#483: Analyysia estevalmennuksesta

Tämä postaus kertoo lauantain estevalmennuksesta, mutta kirjoitin sen normaalista poikkeavaan tapaan enemmän analysoiden. Mukana on videot jokaisesta hetkestä, jotka vain kameralle tallentuivat. Toivottavasti pidätte!

Lauantain olin hyppäämässä pitkästä aikaa estevalmennuksessa. Champ rokotettiin juuri vuodenvaihteessa, joten siitä seuranneen viikon aikana päätin ottaa sen kanssa rauhallisemmin. Maastoilimme ja kävelimme paljon, enkä halunnut ratsastaa hevosella ollenkaan normaalia työskentelyä maneesissa.

 

Tämä kevyempi jakso kesti noin viikon, jonka jälkeen ratsastin kerran kunnolla hevosen läpi ja menin sitten kouluvalmennukseen. En edelleenkään palannut takaisin tavalliseen viikkorytmiin, vaan valmennusta seuranneena päivänä maastoilin ja sitä seuraavana juoksutin Champin kevyesti. Tuo loppuviikko oli samalla tavoin rentoa tekemistä estevalmennusta lukuun ottamatta, mutta tällä viikolla olisi tarkoitus palata vähitellen ihan normaaliin viikkorytmiin.

 

Kevyemmät jaksot tekevät hevoselle hyvää, sillä vaikkei kaltaiseni harrasteratsastajan käytössä oleva hevonen rasitu samalla tavoin kuin oikeat kilparatsut, on hevonen kuitenkin koko ajan "treenimoodissa". Pidemmän aikavälin kevyemmällä jaksolla hevonen pääsee nollaamaan tuota tilaa niin, ettei se enää ole aktiivisesti siinä muotissa, jossa se suorittaa treenit päivittäin. Jotkut ihmiset sanovat, että heidän hevosensa eivät kestä kevyempiä päiviä, mutta Champin kohdalla nämä kevyemmät jaksot näkyvät niin, että siitä tulee ratsastaessa oikeasti hidas jalalle, mutta se ei esimerkiksi ala riehumaan tarhassa sen enempää kuin normaalistikaan. Toki väkirehumäärä lasketaan silloin alemmas.

 

Linkki videoon.

 

No, siirrytään sitten itse aiheeseen eli estevalmennukseen. Emme siis olleet hypänneet kahteen viikkoon, mikä ei ole pitkä aika hevosen mittakaavassa, mutta kuitenkin itsestäni se tuntui ikuisuudelta. Aloitimme tunnin tekemällä alkuverryttelyt puoliksi itsenäisesti eli niin, että saimme itse päättää tehtävät ja askellajin, mutta Piude neuvoi meitä vuorotellen omien tekemisiemme parissa.

 

Tein verryttelyssä töitä paitsi hevosen suoruuden, myös oman suoruuteni kanssa. Luulin vielä kuukausi sitten roikkuvani hirveästi oikealla ja korjasin sitä itse vasemmalle, mutta Piude on sanonut mulle siitä nyt jokaisessa valmennuksessa. Ongelma on siinä, että oikea hartiani on 2cm alempana ja lyhempi kuin vasen (johtuen solisluun katkeamisesta kolmeen osaan) ja se vetää mua automaattisesti vinoon. Ylävartaloni on siis enemmän oikealla, mutta lantio ja paino taas vasemmalla. Korjaus tähän on esimerkiksi se, että nostan omaa oikea kylkeäni suoraksi kainalon alapuolelta - en siis hartiaa nostamalla. Tällöin lantio suoristuu myös paremmin keskelle satulaa.

 

Aloitimme varsinaiset tehtävät tulemalla suoralla linjalla ravipuomeja. Mun piti tulla tehtävää harjoitusravissa, joten otin jalustimet pois jalasta. Lyhyillä estejalustimilla on nimittäin hirmu hankalaa mennä harjoitusravia! Tulimme tehtävää molemmista suunnista ja lisäsimme puomien väliin vielä voltin toisessa suunnassa. Omalla kohdallani tärkeää oli se, etten alkanut ratsastamaan liian hätäisesti. Hevosen tuli liikkua hyvässä tempossa eteenpäin, mutta kuitenkin ilman painetta. Piude sanoo mulle aina, jos teen liikaa: "mä ihan hengästyn, kun katson sun ratsastusta nyt". Se onkin yksi suurimmista virheistäni: säädän liikaa tai esimerkiksi ratsastan hevosen ulos tahdista. Maltti on valttia ;)

Näin videolta katsottuna voin todeta sen, että mulla oli hivenen liian pitkät ohjat. Yksi korjattava asia on se, etten nosta omaa kättäni liian ylös ja kanna hevosta läpi tehtävien. Esteillä käteni tuppaa nousemaan liikaa pidättäessäni kohti estettä, joten yritän korjata sitä jo sileän tehtävistä asti. Ainakaan toistaiseksi ohjien pituus ei kuitenkaan ole vaikuttanut siihen, että olisin pidättäessäni takanojassa.

 

Kun olimme tulleet ravipuomeja molemmista suunnista, vaihdoimme suunnaksi oikean ja aloimme tulemaan ponnistuspuomilla olevaa ristikkoa ravissa. Ristikon jälkeen meidän piti pysäyttää hevonen suoralla linjalla ennen puomikasaa. Ravista hyppääminen on muuten ihan hirveän hankalaa! Yritin ratsastaa ristikolle asti aivan kuin normaalistikin sileällä ratsastaessani, enkä kuvitellut lähestyväni estettä. Mulle tuo pysäyttäminen esteen jälkeen oli helppoa, joten Piude kehotti siirtämään pysäytyspaikkaa lähemmäs puomikasaa niin, etten ollut pysäyttämässä hevosta heti ristikon jälkeen. Lopulta jätimme pysähdyksen pois ja tulimme linjan edelleen ravista, mutta niin, että puomikasan tilalla toisena esteenä oli ristikko. Linjan toisen esteen jälkeen piti edelleen ratsastaa suoraan, eikä oikaista kaarretta.

 

Kun tuo tehtävä sujui, siirryimme vasemmasta suunnasta hyppäämään samalla idealla yhden askeleen sarjaa. Vasen kierros on mulle helpompi, mutta tässä kohtaa hankaluuksia tuotti pitkä suora lähestyminen. Hevosen piti olla koko linjan ajan ja sitä ennen suorana - videolla kuuluukin, miten mulle sanotaan Champin olevan ihan mutkalla. Tulimme tätä viitisen kertaa ja sitten palasimme takaisin ensimmäiselle linjalle.

 

Tälle naurahdin, sillä kuva on kuvakaappaus videolta heti okserin ylittämisen jälkeen. Aika hauska! Postauksen kuvat ovat muutenkin otettu nyt videolta, joten laatu on sen mukaista. Pahoitteluni!

Nyt jatkoimme linjan kokonaisuudessaan laukalla (sisään tosin edelleen ravissa) ja siitä lyhyen sivun kautta diagonaalilla okserille. Ensimmäisellä kerralla tulin linjalle kuten ennenkin ja jouduin ratsastamaan toiselle esteelle vähän eteen, mistä sanoin Piudelle. Hän kuitenkin totesi, etten tehnyt virhettä, vaan jatkoin sitä laukkaa, minkä ponnistuspuomi ennen ristikkoa määritteli. Tulin uudelleen ja tällä kertaa maapuomin paikkaa oli siirretty kauemmas ristikosta, jolloin se tuotti isomman laukan heti ristikon jälkeen ja pääsin toiselle esteelle perille asti ilman laukan radikaalia muuttamista.

 

Ensimmäisen kerran tullessani okserille jäin ratsastamaan läpi lyhyen sivun kädellä hevosta vastaan ja vedin oikeastaan koko kaarteen taaksepäin. Kun vielä katsoin alas, en ollut millään tavalla menossa esteelle ja Champ näki sen oikeastaan vasta silloin, kun sen olisi pitänyt hypätä, minkä vuoksi sen oli fiksumpi pysähtyä. Tämä ei ollut missään nimessä hevosen vika, joten tulin uudelleen ja kun muistin vain itse olla menossa esteen yli, ei Champ edes miettinyt muita vaihtoehtoja.

 

Kun olimme tulleet tehtävät yksittäisinä osina, muodostimme niistä pienen radan: ravissa ristikolle, josta linjalla toiselle pystylle ja siitä lyhyen sivun kautta diagonaalilla olevalle okserille, josta lyhyen sivun kautta pysty-pysty-sarjalle, joka oli toisella pitkällä sivulla. Tulimme ensin pienillä korkeuksilla, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Nostaessamme esteet 110cm korkeudelle tulin ensimmäisen kerran ensimmäisen linjan edelleen samalla askelmäärällä, mutta Piude kehotti jättämään yhden askeleen pois sujuvuuden parantamiseksi. Niinpä tulin linjan uudelleen ja jatkoin sitten radan loppuun.

 

Se, mistä mua eniten muistutettiin tuon valmennuksen aikana oli, etten saa lähteä ennen hevosta hyppyyn. Mun pitää muistaa toki antaa hevoselle hypyssä tarpeeksi tilaa edestä, mutta varoa sitä, että olen jo ponnistuksessa vähän hevosta edellä. Piude kuitenkin totesi, että tällä kerta en lähtenyt työntämään hevosta esteitä päin, mikä on hyvä asia - tuo kun on tuttu virhe itselläni. Toisaalta en myöskään jäänyt vetämään taakse (sitä ensimmäistä okseria lukuun ottamatta), joten ehkä se kauhun tasapaino löytyy joskus.

 

Oli älyttömän mukavaa päästä pitkästä aikaa hyppäämään, vaikka vähän aluksi jännittikin, miten valmennus tulee menemään. Onnekseni aloitimme puomeilla ja tekniikkatehtävillä, jolloin hevonen tuli paremmin avuille ja hyppääminen tuntui vaivattomalta. Tällä viikolla en pääse koulutunnille valmentajani loman vuoksi, mutta menen sen sijaan kahdesti hyppäämään: tiistaina vuorossa on puomeihin ja tekniikkaan painottunut tunti ja torstaina hyppäämme varmaan jotain vähän isompaa.

 

Mitä piditte tällaisesta syvällisemmästä valmennuspostauksesta?