maanantai 10. huhtikuuta 2017

#866: Usealla hevosella ratsastaminen on rikkaus

Viikko sitten sunnuntaina hyppäsin kahden hevosen kanssa valmennuksissa, josta olettekin saaneet kuulla moneen otteeseen. Koska lupasin erikseen vielä ääniraidallista valmennusvideota Vilhon treeneistä, on tämä postaus omistettu pääosin tuolle päivälle. Edellisessä postauksessa saittekin kurkistuksen toiseen valmennukseen, jossa hevoskaverina toimi mulle uudempi tuttavuus Hämpsi. On todella kivaa ja kehittävää päästä ratsastamaan ja ennen kaikkea valmentautumaan useammalla eri hevosella, sillä jokainen satulassa vietetty tunti on plussaa oman kehityskaaren kannalta.

Edellisen sunnuntain valmennukset kulkivat pitkälti samaa kaavaa, joskin Vilhon kanssa teimme vähän teknisempiä juttuja, emmekä keskittyneet pelkästään saamaan hevosta rennoksi. Toki se oli lähtökohtana, mutta samalla mulla on tuon hevosen kanssa takana jo sen verran monta valmennusta, ettei rentouden hakeminen ole enää se maali, johon yritämme päästä, vaan pikemminkin se tilanne, josta pyrimme lähtemään liikkeelle. Tätä on hieman vaikeaa selittää, mutta toivottavasti ymmärrätte pointin.





Kahdella erilaisella hevosella valmentautuminen peräjälkeen saattaa olla haastavaa, sillä ratsastajan pitää kyetä mukautumaan molempiin hevosiin eri tavalla. Vielä puolisen vuotta sitten olisin varmasti ollut todella hukassa tällaisiin paikkoihin joutuessani, mutta nyt koen olevani paljon muuntautumiskykyisempi ratsastaja. Ajatus uuden hevosen selkään kapuamisesta ei hirvitä enää ollenkaan, toisin kuin vielä syksyllä, jolloin lähinnä pyytelin anteeksi eri hevosilla ratsastaessani. Itseluottamukseni on kasvanut valtavasti, mutta niin on myös taitoni ratsastaa erilaisilla hevosilla. Mulla on kasassa paljon enemmän työkaluja, joilla voin toimia hevosten kanssa tilanteissa kuin tilanteissa. En toki väitä tai edes vihjaa, että olisin mielestäni taitava ratsastaja, mutta kehityskaari tässä kuluneen neljän kuukauden aikana sileätyöskentelyssä on ollut nousujohteinen. Voisin siis kuvailla itseäni kehityskelpoiseksi, kuten olen tainnut monesti aiemminkin mainita.

Mikä siinä hevosten vaihtamisessa sitten on niin kovin haastavaa? Ratsastuskouluoppilaalle ei varmasti olekaan, kun hevoset vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Muistan sen ajan, kun saatoin ratsastaa helposti yli kymmenen hevosta päivässä. Ne kaikki olivat erilaisia, niillä kaikilla piti ratsastaa eri tavoin. Olin tuolloin noin seitsemäntoistavuotias, takana monia vuosia parissa eri ratsastuskoulussa. Vaikka meillä oli toisessa ratsastuskoulussa useimmilla ratsastajilla ne vakioratsut, laitettiin mut poikkeuksetta eri hevosten kyytiin. Samalla, kun muut harjoittelivat monta vuotta pari kertaa viikossa sen tietyn hevosen kanssa tähdäten aina kesän tuntiratsastajien suomenmestaruuskilpailuihin, vedin mä puolen vuoden satunnaisen ratsastuksen jälkeen samaiset kisat kouluratsastuksen pronssimitalli kotiintuomisina. Se oli kyllä kaikille yllätys, mutta mieluinen sellainen. 





Mä olin ratsastaja, jonka pystyi laittamaan kenen tahansa selkään sen enempää kyselemättä. Ja mielelläni mä meninkin, niilläkin hevosilla, joista muut eivät niin pitäneet. Kerran starttasin koulukisoissa parilla eri hevosella ihan vaan siksi, että niille ei löytynyt toista kuskia ja ratsastuksenopettajani halusi mulle ratoja alle. En ollut treenannut niiden kanssa, mutta meninpä silti. Eiväthän ne luokat olleet koskaan helppoa A:ta vaikeampia, mutta kokemuksina sitäkin rikkaampia. Toisinaan nuo extempore-suoritukset toivat mukanaan keskivertoprosentteja, toisinaan yllätin niin itseni kuin tuomaritkin, välillä hommasta ei tullut yhtään mitään. Ehkä mieleenpainuvin kommentti oli seuraava: "sait hevosesta irti pitkälti sen, mitä saatavissa on. Hienoa työtä!". Kyllähän tuollainen lämmitti nuoren kouluratsastajatytön mieltä, kun tuota kyseistä hevosta ei kovinkaan suurena liitokaviona pidetty.

