perjantai 19. helmikuuta 2016

#695: Kadonnut hoitajakulttuuri

Tämän viikon alussa luin eräältä mystiseltä keskustelupalstalta juttua hoitajakulttuurin häviämisestä. Keskustelun aloitus ei käsittääkseni liittynyt itse hoitajatoiminnan muutokseen, mutta aihe nousi hyvin pian esille itse viesteissä. Jäin pohtimaan asiaa tarkemmin ja mulle tuli ihan valtava tarve päästä purkamaan ajatuksiani aiheen tiimoilta myös tänne blogiin. Tässä sitä ollaan, antaa palaa!

Aloitin ratsastuksen kuusivuotiaana eli vuosituhannen vaihteessa. Ensimmäiset vuodet pyörin pienellä maalaistallilla, jossa pelto toimi kenttänä ja puitteet olivat muutenkin hieman alkeellisemmat. Noin nuoren olin liikenteessä aina äitini kanssa, mutta vanhemmaksi tullessani aloin viettämään aikaa tallilla myös yksin - tai tarkemmin sanottuna kavereideni seurassa. Tulimme tallille hyvissä ajoin ennen ratsastustuntia ja lähdimme pois vasta sitten, kun vanhemmat suurinpiirtein raahasivat meidät autoon. Halusimme katsella hevosia tarhoissa, auttaa helpoissa tallihommissa ja yksinkertaisesti seurata vanhempien hevosihmisten tekemistä.

Sama meno jatkui siirtyessäni oikeaan ratsastuskouluun, jossa talleja oli kaksi ja hevosia tuplasti entistä tallia enemmän. Tuohon aikaan kyseisellä ratsastuskoululla oli vahva hoitajakulttuuri: jokaisella hevosella oli oma ykköshoitajansa sekä mahdollisesti yksi tai kaksi kakkoshoitajaa, jotka opettelivat juttuja ykköshoitajan kanssa tai kävivät sellaisina päivinä, jolloin ykköshoitaja ei päässyt paikalle. Hoitajan tehtäviin kuului hevosen ruoka-ja juomakuppien puhdistamista, varusteiden pesemistä, loimien harjaamista ja tietysti sen hevosen kanssa touhuamista. Säännöt olivat kaikille selvät: hevosen sai harjata, mutta se piti aina olla sidottuna kiinni ja esimerkiksi jouhiin ei saanut koskea ilman opettajan lupaa. 

Nuorena hoitajan unelmahomma oli syötellä hevosta kesällä laitumella!
Tässä minä ja Tumppu ensimmäisissä yhteisissä kisoissamme, valmistautumassa starttiin :D
Mira oli yksi pitkäaikaisimmista hoitohevosistani ja samalla yksi tärkeimmistä hevosista ratsastusurani kannalta.
Belgiassa kuri oli kovaa, kaikki piti tehdä juuri eikä melkein kuten sanottiin - ja se oli hyvä!
Hollannissa ollessani kävimme työpäivän päätteeksi katsomassa kisoja ja auttamassa siellä Ninaa.
Ei ollut vaihtoehtoa jäädä kotiin, vaikka paikalle ei vaadittu lähtemään - se ei vain olisi toiminut!
Muistan elävästi sen, kun uskalsin pyytää ratsastuksenopettajaltani lupaa ensimmäiseen hoitoponiin. Ponin nimi oli Tumppu, se oli vähän kellertävän värinen eestinhevosruuna. Vaikka Tumppu oli ihana ja olin pienenä tyttönä onneni kukkuloilla hoitaessani sitä, sain pian mahdollisuuden alkaa hoitamaan Tumpun rinnalla toista hevosta. Kyseessä oli aavistuksen kiukkuisenakin tunnettu Kaprice-tamma, tummanruunikko ja sirorakenteinen trakehner. Sillä oli vielä tuolloin ykköshoitajana mua vanhempi tyttö, joka opasti mua hevosasioiden maailmaan ja siihen, miten tamman kanssa tulisi toimia.

Tallillamme oli selkeästi neljä eri porukkaa. Ensimmäiseen porukkaan kuuluivat vanhemmat hoitajat, seuraavina tulivat uudet ja nuoremmat hoitajatytöt. Erikseen olivat vielä ne lapset ja nuoret, jotka eivät syystä tai toisesta hevosia hoitaneet sekä vanhemmat aikuisratsastajat, jotka nauttivat lajista ihan vain hevostelun ilosta. Paljon puhutaan siitä, että hoitajakulttuuri on kuollut pois siitä syystä, että talleilla oli ikävä ilmapiiri hoitajien kilpailun vuoksi. Onhan se totta, että kilpailua hoitajien kesken oli aina välillä. Jos hoitopäiviä vapautui, tartuttiin niihin kiinni kynsin ja hampain. Hoitajat pohtivat keskenään, kuka saisi osallistua joulukatrilliin omalla suosikillaan. Arvostelua, selän takana puhumista ja ihan jopa suoranaista ilkeilyä esiintyi, mutta pääosin meillä oli älyttömän kiva talliporukka, jossa viihtyivät kaikki.

Tuolloin oli itsestäänselvää, että asiat hoidettiin kunnolla ja hommat tehtiin juuri niin kuin opettaja sanoi. Oli kunnia, jos sai joskus taluttaa hevosen tarhasta talliin tai auttaa esimerkiksi jakamaan hevosille heiniä. Ja voi että, mikä ilo pääsi irti silloin, jos sai mahdollisuuden taluttaa yksityishevosta omistajan ratsastuksen jälkeen! Kävimme ahkerasti auttamassa alkeisratsastajia talutustunneilla ja myöhemmin myös ratsastamassa kärkiratsukkona. Varttuessani vanhemmaksi siirryin ensin avustamaan lasten hevoskerhon kanssa ja lopulta vastasin siitä itse parin vuoden ajan käyden koulutuksen kyseiseen hommaan. 

Champkin on saanut olla monen nuoremman hevosharrastajan kanssa, sillä se osaa käyttäytyä todella hyvin suurimman osan ajasta.
.. myös kisoissa!
Hoitajan tehtävä kisoissa on auttaa esimerkiksi verryttelyssä nostamaan puomeja. Kuvassa Sarina auttamassa mua Laakson kisoissa vuonna 2013.
Tykkään hoitaa hevoseni itse kisoissa mahdollisimman pitkälle, mutta apukäsi on tarpeen esimerkiksi radankävelyn aikana.
Musta on harmillista, miten nykyään tuntuu siltä, että kyseistä hoitajatoimintaa ei enää arvosteta hoitajien tai tallinomistajien puolelta. Omistajien näkökannan ymmärrän ihan hyvin. Nykyään ihmiset haluavat vain ratsastaa ja tehdä kaikkea kivaa, jolloin se kaikki ennen kovin kunniakkaana pidetty hevosiin liittyvä toiminta jää unholaan. Tai jos hommia tehdään, tehdään ne vähän vasemmalla kädellä ja omistaja joutuu joka tapauksessa korjaamaan asiat perästä uudelleen. 

On hassua, miten erilaisella asenteella monet lajin nuoret harrastajat ovat liikkeellä nykypäivänä. Olen itse sitä mieltä, että ilman noita hoitaja-aikoja en olisi tässä tällaisena harrastajana. Tietäisin älyttömän paljon vähemmän hevosista, enkä varmasti olisi oman hevosen omistaja. Ei mun tiedonjanoisuus loppunut siihen, kun lopetin hoitamishommat antaen tilaa nuoremmille harrastajille. Ihan samalla tavalla lähdin esimerkiksi Tahkolle tekemään tallitöitä silloin, kun olin käsi paketissa ja estynyt ratsastamasta. Belgiassa työskennellessäni sain palkkaa sen verran, että katoin sillä juuri ja juuri elämiseni - kokonaisuudessani jäin matkasta todella paljon tappiolle rahallisesti. Työ ei tosiaan ollut henkisesti kovin helppoa, mutta sitä valtavaa kokemusta, jonka sain mukaani, ei olisi pystytty tarjoamaan missään muualla. Väitän, että nykyajan nuorista moni tulisi maitojunalla kotiin hyvin nopeasti vastaavanlaisista työpaikoista.

Hoitajakulttuuri kasvatti mut hevosmaailmaan ja vaikutti muhun myös paljon ihmisenä. Tiedän, että olen nykyään todella tarkka esimerkiksi varusteideni suhteen. Niiden tulee olla juuri eikä melkein siistejä, oikeilla paikoillaan ja sentilleen suorassa. Pyrin hoitamaan hevoseni niin hyvin kuin osaan ja mikäli koen tarvitsevani apua, pyydän sitä kokeneemmilta ihmisiltä. Myönnän, etten osaa kaikkea ja haluan oppia koko ajan lisää. Koska hoitajuus tarjosi mulle aikanaan paljon, olen miettinyt sitä, että haluaisin tarjota jollekin vastaavanlaisen mahdollisuuden. En tarvitse hevoselleni liikuttajaa, sillä ne löydän kavereideni joukosta tarpeen vaatiessa, mutta musta olisi ihanaa nähdä Champ sellaisen ihmisen kanssa, joka aidosti haluaa oppia uusia asioita hevosen hoitamisesta ja joka nauttii siitä, että hän saa hoitaa ja viettää aikaa ruunan kanssa tavalla, jolla itse toimin. 

En osaa sanoa olenko ainoana tällaisten ajatusten kanssa, mutta hoitajakulttuurin loppuminen tuntuu musta todella surulliselta. Jos mulla ei olisi niin paljon hommia omassa elämässäni, voisin hyvin kuvitella hoitavani edelleen jotakin kilpahevosta oman hevoseni rinnalla ihan silkasta hoitamisen ilosta. Eihän sitä tiedä, ehkä siihen on joskus mahdollisuus!
Millaisia ajatuksia teillä on hoitajakulttuurista?
Oletko hoitanut hevosia tai hoidatko parhaillaan? Mitä oikeuksia ja
velvollisuuksia hoitajalle mielestäsi kuuluu?

