olemaan työntäyteisiä, eikä mulla ole esimerkiksi mahdollisuutta humputella kolmilla eri festareilla, kuten edellisenä vuonna. Tai ottaa extempore-matkaa Tanskaan ihan vain siksi, että sattuu olemaan kaksi vapaapäivää putkeen. Mutta sitä tämä aikuisuus on, eikä sitä pidä missään nimessä pelätä. Mä punnitsin tarkkaan vaihtoehdot siitä, haluanko ostaa oman hevosen vai elää rennosti matkustellen ja tehden muuta. Totesin kuitenkin samalla, että jos en olisi omaa hevosta ostanut, olisin lopettanut ratsastuksen siihen paikkaan. Mä olen kuitenkin ihminen, joka haluaa tehdä asioita täysillä.

Maneesin taukohuoneen toinen pääty.

Löytyi jos jotain palkintoja vuosien varsilta!

Pämppiksen kanssa maastossa ♥

 No mutta, se siitä turhasta lässytyksestä. Te varmaan haluattekin tietää enemmän tästä blogin uudesta päätähdestä! Kyseessä on seitsemänvuotias oldenburg-ruuna Marocco, jonka isä on Mariachi ja emänisä on Acorado. Mariachi on ruunikko estehevosori, joka on kisannut esimerkiksi Luciana Dinizin kanssa olympialaisissa asti. Acorado sen sijaan on nuorena kuollut esteori, joka voitti aikoinaan sadan päivän oritestin Saksassa. Mulle kerrottiin enemmänkin tämän hevosen suvusta, esimerkiksi Maroccon emä on suoraan jokun menestyneen hevosen emä. Mutta pakko myöntää, etten kuollaksenikaan enää muista näitä sukujuttuja ja niitä pitäisikin selvittää ajan kanssa myöhemmin uudelleen..

Marocco on syntynyt Sosatheilla eli sen historia tunnetaan kauttaaltaan. Se on kilpaillut viime kaudella ikäkausitasolla, joten kyseessä ei siis ole mikään tallissa seissyt yksilö. Mulle se antoi koeratsastuksessa todella mukavan tunteen selkään: sen kanssa oli helppo lähestyä esteitä, eikä se välittänyt siitä, jos tein itse jonkun virheen. Niclas halusi, että annan ruunan edetä oikeasti kevyellä tuntumalla kohti esteitä, mikä sopi ainakin tuossa tilanteessa kyseiselle hevoselle enemmän kuin hyvin. Mulla onkin siis melko paljon muokattavaa omassa ratsastuksessani, mikäli aion jatkaa samalla tyylillä, mikä tälle hevoselle selkeästi sopii. Marocco on aika iso, isompi kuin Champ, mutta ei todellakaan mikään jytky. Enempää siitä ei kannata multa vielä tässä vaiheessa kysellä, sillä tiedän ihan yhtä vähän kuin tekin!

Mainitsinkin jo ylempänä, että Champ vaihtoi omistajaa pari päivää sitten. Sille kuuluu Saksassa hyvää, se saa oikeastaan elää hevosenomaisempaa elämää siellä kuin täällä Suomessa ollessaan. Champin kannalta ehdottomasti paras juttu on se, että se saa tarhata kaverin kanssa: ne ovatkin ihan rakastuneita toisiinsa, karsinanaapureita kun ovat. Mä itse pääsin todistamaan tätä, kun toin Champin takaisin talliin maastoreissun jälkeen ja sen kaveri hirnui sille niin iloisena jälleennäkemisestä. Näillä kahdella on kuulemma sen verran aktiiviset leikit, että niiltä irtoaa kenkiä tarhassa. Ainakaan toistaiseksi Champin ei tarvitse tarhakaveristaan luopua, sillä se jää asumaan Niclaksen tallille. Toivon koko sydämestäni kaikkea hyvää rautiaalle läsipäälle jatkoa ajatellen ja tiedän, että se tulee ilahduttamaan vielä monia ihmisiä elämänsä aikana ♥

Ja tässä Marocco!

Tämä kuva on Maroccosta vuodelta 2015.

Linkki videoon (kisavideoita Maroccosta)

Nyt sitten odotellaan ensi viikkoa ja sitä, kun uusi hevonen saapuu tutulle tallille. Mulla on melko paljon hommia tehtävänä, sillä heti hevosen saapumisen jälkeen pitäisi löytää sopivat varusteet, miettiä ruokintaa, sovittaa loimia ja tietysti varata aika esimerkiksi raspausta ajatellen. Olinkin unohtanut, miten paljon hommaa uuden hevosen saapumisen yhteydessä lopulta on. Olen samalla yrittänyt kuumeisesti miettiä kaikkea etukäteen valmiiksi, mutta toisaalta on vähän turha pohtia asioita, jotka kuitenkin muuttuvat hevosen saapumisen jälkeen. Annetaan siis vielä hetken verran aivoille aikaa hengähtää ja paneudutaan noihin ongelmiin kunnolla sitten, kun se hevonen seisoo neljällä jalalla pihamaalla! Mutta nyt se tärkein kysymys, johon olen teiltä ennenkin vastausta hakenut:

Mikä olisi teidän mielestä sopiva lempinimi Maroccolle?