Kouluratsastajaurani vaihtui esteille, kun olin viettänyt kesän Belgiassa ja sen jälkeen suunnannut kulkuni Tahkolle. Tahko on ollut mulle mahdollisuus, josta en olisi koskaan voinut unelmoida. Sain ratsastaa niin paljon kuin ikinä jaksoin, valmentautua vaikka kuusi tuntia päivässä ja tehdä sitä, mistä oikeasti tykkäsin. Meillä oli ihan älyttömän hauska porukka, eikä mua haitannut yhtään asua tallin yläkerrassa ja herätä aamuisin ruokkimaan hevosia tai tehdä iltatallia viimeisenä. Mä rakastin sitä aikaa ja vaikka välillä kuuden tunnin matkustaminen yhtä viikonloppua varten Helsingistä sinne oli rankkaa, en olisi voinut olla kiitollisempi saamastani mahdollisuudesta. Paikan omistaja osasi myös pitää meidät nuoret kurissa, joten siellä opin myös kurinalaisuutta kaiken hauskuuden ohella. Hevosten hoitamista, varusteiden putsaamista, yleistä järjestystä. Juuri sitä, mikä nykyään tuntuu monelta teiniltä tallilla unohtuvan.





Ehkä suurin etu Tahkolla puuhastelusta oli estepuolelle, sillä saatoin hypätä yhden päivän aikana 12 hevosta putkeen. Mulle tuotiin hevoset valmiiksi satuloituna ja käveltyinä kentälle ja edellinen vietiin talliin, kun olin valmis. Mun tehtävänä oli vain ratsastaa valmentajan silmien alla. Välissä join jotain limpparia, etten olisi kuollut kesällä nestehukkaan tai pyörtynyt matalan verensokerin takia. Eiväthän ne kaikki päivät olleet sellaisia, toisinaan mä tein tallin, hoidin hevosia paikan omistajalle valmiiksi ja ratsastin itse ehkä muutaman ratsun, klippasin viisi hevosta ja kuvasin muiden ratsastusta. Mutta välillä saatoin startata kisoissa kahden päivän aikana 14 starttia, joista saldona oli lopulta kolme voittoloimea ja yhdeksän ruusuketta. Luokat alkoivat 60cm korkeudesta ja viimeisenä hyppäsin 115cm-luokassa. Olin alaikäinen ratsastuskouluratsastaja, jolle oli uskomattomien yhteensattumien kautta tarjoutunut upea tilaisuus oppia ratsastuksesta ja hevosmaailmasta.

Oman hevosen hankkimisen jälkeen aikaa ei ollut enää samalla tavalla reissaamiselle, eikä lukion viimeinen vuosi muutenkaan sallinut yhtä vapaata liikkumista ympäri Suomen. Oma hevonen sitoo lopulta ihan valtavasti, mikä on sekä rikkaus, että rasite. Sen oman hevosen oppii lopulta tuntemaan kuin omat taskunsa, mutta jos se ei ole sulle kuin käteen tehty, menetät lopulta paljon lyödessäsi päätä seinään. En sano katuvani päivääkään hevosenomistajana, mutta tämä väliaika ennen uuden hevosen hankkimista on saanut mut ajattelemaan hevosenomistajuutta jälleen ihan uudelta kannalta. Ensimmäisen oman hevosen kanssa se oli niin uutta, siistiä ja sitä "hevostytön unelmaa". En halua kuulostaa pessimistiseltä, mutta toisen hevosen kanssa tulen tuskin tuntemaan vastaavaa euforiaa. Uskon suhtautuvani siihen enemmän rationaalisesti, vaikka toki haluan löytää hevoskaverin, jonka kanssa pystyn nauttimaan täysin siemauksin jokaisesta meidän yhteisestä päivästämme. On kuitenkaan vaikea kuvitella, että osaisin muodostaa mihinkään hevoseen vastaavaa sidettä, joka mulla oli Champin kanssa. Sen kanssa mä kasvoin nuoresta tytöstä aikuiseksi, joten se oli vahva osa kaikkea sitä, joka kehitti mua sellaiseksi kuin nyt olen. 




Linkki videoon (ääniraidallinen valmennusvideo).

Johan meni jaaritteluksi! Mun piti kirjoittaa Vilhon valmennuksesta enemmän kuin pari lausetta, mutta tuttuun tapaan aihe pomppasi kyllä ihan laukalle. No, toivottavasti tällainen pohdinta oli kivaa luettavaa ja jaksatte katsoa tuon ääniraidallisen valmennusvideon, josta selviää paremmin valmennuksen kulku. Nyt mun on aika painua nukkumaan ja yrittää saada tämä väsymys ja flunssa pois, jotta jaksan lukea tentteihin. Kipeänä ei kannattaisi treenata, sillä viikonloppuna olin kuumessa messuilla juostuani flunssassa salilla pidemmän matkan. Nyt olo on tosin jo parempi: kävin ratsastamassa tänään ihan vain nauttiakseni inspiraatiosta, jota GCT:n katsominen on aikaansaanut. Hyvää ratsastusta on mieletöntä seurata! 

Ihanaa alkanutta viikkoa ♥

10 kommenttia

  1. hei miten sä päädyit/pääsit tahkolle? kuka siellä valmensi sua?

