#89: Kysymyksiä kehiin!

Tein tällaisen nopean kuvanmuokkaustuotoksen ja sen siivittämänä seuraavaksi on vuorossa kysymyspostaus! Kysymyksiä saa jättää tähän postaukseen alustavasti ainakin sunnuntaihin asti, vastailen niihin heti seuraavassa postauksessa. Viime kysymyspostauksesta onkin aikaa, sillä silloin lukijoita taisi olla vain viitisenkymmentä.

 

Kysymykset saavat olla maan ja taivaan väliltä, mutta tietysti loogisinta on kysellä hevosaiheisia kysymyksiä, sillä hevosblogista tässä on kyse :) Muistakaa pitää kysymykset asiallisina. Ja nyt, eikun kysymyksiä kehiin!

Lue lisää

#88: Kuulumisia viikolta

Olipahan taas tappelu bloggerin kanssa siitä, pääsenkö kirjautumaan blogiin sisälle vai en.. Onneksi vein voiton kotiin ja bloggeri joutuu nyt tyytymään siihen, että postailen teille tänne uuden tekstin. Onhan tässä kerennyt hetki vierähtää viime postauksesta, itseasiassa tasan kymmenen päivää! Kiirettä on pitänyt, sillä ajankohtaisena on ollut mm. ylioppilaskirjoitukset (jotka jatkuvat ensi viikolla) sekä yllätys yllätys, hevoset.

 

Mitään erikoista ei ole tapahtunut. Päivät ovat olleet sitä samaa, koulussa on käyty opiskelemassa ja sen jälkeen suunnattu tallille ja illalla lueskeltu kuumeisesti, mikäli aikaa on jäänyt. Tiistaisin on ollut Uotilan tunnit, keskiviikkoisin Konstan ratsastus Equstomin tunnilla, torstaisin olen käynyt auttelemassa Jonnan hevosien kanssa ja perjantaisin Konstan ratsastus - tosin tänään Konsta hierottiin ja ruunalla ratsastamisen sijaan päätin mennä rästitunnille Equstomiin. Viime sunnuntaina olin myös Equstomissa tekemässä tallia aivan ihanassa syyssäässä, sellaisia päiviä saisi olla lisää!

 

Tässä alla kuvia, joita olen lisäillyt pitkin viikkoa Instagramiin. Laatuhan näissä ei ole mikään hyvä, mutta tunnelma varmasti välittyy :)

 

Tällaisena avautui aamu sunnuntaina Equstomissa. Upeaa :)

Konsta viime perjantaina

Tää kuva on joltain illalta, en kuollaksenikaan muista miltä..

Olen nyt yrittänyt vähentää ratsastuksia näiltä kahdelta viikolta, ja sen takia ratsastusta on tullut maximissaan kaksi tuntia päivässä. Tietysti pari päivää viikossa ihan ilman tallihommia, jotta lukemisesta tulisi edes jotain. Ensi viikolla on luvassa ratsastusta taas vähän vähemmän: tai no.. maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. Lauantaina on vuorossa koulukisat, joissa menen Konstalla ja Rokilla helppo B:2-ohjelman. Kisojen jälkeen suunnataan Ypäjälle kisoihin töihin pitkästä aikaa! Ja mikä ensi viikossa on ehkä parasta: torstaina ohitan "maagisen" täysi-ikäisyyden rajan ja juhlitaan 18-vuotissyntymäpäiviä :)

 

Rokilla oon mennyt koulutunnilla noin vuosi sitten ja tänään itseasiassa kävin tamman selässä ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun lopetin Equstomissa Kaprin tulon takia viime syksynä. Koulutunnin sijasta vuorossa oli estetunti. Tamma oli alusta asti ihan jees, tosin aluksi oli taas totuttelemista vuoden tauon jälkeen. Tehtävät olivat lähinnä kavalettikorkeudella, mutta teknisiä. Kaverini oli paikalla kuvaamassa, joten sain tunnista videota. En kuitenkaan vielä saanut niitä siirrettyä koneelle, joten materiaalia on luvassa jossain vaiheessa ensi viikkoa.

 

Sunnuntailta otettu kuva Equstomista: hevoset odottelevat innoissaan aamuruokia.

Ja lisää kuvia Equstomista.. Tää on yksityispuolen tarhoilta.

 

Istagramista

Yhteiskuntaopin tunnilta..

Floppe-poni Uotilasta. Tää on kanssa videolaatu.. :D Ja ratsastajalla kevennyskönötys sekä liian pitkät ohjat..

