#585: Sinivalkoinen ruusuke

Pahoittelut lyhyestä postaustauosta: latasin koneelleni uuden ohjelmistopäivityksen ja kauhukseni koko tietokone oli käyttökelvoton kahden päivän ajan. No, onneksi lataus suoriutui vihdoin loppuun ja pääsin tositoimiin! Bloggeriin päästyäni tosin huomasin, että koko sovellus oli muuttunut uuden päivityksen myötä erilaiseksi, enkä pystynyt muokkaamaan kirjoitettua tekstiä ollenkaan - saati lisäämään kuvia. Kyllähän siinä meinasi itku päästä, kun kiireessä yritin jotain saada aikaan ennen töihin lähtöä. Onneksi sain nyt ladattua uuden selaimen koneelleni ja tässä kaikki näyttää vielä normaalilta.

Olen palanut halusta päästä kertomaan teille meidän kisaviikonlopustamme! Lauantaina oli vuorossa mun ja Champin ensimmäiset yhteiset koulukilpailut, joiden valmisteluista saitte lukea edellisessä postauksesta. Muutamat teistä ihmettelivät luokkavalintaa, mikä tuli mulle aikalailla yllätyksenä. Mä en tietenkään ole millään tavoin tilivelvollinen selittämään valintaani sen tarkemmin, mutta koska se on aiheuttanut hämmennystä, avaan tilannetta vähän.

Nyt on kuvia ja videota tässä postauksessa! Monesti kuulen toiveita sileäkuvista, joten nyt niitä olisi :) Pahoittelut niille, joiden mielestä kuvia on liikaa tai turhan monia samanlaisia!

Aluksi verryttelin pidemmällä kaulalla.

Nämä olivat Champin ensimmäiset koulukisat. Se on nähnyt kouluaidat kerran aiemmin elämässään (reilu vuosi sitten) oman tallimme rataharjoituksissa - ei siis harjoituskisoissa, eikä edes samalla ohjelmalla kuin menneenä viikonloppuna, kuten joku jo kerkesi väittää. Tuolloin tuomarina oli vanha ratsastuksenopettajani ja pyysin, että ratani arvosteltaisiin ilman vähennyksiä kielestä. Kun nyt päätin lähteä mukaan koulukisoihin, ei mulla ollut pienintä ajatustakaan siitä, että meillä olisi ollut mahdollisuuksia saada yli 60 prosentin suoriusta. Jokaisessa arvostelukohdassa, jossa kieli näkyy, vähennetään pisteitä kaksi. Tasaisella kuutosen paperilla prosentit olisivat tuolloin olleet suunnilleen 40..

Mun valmentajani ovat aina olleet realisteja: luokat pidetään helppoina niin pitkään, että tekemisestä tulee sujuvaa, vaivatonta ja helppoa. Kun Champ tuli mulle Suomeen, se oli edellisellä kaudella kisannut kansainvälisiä 140cm-luokkia. En mä silti lähtenyt hyppäämään ensimmäisissä kisoissa sitä korkeutta, vaan kisasimme koko ensimmäisen kauden pääosin 90cm ja 100cm -luokissa. Joku toinen valmentaja olisi varmasti laittanut mut hyppäämään jo tuona vuonna 120cm-luokkia, sillä Champ oli todella kiltti ja pelasti mun virheitä. Mutta ei se olisi ollut reilua hevoselle. Enkä usko, että olisi ollut reilua laittaa hevosta uudessa tilanteessa sellaiselle kouluradalle, jossa se jännityksen takia ei pystyisi suorittamaan tehtäviä vaaditulla tavalla.

Kun lähdin näihin koulukisoihin, ei mulla käynyt pienessä mielessäkään osallistua muuhun kuin helpompaan mahdolliseen luokkaan. Mennä näyttämään hevoselle uutta tilannetta ja kokeilemaan, miten sujuu. Realistiset tavoitteet oli saada hyväksytty tulos ja olisin ollut suorastaan riemuissani yli 56% tuloksesta. En todellakaan ajatellut, että helppo C on vain lapsille tarkoitettu luokka (näissä kisoissa samassa luokassa oli mukana myös aikuisia, apua), sillä olen kisannut tuota samaa tasoa aiemminkin silloin, kun hevonen on ollut kokematon kouluaitojen sisällä. Enkä ajattele vieläkään. 

Oli miten oli, tätä aihetta ei varmaankaan tarvitse puida sen enempää. Me emme kilpaile kouluratsastuksessa, vaan harrastelemme esteitä sen mukaan, mitä itse taidoiltani kykenen. Sileätyöskentely on tietysti esteratsastuksen alku ja juuri, mutta se on kaukana siitä kouluratsastuksesta, jota valkoisten aitojen sisällä vaatimimmissa luokissa haetaan. Eiköhän siis palata takaisin postauksen aiheeseen eli siihen, miten meidän ensikosketus koulukisoihin sujui :)

Kisat alkoivat lauantaina puoli yhdeksältä ja oma starttini oli kello 9.25. Mun mielestä oli hyvällä tavalla niin huvittavaa, että koulukisoissa jokainen sai oman lähtöajan jo hyvissä ajoin ennen kisapäivää. Mä olin aivan hukassa kaiken kouluratsastuskisaamisen kanssa, joten kyselin kavereiltani vinkkejä verryttelyn kestoon ja esimerkiksi siihen, missä saan pitää raippaa ja milloin pitää tehdä mitäkin. Aiheutin varmasti huvittuneisuutta paikallaolijoissa, sillä nämä tyhmät kysymykset pääsivät suustani useaan otteeseen. Kysyvä ei tunnetusti eksy!

Kun Champ jännittyy, se vetää niskan lyhyeksi ja turvan kohti ryntäitä. Tässä tulos: liian pitkät ohjat, jolloin joudun nostaamaan kättä - mistä hevonen jännittyy ennestään.

Mun mielestä tässä kuvassa ajoitus on osunut oikeaan. Oon juuri ratsastamassa samassa askeleessa eteen :D Silloinhan käden pitäisi mennä eteen, ei suinkaan ylös, kuten tässä kuvassa. Champ protestoi avaamalla suutaan.

Lähdin tarkoituksella kisoihin pilke silmäkulmassa eli pistimme koko touhun ihan ranttaliksi. Hevosta puunattiin viimeiseen häntäjouheen asti ja heräsin itse kuudelta keretäkseni meikkaamaan sekä asettelemaan helmikorvakoruja korviini. Se jos joku on jotain, sillä nykyään en jaksa meikata edes töihin. Saimme kavereiltani ja tallimme muilta hevosihmisiltä lainaan yhtä jos toista härpäkettä pinteleistä satulahuopaan, sillä en omista koulukisoihin vaadittavia remeleitä itse. Toki seurakisoihin olisi riittänyt ihan tavalliset varusteet, mutta kerrankos sitä panostaa kunnolla.

Kisapaikalle päästyämme laitoimme hevosen kuntoon ja siirryimme verryttelyyn. Ratsastin puolisen tuntia tehokasta työskentelyä aloittaen tuttuun tapaan matalammalla kaulalla ja nostaen hevosta vähitellen ylemmäs. Tein siirtymisiä, kaarevia uria, vastalaukkaa, muutamia väistöjä ja askeleenpidennyksiä sekä pari pysähdystä. Champ tuntui alusta asti mukavan rennolta ja se reagoi kaikkeen juuri, kuten halusin. Jos haluaa jälkiviisastella, olisin hyvin voinut vahtia paremmin hevosen suoruutta, sillä se oli suurin ongelma itse suorituksen aikana.

Kymmenisen minuuttia ennen suoritustani siirryimme maneesille päin ottamaan pintelit pois jalasta. Odottelualueella en käyttänyt enää raippaa, vaikka se olisi ilmeisesti vielä saanut olla mukana. Kun omaan vuorooni oli aikaa muutaman minuutin verran, pääsin kiertämään rataa sisäpuolelta. Tuomaripääty oli katsomon kanssa samalla suunnalla ja monet hevoset olivat kytänneet sitä kovasti. Tein siis ratkaisun, jossa ratsastin ravissa sekä laukassa molemmissa suunnissa päädyn ohi. Kun pilli soi suorituksen aloittamisen merkiksi, pysäytin Champin ja taputin sitä vielä kunnolla molemmilta puolilta kaulaa.

Itse radan kulun näette kokonaisuudessaan videolta. Saimme numeroita pääosin 6,5-7 väliltä, mutta mukaan mahtui myös muutamia 7,5 (mm. toinen laukannosto) sekä 4 (ensimmäinen temponlisäys, joka meni rikki). Huomautuksia tuli suoruudesta, jännittyneisyydestä sekä ajoittaisesta epätasaisuudesta. Yleisvaikutelmista kaikki kohdat olivat numerolla 7. Näihin kuuluvat siis ratsastajan vaikutus hevoseen, ratsastajan asento, istunta ja apujen käyttö sekä oikeiden teiden seuraaminen. Alakommentti kuului seuraavanlaisesti: "hienoja pätkiä, mutta välillä jännittyy. Vielä käsi rennommaksi ja tasaisempi tuntuma". Koko paperi on kommenttien osalta kauttaaltaan linjassa oman tuntemukseni kanssa, mutta pisteitä annettiin ehkä hieman höllällä kädellä. Toisaalta tuolla tasolla vaatimukset eivät vielä kummoisia ole.

Kisahoitajani Kristiina tunsi suoranaista myötähäpeää suoritukseni jälkeen ja manasi, miksen osaa ratsastaa :D Olimmekin todella yllättyneitä, kun kuulimme tulokseni olevan 67% tasan. Loppujen lopuksi voitin koko luokan vajaan kolmen prosentin erolla seuraavaan ratsukkoon. Tilanne oli todella hämmentävä, sillä en olisi uskonut pääseväni lähellekään palkintosijoja, saati tavoitella voittoa. Champ oli kuitenkin enemmän kuin mielissään palkintojenjakotilaisuudesta ja se paistatteli huomion keskipisteenä tärkeämpänä kuin pitkiin aikoihin. Sen itseluottamukselle teki hyvää päästä kunniakierrokselle jonon ensimmäisenä!

Saimme todella hienon ruusukkeen, wau!

Paljon haleja ja taputuksia parhaalle ratsulle! :)

Linkki videoon.

Kisapäivä oli nopeasti ohi meidän osaltamme, sillä palasimme kotitallille ja hoidimme hevosen kuntoon. Pakkasimme vielä varusteet valmiiksi seuraavan päivän estekisoja varten, jonka jälkeen lähdin kodin kautta seuraamaan vielä yhden kaverini suorituksen samoihin koulukisoihin. Koulukisailut ovat meidän osaltamme varmasti pitkälti tässä, sillä ne vievät harmittavasti vapaita viikonloppuja estekisaamiselta. Mikäli me joskus vielä kisoihin eksytään, saatamme uskaltaa osallistua helpon C:n lisäksi myös B:hen. Siinä tosin hevosen pitäisi olla jo paremmin lavoistaan ylhäällä, mikä voikin olla se seuraava tavoite sileänratsastukseen..

Käyttekö te estepainotteisilla hevosillanne koulukisoissa - tai toisinpäin? :)