#245: What does the fox say?

Ding ding ding ding ja niin edelleen on vastaus tuohon otsikkoon. Kello on vissiin vähän liian paljon ja takana mukava päivä kisoissa, joten väsymys alkaa painaa pikkuhiljaa enemmän kuin laki sallii. Olimme siis mukavassa seurassa tänään Ehon tallin seuraestekisoissa hyppäämässä Champin kanssa luokat 100cm ja 110cm ja kotiintuomisina saimmekin kaksi ruusuketta. On tuo sammakkohevoseni vaan niin hieno!

 

Meitä oli matkassa oikeasti aika paljon, sillä mukana oli traileria vetävässä autossa kuskin lisäksi minä ja hoitajat Kia sekä Vilma; äitini ja Paula tulivat toisella autolla perässä; serkkuni ja hänen äitinsä tulivat omalla autollaan ja kaikkein viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä kisapaikalle kurvasi vielä isäni omalla autollaan. Paikalla oli täten paitsi oma videokamerani ja järkkärini Canon 7D, myös serkkuni ja Vilman omistamat 60D:t sekä isäni 70D - naureskelin, että jos nyt ei saa kuvia kisoista, niin sitten on kyllä jo ratsukossa vikaa..

 

Champ ja Kia kävelemässä!

"Onks nameja, siellä taskussa on, mä haustan!!"

Ensin hieman käyntiä...

.. ja sitten ravia pitkin ohjin (tää on hyvä tilannekuva, yleensä Champ juoksee pää ylhäällä :D).

Päivä alkoi aamuvarhaisella, kun heräämisen jälkeen suuntasin unenpöpperöisenä tallille parahiksi juuri, kun hoitaja-apulaiseni kurvasivat pihamaalle. Päätin sitten puunata hieman omia varusteitani nahkarasvan kanssa kiiltäviksi ja pakkasimme muutenkin tavaroita kasaan. Joskus yhdentoista maissa aloimme hoitamaan Champpia kuntoon peruslaatuisen harjauksen ja hännän selvityksen muodossa. Puoli kahdeltatoista pääsimme lähtemään tallilta kohti Mäntsälää - kerrankin ajoissa!

 

Tällä kertaa en edes unohtanut mitään! Aika hyvä aloitus päivälle, etten sanoisi. Matka sujui hyvin ja olimme hyvissä ajoin perillä. Kisapaikalla kävin maksamassa lähdöt ja opettelin paperilta metrin radan: muutamia suoria ja kaarevia linjoja, sarja kahdesti ja muuten aika simppeleitä teitä. Eholla on se hyvä puoli, että kaikki esteet ovat todellakin luokkakorkeudessa ja -pituudessa (okserit). Metrin radankävelyssä olin vielä tosi varmalla fiiliksellä, mutta antakaas kun kävelin kymppiä! Esteet näyttivät mun mielestä valtavilta, varsinkin kun hypättiin niinkin kapeassa hallissa. Heti 110cm radan ensimmäinen este oli 110cm korkea leveä okseri ja totesinkin, että jos tuosta selvitään, niin kai ne muutkin menee siinä sivussa :D

 

Tää on mun mielestä ihan loistava kuva! Champ on niin tomeran näköinen :3

Mulle on nyt tullut uusi-vanha ilmiö: oikean käden vamma. Jee, vastahan siitä päästiin!

"Onks teillä nameja?? Vai miks te mulkkaatte siinä??"

Radankävelyä metrissä

Mutta sitten takaisin siihen, mihin jäin. Otettuamme hevosen pois autosta laitoimme sen varusteisiin ja se pääsi kävelemään hetkeksi käsihevosalueelle. Kun edellistä luokkaa oli jäljellä noin viitisen ratsukkoa, menin itse selkään ja keventelin sekä hieman pitkin ohjin ulkokentällä niin, että pääsisin aloittamaan työskentelyn kunnolla heti radankävelyn jälkeen. Kun pääsin radankävelystä takaisin hevosen selkään, pääsin melkein heti maneesiin verryttelemään. Olin luokan yhdeksäs lähtijä ja Eholla verryttelymaneesi on niin pieni, että sinne otetaan kahdeksan ratsukkoa sisälle kerrallaan. Otin hieman ravia ja laukkaa, jonka jälkeen tulin kaksi kertaa pystyn kavalettikorkuisena.

 

Champin ensimmäinen hyppy on aina ihan jäätävä, juurikin tuolle kavaletille. Se ei hyppää etuosallaan juurikaan, mutta takaset se potkaisee.. noh, todella vahvasti taakse. Siinä sitten roikun kyydissä ja toivon parasta! Eh, onneksi se on vain se ensimmäinen hyppy. Verryttely sujui paremmin kuin odotin, sillä mulla on lähinnä vain huonoja muistikuvia Ehon verkasta. Ilmeisesti kuitenkin näissä "isommissa" luokissa ratsastajat osaavat katsoa eteensä edes hieman tai eivät ainakaan kaahaa päättömästi joka suuntaan.

 

Tää ensimmäinen hyppy... :D

Metristä

Champin kielikuvia tuli otettua n. miljoona?

Kattokaa tätäkin! Tässä se kuolaa tota Cokis-pulloa xD

Metrin rata oli ihan ok, ei mikään loistava, muttei katastrofikaan. En jäänyt ratsastamaan pakki päällä, mutta pohja oli meidän omaa maneesiamme pehmeämpi, mikä kyllä söi laukkaa hieman. Ponnistuspaikat osuivat melko hyvin kohdilleen, muutamalle esteelle tulimme lähelle. En kuitenkaan heittänyt ohjia pois, jolloin ne eivät tuottaneet mitään ongelmaa. Uusinnassa en oikeastaan ratsastanut kovempaa, vaan tein hieman tiukeemmat kaarteet. Hepalle paljon taputuksia ja sijoitus neljäs 23 lähtijän luokassa - kotiin punainen ruusuke!

 

Champ oli melko väsyneen oloinen, joten menin palkintojenjakoon ilman hevosta. Seuraavassa luokassa olin neljäs lähtijä, mutta menin Champin selkään vasta ensimmäisen ratsastajan päästessä radalle. Ruuna oli kävellyt koko välitauon koko ajan, joten maneesiin päästyäni otin muutaman kierroksen laukkaa ja yhden pienemmän pystyn, yhden luokkakorkuisen pystyn sekä okserin ja eikun radalle! Ensin hieman laukkaa eteen ja sitten lähestyminen tälle kammottavalle ensimmäiselle okserille. Ja eikun... yli! Hah, ei nuo esteet tuntuneet selästä käsin enää millekään. Kaikki selvitettiin helposti, tosin viimeiselle sarjalle toin kyllä niin huonosti, että ihan hirvittää: hevonen jäi kaarteessa pohkeen taakse ja lähdin sitten puolipitkillä ohjilla vähän tuuppailemaan, jolloin ajauduimme ihan liian lähelle sarjan a-osaa. Champ onneksi halusi pysyä irti puomeista ja näin ollen pääsimme maaliin puhtaasti. Kahdentoista lähtijän luokassa sijoituimme ensimmäisiksi.

 

110cm

Palkintojenjakoa 110cm-luokasta

Verkkaa 110cm luokkaan :)

"ESTE!" :D

Vähän satoi vettä..

Hieman ennen 110cm-luokan alkamista vesisade yllätti ja sitä jatkui ihan loppuun saakka. Kastuinkin melko kirjaimellisesti läpimäräksi, joten riisuimme Champin satulan ja suojat jo maneesissa, josta viipotimme nopeasti trailerille. Hevonen traileriin ja nokka kohti kotia, tosin pienen mutkan kautta (käväisimme Järvenpäässä). Ilta kuluikin sitten ihan kaikessa rauhassa varusteita putsaillen, sillä se kuran määrä oli valtava! Olimme tallilla perillä ehkä joskus neljän jälkeen, mutta pääsin kotiin vasta puoli kahdeksalta: siivosin kaiken kuntoon (paitsi trailerin, jonka taas unohdin!), tein hevosen iltaruoan valmiiksi ja kävelytin sitä vielä hetkisen maneesissa.

 

Pieni yllätys kaikille - tästä päivästä on luvassa myös videopostaus! Vilma ja Kia kuvasivat klippejä aina kun kerkesivät, enkä yhtään tiedä mitä kamerasta löytyy. Sen verran rauhatonta menoa oli aina välillä, että tulossa saatttaa olla melkoinen sekamelskavideo :)

 

Tiivistettynä: loistava päivä, meille kaksi ruusuketta kahdesta nollaradasta ja vihdoin pääsimme debytoimaan 110cm tasolla ratsukkona. Tästä on loistava jatkaa kohti uusia haasteita! Ps. Musta tulee true koulutuuppari jälleen, sillä Jonna palasi jälleen kouluvalmentajakseni ja tuuppailimme jo hyvässä tahdissa tällä viikolla. Toivo ei siis vielä ole mennyttä!