#939: Olen onnellinen

Tiedättekö sen tunteen, kun vaan hymyilyttää? Niitä päiviä pitää osata arvostaa, vaikka viime aikoina on kyllä tuntunut siltä, että nuo päivät ovat olleet enemmän kuin yleisiä. Niin, vuosi sitten olin toki iloinen, mutta en ehkä sataprosenttinen onnellinen omaan elämääni. Kirjoittelin silloin postauksen jos toisenkin aiheesta, mikä herätti teissä monissa rohkaisevia ja tsemppaavia kommentteja. Jos elämäänsä ei ole tyytyväinen, pitää sen asian eteen tehdä töitä. Ja toden totta, niitä on myös vuoden aikana tehty.

Kävelin tällä viikolla töistä kotiin tiistaina jo kahden jälkeen, kun jätin työpäiväni varsin lyhyeksi lähtiessäni Macon kanssa Niclaksen valmennukseen Lohjalle. Vaikka ulkona oli kylmä ja tuuli oli yltymässä kohti keskiviikkona alkanutta lumisadetta, paistoi taivaalla aurinko vaaleansiniseltä taivaalta. Pysähdyi hetkeksi katsomaan, miten auringonsäteet pilkistivät männynoksien takaa muodostaen satumaisen kauniin valoilmiön. Siinä paikallani seisoessa pysähdyin samalla kiireisestä arjesta, jossa normaalisti juoksen paikasta toiseen ilman suurempia levähdystaukoja. Samalla hetkellä mietin, miten onnellisessa asemassa olenkaan - ja miten tyytyväinen olen omaan elämääni. 

Oma onnellisuus on pitkälti asennekysymys, tai niin mulle on elämä opettanut. Jokaisella on toki oma käsityksensä siitä, mikä tekee kenetkin onnelliseksi, mutta usein sen voi tiivistää yhteen lauseeseen: onnellisuus on kaikki se, mitä ihminen kokee merkitykselliseksi. On se sitten perhe, työpaikka, harrastukset tai vaikka vapaa-aika. Ei kaiken tarvitse olla täydellistä, jotta ihminen voisi olla onnellinen. Kokonaisuus taitaa ratkaista, niin kuin monessa muussakin asiassa. Koska pysähdyin miettimään asiaa tiistaina, halusin kirjoittaa sen myös ylös, jotta voin palata näihin asioihin myös silloin, kun väsyttää tai on ihan liikaa hommia, eikä mikään suju. Ja ehkä myös siksi, että voisin herättää jotain ajatuksia myös teissä lukijoissa.

Viime aikoina mut on tehnyt onnelliseksi:

• MACO: Tämä ei varmasti ollut yllätys kenellekään, sillä onhan se ihan yksinkertainen fakta, että oma hevonen tuo iloa elämään monelta osin. En olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut, että ruunasta tulisi lopulta näinkin lyhyessä ajassa niinkin tärkeä otus. Sanoin monelle, etten varmasti tunne samanlaista rakkautta - jos sitä sillä sanalla voi kuvata - mihinkään toiseen hevoseen kuin mitä Champiin tunsin. Toisin kävi, sillä harmaa karvakorvani on yllättänyt tällä saralla kokonaan. Se fiilis välittyy ilmeisesti myös ulospäin, sillä olen saanut kuulla monilta tallikavereiltani, miten onnelliselta näytän tallilla. Niin, sitä olen.
  
  
  
• PERHE: Ei ole itsestäänselvää, että jokaisella meistä on rakastava perhe tai edes kokonaista perhettä. Lähimmäisten ihmisten merkitys elämään on suuri, eikä sitä voi edes ymmärtää, ellei oikeasti menetä jotain itselleen tärkeää ihmistä. Olen onnellisessa asemassa, koska mulla on vanhemmat, jotka tukevat mua elämässä ja ihania sisaruksia, jotka auttavat ja ovat läsnä. Sukulaisia, jotka eivät ole normaalissa arjessa mukana, mutta jotka ottavat aina avosylin vastaan, kun heille on aikaa. Ja pitäisi olla enemmän. Kaikista ihaninta on kuitenkin se, että vanhemmat eivät ole mulle vain vanhempia - he ovat myös ystäviäni.
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  

• RATSASTUSHARRASTUS: Ja tämähän on oikeasti ihan eri asia kuin pelkkä Maco. Olen harrastanut ratsastusta nyt 17 vuotta ja niihin vuosiin on mahtunut paljon kokemuksia, jotka ovat kasvattaneet musta sellaisen kuin nyt olen. Viime aikoina olen taas ratsastellut enemmän muillakin hevosilla kuin Macolla, mikä tuo ulottuvuutta harrastamiseen. Tallilla vietetty aika saattaa tuntua isolta lohkaisulta arjesta, mutta samalla se antaa aina takaisin vähintään sen, mitä ottaa.
  
  
  
• YSTÄVÄT: Tätä ei varmaan voi korostaa liikaa, koska hyvät ystävät ovat elämän suola. Vaikka mullakin on muutamia todella hyviä ystäviä, en vähättele myöskään tallikaverien, työkaverien ja jopa hyvänpäiväntuttujen merkitystä. Toiset ystävistäni asuvat lähempänä, toiset kauempana. Toisten kanssa näemme useammin ja toisten kanssa harvemmin. Silti meillä on aina yhtä hauskaa ja voin ainakin omasta puolestani sanoa, että rakastan ystäviäni kovasti. Heitä tuskin tarvitsee mainita nimeltä, sillä jokainen heistä tietää merkityksensä mulle.
  
