#588: Oli kuulemma jotkut festarit

Viime viikon torstai oli tämän kesän odotetuin päivä - mulla alkoi lähes kuukauden mittainen kesäloma! Loman aloitus ei olisi voinut parempaan paikkaan osua, sillä perjantaina alkoi kahden päivän festarirupeama Helsingissä järjestettävän Weekend festivaalin merkeissä. Tämä oli mulle neljäs kerta kyseisessä tapahtumassa ja pakko sanoa, että perinnettä ei todellakaan voi jättää tulevinakaan vuosina välistä. Ensi vuonna olisi tosin tarkoitus suunnata myös Tomorrowlandiin, mikäli onni suosisi ja liput saataisiin ostettua. Se on tosin ollut monivuotinen haave, joka ei ole koskaan toteutunut..

Tämän vuoden pääartisteista vain Avicii oli mulle entuudestaan "tuntematon" eli siis en hänen keikallaan ollut aiemmin käynyt. Esimerkiksi David Guetan olen nähnyt kolmesti aiemminkin, joten periaatteessa näiltä tutuilta artisteilta tiesi vähän mitä tuleman pitää. Tällaisilla elektoronisen tanssimusiikin festivaaleilla monet esiintyjät soittavat paljon samoja kappaleita, joten periaatteessa sillä esiintyjällä ei niin hirveästi väliä ole. Erikoispisteet lähtee multa W&W:lle, sillä keikan aikana Kyläsaaressa raikasi Antti Tuiskun Keinutaan - respect! 

Nyt on vain puhelinkuvia, mutta ei se mitään! Instagram @aadalatti

Tyhjensin puhelimeni varta vasten juuri tätä viikonloppua varten, sillä tiesin tilan loppuvan herkästi kesken. Silti sekä puhelimen oma muisti, että SD-kortti vilkuttivat punaista jo ennen toisen päivän iltaa. Lopulta päädyin poistamaan puhelimestani jokaisen sovelluksen aina Facebookista Whatsappiin, jotta saisin kuville enemmän tilaa. Mulla on siis lähestulkoon tuntitolkulla videomateriaalia eri esiintyjien keikoilta, mutta koska videonteko-ohjelmani kaatui (enkä ole sitä vielä kerennyt uudelleen asentamaan), saatte katsella halutessanne vanhoja Weekendin videoita esimerkiksi täältä. 

Tämän vuoden Weekend erosi aiemmista siinä, että olin paikalla työkavereideni kanssa. Edellisinä vuosina olemme pyrkineet olemaan keikoilla melko edessä, jopa eturivissä asti. Tällä kertaa jätimme änkemisen ja tunkemisen pääosin sikseen ja keskityimme seuraamaan keikkoja vähän sivummalta tai vaihtoehtoisesti anniskelun puolelta.

Muutama ihminen jonotti sisäänpääsyä.. :D

Champin kanssa lauantaiaamulla lenkillä ahkerana!

Whiii!

Joku aina ihmettelee, miksen voi pitää Champia laitumella pitkiä aikoja putkeen. Tässä kuva sunnuntailta, kun ruuna oli tunnin laitumella. Se oli keksinyt leikittää viereisen laitumen hevosia ja tunnin rallittelun jälkeen tulos oli tämä.. No, ainakin hevosilla oli hauskaa!

Jottei tästä postauksesta tulisi ihan hevoseton, kerrotaan hieman Champin kuulumisia. Kuuman sään ja pidemmän työskentelyjakson takia ruuna on vaikuttanut viimeisen viikon aikana melko väsyneeltä, joten se saa kahden viikon hyppyloman sekä kävelypainotteisen jakson tähän väliin. Tämä sattui oikeastaan melko hyvään saumaan, sillä tätä lukiessanne mä olen jo Saksassa viettämässä viikkoa kaverini Sarinan luona. Tämän ajan kaverini auttavat Champin liikutuksessa, jottei hevonen joudu jäämään täysin vaille liikuntaa. Onni on siis ystävät hädässä!

Saksan reissun vuoksi blogi on viikon verran hiljaiselolla, sillä en osaa sanoa, miten paljon kerkeän tekemään postauksia etukäteen - vai kerkeänkö ollenkaan. Saksassa mulla tuskin on internetiä käytössä tai jos on, ei tietokonetta ainakaan. Täydellinen irtaantuminen sosiaalisesta mediasta voikin olla ihan terveellinen ratkaisu, vaikka itse sanonkin. 

