#148: Hollanninreissun tiivistys

Huh, onpahan taas viikko takana! Palattuani kotiin Hollannista torstain ja perjantain välisenä yönä kerkesin nukkua reilun kahden tunnin ajan, josta sitten suuntasin perjantaina tallitöihin puoli seitsemäksi. Perjantai meni todellisessa koomassa, enkä jaksanut ratsastaa tarjouksesta huolimatta - nukkumassa olin jo kahdeksan jälkeen, sillä seuraavana aamuna herätys oli taas tallille. Nyt istun kotona ja yritän kirjoittaa teille tätä postausta, mutta väsymys todellakin painaa päälle. Pitäisi ehkä mennä nukkumaan, mutta haluan jakaa teille tämän reissun sisällön mahdollisimman nopeasti!

 

Keskiviikkoaamuna lento lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä puoli seitsemän Suomen aikaa. Meillä oli vaihto ensin Münchenissa, joten kaiken kaikkiaan olimme perillä Amsterdamissa vasta puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Kaikki meni hyvin, laukut tulivat oikeaan osoitteeseen ja pääsimme junalla Zwolleen, josta meidän tultiin hakemaan. Suuntasimme juna-asemalta suoraan ensimmäiselle tallille, jossa aloitimme hevosten kokeilemisen. Nälkä meinasi yllättää, mutta pysähdyimme huoltoasemalla nopeasti napaten mukaan muutaman leivän.

 

Ensimmäisellä tallilla kokeilin neljä hevosta. Olimme sanoneet etsivämme hevosta, jolla olisi kilpailutuloksia ainakin 110-120cm tasolta ja joka olisi iältään noin seitsemästä yhteentoista vuotta. Ensimmäinen hevonen oli 120cm tasolla kilpaillut 12-vuotias tamma, jossa oli paljon täysiveristä mukana. Se oli varma hyppääjä ja herkkä avuille, tosin hieman lihakseton ja laiha. Vauhdikkuudestaan huolimatta tykkäsin hevosesta, joten kokeilin sitä myös toisena päivänä. Seuraavana kokeilimme yhdeksänvuotiasta rautiasta ruunaa, joka oli kilpaillut 130cm tasolla. Hevosen astuessa maneesiin ihastuin siihen heti, sillä se oli uskomattoman kaunis! Ratsastajan näyttäessä sitä meille huomasimme, miten laadukas hevonen oli kyseessä - sillä oli iso ja pyöreä laukka, kevyt hyppy. Piude mietti, oliko hevosen laukka mulle liian iso, sillä tuntihevoset ovat melkoisen paljon pienilaukkaisempia otuksia.

 

Koeratsastus meni ensimmäisenä päivänä tämän hevosen kohdalla ihan hyvin, mutta itselläni oli paljon hakemista. Kunnollisesta hyppykerrasta on tosiaan kulunut kaksi kuukautta, joten itseluottamus koko touhuun oli hiipunut alas. Kolmas  kokeilemani hevonen oli kuusivuotias rautias ruuna, joka oli kilpaillut 110cm luokkia. Kokeilin sitä myös viimeksi ollessani Hollannissa, ja se oli mielestäni kasvanut huimasti näiden muutaman kuukauden aikana! Hevonen ei kuitenkaan sytyttänyt, kuten ei myöskään neljäs kokeilemani kaviokas: kuusivuotias kimo, jolla oli startattu 110cm. Se oli laadukas ja varmasti tulevaisuudessa erittäin hieno, mutta koin sen kuitenkin liian kokemattomaksi itselleni enkä siis hypännyt sen kanssa ollenkaan.

 

 

Näiden hevosten jälkeen lähdettiin toiselle tallille. Ensimmäisenä ratsastin yhdellä kymmenvuotiaalla tammalla, jonka selässä viihdyin vain muutaman kierroksen. Se oli todella vino ja ratsastettavuudeltaan huono, joten en nähnyt mitään syytä jatkaa pidempään. Seuraavana maneesiin tuotiin oikea metsänpeikko! Se oli vankkarakenteinen ja sen talvikarva oli ainakin kymmenen senttiä pitkä - ja paksu kuin mikä! Kun sanotaan, että pitää osata katsoa pintaa syvemmälle, on kyse selvästi tällaisesta tapauksesta. Selkään kiivettyäni yllätyin, kuinka rehellinen hevonen oli kyseessä. Se oli todellakin herkkä, kulki ryhdikkäänä ja oli todella helppo ratsastaa. Kilpailutaustaa sillä oli 110cm luokista, joten mielestäni se sopisi erittäin hyvin esimerkiksi ratsastuskouluun.

 

Päivän viimeinen hevonen tuli kokeiltua kolmannella maneesilla, jonne ajoimme taas jonkin matkaa. Kyseessä oli 120cm luokkia hypännyt rautias tamma, joka oli laihahko ja lihakseton, mutta rehellinen ja "todellinen opetusmestari" - se hyppäsi lähes paikasta kuin paikasta. Mulla tuli sen kanssa fiilis, etten saanut sitä aivan pohkeen ja ohjan väliin. Tykkään itse enemmän siitä, kun estettä lähestyessä sulla on todella jotain siellä ohjien päässä, eikä niin, että hevosta täytyisi puskea esteelle.

 

Seuraavana päivänä kokeilin uudelleen neljä hevosta, joista olin jo edellisenä päivänä valinnut kaksi suosikkiani (ensimmäiset kaksi kokeilemaani hevosta). Menimme torstaina kahdelle uudelle maneesille, jonne hevoset tuotiin kokeiltaviksi. Tällä kertaa kiipesin suoraan hevosten kyytiin, eikä niitä enää esitelty mulle toisen ratsastajan toimesta. Torstaina oma ratsastukseni oli jo hieman rennompaa, mutta hyppytauon näki kyllä selkeästi omista ratkaisuista ja hakemisesta. No, tästä taas uuteen nousuun!

 

Eilisen tunne "siitä oikeasta" hevosesta vahvistui torstaina kokonaisvaltaiseksi - yhdeksänvuotias rautias ruuna oli uskomattoman kiva ratsastaa. Se ei ollut helppo, vaan vaati todellakin ratsastustaitoa paitsi liikkeidensä, myös tietynlaisen herkkyytensä vuoksi. Tein itse virheitä, mutta niistä huomasimme, ettei hevonen ottanut itseensä, vaan katsoi itse hyvin paikat ja korjasi ratsastajan virheitä parhaansa mukaan. Ratsastuksen jälkeen katsoin, kuinka hevonen laitettiin takaisin hevosautoon: se käyttäytyi todella lunkisti ja pystyi olemaan jopa vapaana sillä välin, kun sen tarvikkeita käytiin hakemassa.

 

Oli siis sanomattakin selvää, että tämä kyseinen hevonen pitäisi saada ostotarkastukseen. Perjantaiaamulla sainkin viestin, jossa kerrottiin hevosen olleen tarkastuksessa täysin ok ja kaikkien röntgenkuvien lähteneen vielä Suomeen eläinlääkärille tarkistettavaksi. Kun tämäkin eläinlääkäri totesi kaiken olevan hyvin ja hevosen olevan täysin sopiva kilpailukäyttöön, sopivat vanhempani ja hevosen välittäjä kaupoista. Nyt odottelen innolla, että lopulliset asiat lyödään lukkoon ja hevonen saadaan Hollannista Suomeen! Toivottavasti kaikki menee hyvin :) Kyseisen hevosen nimi on siis Champ, se on noin 168cm korkea oldenburg-ruuna ja se on kilpaillut 130cm luokissa.

 

 

Kuva on pienikokoinen, koska suurennettaessa sen laatu kärsisi liikaa..

 

Nyt onkin ongelmana keksiä hevoselle lempinimi! Kaikki ehdotukset otetaan vastaan.