108 kommenttia

  1. Tallilla jossa käyn on ainakin hyvä hoitajatoiminta. Itse hoidan kahta hevosta. :)

    VastaaPoista
  2. Ratsastuskoululla jossa käyn on kans hoitajat ja vaikka olen jo yli kolmekymppinen niin hoidan itsekkin yhtä heppaa sielä. Meillä on myös tosi hyvä ilmapiiri ja jps on jotain kiusaamista tai muuta vastaavaa niin siihen puututaan heti.
    T: Reija

    VastaaPoista
  3. Itse en koskaan ryhtynyt tallilla hoitajaksi, sillä en jaksanut millään suorittaa perushoitomerkkiä, vaikka onhan se tarpeellinen merkki. Osaan kuitenkin sen asiat, mutta kun ei ole enään kauheasti ketään jonka kanssa tallilla suorittaa. Kaiken lisäksi jotkut entisen tallini hoitajista olivat todella ilkeitä ja aikamoisia selkäänpuukottajia. Ratsastuskouluilla onpi vielä sekin, että vain ei hevoset tietenkään riitä kaikille innokkaille hoitajille hevosta, etkä pääse hoitamaan omaa suosikkiasi, vaan tallin ilkikurisinta hevosta tai ponia, jota kukaan ei halua hoitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "vaan tallin ilkikurisinta hevosta tai ponia, jota kukaan ei halua hoitaa."

      Ei kannata ajatella noin. Tuohan olisi ihan mahtava tilaisuus päästä oppimaan ja lukemaan hevosta, kun se ei ole perus tankki, joka vaan seisoo hoitotoimenpiteiden ajan. Sehän on juurikin hyvä, että hevosella on luonnetta, koska silloin se myös opettaa sulle jotain ja siitä oppii enemmän. Mietihän sitä, kun saat sitten loppujen lopuksi yhteisen sävelen sen hevosen kanssa ja siitä kuoriutuukin ehkä erinlainen, ehkä kivempi kuin koko ulkokuori antaa myötä? :)

      Sanon näin villihiköä oria hoitaneena, joka nappasi varmasti kiinni kädestä, jos halusi. Siitä sitten kuoriutui loppujen lopuksi oikea mammanmussukka, kun olin aikani taistellut sen kanssa :D

      Poista
    2. Mä olen vähän samoilla linjoilla anonyymin kanssa, sillä kaikinlaisilla hevosilla on annettavaa :)

      Poista
  4. Mä en ole käynyt ratsastuskoululla vuoden 2005 jälkeen kuin satunnaisesti joten mulla ei ole mitään hajua nykyisestä menosta hoitajien suhteen... Mutta surullista jos tätä ei enää ole niin paljon!

    Tunnistan hirveästi asioita sun tekstistä, itse olin hoitajana ratsastuskoululla 1998-2004 ja sen jälkeen olen sitten pyörinyt yksityistalleilla hoitajana/vuokraajana. Suurin kunnia ikinä oli saada hakea hevonen tarhasta tai lakaista käytävä... Oijoi niitä aikoja. Meidän tallilla oli kuitenkin valitettavasti todella kova nokkimisjärjestys ja kiusaamista esiintyi aivan liikaa, tuntui että siinä oli myös välillä henkilökuntakin mukana. Mutta hammasta purren tein tunnollisesti tehtäväni, hevoset olivat liian rakkaita ja harrastus tärkeä luovuttaakseni. :)

    Hoitajana oleminen opetti mulle perusasiat hevosista, mutta tärkeimpänä rakkauden hevosiin ja tunnollisuuden. Sittemmin olen oppinut kaiken minkä nykyään osaan yksäreiden vuokraamisen kautta, mutta ei noita ratsastuskouluvuosia voi eikä saa yhtään väheksyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi ikävää, että teidän tallilla oli vähän kiusaamista :( onneksi noihin puututaan nykyään ilmeisesti aika hyvin!

      Poista
  5. Itse hevosen omistajana olen antanut junnuille mahdollisuuden käydä ratsastamassa valvonnassani ja yhdestä tytöstä tulikin ihan säännöllinen liikuttaja ruunalleni. Valitettavasti kävi ilmi, ettei tyttöä kuitenkaan kiinnostanut auttaa minua muissa hevosenhoitoon liittyvissä tehtävissä tai tallitöissä. Kun ruunani sairastui ja joutui käyntiliikunnalle, lopetti tyttö käymästä kokonaan koska ei jaksa ainoastaan kävellä. Kun sain hevoseni kuntoutettua ja se palasi normaaliin liikuntaan, olisi kyllä taas sopinut tulla, mutta tämän jälkeen olen päättänyt huolehtia hevoseni liikutuksesta itse.

    Olen itse jo kolmekymppinen ja muistan kuinka mekin aikoinaan oltiin todella pienistä aisoista tyytyväisiä, kunhan sai taluttaa hepan talliin tms. Nykyään tuntuu, että halutaan ainoastaan ratsastaa, eikä muiden hommien opettelu tai tekeminen kiinnosta. Toki poikkeuksiakin onneksi löytyy!

    VastaaPoista
  6. Mulla on ollut 3 hoitohevosta ja tällä hetkellä hoidan yhtä connemaraponiruunaa.Se on aivan mielettömän kiltti ja sen kanssa on kiva touhuta.Hoitajien kanssa on nykyäänkin vielä pientä kilpailua ja kyllä tulee aina pieni kateuden tunne, jos toinen hoitaja lisää kuvan hoitsustasi instagramiin.Hoitotehtäviini kuuluu vesien täyttö(sillä ei ole juoma-automaattia), ruokakipon pesu, harjaus, talutus ja ratsastajien auttaminen, harjojen putsaus, suojien harjaus, varusteiden pesu, loimien harjaus ja taittelu, karsinan siivous yms.
    Moni haluaa itseasiassa talleillamme hoitajaksi, mutta kovin moni ei kuitenkaan pese varusteita, ruokakippoa tai putsaa harjoja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, että oot löytänyt kivan hoitohepan! Tuo on tuttu ilmiö, että halutaan hoitsu muttei olla valmiita tekemään hommia joita siihen kuuluu.. :/

      Poista
  7. Sä puit mun ajatukset sanoiksi!! Muistan, mitä mielihyvää sai kun sain vähän auttaa iltatallissa tai kun sai laittaa yksityisen hevosen kuntoon! Joka päivä sinne meni hoitoheppaa hoitamaan aina yhtä innokkaana, väitän että en olisi tässä ja nyt ilman hoitaja kulttuuria! On niin sääli kun nykyään lapsille pääasia on päästä ratsastamaan ja kaikesta pitäisi hyötyä jotain kuten rahaa tai ratsastusta.

    VastaaPoista
  8. Moni mainitsemasi asia kuulostaa tutulta. Muistan, kun kakarana letitettiin meidän ratsastuskoulun tuntiponihoitsuja tunnille ja puunattiin varusteita - kun se oli kunnia-asia, että oma hoitsu oli puunattuna tunnilla.

    Ensimmäisen hoitohevosen sain 1996 ja olihan se meininki juurikin tuota keskinäistä kilpailua ja kateellisuutta toisille hoitajille. Isommat hoitajat katsoi alaspäin ja vähätteli, itse sitä koitti tehdä aina parhaansa ja oppia uutta.

    Talli jossa silloin kävin, oli melko villi.. Saatiin keskenään käydä merellä (tallitien päässä pitkä ranta) uittamassa ja ottamassa rannalla laukkakisoja - nämä siis yleensä maksettiin alkeistunneilla taluttamisilla.

    Pienenä pidin yksityishevosten omistajia puolijumalina ja voi sitä päivää kun ratsastuksenopettajan kautta sainkin ensimmäisen yksärihoitsun. 25v ruunapapan jota sain myös liikuttaa, koska iso (päälle 170cm) hevonen tuossa iässä jäykistyy kyllä äkkiä kipeäksi jos se ei liiku riittävästi ja säännöllisesti.

    Sitä ehdin hoitaa reilun vuoden kun eräs kilparatsastaja (silloin kisasi tasolla 130.. tässä muutamia vuosia myöhemmin voitti sennujen SM:t parikin kertaa) tuli tallin käytävällä kysymään, voisinko alkaa hoitamaan hänen hevosiaan kun oli toiminnastani vakuuttunut sivusta seuratessa. Niiltä vuosilta sai taas saavillisen lisää kokemusta, tietoa ja taitoa ja useita kisareissuja. Siinä, missä muut 18-vuotiaat rellesti viikonloppuillat, minä puunasin kimosta kusiläikkiä vielä klo 23 illalla, jotta voidaan lähteä ajelemaan Ypäjän kisoihin klo 04 (pohjoisessa kisamatkat ei oo ihan muutaman tunnin reissuja :) ..). Takaisin noista kisoista tulin hevosenomistajana, kun käytiin mielenkiinnosta kisojen ohella katsomassa mitä Rantasella on tallissaan.

    Omat hevoset pidin aina silloisella työpaikallani ja kummallakaan tallilla (reilu 20 hevosta) en muista olleen juurikaan hoitajia. Oli hevosia, joilla oli useampi omistaja ja ennemmin kellään oli vuokraaja kuin hoitaja.
    Omien myynnin jälkeen olen ollut apukäsinä useille kavereille. Liikutan ja autan kisoissa. Yhden kaverin oman kasvatin kanssa ollaan puuhailtu kolme vuotta niin, että aina olen tainnut mukana olla kun jossain uuden opettamisessa toista ihmistä tarvitaan..
    En siis tiedä mikä nykypäivän hoitajakulttuuri on, mutta uskon sen muuttuneen todella paljon tuosta 1990-luvusta/2000-luvun alusta mitä itse hoidin. Varmasti motivoituneitakin hoitajia on edelleen olemassa, mutta liekkö se tämä kiireinen nykyaika, ettei kaikki edes siihen omaan hevoseen malta sitoutua (ja näitähän näki töissä ikävä kyllä monia - siis hevosia jotka seisoivat parhaimmillaan pari viikkoa putkeen omistajan käymättä ollenkaan kiinnostuksen tai ajanpuutteesta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Respectit sulle, enpä voi kuin arvostaa tuota ahkeruutta! Tämän kommentin kun lukisivat kaikki ne hevosnuoret, joita ei kiinnosta muu kuin ratsastus :)

      Poista
  9. Itse olen vielä aikuisiällä pysynyt hoitajana, koska selkä ei kestä kunnolla ratsastamista vaikka vuokrahevosia on ollut lisäksi. Aloitin tosin hoitamisen jo ennen selän mentyä, koska ei aina ratsastusta tarvita. Itse juuri pidän varusteiden puunaamisesta ja hevosen kanssa olemisesta, tapahtuu se sitten karsinassa tai taluttaessa metsässä. Vaikka minulla on ollut vuokrahevosia hoidokkien välillä, niin silti hoitohevoset pysyy ja se on mukavaa. Minun tehtäviin hoitajana kuuluu hevosten taluttaminen tarhausajan ulkopuolella niinä päivinä, kun omistaja on käynyt itse jo aamusta. Yleensä lisäksi puunailen hevosta ja olen seurana, helposti ilman ratsastamista vierähtää pari tuntia tallilla. Ja onhan ratsastaminen kivaa, mutta en ole koskaan vaatinut sitä hevosen omistajalta. Se ei minun mielestä kuulu hoitajalle, paitsi erikseen sovittuna. Olen hoitanut toista hevosta niin, että tottakai menen selästä käsin mutta koskaan se ei ole ollut minulle välttämättömyys.