Nyt toivotan teille kaikille ihanaa, lämmintä ja aurinkoista alkanutta viikkoa. Nauttikaa viimeisistä lomapäivistä ennen koulun alkamista ja käyttäkää kaikki liikenevä aika ulkona olemiseen nyt, kun lämpöaalto vihdoin saapuu Suomeen! Me nähdään postausten parissa viimeistään ensi viikon alkupuolella :)

Lue lisää

#587: Videosarjan ensimmäinen jakso

Joillekin teistä saattaa jo entuudestaan olla tuttu Blogitallin videosarja, jossa esiintyy portaalin bloggaajia. Saimme kesäkuun alkupuolella videokamerat lainaan Canonilta ja kuvasin silloin arkeani kolmen päivän ajan. Nyt Blogitalli julkaisi sarjan neljännen osan, jossa on mukana ensimmäiset omat videoni eli ensimmäinen kuvauspäiväni. 

Blogitallin lopettamisen myötä loput kaksi arkipäivää eivät tule löytymään enää Blogitallin videoilta, mutta teen niistä itse videokoosteet heti, kunhan saan materiaalit itselleni ja pääsen niitä työstämään. Kaiken kaikkiaan oli oikein hauska kuvata arkeani, sillä satuin saamaan kameran sellaiseen saumaan, jossa mulla oli mahdollisimman vähän töitä ja näin ollen enemmän aikaa kaikelle muulle ylimääräiselle tekemiselle. 

Samassa jaksossa kanssani esiintyy Pinja, jonka blogiin pääset tästä. Kertokaa ihmeessä mielipiteitänne videosta ja siitä, haluatteko nähdä seuraavien kahden päivän kuulumiset pidemmän kaavan mukaan tehtyinä (n. 15-20 minuuttia/video) vai lyhyempänä koosteena. 

Linkki videoon.

Lue lisää

#586: Kaiken kaikkiaan loistava viikonloppu

Viime viikkoisen kisaviikonloppumme toinen päivä sisälsi esteratsastusta, tällä kertaa suuntanaan Tampere. Lauantaina olimme siis koulukisoissa, joista voitte lukea enemmän edellisestä postauksesta. Tampereen sunnuntaiset estekisat kisattiin aluetasolla ja hyppäsin niissä vain yhden luokan tasolla 110cm. Aluksi tuntui vähän typerältä ajaa yhtä luokkaa varten kahden tunnin matka suuntaansa, mutta se osoittautui oikein hyväksi vaihdoehdoksi. 

Estekisoihin valmistautuminen ei sujunut aivan yhtä loisteliaasti kuin vastaava edellisen päivän koulukisarupeamaan. Olin edellisen yön viettämässä kavereideni läksiäisiä, joten unta ei kertynyt kovin montaa tuntia ja tallille herättiin vasta sitten, kun lähtöön oli aikaa tunnin verran. Jäivät siis helmikorvakorut laatikon pohjalle! Onneksi olimme pakanneet edellisenä iltana kaiken kuntoon, eikä tallilla ollut muuta hommaa hevosen kuntoonlaiton lisäksi. En millään jaksanut rueta väkertämään harjaan sykeröitä, joten päädyimme laittamaan Champille taivutusletit. Ratkaisu oli huono, sillä epämääräisten tupsujen kanssa ruuna näytti lähinnä koinsyömältä nelijalkaiselta, jota olisi pidetty ihan jonain muuna kuin ratsuna. Virheistä oppii!

Viisi ensimmäistä kuvaa c. Hanna Heinonen, kiitos!

Aikataulumme oli laskettu melko tiukaksi, joten paikalle saavuttuamme kävin näyttämässä hevosen rokotustodistuksen kansliassa ja kiiruhdin varustamaan hevosen valmiiksi. Kenttää kasteltiin luokkien välissä, joten ravailin ja laukkailin maneesissa ennen radankävelyä. Kun rataan sai tutustua, jätin Champin hoitajan käsiin ja lähdin kävelemään radan. Siinä ei ollut oikeastaan mitään kummallista, mutta Salon sujuviin teihin nähden muutamat linjat pistivät kyllä mietityttämään.. Järkevää tietä oli yhdelläkin linjalla lähes mahdoton saada, mutta sen sai ratkaistua koukkaamalla pystyn jälkeen reippaasti oikealle saavuttaakseen suoran lähestymisen trippelille. Muutenkin linjoissa ja sarjassa oli hieman ahtaat välit, joten sujumisen sijaan hevosta piti ratsastaa paremmin ylös.

