#787: Euroopan sydämessä

Uskomaton viikko takana! Koskaan ei pitäisi hehkuttaa liikaa, mutta joskus on yksinkertaisesti pakko. Vaikka mä en ole päässyt ratsastamaan sitten viime viikon perjantaisen estevalmennuksen, on päiviin mahtunut valtavasti tekemistä niin hevosten kanssa kuin ilmankin. Tulevina päivinä blogin puolella on luvassa taas normaaleja estevalmennus- ja kisapostauksia muutamaa toivepostausta unohtamatta, mutta niitä ennen ajattelin hieman avata menneiden päivien ohjelmaa. Toivottavasti tykkäätte!

Aloitetaan tarina aivan alusta ja palataan muutamia päiviä taaksepäin. Perjantaina alkoi Helsingissä ja tarkemmin Laakson ratsastusstadionilla järjestettävä esteratsastuksen GP-sarjan finaalitapahtuma, jonne olimme lupautuneet Sarinan kanssa töihin. Tuo tapahtuma on tullut tutuksi vuosien varrella, sillä olin siellä töissä muistaakseni ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten ratahenkilökuntana. Nyt vastuualueenamme toimi verryttely eli olimme niin sanottuja ringmastereita - aivan kuten viime vuosien kisoissa yleensäkin. Tuo homma on mielestäni varsin mukavaa, sillä verryttelyssä näkee paljon ratatoimintaa enemmän päästen samalla tutustumaan uusiin ihmisiin ja juttelemaan niiden jo tutuksi tulleiden kanssa. 

Alkuun muutamat kuvat Snapchatista, josta mut löytää nimimerkillä aadalatti. Nämä kaks ensimmäistä kollaasia ovat Laaksolta ja niiden tunnelmista :)

Näistä kuvista näkee, miten lämmintä Brysselissä oli! Tuo kännykän näyttö siksi, että sen yläkulmassa on lämpölukema :D

Laakson lauantainen ravintolahetki.

Kisat alkoivat Laaksolla perjantaina vasta kahdeltatoista, joten ehdin käydä aamulla estevalmennuksessa. Tästä on tulossa oma postauksensa myöhemmin, sillä Sarina jaksoi herätä ahkerana kuvaamaan meidän tekniikkaharjoituksia. Kyllä muuten kysyi luonnetta herätä kuuden jälkeen kylmään syysaamuun, mutta niin me vain vedimme toppatakkia niskaan ja painelimme tallille hytisemään kylmyydestä. Syksy on oikeasti tullut Suomeen! Mä en tiedä, mitä puen päälle tallille oikeasti kylmillä ilmoilla, sillä olen joutunut jo nyt käyttämään ties mitä untuvaliivejä ja pitkiä kalsareita.. Normaalisti en edes palele helposti, keväisin olen ensimmäinen ihminen, joka ratsastaa valmennukset ilman pitkähihaista.

Perjantain kisapäivä sisälsi vain kolme luokkaa, mutta jokaisessa niistä oli melkoisen paljon osallistujia. Tämä tarkoitti sitä, että kisapäivä venyi seitsemään asti. Ilta-aurinko ei lämmittänyt enää entiseen malliin, joten ainakin mä itse olin viimeiset pari tuntia enemmän ja vähemmän kylmissäni untuvatakista huolimatta. Mittarin mukaan ulkolämpötilan olisi pitänyt olla noin 17 astetta, mutta tuota oli kyllä vaikea uskoa! Joko paikallaan istuminen teki tehtävänsä tai mulla on jotenkin alentunut lämmönsäätely, sillä lauantaina herätessäni kurkku tuntui hiekkapaperilta ja olo oli tuskainen. Olimme lähteneet perjantaina vielä Millan ja Sarinan kanssa syömään ja istumaan iltaa Treffipubiin Herttoniemeen (suosittelen, siellä on maailman paras hampurilaisannos), joten ilta oli venynyt hieman suunnitelmaani pidempään. Lyhyillä yöunilla saattoi olla osuutensa kipeään olotilaani, sillä joduin heräämään jo puoli viideltä ehtiäkseni oikeisiin töihini. Tuon työpäivän loputtua ääneni oli poissa ja palasin Laaksolle iltapäivällä köhien kurkkuani.

Ja sitten Brysselikuvien pariin!

Komissiossa meille pidettiin luentoja esim. tällaisissa saleissa.

Ylempi kuva on parlamenttisalista, alempi komission edestä.

Lauantaina Laaksolla ratkottiin esteratsastuksen GP-sarjan ja Future Challenge -sarjan finaalit, itse kokonaiskilpailun tuloksia unohtamatta. On aina yhtä hienoa päästä seuraamaan iloisia ratsastajia ja jännittää voittajien sekä toki muidenkin suoritusten puolesta. Siinä hetkessä, kun asettaa voittajalle ruusuketta ja voittoloimea päälle juuri ennen palkintojenjaon alkamista, näkee sen kaikista aidoimman onnen ratsastajien kasvoilla ja eleissä. Ja sen, miten vilpittömästi ympärillä olevat ihmiset tulevat onnittelemaan suorituksensa tehneitä ratsastajia. Silloin se yhteisöllisyys tulee ilmi, eikä sitä paljon puhuttua ratsastajien välistä kyräilyä tunnu olevan lähimaillakaan. GP-sarjan voittoon ratsasti ansaitusti Susanna Granroth ja Future Challenge -sarjakilpailun voiton otti Joni Koivusalo. 

