#1023: Aika lentää siivillä

Tiedättehän sanonnan siitä, miten aika kuluu kuin siivillä? Katsot kelloa joskus kahdentoista aikaan päivällä, ja seuraavan kerran tiedostat vasta illalla yhdeksän jälkeen, että tässähän on kulunut koko päivä aivan huomaamatta. Näitä päiviä tulee vastaan silloin tällöin, ja sijainniltaan ne keskittyvät useimmiten juuri talliolosuhteisiin. Ja tänään tällaisesta päivästä pääsi tosiaan nauttimaan - Stable Novassa järjestettiin nimittäin ensimmäiset kansalliset kisat, ja saavuin paikalle jo päivällä jatkamaan töitä kansliasta käsin.

Hevosenomistajan näkökulmasta on erittäin hienoa, että työnantaja tarjoaa mahdollisuuden etätyöskentelyyn ja joustaviin työaikoihin. Vaikka vietän toimistolla normaalisti sen tavallisen "kahdeksasta neljään" -välin, voin hyvin saapua paikalle myös myöhemmin tai lähteä aiemmin. Toisaalta tämä voi kääntyä toki myös työntekijää vastaan esimerkiksi sillä, ettei työnteosta osaa irrottautua viikonloppuisin tai arki-iltoina, sillä homma ei varmasti koskaan lopu työnkuvasta riippumatta. Itselleni tuo joustavuus kuitenkin sopii paremmin kuin erinomaisesti, sillä esimerkiksi eilen torstaina pidin tallivapaan ja istuin toimistolla seitsemään asti vastailemassa sähköposteihin ja edistämässä erinäisiä projekteja. Työpäivä venyi siis kovin pitkäksi, mutta tallivapaapäiväksi en keksinyt kovinkaan paljon muuta hommaa siivousten ja muiden pakollisten hommien tapahduttua jo aiemmin samalla viikolla. Näin ollen päätin lopulta lähteä ostamaan uimapuvun ja suuntasin kulkuni uimahalliin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Vitsit, miten kivaa tuo uiminen olikaan! Uin ripeästi kilometrin, jonka jälkeen venyttelin lämpimässä altaassa. Sovimme jo äitini kanssa, että alamme käymään kerran viikossa uimassa yhdessä yhden salitreenin sijaan. Huippua!

Kuvituskuvia! Näiden c. Vilma Töyräs

Mutta takaisin asiaan. Eilisen pidemmän työpäivän siivittämänä lähdin toimistolta tänään jo puoli kahdentoista aikaan ajellen Hyvinkäälle Stable Novaan kisajärjestelyissä auttaakseni. Tein samalla töitä kansliassa istuen, mutta tämän lisäksi toimin sihteerinä nuorten hevosten luokissa suoritusarvostelujen ajan. Oli kyllä mielenkiintoista kuunnella vierestä ammattilaisten näkemyksiä siitä, miten nuoret hevoset suorittavat kullakin korkeudella hyppykykynsä ja ratsastettavuutensa osalta. Harvemmin sitä tulee nimittäin itse ajateltua noita sen kummemmin! Tällaisia nuorten hevosten suoritusarvosteluluokkia tulee ilmeisesti olemaan jatkossa yhtä lailla, sillä tälläkin kertaa niissä oli kivasti osallistujia. 

Kahden nuorten hevosten luokan välissä ehdin paneutumaan myös Macoon hieman enemmän. Ruuna oli viettänyt kaksi kävelypäivää, joten nyt luvassa oli kevyttä ratsastelua kisavilinän keskellä. Kävelimme aluksi maastossa ihmettelemässä hevos- ja ajoneuvopaljoutta, jonka jälkeen päädyimme kentälle ravaamaan ja laukkaamaan rennosti ja sen enempää mitään vaatimatta. Yllättävää ehkä, mutta Maco tuntui aika kivalta pitkästä treenitauostaan huolimatta. Saan tosiaan ratsastaa sillä jo normaalisti hyppyjä lukuunottamatta, mutta en aio kiirehtiä kovin nopeasti ihan kunnon treenin pariin. Ensi viikolla meillä on vielä kengitys, jossa koitamme muokata kavion asentoa vielä aavistuksen verran optimaalisemmaksi Macon kavion rakenteeseen nähden. Vaikka olin aiemmin todella pessimistinen ruunan kuntoutuksen suhteen (ja nimenomaisesti ajatellen tammikuun reissua - varmasti ajan kanssa Maco kyllä palaa kisakentille), on mulla nyt ihan erilainen asenne. En halua odottaa liikoja, mutta olen varovaisen toiveikas. Selitän näitä paremmin myöhemmässä postauksessa, jossa julkaisen samalla videon tuolta viime viikon klinikkareissulta.