    Koska tässä kommentissa ei taas ollut päätä ja häntää, niin tiivistettynä hoitaminen on ihanaa! Ja on mukavaa olla avuksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että nautit hoitajan hommista! Sun kaltaisia ihmisiä tarvittaisiin lisää :)

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Olen syntynyt vuonna 1990, ja kun olin pieni, hoitajakulttuuri oli vielä vahva. Hoidin silloin itsekin paria ratsastuskouluponia. Muistan vieläkin, kun opettaja kerran pyysi ratsastamaan loppukäynnit yhdellä hevosella. Kyllä se oli hienoa, kaikki katsoivat kateellisina. :D Silloin tällöin pyydettiin myös ratsastamaan jollain ponilla, joka oli ollut edellisellä tunnilla kuriton ja ylienerginen. Sittemmin olen hankkinut jo kaksi omaa hevosta.

    Olen ajatellut, että ehkä jossain vaiheessa voisin tarjota nykyistä hevostani hoitohevoseksi jollekin. En varsinaisesti tarvitse apua, mutta hevoseni on kiltti, ja jos joku luotettava aikuinen tai vanhempi junnu haluaisi, niin miksei. Entinen hevosenikin, joka asui ratsastuskoululla, oli jonkin aikaa yläkouluikäisen tytön hoitsuna ihan vain koska tyttö kysyi minulta, saisiko hän joskus harjata hevostani. Yksityishevosten hoitamisessa oli jotakin taikaa. Itse en koskaan uskaltanut sellaista kysyä, kun olin itse hoitohevosta vailla.

    kuolaintuella.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy muuten olla eri mieltä tuosta, että "nykynuoret" tulisivat maitojunalla kotiin Euroopan hevosenhoitotyöpaikoista. Jokainen sukupolvi kuvittelee, että nuoremmat ovat laiskoja ja tehty sokerista. Onhan maailmalla tälläkin hetkellä lukemattomia sinua nuorempia tyttöjä hevoshommissa, ja ihan samalla tavalla moni heistä pärjää kuin sinäkin.

      Olen kyllä kuullut, että Euroopan suurilla talleilla tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että kuri on kuin armeijassa, lupaukset eivät pidä, palkat maksetaan miten sattuu ja että on ihan normaalia, jos pomo huutaa pää punaisena, kun hevosenhoitaja ei tajunnut laittaa sinisiä vaan punaiset pintelit. Mielestäni tällaista ei pidä ihannoida eikä ajatella, että surkeaa johtamista ja täysin p*skaa työilmapiiriä kestävät tyttöset ovat sankareita. Ei muissakaan työpaikoissa johdeta niin, että työntekijät ovat rikki, ahdistuneita ja henkisesti loppu muutamassa kuukaudessa, kun joka asiasta karjutaan. Miksi sitä pitäisi kestää hevosalalla?

      Poista
    2. Lainaan tähän alla olevan kommenttini: "Vastaan myöhemmin kaikille kunnolla, mutta nyt pikaisesti korjaus tähän lauseeseen johon moni tuntuu tarttuvan. En suinkaan kirjoittanut, että kaikki nuoret olisivat laiskoja! Tiedän monia ja monia erittäin ahkeria ja fiksuja tyyppejä, kaikki kunnia heille. Mutta samalla tiedän monia nuoria, jotka edustavat tätä pullamössökansaa. Ehkä näitä on tullut enemmän vastaan täällä Etelä-Suomessa, tiedä sitten. Tarkoitus ei siis todellakaan ollut yleistää ja kuten kirjoitin, "moni" - ei "kaikki" :)

      Voin toki olla täysin väärässä, mutta mun mielestä nuorilta vaaditaan nykyään paljon vähemmän. Okei, ennen hiihdettiin vastatuulessa 30km kouluun per suunta jne, se ei nyt ollut pointti, mutta kuitenkin :D tää on aihe, josta voisin jatkaa ikuisuuksiin, mutta se ei liity tähän postaukseen niinkään :)

      Yritän jatkossa perustella kantani selkeämmin ja välttää ilmaisuja, jotka voidaan tulkita yleistämisenä!"

      Lisäyksenä vielä: En todellakaan halunnut nostaa itseäni jalustalle, pahoittelut jos sellainen kuva jäi! Ja mitä tuohon kuulemiisi puheisiin tallien johtamistyylistä tulee, niin sitähän se pitkälti on tai siltä se ainakin tuntuu, jos hommaan ei asennoidu oikein. Mun kohdalla näin oli juuri, siellä kyllä huudettiin pää punaisena jos putsasi väärällä kaviokoukulla kaviot tms. Mutta asioissa oltiin hyvin johdonmukaisia ja siksi reiluja - ne kerrottiin etukäteen ja jos ohjeita ei noudattanut, tuli sanomista. Vaikka kyse olikin niin pienestä asiasta kuin kaviokoukun malli. Kyllä se opetti sellaista nöyryyttä ja samalla kuria. Toki oikeasti huonot työolot ovat aina asia erikseen!

      Mielenkiintoista keskustella näistä jutuista, ihanaa kun keskustelua heräsi! :)

      Poista
  12. Itse aloitin myös hoitamalla ratsastuskoulun tuntihevosta, ja ensimmäinen hoitoponi oli juuri se tallin äksyin tamma, meille kuitenkin syntyi hyvä suhde :) sitten siirryin muihin tuntihevosiin kun tämä ensimmäinen myytiin harrasteponiksi. Siitä pikkuhiljaa siirryin hoitamaan yksityisiä hevosia, ensimmäisenä oli hevonen jolla en saanut ratsastaa, mutta minulle riitti kun sain harjata sitä ja huoltaa sen varusteita. Näistä asioista opin paljon ja myöhemmin hoidin myös yksityisiä joilla sain silloin tällöin ratsastaa :) en enää ratsasta tai ole hevosten kanssa tekemisissä, mutta olen kiitollinen noista ajoista ja opin todella paljon hevosista sekä itsestäni! :)

    VastaaPoista
  13. Olen sinua hivenen vanhempi, vajaa kolmekymppinen, mutta oikein tutulta kuulosti kuvauksesi hoitajakulttuurista. Aloitin niin ikään ratsastusurani pienellä puskatallilla, ja muistan kirjoittaneeni päiväkirjaani niinkin hienon kokemuksen kun "sain tänään laittaa x:lle riimun päähän tunnin jälkeen!". Kaikki mitä sai tehdä oli arvokasta, aivan kaikki. Hoidin myös useamman vuoden lähistöllä asuvia ravihevosia, joiden kanssa sain tehdä mitä tahansa järjen rajoissa tietenkin. Harjailtiin, siivoiltiin, kärryteltiin, ratsastettiin, taluteltiin jne. Klassisen ratsastuksen taitoni eivät tuolla kehittyneet, mutta ne kaikkein tärkeimmät eli hyvät hevosmies(nais)taidot kylläkin. Opin lukemaan hevosten eleitä, ratkomaan pulmatilanteita itsenäisesti ja tasapaino toki myös kehittyi maastossa painellessa. Ennen kaikkea hevosten hoitaminen oli minulle kuitenkin pakopaikka pois ikävistä kotiympyröistä. Kodissani oli riitaisa ja väkivaltainen ilmapiiri, ja hevostenhoitoharrastus oli korvaamaton henkireikä ja eräänlaista terapiaa. 2000-luvun hoitajakulttuurista on muuten kirjoitettu väitöskirja, joka oli minulla tenttikirjanakin. Karoliina Ojasen Tyttöjen toinen koti - etnografinen tutkimus tyttökulttuurista tallilla. Hirmu mielenkiintoinen ja hauskakin tutkimus, kannattaa vilkaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lukuvinkistä, pitääpä lukaista tuo joskus ajatuksella! Ihana kuulla, että hevoset auttoivat jaksamaan nuoruusajat. Onneksi kaikki taitaa nykyään olla sunkin kohdalla paremmin! :)

      Poista
  14. Itsekin aloittanut pienenä siitä, että vietin tallilla aikaa ihan vain siinä toivossa, että saisi vähän harjata, taluttaa tai puuhata jotain muuta. 14-16v oltiin parin kaverin kanssa "isoja hoitajatyttöjä" ja hoidettiin tallia välillä viikonloppuisin keskenämme, kun tallin omistaja oli esim. Ruississa :D Voi niitä aikoja, kun teinit paimensi 25 hevosen tallia eikä kukaan kyseenalaistanut :P

    Hevosharrastus on vienyt ratsastuskouluista vuokrahevosiin ja lukion loputtua hetkeksi täysin hevosettomaan elämään. Löysin itseni takaisin tallille täysin sattuman kautta. Olin juuri lähtenyt ovet paukkuen työpaikastani ja siinä selailin mol.fi:tä. Ilmoitus työkokeilusta hevostallilla pisti silmään ja menin käymään paikan päällä. Tutut tuoksut (täällä haisee paska) ja tallin ilmapiiri saivat heti itselleni tunteen "tänne mä kuulun". Työkokeiluun en lähtenyt, mutta pääsin tallinpitäjän hevosenhoitajaksi.
    Hevosten kuntoonlaitto, kävelytys, huoltaminen, ruokinta, varusteiden putsaus you name it. Nauttisin ja nautin edelleen vain puuhastella tallilla ja pitäessäni hevosista ja varusteista huolta. Opin paljon uutta vasta näin aikuisiällä, eikä tiedonnälkä ota laantuakseen. Hevoset vaihtuivat ja lopulta onnettomuuden seurauksena jätin hoitajan hommat sikseen (pelko kyseistä hevosta kohtaan kasvoi liian suureksi).

    Nykyään olen samalla tallilla mutta hoidan ja liikutan muiden hevosia :) Hyvin tehty "työ" kantaa hedelmää, kun luottamus taitoihini ja tunnollisuuteeni on tavoittanut muutkin tallin asukkaat. On todella palkitsevaa kun saa mahdollisuuden harrastaa ihanien hevosten kanssa ja tietää, että on avuksi muille.

    Jestas mikä romaani, hups :D eli siis kyllä hoitajakulttuuri kunniaan! Hevoset on laji, jossa vain nöyryydellä voi päästä pitkälle.