Tässä nyt oli tällainen lyhyt tilannekatsaus. Lataan parhaillaan videota Uotilan tunnilta viime viikolta, kun hyppäsin suloisella Floppe-ponilla. Video on kuitenkin sen verran pitkä, että sen lataaminen kestää jonkun aikaa. Lisään sen sitten tähän postaukseen aikanaan. Sunnuntaina saatan lähteä Kouvolaan katsomaan kaverin aluemestaruuskisoja esteillä, mutta sitä ennen luvassa on tiukka luku-urakka..

 

Edit, video lisätty! Pätkittäin todella tummia kohtia, mutta koettakaa saada selvää. Tunnilla ei tehty mitään ihmeempää, lähinnä ihan pientä kolmen esteen radanpätkää matalilla korkeuksilla ja tutustuttiin uusiin hevosiin (Piudekaan ei tiennyt, mitä kyseiset hevoset hyppäävät, sillä ensimmäisen kerran näki niitä hyppytunnilla).

 

 

Lue lisää

#87: Varoitus: loimia näkyvissä!

Nyt on aika ottaa esiin se aihe, josta lupailin kirjoittaa tänne blogiin heti kun kiireiltäni ehtisin. Tämä teksti on kirjoitettu ironiseen sävyyn, joten kaikki tiukkapipot kannattaa nyt löysyttää ja turhan vakava paasaaminen unohtaa kokonaan. Kaikki kommentointi aiheeseen liittyen on kuitenkin erittäin tervetullutta - jaa ihmeessä oma mielipiteesi, mutta vältäthän turhan negatiivista kannanottoa ;) Tämän tekstin tarkoituksena on viihdyttää, ei pahoittaa kenenkään mieltä. Olkaa hyvä!

Näin syksyn lähestyessä monien hevosenomistajien suurimmaksi riesaksi ja päänvaivaksi koitunee kurakelien ja talvikarvan ohella loimittaminen. Talleilla monet huolestuneet kukkahattutädit pohtivat juuri, pitäisikö "äidin kullannupulle" pukea päälle yksi vai viisi toppaloimea vai pärjäisiköhän se kenties ilman - onhan ulkona kuitenkin vielä 20 astetta lämmintä. Mielipiteitä kysytään ystäviltä, tutuilta ja tuntemattomilta. Sosiaalisen median valtakaudella tämä keskusteluaihe on noussut johtavaan asemaan myös erilaisilla keskustelufoorumeilla. Ehkä tunnetuin - tai ainakin skandaalinhakuisin - keskustelufoorumi lienee hevostalli.net, tuo vihreä sivusto, jossa tätä iänikuista loimikeskustelua on jälleen puitu ensi vuoden tarpeiksi asti.

Avasin yhden näistä loimikeskusteluista menneellä viikolla: "SANOKAA ÄKKIÄ: Joko loimet päälle??!!". Otsikko vaatimalla vaati kaikkia loimia vihaavia ja toisaalta rakastavia hevosenomistajia (ja miksei hoitajia, ratsastelijoita tai vaikka sitä sohvalta totoa seuraavaa, vain television välityksellä hevosia nähnyttä miestä) avaamaan ja kommentoimaan loimitusasiaa. Aloitusviesti oli asiallinen. Siinä Piste pyysi mielipiteitä aiheesta, kannattaisiko loimia pukea päälle kahdelle ratsuponille, kun on luvattu +14 astetta ja runsasta sadetta. Lopussa vielä yleismaailmallinen kysymys, joka liitti kaikki mukaan keskusteluun: loimitatteko te jo hevosianne?

Tästä alkoi sota. Jälleen kerran hevosenomistajat jakautuivat kahteen leiriin. Näkyvimmällä kannalla taisivat olla ne, joiden mielestä pelkkä loimi-sana pitäisi kieltää lailla, sillä niiden omistaminen saati hevosilla käyttäminen on syntiä, josta pitäisi tuomita eläintenpitokieltoon. Loimenvastaisten mielestä kaikki loimittajat ovat turhamaisia, höpöttävät turhanpäiväistä ja heiltä pitäisi ottaa loimet pois. Nämä kärkkäästi mielipiteensä esille tuovat ihmiset suorastaan nauravat loimittajille ja viljelevät kirjoituksiinsa sarkasmia ja kyseenalaista kielenkäyttöä. Yleinen mielipide taitaa olla, että koska "suomenhevoset pärjäsivät talvisodassa ilmankin, miksi ihmeessä nyt pitäisi muidenkaan loimittaa?". Toiseksi kaikki jota tapahtuu loimenvastaisille, täytyy automaattisesti tapahtua muillekin: "Meidän suokit ei saa loimia edes talvella päälleen. Lakatkaa tuo hömpötys, varmasti ne karvattomat lv:tkin tarkenisi ilman hölynpölyänne."