Radankävelyn jälkeen hyppäsin takaisin kyytiin ja aloitin verryttelyhypyt ristikolla. Muutaman toiston jälkeen nostimme esteen pystyksi, jonka jälkeen siirryin okserille. Champ oli aavistuksen verran väsyneen oloinen, mutta aika rento ja yhteistyökykyinen. Verryttelystä ei siis ole sen kummempaa sanottavaa - mitään mainittavaa ei tapahtunut.

Kisoissa pääsee moikkaamaan tuttuja ja tällä kertaa paikalla oli Kaprin (eli mun entisen ylläpitohevosen) omistaja. Oli kiva nähdä sekä ratsastajaa, että hevosta pitkästä aikaa :)

Itse rata sisältää sen sijaan yhtä jos toista mietittävää. Yritin pitää hevosen hereillä odotteluni ajan ravaamalla ja laukkaamalla kenttää ympäri. En ratsastanut päin "jännittäviä" esteitä, vaan kiertelin ja kaartelin ympäriinsä, jolloin Champ ei kiinnittänyt varsinaisesti huomiota mihinkään erikoiseen. Lähtömerkin saatuani ruuna oli todella menossa ja se steppaili paikallaan odottaen lupaa lähteä laukkaan. 

Ensimmäiselle esteelle ratsastin vähän turhan paljon eteen, mutta muuten ongelmaa ei ollut. Kakkoselle muistin edetä kaarteen läpi (jes!), mikä kostautui hieman kolmannelle, jonne olisin saanut tulla aavistuksen kauempaa. Neljäs este oli vesimattopysty, joka meni täysin ongelmitta. Seuraavissakaan esteissä ei mitään sanottavaa, kunnes tultiin ensimmäisen vaiheen viimeiselle esteelle eli kahden askeleen okseri-pysty -sarjalle. Jouduin ratsastamaan kaksi viimeistä askelta ennen sarjaa eteen, mikä oli todellinen ajatuskatkos itseltäni. Näin ollen jo valmiiksi ahdas sarjaväli jäi entistä ahtaammaksi ja tulimme b-osan käytännössä katsoen paikaltaan ponnistaen tasajalkaloikkaa yli. Champ oli onneksi kiltti ja kiipesi puomien yli ilman kosketusta. 

Näin pääsimme toiseen vaiheeseen ja ratsastamaan aikaa! Unohduin kiittelemään ruunan kilttiä hyppyä sarjan jälkeen, joten menetin jo tuossa vaiheessa aikaa. Suurin virhe oli kuitenkin esteelle numero 11, jonne Champ teki melko ilmavan hypyn, jonka vuoksi menetin tasapainoni ja rojahdin lähestulkoon hevosen kaulalle alastulossa. Olin suunnitellut kääntäväni tiukasti kahdennelletoista, mutta itseni keräily vei sen verran aikaa, etten päässyt toteuttamaan suunnitelmaani. Viimeinen este oli sarja, jonne yritin taas ottaa hevosta hieman kiinni suuremman eteenratsastuksen jälkeen, jottei väli olisi koitunut meidän kohtaloksi. 

Kaiken kaikkiaan olin äärettömän tyytyväinen hevoseen ja vähemmän tyytyväinen itseeni. Champ oli selkeästi päättänyt, että lajinvaihto ei todellakaan tule kysymykseen - paras siis mennä puhdas suoritus ;) Ruuna tsemppasi loistavasti niissä tilanteissa, joissa se olisi voinut vielä kuukausi sitten heittää hanskat tiskiin ja sanoa, että yhteistyö loppuu tähän. Loppujen lopuksi olimme tuloslistalla ensimmäiset ei-sijoittuneet, kun yhdeksän ratsukkoa sijoittui. Harmittihan se hetken verran, mutta toisaalta olin enemmän kuin onnellinen puhtaasta suorituksesta.

Näiden kolmen seuraavan kuvan c. Tiia-Sanda Näkki, kiitos!

