#879: Kisakausi avattu!

Monet kilpaurheilua laajemmin harrastavat ystäväni ja varmasti myös monet teistä lukijoista ovat päässeet aloittamaan kisakautensa jo hyvän aikaa sitten, ensin hallissa ja myöhemmin aurinkoisten ulkokenttien puolella. Näin jollain tapaa hevosettomana oman kisakauden aloittaminen tuntui absurdilta ajatukselta, enkä vielä Champin Saksaan lähdön aikaan uskaltanut edes unelmoida ajatuksesta päästä starttaamaan missään ennen uuden hevosen hankkimista. Toisin kuitenkin kävi, kun päätimme lähteä eilen lauantaina Hämpsin kanssa meidän ensimmäisiin yhteisiin kisoihin lähitallille!

Itselläni kilpailutaukoa on kertynyt mukavasti. Edellinen seurakilpailustartti tehtiin joulukuussa sinä päivänä, kun päätin luopua Champista - ja sitä ennen olen kilpaillut kansallisissa kisoissa viimeksi syyskuussa. Ei siis kovin hääppöiset lähtökohdat kilpailullisesti ajatellen, varsinkin otettaessa huomioon oman historiani varsinaisena jännittäjänä. Jotkut teistä saattavatkin muistaa, miten jouduin vielä kaksi vuotta sitten syömään luontaistuotekaupoista saatavia rauhoittavia jo päivää ennen kilpailuja, jotta en olisi jännittänyt kisoissa ihan liikaa. Onneksi tuosta ongelmasta on päästy eroon, eikä se toivottavasti tule takaisin ihan heti. Jännityksen selättämisessä tärkeintä ei ehkä ollutkaan se rutiinin saaminen, vaan nimenomaisesti ymmärrys siitä, että teen tätä hommaa vain itselleni. Kenellekään muille mun ei tarvitse todistella osaavani tai pystyväni, sillä kuten monesti todettu, harjoittelemassahan tässä ollaan itse kukin.

Kännykkäkuviin on tyydyttävä, kun ei muita kuvia ainakaan vielä ole ;)

Näin toukokuun lopulla päätimme siis Hämpsin omistajan kanssa yhteistuumin, että olisi varmaankin aika aloittaa kisakausi. Lähitalliltamme löytyi pienet kilpailut, joihin suuntasimme hyppäämään päivän kaksi viimeistä luokkaa korkeuksilla 90cm ja 100cm. Arvoin ensin myös vähän pienempiin luokkiin osallistumista, sillä kyseessähän oli meidän ensimmäiset yhteiset kilpailut, eikä Hämpsikään ole ollut estekilpailuissa viimeisen parin vuoden aikana. Se on melkoisen virkeä persoona ihan kotonakin hypätessä, joten oletin sen tietysti olevan enemmän tai vähemmän hereillä myös kilpailupaikalla. Onneksi päädyimme kuitenkin hyppäämään nuo kaksi viimeistä luokkaa, sillä korkeudet itsessään eivät ole Hämpsille ongelma ja radat olivat melkoisen kilttejä tievalintojensa puolesta. 

Tuollaisiin pienempiin kilpailuihin osallistuminen on aina oma jännityksensä, sillä radat saattavat olla joskus varsin mielenkiintoisia. Kolmostason kisoissa eli entisissä kansallisissa radat noudattavat yleensä jonkinlaista logiikkaa ja ratsastajat voivat luottaa siihen, että esteiden välit ovat radan tasoon sopivia. Koulutetut ratamestarit osaavat tehdä haastetta oikeissa kohdissa, mutta kuitenkin niin, että radat pysyvät reiluina sekä hevoselle, että ratsastajalle. Harjoitus- ja seurakilpailuissa ratamestarilta ei vaadita minkäänlaista koulutusta, joten ne radat voivat välillä olla sellaista sekametelisoppaa, ettei ihan heti uskoisi. Onneksi tällä kerralla radat olivat fiksuja ja jättivät mahdollisuuden myös erilaisille tievaihtoehdoille toisessa vaiheessa. Halutessaan pääsi siis ratsastamaan aikaa!

Hämpsi ottaa vähän ilmaa hyppyihin takaa 😂 ja esteratsastaja nauttii tosta ravista! #forsale #showjumping #eventinghorse #indoctro #horsesofinstagram #dressage

Henkilön Aada Lätti (@aadalatti) jakama julkaisu 23. 05ta 2017 klo 5.14 PDT

Hämpsin kanssa treenaamista kisoja varten tänään 😋 #forsale #equestrian #showjumping #horsesofinstagram #indoctro

Henkilön Aada Lätti (@aadalatti) jakama julkaisu 25. 05ta 2017 klo 8.17 PDT

Tässä pätkiä eilisen kisoista Hämpsin kanssa. Kyllä tuo näyttää kääntyvän vähän pienemminkin 😂👐 #competition #showjumping #equestrian #indoctro #forsale

Henkilön Aada Lätti (@aadalatti) jakama julkaisu 28. 05ta 2017 klo 3.12 PDT

Varsinaisia suunnitelmia mulla ei kisojen suhteen ollut. Olimme paikalla todella hyvissä ajoin, sillä emme halunneet olla liikenteessä kiireellä ja toisaalta emme osanneet sanoa, miten Hämpsi käyttäytyisi kisapaikalla pitkästä aikaa. Kaikki huoli oli turhaa, sillä tamma oli oikein kiltisti. Verryttelin pidemmän kaavan mukaan ensimmäiseen luokkaan tehden töitä sileällä hieman tavallista enemmän, jotta sain Hämpsin varmasti paremmin omien apujeni väliin. Se olisi halunnut lähinnä laukata, mutta esteillä se oli normaalia kotioloa paljon tasaisempi. Kotona se saattaa välillä olla melkoisen menossa ja toisaalta jäädä kaarteissa pohkeen taakse ja niin sanotusti paikalleen, mutta kisoissa pääsin ratsastamaan sitä paremmin kohti estettä. Otin nelisen hyppyä ristikolle, kolmisen hyppyä pystylle ja kaksi okserille. Sen jälkeen radalle odottamaan omaa vuoroa.

Molemmat luokkani ratsastettiin samoilla radoilla eli mun ei tarvinnut opetella välissä uutta rataa. Esteitä oli yhteensä neljätoista ensimmäisen vaiheen loppuessa esteeseen numero kahdeksan. Pyrin ratsastamaan mahdollisimman paljon jalalla kohti kättä, sillä en halunnut Hämpsin jäävän kaarteissa liian hitaaksi ja paikoilleen. Yllätys olikin suuri, kun tamma oli radalla suorastaan ratsastettavissa jalalla! En tiedä, oliko se väsähtänyt jo verryttelyssä sen verran, että se rauhoittui paljon ja tuli oikeinkin kivaksi ratsastaa. Toki se teki välillä melko isoja hyppyjä ja saattoi kiemurrella joillakin linjoilla, mutta suurin osa ponnistuspaikoista osui kohdalleen, eikä radalla tullut itsessään mitään suuria virheitä. Kaikki kaarteet pääsin ratsastamaan suhteellisen hyvässä rytmissä, minkä vuoksi uskalsin kääntää toisessa vaiheessa lyhyemmät tiet. Tuloksena olikin puhdas suoritus ja lopulta myös luokan voitto. 

Loppuun vielä viikko sitten tehty video Hämpsin estehypyistä!

Linkki videoon (äniraidallinen estevideo)

Toisen luokan alkuun oli vain pieni, noin 15 minuutin väli, joten kävelin pitkin ohjin oikeastaan siihen asti, kunnes luokka oli juuri alkamassa. Muutamien ravi- ja laukkakierrosten jälkeen otin yhden hypyn ristikolle ja yhden hypyn noin 90cm korkealle pystylle, jonka jälkeen nostimme esteen vielä reiluun metriin ja tulin sen kertaalleen sillä tavoin. Okserin hyppäsin kahdesti, ensin 90cm korkeudella ja sitten hieman nousevana reilun metrin korkuisena. En siis todellakaan verrytellyt pitkään, vaan halusin pitää homman lyhyenä ja säästellä Hämpsin energiaa myös radalle. Se kannatti, sillä rata oli vielä ensimmäistäkin parempi. Toisessa vaiheessa jouduin jo ihan ratsastamaankin, sillä Hämpsi selkeästi vähän väsähti. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, koska tulos oli edelleen puhdas suoritus ja tästäkin luokasta voitto. Hieno tamma!

Meidän yhteinen kisaura lähtikin käyntiin odotettua paljon paremmin, mikä oli tietysti itsellenikin ihana plussa. Vaikka kyseessä olikin tuollaiset pienemmät kisat, saa omaan tekemiseen silti lisää itsevarmuutta ja tuntumaa siitä, ettei se oma ratarutiini nyt niin hukassa ole kisarutiinin puuttumisesta huolimatta. Ensi viikolla menemme yhdessä jälleen seurakilpailuihin, tällä kertaa uuteen Stall Solbackaan, jossa onkin vähän isomman meiningin puitteet kansainvälisen ratamestarin tekemillä radoilla ja huippupohjilla sekä -esteillä. Tuosta lystistä maksaa mielellään sen viisi euroa enemmän startilta ;) Ensi viikolla mun olisi tarkoitus hypätä myös Vilholla valmennuksessa ja mahdollisesti käydä tässä lähiaikoina sen kanssa myös muualla hyppäämässä, jotta pääsemme aloittamaan kisakauden sopivan paikan löydyttyä. Kesäkuu tuo tullessaan siis vaikka mitä siistiä, tästä tulee toivottavasti kaikkien aikojen kesä!