#540: Ensimmäinen ei-sijoittunut

Huom! Postaus on kirjoitettu perjantaina, joten aikasuhteet ovat vähän pielessä.

Kuvitelkaa siis itselle perjantaille ;)

__________

 

Nyt on kyllä niin sekava olo, että tästä postauksesta voi tulla ihan millainen sekamelska tahansa! Mua väsyttää ihan tajuttoman paljon, mutta haluan kirjoittaa fiilikset kasaan vaikka kello lähentelee jo puolta yötä. Olimme nimittäin tänään hyppäämässä Riders Innissa kauden ensimmäisissä kisoissa. Mun piti hypätä vain yksi rata 110cm korkeudella, mutta koska ratsastin siinä niin luokattoman huonosti, päätin yhdessä tuumin valmentajani kanssa jälki-ilmoittautua myös 120cm luokkaan. Mun ja Champin ensimmäinen yhteinen 120cm-rata!

 

Nämä kuvat ovat vähän sekaisin: tämä ensimmäinen on 120cm-radalta, sitten 110cm-radalta ja lopuksi taas isommasta :) Kaikista tämän postauksen kuvista kiitos Sallalle!

Kisapaikalla näkee aina tuttuja ja kavereita :)

Tälle kaudelle onkin ihan konkreettisia istuntaongelmia korjattavana: nuo kamalat jalat (vasen jalka kääntyy ulos, oikea liian taakse), oravankädet ja sukeltava ylävartalo! Näitä kuvia on nimittäin kamala katsoa mun osalta :D

Jännitin perjantain kisoja keskiviikosta lähtien. Kisoja edeltävänä yönä nukuin kyllä melko pitkät yöunet, mutta hyvin katkonaisesti - aamulla väsytti ihan kamalasti. En pystynyt syömään kotona kuin pienen määrän puuroa jännitykseltäni (tosin kisahousujen kireys oli myös yksi syy ruoan pieneen määrään :D). Tämä puolen vuoden kilpailutauko näkyy itsessäni niin selkeästi, sillä jännitän kamalasti ja periaatteessa ihan ilman syytä. Vaikka kuinka toistelen itselleni, että hei, me mennään pitämään hauskaa ja mitään paineita ei ole, on kisa-aamut yleensä ihan hirveitä. Haluaisin vain perua startit ja jäädä kotiin taputtelemaan ratsua omaksi ilokseni.

 

Varasin tallilla olemiseen paljon aikaa, jotta kerkesin letittää Champin ja siistiä sen muutenkin edustuskuntoon. Kyseessähän oli siis 1-tason kilpailut (seurakilpailut) eli kisavarustusta ei olisi edes tarvinnut laittaa, mutta kutsussa erikseen sitä pyydettiin ja ajattelin kunnioittaa kisajärjestäjän toivetta pukemalla siistimmät vaatteet päälleni. Kisamatka itsessään oli lyhyt, joten en pakannut mukaan kuin normaalit hyppäämisvarusteet - ruoat Champ sai sitten kotona.

 

Mikähän askellaji tää on?

Vaikka hevosella onkin suu auki tässä kuvassa, on mun mielestä sen ilme (silmät ja korvat) äärettömän suloinen :)

Huonosta ratsastuksesta huolimatta hevonen sai kiitokset radan jälkeen.

Olimme kisapaikalla kerrankin ajoissa ja vitsailimmekin, että pitäisikö ajaa lenkkiä ihan vain siksi, että olisi vähän myöhässä. Eihän totutuista tavoista sovi poiketa! Kisat olivat myös hieman venyneet eli oma luokkani alkoi parisenkymmentä minuuttia arvioitua aikataulua myöhemmin. Korkeutena oli 110cm ja arvosteluna 367.1 special, jossa ratsukko sai jatkaa radan loppuun (tai kolmanteen kieltoon asti) hylkäyksestä huolimatta.

 

Hevosen kuntoonlaiton jälkeen seurailin hetken muiden suorituksia ja opettelin rataa. Kävelin radan jo metrin radankävelyn kanssa, sillä kaikissa luokissa oli sama ratapiirros. Hyvissä ajoin ennen luokan alkua siirryin verryttelyn puolelle ja ratsastin Champia normaalia esteverryttelyä pidempään kevyessä ravissa ja rennommassa laukassa. Tarkoituksena kun oli mennä vain yksi startti eli pohjalle oli hyvä ottaa ihan kunnollinen verryttely. Välikäyntien jälkeen otin ohjat paremmin käteen ja rupesin työskentelemään temponvaihteluiden, väistöjen, avojen ja muiden sellaisten kanssa. Tarkoituksena oli saada hevonen apujen väliin, vaikka edellisenä päivänä teimme koulutunnilla hyvän pohjatyön kisoja varten valmistellen. Verryttelyhypyt sujuivat ilman ongelmaa. Jos jotain pitäisi sanoa, oli Champ ehkä aavistuksen verran löysempi kuin kotona hypätessä.

 

 

Sitten eikun radalle! Tuosta radasta ei kyllä ole juuri mitään hyvää sanottavaa. Ratsastin aivan ala-arvoisesti: vedin taaksepäin ja jännitin niin paljon, että sen varmasti huomasi jokainen. Suurimpana ongelmana koin esteen numero seitsemän, sillä se oli kokonaan sininen, mikä aiheutti meille viime kaudella ongelmia. Tyhmäähän se on, sillä kaikille esteille pitäisi ratsastaa ihan samalla tavalla.. Kun olin ylittänyt tämän esteen ilman ongelmia, huokaisin helpotuksesta ja unohdin ratsastaa. Seuraavalle esteelle vedin kaarteesta vain taaksepäin, tuloksena kielto sarjan a-osalle, sillä hevonen näki sarjalle lähtemisen niin pienestä askeleesta tyhmänä vaihtoehtona. Ja olihan se ihan oikeassa! Kun tuosta selvittiin kunnialla yli, meni mulla pasmat ihan sekaisin. Yhdeksännelle lähdin tuuppaamaan kaarteesta ulos ihan ilman tuntumaa ja paikkaa, jolloin hevonen veti liinat kiinni uudelleen. Jatkoin kuitenkin radan loppuun, ilman sen suurempia ongelmia.

 

Tulos harmitti tietysti ihan kamalasti - vuoden ensimmäiset kisat ja ratsastin niin huonosti toisessa vaiheessa. Ärsyttävää! Heti radalta tultuani ilmoitin isälleni, että aion hypätä seuraavan luokan ja korjata virheeni siinä. Soitin Piudelle ja kysyin vielä luvan, jonka jälkeen kävin ilmoittautumassa kansliassa ja katselin viimeiset radat luokasta. Kun tauko alkoi, kiipesin takaisin hevosen selkään ja otin maneesissa kaksi hyppyä pystylle sekä yhden okserille. Sitten siirryinkin jo takaisin kentälle, sillä jälki-ilmoittautuneena olin luokan ensimmäinen lähtijä.

 

Viimeisen esteen laaka hyppy.. Harmitus!

Silti niin onnellinen!

En kerennyt jännittämään ensimmäistä 120cm-luokkaamme juuri ollenkaan, sillä olin niin suuttunut itselleni tuosta edellisen luokan mokailusta. En lähtenyt tälle toiselle radalle ollenkaan "apinanraivolla" tai idealla, että "pakko päästä maaliin asti", vaan enemmänkin potkin itseäni takamukselle ja mietin, että huonommin ei varmaan voi mennä. Ainakaan tuloksellisesti!

 

Koko rata olikin ihan erilainen kuin edellinen. Muutamissa paikoissa olisin voinut ratsastaa toisin, mutta kokonaisuutena rata oli suhteellisen tasainen ja jopa ihan hyvä. Viimeiselle esteelle tultaessa tein saman virheen kuin syksyn aluemestaruuksissa: ihmettelin kovasti, että olin tulossa ilman virhepisteitä maaliin. Oikaisin vähän kaarretta ja yritin jättää askeleen pois, mutta kaarteen oikaisu jäi vähän puolitiehen ja viimeiset pari askelta ennen hyppyä tulivat todella pitkiksi. Näin ollen myös viimeisen esteen hyppy jäi laa'aksi ja Champ pudotti puomin takajaloilla. Mutta se ei haitannut yhtään - olin niin iloinen, etten meinannut pysyä housuissani! Tietysti olisi ollut hienoa saada nolla heti ensimmäisestä 120cm korkuisesta luokasta (ja samalla voittaa koko luokka), mutta koska parannus edelliseen rataan oli kuitenkin melkoisen selkeä, ei kannattanut jäädä suremaan yhtä puomia. Varsinkaan, kun ei sitä enää takaisin kannattimille saanut näin jälkikäteen ;) Sijoitus oli loppujen lopuksi 3./8 hyvien, jopa ammattiratsastajien seurassa. Ei siis tarvinnut hävetä enää tässä vaiheessa, vaikka aluksi tuntuikin siltä.

 

 

120cm rata (linkki videoon)

 

 

Kaikki radat ja verryttely (linkki videoon)

 

Champ sai super paljon taputuksia ja porkkananpaloja radan jälkeen. Olin niin onnellinen, kun toinen rata meni paremmin ja vuoden ensimmäiset startit olivat takana. Se kaikki jännitys ja syömättömyys näkyi lopulta hirveänä väsymyksenä ja huutavana nälkänä, jotka puskivat päälle kotiin lähtiessä. Meillä meni Sallan kanssa tallilla lopulta neljään asti ja lähdimme sitten palkitsemaan itsemme hampurilaisilla. Kunnon roskaruoka on parasta kisojen jälkeen!

 

Kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut: kisat olivat kivat, pohja ja estekalusto ihan huippuja, sää suosi ja paikalla oli paljon tuttuja sekä kavereita, joiden kanssa pääsin vaihtamaan kuulumisia. Nyt vain seuraavia kisoja odotellessa - ne ovatkin vuorossa vasta kesäkuussa.

 

Olitko sinä vappuna kisoissa vai juhlistitko sitä jotenkin muuten?