Ratsastuksen jälkeen jatkoin heti perään sihteerin pestissä nuorten hevosten luokkien parissa ja tein muutamia työjuttuja kansliassa. On muuten hauskaa, miten erilainen fiilis tallilla on näin kisojen aikaan, kun porukkaa lappaa ovista sisään jatkuvasti. Normaalisti täällä on todella rauhallista, ja saankin usein ratsastaa ihan yksikseni iltaisin. Kivaa vaihtelua, ja etenkin tuttujen näkeminen on aina mukavaa.

Ennen kisojen loppumista kävimme vielä Macon kanssa vajaan puolen tunnin iltakävelyllä kävelemässä tallialuetta ja lähimaastoja ympäriinsä. Ruuna tuntui ottavan kierroksia ympärillä tapahtuvasta vilinästä ja esitti välillä showravia häntä tötteröllä pöristen. Onneksi se kuitenkin pysyy hyvin hallinnassa, vaikka onkin välillä tohelo. Kiva vaan, että Macolla on energiaa ja halua liikkua itsenäisesti. Se kertoo osaltaan siitä, etteivät kaviot enää tässä vaiheessa vaivaa niin akuutisti kuin vielä elokuussa. Ehkä se aika tekee kuin tekeekin tehtävänsä lääkinnän ja oikeanlaisen kengityksen ohella!

Tänään vuorossa on vielä radanrakennus huomista varten. Kisat jatkuvat tosiaan ihan sinne sunnuntaihin asti, joten huomenna mun on päätettävä, tulenko ratsastamaan aamulla ennen yhdeksää vai teenkö saman setin kisojen aikaan ennen kuin lähden hyppäämään Pennolla päiväseltään. Onneksemme kisat loppuvat kuitenkin jo viideltä, sillä illalla mulla on suunnitelmissa jotakin muuta kuin hevosaiheista ohjelmaa. Sunnuntaina jatketaankin sitten ykköstason kisojen merkeissä. Sinne olisin voinut hyvin mennä koittamaan onnea Pennon kanssa, mutta valitettavasti meidän kyyditykset eivät tällä kertaa natsanneet. Toiste sitten, eihän tässä kiire ole :)

Ihanaa viikonloppua jokaiselle teistä!

Lue lisää

#1022: Viiden videon viikko - HIHS 2018

Onko olemassa Horse Show'n jälkeistä elämää? Sitä kysyn minä, ja varmasti moni muukin paikalla ollut henkilö. Kuten edellisessä postauksessa totesin, eletään Horse Show'n aikaan ihan omassa maailmassa, pienessä kuplassa kaukana kaikesta normaalista arjesta. Päivän aikana en ainakaan itse ehdi seuraamaan uutiskanavia normaaliin tapaan, joten edellisen päivän tapahtumat kertaantuvat vasta aamulla kuunnellessani edellisen illan puoli yhdeksän uutisia Yle Areenasta meikkaamisen ohessa. Näin maanantaina olo onkin vähän hämmentynyt: nytkö se viikko onkin ohi, jota me ollaan kaveriporukan kanssa odotettu enemmän ja vähemmän koko vuoden ajan.