    -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana kommentti Heidi! Juuri tätä mä tarkoitan, kaltaisiasi hoitajia tarvitaan aina. Tsemppiä! :)

      Poista
  15. Olen huomannut ihan saman! Ne oli niitä parhaita vuosia, kun porukalla hoidettiin hoitohevosia tallilla. On niitä aikoja ikävä ja on todella harmi ettei nykyajan heppatytöt pääse tätä kokemaan :(

    VastaaPoista
  16. Onhan se kulttuuri muuttunut, mielestäni todella merkittäväksi.
    Itse muistan kuinka hienoa oli, kun sai alkaa hakemaan hevosia tarhasta, sai vastuulleen tallin omistajan kisahevosen, sai pestä hevosen tai vaikka vaan taluttaa tätä kisahevosta ratsastuksen jälkeen. Ne ajat, kun pääsin kulkemaan mukana kisoissa, kuinka vaadittiin jokaisen karvan olevan suorassa, kurat ja kuolat pois hevosesta sekä ratsastajan saappaista :D
    Meillä ainakin oli sääntönä, että kun sai 10 raksia, niin sai yhden ilmaisen tunnin! Kuvitelkaa, piti taluttaa 5 TUNTIA, että sai ratsastaa YHDEN tunnin :D
    Silloin kaikki extra mitä tallinomistaja pyysi, oli hienoa!
    Ne fiilikset, kun sait alkaa ratsastamaan tuntihevosia.
    Tai ne kun tallinomistaja lähti lomalle, hevoset rokotetiin ja sait jännittää taululle tulevaa listaa jossa luki kenen kanssa sait kävellä minäkin päivänä ja kuinka monta hevosta per päivä :D

    Nyt itse lähes 30 vuotiaana olen omistanut oman hevosen 10 vuotta.
    Sinä aikana etsiessäni hoitajaa, KAKSI kunnollista on löytynyt.
    Oikeasti sellaisia tyttöjä, jotka halauvat myös harjata, pestä varusteita, vain talutella tms. Aina tärkein ei ole ollut se ratsastus.
    Monta muuta kokeilijaa on käynyt ja olen joutunut toteamaan ettei sovi hevoselleni ja tyyliini.
    Itse toivoisin samalla tavalla vanhaa hoitajakulttuuria noudattavaa tyttöä/naista, joka on kiinnostunut hevosesta muussakin kuin ratsastusmielessä. Ihminen joka haluaa oppia uutta, kysyy voinko auttaa jotenkin muuten jne.
    Paljon on ollut sellaisia kun tulevat, harjaavat sen 5min jonka jälkeen on jo kamat paikallaan ja 5min päästä kentällä jo täydessä vauhdissa.
    Hevosen kanssa pitää olla ja touhuta, jotta siihen tutustuu.

    Olen jopa jo pohtinut, että onko sitten parempi antaa hevoselle vain useampi vapaapäivä kuin ottaa liikuttajaa johon ei itse ole tyytyväinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vitsi, näitä on niin kiva lukea! Tulee niin hyvälle mielelle ja entistä enemmän muistoja mieleen omasta hoitaja-ajastaan :D nuo kaikki hommat kuulostaa niin tutuilta! Ja sanoppa muuta, eikai ne ylimääräiset vapaat silloin tällöin ole pahaksi. Toivottavasti löydät kivan hoitajan :)

      Poista
  17. Meidän tallilla on hoitajia. Ja meillä on tosi hyvä ilmapiiri. Ainahan sitä vähän sellaista arvostelua selän takana. Itse hoidan kolmena päivänä. Olen kyllä kuullut, että osa hoitajista ei hoida hommia :(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja meillä hoitajien tehtäviin kuuluu :
      -kuppien peseminen
      -hulehtia ennen tunteja, että oman hoitsun varusteet ovat omilla paikoilla
      -ja tuohon yläpuolella olevaan liskäyksenä pitää katsoa että ne ovat ehjät
      -varusteiden puhtaana pito
      -likaisten varusteiden pesu (siis oman hoitsun)
      -tallituvan puhtaana pito omana hoitopäivänä
      -taluttaminen talutustunneilla
      En tiedä oliko tuossa ihan kaikki, mutta suurinosa ainakin ;)

      Poista
    2. Ihan samoja juttuja oli meilläkin aikanaan :)

      Poista
  18. Olen samaa mueltä kanssasi! Hoitajakulttuuri on kadonnut. Itselläni ei ole ollut hoitohevosta, paitsi leireillä olen liian arka kysymään. Mutta hyvä esimerkki löytyy läheltä sillä kun lähden ratsastamaan hoidan hevosta 30min helposti, kun taas siskoni hoitaa 15min. Minusta ratsastamalla tutustun hevoseen paremmin, mutta todellinen työ alkaa jo silloin kun hevosen hakee tarhasta. Vitsi, jos olisin vähän vanhempi ja asuisin lähempänä voisin käydä hoitamassa Champia. Täältä Keski-Suomen keskeltä on nimittäin vähän hankala sitä tehdä :) Ja olen myös niin nuori että olen "kiinni" vanhempieni antamissa kyydeissä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät jonkun kivan hoitohepan, jos sellaisen haluat! Oot ihan oikeassa tuon suhteen muodostamisen kanssa :)

      Poista
  19. Itse aloitin hevosenhoitajana yksityistallilla. Harjasin hevosia, pesin harjoja, suojia, varusteita, loimia.. Tein laitumia ja tarhoja, ruokin, siivoilin, opettelin juoksutusta, ratsastusta ja ajoa omsitajien ehtiessä neuvomaan. Viidessä vuodessa sainkin sitten pyörittää tallia yksinänikin välillä, kun omistaja oli muualla kesälomani aikana. Se oli kivaa. Opin siellä ihan hirveästi.

    Muitakin tyttöjä kävi tallilla pyörähtämässä - vain ratsastamassa ja ajamassa. Varusteet jätettiin hujan hajan ja hevosiakaan ei hoidettu kunnolla/ omistajan ohjeiden mukaan ratsastuksen jälkeen. YKSI hoitaja siellä oli sellainen, joka teki mitä pitikin. Näitä hoitajatyttösiä kävi 10 vuoden aikana valehtelematta 40 siinä pyörähtämässä, ja me kaksi sitten jäätiin vakiokalustoon :D

    No sitten ostin oman hevosen. Eipä ole kun kaksi hoitajatyttöä tehnyt muuta ratsastuksen ja ajon lisäksi. Näistä molemmille hevosen kokonaisvaltainen hyvinvointi on tärkeää, ja olenkin heidän avustaan iki onnellisia. Lisäksi vaikka tytöt ovat minua nuorempia, keskustelen mielelläni heidän kanssaan hevosista ja otan heiltä ideoita hevoseni hoitoon - itse kun tulee niin sokeaksi helposti, ettei uskalla kokeilla uusia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että oot löytänyt hyviä tyyppejä remmiin mukaan! Ja tuosta sokeutumisesta oot ihan samaa mieltä :)

      Poista
  20. Mä luulin, että siellä kaupungeissa isoilla talleilla vielä pyöris jonkinlainen hoitajakulttuuri, mutta ilmeisesti se on yhtä kadonnut sieltä kuin täältä maaltakin.
    Itse oon sua vanhempi, mutta onnellisena lappanut paskaa pienillä ravitalleilla nuorena tyttönä! Ja itseasiassa, kun muutin lukion viimeisellä luokalla kotoa pois, ekana kävin kysymässä itelle hoitohevosta :D
    Se on kyllä surullista, ettei nykyään nuoret halua tehdä muuta kuin ratsastaa. Esimerkiksi. Opiskeluaikana hevoseni tallipaikalla kävi aina syksyisin hoitohevosta kyselemässä aika paljon tyttöjä, mutta yleensä se into laantui ensimmäisen kahden viikon jälkeen.
    Nyt sinänsä olen tyytyväinen, ettei mun tarvi olla töykeä ja kieltää tulemasta hoitamaan, kun hevoset on omassa tallissa. Ei mulla ole aikaa opettaa ja vahtia. Paitsi omaa tyttöä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D enhän mä tietysti ole kaikkia talleja täällä kiertänyt, mutta ne muutamat ratsastuskoulut ovat antaneet mulle tämän käsityksen. Harmillista tosiaan :(

      Poista
  21. En nyt yleistäis kuinka kaikki nuoret haluvat vaan ratsastaa.. Itse hoidan 7 kilpahevosta aivan ja vain hoitamisen ilosta. Kamojen ja karsinoiden putsaus, hevosten hoito ja tallin teko on mielestäni erittäin mukavaa, ratsastusta en edes kaipaa enkä tuon tasoisten hevosten selkään edes uskaltaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että tykkäät hoitamisesta - iso peukku! Eikä tarkoitukseni todellakaan ollut yleistää :)

      Poista
  22. Tallilla jossa kävin monen monta vuotta oli hyvinkin paljon hoitajia. Siellä me ahkerasti pestiin varusteita, talutettiin ratsastustunneilla aloittelijoita, autettiin asiakkaita hevosten ja varusteiden hoidossa, siivottiin karsinoita ja tarhoja, talutettiin ähkystä kärsiviä hevosia, oltiin tallilla iltaan asti jotta saatiin hyvästellä viimeiselle matkalleen lähteviä hevosia, pestiin karsinoiden seiniä ja varusteita perusteellisesti. Ja tallilla oltiin varhaisesta aamusta iltamyöhään. Hoitajien kesken oli hyvä ilmapiiri. Nykyisin ilmeisesti kyseisellä tallilla ei hoitajatoiminta oikein meinaa toimia, kun ei jakseta tehdä mitään, vaan pitäisi päästä vain ratsastamaan. Muutamamaa SUPER ahkeraa tallityttöä lukuunottamatta, jotka ovat innoissaan kun pääsevät ruokkimaan hevosia ym.

    Itsestäni on tullut hyvin tarkka varusteiden ym suhteen ja hoidan tällä hetkellä yhtä nuorta ja saan myös ratsastaa, mutta siivoan karsinan, pesen ruoka- ja juomakupit, varusteet huollan ja laitan tiptop järjestykseen ja testaan aina ennen ratsastusta ja katson hevosen läpikotaisin ettei ole mitään haavoja tai lämpöilyä/turvotusta jaloissa tai missään.

    Hoitajalle kuuluu mielestäni vastuu ennakoida vaaratilanteet, jotta niiltä vältyttäisiin, katsoa aina hevosen terveydentila ja oppia mikä on juuri tälle hevoselle normaalia käytöstä ja tiedottaa omistajaa jos jotain poikkeavaa löytyy.