Linkki videoon.

Hetken verran jo mietin osallistumistani 120cm-luokkaan, mutta hautasin ajatuksen pian. Champ oli hypännyt edellisen luokan hyvin, joten päätin pysyä suunnitelmassani. Jos ensimmäinen luokka olisi syystä tai toisesta mennyt huonosti, olisin voinut mennä korjaamaan virheitäni seuraavaan luokkaan. Nyt ruuna kuitenkin tuntui vähän väsyneeltä, joten mielestäni oli oikeutettua jättää kisaaminen siihen ja antaa hevoselle palkinto hyvästä tsemppauksesta. Kerkeäähän niitä luokkia kisata sitten syksymmällä.

Nyt meillä on vuorossa pieni kisatauko, sillä lähden maanantaina Saksaan ja olen reissussa viikon verran. Champ on tuona aikana vähän kevyemmällä jaksolla, eikä se hyppää kahteen viikkoon mitään. Paluuni jälkeen suunnitelmana olisi osallistua Tuomarinkylän kolmostason kisoihin sunnuntaina, jonka jälkeen kuun viimeisenä viikonloppuna onkin muutto uudelle tallille. Syyskuun kaksi ensimmäistä viikonloppua menevät aluemestaruuksien parissa, joista henkilökohtainen on itselleni kauden päätavoite - jos sellaista voidaan asettaa. Viime vuonna olimme neljänsiä, joten mitallinnälkä on kova. Saa nähdä, päästäänkö me sinne asti!

Lue lisää

#585: Sinivalkoinen ruusuke

Pahoittelut lyhyestä postaustauosta: latasin koneelleni uuden ohjelmistopäivityksen ja kauhukseni koko tietokone oli käyttökelvoton kahden päivän ajan. No, onneksi lataus suoriutui vihdoin loppuun ja pääsin tositoimiin! Bloggeriin päästyäni tosin huomasin, että koko sovellus oli muuttunut uuden päivityksen myötä erilaiseksi, enkä pystynyt muokkaamaan kirjoitettua tekstiä ollenkaan - saati lisäämään kuvia. Kyllähän siinä meinasi itku päästä, kun kiireessä yritin jotain saada aikaan ennen töihin lähtöä. Onneksi sain nyt ladattua uuden selaimen koneelleni ja tässä kaikki näyttää vielä normaalilta.

Olen palanut halusta päästä kertomaan teille meidän kisaviikonlopustamme! Lauantaina oli vuorossa mun ja Champin ensimmäiset yhteiset koulukilpailut, joiden valmisteluista saitte lukea edellisessä postauksesta. Muutamat teistä ihmettelivät luokkavalintaa, mikä tuli mulle aikalailla yllätyksenä. Mä en tietenkään ole millään tavoin tilivelvollinen selittämään valintaani sen tarkemmin, mutta koska se on aiheuttanut hämmennystä, avaan tilannetta vähän.

Nyt on kuvia ja videota tässä postauksessa! Monesti kuulen toiveita sileäkuvista, joten nyt niitä olisi :) Pahoittelut niille, joiden mielestä kuvia on liikaa tai turhan monia samanlaisia!

Aluksi verryttelin pidemmällä kaulalla.

Nämä olivat Champin ensimmäiset koulukisat. Se on nähnyt kouluaidat kerran aiemmin elämässään (reilu vuosi sitten) oman tallimme rataharjoituksissa - ei siis harjoituskisoissa, eikä edes samalla ohjelmalla kuin menneenä viikonloppuna, kuten joku jo kerkesi väittää. Tuolloin tuomarina oli vanha ratsastuksenopettajani ja pyysin, että ratani arvosteltaisiin ilman vähennyksiä kielestä. Kun nyt päätin lähteä mukaan koulukisoihin, ei mulla ollut pienintä ajatustakaan siitä, että meillä olisi ollut mahdollisuuksia saada yli 60 prosentin suoriusta. Jokaisessa arvostelukohdassa, jossa kieli näkyy, vähennetään pisteitä kaksi. Tasaisella kuutosen paperilla prosentit olisivat tuolloin olleet suunnilleen 40..