Paluu arkeen on kuitenkin sujunut yllättävän kivuttomasti. Otin tänä vuonna tuttuun tapaan töistä lomaa keskiviikosta perjantaihin päästäkseni jäähallille ihan ensimmäisen ratsukon suorituksesta alkaen, joten työsähköpostilaatikkooni oli ehtinyt kertymään lähemmäs sata viestiä vastausta odottaen. Tähän päälle kun yhdistetään vielä kaikki päivän palaverit heti aamusta alkaen, niin voitte kuvitella, että istuin työpöytäni ääressä ilman sen kummempaa ruokataukoa aina kuuteen asti illalla. Onneksi nyt on vielä luvassa kahden hevosen ratsastus, kunhan pääsen lähtemään tallille. Onneksi töissä on aina kivaa, joten talli-ilta on vain huipennus muutenkin varsin positiiviselle maanantaille. 

Aiemmin kertomani mukaan kuvasin viime viikosta viisi videota: yhden kultakin Horse Show'n päivältä. Julkaisin näistä ensimmäisen fiiliksien kera tässä postauksessa, mutta loput jo julkaistut videot odottivat tähän hetkeen asti YouTubessa sitä hetkeä, että pääsisin ne tännekin asti linkittelemään. Nyt on siis luvassa varsinaista herkkua kaikille niille, jotka videoita tykkäävät seurata! Jokainen video on noin kymmenen minuuttia pitkä, joten tässä riittää katsottavaa vähän pidemmäksikin aikaa, jos nuo kaikki meinaa katsoa esimerkiksi yhteen putkeen. Videoita oli oikein mukava kuvata, ja musta tuntuu siltä, että alan pikkuhiljaa oppimaan myös siihen videolla olemiseen. Joku ehkä muistaakin, että vielä pari vuotta sitten kuvasin videopostauksia aika vähän juurikin siitä syystä, etten kokenut viihtyväni kameran edessä. Tämä kuitenkin opettaa, ja ehkäpä siitäkin syystä voin nykyään hyödyntää tätä roolia myös työelämässä.

Liput tapahtumaan saatu Helsinki Horse Show'lta.

Kuva c. Kultahippuja

Osaltani ehdoton suosikkiosio koko Horse Show'sta oli sunnuntain World Cup, jota seurasimme ystäväni kanssa katsomosta ihan jokaisen ratsukon ajan. On uskomatonta, miten helpon näköistä ratsastus voi olla silloin, kun sen todellakin osaa. Ihailimme monia toistaan parempia ratsukoita, joiden suoritus oli niin saumatonta kuin yhteistyö voi hevosen ja ihmisen välillä olla. Jo vuosikausia ehdottomana suosikkinani toiminut Christian Ahlmann vakuutti myös tänä vuonna, ja esitti World Cup -luokassa niin hienoa ratsastusta upealla kimolla Clintrexo Z -orillaan, että sydän meinasi pakahtua. Ihan totta, sitä katsellessa jäin sanattomaksi. Jaksoin vielä veikata, ettei ori ehkä pärjäisi uusinnassa nopealaukkaisille ja sirommille vastustajilleen, mutta jouduin silti yllättymään: ratsukko suoritti tasaisen, mutta nopean uusinnan päätyen lopulta kuudennelle sijalle. Voiton nappasi oikeutetusti ja monen iloksi Gudrun Patteet, joten Horse Show huipentui naisvoittoon.

Vielä myöhemmin tällä viikolla on luvassa viides ja viimeinen video Horse Show'sta, joka on kuvattu torstaina. Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin, että tuo video on jäänyt välistä. Tälle on hyvä syynsä, sillä en ollut torstaina ollenkaan jäähallilla, vaan vietin päivän tallilla Macon ja muiden hevosten kanssa. Tuolle päivälle kuitenkin mahtui ohjelmaa niin klinikkareissusta koulusatulalla ratsastamiseen, joten kuvasin päivästä oman "HIHS-videonsa". Lisäksi luvassa on vielä yksi video, jossa muutamia tapahtumaan osallistuneita kansainvälisen ja kansallisen tason ratsastajia, hevosenhoitajia ja toimihenkilöitä sekä katsojia kertoo omia fiiliksiään tapahtumasta. Oikein videopainotteinen viikko siis oli takana. Kuvista kiinnostuneet joutuvat odottelemaan siihen saakka, kunnes kamerani on taas ehjä ja kuvauskuntoinen. Mutta välillä näin ;)

Ihanaa alkanutta viikkoa sulle - jatketaan hyvää fiilistä myös lokakuun lopussa!

Linkki videoon (perjantain HIHS-video)

Linkki videoon (lauantain HIHS-video)

Linkki videoon (sunnuntain HIHS-video)

Lue lisää

#1021: Juuli tähtää World Cupin finaaliin

Jäähallin katsomossa istuvat ihmiset taputtavat ja osoittavat suosiotaan selvästi innokkaammin vaaleatukkaisen suomalaisratsastajan tervehtiessä tuomareita. Nuori, mutta jo paljon urallaan saavuttanut nainen nostaa laukan ja suuntaa hevosensa Nellin Helsinki Horse Show'n perjantaina ratsastettavan ensimmäisen viiden tähden kansainvälisen esteluokan radalle. Jokainen vähänkään kilparatsastusta seuraava suomalainen tunnistaa ratsastajan jo kaukaa: kyseessä on 27-vuotias esteratsastaja Anna-Julia Kontio, tutummin Juuli.

Lämmittelyluokkana toimineen, 140cm korkeudella hypätyn radan jälkeen Juuli kävelee tummanruunikon tamman kanssa takaisin verryttelyalueelle. Hevonen saa kävellä pitkin ohjin samalla, kun Juuli seuraa muiden ratsukoiden suorituksia alueelta löytyvästä screenistä. Sopivan kävelytyksen jälkeen Nelli jää hevosenhoitajan huomiin ja saa päällensä lämpimän loimen. Seuraavaksi vuorossa on hieman pidempi tauko ennen illan kansainvälistä esteratsastusluokkaa Fardonin kanssa 150cm korkeudella.

Ornellaia eli Nelli on toiminut Juulin ratsuna nyt neljän kuukauden ajan. Vaikka se tuntuu monen mielestä varmasti pitkähköltä ajalta, on ratsukon yhteistyö vielä alkutekijöissään.

"Vaikka meillä on neljä kuukautta takana, ei kuitenkaan vielä tunneta toisiamme Nellin kanssa täydellisesti. Se on muuttunut jokaisessa kisassa hieman ja siinä on sellaisia asioita, joita en vielä ole päässyt oppimaan. Uskon, että vuoden jälkeen me tunnetaan toisemme hyvin", Juuli pohtii. Vuoden aikana ratsukko ehtii käymään kaikenlaisia tilanteita läpi niin kisojen kuin treenienkin osalta, jolloin asioita on helpompi ennakoida. Se on tärkeää, kun halutaan kilpailla maailman parhaimpia ratsastajia ja hevosia vastaan 160cm esteillä. Tänä viikonloppuna Juulin tavoitteena on hypätä Nellin kanssa molemmat isot luokat: lauantain Grand Prix ja sunnuntain World Cup -osakilpailu. 

Kaikki postauksen kuvat vuoden 2016 Horse Show'sta.

Muut Juulin mukana olevat hevoset hyppäävät vähän pienempiä luokkia, sillä ratsastajat saavat valita vain yhden hevosen viikonlopun isoimpiin luokkiin. Yhteensä hevosia on Helsingissä mukana kolme, ja kotona odottaa lisäksi neljä muuta hevosta. 13-vuotiaan Nellin lisäksi Helsingin jäähallilla Juulin ratsuina nähdään monelle tuttu 17-vuotias kimo ruuna Fardon, sekä vasta vähitellen kansainväliselle viiden tähden radoille nouseva 8-vuotias tamma Antoinette Manciaise eli Antoinette.

"Antoinette on täällä opintomatkalla, ja se saa hypätä pienempiä 140cm luokkia. Se on vielä kokemattomampi kuin muut kaksi mukanani olevaa hevosta, joten en ole pettynyt tai huolissani, jos se tekee jotakin virheitä. Matkan tarkoitus on vain kerätä sille lisää kokemusta, sillä se ei ole vielä tehnyt kovinkaan montaa 140cm luokkaa", Juuli kertoo ja lisää, ettei oikeastaan osaa sanoa, millainen tamma tulee olemaan radalla.