Se onkin asian ydin. Miksi pitää loimittaa? Loimia puolustelevat hevosenomistajat sanovat tähän mielipiteensä hyvin yhtenäisenä rintamana: minun kisahevoseni tarvitsee loimen, ettei sen selkä mene jumiin. Minun kilpahevoseni on todella arvokas, joten loimitan sen vaikka varmuuden vuoksi. Huom, kilpahevoseni. KILPAhevonen. Huomattava ero! Todennäköisesti yksikään hevostalli.nettiin eksyneistä anonyymeistä todellisuudessa kuitenkaan omistaa kilpahevosta, josta voidaan puhua silloin, kun se menestyy ammattilaisen käsissä 140cm radoilta ylöspäin tai vaihtoehtoisesti liitelee kouluradoilla interiä. Oli miten oli, loimittajat eivät säti vihollisiaan yhtä kärkkäästi, vaan viljelevät sen sijaan viestiensä sekaan pisteliäitä, jopa henkilökohtaisuuksiin meneviä piilomerkityksiä. Eräskin Ratsastaja oli kommentoinut oman mielipiteensä asiaan: "Ei, niitä teidän puskasuokkejanne ja harrastepuokkejanne EI tarvitse loimittaa kovilla edes kovilla pakkasilla, sillä niille on kasvanut aivan järjetön turkki. Sellainen, jonka kanssa hevosta ei voi talvella liikuttaa ilman sen luokittelemista eläinrääkkäykseksi."

Apua, olikohan Mousella liikaa päällä viime vuoden HIHSissä? Vastaus: ei. Hevosia loimitetaan niiden tarpeen ja
tilanteen mukaan. Samaakin hevosta loimitetaan eri tavoin jopa yhden päivän sisällä - ulkona, sisällä jne eri loimet
tai ei loimia ollenkaan. Kaavoihin ei kannata kangistua ja silmät on pidettävä auki - ihan vaikka varmuuden vuoksi.

Apua, mitähän tuleman pitää? Tähän ikuisuuskeskuteluun ei näytä tulevan loppua koskaan. Onneksi mukaan mahtuu roppakaupalla maalaisjärjen omaavia ja asiallisesti itseään ilmaisevia ihmisiä, jotka kehottavat itse kutakin loimittamaan hevosiaan tarpeen mukaan. He eivät säti toisiaan tai puolustele ketään saati luule itsestään liikoja. Tai, poikkeus vahvistaa säännön, vai miten se menikään? "Katso sitä hevostasi. Ht.netissä kukaan ei omista mitään muuta kuin mammuttikarvalla varustettuja supersuokkeja, jotka selviävät Siperian aroillakin ilman loimia eivätkä silti koskaan ole ylälinjastaan jumissa."

Halutessasi vinkkejä hevosesi loimittamiseen ei siis ehkä kannata suunnata hevostalli.nettiin, josta mukaansa saa lähinnä kasan hämmentäviä ajatuksia. Keskustelun luettuani minun täytyy siis loimittaa hevoseni, koska sillä voi mennä selkä jumiin vaikka se muuten olisikin kunnossa. Mutta loimittaessani syyllistyn samalla eläinrääkkäykseen. Toisaalta syyllistyn eläinrääkkäykseen myös jättäessäni loimen pois, sillä silloin hevosellani on liian pitkä karva. Jos haluan loimittaa, tulee loimia olla enemmän kuin yksi: "Kaverini loimittaa seuraavasti: fleece, tallitoppis, IKEAn untuvapeitto (kyllä, ei ole vitsi) ja siihen päälle kaulakappaleellinen paksuin mahdollinen talvitoppaloimi. Jalkoihin lämpimät fleecepintelit paksuilla patjoilla." Ehkä minun olisi siis parasta jättää koko hevonen omistamatta ja keskityttävä anonyymien tapaan jakamaan ajatuksiani hevostalli.netissä muiden iloksi?