Mun valmentajani ovat aina olleet realisteja: luokat pidetään helppoina niin pitkään, että tekemisestä tulee sujuvaa, vaivatonta ja helppoa. Kun Champ tuli mulle Suomeen, se oli edellisellä kaudella kisannut kansainvälisiä 140cm-luokkia. En mä silti lähtenyt hyppäämään ensimmäisissä kisoissa sitä korkeutta, vaan kisasimme koko ensimmäisen kauden pääosin 90cm ja 100cm -luokissa. Joku toinen valmentaja olisi varmasti laittanut mut hyppäämään jo tuona vuonna 120cm-luokkia, sillä Champ oli todella kiltti ja pelasti mun virheitä. Mutta ei se olisi ollut reilua hevoselle. Enkä usko, että olisi ollut reilua laittaa hevosta uudessa tilanteessa sellaiselle kouluradalle, jossa se jännityksen takia ei pystyisi suorittamaan tehtäviä vaaditulla tavalla.

Kun lähdin näihin koulukisoihin, ei mulla käynyt pienessä mielessäkään osallistua muuhun kuin helpompaan mahdolliseen luokkaan. Mennä näyttämään hevoselle uutta tilannetta ja kokeilemaan, miten sujuu. Realistiset tavoitteet oli saada hyväksytty tulos ja olisin ollut suorastaan riemuissani yli 56% tuloksesta. En todellakaan ajatellut, että helppo C on vain lapsille tarkoitettu luokka (näissä kisoissa samassa luokassa oli mukana myös aikuisia, apua), sillä olen kisannut tuota samaa tasoa aiemminkin silloin, kun hevonen on ollut kokematon kouluaitojen sisällä. Enkä ajattele vieläkään. 

Oli miten oli, tätä aihetta ei varmaankaan tarvitse puida sen enempää. Me emme kilpaile kouluratsastuksessa, vaan harrastelemme esteitä sen mukaan, mitä itse taidoiltani kykenen. Sileätyöskentely on tietysti esteratsastuksen alku ja juuri, mutta se on kaukana siitä kouluratsastuksesta, jota valkoisten aitojen sisällä vaatimimmissa luokissa haetaan. Eiköhän siis palata takaisin postauksen aiheeseen eli siihen, miten meidän ensikosketus koulukisoihin sujui :)

Kisat alkoivat lauantaina puoli yhdeksältä ja oma starttini oli kello 9.25. Mun mielestä oli hyvällä tavalla niin huvittavaa, että koulukisoissa jokainen sai oman lähtöajan jo hyvissä ajoin ennen kisapäivää. Mä olin aivan hukassa kaiken kouluratsastuskisaamisen kanssa, joten kyselin kavereiltani vinkkejä verryttelyn kestoon ja esimerkiksi siihen, missä saan pitää raippaa ja milloin pitää tehdä mitäkin. Aiheutin varmasti huvittuneisuutta paikallaolijoissa, sillä nämä tyhmät kysymykset pääsivät suustani useaan otteeseen. Kysyvä ei tunnetusti eksy!

Kun Champ jännittyy, se vetää niskan lyhyeksi ja turvan kohti ryntäitä. Tässä tulos: liian pitkät ohjat, jolloin joudun nostaamaan kättä - mistä hevonen jännittyy ennestään.

Mun mielestä tässä kuvassa ajoitus on osunut oikeaan. Oon juuri ratsastamassa samassa askeleessa eteen :D Silloinhan käden pitäisi mennä eteen, ei suinkaan ylös, kuten tässä kuvassa. Champ protestoi avaamalla suutaan.

Lähdin tarkoituksella kisoihin pilke silmäkulmassa eli pistimme koko touhun ihan ranttaliksi. Hevosta puunattiin viimeiseen häntäjouheen asti ja heräsin itse kuudelta keretäkseni meikkaamaan sekä asettelemaan helmikorvakoruja korviini. Se jos joku on jotain, sillä nykyään en jaksa meikata edes töihin. Saimme kavereiltani ja tallimme muilta hevosihmisiltä lainaan yhtä jos toista härpäkettä pinteleistä satulahuopaan, sillä en omista koulukisoihin vaadittavia remeleitä itse. Toki seurakisoihin olisi riittänyt ihan tavalliset varusteet, mutta kerrankos sitä panostaa kunnolla.

