#334: Ei niin onnistuneet kisat

Kirjoitan nyt pikaisesti pienen postauksen Ypäjän Spring Show'n kisoista, sillä haluan pikaisesti nukkumaan! Viikon aikana pyrin julkaisemaan myös pienen videopostauksen kisoista, joten siksikään turha selittäminen tässä ei kannata. Lyhyesti sanottuna päivää siivitti hirmuinen väsymys ja siitä johtuvat ratsastusvirheet. Välillä näinkin, aina ei voi mennä kaikki putkeen :)

 

Herätykseni oli tänään neljän jälkeen ja meinasin kuolla väsymykseen jo ennen herätystä: olen ollut yksin kotona keskiviikosta lähtien ja nukun silloin todella katkonaisesti, jolloin yöunia on kertynyt näinä öinä muutamasta tunnista seitsemään. Tänään tämä väsymys sitten todella painoi päälle ja vaikka yritin nukkua autossa, en saanut unen päästä kiinni jo ihan siksi, että väsymys oli niin suuri.

 

 

Olin tallilla kuuden aikoihin ja letitin Champin nopeasti valmiiksi, sillä sen harja on kulunut ikävästi alkupäästä pois loimien takia. Kaikki tavarat olinkin pakannut edellisenä iltana valmiiksi, joten tehtävänä oli enää pakata hevonen ja tavarat kyytiin. Matkaan pääsimme vähän puoli kahdeksan jälkeen, hieman aikataulusta myöhässä. Perille saavuimme kuitenkin jo heti yhdeksän jälkeen, joten saimme hengailla kisapaikalla kaikessa rauhassa!

 

Kävin opettelemassa rataa ratapiirustuksen avulla ja varustimme sitten hevosen kuntoon. Radankävelyn jälkeen kävin radan läpi kohta kohdalta valmentajani kanssa, kun hän pääsi paikalle ollessaan töissä kyseisissä kisoissa. Verryttelin myös hänen ohjeistaessa hyppyjen kanssa. Oli kiva saada valmentaja mukaan kisoihin auttamaan ensimmäistä kertaa, silloin on helpompi itse keskittyä tekemiseensä.

 

 

 

Ensimmäinen luokka eli 105cm meni vähän koomassa, en oikeastaan ratsastanut kunnolla rytmiä missään vaiheessa. Jäin ratsastamaan takapakkia ihan lähtölinjasta lähtien ja nypin turhaan hevosta liian pieneen laukkaan. Tämän vuoksi Champ ei imenyt esteille ihan niin paljon ja tuntui pätkittäin siltä, että se jopa hieman seisoi niitä vasten, mitä se ei koskaan aiemmin ole tehnyt. En oikein osannut ratkaista tilannetta mitenkään aivojen lyödessä tyhjää unenpuutteen vuoksi, joten virheitä tuli. Kakkoselle en ratsastanut kaarretta kunnolla ja Champ näki esteen vasta hieman sitä ennen. Pieni hyppy sille aiheutti sen, että jouduin ratsastamaan hieman eteen kolmoselle ja ratkaisu tälle tuli liian myöhään, jolloin hyppy jäi matalaksi ja puomi tuli mukaan. Kuutoselta seiskalle nypin (taas..) yhden askeleen liikaa, mutta silloin hevonen onneksi oli skarppina. Todella turha puomi, sillä monessa muussa kohdassa oma huono ratsastukseni olisi voinut tuoda puomin mukaan, mutta tuo oli ärsyttävän helppo este!

 

Valmentajan kommentti radan jälkeen oli, että ratsasta paremmin. No toki yritän, se ei vain oikein onnistunut! Kävelyn jälkeen heitimme Champin autoon nauttimaan päiväheiniä ja menimme Jennan ja Steffin kanssa seuraamaan luokan loppua syöden itsekin hieman eväitä. Reilun tunnin päästä laitoimme hevosen uudelleen kuntoon ja lähdin kävelemään seuraavaa luokkaa korkeudella 115cm.

 

 

 

Lämpötila oli noussut todella paljon luokan alkuun mennessä ja voitte kuvitella, miten kuuma maneesissa oli kisatakin kanssa - ulkonakin oli kuuma pelkässä t-paidassa! Yritin tsempata todella kovasti verryttelyssä ja viimeiset hypyt olivatkin kivan teräviä ja olin itsekin vähän skarpimpi. Radalla tein sitten samoja typeriä virheitä kuin aikaisemmassakin luokassa. Valmentajani kehotti ratsastamaan aikaa, kun arvostelu oli ratsastusta aikaa vastaan. Ykköselle pääsin hyvin sisään, mutta kakkoselle suunnitelmani oli tulla vähän pienemmällä tiellä: en nähnyt paikkaa ollenkaan ja nypin hevosen pysähdyksiin.. Tyhmä minä! Niin monta kertaa olen kuullut, että jos et nää paikkaa, odota yksi askel ja katso uudestaan. Kun sen vielä osaisi toteuttaa..

 

Toisella kertaa paikka oli edelleen lähellä, mutta pidin jalat kiinni ja yli mentiin. Kun esteet ovat 115cm korkeita ja täyspitkiä oksereita, ei Champ enää pelastele tuodessani sen huonoon paikkaan. Kolmoselle pääsin pienestä spurttaamisesta huolimatta ihan hyvin perille ja käänsin suunnitelmien mukaan tiukemman tien neloselle. Sitä Champ tuijotti vähän, mutta pienen mutkittelun saattelemana meni ihan hyvin yli. Viides este oli 90 asteen kulmasta hypättävä iso trippeli. Jo radankävelyssä tiesin paikan olevan mulle hankala, sillä kaarteissa jään yleensä liikaa pitelemään. No, niin kävi nytkin, mutta onneksi hevonen auttoi esteestä yli! Loppurata olikin sitten sujuvampi.

 

 

Kävin vielä loppuverryttelemässä hiekkakentällä Opistohallin vieressä. Kun hevonen oli kävellyt tarpeeksi, hoidimme hevosen kuljetuskuntoon ja lähdimme ajelemaan kotia kohti Hesburgerin kautta. Tallilla pesin kaikki kamppeet puhtaiksi ja pääsin kotiin joskus puoli kahdeksan aikaan. Pitkä päivä siis takana, mutta ei valittamista: vaikka kuski ei osannutkaan ratsastaa, oli seura hyvää ja sää mitä parhain. Hevonenkin yritti niin parhaansa, ettei pettynyt voinut olla :)

 

Seuraavan kerran kisaamme Laaksolla toukokuun alussa. Ensi viikolla vuorossa onkin koulupainotteisempi viikko, kun estehyppäämiset jää välistä. Huomenna menen rataharjoituksiin luokkaan helppo C:2!