#1005: Mallikeikkaa ja klinikkareissua

Muistaako joku vielä postauksia, joissa kukin bloggaaja on kertonut päivätasolla kokonaisen viikon annista MyWeek -tyylillä? Näitähän toteutetaan nykyään paljon videomuodossa YouTubeen, mutta ajattelin olla kerrankin oikein vanhoillinen ja palata juurilleni tekemään vastaavaa ihan kirjoitettuna. Postauksesta saattaa tulla ihan valtavan pitkä, mutta ei anneta sen haitata! Yritän tuoda mukaan elävyyttä ajankohtaisilla kuvilla, jotka on kyllä harmittavasti kuvattu puhelimella. Parempi sekin kuin ilman kuvia eläminen.

Viime viikko eli viikko 35 oli hieman tavallisesta poikkeava, sillä tallijuttuja ehti kertymään normaalia paljon vähemmän. Tavallisestihan käyn tallilla käytännössä päivittäin ja ratsastan sen yhdestä kahteen hevosta kerralla, mutta aina ei näin ole. Tämä viikko oli siitä elävä todiste!

MAANANTAI

Viikon ensimmäinen päivä, eikä varmasti yllätys kenellekään! Viikko starttasi liikkeelle ihan tavallisella työpäivällä, kun herätyskello soi seitsemältä. Lähdin kävelemään töihin puoli kahdeksan jälkeen, sillä olen nyt viime aikoina innostunut kävelemään junamatkan sijasta. Kilometrejä kertyy suuntaansa noin kolme ja aikaa kuluu kävellen 25 minuuttia. Junalla matkaan menisi siirtymisineen noin vajaan vartin verran, joten merkittävää voittoa ei saavuta julkisilla kulkiessaan. Ja päivä käynnistyy hyvin, kun ulkona tulee oleskeltua!

Työpäivä sujui normaalisti aamupuuron siivittämänä, kunnes 12 aikaan päätin lähteä kävelemään kotiin. Aikaiselle poistumiselle oli syynsä: lähdimme Macon kanssa klinikalle Vermoon. Kotona vaihdoin vaatteet ja jatkoin suoraan kämppikseni Sannin kanssa Hyvinkäälle tallille hakemaan Macoa. Laitoimme hevosen kuntoon, kiinnitin trailerin autoon ja vaille kaksi istuimme matkalla kohti klinikkaa. Osallistuin puhelimitse vielä yhteen palaveriin kahdesta kolmeen, ja sen jälkeen meillä alkoikin klinikalla aika kontrollia ja raspausta varten. Vaikka aika oli hyvissä ajoin ennen iltaa, pääsimme lopulta lähtemään klinikalta kotiin vasta kuuden aikoihin. Kyllähän sen tietää jo etukäteen, että noilla reissuilla menee aikaa.

Klinikalla maanantaina

Kalle maanantain iltaratsastuksessa

Tiistaina ilta-aurinko, kun hengailimme tallilla myöhään seuraten ratsastusta.

Allas Sea Pool keskiviikkona

Tallille päästyämme Maco pääsi karsinaan, Sanni auttoi siivoamaan koppia ja minä puolestani kiirehdin ratsastamaan Kallen. Samaan aikaan iltaratsastuksen kanssa maneesissa valmennuksia piti Mikko Mäentausta, joten pääsin samalla seuraamaan sivusilmällä hänen opetustaan. Niin kivaa, kun meillä on tallilla vierailevia huippuvalmentajia ihan aktiivisesti, sillä se jos joku opettaa oman ratsastuksen tukena.

Maanantaina klinikalta oli kotiintuomisina hyviä uutisia: Macon jalassa ruununrajassa oleva paksuuntuma osoittautui vanhaksi kalkkeumaksi tai muuksi vastaavaksi, joten pääsemme tekemään töitä normaalisti jo tällä viikolla! En kyllä voinut olla tyytyväisempi. Toivottavasti todella selviämme näin vähällä, ja kisakausi pääsisi jatkumaan normaalisti. Tärkeintä on tietysti se, että hevosella on kaikki hyvin.

Tallilta pääsimme lähtemään joskus kahdeksan jälkeen, josta heitin Sannin suoraan hänen vanhemmilleen ja lähdin palauttamaan autoa omille vanhemmilleni Nurmijärvelle. Lopulta olin kotona yhdentoista aikoihin, jolloin kävin nopeasti suihkussa ja painuin nukkumaan. Kiva, mutta pitkä päivä!