Kisapaikalle päästyämme laitoimme hevosen kuntoon ja siirryimme verryttelyyn. Ratsastin puolisen tuntia tehokasta työskentelyä aloittaen tuttuun tapaan matalammalla kaulalla ja nostaen hevosta vähitellen ylemmäs. Tein siirtymisiä, kaarevia uria, vastalaukkaa, muutamia väistöjä ja askeleenpidennyksiä sekä pari pysähdystä. Champ tuntui alusta asti mukavan rennolta ja se reagoi kaikkeen juuri, kuten halusin. Jos haluaa jälkiviisastella, olisin hyvin voinut vahtia paremmin hevosen suoruutta, sillä se oli suurin ongelma itse suorituksen aikana.

Kymmenisen minuuttia ennen suoritustani siirryimme maneesille päin ottamaan pintelit pois jalasta. Odottelualueella en käyttänyt enää raippaa, vaikka se olisi ilmeisesti vielä saanut olla mukana. Kun omaan vuorooni oli aikaa muutaman minuutin verran, pääsin kiertämään rataa sisäpuolelta. Tuomaripääty oli katsomon kanssa samalla suunnalla ja monet hevoset olivat kytänneet sitä kovasti. Tein siis ratkaisun, jossa ratsastin ravissa sekä laukassa molemmissa suunnissa päädyn ohi. Kun pilli soi suorituksen aloittamisen merkiksi, pysäytin Champin ja taputin sitä vielä kunnolla molemmilta puolilta kaulaa.

Itse radan kulun näette kokonaisuudessaan videolta. Saimme numeroita pääosin 6,5-7 väliltä, mutta mukaan mahtui myös muutamia 7,5 (mm. toinen laukannosto) sekä 4 (ensimmäinen temponlisäys, joka meni rikki). Huomautuksia tuli suoruudesta, jännittyneisyydestä sekä ajoittaisesta epätasaisuudesta. Yleisvaikutelmista kaikki kohdat olivat numerolla 7. Näihin kuuluvat siis ratsastajan vaikutus hevoseen, ratsastajan asento, istunta ja apujen käyttö sekä oikeiden teiden seuraaminen. Alakommentti kuului seuraavanlaisesti: "hienoja pätkiä, mutta välillä jännittyy. Vielä käsi rennommaksi ja tasaisempi tuntuma". Koko paperi on kommenttien osalta kauttaaltaan linjassa oman tuntemukseni kanssa, mutta pisteitä annettiin ehkä hieman höllällä kädellä. Toisaalta tuolla tasolla vaatimukset eivät vielä kummoisia ole.

Kisahoitajani Kristiina tunsi suoranaista myötähäpeää suoritukseni jälkeen ja manasi, miksen osaa ratsastaa :D Olimmekin todella yllättyneitä, kun kuulimme tulokseni olevan 67% tasan. Loppujen lopuksi voitin koko luokan vajaan kolmen prosentin erolla seuraavaan ratsukkoon. Tilanne oli todella hämmentävä, sillä en olisi uskonut pääseväni lähellekään palkintosijoja, saati tavoitella voittoa. Champ oli kuitenkin enemmän kuin mielissään palkintojenjakotilaisuudesta ja se paistatteli huomion keskipisteenä tärkeämpänä kuin pitkiin aikoihin. Sen itseluottamukselle teki hyvää päästä kunniakierrokselle jonon ensimmäisenä!

Saimme todella hienon ruusukkeen, wau!

Paljon haleja ja taputuksia parhaalle ratsulle! :)

Linkki videoon.

Kisapäivä oli nopeasti ohi meidän osaltamme, sillä palasimme kotitallille ja hoidimme hevosen kuntoon. Pakkasimme vielä varusteet valmiiksi seuraavan päivän estekisoja varten, jonka jälkeen lähdin kodin kautta seuraamaan vielä yhden kaverini suorituksen samoihin koulukisoihin. Koulukisailut ovat meidän osaltamme varmasti pitkälti tässä, sillä ne vievät harmittavasti vapaita viikonloppuja estekisaamiselta. Mikäli me joskus vielä kisoihin eksytään, saatamme uskaltaa osallistua helpon C:n lisäksi myös B:hen. Siinä tosin hevosen pitäisi olla jo paremmin lavoistaan ylhäällä, mikä voikin olla se seuraava tavoite sileänratsastukseen..

Käyttekö te estepainotteisilla hevosillanne koulukisoissa - tai toisinpäin? :)

Lue lisää