Oli miten oli, järkevä hevosenomistaja loimittaa hevosensa hevosmiestaitojen mukaan ja niin kuin itse parhaaksi näkee - hevosen ehdoilla. Epävarmassa tilanteessa kannattaa kääntyä sellaisen henkilön puoleen, joka tietää asiasta enemmän ja joka on mahdollisimman lähellä omaa tilannettasi, jotta osaa kertoa mahdollisimman tarkan mielipiteen. Kyseessä voi olla esimerkiksi valmentajasi tai tallikaverisi. Loimittaminen on nykyään niin maaginen sana, että sen ääneen sanominen väärässä paikassa voi aikaansaada kiivaan väittelyn. Varo siis sanan turhaa viljelemistä mm. hisseissä, kaupan kassajonossa tai työpaikan kokouksissa.

Tai mistä sitä tietää, jos yksi ja sama ihminen onkin kirjoittanut kaikki kommentit tuohon topaan, ihan vain iltaa viettääkseen.

Lue lisää

86: Poniratsastusta

Tämä teksti on kirjoitettu eilen illalla, mutta koska blogger ei suostunut lisäämään kuvia postaukseen, julkaisen sen vasta nyt tänään.

Ai kauhea, mulla on mielessä niin hyvä juttu tänne blogiin, mutta sen kirjoittaminen kestää niin pitkään, että kirjoittelen sen vaikka huomenna jos aikaa riittää. Sen sijaan pikainen päivittäminen loppuviikon tapahtumista tähän väliin!

 

En muista kerroinko jo torstaista (enkä laiskuuttani jaksa myöskään asiaa edellisestä postauksesta tarkistaa), joten en kerro siitä sen enempää: ratsastin siis Jonnan tallilta Mörrin ja Luukaksen. Luukaksen kanssa menin rennosti, otin laukkatyöskentelytkin ympyrällä puomin kanssa. Ruuna oli rauhallinen ja käyttäytyi kaikissa tilanteissa järkevästä. Kaukana on se herkkis, jolla vedin talvella kymmenkunta kierrosta maneesia ympäri lumien tippumisen vuoksi.. Se on nykyään niin symppis ja oikea turvaratsu, jolla on ilo mennä! Mörrin ratsastelin eteen-alas kaikissa askellajeissa. Sillä oli kesällä selkä kipeä, minkä vuoksi kipumuisti on vielä ajoittain esillä. Tämä ratsastuskerta oli kuitenkin ehdottomasti paras meidän yhteisistä tuuppailuistamme! Tallissa molemmat ruunat saivat paljon kehuja ja taputuksia.

 

Perjantaina olikin sitten oikea tallipäivä, jollaiseksi se tosin muodostui ihan sattuman saattelemana. Meidän piti lähteä iltapäivällä hakemaan poliisilaitokselta ajokortin suorittamislupaa, mutta lähtö viivästyi ja asemalle päästyämme totesimme koko paikan olevan kiinni. No, ei auttanut kuin lähteä Hyvinkäälle ajamaan, jonne on kuitenkin kiitettävä matka täältä meiltä. Hyvinkäälle päästyämme jouduimme odottelemaan hyvän tovin, sillä paikalla oli ruuhkaa. Itse käsittelyssä meni myös aikaa, joten olin loppujen lopuksi vasta viiden maissa Equstomissa ja valmiina puuhailemaan Konstan kanssa.

Konsta komeilee :)

Pakollinen silmä-kuva

<3

mums mums





Olin ottanut kamerani mukaan, sillä tarkoitus oli, että olisin saanut paikalle kuvaajan. Koska aikataulut menivät kuitenkin ristiin, päätin ottaa Konstasta itse kuvia sen seistessä tarhassa. Aluksi ruuna ei tajunnut jutun ideaa, vaan olisi halunnut joko a) syödä maahan jääneitä heiniä tai b) seurata mua ja tutkia kameraa, mutta lopulta se asettui seisomaan juuri sopivaan paikkaan ja oli oikein kuvauksellinen. Harmi, ettei sää suosinut tällä kertaa ja sen takia kuvien laatu ei oikein vakuuta. No, toiste sitten.

