#96: Hevosasioiden ulkopuolelta

Torstaista sunnuntaihin vietän aikaa mummolassani Itä-Suomessa, joten hevoshommia tältä ajalta ei kerry. Mitään suoranaista postattavaa ei siis ole, mutta yhden pienen jutun halusin teille tänne esitellä. Eilen kävin Joensuussa shoppailemassa ja kampaajalla, ja siinä kampaajatuolilla istuessani satuin selailemaan lokakuun Trendi-lehteä. Lehdessä oli juttuja siitä, miten eri tilanteissa tulisi käyttäytyä. Yksi näistä koski blogeja ja luin jutun innolla - se oli täyttä asiaa.

 

Juttu oli lyhyt katsaus blogien etikettiin ja käyttäytymismalleihin. Jokaisen tulisi lukea tämä ja noudattaa sen ohjeita parhaansa mukaan!

 

• KESKUSTELE. Blogin ideana on ajatusten vaihto. Jos kommentoit blogikirjoitusta, vaaraudu puolustamaan mielipidettäsi. Muista, millainen on foorumisi: jos blogin aihepiiri on yhteiskunnallinen, kiihkeäkin väittely kuuluu asiaan. Lempeässä sisustusblogissa taas on järjetöntä provoilla.
 
• KOHTAA BLOGGAAJA KALTAISENASI. Bloggajakin on ihminen, jolla on tunteet. Älä kirjoita blogikommenttiin sellaista, mitä et olisi  valmis sanomaan toiselle kasvotusten. Rakentava palaute on parempaa kuin haukkuminen. Bloggaaja ei myöskään ole tilivelvollinen lukijoilleen: kenenkään ei ole pakko kertoa esimerkiksi ihmissuhteistaan tai raha-asioistaan.
 
• ÄLÄ HUUTELE PUSKISTA. On kohteliasta käyttää blogikommenteissaan nimimerkkiä. Jos sinulla on oma blogi, lisää sen linkki kommenttiisi. Oman palstan mainostaminen kuuluu blogimaailmaan.
 
• PEREHDY. Lue blogipostaus ja aiemmat kysymykset ennen kuin esität kuviin liittyvän kysymyksen. On turhauttavaa vastailla kymmenettä kertaa kysymykseen "mistä nuo kengät on ostettu", jos asia kerrotaan tekstissä.

Näiden ohjeiden siivittämänä toivotan kaikille muille bloggaajilla ja lukijoille oikein rattoisaa viikonlopun jatkoa! Kiitos muuten niille, jotka ovat tehneet/lupautuivat tekemään banneria blogiini, vaihtelen ulkoasua ensi viikolla, kunhan pääsen kotiin :)

 

Loppuun vielä kuva kakusta, jonka koristelin aamulla. Aika hyvännäköinen
täytekakku suklaarouhe-kuorrutuksella ja karkeilla + appelsiinilla! Nam :)

 

Lue lisää

#95: Tahkokooste

Oho, aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo maanantaina, mutta en saanut sitä valmiiksi silloin. Koska koulun osalta ei ole enää kiireitä, on elämä periaatteessa paljon löysempää ja kaiken tekee kiireettömämmin - yllätys yllätys, jälleen on kiire. Onko kenellekään käynyt samoin? Pitää varmaankin ottaa itseä niskasta kiinni ja pakottaa heräämään aikaisin myös niinä aamuina, jolloin koulu alkaa vasta yhdeltä..

 

Maanantaina siis palasin Tahkoviikonlopun jälkeen normaaliin rytmiin ja koulu alkoikin kokeiden palautuksella. Taas saatiin kasaan muutama kurssi lisää kohti ylioppilaslakkia. Illalla kävin kokeilemassa kaverini ponia Equstomissa, sillä liikutan sen heidän ollessa matkoilla ensi maanantaina. Tiistaina eli siis eilen oli jälleen Uotilan tunti. Menin yhdellä Sussu-nimisellä ponilla, joka oli tosi kiva tapaus! Musta on tullut nyt ihan poniratsastaja, vitsailinkin, että olen lyhentynyt 20cm henkisesti. 

 

Tänään kävin alkuiltapäivästä ratsastelemassa itsenäisesti Konstalla ja nyt kirjoittelen tätä postausta. Vielä olisi tehtävänä yksi englannin essee aiheesta "an individual can't really do much to preserve the  environment", mutta jostain syystä juuri nyt tämä blogi kiinnostaa enemmän :D Konsta oli muuten todella paljon eteenpäinpyrkivämpi kuin aikaisempika kertoina! Mahtaa olla viilenevillä säillä vaikutusta asiaan. Tein alkuveryttelyssä paljon vastalaukkoja ja avoja sekä ratsastin paljon eteen. Itse työskentelyvaiheen ratsastin korkeammassa muodossa: paljon siirtymisiä (ravi-laukka, käynti-laukka) ja pyrin saamaan Konstan mahdollisimman reaktiiviseksi. Tein myös muutamia sarjavaihtoja ja vastalaukkoja tässäkin vaiheessa. Lopuksi keventelin hepan eteen-alas ja se oli yhä oikein eteenpäinpyrkivä.

 

 Tahkolta: Hellu lauantaina ennen klippaamista. Kuvassa Tuula myöskin.

.. ja klippaamisen jälkeen! Hellu antoi klipata kaikki korvia myötein ilman mitään sanomista, fiksu tamma. Se myös
rakasti touhua yli kaiken ja halusi koko ajan rapsuttaa jotakuta ja olla ihan tapiirina, vaikka olisi kintereen kohdalta
klipannut.. Aika symppis! Kännykkäkuva.

 

Normenille tein kylkeen tällaisen... ilmestyksen :D Ajeltiin kyllä sitten pois ja nopeasti. Kännykkäkuva.

 Miten te lukijat pukeudutte tallille nyt näillä säillä? Musta tuntuu, etten millään tarkene, vaikka päällä on fleece, untuvaliivi ja toppatakki. Mietiskelin, että kai se on pakko hankkia kokountuvatakki talveksi, sillä pukeudun jo nyt kuin kolmenkymmenen asteen pakkasilla - ja silti koko ajan on kylmä! Ratsastaessa tosin pärjäisi vaikka t-paidalla, kun kunnon treenistä olisi kyse..

 

Mutta sitten itse Tahko-reissuun. Lähdin paikan päälle siis torstaina iltajunalla ja perjantaina aloitettiin hommat aamutallilla. Aamutallin jälkeen (johon siis kuului karsinoiden siivousta, ruokintaa, hevosten vientiä pihalle jne.) aloitin klippaamaan hevosia. Viisi hevosta kerkesin klippaamaan perjantain aikana, osan korvista kavioihin ja osan niin, ettei jalkoja ja päätä klipattu ollenkaan. Klippaaminen on aivan törkeän hauskaa, mutta kun kahdeksan tuntia seisoo paikoillaan, alkaa väkisinkin tuntumaan reisissä. Illalla olin siis aivan poikki ja koska touhu venyi kahdeksaan asti, päätimme, ettei olisi enää järkevää lähteä ratsastamaan.

 

Instagramiin laitettu kuva Helppuraisesta ja musta.

Tää oli tällänen, älkää edes kysykö :D Kännykkäkuva.

 

Hellulla ajeltu pää ja toinen puoli, mutta toinen on vielä täynnä "hienoja" tekstejä.. Kännykkäkuva.

Hellusta tuli vissiin otettua muutama kuva. Riina sai innokkaana kokeilla jalkojen klippaamista :) Kännykkäkuva.

 

Kuinka paljon voi lähteä karvaa pikkuponista? PALJON! Valessa piti rauhoittaa klippaamisen ajaksi, mutta tuossa
vaiheessa se olisi jo päättäväisenä halunnut lähteä omaan karsinaan syömään heiniä ja Sanna joutui nojaamaan
vastaan, ettei se olisi liikkunut eteenpäin :D

Lauantaina talliin piti tulla vasta kahdeksaksi, sillä aamuruokinta ei ollut laitettu meidän vastuullemme. Mun lisäksi tallin yläkerrassa nukkui siis Sanna, Ella ja Riina. Rakensimme heti aamusta esteradan maneesiin, sillä tarkoitus oli hypätä pientä tehtävää. Aamu menikin ensin tallihommissa ja sitten ratsastaessa, jossain välissä kerkesin kuvaamaan myös muutaman kuvan muista ratsukoista. Vedin myös yhden tunnin mittaisen islanninhevossafarin Tahkon lähimaastoissa, oli todella rentouttavaa päästä maastoilemaan ja istumaan hevosen kyydissä "ilman mitään tavoitteita"!

Hellulla miniesteitä lauantaina. Aika laadukas kuva muuten..

Heluna-Hellu vähän isommilla tehtävillä. Hellu on iso tamma, varmaankin vähän yli 170cm!

Sanna ja Riina rakentaa ristikkotehtävää

 Hyppäsin lauantaina Livonialla ja Hellulla, molemmilla samanlaista tehtävää: ristikko-kahdeksikkoa, joissa kannattimet tolppien päissä eli ristikot noin metrisiä ja pitkällä sivulla kaksi okseria kuuden askeleen välillä). Livonijalla olen mennyt monesti aikaisemminkin, mutta Hellu oli mulle aivan uusi tuttavuus. Ratsastin myös Reliifillä, joka on nuori ja vielä kokematon hevosenalku. Illalla klippasin vielä kaksi muuta hevosta, joten koko viikonlopun klippaussaldoksi tuli siis seitsemän. Meillä oli todella hauskaa klipatessa, sillä opastin muita tyttöjä homman salaisuuksiin ja teimme kuvioita hevosten kylkiin (jotka kuitenkin ajelimme lopulta aina pois lukuunottamatta kahta sydäntä).

 

Sunnuntai oli kotiinpaluupäivä, mutta tekemistä riitti silti. Aamutuimaan heti kymmeneltä lähdin vetämään kahden tunnin mittaisen islanninhevossafarin Tahkon laskettelurinteille vievälle reitille. Vaikka sää olikin hieman ikävä (satoi silloin tällöin ja oli melko harmaata), oli maisemat aivan upeita ja reitti todella kiva. Mukana oli suhteellisen kokenutta porukkaa, joten pääsimme tölttäämään paljon. Itsehän ei islanninhevosten askellajeista juurikaan mitään muuta kuin niiden nimet tiedä, mutta onneksi nämä osasivat itse hoitaa homman ja suurin osa tölttäsi automaattisesti. Tunsin kuitenkin selvästi aina, jos ratsuni siirtyi töltistä raville esimerkiksi loivissa ylämäissä. Kun yksi safarilaisista kysyi, miten issikan saa tölttäämään, myönsin ihan suoraan ettei mulla ollut mitään tietoa asiasta :D

 

Livonija sunnuntaina. Tamma on sen verran iso itse, että este näyttää pieneltä 80cm, vaikka onkin noin 100-110cm korkea..

Livonija

Livonija ja kuski könöttää.. Vissiin oon siirtämässä ohjia yhteen käteen kun kädet on tuolla tavalla? :D

Livonija, huomatkaa klipattuna! ;)

Safarin jälkeen kiiruhdettiin vaihtamaan kuivia vaatteita päälle ja sen jälkeen vuorossa oli kolmen hevosen hyppääminen, samat siis kuin viimeksikin. Tehtiin sunnuntaina ihan samaa tehtävää, tosin Reliifin kanssa vain ristikkotyöskentelyä. Hellulla sain kokea melkoisia pukkeja muutaamaan otteeseen, mutta kertaakaan en ohjannut esteestä ohi! Kerrankin tulimme okseri-okseri-linjalle niin, että ensimmäinen okseri oli noin 110cm ja jouduin käyttämään hieman kannusta ennen hyppyä. Kaksi askelta okserin jälkeen Hellu teki kauhean loikan (ensin etujalat ilmaan ja siitä iiso pukki), jolloin olin oikeastaan täysin irti hevosesta ja seuraavaan okseriin kaksi laukka-askelta matkaa. Mielessä ei edes käynyt ohjata esteestä ohi, vaan seuraavalle okserille vain! Tuloksenahan oli se, että muut olivat luulleet mun tulevan pää edellä selästä alas (jo pukin aikana), mutta yli päästiin ja samalla tavalla tultiin toisen kerran. Kolmannella kerralla Hellu ei enää pukitellut esteiden välissä ja linja sujuikin mallikkaasti. Muut kauhistelivat vieressä, että kuka vaan ei kyllä olisi kyydissä pysynyt. Päivi totesi siihen, että jos ei tuollaista kestä, kannattaa vaihtaa kouluratsastatukseen..

 

Jos joku innokas lukija on halukas tekemään blogille uutta syksyistä banneria, otan mielelläni kaikki vastaan! Olisi kiva saada vähän syksyisempi ulkoasu ja kohta jo talvinen versio. Eli kaikki innokkaat: kaikkia blogin kuvia saa käyttää ja tarvittaessa annan niitä vielä lisää tai isompina versioina. Toivottavasti joku jaksaisi väsätä uutta banneria! :)

Lue lisää

#94: Tahko kutsuu!

Istun tällä hetkellä junassa kohti Kuopiota, josta matka jatkuu autolla Tahkolle. Taas on vierähtänyt hyvä tovi viime vierailustani ja tähän saumaan sopi hyvin torstaista sunnuntaihin kestävä vierailu Itä-Suomessa. Luvassa on varmasti paljon tallitöitä ja ratsastamista, mutta myös valokuvia ja mukavaa seuraa! Yritän päivitellä teille mahdollisimman paljon kuulumisia, mutta voi olla, että teen isomman koosteen kuvista ja viikonlopusta vasta myöhemmin ensi viikolla.

 

Lähetin blogin valokuvauskilpailun palkinnon tänään, joten sen pitäisi olla perillä huomenna tai vaihtoehtoisesti maanantaina. Toivottavasti löytää perille asti ja Tiia saa kannusremminsä :)

 

Tein tällaisen tönkön ja erittäin nopeasti suhaistun kuvakoosteen tylsyyttäni tässä junassa istuessani.. Kuvat vuodelta 2011.

Tämä viikko on sujunut melko normaalisti, eikä mitään sen kummempia ole tapahtunut. Maanantaina kävin ratsastamassa Jonnan tallilla Mörrillä ja sen kanssa työskentelimme paljon vastalaukkojen kanssa. Liike on ruunalle vaikea, mutta se jumppaa hevosta sen verran paljon, että sitä kannattaa työstää vaikka "läpi harmaan kiven". Aluksi Mörri tarjosi aina laukanvaihtoja, mutta loppujen lopuksi saimme muutamat siedettävät pätkät vastalaukkaa ja ruuna paljon taputuksia.

 

Tiistaina kävin ratsastamassa Uotilassa tunnilla normaaliin tiistaiseen tapaan. Menin jälleen pikkuruisella ja aivan älyttömän suloisella Jade-ponilla. Tämä poni oli mulle uusi tuttavuus, mutta täytyy myöntää, että olipa kiva kokemus ratsastaa tällä ponilla! Nuorehkosta iästään johtuen kaikki avut piti tietysti antaa todella selkeästi ja rauhassa. Jade oli todella herkkä istunnalle ja toimi lähes kokonaan sen avulla. Aluksi mulla oli vaikeuksia löytää itseni tarpeeksi tasaiseksi, mutta kun tämän sai kohdalleen, toimi tamma hyvin.

 

Keskiviikkona oli vuorossa Equstomin tunti Konstalla. Janita oli kuvaamassa, mutta hän ei saanut kamerani asetuksia kunnollisiksi ja sen takia kuvista yksikään ei ollut kunnollisesti julkaisukelposia. Laitan tuonne alemmas yhden esimerkiksi, mutta se oli toisaalta todella taiteellinen versio :D Koska kameran asetukset eivät suostuneet yhteistyöhön otti Janita kännykällään videoita, mutta ne ovat vielä kyseisessä laitteessa enkä niitä ole omalle koneelleni vielä saanut. Sen vuoksi latasin pätkän 22.10 kisoista Konstan kanssa. Koska olen junassa, en viitsinyt koko rataa alkaa odottelemaan, joten pätkäisin vähän alkua ja hieman laukkaohjelmaa. Äänistä mulla ei ole mitään tietoa (kone äänettömällä), joten älkää ihmetelkö, jos siinä joku vaikka huutaa jotain..

 

Tällaisia kuvia tuli siis keskiviikon tunnilta :D Aika taiteellinen, eikö?

 

Tässä nyt tällainen lyhyt ja ytimekäs tilannekatsaus. Löysin muuten netistä joiltakin kuvasivuilta aivan älyttömän ihania kuvia musta ja Kaprista viime kesän alusta, mutten tiedä viitsinkö niitä tänne julkaista. Muutenkin kaikkia muistoja herättäviä kuvia vuodesta 2010 alkaen on tullut nyt esille etsiskellessäni kivoja kuvia tuohonkin postauksen ylimpään "kollaasiin" ja tekisi mieli julkaista ne kaikki tänne.

 

Hevostelun suhteen tapahtuu kaikkea jännittävää koko ajan. Toivon, että mulla olisi teille jotain kerrottavaa jo mahdollisesti ensi viikolla. Tahkolle mennessä on tunnetusti tapahtunut aina kaikenlaista.. Viime syksynä, kun olin junassa matkalla Tahkolle, sain kuulla että Kapri tulisi seuraavana tiistaina. Tuolloin en ollut nähnyt hevosesta kuin yhden yli vuoden vanhan kuvan! Niin ne asiat tuppaa järjestymään.. Ja sitä edellisellä Tahkoilu-kerralla Nina soitti ilmoittaakseen, että oli sopinut puolestani ylläpitomahdollisuudesta Eeva-Liisa Penttilän kanssa. Maaginen paikka tuo Tahko, vai mitä? :)

Lue lisää

#93: Viikonlopun kuulumisia

Teksti on kirjoitettu tänään päivällä, mutten saanut siihen silloin kaikkia kuvia ja julkaisen siksi vasta nyt.

Tajusin ihan vasta viime viikon lopulla, että nyt on todellakin tullut jo syksy! En tiedä miksi sitä on niin vaikeaa sisäistää, mutta talvi todella tekee tuloaan. Puiden lehdet ovat jo ihan keltaisia ja osa on tippunut maahan. Kaksi vuotta sitten Helsinki International Horse Show:n aikaan torstaina satoi ensilumet maahan Etelä-Suomessa - saa nähdä, miten tänä vuonna käy! Olisi kyllä kieltämättä ihanaa, jos tulisi oikein luminen ja kuiva talvi niin, että pelloille pääsisi ratsastamaan eikä sitä viimevuotista loska-aikaa olisi ollenkaan.

 

Viikonloppu sujui oikein leppoisissa tunnelmissa ja kieltämättä se oli yksi tapahtumarikkaimmista taas vähään aikaan. Sain kuulla pari loistavaa uutista hevostulevaisuutta ajatellen ja pääsin viettämään aikaa kavereiden ja sukulaisten parissa niin hevosten kanssa kuin ilman. Ja mikä parasta, koulusta ei tarvinnut stressata ollenkaan! Mulla on vielä tämä maanantai vapaata ja huomenna alkaa uusi jakso, joka on itseasiassa oikea loma-aika: maanantaina ja torstaina koulua on yksi tunti, tiistai ja keskiviikko sisältää kaksi oppituntia ja perjantait ovat aina vapaapäiviä. Pitää vähän miettiä sitä vaihtoehtoa, josko nyt etsisin jostain kunnollisia töitä koulun ohelle, kun aikaa on enemmän kuin normaalisti. Toisaalta hevosteluun jää myös entistä enemmän aikaa ja kerkeän alkaa suorittamaan autokoulua :)

 

Kertailen lyhyesti teille viikonlopun kuulumiset. Perjantaina alkuillasta meillä oli muutamia sukulaisia pienimuotoisesti juhlistamassa syntymäpäiviäni ja oli kiva jutella paremmin heidänkin kanssaan. Lähdettiin tuon valokuvauskilpailu-postauksen teon jälkeen Janitan kanssa Helsingin Namu-yökerhoon ja meillä oli oikein hauskaa. Kotiin saavuttiin vasta aamuyöllä, joten lauantaina nukuin pitkään ja tein kaiken rennosti ja kiireettömästi koko päivän ajan. Kävin mm. auttelemassa Neaa erikoisesteiden kanssa ja hienosti tyttö hyppäsikin ponillaan ensimmäistä kertaa vesimattoa!

Laava-tamma. Näiden kuvien laatu on nyt sitä maneesitasoa, joten älkää odottako suuria.

Anka ja kuskin istunta- ja ilmevamma :D

Anka

Aluksi suunnitelmana oli lähteä jo lauantaina Kouvolaan, mutta koska en saanut kyytejä fiksusti järjestettyä, siirtyi lähtö sunnuntaiaamuun. Suuntana oli siis kaverini Miljan omistama Suursuon Ratsastuskoulu, josta olenkin joskus viime keväänä täällä blogissa kertonut. Tarkoitus oli ratsastaa muutamalla hevosella, vaihtaa kuulumisia ja viettää mukavaa tallipäivää. Siinä kyllä onnistuttiin!

 

Aamuisen junamatkan jälkeen siivottiin Miljan kanssa muutamat karsinat vielä puhtaiksi ja sen jälkeen laitettiin Anka-niminen tuntiratsu kuntoon ja suunnattiin maneesiin. Osa Suursuon tuntiratsuista on mulle ennestään tuttuja, sillä ne asuivat aikoinaan Tahkolla, joten olin niillä päässyt ratsastamaan. Anka on tästä hyvä esimerkki - kilpailin sillä itseasiassa kahdet kilpailut viime syksynä ja taisinpa kerran sijoittuakkin? Kerkesin ratsastamaan tammalla puolisen tuntia ennen ratsastuskoulun tuntien alkamista ja vaihdoinkin hevosen Laavaan sen jälkeen. Tälläkin tammalla kisasin yhdet kilpailut viime syksynä. Nykyään se toimii Miljan toisena kilpahevosena tuntiratsun tehtävien ohella ja pari onkin kehittynyt huimasti viimeisen puolen vuoden aikana! Viime vuoden lopussa tamma hyppäsi hädin tuskin hallinnassa 90cm rataa ja viime kuussa ratsukko teki hienon debyytin aluemestaruuskisoissa.

 

Roope

Roope

Tää poni on kyllä niin kiva!

Roope ja taustalla näkyy peilistä Milja Sukan kanssa.

Roope pomppaa. Ei viitsitty tämän enemoää nostaa ponilla esteitä, sillä se väsyi loppua kohden.

Laavalla ratsastamisen jälkeen vietettiin hetki aikaa tallin kerhohuoneessa (ihanaa muuten, että tällaisia paikkoja on vielä talleilla!) ja suunnattiin sen jälkeen Mc Donaldsiin syömään ja siitä katsomaan Miljan perheen nelivuotiasta tammaa, joka on toisella tallilla väliaikaisesti. Käynti siellä jäi lyhyeksi, sillä meillä oli jo kiire rakentamaan esteitä maneesiin ja laittamaan seuraavia hevosia kuntoon.

 

Loppuilta menikin hypätessä: itse menin aivan mahtavalla Roope-ponilla ja Milja kuusivuotialla Damaskus-ruunallaan. Roope oli kuulemma ollut villi ja pudotellut pikkulapsia alkeistunneilla hypätessä/pelästyessään, mutta vaikka ruunalta olisi vauhtia riittänyt, oli se todella kiva ratsastaa. Se toimi niin kuin pyysi ja sopii sen vuoksi varmasti loistavasti ratsastuskouluun hyväksi opetusponiksi vähän kokeneemmille ratsastajille. Rakennettiin maneesiin innaritehtäviä: ristikko-okseri sekä pienempi pysty-isompi pysty-pienempi pysty-isompi pysty-pienempi pysty -linja. Näiden lisäksi diagonaalilla oli yksi verryttelyesteenä toiminut pysty.



Laava

Anka

Anka

 

Roope. Tässä näkyy tää viiden innarin linja, jossa joka toinen oli isompi ja joka toinen pienempi.

Roope, on kyllä maailman suloisin poni!

Milja hyppää Sukalla ristikko-okseri-innaria.

Roope ihmettelee pienempää kaveriaan. Eikö ookkin hieno tuo huopa ;)

Kauhee selittäminen. Kun lopetin Roopen kanssa, pääsi Milja vasta kunnolla hyppäämään Sukalla. Tässä kuvassa
varmaan neuvon jotain tai havainnollistan jotakin Miljan tekemää asiaa, kun kerta sillä on niin hyvä ilme :D

Roopelle ei nostettu esteitä juuri 90-100cm isommiksi, sillä poni ei ollut luultavasti tottunut tällaisiin tehtäviin ja muutenkin vähän liian ison ratsastajan kanssa ne olivat sille varmasti tarpeeksi haastavia ilman turhaa nostamista. Ponilla oli aluksi vaikeuksia tulla ensimmäiselle esteelle sopivaan kohtaan, sillä se on kuulemma tottunut lähtemään hyppyihin vähän mistä sattuu. Kun sopiva ponnistuspaikka löytyi, helpottuivat tehtävät luonnollisesti. Tällainen innarijumppa on siinä mielessä myös hyvä, että se pakottaa hevosen ponnistamaan oikeasta paikasta aina seuraavaan hyppyyn ja säilyttää yleensä tasaisen rytmin. Milja sen sijaan hyppäsi okseria lopuksi 130cm korkuisena ja Sukka-ruuna sai hyvää jumppaa.

 

Olin kotona vasta puoli kahdentoista aikaan, sillä Kouvolassa venähti aika odotettua pidemmäksi ja junamatka vei vielä puolisentoista tuntia. En selitä sen enempää, sillä mulla on kiire ratsatsamaan Jonnan Mörri-hevonen. Yritän saada jotain syksyisiä hevoskuvia teille jossain vaiheessa tätä viikkoa, katsotaan miten onnistun! :)

Lue lisää