    Tulevaisuudessa tulen ostamaan oman hevosen, jos sille tulee mahdollisuus niin rahallisesti kuin ajallisestikin. Hoitajan voisin ottaa, mutta kriteerit olisivat kyllä aika valtavat hoitajalle, koska olen niin tarkka jo toistenkin hevosista että niillä on kaikki hyvin, jos oma olisi niin varmasti olisin hyvinkin tarkka. :D

    Meillä oli hoitajien kesken hyvä ilmapiiri ja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen samanlainen, että hoitajan pitää olla tosi tarkka kaikella tapaa! Ja huolellinen ;) kaikkea ei tietenkään tarvitse osata, mutta rohkeasti pitää kysyä ja avata suunsa! Onnea tulevaisuuden hevosenomistajuuteen sulle :)

      Poista
  23. Minulla on käynyt aivan valtavan hyvä tuuri hevosenhoitajana. Kun aloitin ratsastuksen, opettaja passitti minut suoraan leirille sillä hän halusi että oppisin ihan ensin hoitamaan ja käsittelemään hevosia. Niinpä minä 6v pikkutyttö sain ihan alusta asti hoitaa ponin tunnille (opettaja toki neuvoi vieressä) ja touhuta tallilla muutenkin. Usein halusin vain lakaista käytävää tai siivota karsinaa vaikka muut lähtivät uimaan. Kun ikää alkoi tulla lisää, opettaja otti minut suoraan koulusta tallille kun ajoi ohi ja toi kotiin kun tunnit oli pidetty. Sain siis tosissaan kunnon "tallikasvatuksen" ihan pienestä asti. Sain myös kiertää kisoissa hoitajana ja joskus pääsin jopa ratsastamaan opettajan kisahevosella. Vieläkin tuo sama opettaja minua neuvoo oman hevosen kanssa ja olen erittäin kiitollinen että minut otettiin heti pienestä asti mukaan tallielämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla! Tulee niin hyvälle tuulelle :)

      Poista
  24. Itse kävin myös lähitalleilla (ravitalleja) hoitamassa ja omia passi hevosiakin löytyi useita :) Kaikki oli aikalailla pienempiä maalaistalleja.

    Itse olen huomannut et nykynuoriso ei hoida ellei siitä saa palkkaa! Olen jopa ht.netistä joskus lukenut miten tallinomistaja panikoi mitä tehdä kun heillä heillä käy tyttöjä hoitamassa heppoja ja olivat saaneet ratsastaa aina välillä ja touhuta muuten hevosten kanssa, sitten tallinomistaja oli kysynyt olisivatko tytöt halunneet siivota pesukarsinan ja saisivat siitä hyvästä ratsastustunnit ilmaseks(oli siis vissiin joku yksityistalli)ja kun sitten olivat innossaan siivonneet pesukarsinan ja muistaakseen tallin om. oli viellä jotain herkkuja vienyt palkaksi myös, niin myöhemmin toisen tytön huoltaja oli soittanut vihaisen puhelun kun oli käytetty lapsia vaan ilmaisena työtekijöinä ja olisi pitänyt maksaa palkkaa siitä että siivosivat pesukarsinan.. ei me ikinä palkkaa saatu, päästiin välillä ratsastaa ja ajaa sekä raveihin mukaan - meillä oli tärkeintä se et pääsi touhuamaan hevosten kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohooh, siinä on ollut tytön vanhemmilla pieni virhe ihan noin kasvatuksen kannalta.. :D ai kamala, mistä noita tulee?

      Poista
  25. Oi noita aikoja.. Aina kun oli mahdollista saada kyyti tallille, olin heti menossa, ihan vain hoitamaan heppoja. Ja vaikka olinkin lapsi (nopyh, vieläkin oon.. :D), näytin alkeisille mallia mitenkä hevosta hoidetaan, vaikken itse edes osannut ratsastaa.

    Aina kun oma hoitoheppa meni tunnille, oli hyvä mennä katsomaan, että tuntilainen osasi ratsastaa sillä "oikein".
    Oli helppoa aloittaa ratsastus kun oli hoitanut hevosia jo jonkin aikaa ja ties mitä mikäkin tarkoittaa.

    Itse olin aina niin onnellinen, kun sai taluttaa oman hoitoponin alkeisille kentälle, tai tarhasta sisälle, tai ihan minne vaan. Ja ai että sitä pikkutyttöjen onnea, kun pääsi hoitamaan heppaa käytävälle tai pesarille, se oli niin siistiä.

    Nykyään, kun menen tallille ratsastamaan Blondin, nautin todella paljon sen hoitamisesta. Itse voi nykyään päättää missä hepan hoitaa, pihalla, sisällä käytävällä tai vaikkapa ihan karsinassa. Itse hoidan usein karsinassa, joskus käytävässä. Nautin kyllä ihan joka hetkestä, tykkään myös käydä rapsuttelemassa pihaton heppoja ja on tosi kiva, jos yksityisten hevosten omistaja pyytää hoitamaan oman hepan.

    Tää oli tosi hyvä postaus!

    VastaaPoista
  26. Mä en itseasiassa ole täysin samaa mieltä sun kanssa. Itse voin samaistua noihin sun tallimuistoihin, mutta ainakin nykyisellä tallilla meno on sama. Vaikka onhan se totta, että kiusaaminen ja selän takana puhuminen on yleistynyt, en silti sanoisi että nykyajan nuoret "lähtisivät maitojunalla takaisin kotiin tuollaisissa työpaikoissa". Jos rehellisiä ollaan, tuo lause kuulosti omaan korvaani tältä: "Nykyajan nuoret ovat laiskoja eivätkä niistä ole enää samaan kuin mitä minä tein". Tiedän ettet tarkoittanut sitä noin, mutta jos en yhtään olisi seurannut viimevuosina blogiasi, olisin luullut että oikeasti olet tuota mieltä. Mutta hyvä että aihe herättää keskustelua (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en tietenkään tarkoittanut asiaa tuolta kannalta ja pahoittelen, jos sellainen kuva jäi :) vastasin tästä jo tuonne muihin kommentteihin eli kannattaa lukaista sieltä, jos kiinnostaa!

      Poista
  27. Blogistasi saa paljon irti, kun kerrot mielipiteesi avoimesti ja perustellusti. Tässä postauksessa kuitenkin ikävästi särähti korvaan jonkinasteinen nykynuorten laiskuuden ja saamattomuuden päivittely, vaikkei se varmastikaan ollut tarkoituksesi. Esimerkiksi kohdassa "Väitän, että nykyajan nuorista moni tulisi maitojunalla kotiin hyvin nopeasti vastaavanlaisista työpaikoista", tuli sellainen olo, että nykyajan nuoret olisivat kovastikin huonompia kuin 'menneen ajan' nuoret.

    Vain yhdellä tallilla aktiivisesti käyvänä en voi sanoa juuta tai jaata muiden tallien kulttuurista, mutta meillä ainakin jo, ja varsinkin, nuoret hoitavat hommansa erittäin tunnollisesti eivätkä odota työstään palkkiota. Olen meillä törmännyt jopa enemmän siihen, että aikuisratsastajat eivät hoida osaansa luottaen siihen, että on nuorten homma huolehtia paikkojen siisteydestä.

    Muuten olen kanssasi samoilla linjoilla hoitajakulttuurin häviämisestä. Tosin arvelen, ettei vika ole siellä nykyajan 'laiskoissa' nuorissa.

    Tänne blogiin näkyvä puoli sinusta on aina niin ihanan positiivinen, että tulen aina hyvälle mielelle postauksistasi. Tsemppiä jatkoon ja onnea vielä hyvin menneistä kisoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en tietenkään tarkoittanut asiaa tuolta kannalta ja pahoittelen, jos sellainen kuva jäi :) vastasin tästä jo tuonne muihin kommentteihin eli kannattaa lukaista sieltä, jos kiinnostaa!

      Hienoa, että teillä on ahkeria nuoria! Tallielämästä saa niin paljon tulevaisuuden elämää varten, sitä ei kannata missata jos vaan mahdollisuus siihen on :)

      Poista
  28. Joo aika hauska toi "nykynuoret tulis maitojunalla kotiin" xD Aika hyvän johtopäätöksen oot muodostanu, kyllä vaan edelleen löytyy niitä jotka sen 12h raatavat ihan mukisematta ja vielä tykkäävätkin siitä. Yleensä tykkään sun postauksista mut tää oli kyllä vähän pettymys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan myöhemmin kaikille kunnolla, mutta nyt pikaisesti korjaus tähän lauseeseen johon moni tuntuu tarttuvan. En suinkaan kirjoittanut, että kaikki nuoret olisivat laiskoja! Tiedän monia ja monia erittäin ahkeria ja fiksuja tyyppejä, kaikki kunnia heille. Mutta samalla tiedän monia nuoria, jotka edustavat tätä pullamössökansaa. Ehkä näitä on tullut enemmän vastaan täällä Etelä-Suomessa, tiedä sitten. Tarkoitus ei siis todellakaan ollut yleistää ja kuten kirjoitin, "moni" - ei "kaikki" :)

      Voin toki olla täysin väärässä, mutta mun mielestä nuorilta vaaditaan nykyään paljon vähemmän. Okei, ennen hiihdettiin vastatuulessa 30km kouluun per suunta jne, se ei nyt ollut pointti, mutta kuitenkin :D tää on aihe, josta voisin jatkaa ikuisuuksiin, mutta se ei liity tähän postaukseen niinkään :)

      Yritän jatkossa perustella kantani selkeämmin ja välttää ilmaisuja, jotka voidaan tulkita yleistämisenä!

      Poista
    2. Sehän voi olla tottakin, että (suuri) osa tulisi maitojunalla takaisin, koska ainakin mä olen niin herkkä ihminen, ettei minusta olisi hevostöihin ulkomailla sen perusteella mitä olen kuullut. Olen tunnollinen ja ahkera tyyppi, mutta henkisesti en kestäisi todennäköisesti hevosalan työtahtia, määrää ja mahdollista simputusta. Tämä ei kuitenkaan liity pullamössöisyyteen vaan siihen, että osa meistä ihmisistä on herkempiä ja hevostermistöllä reaktiivisempia paineille ja olosuhteille kuin muut.