 

Sateisen sään vuoksi hylkäsin kameran nopeasti suojaan ja päätin vähän viettää aikaa Konstan kanssa muutenkin kuin ratsastellen. Olen aina ollut tosi kiinnostunut hevosten käsittelystä maasta käsin, mutta ikinä ei ole ollut tilaisuutta päästä millekkään kurssille tai muuhun vastaavaan. Olen lähinnä seuraillut muiden blogeista/videoista, miten he hevostensa kanssa ovat maasta käsin-juttuja tehneet. Kaprin ollessa mulla tein sen kanssa paljon talvella nimenomaan sellaista työskentelyä, että se seurasi mua maneesissa irti ollessaan: pysähtyi kun minäkin pysähdyin, kääntyi kun minäkin käännyin, ravasi perässä kun juoksin. Kokeilin nyt samaa Konstan kanssa ja ruuna tajusi heti mitä hain takaa. Se oli ihan innoissaan saadessaan muutakin tekemistä kuin poseeraamista, ja seurasi kiltisti kaikkialle. Paras oli ehdottomasti se, kun pyysin  poikaa peruuttamaan: menin sen vierelle seisomaan kasvot takaosaa kohden ja lähdin itse kävelemään takaosaa päin - Konsta peruutti. Sitten käännyin itse nopeasti ympäri ja lähdin juoksemaan, jolloin ruuna heitti mukamas todella villinä päätä ja lähti juoksemaan mukana. Nauratti pojan innostus, se otti homman ihan tosissaan :D

 

Itse ratsastus sujui hyvin, menin kentällä pienessä vesisateessa alkuverryttelyn jälkeen avo- ja sulkutaivutuksia kaikissa askellajeissa, vähän pohkeenväistöjä ja laukanvaihtoja. Viileämmän sään ansiosta Konstalla oli enemmän omaa virtaa, ja se jopa yritti välillä esittää villiä (ts. maastossa alkukäyntien aikana viskaisi "villinä" päätään ja otti kaksi askelta ravia..). Ruuna tuntui rennolta ja suurimman osan ajasta myös hyvin yhteistyökykyiseltä. Lopuksi kävelin maastossa loppukäynnit ja hoitelin hevosen rauhassa pois + huolsin muut hoitotoimenpiteet. Koska olin tällä kertaa riippuvainen muiden kyydeistä, jouduin odottelemaan puolisentoista tuntia porukoiden autokyytiä ja sillä välin auttelin Minkkiä tekemään iltatallia. Päivä oli ihanan rentouttava ja hidastempoinen!

 

No, sitten tähän hetkeen. Olen siis nyt ratsastuksenopettajani luona vahtimassa hänen lapsiaan yön yli. Iltapäivällä käväisimme ratsastamassa Nean ponin Nelsonin, jolla kokeilin hypätä myös muutaman hypyn. Poni on kyllä ihan superkiva ratsastaa! Oma moottori siltä ainakin löytyy, sillä se on menossa eteenpäin ihan oma-aloitteisesti, mutta kuunteli kuitenkin koko ajan mitä ratsastaja pyysi. Oman istunnan kanssa oli kuitenkin oltava todella tarkkana, sillä meidän ratsastaja+ratsukko-yhdistelmä ei ollut kovin tasapainoinen (poni 134cm ja minä 174cm..), ja sen takia pienikin oma liikehdintäni näkyi ponissa selkeästi: jos esimerkiksi heilahdin, poni vaihtoi laukan. Tässä alla on videopätkiä verryttelystä, mutta kuten joka ikinen kerta aikaisemmin, kamerasta loppui jälleen akku juuri kun videoita olisi ollut kiva saada.. Eli varsinaisesta työskentelystä ja hyppäämisistä ei ole videoita ollenkaan. Tai itseasiassa on, tuo jälkimmäinen video on kuvattu juuri kun lähestyn estettä: ja kaksi askelta ennen ponnistusta kamera sammui. Tyypillistä? Yritän kuitenkin huomenna saada kameran mukaan ja tällä kertaa LADATUN akun kanssa..

Ja tiedän kyllä, että noissa ponivideoissa Nelson painuu useaan otteeseen kuolaimen alle, mutta se ei ole tässä se pointti :) Poni on vielä raaka ja sillä on huono kunto, joten se ei jaksa kantaa itseään kunnolla enkä sitä missään nimessä tuossa alkuvaiheessa edes vaatinut.
 

Tämä aamupäivä meni serkkuni ja hänen äitinsä kanssa toisella tallilla, kun kävin auttelemassa heitä heidän vuokrahevosensa kanssa. Kyseessä on todella sympaattinen suomenhevostamma Hunaja, jolla kävimme lopuksi serkkuni kanssa maastossa niin, että itse istuin satulassa ja Saara sitten satulan takana. Oli kyllä hauskaa! Mulla on matkasta kuvia kännykässä, mutta jostain kumman syystä en ole tajunnut, miten sieltä saa niitä kuvia ulos (jos joku tietää miten iPhonea käytetään?).. Eli jos joskus satun asian tajuamaan, laitan niitä kyllä teidän katseltaviksenne :)

Lue lisää