#956: Messutunnelmia ja pakkaskuvia

Ja näin on jälleen yhdet hevosaiheset messut taputeltu kasaan tältä osin, ja samalla korkattu hevostapahtumat tälle vuodelle. Messukeskuksessa järjestettiin tänä viikonloppuna tuttuun tapaan Helsinki Horse Fair, jossa olin paikalla molempina päivinä auttelemassa kahta ratsastajaa hevostensa kanssa - toimin siis kisagroomina. Hauskaa vaihtelua tuollainen, sillä viimeiset pari vuotta olen viettänyt kisoissa aikaa joko kisaajana tai vastuuhenkilönä milloin minkäkin asian osalla. Tällä kertaa pääsin tekemään töitä enemmän juuri niiden hevosten kanssa.

Viikonloppu sujahti ohi ihan hetkessä, enkä oikeastaan edes ehtinyt päästä messutunnelmiin. Vietin Messukeskuksessa aikaa molempina päivinä viitisen tuntia, mutta kertaakaan en päässyt kiertämään esimerkiksi expo-aluetta kokonaisuudessaan läpi. Kahden hevosen hoitamisessa ja tavaroiden purkamisessa sekä pakkaamisessa menee yllättävän paljon aikaa! Eipä siinä, pankkitilini kiittää tästä kiireen tunnusta, sillä nyt en päässyt edes harkitsemaan mitään turhia ostoksia. Maco sai kuitenkin ison purkillisen hevosnameja edellisten käydessä vähiin, joten ihan tyhjin käsin ei tapahtumasta tarvinnut lähteä. Oli kyllä ihan mahtavan kivaa päästä näkemään kaikkia kavereita, kisaajia ja muita toimihenkilötehtävissä toimivia tyyppejä. Kisoissa on se hauska puoli, että kun noissa porukoissa on pyörinyt kymmenen vuotta, on naamat tulleet tutuiksi. Koskaan ei ole hetkeä, etteikö juttuseuraa löytyisi. Samalla pääsin moikkailemaan monia lukijoita, kun he tulivat juttusille tai pyytämään yhteiskuvia. Kiitos kaikille, jotka tulivat morjestamaan, ja samalla pahoittelut niille kaikille, joita en ehtinyt groomihommien takia moikkaamaan pidempään. Tampereen messuilla sitten? :) 

Kaikki postauksen kuvat c. Petra Lönnqvist

Video Blogiexpon tunnelmista (linkki videoon)

Lauantaina messuilla järjestettiin Blogiexpo, jossa palkittiin vuoden parhaat hevosblogit. Aadan hevoselämää -blogi oli ehdolla Vuoden ratsastusblogi -kategoriassa, josta palkinto tuli lopulta saatuakin yleisö- ja tuomariäänten perusteella. Iso kiitos siitä kaikille. En valitettavasti päässyt tilaisuuteen itse ollessani samanaikaisesti kahden hevosen kanssa verryttelyalueella ratsastajieni tutustuessa kisarataan, mutta olin lähettänyt tätä varten järjestäjälle pienen videoklipin tunnelmistani. Latasin sen myös tähän postaukseen, jos se jotakuta näin jälkikäteen kiinnostaa vilkaista. Onnittelut vielä kertaalleen kaikille muillekin palkinnon saaneille somevaikuttajille, ja kiitokset kaikille teille, jotka tuotatte sisältöä sosiaaliseen mediaan. Tarkemmat perustelut löydätte tälle tuolta videolta! Videon kuvauksesta kiitos kuuluu meidän luottokuvaajalle Vilmalle.

Ensi viikolla julkaisenkin jälleen valmennuspostauksia ja ääniraidallisia videoita (sain sellaisen ahaa-elämyksen estevalmennuksessa perjantaina, että oksat pois!), mutta sitä ennen palataan hieman ajassa taaksepäin aina viime viikonloppuun. Jokainen valokuvauksesta ymmärtävä on varmasti tajunnut, että nämä kuluneet aurinkoiset talvipäivät ovat olleet liian mahtavia tavalliseen maneesiratsastukseen, ja siitä syystä kameraa on tullut ulkoilutettua normaalia enemmän milloin kenenkin toimesta. Helmikuussa Macoa kuvattiin paljon normaalia useammin eri kuvaajien kameroilla, joten materiaalia on kertynyt julkaistavaksi vino pino. Vyyhdin kärjessä lienee kuitenkin oma vieraileva suosikkikuvaajani Petra Lönnqvist / Hestafoto, jonka kuvia olette päässeet ihailemaan blogissani ensimmäisen kerran jo puolitoista vuotta sitten. Silloin oli kesä ja kuvattavana rautias komistus Champ, joten nämä nyt otetut kuvat ovat varsin erilaisia: lunta, vaaleutta ja kimo hevonen. Lopputulos oli juuri niin satumaisen kaunis kuin olisi voinut odottaakin.

Petra on eräänlainen lahja maailmalle kameransa kanssa. Kun päätin, että Champ lähtee Saksaan, pyysin Petraa ottamaan meistä viimeiset viralliset kuvat. Niitä kuvia tuli paljon, ja ne olivat uskomattoman ihania. Näin jälkikäteen noita kuvia katsellessani näen omasta ilmeestäni sen onnellisuuden, mutta samalla haikeuden. Kuvia ottaessani tiesin, että ne olivat meidän viimeiset kuvaukset yhdessä. Siinä mä istuin pellolla, Pämppiksen pää sylissäni, katsellen hymyillen kameraan. Onnellisena niistä unohtumattomista hetkistä, joita olimme saaneet yhdessä kokea. 

Macon kuvat otettiin nyt hieman eri olosuhteissa, sillä ulkona oli kylmä ja aurinko laskemassa - sen vuoksi homma piti hoitaa suhteellisen nopeasti alta pois. Vielä kesällä ruuna ei osannut poseerata yhtään, mutta pakko se on sanoa, että harjoitus tekee mestarin. Nykyään Maco poseeraa kuin vanha konkari! En oikeasti tiedä, oppiiko ne sen lopulta vai mitä tuossa on käynyt, mutta Champin kohdalla oli ihan sama juttu. Ehkä kyse on siitä, että hevonen tunnistaa kameran äänen ja ehdollistuu siten, että kun se seisoo nätisti paikoillaan katsellen muka kiinnostuneena eri ilmansuuntiin, saa se sitten hirveästi kehuja. Jos joku osaa selittää tämän tarkemmin, niin kuulen mielelläni!

Meillä kaikilla on mahdollisuus ikuistaa onnistuneita hevoskuvia muistoihimme, ja voin hyvillä mielin mainostaa Petraa kenelle tahansa kuvia kaipaavalle hevosenomistajalle: oli kyse sitten ihan vain tunnelmakuvista, rippikuvista tai muusta vastaavasta hevoskuvauksesta. Petran kuvaustuokio kustantaa normaalisti 170€ (sisältäen suunnittelun, valokuvauksen, koevedokset ja kuusi valmista jälkikäsiteltyä digivalokuvaa), mutta sovimme hänen kanssaan, että mun nimen mainitsemalla kuvauksen saa 23.3.2018 asti hintaan 149,90€. Kuvauksen voi hankkia itselleen tai vaikka lahjaksi jollekin, sillä ostohetken jälkeen kuvauksen toteutukseen on aikaa vuoden verran. Mä itse olen esimerkiksi jo sopinut Petran kanssa, että keväällä kirsikkapuiden puhjetessa kukkaan ajan Macon Helsinkiin kuvauksia varten. Kirsikkapuiden keskellä saa aivan ihania valokuvia :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille teille!