      Poista
    3. Aivan totta, mutta tämä on vähän eri asia sitten taas kuin laiskat tai saamattomat nuoret :)

      Poista
  29. Meillä käy kotona nuorempi tyttö, joka on aloittanut ensin ihan opetuksessa ja nyt kokoajan kun on tullut tutummaksi saanut enemmän vastuuta. Jos en kovasti huijaa olisikohan 14 vuotias nyt. Viime vuonna kun meitin Molla-neidille tuli jännevamma, kävi koko kesälomansa ajan tekemässä aamutallit ja kävelyttämässä ja kylmäämässä jalkaa. Kun meille muutti Miina-shetlanninponi on sen kanssa nyt paljon työskennellyt mm liinan päässä, hypyttänyt kavaletteja jne. Palkinnoksi ollaan sitten annettu ratsastella myös meidän muilla hevosilla, nykyään saa mennä melkein joka vkl jonkun hevosen itsenäisesti ja kisata Mollalla. Lisäksi meidän Nuorella Orilla on nyt nuori tyttö joka ihan vain käy harjailemassa, siivoamassa karsinan, kävelyillä ja joskus äitin kanssa ajelulla. Ihanaa huomata että nuorissa on vielä tälläisiäkin! :)

    Itse muistan kanssa nuoruudestani tuon hoitajakulttuurin, mutta tosin olinkin koko lapsuuteni ratsastuskoululla missä äitini piti tunteja. Siellä oli automaatio talutustunnit ja pienten opettaminen, maastojen vetäminen jne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, että teille on löytynyt tuollaisia ihmisiä! Jee :)

      Poista
  30. Valitettavasti samaa näkee myös hevosen omistajissa. Tullaan tallille, laitetaan hevonen vartissa kuntoon, tehokas 30-45min ratsastus lyhyillä alku ja loppu verkoilla sitten lopuksi heppa vartissa takas talliin tai tarhaan... :/
    Hevosen käsittelytaitoja arvostetaan nykyään monesti aivan liian vähän eikä ymmärretä että se ratsastus on vaan pieni osa hevosen kokonaisvaltaisesta huoltamisesta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä täysin totta!!
      -Eri ano

      Poista
    2. Näinpä näin. Toki kiireisempiäkin päiviä on, mutta ei se saisi olla jokapäiväinen tapa. Tehokkuus on toki eri asia kuin laiskuus :D

      Poista
  31. Kiitos Aada ihanasta postauksesta! Jotenkin kaikki omat ihanat kokemukset heräytyi eloon tätä lukiessani. Aivan mielettömän upea postaus! 💗

    VastaaPoista
  32. Hyvä postaus oli! <3
    Itse en ole ole saanut itselleni koskaan hoitoponia vaikka olen siitä jo pitkään haaveillut. Tallilla jossa käyn hoitoponeja ei edes jaeta. Se hiukan harmittaa, sillä pidän enemmän hevosten kanssa touhuilusta ja hoitamisesta kuin ratsastamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti löydät kivan hoitohepan, jos sellaisen haluat :)

      Poista
  33. Itse olen myös lapsena hoitanut erilaisia hevosia ja poneja talleilla, joilla olen käynyt. Muistan kuinka ihanaa tosiaan oli nimenomaan hevosen hoitaminen ja muut pienet askareet mitä sai lisäksi tehdä mm. karsinan siivous ja varusteiden puhdistus. Eikä se ratsastaminen ollut tosiaankaan mulle se tärkein asia. Ihan nykyäänkin näin 22-vuotiaana (tai no 21 kun huomenna ne synttärit vasta on ;) ) niin tykkään mennä tallille hyvissä ajoin ennen ratsastustunnin alkua, jotta saan rauhassa hoitaa hevosen ja laittaa sen valmiiksi tuntia varten. Näin opiskelijana välillä harmittaa kun kouluni on helsingissä ja itse asun keravalla, joten matkoihin menee ainakin se tunti. Välillä kun pääsee vasta neljältä tulee hirveä kiire ehtiä tallille hyvissä ajoin ja mä inhoan kiirettä. Onneksi ihanat ratsastusryhmäläiseni kuitenkin auttavat, jos sitä tarvitsen :)

    Samaan aikaan mun ratsastustunnin kanssa on myös toinen tunti, jossa ratsastaa ainoastaan lapsia (oisko ne nyt ratsastaneet n.1 vuoden) ja oikeastaan joka kerta kun tallille menen ihmettelen miten näillä lapsilla ei näytä olevan mitään kiinnostusta hoitaa poneja itse. Yleensä heillä on vanhemmat mukana, jotka laittavat sitten kokonaan ponin kuntoon tuntia varten. Lapset seisovat karsinan oven ulkopuolella ja sieltä vaan kertovat, että "iskä laita nyt se satula" tai "äiti sun pitää harjata vielä tuolta". Mitään ne eivät siis tee itse tai edes auta vanhempiaan.Tai jos auttavat nii se apu on kyllä todella vähäistä. Viimekin kerralla lapset vaan ilmoittivat vanhemmilleen et "me mennään jo tonne maneesiin nii tuokaa te sit se poni ku ootte sen saaneet laitettua".

    Välillä tuntuu et näitä lapsia kiinnostaa nimenomaan vaan se selässä olo eikä senkään eteen jakseta/haluta tehdä mitään. Mun mielestä tämmönen on niin outoa! Silloin kun itse aloitin nii meidän ryhmässä kaikki laittoivat poninsa itse ja vanhemmat oli vaan siinä sivussa jos jossain apua tarvitsi. Ja sehän oli just parasta kun sitä ponia pääsi silittää ja hoitamaan ettei sinne karsinaan pahemmin edes halunnut aikuista auttamaan kun kaikki piti saada tehdä itse! Ja nyt siis puhuin vain näistä ryhmäläisistä. Varmasti on paljon lapsia, joille se ponin hoito on yhtä tärkeää kuin sitten se selässä oleminenkin. :)
    T: Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, onpa tosiaan kummallista porukkaa! Ehkä he ovat muutenkin tottuneet saamaan kaiken valmiina, tiedä sitten? Mutta kiva kuulla, että sä viihdyt hoitohommissa :)

      Poista
  34. Muistan aina kun olin vielä hoitaja (en enää edes ratsasta) ja sama poni oli mulla valkkuponina. Hoidin ponia ku omaani ja kaikki oli aina ihan viimesen päälle jne. huolehdin siitä toosi hyvin. Rakastin sitä ponia yli kaiken. Sitten kun tuli koulukisat ja oman suoritukseni jälkeen taluttelin sitä käsihevosalueella, niin tulee vanhempi tyttö, joka meni myös radan samalla ponilla. Hän rupeaa valittamaan mulle siitä että kuolaimissa on kuolaa ja näin ollen likaa. Hän pyysi minua pyyhkimään kuolaimet hihaani, mutta kun kieltäydyin, hän LÖI minua kouluraipallansa jalkaan. En sanonut mitään mutta sattui kyllä ihan pirun kipeästi. Ja hän vain nauroi kaverinsa kanssa vieressäni. Hän löi uudestaan ja sanoi että pitää pyyhkiä kuolaimet. Rupesin sitten pyyhkimään niitä peloissani ja hän vain nauroi kaverinsa kanssa. Olin tällöin vielä suht. nuori joten traumathan siitä jäi. Aika nopeasti tän jälkeen vaihdoinkin sitten tallia, koska ridakoulussa oli meno oli tosi julmaa ja kiusaamista tosi paljon. Ihmiset loivat sinne sellaisen negatiivisen ilmapiirin.

    Tämän jälkeen vaihdoin siis toiseen ridakouluun jossa mut otettiin tosi iloisesti vastaan, enkä nähnyt koko siellä olo aikanani ollenkaan kiusaamista/syrjintää/seläntakana puhumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala, onneksi vaihdoit tallia! Kai sanoit tuolloin tuon toisen käyttäytymisestä jollekin vanhemmalle? :/

      Poista
  35. Nämä on taas näitä asioita josta ei voi kiistellä. Totuus vain on se, että vaikka teidän vanhempien mielestä asia on niin että nykyajan lapset olisivat 'laiskoja',niin kyllä vain edelleen täältä löytyy niitä ahkeria tallillaisia. Itselleni postausta lukiessani tuli valtavan suuri riittämättömyyden tunne, ihan kuin kaikki mitä tekisin olisi vain sen ratsastus-palkan perässä.

    Tiedän Aada, että tarkoituksesi ei ollut loukata ketään taikka yleistää, itse tulkitsin vain postauksen niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, onpa ikävää jos postaus herätti tuollaisia tuntemuksia :( pahoittelut! Ihan varmasti ahkeria ja hoitamisesta kiinnostuneita nuoria on paljon, sitä en mene vähättelemään. Mutta jostain syystä ne vähemmän aktiiviset ovat jääneet mieleeni, tiedä sitten syytä tähän :)

      Poista
  36. Samanlaisia muistoja myös itselläni on ratsastuskoulun hoitoponi ajoista. Juuri eilen juttelimme valmentajan/tallinomistajan kanssa siitä, miten touhu on tässä vuosien saatossa muuttunut. Aiemmin oli itsestäänselvyys, että jäädään katsomaan muiden tunteja ja oppimaan näistä. Muita katsomalla haluttiin oppia mahdollisimman paljon, ja varsinkin suosikkihevosten tunnit pyrittiin seuraamaan mahdollisimman tarkasti. Nykyään tämä on paljon harvinaisempaa, sillä ihmisillä on jatkuva kiire kokoajan kaikkialle eikä aikaa jäädä hengaamaan ole yhtään samalla tavalla. Ja näitä näkee myös paljon hevosenomistajissa, ei haluta muuta kuin se kiva ratsastus eikä muusta tekisi mieli huolehtia ollenkaan samalla tavalla.

    Muistan kuinka nuorena oli niin hienoa käydä eräällä yksityistallilla jossa oli tädin hevonen, ja siellä pääsi välillä tuomaan hevosia sisään ja jakamaan omistajan kanssa iltaheiniä. Näistä ajoista oppi vielä myöhemminkin aivan valtavasti, kun teki kisa-aamuina tallia yhdessä, jotta päästiin omistajan kyydillä sitten kisoihin. Tämänkaltaisia talleja ja mahdollisuksia ei ole mielestäni enää niin paljoa, sillä paikoista halutaan hienompia, ja tallilla on paljon palkattuja työntekijöitä.

    Nykyisellä tallilla on mielestäni hyvä ja opettava järjestely, ja jokaiseen kuuhun kuuluun yhden iltatallin tekoa johon kuuluu hevosten sisääntuonti ja ruokien antaminen, ja toki tämän vuoron voi antaa myös jollekkin toiselle. Juuri tämänlainen touhuaminen opettaa mielestäni paljon, ja siinä oppii käsittelemään erilaisia hevosia. Tallilla on jonkin verran nuoria, ja tämä on hyvä tapa näyttää että hevosenhoitoon kuuluu muutakin kuin pelkkä paijailu. Tämä toimii hyvänä muistutuksena monille, sillä nykyisin täyshoitotalleilla omistajat toimivat välillä kun ratsastuskouluissa periaatteella laitetaan hevonen kuntoon, ratsastetaan, ja mennään kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri! Kyllä se vastuu on myös niillä yksityishevosten omistajilla, eivät he voi ulkoistaa hevosen hoitamista kenellekään muulle :)

      Poista
  37. Mulla ei ikinä ole ollut varsinaisesti hoitoponia, mutta aina olen tykännyt puuhailla hevosten kanssa ja tehdä tallihommia. Ratsastaminen ei ole mulle se tärkein asia, vaikka siitä tykkäänkin. Mielelläni kuitenkin esim. taluttelen hevosta, jos sitä pyydetään ja autan muutenkin mielelläni.
    Aina kun mahdollista, siivoilen karsinoita, lakaisen käytävää, kannan hevosille vesiämpäreitä yms. ja voisin tehdä hommia enemmänkin. Ihan vapaaehtoisesti, ilman mitään ratsastus"palkkaa" :)

    VastaaPoista
  38. Tuossa joku kommentoi äsken että nykyään hoitajat, pääasiassa nuoret, etsivät hevosharrastuksesta vain sellaisia teitä, joista hyötyy jotenkin (raha tai ratsastus). Mun on pakko sanoo et ite oon harrastanu hevostelua ala-asteelta lähtien ja aina halunnut hirveästi omaa hoitohevosta, sillä omaan ei ole mahdollisuutta. Viimeiset 4 vuoteen hoitohevosta ei yksinkertaisesti löydy, sillä nykyään juurikin hevosten omistajat vaativat usein maksua siitä, että hevosta kävisi hoitamassa ja liikuttamassa. Varsinaisia hoitajia omistajat eivät etsi hevosilleen vaan nimenomaan vuokraajaa, joka kävisi muutaman kerran viikossa. Itse asun Etelä-Savossa ja voin sanoa että täällä hinnat ovat aivan pöyristyttäviä. Omistajat kehtaavat pyytää 150e/kk, joka sisältää 2krt/vk ratsastuksen ja hevosen hoidon. En edes ymmärrää perimmäistä pointtia siitä, että omistajalla ei ole aikaa käydä hevosensa luona päivittäin tai haluaa hieman vapaata muuten, nii miksi hänelle pitäisi siitä maksaan, kun hänhän siitä hyötyy eniten? Sen ymmärrän että jos pelkästään ratsastamassa kävisin.. Ylläpito sitten myös asia erikseen. Itse ainakin kun tässä yliopistosta valmistautuessani ja toivottavasti töitä saadessani oman hevosen hankin, toivon juurikin löytäväni hevoselleni hoitajan, joka olisi vastuullinen ja tekisi ne sovitut jutut + hyötyisi tietysti myös itse opin kannalta. En itse ainakaan rahaa kehtaisi kiskoa siitä, että mua autetaan oman hevosen hoidossa ja liikutuksessa?

    Sori Aada, tää meni ohi sun postauksen aiheen, mut oli nyt pakko avautua kun sen verran kuohahdutti tuo eräs kommentti :D

    Ja omasta kokemuksestani hoitajakulttuurissa voin sanoa, että mun kohdalle on sattunut usein tallit, joissa on tosi huono ilmapiiri. Ratsastuskoululaiset jakautuvat "kermaporukkaan" ja kokemattomiin. Ratsastuksenopettajat suosivat lempioppilaitaan, joka näkyy monin tavoin, kuten erilaisilla vapautteilla ja mahdollisuuksilla, joita muilla oppilailla ei ole. Hevosen omistajat myös ilkeilevät ratsastuskoulun oppilaille; ovat töykeitä ja ylimielisiä, nokka pystyssä -meininkiä. Oon myös törmännyt henkilökuntaankin, joka voi olla töykeää ja päällekäyvää. Hevosmaailmassa olisi sosiaalisessa kanssakäymisessä niin paljon parannettavaa, sillä huono ilmapiiri pilaa usein monen harrastajan fiiliksen, joka pahimmissa tapauksissa johtaa kokonaan hevostelun lopettamiseen. Onneksi on näitä SRL:n järjestöjä, jotka pyrkivät parantamaan ratsastuksen sosiaalisia puolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuo vuokrausjuttu on vähän kaksipiippuinen juttu. Jos omistaja oikeasti tarvitsee liikuttajaa, jotta saa itse vapaata, kyllä mäkin olen vähän sen kannalla ettei kamalia summia kannata pyytää. Toisaalta hevosenpito on kallista ja joku on voinut laskea niin, että on varaa pitää hevosta jos ottaa sille vuokraajan x kertaa viikossa jne. Ja vaikka vuokraamisesta maksaa, kyllä mun mielestä se hoitaminen kuuluu aina tehtäväksi! Ihan samalla tavoin kuin ratsastuskoulussakin :)

      Mutta juu, tää tosiaan vähän erosi aiheesta. Ikävää, että sulle on tullut vastaan ikävämpiä tyyppejä hevosmaailmassa :( toivottavasti ei jatkossa enää tulisi!

      Poista
  39. Minun mielestäni sinun kirjoitustyylisi on hieman ylimielinen. Tiedän Aada ettet sellainen henkilö ole, mutta nyt tuossa tekstissä useampikin lause särähti korvaan (kuten ilmeisesti monella muullakin). Tietenkin se on kiinni vain siitä miten tekstiä tulkitsee, ja itsehän korjasit ettet tarkoittanut lauseita yleisesti. En tiedä pääkaupunkiseudusta, mutta ainakin täälläpäin nuoret eivät ole laiskoja. Ja laiskuus on mielestäni vain kasvatuskysymys. Vaikkei tämä nyt ole mitenkään olennainen aiheeseen nähden, halusin kuitenkin kertoa sinulle siitä, kuinka minä henkilökohtaisesti tulkitsen tekstisi alentavaksi. Olen seitsemäntoistavuotias, ja tekstistäsi jää vähän tälläinen olo: "Olen laiska, minusta ei ole ratsastamaan eikä omistamaan omaa hevosta tai ikipäivänä pystymään olemaan yhtä hyvä kuin tuo upea Aada, ellen heti matkusta ulkomaille ja hanki töitä sellaiselta tallilta, jossa huudetaan jos olikin laittanut punaiset suojat eikä siniset". En missään nimessä halua olla sinulle ilkeä, tai aiheuttaa kakkaryöppyä sinulle, mutta itse tuli vähän inhottava olo tästä postauksesta, vaikka aihe olikin aivan eri.

    Mukavaa viikonloppua! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi ei, en todellakaan halunnut nostaa itseäni tai ketään muuta jalustalle tai kirjoittaa kenestäkään alentavasti! Kuten tuolla ylempänä jo sanoin moneen otteeseen, en siis rupea sitä enää uudelleen toistamaan :)

      Ja kasvatuskysymyshän se on, yksinkertaisesti. Kyllä musta tuntuu siltä, että nuoria päästetään tänä päivänä aika helpolla. Siis kyllä multakin voisi vaatia niin paljon enemmän! En mä pidä itseäni ahkerana, ihan jokaisella on varmasti siinäkin saralla kehitettävää. Ja varmasti on olemassa tuhansia ellei kymmeniä tuhansia tosi ahkeria nuoria heppahommissa suomessa. Sitä en epäile, eikä se ollut tämän postauksen pointti :)

      Kiitti samoin!

      Poista
  40. Ite nuorempana olisin halunnu hoitohevosen. No sain yhden hoitohevosen jota sain hoitaa sinä päivänä kun kävin ratsastamassa. No sekin jo oli paljon.

    Meni n. 5vuotta sainkin jo enemmän vastuuta. Ja loppujen lopuksi mulla oli yhessä vaiheessa 2pv ruunaa 2suokki tammaa ja 2suokki oria ja sitten kaks yksityistä. Ja kaikki hoidin viitenäpäivänä viikossa.

    Loppujen lopuksi vielä kolmevuotta sitten välilllä olin viikonkin yksin koko tallilla ja pidin parit tunnit (talli oli lopettamassa) ja hoidin kaikki hevoset yksin ja liikutin ne kaikki. Sain elämäni mnahdollisuuden kyseisen tallin omistajalta. Yleensä kyllä tallilla oli työntekijä mutta silti sain hoitaa ja liikuttaa hevoset miten halusin. Tein liikutus suunnitelmat ja kysyin omistajalta mitä mieltä oli ja jos kelpas tein sen mukaan. Ruokinnat muutin niin että ne vastas kaikkien hevosten oikeita tarpeita. Punnittin kaikille heinät yms. Lopulta lähdin opiskeleen ja omistaja olikin jo paniikissa mitä se tekee kun ei tiennyt missä mikäkin oli. Mutta kirjotin kaikki ruokinnat yms omistajalle. Nykyään tallia ei oo enään.
    Mutta niin nykyään hoitajat eivät halua yleensä tehdä muutakun liikuttaa. Ite olin jo siittäkin onnellinen että sain harjata hevosta edes joskus. Mutta sillon oli jo unelma kun sain kaiken vastuun hevosesta.

    Nyt itelläni on omassa pihassa kyseisen tallin omistajan kaks tammaa ja myös omakin tamma. Ja hoitajaa eikä kyllä liikuttajaakaan löydy vaikka nää tammat on tosi mukavia kunhan niitä osaa käsitellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, että sait noin hienon mahdollisuuden aikanaan! Ja toivottavasti löydät kivan hoitajan/liikuttajan hevosillesi :)

      Poista
  41. Mielestäni me emme voi "syyllistää" nykynuoria mistään, koska me olemme ne edelläkävijät, jotka maailmasta on tällaisen muokannut. Me olemme ne, jotka kehittivät tietotekniikan ja elektroniikan. Me olemme ne, joka kustantavat nykynuorten kännykät, tietokoneet jne. Me olemme ne, jotka tukevat nykynuorten harrastuksia. On nimenomaan meidän vastuullamme, miten heitä harrastuksessaan tuemme ja ohjaamme.

    Ja jotta en saa nyt samanlaista kohua aikaan, kuin sinä sait tuolla hassusti kuvatulla lauseella, sanon tähän vielä EN YLEISTÄ!

    Nykynuoriso on meidän tulevaisuus, meidän pitäisi kehittyä maailman mukana, niinkuin nuorisokin kehittyy. Nuoriso mukautuu tähän päivään ja vain me aikuiset voimme päättää, minkälaista esimerkkiä haluamme nuorille antaa.