Vaikka Antoinette ja Nelli ovat vielä tuoreita tuttavuuksia Juulille, on mukana yksi jo pidemmän aikaa kuvioissa mukana ollut luottoratsu - Fardon. Ratsukko on saavuttanut yhdessä kisakokemusta jo useiden vuosien takaa aina 160cm esteiltä asti. Moni tuntee heidän tarinansa, joka on kuin suoraan satukirjasta: Fardon jäi entiselle omistajalleen Juulin vaihtaessa työpaikkaa, mutta myöhemmin hevonen saapui yllätyksenä takaisin Juulille, ja tällä kertaa hänen omistukseensa. Helsingissä Fardon kilpailee heti perjantai-iltana 150cm kansainvälisessä luokassa, ja jatkaa sillä linjalla koko viikonlopun.

Juulin kannustusjoukkoja!

"Fardon on tehnyt ja nähnyt kaiken, mitä olen ikinä halunnut sen kanssa saavuttaa. Nyt sen kanssa kilpaileminen on nauttimista: ruuna saa kilpailla niin pitkään kuin se siitä nauttii", Juuli hymyilee. 

Kilpailemisesta ja kilpailuissa olemisesta Fardon tosiaan nauttii! Juulin mukaan se on isoissa kisoissa kuin kotonaan, ja käyttäytyy jopa paljon kotioloja paremin. Kotona ollessaan Fardon saattaa nimittäin esittää ihmettelevänsä vaikkapa maapuomeja tai olla muuten säikky, kun taas kisoissa ruuna on elementissään, eikä kyttäile mitään. Se on tärkeä elementti kilpahevosen luonteessa. Niiden on nautittava siitä, mitä ne tekevät monena viikonloppuna vuoden ympäri.

"Nelli ja Fardon ovat vähän samanlaisia. Ne molemmat ovat vähän vanhempia hevosia, ja ne tietävät hommansa tosi hyvin. Molemmat hevoset ovat ehdottomasti parempia kisoissa kuin kotona. En huolestu siitä, jos ne eivät esimerkiksi tunnu kotona hypätessä niin hyviltä, vaan pidän ne vain notkeana ja ratsastettavuudeltaan hyvinä. Ne kyllä suorittavat kisoissa hyvin."

Ja sitä koko Suomen hevoskansa todella toivoo! Viime viikonlopun sijoitus Oslon World Cupin osakilpailussa Nellin kanssa lupaa hyvää myös tälle viikonlopulle. Jos sama hyvä vire jatkuu, on tamman kanssa tavoitteena osallistua myös World Cupin finaaliin. Viimeksi suomalaisväriä on nähty samoissa merkeissä vuosia sitten. Pidetään siis peukut pystyssä, että saamme tänä vuonna jännittää kotikatsomoissa tai paikan päällä Juulin ja Nellin suorituksia ihan finaalissa asti! 

Lue lisää

#1020: Vuoden parasta aikaa

Pitkä odotus palkitaan - Helsinki International Horse Show on jälleen täällä! Loppuviikko kuluukin kokonaisuudessaan Helsingin jäähallilla hienojen hevosten, onnistumisista iloitsemisten, hyvien ystävien ja huippu-urheilun parissa. En liene ainoa, jonka mielestä HIHS on valehtelematta vuoden parasta aikaa. Tämä loppuviikko kun eletään ihan omassa pienessä kuplassaan, jolloin elämä jäähallin ulkopuolella tuntuu olevan kovin kaukaista. Ja hyvä niin, pieni irtiotto arjesta sallittaneen kerran vuodessa! 