TIISTAI
Viikon toinen päivä lähti liikkeelle aamuvarhain, sillä päätin kuin päätinkin mennä töihin ajoissa. Jälleen kerran kulkuvälineeksi valikoituivat jalat. Työpäivä sujui jälleen normaalisti, joskin uusia projekteja ei juuri ollut käsillä. Tuossa kohden elettiin nimittäin viimeistä viikkoani vanhoissa työtehtävissäni. Viimeinen palaveri päättyi neljältä, jonka jälkeen tein vielä muutamia työhommia ollen lopulta viiden maissa valmis pakkaamaan kimpsut ja kampsut kasaan kotimatkaa varten.

Keskiviikon kuva Helsingin illasta

Torstain herkkuja RunFestin jälkeen

Taas kuvailin keskustassa, tällä kertaa torstaina

Tässä minä ja Blondi-poni, meidän RunFestin joukkueen paras jäsen! Päässä mulla oli Tom Gordinin ikivanha
kypärä suoraan arvokisoista muinaiselta ajalta ennen nykyistä kypärämuotia :D

 Kotona päätin siivota, koska en vihaa mitään niin paljon kuin sotkuista asuntoa. Moni ei luokittelisi kotiamme sotkuiseksi, koska siellä on poikkeuksetta aina ihan siistiä, mutta imuroin pari kertaa viikossa usein ihan vain siksi, että olen nähnyt hiuksia lattialla. Onneksi meillä ei asu eläimiä vakituisesti! Tallille lähdin joskus kuuden jälkeen, ja siellä hommakseni valikoitui Macon ruokien tekeminen ja Kallen ratsastus. Maco sai olla kävelyllä vielä tuon viikon, joten en siksi nähnyt tarpeelliseksi istua sen selkään. Ruuna pääsikin vain hyvään harjaukseen ja solariumin lämpöön, jonka jälkeen laitoin sille Bemerin hetkeksi.

Tiistai-illalla mun piti alunperin ehtiä postaamaan teillekin juttuja, mutta homma venyi niin, etten lopulta ehtinyt edes kissaa sanoa. Jäimme nimittäin istumaan tallikaverin kanssa kentän laidalle tunniksi seuraten muiden ratsastusta. Siispä jätin sosiaalisen median jutut suosiolla väliin ja siirryin unten maille joskus kahdentoista aikoihin.

KESKIVIIKKO
Viikon erikoisin työpäivä lienee keskiviikko, sillä lähdin aamusta ajamaan Espoon Nuuksioon meidän yrityspankin Kick Off -tilaisuutta varten. Siellä päivä kului aina iltapäivään asti, jonka jälkeen lähdin takaisin kotiin ja lopulta heti suoraan Pasilaan toimistolle. Toimistolla aikaa kului seitsemään asti illalla töitä jatkaen, jonka jälkeen menin keskustaan Allas Sea Poolille viineille ja seuraamaan sattumalta samalla Ranskan presidentin vierailua.

Keskiviikkona ei siis ollut ollenkaan hevosia ja tallijuttuja! Se ei kuitenkaan haitannut, sillä päivä sujui hujahtaen siitäkin huolimatta. Illalla pesin vähän pyykkiä ja olin lopulta nukkumassa hyvissä ajoin ennen yhtätoista.

Keskiviikon tarjoilua töissä

Työlook keskiviikolta

Perjantain iltaohjelmaa

Muun muassa tämä mekko oli mun päällä perjantaina, tässä nätisti vessasta napsaistu kuva :D

TORSTAI
Aamulla ei väsyttänyt ollenkaan, sillä yöunia oli ehtinyt kertymään reilut kahdeksan. Mulle paras nukkumisrytmi on seitsemästä kahdeksaan tuntia, sillä jos nukun paljon sitä enemmän, tunnen olevani entistäkin väsyneempi. Töissä kaikki sujui muutenkin normaalisti, enkä muista yhtään sen tarkemmin, mitä tuli tehtyä!

Neljän jälkeen päätin lähteä vihdoin seuraavan aktiviteetin pariin, nimittäin kohti Helsinki RunFestia. Meillä oli Helsinki Horse Show'n kanssa joukkue kasassa, ja näin ollen juoksimme ryhmänä Blondi-ponin kanssa 4,2 kilometrin matkan. Asusteena meillä oli tietysti ratsastushousut, kypärät ja tiimipaidat - näillä irtosikin koko kilpailun paras joukkue -palkinto. Blondi juoksi hienosti koko porukan mukana saaden ansaitusti valtavasti huomiota osakseen. En kyllä olisi uskonut, että tuollainen juoksutapahtuma voi osoittautua noinkin hauskaksi! Kaiken kruunasi ehdottomasti illallinen, jonka Horse Show oli järjestänyt teltalleen meille osallistujille. Olimme siis lopulta paikan päällä noin yhdeksään saakka, sillä nautimme toistemme seurasta ja söimme oikein maittavaa illallista.

Päivän päätteeksi ei juuri muuta tarvinnutkaan tehdä. Hymyä oli riittänyt ihan viimeiseen hetkeen saakka, ja kovasti kiittelimme toisiamme hyvästä seurasta. Ensi vuonna olen ehdottomasti mukana, jos vastaava tilaisuus tulee eteen!

Lauantai starttasi vähän kevyemmällä laittautumisella

Paras poni lauantaina <3

Kuvaa ainon kisoista tuomaritornista lauantailta

Kummilapseni Tofu! Häntä kävin moikkaamassa lauantaina, ollaan molemmat yhtä tärähtäneitä :D

PERJANTAI
Viimeinen työpäiväni vanhassa työssäni viestinnän tiimissä aukesi aurinkoisena. Aloitin siis nyt kuluvan viikon maanantaina uudessa tiimissä, jossa keskityn sekalaisten viestintätöiden sijaan juuri ulkoiseen viestintään ja markkinointiin sosiaalisen median ollessa isona osana tekemistä. Ihan kivaa vaihtelua, mutta sisäinen viestintä ja sitä kautta saadut verkostot tulevat kyllä olemaan aina valtavan iso osa sydäntäni! Tuossa eilen Varallisuudenhoidon Kick Offissa eräs johtaja totesi, että varmasti tärkein työmotivaatiota nostava asia lienee se, että oma työ inspiroi. Mä voin aidosti sanoa, että näin tapahtuu. Siksi töihin on älyttömän kiva mennä ihan joka päivä.

Työpäivä meinasi venyä pitkäksi, sillä mun oli tarkoitus lähteä jo vaille kolme kohti seuraavaa etappia. Viimeisten työtehtävien vuoksi pääsin kuitenkin lähtemään vasta puoli neljältä, joten päätin samantien kävellä kolmen kilometrin matkan toisaalle Helsinkiin. Tuolla mua odottikin meikkaaja, joka huolitteli mut iltaa varten nätiksi. Olin lupautunut esittelemään mallin roolissa vaatteita 60-80-luvuilta erään julkisuudesta tutun henkilön syntymäpäiväjuhlille helsinkiläisessä ravintolassa, ja tämä jos jokin oli ihan uusi kokemus itselleni. Se ei haitannut, sillä vaikka toinen meistä malleista oli parin vuoden takainen Miss Suomi -perintöprinsessa, en jännittänyt ollenkaan. Kokemus oli ihan mieletön! Mallia musta ei kuitenkaan tule, mutta vaihteluna tuo oli erittäin mukavaa. Ilta jatkui noissa juhlissa ruokailunkin merkeissä aina yhdeksään asti, jonka jälkeen lähdin kotiin ja nukkumaan.

LAUANTAI
Jos pari edellistä päivää sujui ilman talleilua, oli lauantai sitten asia erikseen. Herätys oli jo kuudelta, kun lähdin ajamaan Nurmijärvelle hakemaan vanhempiani kuljettaakseni heidät lentokentälle. Kun tuo reissu oli heitetty, palasin takaisin Helsinkiin ja nukuin vielä tunnin ennen aamupalaa. Yhdeksältä olin hereillä ja laittanut itseni siihen kuntoon, että kehtasin kävellä Haagan torille avustamaan tätiäni mehumyynnissä. Myimme meidän omatekemiä mustaherukkamehuja torilla kymmenestä yhteen, ja harmiksemme sää ei suosinut ihan koko aikaa. Se ei kuitenkaan haitannut, ja mehujakin meni lopulta vajaat 60 pulloa. Hyvä saldo siis!

Lauantain sleepoverit Millan luona

Sunnuntaina linnanmäkihuveja!

Pakollinen kuva maailmanpyörästä

Näihin maisemiin oli hyvä päättää viikko <3

Kun päivän toriurakka oli ohitse, päätin lähteä samantien tallille. Ennen tätä valmistin vielä salaatin, johon käytin torilta ostamiani vihanneksia, kanaa ja kananmunia. Kolmelta olin tallilla harjaamassa Macoa solariumin ihanan lämmön alla, ja suuntasimmekin kulkumme lopulta maastoon. Kävin kävelemässä maastossa, jonka jälkeen ravailin hieman kentällä ihan muutaman minuutin pätkiä. Kun hevonen oli hoidettu pois Bemerin ja muiden fiksausten jälkeen, lähdin ajamaan kohti Järvenpäätä.

Järvenpäässä käväisin nopeasti Ratsastuskeskus Ainossa moikkaamassa kavereita ja viemässä mehuja, jonka jälkeen ajoin päätepysäkkiini eli Millan hevosten luokse. Tuolla me hoidimme Dumlen ja Tofun, kuvasimme pätkiä Dumlen ohjasajosta ja kävelimme maastossa hevosen kanssa jutellen niitä näitä. Kahdeksan jälkeen päätimme lähteä porukalla Itäkeskukseen hakemaan ruokaa, sillä nälkä oli jo melkoinen. Tilasimme pitsat ja rohmusimme kaupasta kasapäin muutakin syötävää, jotta saimme hengata syötävien kanssa sohvalla koko illan. Niinhän me teimmekin, sillä jäin Millan luokse yöksi. Ahdoin itseni niin täyteen pitsaa, etten pystynyt liikkumaan! Katsoimme elokuvia porukalla ja valvoimme puoli kahteen. Ihana ilta, näitä lisää!

SUNNUNTAI
Koska heräsin sunnuntaina Millan luolta, piti mun ensitöikseni ajaa kotiin Etelä-Haagaan heti yhdeksältä. Söin aamupuuron ja meikkasin itseni kuntoon, jonka jälkeen menin junalla Pasilaan ja kävelin Linnanmäelle yhdeksitoista. Olin katsonut, että paikka aukeaa yhdeltätoista, mutta olin ollut väärässä - alue aukesi vasta yhdeltä. Niinpä lähdimme Millan kanssa syömään ja tuhlaamaan aikaa lähialueelle, ja samalla sain toki taas yhden leiman siitä, miten en osaa ikinä katsoa aikatauluja oikein. Tällä kertaa olimme kuitenkin ajoissa myöhästymisen sijaan. Parempi niin!

Linnanmäellä oli valtavan hauskaa, ja aika kului siivillä. Neljän maissa päätimme luovuttaa, koska kummallakin alkoi olla huono olo laitteissa ravaamisesta johtuen. Kävimme vielä lopuksi syömässä paikan päällä epäterveellisesti toisen kerran roskaruokaa yhden päivän sisällä, ja voitte uskoa, että mun koko kroppa oli aivan sekaisin tuosta viikonlopusta. Kuntoilun vuoksi halusin kävellä kotiin viisi kilometriä, joten laitoin nappikuulokkeet päähän ja lähdin talsimaan kotiin. Olin vielä alkuviikosta ääni pois flunssan vuoksi, mutta nyt loppuviikosta homma onneksi helpotti kummasti!

Sunnuntai-illan päätteeksi lähdin vielä ratsastamaan Macon ja hyppäämään serkkuni ponilla lähitallilla. Maco oli oikein kiva ratsastaa, ja pääsin pitkästä aikaa tekemään sen kanssa muutakin kuin kävelemään ja ravaamaan suoraan. Pikkuhiljaa hyvä tulee! Serkkuni poni taasen osoittautui todella hauskaksi tapaukseksi, ja olen menossa hyppäämään sillä seuraavan kerran huomenna illasta. Innokas ja suloinen hevonen, joka oli ihanan suoraviivainen ja menossa esteille oikein mielellään.

Sunnuntai päätti viikon, joka sisälsi vaihdellen vähän kaikkea hevostelusta ihan muuhun. Kaiken kaikkiaan kiva viikko! Toivottavasti jaksoit lukea postauksen kokonaan, vaikka se onkin valtavan pitkä :)

Kivaa syyskuun alkua jokaiselle! <3