    VastaaPoista
  2. Hyvä valmennusvideo taas ja hienoja kuvia postauksessa :) Olen samaa mieltä, että on tosi kehittävää ratsastaa useammalla hevosella. Mäkin ratsastan ihan liian harvoin muulla kuin omalla, siinä olis kehittymisen varaa... Vois vaikka ehdottaa muille jotain hevosenvaihtopäiviä tms., ehkä sitten saisi aikaiseksi :)

    VastaaPoista
  3. Oletko menossa ypäjälle kisoihin pääsiäisenä? :)

    VastaaPoista
  4. Moikka! Olen jo pitkään lukenut blogiasi, mutta en ole varmaankaan koskaan kommentoinut �� haluaisin kiittää sua erityisesti hyvistä kuvista jokaisessa postauksessa, kivempi lukea! Mutta kriitiikkiäkin valitettavasti olisi - kaipaisin paluuta monipuolisempiin postauksiin. Nyt tuntuu, että jokaisessa postauksessa pohdit sitä, miten hienoa on päästä ratsastamaan useilla hevosilla. Postauksissa yksissään ei ole yhtikäs mitään vikaa, mutta kokonaisuutena kovasti toisiaan muistuttavat postaukset käyvät vähän tylsäksi. Varmasti menee muutosten piikkiin, uskon että on yllättävän vaikeaa luoda uudenlaista blogia Champin lähdettyä, mutta olen varma, että löydät taas monipuolisemman otteen �� paljon tsemppiä opiskeluun ja hyvää Pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mä olen ihan samaa mieltä sun kanssa :D Pohdin asiaa itsekseni joku aika sitten, mutta tulin siihen tulokseen, että tämän hevosettomuuden sisäistäminen vaatii multa myös sitä että kirjoitan siitä blogiin. Tosin toivon, että osaan tuottaa vastaisuudessakin monipuolista sisältöä. Tämä nyt vaan on vaihe, joka on pakko käydä läpi. Vieraiden hevosten kanssa kun en esim viitsi toteuttaa mitään mallikuvauksia tms samalla tavoin kuin sen oman, eikä toisaalta niiden kanssa voi kirjoittaa juuri muista kuin itse siitä ratsastuksesta. Harmittavaa, mutta toivottavasti uusi hevonen monipuolistaa blogia jälkeen tulevaisuudessa :)

      Ihanaa pääsiäistä myös sulle!

      Poista
  5. Kiva postaus! Oon kyllä niin kateellinen sulle... Oot päässy ulkomaille töihin ja ratsastamaan niin paljon eri hevosilla. Itsekin haluaisin joskus lähteä ulkomaille hevosenhoitajaksi, mutta mulla ei ole mitään suhteita...Miten pääsit sinne Tahkolle? Ei kai ihan kuka tahansa "amatööri" pääse vaan hyppäämään koko päiväksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vaan käynyt ihan pirun hyvä tuuri hevosasioiden kanssa. Toki mä olen nähnyt asioiden eteen vaivaakin, mutta saan kyllä kiittää kaikista tapahtumista myös onnea. Tahkolle pääsin, kun paikan omistaja pyysi mua sinne. Oon tehnyt tästä postauksen joskus :)

      Poista
  6. Tahko on kyllä ihana paikka! Oon itse käynyt siellä kerran sukuloimisen yhteydessä pari vuotta sitten ja tykästyin niin paljon, jos en asuisi 400km päässä ja ratsastuskoulu olisi vaihtoehtona, niin ehdottomasti harkitsisin tuota paikkaa, mukavat ihmiset, hyvät tilat ja ainakin se mun ratsu (olisko ollu sukka?) oli tosi osaava. Muutenkin sain semmosen kuvan et hevosista pidetään sekä koulutksellisesti, että muutenkin todella hyvää huolta :)

    Muakin kiinnostaa että miten ihmeessä sä päädyit sinne ratsastamaan, kun oot ymmärtääkseni etelä-suomesta kotoisin? :D Varmaan jokunen blogitekstikin siitä löytyy, pitäisi varmaan itse ottaa selvää kun oon tota aikasemminkin pohtinut :)

    Täytyy vielä loppuun kehua tätä sun blogia, vuosien aikana kaikki muut blogit on jostain syystä jäänyt lukulistalta kokonaan, mutta tää on kyllä ikuinen suosikki, hyvät kuvat, huolellisesti tehdyt videot ja analysoivat tekstit, joista olen huomannut ottavani myös vaikutteita omaan treenaamiseen, tää on kyllä ihan kympin arvonen blogi :)

    tsemppiä kesän treeneihin!

    -Essi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos ihan super paljon kommentistasi! Kiva kuulla, että oot viihtynyt blogini parissa. Tahkosta löytyy tosiaan monia postauksia, myös sellainen "koostepostaus". Mun suku on kotoisin Tahkon läheltä, ne asiat lutviutuivat sitä kautta, kun meidän lähitallin hevonen oli siellä koulutuksessa ja paikan omistaja pyysi mua sinne sitten :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat