#250: Jonnan kouluvalmennus

Viime päivinä postauksia on taas tullut enemmän, joten jos joltakulta on jäänyt välistä: arvonta, videopostaus ja pieni yllätys!

________________

Olin viime viikon lauantaina jälleen kouluvalmennuksessa ja ajattelin kertoa teille hieman tarkemmin videoiden avustuksella tunnista. Näin alkuun voin jo todeta, että olen tosissani innostunut oikein kunnolla koulutuuppailusta myös Champin kanssa näiden kahden valmennuksen jälkeen, sillä hevonen on toiminut huomattavasti paremmin myös muussa ratsastuksessa jopa näin pienen valmentautumisen jälkeen!

 

Mehän kävimme kesällä ja alkusyksystä kavioiden ja hammasongelman lomassa Equstomin tallinpitäjän Sannan koulutunneilla, joista oli meille paljon hyötyä silloin: haimme hevoseen rentoutta ja selän toimivuutta eteen-alas ratsastuksen avulla. Pääsimme vähitellen nostamaan hevosen muotoa ylemmäs, mutta tätä tosiaan teimme ihan vain muutaman kerran. Nyt Champ on ollut loppusyksynä terveenä (kopkop), joten olen pystynyt ratsastamaan sitä koko ajan vaativammin ja enemmän pyytäen. Uutena kouluvalmentajana meillä aloitti toissaviikolla vanha kouluvalmentajani Jonna, joka auttoi mua vuosina 2011-2012 entisen ylläpitohevoseni Kaprin kanssa huimasti ja jonka hevosia liikuttelin reilu vuosi sitten jonkin aikaa.

Tässä alkuun muutama kuva Champista viime viikolta: "Tosi tyhmiä tällaset ahtaat oviaukot ku ei näist mahdu kunnolla edes pää!!"

"HEII sulla on RUOKAA!"

"Mä voin kyllä auttaa syömään ne jos sä et jaksais...!"

"Joo mä tiiän et oon ihana nii pussaile vaan...."

"UU jotain punasta, oliskohan se syötävää...??!"

Jonna on kyllä ihan mun ehdoton suosikki, aina niin mukava ja silti niin vaativa - sopivissa määrin mulle! Joudun edes yrittämään pitää käsiä oikeassa asennossa ja todella istua siellä penkissä killumisen sijaan, mikä ottaa omiin olemattomiin vatsalihaksiini.. Jo heti ensimmäisellä kouluvalmennustunnillani toissaviikolla istuin enemmän harjoitusravissa kuin varmaan koko Champin mulla oloaikana yhteensä! Voitte kuvitella, että olin seuraavana päivänä hieman jumissa, kun olin vielä päättänyt samana päivänä aloittaa kuntoilun ja tein 100 kyykkyä ja 50 vatsalihasliikettä..

 

Mutta nyt takaisin tähän tuntiin. Aloitimme samalla teemalla kuin edellisellä kerralla, nimittäin suurehkolla neliöllä, jossa pääsin ratsastamaan Champin ulkolavan paremmin kääntymään, jolloin hevonen kääntyy nimenomaan etuosa edellä. Champilla on tällä hetkellä ongelmana se, että se jättää takaosan helposti liian suoraksi ja kaatuu sillä mielellään sisäänpäin oikeassa kierroksessa heittäen samalla vasemman lavan ulos. Tällaisella kulmanratsastuksella pääsin hyvin käsiksi hevosen molempiin lapoihin. Jonna ohjeisti mua ratsastamaan aktiivista ja isohkoa käyntiä, jolloin hevonen joutuisi kävelemään selän läpi. Toistimme samaa paitsi käynnissä, myös ravissa. Ensimmäisellä valmennuskerralla melkein koko aikamme meni tähän harjoitukseen, mutta nyt pääsimme nopeasti työstämään myös muita asioita. Champ tuntui nopeasti jo paremmalta, vaikka se olikin vapaapäivän jälkeen aluksi oikea ruutipommi!

Muutama kuvankaappaus videolta itse tunnista

 

 Niissä tilanteissa, joissa Champ jännittyy, se vetää alakaulansa pitkäksi ja painaa selkänsä alas, jolloin yhteys takajalkoihin katkeaa. Tämä oli toinen teema, johon kiinnitimme huomiota. Alkuun Champ oli hirmuinen sählä, eikä se meinannut rauhoittua päänsä kanssa oikein millään. Vapaapäivät pitänee jättää kokonaan pois, sillä se teki muunmuassa seuraavaa: mulla oli ohjat kädessä ja hevonen oli kuulolla käynnissä, kun olimme ovenpuoleisessa kulmassa. Ovi avautui ja ihminen astui sisään, jolloin Champ pomppasi (silminnäkijöiden mukaan) yli puoli metriä joka jalallaan ilmaan, etusillaan vielä enemmän ja kääntyi samalla hirmu kovaa vinkaisten 180 astetta toiseen suuntaan ja ampaisi eteenpäin. Se ei siis pelästynyt, teki vaan ihan silkasta energiasta näin. Olin hetken melko hämmästyneellä ilmeellä, mutta naurettiin kyllä sitten tapahtumalle. Champ myös katseli järkyttyneenä maneesissa ollutta islanninhevosta, se mm. yritti koko ajan lähteä ravaamaan sen perään. Raukka ei ollut koskaan nähnyt islanninhevosia.. tosin se tykkää myös pienistä ja karvaisista shetlanninponeista - liekkö se luulee olevansa itsekin pieni ja pörröinen?

 

Lähdimme työstämään ravissa ensin pitkille sivuille voltteja, joissa vahdimme edelleen tätä samaa lapojen mukaan tulemista ja takaosan työskentelyä. Champ jää helposti siirtymisissä ja väistöissä todella suorajalkaiseksi takaa, jolloin sen on mahdotonta tehdä tehtäviä kunnolla. Siirtymisissä mun tulee Jonnan mukaan tehdä aina esimerkiksi vähän väistöä tai avoa, jolloin hevosen on pakko ottaa sisätakajalka alle ja työskennellä näin kunnolla takasillaan. Mun siirtymiset ovat aiemmin olleet oikeasti ihan pelkkiä askellajin vaihtoja, kun olen ollut niin laiska tekemään töitä niiden eteen (ellen ole oikeasti panostanut). Nyt kun vieressä on ihminen, joka jatkuvasti huomauttaa ja vaatii sitä parempaa onnistumista, sujuu nekin kerta kerralta paremmin.

 

Ravivolttien jälkeen vaihdoimme volttien tilalle avotaivutuksen. Oikeassa kierroksessa tuli mun huolehtia siitä, että Champ ei työnnä vasenta lapaa liian eteen ja että se poikittaa tarpeeksi, muttei liikaa. Asetuksen tuli säilyä hyvin oikealla. Vasemmassa kierroksessa oli tärkeää kiinnittää huomiota siihen, ettei hevonen suorastaan hyökkää vasemmalle, vaan pikemminkin avotaivutus tuli ratsastaa tähän kierrokseen suoremmalla rungolla ja asettaa hevosta enemmän ajatuksella oikealle, vähän väistömäisesti. Näin hevosen tuli ottaa myös ne suorat takaset vähitellen alleen.

 

Laukassa pääsinkin sitten töihin! Champ on laukassa paljon tasaisempi edestä, kun en itse heilu miten sattuu harjoitusravin tahdissa (ne kuuluisat vatsalihakset puuttuvat..). Ongelma laukassa on kuitenkin se, että irtoan helposti laukan liitovaiheessa satulasta, jolloin horjutan Champin tasapainoa ja se pyrkii vaihtamaan laukan.. Sitten menemmekin sarjavaihtoja, kun korjaan ja Champ vaihtaa taas. Toinen tilanne, jossa Champ protestoi apujani, on se, kun käytän terävästi kannusta tai näpäytän raipalla - tällöin protestina on pukki. Korjasin asiaa väärin kesällä ratsasten eteen voimakkaasti kevyessä istunnassa, josta hevonen oppi, että se pääsee tilanteesta pois pukittamalla. Nyt olen saanut ohjeeksi kiinnittää huomioni siihen, että näissäkin tilanteissa oikeasti istun sinne penkkiin ja jatkan ratsastusta jokaisella solullani. Tällöin hevonen ei pääse pois ohjan ja pohkeen välistä (tai siis ei pitäisi päästä..) ja tasoittuu nopeammin. Ero näiden kahden valmennustunnin jälkeen on jo selkeä - Champ protestoi raippaa tai kannusta koko ajan pienemmin, sillä en itse päästä sitä tilanteesta pois helposti. Kun tällainen tilanne syntyy, huutaa Jonna "istu, istu, istu siellä!!" ja mä yritän pomppia kyydissä, kun ruuna vetää pukkiloikkia tai jotain omaa säätämistä.. Helpommin sanottu kuin tehty!

 

Yleisesti ottaen Champ on pätkiä älyttömän kivan tuntuinen sileätyöskentelyssä, kuten oli myös tällä koulutunnilla. Se on pätkiä todella tasainen, kunnes tajuaa, että hetkinen - nyt taas säädetään. Jonna sanoikin, että ruuna ikäänkuin sätkähtää omaa tasaisuuttaan ja aloittaa sitten säätämisen. Koko ajan nämä hyvät pätkät ovat kuitenkin pidempiä ja pystyn jopa istumaan harjoitusravissa nykyään ilman, että ruuna jännittää sitä voimakkaasti. Se sallii mun istua alas ja vaikuttaa itseensä ilman, että se menee aivan selättömäksi. Vielä, kun saisin hevosen etupään tasaisemmaksi, helpottuisi takasten työskentely huomattavasti ja hevonen kevenisi lavoiltaan enemmän ylämäkeen. Tämäkin on hyvä yhdistelmä: kun on kaksi epävakaata yksilöä, sekä heppa että kuski, on hommassa kaksin verroin tekemistä! Onneksi meillä on aikaa ja osaavat valmentajat :)

 

Tässä nyt oli vähän laajempi katsaus meidän kouluvalmennuksista ja tilanteesta sileätyöskentelyssä nykyään. Toivottavasti jaksoitte lukea pitkästä aikaa vähän tällaista analyyttisempää pohdiskelua! Jos joku asia herätti ajatuksia tai teillä olisi jotakin omia kokemuksia samanlaisista tapauksista, kertokaa ihmeessä.