Illan tullen keräsimme isomman ratsastajaporukan kasaan ja lähdimme Helsingin keskustaan illallistamaan ravintolaan. Osa meistä siirtyi ravintolasta vielä jatkopaikkaan, josta poistuin itse puoli kahden aikaan jättäen kaverini nauttimaan illastaan. Kotiinlähdön aika koitti, koska sunnuntaina mun piti olla lentokentällä vähän aamuseitsemän jälkeen, eikä samoilla silmillä eläminen tuntunut kovin miellyttävältä vaihtoehdolta. Nuo parin tunnin yöunet eivät ehkä olleet se fiksuin ratkaisu, koska ääntä ei edelleenkään irronnut kovin kummoisesti ja pää oli räkää täynnä. Tarmokkaana lähdin silti kohti Belgiaa, jossa vietin seuraavat kolme päivää opiskelukavereideni kanssa.

Turistinähtävyyksiä oli pakko käydä katsomassa :P

Maanantaina osallistuimme Euroopan komission midday briefingiin, jossa toimittajat saivat kysellä vapaasti kysymyksiä. Tämä viikko oli melko kiireinen koko instituutissa, sillä tänään keskiviikkona Euroopan komission presidentti Juncker piti State of the European Union 2016 -puheensa parlamentille.

Brysselissä meillä oli siis vihdoin tämä pitkään suunniteltu matka Euroopan komissioon ja parlamenttiin. Matka on pitänyt toteuttaa jo kahdesti aiemmin, mutta molemmilla kerroilla jo ostetut lentoliput jäivät käyttämättä terroristi-iskujen takia. Voitte kuvitella, miten epäileväinen olin matkan toteutumisen suhteen aina lähtöpäivään asti.. Perille kuitenkin päästiin ja matka oli ihan mieletön! Sunnuntaina meillä oli vapaapäivä, joten kiertelimme pienemmällä, noin seitsemän hengen porukalla ympäri Brysseliä katsellen erilaisia kirkkoja, puistoja ja muita nähtävyyksiä. Kävimme myös kävelemässä ympäri Molenbeekia, joka on Euroopan radikalisoituneimmaksi tituuleerattu alue. Se on yhdistetty useisiin Euroopassa tehtyihin terroritekoihin, mutta me ei nähty siellä mitään kovin kummallista. Majoituimme komission lähellä olevassa neljän tähden hotellissa, josta oli alle sata metriä Maalbeekin metroasemalle. Tuolla asemalla menehtyi keväällä yli 20 ihmistä terroristien räjäyttäessä pommin. Yleisesti ottaen katukuvassa ei ollut havaittavissa mitään uhkatilaa, mutta kaduilla seisoi jonkin verran armeijan väkeä aseidensa kanssa - varsinkin tärkeimpien rakennusten luona näitä oli runsaammin.

Maanantaina ohjelmamme alkoi virallisesti varttia vaille yhdeksän turvatarkastuksella, jonka jälkeen kuuntelimme luentoja Euroopan komission tiloissa ennen kello yhden working lunchia. Siitä jatkoimme matkaa parlamenttiin, jossa luennoitsijoita oli kaksi lisää ennen lyhyttä tutustumiskierrosta. Luentojen aiheet koskivat meidän opiskelujuttuja, minkä lisäksi meitä briiffattiin esimerkiksi komission toiminnasta. Miellyttävä lisä oli se, että osa luennoista oli niin sanotusti off the record, jolloin puhujat saivat kertoa asioita vapaammassa muodossa. Tiistaina meillä oli sama ohjelma, joskin pysyimme koko päivän komission rakennuksissa siirtyen lähinnä talosta toiseen riippuen luennon sijainnista.

Maanantaina meille jäi vielä illalla hyvin aikaa lähteä shoppailemaan, katsoa kuninkaanlinnaa ja sen puistoa sekä istua pienissä pubeissa kadunvarsilla ennen illallista. Mä itse olen enemmän kaupunkilomien ystävä, sillä päivän kiertelyiden jälkeen on ihana istahtaa alas ja seurata paikallisten elämää illan hämärtyessä. Brysselissä oli muutenkin todella lämmintä, sunnuntaina lämpöä oli 29 astetta, maanantaina 30 ja tiistaina parhaimmillaan 32 vielä kuuden aikaan illalla. Oli pikkaisen karua palata Suomeen, jossa lämpötila tippui reilusti yli kymmenen astetta :D Mun elämässä on muutenkin ollut pitkään haaveena muuttaa pois Suomesta ja työskennellä EU-tehtävien parissa Brysselissä, joten tällaiset matkat ovat suoranaista suolaa haavoihin. Unelmista ei tietenkään kannata luopua, se on selvää. Ehkä jonain päivänä löydän itseni Euroopan sydämestä!

Se siitä selostuksesta, antaa näiden mukana olevien kuvien puhua puolestaan. Mä alan nyt tekemään rästissä olevia opiskelujuttuja ja suunnittelemaan elämää matkan jälkeen, sillä tuollainen viiden päivän irtiotto arjesta heijastuu väkisinkin kaikkeen normaaliin puuhaan. Vaikka reissussa on ihana olla, on enemmän kuin mukavaa palata takaisin tallille Champin luo ja alkaa valmistautumaan tulevan viikonlopun Ypäjän kilpailuihin. Olen ratsastanut viimeksi perjantaina ja ehdin ratsastaa ruunalla vain tänään keskiviikkona ennen perjantain lämmittelyluokkaa, mutta ei anneta sen häiritä. Toivottavasti taidot eivät ole ruostuneet kokonaan pois tässä välissä ;)

Oletko sä matkustanut viime aikoina?