    Ehkä vähän offtopic, mutta minusta pahinta mitä voi sanoa on se, että se mitä nykynuoriso on tällä hetkellä on heistä riippuvaista. Kun ei muuten ole!

    VastaaPoista
  42. Herätti paljon ajatuksia tämä postaus ! Olen samaa mieltä kanssasi, sillä paljoa ei enää hevosen hoitajiin nykyään törmää. Uskallan väittää, että hevosenhoita kulttuuri on tavallaan vaihtunut vuokrahevosiin, joita saa hoitaa ja pitää kuin omanaan ja ratsastaa pientä maksua vastaan sovittuina päivinä, voihan se monelle olla mielekkäämpää, jos ei enää pelkkä hoitaminen kiinnosta.
    Tunnistan kuitenkin itseni tekstistäsi: ratsastuskoulu aikoina oli viellä kaikilla hoitohepat ja oli unelmien täyttymys saada tehdä hevosen kanssa jotain,esim. talutella ja harjata. Ja kaikki unelmoivat saavansa hoitoponinsa kanssa jonkinlaisen syvällisen yhteyden, että poni hirnuu sinut nähdessään yms. Ja tietenkin se perinteinen pikku heppatytyön, tai pojan haave, oli saada se hoitoponi omaksi! :D
    Olisi kyllä ihanaa jos hoitajat palaisivat takaisin ratsastuskouluille (en yleistä, voi jossain ollakkin hoitajia niinkuin aiemmissa kommentoissa mainittiin) niin opittaisiin muutakin kuin ratsastusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri, tuo vuokrahevoskulttuuri on kyllä ihan totta! :D

      Poista
  43. Mielestäni hoitajien puute on kiinni hevosten omistajista jotka ettii vaa vuokraajia jotta sais rahaa. Taitaa olla nykyää nii et sekä hoitajat että hevosen omistajat haluuvat mahollisimma paljo hyötyy: omistajat rahaa siitä et joku nuori saa käydä hevosella ja hoitajat että pääsee ratsastamaan. Molemminpuolinen ongelma siis..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, yksityishenkilön omistamat hevoset ovat tietysti oma lukunsa, tässä hain enemmän ehkä ratsastuskoulupuolen hoitajatoimintaa :)

      Poista
  44. Mä en pienempänä ollut kovin innostunut hoitaja, tallilla parasta oli kaverit ja ratsastaminen :D hoidin kuitenkin paria hevosta ratsastuskouluaikoina, ja etenkin syötteleminen kesää kohti mentäessä oli ihan super kivaa! Myöhemmin mua alkoi vasta kiinnostaa hevosen hyvinvointi enemmän, ja ennen oman hevosen ostoa opiskelin aiheesta lisää avoimen yliopiston puolella. haluan tarjots hevoselleni parasta osaamista, ja kun osaaminen loppuu, voi apua pyytää osaavammilta! Nykyään Codassa riittää hoitamista, mutta tykkään sen lisäksi käydä esim pyryn ja anun kanssa kisoissa hoitamassa, se on huippua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä avoimessa yliopistossa voi lukea hevosjuttuja? Tuon haluan tietää, vau! :D

      Poista
    2. Se oli ihan helsingin avoimessa :) aihealueittain vaihtelevat erikoiskurssit: (KEL250) Hevoskurssi. En tiedä miten usein järjestetään, koska siitä on jo muutama vuosi kun ite kävin, mutta oli kyllä hyödyllinen! Suosittelen kyllä jos vaan järkätään taas :)

      Poista
  45. Itse olen tämän neljän vuoden ajan, mitä hevosia olen harrastanut, koko ajan ollut hyvinkin ahkera hoitaja. Tallillamme muut nuoret eivät jaksaisi niinkään hoitaa satuloita tai hevosten häntiä, mutta minä pidän aina kaikesta huolen. Ehkä se perfektionismi siihenkin vähän vaikuttaa, mutta kyllä se on ihan puhdasta hoitamisen iloa. Eniten tietysti vietän itse aikaa sen hevosen kanssa, en vain se varusteiden. :)

    VastaaPoista
  46. Nykyään tuntuu ettei talleilla edes tutustu kunnolla muihin ratsastajiin. Junnuilla on kyllä tiettyjä porukoita mutta meininki on mennyt vähän sellaiseksi että käydään vaan ratsastamassa ja lähdetään pois

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se on tosi harmi :( onneksi on myös talleja, joissa on hyvä porukka!

      Poista
  47. En oikein tiedä, mitä ajatella hoitajakulttuurista. Tallilla, jossa opettelin ratsastamaan ja harrastin 15 vuotta , ei ollut hevosilla virallisia hoitajia. Jos hevonen ei ollut tunnilla kyseisenä päivä, sai hevosta harjailla. Tallin omistajalle oli tärkeää, että jokainen ratsastaja laittoi itse hevosensa valmiiksi. Tein myös tallitöitä, kun ikää tuli lisää, joilla kustansin rats.tunteja ja valmennuksia. Olen ollut myös tallin omistajan mukana kisahoitajana. Ystävälläni on omis hevosia, joiden hoidosta sain vastata heidän ollessa ulkomaan matkoilla. Ystäväni antoi myös ratsastaa omalla kilpakaverilla ja yleensä maastoilin ystäväni pyynnöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hyvä, että on joutunut itse laittamaan hevosen kuntoon tunnille. Opettaa paljon hevosista :)

      Poista
  48. Hyvä kirjoitus Aada! Itse ollessani pieni,toimi tallillamme hoitajatoiminta, mutta nykyään sitä ei enää ole. Sen kyllä huomaa, sillä nykyään nuoretja lapset ovat osittain toivottomia tapauksia.
    Esimerkiksi 4 vuotta harrastaneet lapset eivät osaa vieläkään harjata hevosta tai he eivät edes osaa olla oma-aloitteisia hakemalla ratsunsa tarvikkeet karsinan eteen. Toki osa syy tähän on se, että vanhemmat/huoltajat tuovat lapsensa tallille 3minuuttia ennen tunnin alkua jolloin ratsu on tietysti jo laitettu valmiiksi kuntoon. Joillakin ratsastajilla ei edes ole halua opetella laittamaan hevosta kuntoon, sillä he ovat tulleet VAIN ratsastamaan...
    Hoitajakulttuuri saisi palata kaikille talleille, sillä hätä on kädessä monellakin tallilla kun ei osata enää laittaa hevosia kuntoon. Toki se on myös tallinpitäjistä kiinni, mutta oma mielipiteeni on se, että hoitajakulttuuri talleille joilla sitä ei enää ole niin tulisi takaisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri! Onhan se pitkälti vanhemmistakin kiinni, kun nykyään eletään niin hektisessä maailmassa, eikä aikaa tunnu riittävän kovinkaan paljon ylimääräiseen :/

      Poista
  49. parasta aikaa kyllä oli kun sai sen oman hoitohevosen, voi sitä onnellisuutta silloin. Ikäväkseen minä kohtasin paljon kiusaamista vanhemmilta hoitajilta. Mulle jopa soitettiin pilapuheluita, jossa esitettiin kys. Tallin omistajaa joka kaupitteli minulle hoitohevostani. Tämäkin kiusaaminen luullakseni johtui siitä, että molemmat vanhempani ratsastivat myös ja harkitsivat silloin omaa hevosta. Kokisin kuitenkin milloin vain nuo ajat uudelleen :) Todellakin harmi jos tämä hoitaja kulttuuri on häviämässä.

    VastaaPoista
  50. Käyn kaverini luona aina tallilla, ja vaikka on vaan kahden hevosen yksityistalli, niin molemmilla on hoitajat, toisella 2. Siellä on siis irlannin cob ja shetlanninponi ja minä olen shetlanninponin hoitaja. Hoitajan "työhön" kuuluu tallin siivoaminen, heinät/iltaruuat, vedet, karsinan siivoaminen, varusteiden puhdistaminen, ratsastus, ajo tai jokin muu liikunta, harjaaminen ja kaikkea muuta tuommosta.

    VastaaPoista
  51. Joo tuntuu nykyään, että jokaisessa ratsastuskoulussa jossa olen ratsastanut, ilmapiiri on kamala. Hoitajat riitelee päivistä ja kuka hoitaa ja ketä. Esimerkiksi minua on kiusattu ratsastuskoulussa, jossa viimeksi kävin, sillä mä en vain yksinkertaisesti ystävystynyt kaikkien kanssa, menin tallille vain hevosten, rakkaan harrastukseni takia. Hoidin kerran upeaa isoa mustaa tammaa ja siitähän hirvee mekkala tallikaveriltani kun olin ottamassa 2 päivää itselleni, kun kukaan muu ei tuntunut haluavan tätä hevosta hoidettavaksi, että mun on pakko jakaa toinen päivä hänen kanssaan, sillä hänkin nyt yhtäkkiä sattuu rakastamaan tätä hevosta ja kaikkea. Ja aina kun yritin ottaa uutta hoitohevosta, joku aina kiilasi eteen tai alkoi valittamaan, että en pärjää jne. Ja tuohon kiusaamisjuttuun, nämä mun ryhmäläiset olivat ihan kamalia, valittivat mulle kaikesta ja kerran lukitsivat mut karsinaan yhden hevosen kanssa, joka helposti menee paniikkiin ja potkii karsinassa ihmiset pihalle jos ei osaa oikein hoitaa tai jos on itse liian paniikissa rauhoitellakseen hevosta. Oli siellä sitten kiva huudella jotain avaamaan. Ja moneen muuhun tapaukseen loppui mun ratsastus kyseisellä tallilla. Tehokas opetus ja mukava henkilökunta, mutta käsittämättömän hirveä ilmapiiri. Hoitaminen yhtä helvettiä oli, kukaan ei tuntunut haluavan auttaa, kyllä sen 2 vuotta kestin.

    VastaaPoista
  52. Tuohon edelliseen vielä, että kyllä muistan vielä kuinka onnellinen olin, kun sain lakaista käytäviä tai opastaa muita. Harjaaminen oli ihanaa ja varusteiden putsaaminen myös. Ja toivoin aina saavani jonkun yhteyden hoitohevoseen. Halusin että se hirnuu tai innostuu muuten vain kun näkee minut. Mutta ne ajat siitä. Ei samanlaisia talleja tunnu enää oikein löytyvän missä suurinosa tulisi toimeen keskenään.

    VastaaPoista
  53. Tallilla jolla miä käyn on hoitajat poneilla ja hevosilla. Itelläkin on tällä hetkellä kaksi hoitoheppaa. Meiän tallilla on myös tosi hyvä ilmapiiri, ri kiusausta, kaikki tulee toimeen yms. :)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat