#102: Varsin kiireinen päivä!

Mun on aivan pakko tulla tekemään teille postaus, sillä saatiin tänään niin ihania kuvia Janitan vuokrahevosesta, ettei niitä yksinkertaisesti voi jättää lojumaan tietokoneen kansioihin. Vaikka huomenna on vapaapäivästä huolimatta aikainen herätys (puoli kahdeksalta, huh..), en millään malta mennä nukkumaan. Ja tietenkin koneella hengaileminen on aina tärkeämpää kuin esimerkiksi huomiseksi tehtävän uskonnon esseen valmistelu? Kuten kaikki lukijat varmasti tietävät..!

 

Olen saanut suuren inspiraation koskien tuota joulukalenteri-ideaa. Ajattelin, että voisin julkaista joka päivä joulukuun 24. asti jonkin yhden kuvan, jonka yhteyteen kirjoitan selityksen kuvan taustalta ja lisään mukaan vielä lyhyen aforismin Marleena Ansion kirjoittamasta kirjasta Hyvällä tuulella. Kirja on mulle todella tärkeä, sillä sain sen eräältä ihanalta ihmiseltä viime kesänä - ihmiseltä, jota suuresti ihailen ja arvostan hänen asennettaan elämää ja eläimiä kohtaan. Julkaistava kuva saattaa olla todella vanha tai vaikkapa samana päivänä otettu, mutta jokaisen taustalle rakentuu mielenkiintoinen ja itselleni merkityksellinen tarina. Eli kyseessä olisi samalla pienimuotoinen elämäkerta. Miltäs kuullostaa?

 

Tänään pääsin koulusta kahdeltatoista, jonka jälkeen suuntasimme Janitan kanssa iltapäivällä kuvailemaan islanninhevosruuna Tanea. Saimme kuviin ihanan taustan ja pilvisestä sekä harmahtavasta säästä huolimatta kuvat onnistuivat mielestämme todella hyvin. Lisäilen tähän postaukseen muutamia otoksia ja yhden videon, mikäli youtube suostuu nopeaan yhteistyöhön ja lataa videon ennen puoltayötä.

 

Lopuksi yritettiin ottaa muutama kuva niin, että olin itse Tanen kanssa - sen mielipide oli tämä.. :D

Tanen kuvaamisen jälkeen lähdin nopeasti videoimaan toisen ystäväni Sannin tuntia lähitallille, jossa aika vierähtikin puoli seitsemään. Sanni heitti mut suoraan ratsastuksenopettajani Piuden luokse, jossa pidimme muiden kanssa ratsastusseuramme kokouksen. Kokous kesti kaikkine virallisine osioineen niin pitkään, että lähdin sieltä Katjan, Nean ja Ellan kanssa pois jo aikaisemmin (noin puoli yhdeksän aikoihin) kohti tallia, jossa puunasimme nopeasti Cyran kuntoon ja suuntasimme maneesiin. Ratsastin tammalla noin 45 minuuttia ja kävin sen kanssa perusjutut läpi kaikissa askellajeissa niin, että se tuli suhteellisen hyvin kuulolle. Eilisen vapaapäivän takia tammalla oli hieman virtaa, joten oli ihan hyvä, että olin unohtanut kannukset pois jalasta. Loppua kohden tamma parani todella paljon ja saimme jopa muutaman siistin vaihdon oikeasta vasempaan laukkaan, normaalisti Cyra vaihtaa pukin kautta näin päin. Huomenna olisi tarkoitus hypätä iltapäivällä ja pakata sen jälkeen kaikki tallin tarvikkeet kasaan, sillä lauantaina koko tallin väki tavaroineen muuttaa uuteen osoitteeseen ja Solbackan ratsastuskoulu jää virallisesti tyhjilleen.

 

Huomisesta tulee varmaankin kuvia tai videoita, sillä Katja lupautui tulemaan kuvaajaksi estevalmennukseen. Samalla näämme, kun Salli-tamma ottaa ensimmäiset hyppynsä Suomessa. Mutta tämä tältä erää, seuraa postausta odotellessa :) Ja tuo alla oleva video on tosiaan harjoittelua, en oikein tiedä minkä kokoisena video kannattaa kuvata, jotta siitä tulisi paras laatu esille..

 

 

Lue lisää

#101: Ypäjä Winter Show 2012

Uudistin blogin ulkoasua tässä äskettäin, mitäs pidätte? Nyt se on ainakin vähän syksyisempi ja seuraavaksi luvassa jotain jouluista tai ainakin talvista. Otsikosta saamme jälleen kiittää Riikkaa! On hän vaan taitava, joka kerta kaunista jälkeä.

Piti ihan mennä kipaan tarkistamaan, oliko Ypäjän kisojen virallinen nimi todella Winter Show - lumesta ei nimittäin sinä viikonloppuna ollut tietoakaan! Onneksi nyt on muutaman päivän ajan satanut tänne Etelä-Suomeenkin enemmän tai vähemmän räntää/lunta, joten maa on paikoitellen ollut ohuen lumikerroksen peittämänä. Mutta otsikon mukaan nyt on siis vuorossa lyhyt katselmus viime viikonlopun Team Eurohorsesin järjestämiin Ypäjän kansallisiin estekilpailuihin, joissa olin töissä kaksi päivää. Oletteko te olleet joskus töissä joissakin kilpailuissa, ihan vaikka naapuritallin harjoituskilpailuissa? :)

 

Lähdimme perjantai-iltapäivällä Piuden kanssa ajamaan kohti Ypäjää: kerkesin vapaapäivän kunniaksi nukkumaan pitkään ja hyppäämään Cyralla ennen lähtöä. Ruokailu tosin unohtui, joten kävimme matkalla hakemassa Hesburgerista hiukan syötävää. Ypäjälle saavuttuamme sain tuttuun tapaan tehtäväkseni käydä avaamassa verryttelyn, joten  kävin tuomaritornin kautta hakemassa tarvittavat välineet (sekä moikkaamassa tuttuja), minkä jälkeen suuntasin Ypäjä-halliin.

 

Ypäjällä oli oikein syksyinen (sateinen ja sumuinen) sää lauantaina.

Päivän ensimmäinen luokka klo 8:00 ja listan loppupuolella mennään jo! Taisi metrissä olla yli 70 lähtijää..

Kirjoitettiin verryttelyn elämänohje starttilistaan :D



Verryttelyssä ollessani tehtävänä on siis pitää huolta siitä, että hommat sujuvat siellä päässä. Verryttelyvalvojan tehtävä on lähettää ratsukoita kisa-areenalle oikeaan aikaan, rakentaa esteet (okseri, pysty, ristikko) puoli tuntia ennen päivän ensimmäistä luokkaa ja purkaa esteet viimeisen luokan jälkeen, auttaa ratsastajia ja omaisia tarpeen mukaan (esimerkiksi talutella hevosia radankävelyn ajan, kertoa tietoja aikatauluista, kysyä lähdönsiirroista tuomareilta jne.) sekä ilmoittaa verryttelyyn kuulumattomista tilanteista stewardille. Kun kyseessä on alueluokka ja estekorkeus on 120cm tai vähemmän, on verryttelyssä välillä jopa vaarallisia tilanteita ja paniikinsekaista häsläystä ratsastajien osalta - aina jos sinne sattuu sellaisen aiheuttaja. Kun kyseessä on rutinoituneemmat ja osaavat ratsastajat, on verryttelyvalvojan tehtävät oikeastaan todella simppeleitä: nämä ratsastajat nimittäin lähtevät verryttelystä radalle silloin, kun he ovat verryttelystä valmiita, eivät siis silloin, kun heidät alas huudetaan. He osaavat varoa toisiaan, vaikka maneesissa olisi pienellä alueella 20 ratsukkoa. Kokemattomampien ratsastajien kanssa vaaratilanteet voivat syntyä, vaikka maneesissa palloilisi vain muutama hevonen.

 

Perjantaina kisat alkoivat viideltä ja loppuivat jo ennen seitsemää. Olimme todella aikaisin valmiita kisapaikalta ja lähdimme syömään ja nukkumaan aikaisin. Asumme Ypäjän kisojen aikaan aina vanhoissa luokkahuoneissa. Tästä on vuosien mittaan muodostunut perinne, enkä voisi kuvitella meidän nukkuvan missään muualla :)

 

Lauantaina kisat alkoivat kahdeksalta ja verkassa istuimme puoli tuntia ennen ensimmäistä starttia. Viralliset luokat alkoivat vasta tänään (perjantaina oli warm-upit) ja ensimmäisenä olikin kaksi alueluokkaa. Verrytelyssä mun kanssa oli vaihtelevasti Steffi, Sarina tai Fiia, välillä me kaikki yhtä aikaa ja välillä vain osa meistä. Tuttuun tapaan kaikilla oli hauskaa ja päivä menikin liian nopeasti, sillä minut tultiin hakemaan puoli neljän maissa takaisin kotiin, jotta kerkesin ratsastamaan Cyran ja puunaamaan kaikki sen varusteet seuraavan päivän kisoja varten. Näin ollen Ypäjäviikonloppu jäi tältä osin lyhyemmäksi kuin normaalisti, mutta oli kiva päästä jälleen paikan päälle.