  
  
• TYÖ: Koska olen kovin tavoiteorientoitunut ihminen, on mulle mielekkään työn tekeminen ensiarvoisen tärkeää. On inspiroivaa olla työssä, jossa saan oppia päivittäin uutta itseäni paljon taitavammilta ammattilaisilta, ja jossa pääsen toisaalta tekemään itsekin haastavampia tehtäviä hyvin monipuolisesti. On kiva herätä arkisin siihen, että töihin on mukava lähteä. Vielä kertaakaan ei ole tullut päivää, ettenkö olisi halunnut lähteä töihin. Toisinaan saatan olla töissä 11 tuntia, toisinaan reippaasti vähemmän. Ne pitkätkään päivät eivät ole tuntuneet pitkiltä.
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  

• OPISKELU: Haha, tämä on todellakin kaksijakoinen kohta. Vaikka opinnot tuottavat stressiä varmasti itse kullekin, on sitä lopulta enemmän kuin kiitollinen siitä, että saa opiskella juuri sitä alaa, josta on haaveillut pienen ikänsä. Muistan, kun kirjoitin postauksen vuonna 2015 päästyäni sisään yliopistoon. Siellä komeili seuraava lause: "Mä pääsin yliopistoon. Alalle, johon olen halunnut yläasteelta asti. Huh!" Se tunne on edelleen päällimmäisenä, kun astelen yliopiston alueelle tai istun maisteriseminaarissa. Nämä kaksi viimeisintä vuotta ovat olleet harmillisen itsenäistä opiskelua (en ole käynyt yhdessäkään opiskelijatapahtumassa), mutta kaikkeen ei elämässä ole aikaa. Toisinaan motivaatiota on vaikea löytää opiskelun aloittamiseen viikonloppuisin, mutta kun homman kanssa pääsee alkuun, on se oikeasti mielenkiintoista. Enkä edes valehtele.
  
  
• AIKA: Niin, sitä on oppinut arvostamaan ihan eri tavalla viimeisen vuoden aikana. Nuorena jaksoin herätä aamulla viideltä lenkille kahden tunnin yöunien jälkeen, mennä siitä töihin ja ratsastaa illalla vielä viisi hevosta päivitellen iloisia postauksia blogiin. Ikä on tehnyt tehtävänsä, koska nyt alle seitsemän tunnin yöunet tuntuvat kamalalta ajatukselta. Mä olen siinä iässä, että olen oppinut arvostamaan aikaa ja olen onnellinen niistä hetkistä, kun sitä on. Jos voin tehdä jonkun asian siten, että säästän aikaa, sen yleensä teen. Jossain biisissäkin lauletaan, että "lopulta tärkein omaisuus on aika".
  
  
• KUNTOILU: Viime vuoden lopulla heräsin siihen todellisuuteen, etten viihtynyt omassa kropassani. Muutama lisäkilo oli kertynyt kevään ja kesän aikana, joten otin härkää sarvista ja palasin salille. Lopetin kaikkien herkkujen syömisen ja tuo vire on pysynyt ilman ongelmia. Salilla käymisestä on tullut kivaa, vaikka välillä siihen käytetty aika tuntuu olevan kiven takana. Huomenna mennään työporukalla työpaikan salille ennen seitsemää, joten siinä ehtii hyvin juosta kympin taas ennen töiden aloittamista.
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
• SOME: Sosiaalinen media on mulle harrastus, joka tuo päivittäin valtavasti iloa. Blogin päivitteleminen on toki ollut ajoittain hidasta ajanpuutteen vuoksi, mutta varsinkin Instagram päivittyy ahkerasti. Siellä meni juuri 17 tuhannen seuraajan raja rikki, ja viime aikoina ihmetystä on herättänyt omassa päässäni kommenttien määrä, mitä kuviini on toisinaan tullut. Eipä koskaan aiemmin ole viikon sisällä kuvia kommentoitu kolmeatuhatta kertaa. Samalla saan varsinkin nuoremmilta lukijoilta jatkuvasti viestejä siitä, miten he ovat saaneet intoa harrastukseen mun tekemisiä seuraamalla tai kuinka joku on pitänyt vaikkapa englannin tunnilla esitelmän musta. Siis minusta? Sanattomaksi vetää!
  
  
• LUMI: Viimeisenä mainitsen tämän postauksen ajankohdan vuoksi lumen, jota vihdoin satoi Etelä-Suomeenkin ihan kunnolla. Onhan se inhottavaa kävellä aamulla pilkkopimeässä töihin, jos räntää sataa vaakasuorassa naamaan, mutta nyt maahan tullut lumi on sellaista kevyttä, oikeaa lunta. Kyllä kelpaa viikonloppuna lähteä pitkästä aikaa maastoon ja pellolle rallittelemaan! Eikä haittaa, vaikka ensi viikon alkuun on luvattu paukkupakkasia. Sillä mennään, mitä on tarjolla :)
  
  

Siinäpä sitä olikin listaa kerrakseen. Onnelliseksi mua tekeviä asioita on paljon enemmän, sillä kyllä sitä ihminen osaa olla onnellinen pienemmistäkin ja arkisemmistakin asioista, kuten toimivista korvanappikuulokkeista ja siitä, että jääkaapissa oli jotain ruokaa, eikä kauppaan tarvinnut lähteä. Onnellinen voi olla myös toisten puolesta, kun joku onnistuu tai kohtaa elämässään jotain kivaa. Vaikka joskus elämässä on ikävää, kannattaa yrittää muistella niitä asioita, mistä tulee iloiseksi. Joku viisaampi sanoi joskus, että jos pidät siitä, mitä teet, onnistut varmasti. Se pätee myös elämään yleensä.

Mikä sut on tehnyt onnelliseksi viime aikoina? :)