#200: Kattava selostus Champista

Muistakaa lukea edellinen, tänään julkaistu postaus!

____________________

 

Ohoh, nyt onkin vuorossa 200 postaus tämän blogin parissa! Aika hurjaa, että tällaisiin lukemiin ollaan loppujen lopuksi päästy, eikä loppua näy vieläkään. Niin sitä voi hurahtaa johonkin asiaan, ettei kirjoittaminen tunnu työltä tai vaivalloiselta, vaan jaksaa piristää päivästä toiseen. Kiitos kuuluu tietenkin teille lukijoille, joita on nyt kertynyt yli 1300 - ilman teidän aktiivisuutta ja myötäelämistä ei blogi olisi varmastikaan saanut kovin pitkää elämää. Yritän tsempata kommentteihin vastaamisissa, jotta teidän olisi tulevaisuudessakin mukava seurata minun ja Champin yhteistä taivalta :)

 

Koska kyseessä on tasalukuluinen postaus, ajattelin tehdä teille jotakin spesiaalia. Mitään spesiaalia ei nyt valitettavasti ole luvassa, sillä sellaiseen ei ole ollut aikaa tai mahdollisuuksia. Moni lukija saattaa kuitenkin ilahtua saadessaan kuulla, että nyt on luvassa pitkästä aikaa kunnollinen ja kattava postaus Champista - herrasta, joka on tämän blogin päätähti!

 

 

En tiedä, miten hyvin te lukijat olette perillä meidän tämänhetkisestä tilanteesta. Kesäkuuhan on mennyt enemmän tai vähemmän saikkuillessa ja aionkin nyt valoittaa tarkasti tilannetta kaikesta, jotta teidän olisi jälleen helpompi palata blogin elämänrytmiin. Alkuun totean, että kaikista tutkimuksista, saikkuiluista ja joidenkin osalta jopa panikoinnista huolimatta ruuna on kunnossa eli ei syytä huoleen.

 

Sairaslomakierrehän sai alkunsa viime huhtikussa, kun tallimme eräs yksityishevonen potkaisi Champia takapolven alle ikävästi. Kävimme kuvauttamassa ja ultraamassa jalan, eikä sieltä löytynyt mitään rikkoutunutta. Tämän sairasloman parissa vierähti kaksi viikkoa, jonka jälkeen palailimme kevyesti takaisin treeniin. Olimme selvinneet säikähdyksellä ja oppineet jälleen kantapään kautta, ettei toisen hevosen lähellä kannata liikkua, vaikka väliä olisikin reippaat kaksi metriä.

 

Pääsin onnellisena hevosenomistajana takaisin Champin kyytiin ja tarkoituksena oli jatkaa ratsastusta siitä, mihin viimeksi olimme jääneet (tosin vähitellen treeniin palaten). Tätä onnea kesti kuitenkin vain kolme päivää, sillä kyseisen viikon keskiviikkona Champilla oli kengitys ja torstaina se ontui oikeaa etujalkaansa. Kengittäjä kävi perjantaina korjaamassa kengän uudelleen, mutta ontuminen ei pohjallisesta huolimatta lakannut. Seuraavan viikon tiistaina uusi kengittäjämme tuli korjaamaan Champilta muutaman kengän ja asensi oikeaan etukavioon metallisen levyn, jolloin painetta kavion anturaan ja pohjaan ei tullut ollenkaan. Champ ontui siis liian lyhyiksi vuoltuja kavioita, sekä mahdollisesti naulanpainamaa.

 

 

Heti alumiinipohjallisen asentamisen jälkeen ontuminen loppui ja pääsin vähitellen ratsastamaan normaalisti. Kengityksen jälkeen ruunan kaviot alkoivat kuitenkin nopeasti huononemaan - ne lohkeilivat pelottavan nopeaa tahtia, eikä takajalkojen kengät meinanneet pysyä jaloissa ollenkaan. Jouduinkin kesäkuun alussa pyytämään ihan vierasta kengittäjää paikan päälle kiinnittämään Champin yhden takakengän kiinni - tosin kiinnitys onnistui vain vaivoin, sillä kavion reunat olivat lohkeilleet niin pahasti.

 

Saman viikon torstaina Sanna eli kouluvalmentajani ratsasti Champilla. Hän totesi ratsastuksen jälkeen, ettei ruuna tukeutunut yhdenkään askeleen ajan tuntumalle ja oli ollut todella hankala, yritti ratsastaja selässä mitä tahansa. Menin itse Champilla seuraavana päivänä maastossa ja sitä seuraavana maneesissa, jolloin ruuna oli oikeasti todella kauhea ratsastaa. Laukassa se lähinnä pukitteli, jos sitä yritti ratsastaa eteen, mitä se ei ollut koskaan aiemmin tehnyt. Tällöin kyllä viimeistään tajusin, etten tuolla penkillä pystynyt ratsastamaan enää yhtään metriä. Juoksutin Champin seuraavana päivänä ja seuraavat kaksi päivää ratsastin Piuden satulalla, joka ei sekään istu Champille täydellisesti, mutta painoi lavoista vähemmän. Hevonen oli parempi, muttei todellakaan tyytyväinen.

 

Sanna sanoi mulle, että kaiken varalta kannattaisi kuvauttaa Champin kaularanka ja selkä. Samana päivänä varasin sitten ajan Vermoon 24.6., jolloin olisi ollut myös uuden satulan sovitusreissu Hipposportiin. Koska ajat olisivat menneet päällekäin, vaihdoin Hipposportin ajan keskiviikolla 3.7. Soitin myös Erika Törröselle, joka lupasi tulla katsomaan Champin 24.6. Uusi kengitys oli sovittu 26.6. ja rokotus edelliselle viikolle, joten kaikki hoitotoimenpiteet tulivat kerralla kasaan. Rokotuksen yhteydessä otimme hevoselta laajan verenkuvan, sillä se oli vaikuttanut apaattiselta ja epäilin esim. raudanpuutosta.

 

"ei huvittais hei.."

Torstaina 13.6.Champilla oli siis rokotus, jonka jälkeen sen oli tarkoitus lomailla viikonlopun yli PM-kisojen vuoksi ja palata normaaliin ratsastukseen seuraavalla viikolla. Torstai-illalla ruunalle nousi kuume, joten lepoa tuli heti viikko lisää. Samana iltana vasemman takajalan kenkä oli irronnut, joten ratsastus ei senkään puitteissa onnistunut. Soitin kengittäjälle perjantaina ja sovimme, että hän tulee paikalle seuraavana keskiviikkona.

 

Lauantaina jouduin lähtemään PM-kisoista etsimään Champille töppöstä kavioon, sillä se ei kävellyt askeltakaan kunnolla ilman töppöstä. Sunnuntaina kävin hoitamassa ruunan normaalisti ja se oli täysin oma itsensä, ehkä hieman vaisumpi kuin normaalisti, muttei kipeä jalastaan. Maanantaina saimme myös verenkuvan tulokset, eikä arvoissa ollut moitteen sijaa - natriumin saanti oli ainoa, jota voisi halutessaan lisätä, eli toisin sanoen suolaa sai antaa enemmän. Säiden viilentyessä Champista tuli taas oma ADHD itsensä, joten vaisuus saattoi johtua kuumista keleistä - kuumetta kun hevosella ei rokotusta lukuunottamatta ollut missään vaiheessa.

 

Maanantaina 17.6. tulimme tallille kaverini kanssa vain todetaksemme, että Champin kengätön jalka muistutti tukkia ja oli tulikuuma + kosketusarka. Soitin ensin Piudelle, sitten Sannalle ja lopulta Hyvinkään klinikalle ja sovimme klinikka-ajan seuraavalle päivälle. Tästä voitte lukea lisää edellisistä postauksista, mutta paise-epäilyhän se oli ja hoidoksi saatiin kuuden päivän ajan betadinehaudetta ja kylmäystä jalalle.

 

Samalla reissulla kuvautimme Champin selän ja kaularangan, sillä mielestämme oli turha lähteä uudelleen klinikalle seuraavalla viikolla, kerta nyt paikan päällä kuitenkin oltiin. Kuvia otettiin kaiken kaikkiaan kavio mukaan laskettuna yli 15 kappaletta ja lähetimme ne vielä varmuudeksi Vermoon, sillä heidän eläinlääkäreitään suositeltiin minulle tällaisissa asioissa Hyvinkään eläinlääkäreitä ennen. Eläinlääkäri katsoi kuvat Hyvinkäällä ja kirjoitti lausuntoon seuraavaa: "Degeneratiivisia muutoksia kaularangassa C6-C7 välissä. Näillä muutoksilla voi olla yhteys hevosen oireiluun ratsastaessa, mutta myös oireettomilla hevosilla havaitaan muutoksia tällä alueella. Yksi aavistuksen kaventunut okahaarakeväli nähdään röntgenkuvissa." Hän kuitenkin painotti, että näitä löydäksiä tehdään hevosilla päivä päivältä enemmän, eivätkä ne vaikuta suurimmalla osalla mitenkään elämään. Mitään hoitoa eläinlääkäri ei suositellut ja hän sanoi, että mikäli satulanvaihdon jälkeen hevonen olisi edelleen selkeästi huono, voisi asiaa sitten miettiä uudelleen.

 

 

Betadinehaude auttoi toivotulla tavalla ja turvotus jalassa laski vähitellen. Torstaina 20.6. Champin oikean takajalan kenkä irtosi, josta voitte lukea lisää edellisistä postauksista. Vuorasimme kavion kuitenkin pehmeän vaipan ja jesarin suojiin, joten hevonen pystyi liikkumaan sairastarhan puitteissa normaalisti. Sinnittelimme näillä viritelmillä aina maanantaihin 24.6. asti, jolloin kengittäjä laittoi Champin kaviot uuteen uskoon. Molempiin takajalkoihin laitettiin kipsit, jotka ajavat nyt muutaman kuukauden (toivottavasti ei pidempään) kavion virkaa tukien sitä ja estäen lohkeilun. Kipsien alta kaviota ei siis näy ollenkaan, ei edes sen pohjaa. Se on kuin kivikova kuori, johon kenkä on sitten kiinnitetty. Etujalkoihin Champ sai normaalit kengät ja toiseen puoleen hieman paikka-ainetta, sillä pienimuotoista lohkeilua oli havaittavissa myös siinä jalassa.

 

Samana maanantaina Erika Törrönen kävi siis hieromassa Champin kauttaaltaan. Erikahan on Suomessa hyvin arvostettu hevoshieroja, joka tekee hieronnan lisäksi kaikkea lihaskalvojen avaamisista niiden uudelleen ohjelmointiin ja niin edelleen. Hän hoitaa hevosia Suomen lisäksi aina ulkomaille asti ja vastaa mm. Nina Fagerströmin hevosten lihashuollosta.

 

Kerroin Erikalle Champin taustan ja viimeaikaiset ongelmat kavioista satulapulmaan asti sekä tietysti kuvista selvinneet löydökset. Erika hoiti ja tutki Champia reilun tunnin verran tehden perushieronnan lisäksi töitä sen selän ja etuosan kanssa. Sannakin tuli paikan päälle kuulemaan Erikan mielipiteen hevosen selästä ja kaulasta: ei mitään epänormaalia. Erikan mielestä Champin selkä toimi erittäin hyvin, jopa normaalia ratsuhevosta paremmin - se pystyi työskentelemään selkänsä ja etuosansa puolesta hyvin harjoituksissa, eikä sille tuottanut minkäänlaista vaikeutta tehdä niitä harjoitteita, mitä Erika sen kanssa teki. Yhden harjoitteen aikana Champ oli kuin transsissa: siinä Erika aktivoi hevosen selän ylös toimimaan ja samalla paineli jotain takaosasta + piti etujalkaa tietyssä asennossa hieman normaalia edempänä - Champ piti päätä aivan alhaalla, melkein turpa maassa ja oli kuin rauhoitettu! Aina niin vilkas poika selkeästi nautti tuosta paljon.

 

 

Erikan mukaan hevosesta ei löytynyt mitään, mikä estäisi sen kokonaisvaltaisen treenaamisen. Hän kokeili myös ruunan leukan liikkeet ja epäili, että alkuaikojen pään arkuus johtui kipeistä hampaista. Kaikki ongelmat ratsastuksessa hän laittoi ehdottomasti huonoksi menneiden kavioiden piikkiin, sillä Champin vasen olkaluun seutu oli jumimmassa kuin oikea. Oikea SI-nivel oli myös vasenta jumimmassa, kokonaisuudessaan oikea puoli oli kauttaaltaan hieman vasenta tiukempi. Haluttomuus liikkua tuntumalla johtunee kavioista siksi, että varoessaan takajalkojaan hevonen joutuu tasapainottamaan itseään edestä, jolloin etuosa joutuu tarpeettoman suurelle rasitukselle ja hevonen liikkuu etupainoisena. Erika myös ohjeisti minua ratsastamaan seuraavan kuuden viikon ajan erilaisilla tehtävillä voimaa hevosen takaosaan, jotta selkä saataisiin myös ratsastaessa aina ylös ja näin ollen vahvistettua saikkuilun aikana pudonneet lihakset takaisin ja vielä parempaan kuntoon.

 

Tiistaina ja keskiviikkona ratsastin Champilla varovasti, hieman kokeillen ja toisaalta ottaen rennosti pitkän saikkuilujakson jälkeen. Ruuna oli kauheasta kuumuudesta johtuen aika väsähtänyt (se ei saanut siis mitään muuta kuin heinää + puuron iltaisin, eli väkirehut olivat eiliseen asti nollassa - treenissä ollessaan se on syönyt mulla 5l väkirehua, eli ero on suuri), mutta se toimi yllättävän hyvin. Minkäänlaista pukittelua ei ollut ilmassa laukatessa, vaan hevonen pystyi pidentämään ja taipumaan laukassa ilman ongelmaa. Menin Piuden satulalla, joka ei edelleenkään mielestäni sovi Champille täydellisesti, mikä näkyi varsinkin vasemmassa kierroksessa haluttomuutena asettua sisälle (satula painaa lavoista eikä anna tilaa kääntyä). Kokeilenkin tänään toista penkkiä tai sitten menen ratsastusvyöllä ensi keskiviikkoon asti, jolloin satulansovitun on.

 

Keskiviikkona sain myös Vermon lausunnon Champin kuvista. Tässä teille pitkä, mutta kattava selonteko hevosen kaularangasta ja selästä: "Kaularangassa ei vaikuttaisi olevan mitään akuuttia muutosta, mikä selittäisi aiemmin alkaneet oireilut. Jos kyse olisi taas nuoresta, valmennuksen alkutaipaleella olevasta hevosesta, jolla olisi koordinaatiohäiriöitä, voisi C4-C5-liittymän alueelta alkaa epäillä ahtautunutta selkäydinkanavaa. Jos epäily olisi oikea, ei tämä hevonen olisi missään vaiheessa kehittynyt tasolleen, joten se "löydös" ei pidä paikkaansa. Satula-alueen okahaarakealueella on T14(T15)-T16(T17) alueella lievää reaktiota okahaarakkeiden välisillä pinnoilla. Se voisi olla seurausta epäsovivan satulan aiheuttamasta selän jännittymisestä ja heikkenemisestä. Röntgenkuvissa ei ole mitään pitkälle kehittynyttä muutosta, jonka kanssa ei tulisi toimeen. Jos satula-alueen okahaarakemuutokset aiheuttavat satulanvaihdon jälkeen kipureaktion, on syytä aloittaa ratsastusliikunta 2-3 ensimmäisenä viikkona käyntiasteisena hyödyntäen tänä aikana vähitellen lisääntyvässä määrin myös käyntityöskentelyä. Jo toisella viikolla voi alkaa ohessa vähitellen lisääntyvät ravi- ja laukkajaksot suorilla (esim. maastossa?). Satulan vaihdon jälkeen voisi alkuun antaa esim. 5-7 päivän tulehduskipulääkekuurin. Kolmen viikon jälkeen liikunnan määrää aletaan vähiitellen nostaa normaalitasolle."

 

öööööööö..........??

Eli toisin sanoen omilla sanoillani: mikäli Champ on satulan vaihdon jälkeen vielä selkeästi huonompi kuin ennen, noudatamme Vermon klinikan ohjeita ja etenemme ratsastuksessa sen mukaan (kolme ensimmäistä viikkoa käyntipainotteisena, ravia ja laukkaa vähitellen mukaan). On helpottavaa kuulla kolmelta eri taholta, ettei mitään vakavaa löydetty mistään. Erika painotti minulle, että 80% hevosista löytyy näitä muutoksia ja varsinkin kilpahevosilla muutoksia on todella paljon. Urheiluhevosena ollessaan eläin kuluu, aivan kuten ihmisellekin käy aktiivisessa liikunnassa. Oikeanlainen lihaksisto tukee koko kroppaa, joten on tärkeää, että vähitellen se rakennetaan takaisin. Mihinkään meillä ei kuitenkaan ole kiire, sillä kun tämä kesäkuu on kerta jo saikkuiltu, voidaan nyt kesäkuun lopulla (sormet ristiin!!) vihdoin huokaista helpotuksesta ja keskittyä tulevaisuuteen sekä nauttia kesästä :)

 

Tulipahan pitkä teksti! Halusin kuitenkin avata tämän teille nyt kunnolla, jottei mitään jää epäselväksi. Jos teillä on kysyttävää, kysykää ihmeessä! Ja kivoja satuloitakin saa suositella. Jos tuo meidän satula ei kelpaa Hipposportiin myyntiin, se tulee tänne blogin puolelle myytäväksi: kyseessä on siis Kieffer Europe-mallinen estepenkki, normaalileveydellä ja istuimella 17,5". Ehjä, siisti ja kaikin puolin kiva satula, jonka runkoa pystyy muokkaamaan.

 

Antakaas postausideoita tulevaisuutta varten! Olen ollut viime päivät niin väsynyt unenpuutteen vuoksi, ettei ajatus liiku yhtään. Onko jollakin lukijalla sama ongelma - kuumalla ilmalla uni ei vaan tule? Ja jos tulee, se on todella pätkittäistä ja levotonta.. Olen nukkunut viimeisen viikon aikana ehkä 5-7 tuntia yössä ja jos en kohta saa nukuttua univelkoja pois, alan itkemään. Tänäänkin lähdin 5:45 pyöräilemään töihin, koska autoni hajosi maanantaina, eilen heräsin 5:30 ja suuntasin tallille kuudelta. Vaikka kesä onkin parasta aikaa, koettelee se joskus hermoja aika lailla!