 

Nuorten hevosten luokissa sattuu ja tapahtuu.. Tämä lähti pukkilaukkaa maneesia ympäri, onneksi ratsasta pysyi selässä:)

Tällä kertaa paikalle oli päässyt myös jokin hevostarvikemyyjä! Silmiin pisti tämä pinkki untuvaliivi, en ole ikinä nähnyt kenenkään päällä tai edes kaupassa myynnissä. Olisi varmasti aika helposti likaantuva väri.. Mutta yksilöllinen?

Aina ei mennä yli yhteisymmärryksessä!

 

Seuraavat TeHon kisat ovatkin helmikuussa, jonne olisi mahdollisesti tarkoitus lähteä - ellemme sitten toteuta Steffin ja Sarinan kanssa pähkähullua ideaa ja suuntaa hiihtolomaksi Sveitsiin. Sitä ennen on luvassa joulukuusta helmikuuhun kestävä pidempijaksoinen kansallisten estekisojen tauko koko Suomessa.

 

Sitten kysymys teille lukijoille. Joulukuu lähestyy pikkuhiljaa, joten haluaisitteko jotain joulukalenterin tapaista toimintaa blogiin? Mitään suuren työn takana olevaa kertomusta tai videopostauksia en voi luvata, mutta jotakin pientä tai vähän suurempaa voisin yrittää toteuttaa, mikäli teillä olisi siihen halukkuutta. Joulukalenterissahan on 24 luukkua, mikä tarkoittaa, että postauksia tulisi joka päivä jouluaattoon asti..!

 

Toinen asia on 800 lukijan rajan ylittyminen. Lupailin vissiinkin joskus aikaisemmin järjestää jotakin (arvonta? kilpailu? erikoispostaus? mikä?) kun tietty määrä lukijoita on rekisteröitynyt, mutten yhtään muista oliko kyse 800 vai 900 lukijasta. Olisiko tällaiseen halukkuutta ja jos olisi, millaista toimintaa haluaisitte?

 

Loppuun vielä mahtava kuva reilun vuoden (vai kahden?) takaisista Ypäjän kisoista, joissa taiteilimme hienon piirrustuksen Sarinan ja Steffin kanssa. Kyseessä on siis tiivistettynä sen aikaisten suomalaisten ratsastajamiesten tai -poikien kuvaus. Piirrettiin se yhteistuumin kilpailijoiden avustamana isolle A2 (?) paperille ja tällä hetkellä se on kehystettynä jossain päin Suomea. Saa nauraa!

 

 

Lue lisää

#101: Estekisoista ja muista ratsasteluista

HUOM! Lisään kuvat postaukseen huomenna, koska bloggeri ei taaskaan suostunut lisäämään niitä, vaan väitti palvelimessa olevan virhe.. Onko teille sattunut tätä, koska mulle sattuu todella usein ja se on erittäin ärsyttävää! Apuja kaivattaisiin :)

Nyt olen palannut Ypäjältä ja kisoista, joten on taas aikaa postailla blogiin. Kerron seuraavassa postauksessa tarkemmin jotain pientä Ypäjältä kuvien kera, mutta tämä postaus keskittyy menneen viikon ratsastuksiin ja tämänpäiväisiin seuraestekisoihin.

 

Cyra on ollut loppuviikosta koko ajan parempi ja parempi, sillä se sai perjantaina hokit alleen ja pääsi näin ollen tarhailemaan huolimatta säästä. Liika energia on siis kulutettu aamupäivisin tarhassa pois ja ratsastessa on pystytty keskittymään paremmin itse tekemiseen. Perjantaina ennen Ypäjälle lähtöä Piude piti mulle estetunnin, jossa menimme samoja tehtäviä kuin aikaisemminkin ja tarkoituksena oli treenailla hieman tämänpäiväisiä kisoja varten.

 

Ratsastus tuntui helpolta ja Cyra oli paljon parempi varsinkin oikeaan kierrokseen laukassa. Verryttelyn jälkeen otimme pari verkkahyppyä kahdeksikolla pienen kavaletin ja portin yli, joita Cyra oli katsellut kummastellen aikaisemmin. Tammassa on se hauska piirre, että se kyttää kaikkia esteitä, joissa ei ole tolppia reunoilla. Kun esteissä on tolpat, se menee ihan mitä vaan - vettä, laineita, portteja, ihan mitä tahansa. Hollannissa ei varmaankaan ole koskaan hypätty sen kanssa "tolpattomia" esteitä!

 

 

Mentiin kahdeksan esteen rataa: ensin oli oikeaan kierrokseen lankkupysty, diagonaalilla kapea laatikkopysty, suoralla linjalla vesimatto-pysty ja okseri, toisesta suunnasta lankkupysty ja kaarevalla uralla lainelankkupysty, toisesta suunnasta kapea laatikkopysty ja siitä kaareva tie okserille. Aloitettiin pienemmästä n. 70-80cm radasta, josta nostettiin esteitä lopuksi 100-110cm radaksi. Omassa ratsastuksessa näkyy selkeästi melkein puolen vuoden epäsäännöllinen hyppytauko (vertaa viime kevääseen - hyppäsin 3krt viikossa - nyt kerran kuukaudessa), mutta saatuani itse jutun juonesta kiinni sujuivat kaikki tehtävät hyvin ja olimme todella tyytyväisiä hevoseen. Se on juuri sopiva tulevaan käyttöönsä ratsastuskouluhevosena, sillä se antaa hyvin anteeksi ratsastajan virheet olematta kuitenkaa liian helppo.

 

Lauantaina saavuin Ypäjältä vasta illalla, josta suuntasin tallille puoli kahdeksan maissa. Ratsastin Cyran avuille väistöillä ja askeleenpidennyksillä, pyrin saamaan sen mahdollisimman reaktiiviseksi ja pohkeen eteen. Lopuksi otin pari hyppyä kavaleteilla, jotta kisoja varten jäisi esteasetukset päälle. En mennyt kuin reilun puolen tunnin ajan, sillä tamma väsyi kovin nopeasti ja totesin turhaksi rasittaa sitä enempää. Joka ratsastuskerran jälkeen Cyra onkin aivan litimärkä! Tallilta saavuin kotiin vasta puoli yhdentoista jälkeen, sillä puunasin kaikki hevosen varusteet sunnuntaita varten valmiiksi.

 

Tänään aamulla olikin sitten kisapäivä. Heräilin rauhassa vasta yhdeksän jälkeen ja tallilla olin vasta vaille yksitoista, sillä kisat olivat lähitallillamme ja olin vasta kolmannessa luokassa. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja omaan starttiini olikin vielä lähes kaksi tuntia aikaa - Nea tuli poninsa kanssa samalla kyydillä, joten menimme paikalle hänen aikataulunsa mukaan.


Kisakamoja pakattuna aamua varten..



Cyra lauantai-iltana pällistelemässä kameraa

Cyra lauantai-iltana, kännykkäkameralla otettu kuva. Kaikki alla olevat myös otettu kännykällä :)

Matkaan lähdössä!






Nea oli Nelsonin kanssa luokassaan 5., poninsa kanssa kerinnyt kolmet kisat käydä ja tuloksena
kolme ruusuketta - ei huono aloitus kymmenvuotiaalta :)

Kisapaikalla oli paljon porukkaa ja miltein sairaalloisesta läheisriippuvuudesta (huomatkaa sarkastisuus..) kärsivä Cyra  oli aivan hermostunut, jos sen Nelson-kaveri katosi näköpiiristä. Se huusi, pyöri, tepasteli ja teki kaikkea muuta paitsi seisoi nätisti paikallaan, joten Janitalla oli täysi työ pitää se kävelemässä siivosti muiden hevosten keskellä. Onneksi olimme paikalla ajoissa, sillä ajan kuluessa tamma rauhoittui koko ajan ja malttoi seisoa nätisti hetkittäin. Saimme sille varusteet päälle ja kiipesin kyytiin puolisen tuntia ennen oman verryttelyryhmäni alkua, jolloin lähdin kävelemään ja ravailemaan tallin hiekkateitä pitkin odotellessani omaa vuoroani. Tamma rauhoittui koko vähitellen lisää ja verryttelyyn päästyämme se oli jo lähes oma itsensä.

 

Verkka sujui normaalisti ilman mitään mainitsemisen arvoista, Cyra ei kyttäillyt mitään eikä sen käytöksessä tai ratsastettavuudessa ollut mitään moittimista. Itse yritin jaksaa ratsastaa hyvin, sillä oma kuntoni oli loppua heti alkuunsa: mulla oli niin paljon päällä, että olin paistua maneesiin! Verryttelyn päätyttyä odottelin pari ratsukkoa ulkona ja sitten olikin vuoroni mennä maneesiin ja siitä radalle. Cyra oli vähän väsynyt ja sen takia aavistuksen hidas avuille, se ei tullut niin hyvin takaisin laukassa kuin olisin halunnut ennen sarjaa (todella lyhyt väli yhden askeleen sarjaksi, tai sitten Cyralla on pieneksi hevoseksi valtava laukka) ja joissain kohdissa en itse ollut tarpeeksi hereillä heti esteiden jälkeen, vaan aloitin ratsastamisen vasta pari askelta esteen jälkeen. Tuloksena kuitenkin rauhallinen nolla-nolla ja koko luokan 10./27. Tarkoitus toteutui ja hevonen saatiin käytettyä uudessa paikassa, näimme miten se käyttäytyi ja alle yksi tasainen ja rauhallinen suoritus. Startin jälkeen Cyra oli aivan väsynyt - se nuokkui silmät kiinni trailerin luona ja odotteli heinää :)

 

Huomenna Cyralla on varmaankin rennompi päivä ja saatan mennä sillä vaikka ilman satulaa. Seuraavat kisat ovat mahdollisesti Eholla 17.11, jolloin tarkoitus startata jo vähän isommissa luokissa, mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.

Lue lisää

#100: Hollanti kutsuu jälleen!

Oho, nyt on vuorossa tämän blogin sadas postaus! Matka alusta tähän pisteeseen on ollut pitkä, mutta antoisa. Olen saanut paljon blogin kirjoittamisen myötä ja tulevaisuutta ajatellen tänne on säilytetty monia muistoja menneen vuoden ajalta. Lukijakuntakin on karttunut 780 kappaleeseen ja anonyymejä lukijoita on reilusti yli 600. Kiitos siis kaikille teille, jotka aktiivisesti tai vähemmän aktiivisesti blogiani seuraavat ja pitävät kommenteillaan ja muulla aktiivisuudellaan yllä mielenkiintoani tätä harrastusta kohtaan :)

 

Alkuun haluan nostaa esiin yhden elämänohjeen, joka on oikeastaan tämän blogin aihetta sivuuttava. Käyn tällä hetkellä lukiossa äidinkielen kurssia numero 6, joka käsittelee Suomen kirjallisuushistoriaa. Kuullostaa kuivalta ja sitä se välillä onkin. Luimme muutama päivä sitten lyhyen Maria Jotunin novellin Untako lienee, joka on kirjoitettu Suomessa 1913. Vaikka novellin kieli on vanhahtavaa ja sen vuoksi hieman kankeaa, loppui se mielestäni todella hyvin: "Siitä piti minunkin saada oppia se, ettei eletä ihmisten tähden, vaan itsensä ja ettei onni ole ostettavissa. Kun se kerran näyttäytyy, etkä avaa sille sydäntäsi, katoaa se ainiaaksi, häviää jäljettömiin, niin jäljettömiin, ettet enää tiedä, oliko se sitä, vai untako lienee kaikki." Mielestäni jokaisen tulisi noudattaa elämässään tuota ohjetta ja elää itsensä takia ja tarttua niihin pieneen ilon ja onnen asioihin, joita elämässä näyttäytyy. Onko teillä lukijoilla joitakin sanontoja/elämänohjeita/tms, joita pidätte hyvinä malleina elämää varten?


Tukholma viime viikolla. Aurinkoinen sää oli kyllä kuin luotu valokuvaamista varten!






Happy face, Tukholma.

 Mutta sitten aiheeseen. Otsikko on osittain harhaanjohtava, sillä Hollantiin en ole lähdössä pitkäksi aikaa. Kyse on neljän päivän visiitistä vajaan kuukauden kuluttua, jonka aikana etsiskelemme mahdollista hevosta. Nina ja Alex ovat luvanneet auttaa etsinnöissä ja heidän avustuksellaan hevosta lähdetään katsomaan. Ostimme lentoliput muutama päivä sitten, joten nyt vain innolla odotellaan lähtöpäivää ja uusia seikkailuja!
 

Olin eilen aamulla todella ahkera, sillä nousin tallille jo kahdeksaksi (huom, normaalisti herään 10-11 välissä) ja ratsastin, nukuin tunnin päiväunet ja kävin jopa suihkussa ennen koulun alkamista. Tosiaan, kouluhan alkoi vasta yhdeltä, joten sitä ennen kerkesi tekemään vaikka mitä. Illalla mulla oli vielä Konstalla tunti Equstomissa, joten köröttelin sinne skootterilla ja olin jäätyä matkalla täysin tunnottomaksi. Onneksi ratsastaessa tuli lämmin ja paluumatka sujui vähän leppoisammin. Cyra oli aamulla hieman ADHD, eikä laukkaamisesta meinannut tulla oikein mitään, mutta ratsastuksesta jäi kuitenkin hyvä mieli. Kokeilimme tehdä muutamia vastalaukkoja, mutta koska olen vääntänyt tammalla viime päivät vaihtoja, ei touhusta tietenkään tullut mitään. Cyra tarjosi kaikessa mahdollisessa laukanvaihtoa, joten tyydyttiin siihen, mitä siinä hetkessä kannatti olettaa. Konsta sen sijaan oli todella laiskalla tuulella ja sitä joutui ratsastamaan jatkuvasti eteenpäin. Itselleni tunti kävi suoranaisesti vatsalihasjumpasta, sillä ruunalla on kuitenkin sen verran isot liikkeet, että istuminen siellä käy työstä. Tunnin jälkeen valittelin muutamalle sitä seuranneelle ihmiselle, ettei ruuna ollut parhaimmillaan, mutta muut totesivat touhun näyttäneen hyvältä. Mulla oli samanlainen fiilis silloin syyskuun koulukisoissa, jolloin kuitenkin voitettiin. Eli tiedä sitten saako tuota hevosta edes näyttämään huonolta :D
 

Aika söpö paita mulla.... :)

Kiva könötyskevennys! Cyra on saanut hieman massaa ja pyötistynyt parin viikon aikana.

 

Sain tänään käyttööni isäni uuden kameran, Canon 60D:n. Käytän sitä tästä lähtien ensisijaisena kuvaamisvälineenä, sillä se on monella tapaa Canonin 450D:tä kehittyneempi ominaisuuksiltaan ja siinä kulkee mukana kätevästi HD videokuvaus. Testailimme sitä tallilla ystäväni Janitan kanssa ja pienen harjoittelun jälkeen kamerasta saa varmasti paljon irti! Näihin alla oleviin kuviin säädimme ISO-herkkyyden turhan suureksi, joten kuvat ovat liian rakeisia. No, virheistä oppii!

 

Huomenna mulla on jälleen vapaapäivä, joten Piude pitää Cyran kanssa estetunnin päivällä. Tunnin jälkeen suuntaamme matkan kohti Ypäjää ja Team Eurohorsesin kansallisia estekisoja, joihin menen töihin. Kamera on matkassa mukana, joten ehkä harjoittelen siellä sen käyttämistä. Kisoissa mukana on jälleen Sarina ja Steffi, joten hauskaa luulisi riittävän! Lähden Ypäjältä lauantaina, sillä sunnuntaina menen hyppäämään Cyralla pikkuluokan seuraestekisoissa lähitallilla. Kyseessä on tamman ensimmäiset kisat Suomessa ja lähdemme hakemaan sille mukavan kokemuksen.

 

 

Kauheasti tuli asiaa näin lyhyeen tekstiin. Toivottavasti nuo muutamat kuvat hiukan piristävät! Tulisipa lunta maahan, niin saisin otettua talvisia kuvia hevosista ja maisemista. Odottaako kukaan muu lunta ja kunnon talvea, vai oletteko enemmän kesäihmisiä? Mulla pyörii päässä jo joululaulut ja odotan innolla sitä aikaa, kun talo tuoksuu pipareilta ja glögiltä, kuusi on koristeltuna ja kaikilla on joulufiilis. Ehkä hieman kliseistä, mutta sitäkin ihanampaa :) Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille!

Lue lisää