Tapahtumaa ei ole järjestetty vielä kovinkaan montaa vuotta viisipäiväisenä, mutta nyt kansallisten luokkien paljoudesta johtuen pääsemme nauttimaan kilpaurheilusta heti keskiviikosta alkaen. Se ei ainakaan meikäläistä haittaa, sillä voin hyvillä mielin istua katsomossa kuluttamassa punaisia penkkejä myös kansallisten luokkien aikaan. Vähänhän se on tänä vuonna haikeaa, sillä mun piti hypätä keskiviikkona ja torstaina Lucky Winners -luokissa 120cm tasolla muiden noin kolmenkymmenen osallistujan joukossa. Sen sijaan menemme tänään torstaina klinikalle Macon kanssa selvittämään, onko Macolla edessään sairaslomaa, ja jos on, miten pitkä sellainen olisi tiedossa. Tieto on kuitenkin tietämättömyyttä parempaa ainakin tässä kohden, joten pidetään todellakin peukut pystyssä, että olen huomenna aavistuksen viisaampi hevosenomistajana.

Liput tapahtumaan saatu Helsinki Horse Show'lta.

Seurasin keskiviikkona tiiviisti paitsi Amateur Tourilaiset ja poniluokan, myös tuon Lucky Winnersin, jossa munkin piti hypätä. Rata oli yllättävän tekninen, sillä jo heti kakkosesteeltä alkaen piti ratsastaa hieman haastavampi linja kolmannelle pystylle. Muutenkin radalla sai olla rytmiä, jotta tehtävät pystyi suorittamaan sujuvasti. Helpoksi ei siis rataa ensimmäiselle päivälle rakennettu, mutta siltikin voittaja saatiin maaliin puhtaalla suorituksella ja nopealla ajalla. Jäähallilla ratsastaminen on varmasti todella jännittävää, ja nostankin kaikille osallistuville ratsastajille isosti hattua! Ehkä meidät nähdään Macon kanssa paikalla ensi vuonna.

Lupasin kuvata jokaisesta päivästä materiaalia sosiaaliseen mediaan nyt, kun mulla ei ole muuta varsinaista roolia tapahtumassa. On ollut kyllä kummallista vain hengata kavereiden kanssa ja katsella kisoja, sillä vielä pari vuotta sitten olin yhteensä viiden vuoden ajan kansliassa töissä aamusta iltaan joka päivä. Eihän täältä kansliasta ihan hevillä pääse pois, vaan olen yhä linnottautunut koneineni Erjan valtakuntaan paitsi pitääkseni muille seuraa, myös ollakseni niin sanotusti kaiken kisatoiminnan ytimessä. Kanslia on siitä mahtava paikka, että täällä tosiaan näkee ja kuulee kaikenlaista sellaista, mitä ei katsomosta käsin voisi välttämättä tietää. Ja onhan kansliassa toimihenkilöinä vaikuttavat tyypit ihan mahdottoman kivoja kaikki!

Linkki videoon.

Tässäpä siis sen pidemmittä puheitta ensimmäinen video keskiviikolta jokaisen teidän katsottavaksi. Jos joku on tulossa paikalle esimerkiksi viikonloppuna, voit nyt virittäytyä tunnelmaan katsomalla videon ennen saapumistasi. Toivottavasti se viihdyttää ja avaa hieman tapahtumia myös katsomon ulkopuolella! Ja samalla jokainen voi halutessaan esittää toiveita tulevien päivien videoille. Mitä sä haluaisit nähdä ja kuulla Horse Show'sta? Kenen haastattelu olisi kiva lukea blogista tai katsella videolta? Sen verran voin paljastaa, että myöhemmin tällä viikolla haastateltavaksi päätyy ainakin eräs World Cup -ratsastaja, joka on varmasti monen suomalaisen suosikki ;) Samalla koostan eräänlaista tunnelmavideota, jossa ääneen pääsevät niin suomalaiset kuin ulkomaalaisetkin ratsastajat, surevat omaiset, katsojat ja toimihenkilöt. Näitä on niin hauska tehdä. Äh, koko HIHS on hauskaa aikaa. Eipä tässä kannata edes yrittää muuta selitellä.

Ihanaa HIHS-viikkoa sulle! ♥

Lue lisää